Joulumuutto

27. päivä sitten muutetaan. Tänään käytiin ostelemassa maaleja ja tapettia, jotta voidaan tehdä asunnosta meidän näköinen. Eli väriä tulee! Mulla on inhottavan risaiset koulupäivät niin ehdin vasta torstaina ite maalaamaan. Tai ehkä jo keskiviikkona vähän =) Kämppä on kiva ja iso (nyt kun olen sen itsekin vihdoin nähnyt) ja vastaa kyllä meidän tarpeita. (näyttää tuo asuntoilmoitus silti olevan vieläkin Oikotiellä...)

Vois kyllä tulla jo lunta. Pari yötä sitten tulikin vähän, mutta ei maa vielä valkoinen ole täälläkään.

Jaa. Tässähän tää vuosi alkaa kohta olla taas purkissa. Aika vaiherikas vuosi oli. Nii.

puhelin

Hollannissa esille tullut puhelinongelma ei sitten poistunut täällä Suomessakaan. Tänään kävin sitten ostamassa uuden hienon puhelimen. Se on aika pieni. En ole vilä päässyt kokeilemaan sitä ollenkaan:) Jahka tästä kotiin pääsee.

Kävin myös joululahjaostoksilla. Se oli loppujen lopuksi puolivaivatonta. Onhan tässä vielä aikaa ostella ne loput.

Nyt jo uskaltaa varmaan virallisesti kertoa, että joulun jälkeen muutetaan uuteen asuntoon. Se on sopimuksen allekirjoitusta vaille meidän oma vuokra-asunto:) Oma sauna ja parveke ja vaatehuone ja tarvittavasti neliöitä (toivottavasti). Jes Jes!! Nyt on nimittäin aika tiukkaa asua, kun tavaroita tuntuu olevan joka puolella liikaa.

Paluu

Niin se vaan kolme kuukautta meni nopeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli sellainen olo, että on vielä tosi paljon jäljellä, mutta eipä sitten ollutkaan.

Jännä miten koordinaatio vakiutuu kolmen kuukauden aikana. Tänään kaupassa yritin painaa hedelmävaa'assa kuitti-nappulaa, mutta eihän Suomessa sitä erikseen ole:) Ja äätä on vaikea käyttää, kun koko ajan sen jälkeen painan aata. Kaksoispiste-näppäin oli nimittäin suomalaisen näppäimistön ään kohdalla...Puuh. Muutkin nappulat on vielä hieman hukassa.

Kouluun paluu oli kummallista. Ihan niin kuin sieltä ei olisikaan ollut pois. Paitsi nykytunti tuntui TOSI vaikeelta. En ollut kevään jälkeen tehnyt mitään sinne päinkään. Eli ulkomailla oli aika erilaista tuo nyky/moderni-treenaus. Toisaalta jäi kyllä ikävä sitä, ettei sarjoja hinkattu heti niin paljoa. Eikä kukaan kysyny opelta, että: "Miten mun pitää mennä tässä kohtaa alas?" Meinaan, että suomeksi tulee helposti kysyttyä tyhmiä kysymyksiä. (toi en ollu mä) Täällä oppilaiden pitäis käyttää enemmän omia ongelmaratkaisutaitoja. Kyllä se opettaja sitten sanoo, jos tekee ihan väärin. Eikö? No, toisaalta eka huomio Tilburgissa oli, että ihmiset/oppilaat on paljon itsevarmempia. Siitä sain varmaan itekin varmuutta. Ei voinut jäädä muiden varjoon.

Treenimäärään tuli sitten aika iso muutos. Hollannissa treenasin 25 tuntia viikossa ja tällä viikolla treenaan kolme tuntia. Ens viikolla vissiin puolitoista. Tää on kyllä ihan suolesta, koska koen tällä hetkellä olevani todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja nyt en sitten voikaan treenata. Kaikki tuntuu menevän hukkaan. Liikerajojen sujuvuus lähtee niin nopeasti kehosta pois. Jotain pitää kyllä keksiä.

Huh

Kyllä mua vähän jännittää...ja hermostuttaa.

Lähtö lähestyy

Jaaha. Ei ole enää Hollannin koulua ei! Vika päivä tuntui jotenkin hassulta ja kummalliselta. En oikeen osannut hyvästellä ketään, paitsi jazzryhmäläiset, koska niitten kanssa olin eniten tekemisissä. Kaikki vaan halus, että tulisin vielä takaisin. Ainakin musta tykättiin ;) ne ei ehtinyt nähdä mun biaaaatch-puolta...

Opettajilta tuli hyvää palautetta, asteikolla 1-8 sain seiskaa, seiska puolta ja kasia, eli ihan hyvin.

Olen viihtynyt täällä tosi hyvin, vaikka kotiin on ollut ikävä. Koulussa on ollut suurimmaksi osaksi huippua ja oon oppinut paljon. Kesäkunnosta tähän, mitä olen nyt, on ollut pitkä, mutta antoisa ja tuottoisa matka. Viimeiset viikot ovat tuntuneet tosi hyviltä (paitsi silloin kun on väsyttänyt). Koko kouluajasta tää syksy on ollut ehdottomasti paras ja henkisesti HELPOIN. Eli koulua jää ikävä tosi paljon. Jos olisin ykkösellä, miettisin varmaan uudestaan, missä koulussa haluaisin opintojani jatkaa. Mutta kun en ole ykkösellä ja alkaa tuo ikä painamaan... Ja kyllä mä Suomessa haluan olla. Ei sitä enkkua niin kiva oo puhua.

Tänään mennään kämppisten kanssa syömään ja sitten tulee muutama kaveri tänne mun luo nauttimaan viiniä. Huomenna pitäis pakata ja sit sunnuntaina onkin lähtö jo ysiltä aamulla.

Breda ja apurit

Mä näin tänään Sint Nicolaaksen!!! Ja paaaljon sen apureita. Tuo kuva on kyllä eiliseltä retkeltä Bredaan. Mutta ehkä tuo apuri on tonttujen korvike, kun tonttuja ei ole näkynyt yhtään. Breda oli kaunis kaupunki, jossa oli paljon kauppoja :) Paras löytö oli ehdottomasti hollannin kielinen Suomi-kirja kämppiksille muistoksi.

Mun selkä alkaa olla parempi muttei vieläkään normaali. Mä sain mun japanilais-saksalaiselta luokkakaverilta sellaisen japanilaisen lämpöpussin jota pitää pitää 20 tuntia... Se kyllä tuntuu ihanalta! Toivottavasti se auttaa saamaan nuo alaselän mököt pois.

PMMP:n uusi levy Leskiäidin tyttäret on sitten aivan huippu! Aina kun saa uuden levyn ja sen on kuunnellut kerran, tulee sellainen olo, että mitä tää on. Sitten kun sen on kuunnellu neljä-viisi kertaa niin hyvä levy kolahtaa yleensä viimeistään silloin. Mutta tuo uusi PMMP on niin nerokas. Kiitos <3!

edit// niin ja lauantaina oli +17 astetta, mutta aurinko ei paistanut. Ei täällä yleensä tähän aikaan ole niin lämmin.
edit2// Muistakaa, että kisa on vielä voimassa!

Palautetta

Eilen sain afrotunnin päätteeki aplodit. Tai oikeastaan meillä oli eilen koe afrosta ja sen jälkeen opettaja antoi palautetta kaikille. Sit mun kohalle tultaessa se käski muiden antaa mulle aplodit. Olin hieman hämilläni, että miksi. Sen takia, että en ollut tanssinut afroa juurikaan aikaisemmin ja ne muut oli tahkonnut sitä koko edellisvuoden. Ja mä olin hyvä, sopeuduin hyvin ryhmään ja niin edelleen :) Tuli hieman samanlainen epärealistinen olo kuin ysiluokalla, kun sain stipendin liikuntakerhosta ("aktiivisesta osallistumisesta"), vaikken ollut käynyt siellä kuin pari kertaa. Kiva saada sellaista positiivista palautetta, joka tuntuu rehelliseltä. Ja tuolla rehellisellä palautteella en siis tarkoita tuota stipendiä.

Inhottaa, kun koko ajan on mielessä, että kohta pääsee kotiin. Kyllä mä sitä odotan, mutta olis kiva vaan nauttia tästä loppuajasta eikä haikailla kotiin. Haikailu fiilis ei oo kiva, kun silloin ei ole niin iloinen mieli. Tuosta haikeudesta on kerran ollut hyötyä tanssitunnilla, kun koti-ikävä -ajatuksen avulla pystyin tulkitsemaan yhen nykärisarjan oikealla tavalla. Menin ajatuksissani ehkä liian syvälle, jolloin se fiilis tuntui koko kropassa eikä sen jälkeen tarvinnut enää ajatella näyttelemistä tai tulkitsemista. Kaikki vaan meni kohdalleen. Se tuntui oudolta, mutta samalla hemmetin hyvältä, koska olin saavuttanut jotain, mitä en ollut aikaisemmin kokenut tanssitunnilla.
Mutta onneksi ensi viikkokin näyttää työntäyteiseltä, vaikka ensin luulinkin, että ei ole muuta kuin tenttejä/kokeita mitä lie. Tentamen. (ei niitä osaa oikeina tentteinä ajatella)

Huomenna ajattelin tehdä viimeisen turistireissun lähikaupunkiin Bredaan. En mä jaksa täällä kotonakaan kärvistellä koko päivää, vaikka kyllähän tuo Fossen elämänkerta tuolla sängyn vieressä odottelee lukemista.

Held

Se eilinen esitys Held oli aivan huima! En ikinä pystyis tekemään semmosia hyppyjä kuin ne. Se oli ihan kreisiä. Liikematsku teoksessa kyllä toisti itseään koko ajan, mutta silti sitä oli kiva katella. Ja sitä musiikkia en ikinä kuuntelis kotona, mutta se tuki hyvin sitä hyppy/kreisi -teemaa, mikä esityksessä oli. Lavalla oli melkein koko ajan valokuvaaja, joka otti kuvia niistä hypyistä ja ne heijastettiin reaaliaikaisesti sinne taustalle. Uuh, oli hienoa. En varmaan vastaavanlaista tule piakkoin näkemään.

Eilen vein paketin postiin ja se painoi melkein 14 kiloa... Jouduin kantamaan sitä melkein kilsan kireällä selällä. Hyvin venytti lapojen välistä, mutta kun siellä postissa sen paketin laskin lattialle, meinasin oksentaa, kun tuli niin paha olo. Mutta tänään kyllä reenailin koulussa ja selkä tuntu jo vähän paremmalta.

Haluuks joku tuliaisia :)

Ei mitään ihmeellistä.

Voih, mä sain selkäkivun. Tein viime viikolla selkälihasharjoituksia ja selkä on ollu jumissa siitä lähtien. Eilen se sitten vaan kramppaili ja tänä aamuna en päässy sangystä ylös. Nyt se on vähän parempi jo, mut aion silti kyllä levätä tänään.

Eilinen workshop (se Australina dance theatre'n pitämä) oli tosi kiva. Tehtiin vähän akrobatiaa ja sit semmosia hassuja hyppyjä. Tänään menen sitten katsomaan niitten esitystä, josta nähtiin jo demo. Se kyllä näytti mielenkiintoiselta. Hyppyjä horisontaalitasossa: ne on aina hienon näköisiä. Hah, kuinka oudosti ne australiaiset puhuikaan. Tosi nopeesti ja epäselvästi, vähän kuin englantilaiset muttei kuitenkaan... oli hieman vaikeuksia ymmärtää niiden puhetta. Onneksi kehonkieli on kuitenkin kansainvälinen kieli.

Eilen sain tietää, että ens viikolla on kokeitten lisäksi myös tavallisia treenitunteja. Se on ihan jees, mutta olin jo ehtinyt asennoitua siihen, ettei ole. Mutta hyvä juttu on se, että on jotain tekemistä, huono juttu se, ettei ole niin paljon aikaa lukea.

Maastricht

No nyt on sitten reissuttu etelässäkin. Pohjoinen jäänee valloittamatta, mutta eipä se haittaa.

Maastrichitin kadut oli täynnä ihmisiä ja moni lapsi oli pukeutunut joulupukin eli Saint Nicolaksen mustaksi apupojaksi. Hollannissa on tapana juhlia joulupukkia joulukuun alussa ja silloin lapset saavat lahjoja (mutta vanhemmat on piilottanut lahjat ja lapset joutuu etsimään ne). En sitten tiedä, mikä päivä tänään oli kyseessä. Apupojan päivä??? Mä missaan noi joulupukki-juhlat vain muutamalla päivällä :( Tuo apupoika on aika jännä kun sitä ei Suomessa tunneta ollenkaan. Tai mä en ainakaan ollut kuullut moisesta nokipojasta. Täällä uskotaan enemmän tai vähemmän, että se apupoika vie savupiippujen kautta lahjat lapsille ja siksi on hyvä, että se on muutenkin jo mustaihoinen. Noita apupoika-koristeita näkyy katukuvassa oikeastaan enemmän kuin joulupukkeja (joka siis ei ole samannäköinen kuin meillä).

Maastricht oli kaunis paikka, vaikka enimmäkseen näinkin vain kapeita ostoskatuja. Siellä oli jopa kukkuloitakin (no ei siis ihan keskustassa kylläkään)! Löysin kaupungista myös kalliin suomalaisen kenkäkaupan. Kämppis antoi Maastrichtin murre-esimerkin ja musta se kuullosti vähän hollannin turun murteelta...

Tenttejä

Eilen oli sitten ensimmäinen tentti puolen tunnin varoitusajalla jazzin repertuaarista. Sen olis oikeesti pitänyt olla kahden viikon päästä, mutta kolme meijän ryhmäläistä aloittaa yhden prokkiksen ens viikolla, niin me ei oltais voitu esittää niitä meidän koreografioita. Eli tuo koe oli aika helppo, koska piti vaan tanssahtaa ne jutut, mitä syksyn aikana oli siellä tunnilla opeteltu. Niitä oli kaksi. Ja open lisäksi oli vaan yksi toinen tyyppi katsomassa. Ens viikolla on pari tenttiä ja sitten viimeisellä viikolla kolme. Kahta en ehdi tekemään ollenkaan. Jazzin tentti vähän pelottaa, koska oon siellä tunneilla aina ihan pihalla. En tiiä miks. Mä en vaan koskaan muista niitä juttuja.

Eli viimeinen viikko menee melkein kotiinlähtöä odotellessa, koska muuta koulua ei ole. On ainakin aikaa keskittyä opinnäytetyöhön. Hmmm, keskittyä ja keskittyä. Se voi olla aika hankalaa.

Mua on ärsyttänyt, kun se uusin kämppis jättää aina teepussit pöydälle tai tiskialtaaseen (ja ruokaa lautaselle eikä viiti heittää niitä edes roskiin, yök). Toissa päivänä uskalsin sille jopa sanoa niistä teepusseista. Ja sitten, jos on sen vuoro tiskata, niin kertaakaan en oo nähnyt sen tiskaavan. Tai siivoavan. Tänään sitten avauduin tuosta talon vanhimmalle ja se lupas puhua asiasta Martijnin kanssa. Oli itekin huomannut saman. Mutta ei se homma toimi, jos yksikin jättää roskat levälleen ja siivoamatta. En sitten tiedä, eikö se ole saanut noista asioista tietoa silloin kun se tänne muutti, mutta oletin että se on tietoinen. Mutta se on kyllä ainut kämppis jolle mulla ei oikeen ole mitään sanottavaa...(siis muusta kuin noista siisteysjutuista)

Jaaha. Lauantaina ajattelin suunnata tuonne etelä-Hollantiin elikkäs Maastrichtiin vähän shoppailemaan :)

edit//
ens viikon maanantaina meillä on australian dance theaterin workshop, uuuh! ja sitten tiistaina menen kattomaan niitten esitystä. ja viimeisellä viikolla on vielä joku show, mitä menen katsomaan.

Vapari

Tänään oli vapaapäivä lauantaisen koulupäivän takia. Belgian reissulla kuulin meidän opettajalta, että jotkut opettajat sairastavat syysflunssan juuri avointen ovien päivänä. Varsinkin uudet opettajat saavat aina pitää koko päivän tunteja. Se on kuulemma tosi rankkaa henkisesti, koska vanhemmat haluavat tauoilla (15 min) puhua opettajien kanssa ja sitten on taas opetettava tunti. Tuo avoimien ovien päivä näytti pitävän sisällään näytetunteja sekä lisäksi treenitunteja nuorille, jotka ovat kiinnostuneet tanssista. Ja tietysti sitten oli myös ne esitykset. Belgian reissu meni kivasti ja esitys ihan suht hyvin. Olisi voinut mennä kyllä paremminkin. Eikä me missään Lierissä oltu vaan Borneimissa, joka on Antwerpenin lähellä.

Tänään sain kirjoitettua melkein kokonaan raportin tästä vaihtoajasta. Luulen, ettei mikään tule enää muuttumaan. Enää pitäisi kirjoittaa Suomeen paluusta ja sitähän en luonnollisesti voi vielä kirjoittaa. Opinnäytetyö ei oikein edisty, kun on hirveen vaikea motivoida itseään lukemaan. Oon mä tänään lukenut, mutta olisin voinut lukea enemmänkin. Pitäis ehkä jo kohta alkaa analysoimaan niitä elokuviakin. Tai sitten mä jätän sen keväälle. En tiedä.

Mitähän vielä. Voiks ruveta jo oikeesti pakkaamaan?

Open Dag

Olipas kivaa pitkästä aikaa päästä lavalle. Huomenna vielä yksi veto Belgiassa ja sitten seuraavista esityksistä ei olekaan tietoa. Kukaan ei halunnut mua opinnäytetyöhönsä, joten toukokuun lopussakaan mua ei lavalla näy. Ellen sitten omaan työhöni tunkeudu tanssijaksikin.


Jalkapohjista lähtee taas nahka koko ajan, mutta onneks uusia rakkoja ei oo tullu. Ehkä ne jollain tasolla alkaa tottumaan tuohon treenaukseen ilman sukkia.

Tänään me saatiin uuni! Tai se on sellainen pieni mikron ja uunin yhdistelmä. Näyttää vähän avaruuslaitteelta. Piha on siivottu ja kuulemma olkkariinkin on tullut jotain uutta, mutta en oo siellä vielä käynyt. En oo kyllä siellä pitkään aikaan istuskellut, koska siellä on niin kylmä. Itse asiassa koko talossa on kylmä, paitsi mun huoneessa (kun pidän patteria koko ajan päällä). Mä oon kovasti uhmannut hollantilaista kulttuuria ja oon kävellyt sisällä vain villasukat jalassa, mutta nyt on pakko luovuttaa ja pitää ne kengät jalassa.

Tänään on ollut hassua, koska oon ymmärtänyt tosi paljon hollantia. Varmaan jos täällä olis vielä pari kuukautta, ymmärtäisin aika paljon. Tosin en kyllä osaa ite puhua yhtään, koska hollantilaiset ääntää ne sanat niin hassusti. Sanoin mä tänään "hyvää huomenta" hollanniksi ja ihan oikein :)

Hei, pistetääks taas kisa pystyyn :) Tästä postauksesta lähtien se, joka kommentoi eniten, saa yllärin kun tuun takaisin. Musta on kiva kuulla teijänkin kuulumisia, mutta ootte välillä vähän laiskoja ;)

Päivittelyä vain

Eipä taija Suomi Euroviisu-voittoaan uusia. Sen verran kehnoilta ja pliisuilta nuo artistit näyttivät...Mutta tiedä sitten, mitä ne meille ja muille laulelee.

Lauantaina on siis avoimet ovet, mutta mulla ei ole hirveästi siellä näytettävää. Balsassa on lämmittelytunti ja sitten on se jazz-biisi, joka esitetään kaksi kertaa ihan teatterissa. Sunnuntaina mennään myös Belgiaan (ilmeisestikin Lieriin) esittämään se sama biisi. Jesh. Tänään myös kuulin, että maanantai on vapaapäivä. Siitä on kuulemma tullu sähköpostia, mutta ei mun sitä kannata lukea, kun sinne tulee niin paljon postia, enkä tiedä, mitkä niistä on tärkeitä ja mitkä ei. Siellä on varmaan yli 400 uutta postia tälläkin hetkellä.

Meillä oli jazzissa sijaisopettaja kolme viikkoa, eikä se oikein osannut opettaa. Mä lintsasin eilen sen tunnilla, kun maanantaina ei tehty kuin ehkä viistoista minuuttia liikuntaa tunnissa. Jos sitäkään... Sitten se puhu koko ajan hollantia eikä antanut luokkakavereiden kääntää mulle enkuksi, kun se oli kuulemma ärsyttävää kun joku puhui päälle (tiedän). Se oikeesti puhu ihan hyvää englantia kun vain viitsi puhua. Mulle tuli kyllä vähän paha mieli. Mulla meni loppujen lopuksi hermot, koska se tunti tuntui vain ajan haaskaukselta. Onneksi se lintsattu tunti oli sen viimeinen. Joitakin ihmisiä ei vaan ole luotu opettamaan. Ensi viikolla tulee Pattie taas takaisin ja sitten sitä taas joraillaan niin nopeasti ettei jalat ehdi tulemaan perässä.

Ai niin, pistin muutaman kuvan koulusta :)

Kuvia maailmalta

Nunni, nytten voipi ihastella Pariisin kuvia kuvatuksista. Parempia löydät täältä. Nyt on myös päivitetty ulkoasu, jos huomasitte =)

Äsken kävin vähän pyöräilemässä, kun oli niin kiva ilma. Täällä on ihanan syksyinen tunnelma. Aurinko paistaa ja puut ovat jo värikkäitä ja ilma raikas. Pyöräreissulla opin, että pyörätiet ovat yksisuuntaisia...Ihmettelin liikennevaloissa, miksei siinä pylväässä ollut sitä nappulaa, mistä vaihtuu valot, vaikka toisella puolella tietä oli. Posottelin sitä tietä sitten väärään suuntaan.

Eilen sain modernin tunnilla kumman positiivista palautetta opettajalta, jonka silmätikkuna olen ollut koko ajan. Mä luulin ettei se tykkää musta yhtään. Olin onnistunut muutamassa jutussa hyvin ja tunnin jälkeen se sanoi, että musta pitäis tulla nykytanssija, eikä mikään opettaja. Mulla on kuulemma potentiaalia siihen, mutta tarvitsisin vielä kuitenkin enemmän oikeanlaista treenausta. Tuntu omituiselta saada positiivista palautetta, koska yleensä sitä ei saa. Ja tuntu myös omituiselta, kun muutaman onnistuneen jutun jälkeen opettajan käsitys musta muuttuu täysin. Ehkä ne jutut oli vaan mulle sopivia.

Uus kämppis pitää tänään pippalot, enkä mä millään jaksais kuunnella kovaäänisiä ihmisiä (joita kuulemma tulee). Ja tuosta mun huoneen edestähän ne koko ajan kulkee...Kimppa-asumisen mukavuuksia...

edit// hei tää oli 100. postaus!!!
edit2// strösselit leivän päällä ei ookkaan niin pahaa. itse asiassa oikein hyvää, echt lekker!

Diipadaapaa

Hmmm. Mä tajusin tuossa joitakin päiviä sitten, kuinka rauhoittavaa on välillä se, ettei ymmärrä, mitä ympärillä puhutaan. Koulussa kaverit saattaa puhua koko ajan hollantia, eikä se yleensäkään mua häiritse. Joskus, jos ymmärrän muutaman sanan sieltä täältä, haluaisin kuulla koko jutun, mutta yleensä se ei mua haittaa. Ei tarvii kuunnella diipadaapaa. En mäkään ole ollut hirveän seurallinen niille vaihto-oppilaille, joita meijän koulussa on ollut. Eli nyt saan vähän niinkuin takaisin. Mutta kuten sanoin: se ei haittaa.

Mä en nyt jostain syystä saa siirrettyä noita Pariisin kuvia ollenkaan tuonne kuvasivuille. En tiiä missä on vika.

Puuh, nyt on taas reisijumppa tehty niin, että vaihtoreidet - tai sauna - olis poikaa. Huominen vielä ja sitten onkin viikonloppu taas. Jee! Ensi viikon lauantaina on avointen ovien päivä ja mun pitäis siellä esiintyä yhessä biisissä. Mä olen ihan pihalla koko päivästä, kun kukaan ei oikein kerro mulle siitä mitään. Ehkä se selviää tuossa ensi viikolla.

Eilen oli jo heti aamusta koti-ikävä. Onneks noita päiviä ei ole usein. Silloin on fiilis hieman hukassa koulussa eikä oikein jaksa keskittyä mihinkään.

edit//
Niin no siitäkin mun piti vähän kirjoitella että täällä talossa on jotenkin hiljaisempaa, kun tytöt lähti sinne ulkomaille (paitsi sillin kun Julien kuuntelee musiikkia tai muuten vaan huutaa kun se ei osaa puhua hiljaa, argh). Kokonaisfiilis on jotenkin erilainen ja ontompi. Tai laimeampi, miten vaan. Onhan tuota Charlottea nyt näkynyt enemmän kuin aikaisemmin, mutta en mä sitä niin hyvin tunne. Sen kans tulee juteltua vaan small talkia. Kun oon noita BB:n juttuja lueskellu netistä, niin oon ihmetelly sitä, miten ne tekee tyttöjen ja poikien välille niin suuren eron. Tytöt haluu olla enemmän tyttöjen kanssa ja pojat poikien. Ehkä mä nyt ymmärrän niitä vähän.
Mutta eilen tuli eteiseen iso peili, vessaan vessapaperiteline, johon mahtuu vaan normaaleja vessapaperirullia (heippa yksikerroksille pepun raapijoille) ja suihkussa on semmonen kulmahylly ja uusi naulakko. Ja uus maustehylly keittiössä. Ja joku oli ostanut monta suklaapatukkaa ja jättänyt ne keittiön pöydälle tyrkylle. Joku haluaa kiduttaa mua...

Pariisi - rakkauden kaupunki

Lauantaina me matkustettiin Pariisiin. Kun mentiin hotelliin, respamies antoi meille toisen hotellin osoitteen ja sanoi, että meidän täytyy mennä sinne, koska heillä oli jotain vesiongelmia. Uusi hotelli oli ihan lähellä ja hinta oli sama. Huone oli pieni, mutta eipä siellä paljon ehditty olemaan.

Lauantaina lähdettiin heti katsomaan Eiffel-tornia. Oli varmasti yli 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Jonotimme yhteensä kolme tuntia, jotta pääsimme alhaalta huipulle asti. Ensin jonotimme lippuja, sitten hissiä ja sitten toisessa kerroksessa vielä hissiä huipulle. Jonotusten aikana aurinko laski, joten ehdimme näkemään sekä valoisan että pimeän Pariisin. Näky huipulta (280 m) oli kyllä huikea. Alas mentiin sekä hissillä, että portaita pitkin. Portaita pitkin olisi päässyt myös ylös toiseen kerrokseen asti, mutta se ei oikein hoikutellut.
Eiffel-tornilta suunnistimme Riemukaarelle, joka oli isompi mitä olin itse ajatellut. Kotimatkalla hotellille näimme vielä Champs Élyséen lauantai-illan ihmisvilinän ja Moulin Rougen (jonne liput olisi maksaneet 95 euroa!)

Sunnuntaina satoi hieman aamulla ja päätimme mennä Louvreen. Saimme taas jonottaa, vaikka toisesta sisäänkäynnistä olisi ilmeisesti päässyt nopeammin sisälle. Mutta sitähän me emme tienneet. Museon pohjapiirrustuksen saadessamme päätimme, ettemme todellakaan koko museota kierrä. Siellä olisi varmasti saanut kulutettua parikin päivää. Mona Lisa, Luolamadonna ja Milon Venus tuli nähtyä (ja paljon muutakin ei-niin-tunnettua). Louvren jälkeen menimme katsomaan Jim Morrisonin hautaa Peré Lachaisen hautausmaalla, jossa muistin, että Notre Dame jäi näkemättä. Sen sijaan Sacré-Coeur nähtiin. Mustat miehet pakotti meidät ostamaan rannenauhat. Ne teki ne meitä varten ja sen jälkeen sanoivat: "Give me money." Niinpä niin.

Sunnuntain kotimatka ei sujunut ongelmitta. Brysseliin asti matka meni hyvin, mutta siellä meidän piti vaihtaa juna-asemaa, koska se Amsterdamiin päin menevä juna ei pysähtynytkään jostain syystä sillä asemalla millä piti. Vaihdettiin sitten asemaa ja odoteltiin siellä sitä junaa, joka olikin parikymmentä minuuttia myöhässä. Onneksi ehdittiin kaikesta huolimatta seuraavaan vaihtopaikkaan ajoissa ja oltiin kotona silloin kun pitinkin. Parin päivän kävelyn jälkeen tuo odottelu ja epävarmuus ei tuntunut hirveen kivalta. Olisin halunnut teleportata itseni Tilburgiin.

Pariisin näkemiseen pitäisi kyllä olla enemmän aikaa, mutta kyllä me nähtiin melkein kaikki mitä haluttiin. Ihmisvilinän lisäksi siellä oli ihan mahdottomasti autoja koko ajan. Se kaupunki ei varmaan nuku koskaan.

Pilates

Aaah, mä oon ihan hörahtänyt pilatekseen. Mulla on sitä koulussa kerran viikossa, ja kun tunti loppuu, voisin tehdä niitä harjoituksia vielä toisen tunnin perään. Onhan se raskasta, mutta siinä huomaa, kuinka vatsalihakset kehittyy ja jaksaa tehdä liikkeet paremmin. Pitäis varmaan Suomesta etsiä jostain joku pilates-tunti. Tai sitten vois kouluttaa itsensä Method Putkisto Pilates -ohjaajaksi. Mut se vissiin maksaa aika kivasti... No jaa.

Meille tuli eilen uusi kämppis Martijn, kun Aline ja Jeanette lähti viime viikolla sinne Etelä-Amerikkaan. Nyt täällä ei oo mun lisäks muita tyttöjä kuin Charlotte, eikä sekään ole koskaan kotona. Ei voi jutella tyttöjen juttuja...

Pitää mennä takaisin kouluun, puuh.

Matkailua

Heipä taas. Viime viikolla sairastuin johonkin angiinan tapaiseen tautiin, joka vei multa äänenkin melkein pariksi päiväksi. Tänäänkin on ollut vielä epänormaali ääni, mutta eiköhän se tuosta jo kohta normaaliksi palaudu. En ole hirveästi loman aikana ehtinyt levätä, kun on pitänyt matkustaa niin paljon :)

Viikko sitten sunnuntaina äiti ja Riikka tuli Amsterdamiin ja mäkin sinne sitten niitten riesaksi matkustin. Oli kiva nähdä taas hieman sitäkin kaupunkia. Kävin jopa siellä Anne Frankhuisissa. Se oli aika seisauttava paikka. Olishan siellä ollut paljon kateltavaa, mutta jotenkin en jaksanut hirveästi lueskella niitä tekstejä. Me käytiin myös Van Gogh -museossa, jossa - yllätys yllätys - oli taas yksi kerros remontissa. Oli silti kiva nähdä ne kuuluisat taulut livenä. Mutta nyt mun ei tarvii mennä enää mihinkään museoon, koska aina ne on rempassa tai näyttelyä vaihdetaan tai mitä lie. Mä en oikein osannut edes shoppailla Damissa, kun oon ostanut sieltä jo turisti krääsää :)

Maanantaina päätettiin sitten matkustaa Haagin kautta Tilburgiin. Haag oli myös mun omassa matkaohjelmassa, joten mulle se sopi. Haagin merenranta oli aivan todella upea paikka ja aurinkokin jaksoi paistaa meille koko päivän. Rannalla oli paljon simpukoita, joita olisi voinut kerätä niin paljon kuin vain jaksoi.

Illalla matka jatkui tänne Tilburgiin. Mä otin yhden lepopäivän ja laitoin Riikan ja äitin shoppailemaan kaupungille. Täällä kun ei oikeastaan ole mitään nähtävää.

Torstaina lähdettiin Frankfurtiin. Jotta matka olisi alkanut jännittävästi, ei meidän paikallisjuna tietenkään kulkenut niin kuin piti, koska Tilburg-Arnhem välillä oli ratatöitä. Ei oltais ehditty Arnhemiin millään ajoissa, mutta onneksi selvisi, että voimme nousta Frankfurtin junaan jo Utrechissa. Se oli meidän pelastus. Eli matka meni hyvin ja perillä oltiin ajoissa. Frankfurtissa yövyimme hotellissa, joka oli paikallisella punaisten lyhtyjen alueella... Hotelli oli kyllä hyvä, ympäristö pimeällä hieman pelottava.

Kuinkas sattuikaan, kanadalainen supersuosittu Cirque du Soleil oli kiertueella Dralion-shown kanssa Frankfurtissa. Aika paljon halutti mennä sitä katsomaan ja saatiin kuin saatiinkiin Riikan kanssa liput sinne! Oli aivan mahtava show!!! Olin nähnyt sen aikaisemmin telkasta, mutta se ei haitannut ollenkaan, että sen oli jo nähnyt. En osannut unelmoidakaan, että joskus näkisin kyseisen ryhmän livenä.

Frankfurtin eläintarha tuli myös tutkittua. Se oli masentavin eläintarha, missä koskaan oon käyny. Eläimet oli stressaantuneita ja koko paikka näytti epäsiistiltä ja sotkuiselta. Tosin sielläkin oli rakentaminen menossa. Kysyin yhdeltä myyjältä karttaa ja se sanoi, että: "You don't need a map. Everything is destroyed. All animals dead. You have to find animals yourself." Hahaa. Oli siellä eläimiä, mutta sen sanat kuvas hyvin sitä paikkaa.

Käytiinhän me vielä pilvenpiirtäjässäkin 200 metrin korkeudessa. Pimeä Frankfurt valoineen oli kyllä aika huima.

Paluumatka oli ihan ok, mutta väsytti vaan koko ajan. Onneks en nukahtanut junaan. Nyt ei jaksa enää kirjoittaa. Tää oli taas tämmöinen pikapikakirjoitus.
Ai niin, mun prepaid on nyt finito, ei siis viestejä enää siihen (vaikka ei mulle kukaan juuri niitä lähettele). En viiti enää ladata sitä.

Tikibad

Eilen oltiin vesipuistossa nimeltä Tikibad. Siellä oli aika hurjia veiliukumäkejä. Oikeesti. Joihinkin en mennyt enää ensimmäisen laskun jälkeen kun ne meni niin lujaa. Oli kyllä kivaa, mutta rappusia oli inhottava kävellä...

Matka Tikibadiin, joka on Haagissa, venyi melkein kahdella tunnilla. Auto sammui yhtä äkkiä moottoritielle noin 40 kilometriä ennen Rotterdamia. Siinä sitten odoteltiin huoltoautoa 20 minuuttia ja loppujen lopuksi auto vietiin varikolle ja me saatiin uusi auto. Se oli ihan hyvä, koska Jean Paulin auto on niin pieni, että takapenkillä oli tosi ahdasta istua.

Mä olen taas pipi. Päätä särkee tosi paljon ja kurkku on kipeä ja on vähän kuumeinen olo. Aattelin et on hyvä levätä. Kun ei oikein mitään jaksa tehäkään.

Eilen sain tietää, että remonttimiehet on täällä vielä ensi viikonkin. Suihku ei oo ollu koko viikkona käytössä, kun kittauksessa oli tapahtunu jotain kämmiä. Toivottavasti se tulee pian kuntoon. Ensi viikolla menee ilmeisesti myös keittiö pois käytöstä. En tiiä tarkalleen koska. Jos menee, niin toivottavasti loppuviikosta, koska silloin ollaan jo Frankfurtissa.

013

Joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina on pippalot Pop centrum 013:ssa. Mun kämppis ei ollut ostanut mulle lippua sinne, vaikka olinkin sanonut, että tuun mukaan. Kaikilla muilla oli lippu. Menin kuitenkin mukaan siinä toivossa, että saisin lippuluukulta lipun. Tietysti lippuja ei enää ollut. Joku poika sitten myi mulle lipun. Kun oltiin jonottamassa sisään, sen kaveri tuli sanomaan, että se poika oli myyny oman lippunsa pois ja mun piti myydä se sille takaisin. En myynyt. Se oli sen oma moka. No sitten mun kämppis naureskeli mulle, että mulla on työntekijöiden lippu (ja se oli). Sehän aiheutti sitten portilla ongelmia, koska mulla olis pitänyt olla joku henkilökuntakortti myös. Onneks sitten pääsin sisään ja ne portsarit halus vaan tietää, kuka mulle myi sen lipun. (ja mä olin koko ajan vaan hiljaa kun mun kämppis onneksi hoiti ton puhumispuolen) Paikka oli ihan mukava. Se ei oikeesti oo mikään yökerho, mutta vastas kyllä suomalaisia yökerhoja. Muuten täällä on vaan aika pieniä pubeja joissa on aina ahdasta. Ja mä sain krokotiiliuimalelun...Semmosen ison. Ai niin. Sitten siellä piti vaihtaa rahat (ei kaikkia...:) ) semmosiks merkeiksi, joilla pysty ostamaan juomista. Sehän on toisaalta ihan hyvä, ettei baaritiskeillä liiku raha, mutta oli se vähän hassua. Musa oli välillä hyvää, mutta suurimmaksi osaksi sellaista jumputusta, josta en tykkää, mutta josta hollantilaiset tykkää. Radiotakaan ei oikeestaan voi kuunnella kun sieltä tulee niin huonoa musiikkia. Plaah.

Jaaha, pitäis tehä tänään hieman koreografian pätkää. Musta tuntuu et käytän vanhaa tekemääni matskua hyväkseni. Laiskotuttaa vähän. Ja pitäis siivotakin. Nyt tekis kyllä mieli pizzaa. En oo moneen viikkoon syöny sitä, kun uunia ei ole. Maanantaina muuten tulee maalarimies maalaamaan likaiset seinät. Hyvä hyvä. Sitten ne on priimakunnossa, kun Riikka ja äitee ens viikolla tulee.

edit:
Kukaan ei ilmottautunut olevansa tuhannes vierailija...:(

Dam dumb

Ajauduin vahingossa kurssille, jossa täytyy tehdä koreografia, duo tai trio. Ensin ajattelin, että olisi hienoa, jos voisin tehdä jo osan opinnäytekoreografiaa täällä ja jotta tanssijat tulisivat keväällä Turkuun ja yhdistäisin Suomessa tehdyn ja täällä tehdyn koreografian. Olin innoissani tuosta ideasta. Tänään oli kuitenkin pakko tehdä päätös, etten teekkään niin, koska aika ei yksinkertaisesti riitä. Täällä mulla on vain kuusi harjoitusaikaa ja sitten Suomeen olisin saanut tanssijat ehkä 10 päiväksi. Ei siinä ehdi saamaan mitään esitettävää valmiiksi. Täytyy sitten tehdä jotain ihan muuta. Onneksi löysin tosi kivan biisin, johon haluan tehdä sen verran kuin ehdin. Kuusi kertaa on kyllä tosi vähän.

Tänään afrotunnilla kaikkien (meitä oli 6) piti tehdä yksi sarja yksin. Kun olin tehnyt omalla vuorollani, opettaja tuli hakkaamaan mun päätä sormillaan ja sanoi: dam, dam, dam (tai jotain). Luulin, että se piti mua tyhmänä (dumb) ja et tein paljon väärin vaikka kaikkeni yritin. Mutta se olikin afrikkalainen tapa kunnioittaa sitä, että toinen on tehnyt tosi hyvin :) Jeee. Onnistumisen tunteet on kivoja. Meillä oli ekat kaksi viikkoa afrossa pieni musta naisopettaja joka teetti meillä mun mielestä aika perusafrojuttuja, jotka silti oli tosi vaikeita. Tunnit oli todella raskaita, mutta kuntokin oli huono. Sitten meille tuli meidän oikea opettaja, ghanalainen mies. Sen tunneilla ei tehdä niitä perusliikeharjoituksia vaan tosi kivoja ja VAATIVIA liikesarjoja. Tänään hiottiin meidän alkulämppää varmaan tunti, koska se haluaa, että me oikeasti opitaan se tyyli, eikä vain tehdä juosten kusten. Ja kuuden oppilaan ryhmässä joutuu useasti näyttämään opettajalle yksitellen, miten tekee. Se on ihan ok, koska silloin ainakin tietää, mikä on oma ongelma ja miten sen voi korjata. Huonoina päivinä se ei ole kivaa, mutta yleensä afrotunnilla ei ole huonoa fiilistä, koska afroilu on niin kivaa. Se saa mut joka kerta hyvälle tuulelle ja energiseksi, vaikka oliskin ollut tunnilla mennessä väsynyt olo.

Yksi syy siihen, miksi halusin tulla tänne, oli löytää uudestaan motivaatio tanssimiseen ja sen oppimiseen. Motivaatio on osittain löytynyt, mutta myös opettajat vaativat enemmän ja eritavalla. Pitää olla nöyrempi eikä se ole mulle ongelma. Sen kautta yrittää enemmän, ylittää itsensä ja saa onnistumisen tunteita. Yrittäminen ja onnistuminen on aika sidoksissa toisiinsa. Kolmosella en hirveästi yrittänyt, koska en jaksanut. Onnistumisen tunteita ei tullut ja motivaatio laski. Ehkä se ei laskenut pelkästään tuon takia. Luulen, että viime keväänä kaikki asiat johtuivat kaikista asioista. Mikään syy ei yksinään saanut mua masentumaan tai "vihaamaan" tanssia ja ammatinvalintaani. Olisi kyllä kiva tietää, mikä laukaisi sen kaiken... ei siihenkään varmaan ole pelkästään yhtä syytä. Enpä toivo moista kevättä kenellekkään. Täällä on ehtinyt olemaan rauhassa itsensä kanssa ja olo on erittäin levollinen. No, välillä on kurjaa, kun on niin ikävä.

1000

Vierailijamäärä lähenee tuhatta. Se, joka ilmoittaa olevansa tuhannes blogin lukija, saa yllärin :) Muutenkin saapi kommentoida tai kirjoittaa kuulumisia, kun mäkin haluun tietää, miten siellä menee.

Mä kaipaan leffoja. En koskaan tiiä, koska telkasta tulee niitä :( On tuossa lähellä videovuokraamo, mutta emmä sinne ole jaksanut mennä, kun ne vuokraleffat pitää myös palauttaa...

Perrrrjantai

Se on sitten taas perjantai. Viikonlopuksi olen suunnitellut opinnäytetyön tekemistä... Parin viikon päästä pitää palauttaa vähintään viisisivuinen essee niin ehkä olis hyvä aloittaa kirjoittamaan sitä jo nyt.

Eipä täällä mitään ihmeellistä. Perjantai on pahakroppa päivä. Kyllä sen tuntee, että treenaa. Mulla on täksi illaksi pop corneja ostettu :) Jam.

Tää syyskuu on kuulemma ollut lämpimin syyskuu Hollannissa kolmeen sataan vuoteen. Lämmintä on riittänyt. Ehkä se syksy jo kohta tulee.

Enää ei ihmetytä enää niin paljoa. Enkä sano niin usein ok tai yes kuin aikaisemmin...

Kaksi viikkoa lomaan, jee.

Doei [dui] !

Eilen oli lauantai ja heräsin jo vähän yli kahdeksan :( Päätin lähteä ostosreissulle naapurikaupunkiin Eindhoveniin. Reissu oli ihan mukava. Kävin yhdessä museossa ja siellä oli taaaaaaas yksi kerros suljettuna. Mä koin myös kauheimman hissikokemuksen ikinä. Menin pohjakerroksesta toiseen kerrokseen ja siellä hississä oli ääni, joka nousi sen mukaan kun hissikin nousi. Se joku hoilotti jotain tosi epämiellyttävää ääntä. Alas tulin portaita pitkin... Mä en taida enää käydä museoissa. Paitsi jos Amsterdamiin pääsen niin täytyy käydä Anne Frankhuis'ssa.

Viime yönä nukuin pitkästä aikaa hyvin. En oikein tiedä miksei nukuta. On koko ajan tosi levoton olo. SIlti koulussa saa yleensä jo ensimmäisestä balettitunnista energiaa. Meillä on tosi kiva ja hyvä opettaja ja varmaan kaikki koulun oppilaat haluais sen tunnille. Myös afro-tunneilta saa paljon energiaa. Meille tuli tällä viikolla uus opettaja ja sen tunnit on älyttömän mukavia ja haastavia. Muuten tuntuu et meno on kuin lukion kolmannella: koko ajan opettajat puhuu siitä että he ovat koulussa meitä varten ja haluavat, että meistä tulee hyviä, jotta saadaan koulun jälkeen töitä. Lukion kolmannella taas opettajat puhu koko ajan ylioppilaskirjoituksista ja mitä siellä pitää osata. Samanlainen fiilis. Välillä tuo turhan höpöttäminen on rasittavaa (varsinkin jos höpötetään hollanniksi), mutta toisaalta taas jos sulkee siltä korvansa ja yrittää vaan parhaansa, niin ei se haittaa. Se näköjään kuuluu tähän kouluun. Yksi opettaja kehuu itseään koko ajan ja esittää koko ajan kuinka hyvä hän on. "There are lots of good teachers in the school, but I'm not good. I'm fabulous!" Puuuh. Mä en vaan jaksa kovin kauaa ihmisiä, joilla on tuollainen asenne. Vaikka tällä alalla se on ihan hyväksi, mutta ei opettajalla.

Yks päivä mä neuvoin yhtä luokkakaveria ja aloin miettiä puhunko sille englantia. Eli englannin puhuminen ei ole enää niin hankalaa vaan enemmänkin automaattista. Kyllä se vieläkin takertelee, mutta eiköhän nuo ihmiset tajua ettei enkku ole mun äidinkieli. Sitä paitsi mua on luultu useasti englantilaiseksi tai amerikalaiseksi. Aika huonosti nämä hollantilaiset englantia osaa jos niin luulevat...

Olen myös sitä mieltä että vaihto-oppilaille pitäisi olla tutoroppilas. Keskiviikkona kun menin kouluun, ihmettelin miksi juuri ketään ei ole siellä. Sitten sain tietää, että kaikki ykköset ja kakkoset on lakossa sen minor-jutun takia. Mutta onneksi olin ajoissa paikalla, sillä yksi mun tunti alkoi melkein kaksi tuntia aikaisemmin kuin luulin. Ja se myös kesti yli tunnin kauemmin kuin olin luullut... kukaan ei ollut kertonut mulle aikataulun muutoksista. Jos jossain seinillä olisi noista asioista lukenut, en silti olisi tiennyt, koska en edelleenkään osaa hollantia. Itse asiassa tanssin koulutusohjelma on englanninkielinen, mutta kaikki informaatio on hollanniksi. Onneksi osa tunneista on englanniksi ja osa hollanti-englanniksi.

Välillä iskee hieman koti-ikävä, mutta ei paljoa :) Voishan täällä viettää enemmänkin kuin kolme kuukautta, mutta kyllä mä ystäviä kaipaan. Kaksi kuukautta enää jäljellä!

Arkielämää

Ruokailu
Joka päivä viiteen mennessä pitää kirjoittaa keittiön taululle haluaako syödä päivällistä vai ei. Joku asukkaista valmistaa sen. Mä en oo hirveesti tehnyt ruokaa, kun ei mielikuvitus riitä... sitä paitso noi muut on ihan hyviä kokkeja ja kiva syödä välillä sellaista ruokaa, mitä ite ei osaa tehdä. Tuoreita vihanneksia käytetään paljon. Onneksi kukaan asukeista ei ole pelkästään kasvissyöjä. Ruoan jälkeen kokki saa vapauden tiskaukseta. Kuuden hengen taloudessa on ihan viisasta tiskata astiat ruoan jälkeen...

Siivous
Viikkosiivouksesta ei kannata luistaa. Yhteiset tilat on jattu kolmeen osaan ja jokainen hoitaa niistä vuorollaan yhden. Vapaita viikkojakin siis tulee. Jos et ole suorittanut osuuttasi sunnuntaina klo 24 mennessä, joudut maksamaan 5 euroa. Kuullostaa hieman armeijameiningiltä, mutta luulen, että ainakin yhdeltä asukkaalta siivous jäisi tekemättä, jos rangaistusta ei olisi. Se en ole minä :)

Koulu
Treenaus on rankkaa, kuten olen jo aikaisemminkin kirjoitellut. Melkein kaikilla tunneilla pitää olla mustat trikoot ja treenipuku, mutta poikkeuksiakin on. Tunneilla ei juosta samalla tavalla vessassa kuin Turussa... Opettajat ovat tietoisia siitä, keitä ovat. Muutamissa opettajissa ärsyttää se, että he näyttävät koko ajan kuinka hyviä ovat ja pitävät showta yllä. Osa taas dissaa koulua. Yksi opettaja sanoi, ettei tunnilla saa kysellä, koska hän näyttää kaiken. Mutta tunnillla on melkein 20 oppilasta, niin takarivistä on välillä hieman ongelmallista nähdä.

Viikonloppu
Viikonloppuna ei oikein ole mitään tekemistä... Mun pitäis kyllä lukea materiaalia opinnäytetyöhön, mutta ei sitäkään jaksa koko päivää/viikonloppua. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni. Paitsi kuukauden viimeisenä sunnuntaina.

Tilburg
on ihan mukava paikka, mutta hieman tylsä ja pieni. Viihdyn täällä kuitenkin hyvin. Tuntuu, ettei täältä enää löydy mitään uutta ja hämmentävää, vaikka en olekaan koko kaupunkia vielä kierrellyt. Keskustan olen käynyt läpi monta kertaa.

Rotterdam

Mä pääsin vihdoinkin reissaamaan. Eilen kävelin 6 ja puoli tuntia pitkin Rotterdamin katuja. Hassua, että sinne meni junalla vaan 45 minuuttia. Tosin jos matkustaa tuonne pohjoisosaan maata niin ei sinnekään mene kuin kolmisen tuntia junalla. Tää on pieni maa. 300km korkea ja 200km leveä, jos oikein muistan.

Ensin kävin tietysti eläintarhassa. Se oli aika iso ja en varmaankaan ehtinyt ihan kaikkea näkemään. Lepakkoluolaan en edes uskaltanut mennä yksin. Siellä oli liian pimeetä. Näin kuitenkin gorilloita, kirahveja, haita, pingiviinejä (semmosia pieniä sekä kuninkaallisia) ja leijonia. Ja muitakin. Adoptoin sieltä itselleni pienen gorillan...:) Eläintarha oli jaettu maanosiin ja myös "sisustettu" sen mukaan. Esimerkiksi kasvillisuus Aasia-osassa oli suorastaan pöyristyttävää. Tuntui että olisi oikeasti ollut jossain muualla kuin Rotterdamin keskustassa. Mä olin koko ajan hymyissä suin kuin viisivuotias lapsi. En sentään juossut paikasta toiseen.

Kävin myös sivistämässä itseäni taidemuseossa nimeltään Museum Boijmans van Beuningen. Luulin että näkisin siellä aitoja van Gogheja. Kuitenkin kaksi isoa osaa museosta oli rempassa enkä nähnyt niitä van Gogheja :( Pääsylippu maksoi kyllä aivan liikaa ottaen huomioon mitä siellä näki. Tosin ekaa kertaa elämässäni olen nauranut taululle. Tai parillekin.

Kolmenneksi turistikohteeksi valitsin kuutiotalot, koska muistin hämärästi joskus nähneeni ne ala-asteen maantiedon kirjassa. En kuitenkaan tiennyt, että ne on oikeasti asuintaloja. Yksi asunnoista oli tehty "museoksi". Eli sinne sai mennä katsomaan, millainen kuutioasunto on sisältä. Aika veikeä oli. Siinä vieressä olis ollut yksi asunto myytävänä.

Kokonaisuutena, mitä ehdin Rotterdamia nähdä, kaupunki vaikutti tosi sekavalta ja epäsiistiltä. Silti oli ihan mielenkiintoista käydä siellä.

Hei vaan.

Oletko koskaan laittanut strösseleitä leivän päälle? En minäkään. Mutta kyllä: täällä laitetaan! Ensin voita ja sitten strösseleitä...

Mä olen koukussa Big Brotheriin. Suomen versioon. Joka päivä pitää lukea, mitä sinne taloon kuuluu. En muista kirjoitinko, mutta täällä on menossa myös BB ja ne ei saa mennä ollenkaan ulos, eikä niillä ole ikkunoita. Ne ei siis tiedä ollenkaan, mikä vuorokauden aika milloinkin. Hullua.

Taas on ihanan lämmintä koko ajan. Tänäänkin on varmaan ollu yli 25 astetta lämmintä. Koulussa hikoilee jo ensimmäisen 15 minuutin aikana ittensä läpi märäksi... parempi se kuin että palelis koko ajan. Ei tarvii juosta koko ajan vessassa kun kaikki pissa tulee hikenä pois kehosta...tai niin.

Tänään olin ekaa kertaa jazzin repertuaarissa ja me tehtiin Fossea!!! Se oli just kivaa. Mä en ollut viime viikolla kun en löytänyt sitä paikkaa missä se pidettiin, niin olin vähän jäljessä, mut kyllä mä melkein pysyin mukana. No siis niille tiedoksi, jotka ei tiedä, niin teen mun kirjallisen opinnäytetyön Fossen elämästä ja miten se on vaikuttanut sen tyyliin. Tai ylipäätänsä mitkä asiat/ihmiset on vaikuttanut sen uraan, ohjauksiin ja koreografioihin. Eli aika mielenkiintoinen sattuma. Olis vaan pitänyt ottaa ne korkkarit mukaan. Jouduin karsimaan en pois viimeisessä pakkausvaiheessa.

Mun lukkari on vihdoinkin valmis. Jätin kokonaan synnytystunnin eli grahamin pois kun en vaan voi sietää sitä pikistämistä. Olishan se hyvä vatsalihaksille, mutta mä en vaan pysty tekee sitä tyyliä nauramatta... Jäi mulle silti neljä modernin tuntia lukkariin. Jazzia on myös neljä ja balsaa kanssa. Sitten on vielä pilatesta tunti ja jazzin repertuaaria kaksi tuntia. Ja pari tuntia afroa. Hitsi se on raskasta! Ja sitten tauoilla pitäis jaksaa opiskella opinnäytetyötä varten.

Kakkoset joutuu tekemään jotain minor-opintoja (ei mitään hajua mitä ne on) ja niiden takia istumaan koko keskiviikon katsomassa muiden tunteja. Tänään ne keräs adressiin nimiä, ettei niitten tartteis istuu tunneilla koko päivää. Ymmärrettävää. Ne sentään protestoi.

Taas täällä ihmettelee hän.

Koulussa pidetään ainakin huolta siitä, että meidän takareidet venyy. Melkein joka tunnilla niitä venytellään ja lämmitellään. Ihan hyvä vaan. Sitten kun mä tulen takaisin, mä oon ihan HooKoo :)

Mun mielestä jazz täällä on aika kaukana siitä, mitä mä miellän jazziksi. Tavallaan. Mä en oikeen oo päässy siihen kunnolla mukaan. Ihan ihmeellistä. Paljon show-maisempaa, mikä on tietty hyvä, mutta mä kyllä kaipaan sellaista Mattox-täsmällisyyttä. Ihan ihmeellistä itsensä esineellistämistä koko ajan. Uuuuh, aaaah, I'm a queen...Look at me.
Se amerikkalainen old lady on kyllä niiin... amerikkalainen. Ja se haukkuu koko ajan tuota koulua ja luokan tasoa. Ja kehuu itseään. Mä yritän olla kärsivällinen.

Tänään juttelin yhen tytön kanssa joka oli aika saman ikäinen kuin mä ja sille oli tehty jo rasvaimu...aika hurjaa. Mutta meillä oli sama kiinnostuksen kohde: fitness. Hih.

Viikonloppuna tuli hieman katseltua myös paikallista yöelämää. Oli kyllä ihan kivaa olla pitkästä aikaa ulkona. Yhdessä paikassa oli niin paljon ihmisiä, että olo oli kuin tavarajunassa joka on viemässä juutalaisia keskitysleirille...Se oli tosi inhottavaa.

Kukaan ei tiiä täällä mitä on puuro. Omasta mielestäni lausun sen kyllä englanniksi oikein, mutta huippua oli, kun tänään tein puuroa, mun kämppis kysyi mitä syön. Se ei tiennyt, vaikka näki sen siinä mun lautasella. Tänään uskalsin jopa ostaa maitoa kaupasta...hah. Ja äiti lähetti kunnon keinoihoa, koska täältä ei sitä saa. Tai en ainakaan löytänyt apteekista tai "kempparista".

Ei mulla varmaan muuta. Pitäis pikku hiljaa mennä nukkumaan, mutta vähän on vielä meno päällä, kn koulua oli kahdeksaan asti.

Terveisiä Uskollisuuden puistotieltä

Aaaah, perjantai! Mulla oli suunnitelmissa, että menisin huomenna palloilemaan Rotterdamiin, mutta haaveksi jää. Kahden päivän saldona 6 rakkulaa jaloissa...Ei kiva. Mä en ymmärrä. kuin mä pystyin tänään trenaamaan kolme tuntia. Mut sitten olisi ollu vielä jazzia, mutta mahdotonta. Käveleminenkn sattuu. Kaksi päivää lepoa tiedossa.

Mä sain vihdoinkin mun kirjan, jonka tilaisin, jee. Mä olen yrittänyt lukea opinnäytetyötä varte. Kaikki on vaan englanniksi, plaah. Se tekee lukemisesta ja ymmärtämisestä hitaampaa.

Tää opiskelu on täällä aika hurjaa. Kaikki tekee koko ajan hirveästi töitä. Yksi tyttö sanoi, että hän tykkää siitä, että päivät on pitkiä, koska ei tykkää olla yksin kotona. Ymmärrän. Periaatteessa tuntitarjontaa on yhdeksästä yhdeksään viitenä päivänä viikossa. On vielä vähän totuttelemista siihen, et yhtenä päivänä mulla on viisi treenituntia päivässä. No en mä kyllä mitään teoriatunteja ole edes valinnut :) Tosin keskiviikko onkin sitten melkein vapaa.

Välillä sitä toivoo, että täällä olis joku oma kaveri mukana. Sinänsä ei ole yksinäistä, mutta silti kaipaan jotain tuttua.

Mä ostin viisi lippua eri tanssiesityksiin. Jee.

Väsy

Puuh, rankka päivä takana. Mun lukujärjestys ei oo vielä selvä, mut menen huomenna juttelemaan siitä, mutta silti luulen et itku tulee... Täällä on joku uusi systeemi ja ainakin kakkoset on ihan pihalla kans niitten lukkareiden kanssa. Tällä viikolla saa valita mitä vaan ja sitten päättää mitä haluaa tehdä. Kukaan opettajista ei tätä ole kertonut... Kukaan ei oikein selitä miten tää systeemi toimii. Mutta jos nyt otan sellaisen politiikan, että yritän vaan saada mahdollisimman paljon irti tästä vaihtoajasta. Mitä sitten, jos en ole tehnyt ennen Limonia ja tunnilla on kivaa enkä ole ihan pihalla?

Mä olin tänään jazztunnilla, jonka piti semmoinen yli 50-vuotias nainen, joka näytti ihan Saimi Nousiaiselta (ja samaikäiseltä). Se on tehnyt Pori Dance Companylle koreografioita ja oli jut elokuussa ollut Suomessa. Ja se on tosi Suomi-fani. Ja outo. Ja sen sarjat oli outoa ja nopeita. Mut se on guru ja diiva. Ja mä olin hidas, mutta reipas.

Eilen taas tutustuin suomalaiseen tyttöön, joka on tokalla tai kolmannella, se ei oikein tiiä itekään. Mulla on sen kanssa joitain samoja tunteja. Nyt oon alkanu tutustuu myös muihin oppilaisiin ja koko ajan saan olla selittämässä kuka olen ja miksi olen ja mitä teen ja millä luokalla ja mitä teen koulun jälkeen ja plaah. Mut toisaalta ei se haittaa, kun tutstustuu uusiin ihmisiin. Ja kaikki tuntuu ainakin vielä toistaiseksi tosi mukavilta. Meijän tsekkiläinen vaihto-oppilas tuli kans ja se on 26 vuotta, mutta näyttää ja on olemukseltaan kuin 18-vuotias...

Mutta eiköhän tää pikku hiljaa tästä. Mä vaan niiiin vihaan epävarmuutta. Ja kun täällä ei oikein voi ilmaista itseään suomeksi, niin josku kun hermostuu, ei tuu mitään mieleen. Ei suomea, ei ruotsia, ei enkkua, ei mitään. Tyhjä pää.

Mun täytyy ehkä käydä huomenna juttelemassa hieman mun puhelimesta. Siinä voipi mun insinöörin taidoilla olla joku virus tai paha jet lag. Se on hävittänyt aika paljon numeroita, mm, kaikki, joiden nimi alkaa M:llä ja I:llä ja viestejä on kadonnut ja kun tallentaa numeroita, ne menee vain sinne luettelon loppuun, ei ollenkaan aakosten mukaan ja puuuuuuh. Ei se nyt mikään maailmanloppu sinänsä ole, mutta olis kiva tietää, mikä sitä vaivaa. Nää tapaukset ilmenee kummallakin sim-kortilla.

Ihmettelyä taas

Mulla ei ole täällä juurikaan muuta tekemistä kuin ihmettely :) Toisaalta tää ei oo sen kummempi paikka ku Suomikaan, mut silti tämmöinen pieni tyttö-rukka hämmästelee aina kaikkea. Uudet asiat on hassuja:)

Tuulimyllyt:
Junamatkalla näin kolme modernia tuulimyllyä. Toisaalta en oo täältä kaupunkialueelta poistunut, joten ei ihme etten ole niitä nähnyt - siis niitä vanhoja malleja. Puukenkiä olen nähnyt jossain kaupassa.

Kahvimaito:
Kahvimaito on kaupassa kahvin vieressä eli ei kylmässä. En ymmärrä, miksi pitää erikseen olla kahvimaitoa. Ei se kermaltakaan maistu. Ja sitä myydään myös semmosissa pikkuruisen pienissä purkeissa, joita on yleensä lentokoneessa. En ymmärrä.

Pyöräily:
Eilen olin tarakalla kyydissä ja toista kertaa en ehkä halua olla. Täällä melkein kaikki pyöräilee ja se on aika hurjaa. Siis se vauhti ja ajotapa. Yhdessä kaupassa oli jopa sisäparkki pyörille. Se on kyllä aika kätsä kulkuväline täällä, koska kadut on niin kapeita. Ja ei ole ylä- ja alamäkiä.

Uusi keittiö:
jossa ei ole uunia!!!! Mitä kummaa? Sinne tuotiin vain semmoinen tasolle laitettava nelilevyinen kaasuliesi, mutta uunia ei enää ole. Nyt ei voi tehä makaronilaatikkoa :( Ehkä sit joulukuussa saa sitä ensimmäiseks ruuaks kotona. (Vanha liesi kuvassa kurjana takapihalla)

Kieli:
Mä ostin tänään suomi-hollanti-suomi sanakirjan ja piirsin paperille ukon ja sihen viereen kaikki ruumiinosat, jotka tarvitsen tietää. Osa on samoja kuin ruotsissa, osa samoja kuin englannissa. Ne vaan kirjoitetaan eritavalla, monimutkaisemmin...puuf. Tänään katsoin telkkaria ja kysyin: "What is 'niks'?" Vastaus: "It's nothing." Eli siis ei mitään. Hassu kieli. Ja nuo sanovat, että suomi on hullu kieli. Tai ainakin näyttää hullulta.

Epävarmuus:
Mä en edelleenkään tiedä ensi viikosta mitään. Mun yhdyshenkilö on luvannut järjestää mulle tapaamisen jonkun kanssa, jotta voin puhua mun opiskelusta täällä. Eilen hän sanoi, että lähettää mulle mailia, kun tietää kenen kanssa voin keskustella. Tänään yritin tavoittaa tätä yhdyshenkilöä, mutta hän ei ole perjantaisin töissä... Sitten yksi nainen sanoi, että maanantaina täytyy tulla aamulla katsomaan, mikä on ensi viikon lukujärjestys. Ja että mun pitää mennä ekaks sen ryhmän tunnille, missä oon ollutkin. Silleen.

Syyskuu:
Nyt on jo syyskuu.

Mä katselin tänään, mitä tanssiesityksiä täällä on syksyn aikana. Laskeskelin hieman budjettia ja totesin että noin 50 euroa viidestä esityksestä ei ole paha. Tänne on tulossa ainakin Australialainen tanssiryhmä.

Sitten tein hieman tutkimusta OP:n sivuilla ja totesin, että voin maksaa vuokran suoraan ulkomaiselle tilille ilman lisämaksuja netin kautta. Hyvä hyvä.

Mä ostin eilen uuden balettipuvun ja tietysti laitoin sen tänään päälle. Kotona otin sen kassista pois ja tossut myös. Tossuissa oli kivoja mustia läiskiä, koska se puku oli hiestä kastuneena värjännyt ne. Eikä ne tietty lähteny pois ne tahrat...

Kun mä tuun Suomeen takaisin, mulla ei ole mitään kerrottavaa enää... Ehkä sit kun koulu alkaa kunnolla, mulla ei toivottavasti ole enää näin paljoa ylimääräistä aikaa. Mut toisaalta tää on mulle vähän niin kuin päiväkirja, niin ehkä se on sitten hyvä että nää muistot/ihmetykset/kirjoitukset säilyy. Jos ette halua tietää näin paljoa mun asioita ja kuulumisia, niin älkää lukeko mun blogia :) Mä tuun kuitenkin kertomaan nää samat asiat sitten kun tulen takaisin...

edit//
Nii joo, mä tapasin vihdoinkin eilen mun seinänaapurin. Sekin on ihan mukava tyyppi. Mä en kyllä saa aina selvää, mitä se sanoo, ku se välillä mumisee.

Hi, it's me again!

Meikäläisen kuviksen taidot taas esillä. Oishan sitä hienommankin voinu tehdä, mutta toi photoshoppi herjas mulle koko ajan jotain mitä en ymmärtänyt. Sillä ei oikeen pystyny tekemään muuta kuin n oita boxeja. Mutta tossa on siis alakerrasta hieman pohjapiirrosta. Yläkertaa en osaa piirtää, koska en oo käyny siellä ku suihkussa. Kylppärin lisäks siellä on 3 makuuhuonetta. Ja ullakolla on vielä yks, talon suurin tila. Siellä mä kävin toissa päivänä.

Keittiöön tuli tänään uuet kaapinovet alakaapistoon, kun yläkaappeja ei ole. Ja sit vaihettiin ympäri taloa lukkoja ja pistettiin ikkunoihinkin lukot... Eli yhessä päivässä kaikki. Ne työmiehet oli hassuja ku ne hyräili ja vihelteli työskennellessään. Sama oli yhessä kirjakaupassa, jossa uusittiin hyllyjä.

Mä uskalsin tänään puhua meijän englantilaiselle vaihto-oppilaalle, enkä pelänny ollenkaan... Ja puhuin sille siis enkkuu, en suomee:) Sit käytiin sen ja ranskalaisen vaihto-oppilaan kanssa ostamassa treenipukuja ku ne on täällä paljon halvempia kuin Suomessa.

Mitä vielä? Mä sain kaks työtarjoista syksyks Suomesta, mutta vähän hankalaa täältä käsin niitä hoitaa. :) Sille toiselle oon joutunut sanomaan kaks kertaa ei ja se on saanu mun yhteystiedot alakouluopetusharjoittelun kautta ku se meni niin sutjakasti silloin aikoinaan... hah.

Niin joo, nyt mun opinnäytetyön aiesuunnitelmakin meni läpi. Sain siitä sitten tehtyä sen minimin kolme sivua. Nyt pitäis vaan jaksaa lukea ja katsoa elokuvia. Jälkimmäinen ei varmasti tuota ongelmaa, mutta se elokuvien analysointi ehkä.

Ja on se balsa ollu ihan kivaa.

Semmosta ja tämmöstä

Nonni, pari päivää on balettia taottu. Mulla on tän viikon suomalainen opettaja, joka oli ekalla kertaa hieman hämmentävää. Mä en tiedä miksi mut laitettiin kakkosten kanssa, mutta ens viikolla kun koulu oikeasti alkaa, en aio niitten kanssa olla. Sanoin, et haluan paljon jazzia :) Mutta lihakset on kyllä kipeät...uh.

Hollantia on aika helppo ymmärtää. Varsinkin kun se suomalainen opettaja puhuu, niin ymmärrän melkein kaiken, kun se puhe ei ole niin räkäistä. Eikä se puhu niin nopeasti.

Eilen tapasin koulussa myös pari suomalaista tyttöä, jotka on juuri aloittaneet ykkösellä. En mä niistä kummemmin vielä tiedä mitään. Ihan kiva oli päästä puhumaan suomea.

Tänään mulla oli vapaapäivä ja tutustuin vähän asuinympäristööni. Ja kävin ostamassa semmoisen koirille tarkoitetun aika kovan pallon, jolla on ihana hieroa jalkapohjia. Ja tiikerisalvaakin tuli ostettua... Mä unohdin ottaa kameran mukaan mun retkelle :(

Ja äitin paketti tuli tänään, kiitti.

Mä en ole kirjoittanut mitään mun kämppiksistä.
Jeanette on tyttö, jonka huoneessa asun. Se valmistu just viime viikolla jostain sosiaalipuolen jutusta ja lähtee lokakuussa toisen kämppiksen Alinen kanssa kiertelemään Etelä-Amerikkaa.
Aline valmistuu huomenna jostain ihmisiin liityvästä jutusta...
Jean Paul opettaa hollantia yläasteella ja on myös urheilutoimittaja ja vissiin sen hollannin opiskelut on vielä kesken.
Ivo opiskelee jotain verojuttuja ja 1.9. alkaen omistaa tämän talon.
Julien on opiskelee vissiin hallintoa (no en ole varma niistä suomennoksista:) ).
Ja sit on vielä Charlotte, jota en ole tavannut. Se on oollu just pari kuukautta Aasiassa. Eikä vissiin muutenkaan ole täällä hirveen usein.
Mutta kaikki on tosi kivoja. Aina en jaksa olla sosiaalinen, mutta kyllä niiden kanssa tulee juttuun. Ne aina välillä yrittää opettaa mulle hollantia, mut en mä oikein osaa mitään sanoa. Vastavuoroisesti mä opetan niille suomea:)

Tänne piti tulla maanantaina jotain miehiä pistää uusiksi tuo keittiö, mutta niitä ei ole vieläkään näkynyt...

Aurinkoa!

Sunnuntai ja kohta saan viettää koko päivän ihan yksin. Ei juurikaan mitään tekemistä. Eilen tuli tämmösiä asioita vielä illalla mieleen. (Aurinko alkoi juuri paistaa)

Multa on nyt jo kysytty monta kertaa, aionko ostaa pyörän täältä ja että onko mulla pyörä Suomessa. Onneks asun niin hyvällä paikalla että kävellen pääsee joka paikkaan. Täällä tuo liikennen on kyllä aika hurjaa. En ehkä uskaltais mennä sinne ajamaan pyörällä vaikka itekin oon aika hurja ajelemaan.

Telkkaa voi onneks kattooa, koska ohjelmat on tekstitetty. Täällä tulee vähän niin kuin Tanssii tähtien kanssa, mutta se on luisteluversio siitä.

Vesi on paljon parempaa kuin Turussa...

Opiskelijat saa Hollannissa matkustaa ilmaiseksi, mutta heidän pitää valita, haluavat he matkustaa viikolla vai viikonloppuisin. Jos valitsee kortin, jolla saa matkustaa viikolla ja haluaakin matkustaa viikonloppuna, saa silti 40 % alennusta. Kortti täytyy palauttaa heti kun valmistuu. Ja valmistua voi koska tahansa. Tyttö, jonka huoneessa olen, valmistui perjantaina ja toinen tyttö tuosta yläkerrasta valmistuu ens torstaina.

Ja mä en sitä kyllä ymmärrä, että nää kävelee sisälläkin kengät jalassa, vaikka ulkona sataa ja sisällä on koko lattiamatot (ei joka huoneessa). Mä olen mukavuussyistä jättänyt kengät omaan huoneeseen ja tassuttelen villasukat jalassa.

Taidanpa kohta käydä ulkona kävelyllä ja suihkussa.

Pistin muutaman kuvan tuonne toiselle sivulle.

Prepaidproblem

Löysin kaupasta sopivaa maitoa, mutta enpä vielä ostanut. Moneen päivään ei oo oikein ollut ruokahalu kohdallaan, mutta tänään oli. Uskalsin jopa sanoa, etten tykkää possusta ja sienistä :) Ja sain kokea, mitä on tiskaaminen ilman tiskikaappia.

Ostin tänään myös Prepaid-liittymän. Sen myötä mm. iskän numero hävisi muistista. Ei kaikki numerot, mutta osa. Myös ne viestit, jotka olin täällä ollenssa saanut, hävisi. Ei auttanut siis, vaikka laitoinkin suomalaisen sim-kortin takaisin. Silleen.

Täällä on edelleen kurja keli ja kylmä. Mä kävin jo tänään kattelemassa villapaitoja...Mä nyt jo stressaan, kuinka saan sitten tavarat tuotua Suomeen, kun nyt oli jo ihan täys rinkka. Lakanoita ja pyyhkeitä en olis välttämättä tarvinnut, mut olin niin tyhmä etten kysynyt sitä etukäteen.

Ens viikolla on mulla onkin vain balettia koulussa 75 min/päivä. Boring.

Ei se enkku oikein suju, mutta en mä ota siitä paineita. Kaikki artikkelit ja verbien taivutukset menee päin persettä, mutta siitä huolimatta en oo vielä kiroillu suomeksi kertaakaan. Tosin tää on vasta mun kolmas päivä täällä... (Tuntuu et olisin ollut kauemmin) Ehtiihän sitä vielä. Mut nyt jo usein ajattelen englanniksi, outoa.

Tää päivä on mennyt lähinnä opinnäytetyötä suunnitellessa ja enkunkielistä kirjaa lukiessa (joka on aika vaikeesti ymmärrettävää....). Inspiraatio kohdallaan...Kai. Täällä on helppo keskittyä kun kukaan ei häiritse ja ei ole liikaa omia tavaroita ympärillä. Ehkä mä jäänkin tänne ens kevääseen asti. Tai sitten en.

Hallo!

Täällä mä nyt olen. Mulla on joko matkakuumetta tai sitten koti-ikävä (homesickness). Inhottavaa olla kipeenä. Mut toisaalta mä saan teetä mun huoneeseen, jos haluan. Palvelu toimii :)

Mun huone on tosi kiva. On iso sänky, tietokone internetillä, tv, oma pesuallas ja pari tuolia sekä oma ovi terassille. Siitä ei ole hirveesti ollu hyötyä kun koko ajan vaan sataa. Onneks ostin lentokentältä sateenvarjon kun jäi vähän aikaa ennen kuin juna lähti. Jouduin vaihtamaan junaa s'Hertogenboschissa, jossa haisi paska... Matkustelu rinkan kanssa sujui lähes ongelmitta. Junien ovet vaunuosastoille oli aika pienet.

Mä olen yrittänyt selvittää, saako täältä laktoositonta maitoa, mutta kun ei nää asukkaat tiiä. Ei ne edes tiennyt, mitä on laktoosi... Mut sit ku eilen join ihanan pehmeää hollantilaista kahvia, niin siihen laitoin semmosesta pikkupikkupurkista UTH-maitoa, mikä ilmeisesti on mulle hyvää. Kai?

Koululla kävin tänään. Sinne kävelee 5 munuuttia ja se näytti ihan hienolta paikalta. Tapasin toisen vaihto-oppilaan, joka tulee Ranskasta. Sen enkku oli kehnompaa kuin mun. Oon kyllä takerrellu aika paljon, mut saanut itseni ymmärretyksi. Mä olen kaks päivää hokenut ok ja yes...hurjaa. (Hei, aurinko paistaa!)

Mutta ihan hyvin on mennyt ja tykkään tosi paljon mun huoneesta. Muutenkin täällä (omakoti)talossa on tosi viihtyisää. Tää on tämmönen 2,5 kerroksinen talo ja yks asukkaista omistaa tän. Tuolla olohuoneessa saa tupakoida, enkä siitä hirveesti tykkää, mut onneks noi kaikki ei polta.

lähdön tunnelmaa

Lahdessa.
Kaikki tavarat pitäis olla mukana, koska täältä menen keskiviikkona sitten Helsinkin ja sitten torstaiaamun aon aikaisin lähtö klo 6:15. Miten mä jaksan herätä niin aikaisin? Eilen jouduin viemään ötin aamupissille kuudelta ja se oli aika taistelua. Tosin kun reissuun lähtee, silloin yleensä herää helpommin, koska ei halua myöhästyä.

Mä olen pari päivää kattellu Pelinaisten ensimmäistä tuotantokautta. En oo sitä aikaisemmin nähnyt ja se tuntuu tosi kesyltä. Elikkäs sarja on kehittynyt vain parempaan suuntaa :) Huomenna tulee sitten mun vika Pelinaiset Suomessa :(. Täytyy sitten joukukuussa etsiä niitä netistä. Joo, mut on kyllä ollu kaksi tylsää päivää yksin isossa talossa. Mä en koskaan hanki isoa taloa. Niissä on paljon siivottavaa ja ne pelottavia, jos niissä joutuu olemaan yksin (meijän talo ainakin paukkuu) - varsinkin yöllä. Mun huoneessa on yöllä niin pimeää, että Neppanakaan ei uskalla tulla, vaan se jää ovensuuhun kurnuttamaan. Hih.

Rinkan mä pakkaan vasta tiistaina, kun tiiän että kuitenkin hermoilen, että onko kaikki mukana. No hermoilen kyllä jo nyt. Plaah. Ei kai pitäis aatella liikaa, mutta se on mun vika. Olisko jollain tarjota jotain laamannuttavaa ainetta, että saisin edes joskus pysäytettyä hetkeksi mun turhan aivotoiminnan?

Jasso. Kai sitä sitten pitäis pelata Poksia.

edit//
Mun tavarat mahtu säilöön ja sohva sisälle. Jee.

Muuttopuuhia

Huh kun pakkaaminen on inhottavaa: vaikka täytetyt laatikot lisääntyy, jäljellä olevan tavaran määrä ei vähenny... Vähän kyllä mietityttää, kuinka ne tulee mihinkään sopimaan. Vähän pitäis saada vielä lisää laatikoita.


Mun Valtteri-tehtävät meni läpi ja tänään tuli postissa kirje, että ens viikolla tilille tulee reilu 800 euroa. Ja just eilen tuli syksyn opintolainakin. Eli kyllä nyt kelpaa ulkomaille lähteä. Ja tänään sain sähköpostia tytöltä, jonka huoneeseen mä menen asumaan. Siis se ei ole siellä vaan lähtee kaiketi myös vaihtoon jonnekin. Tuli helpottava olo. Nyt tiiän, että on paikka mihin mennä, vaikken tiiäkkään missä päin se on.

Pari viikkoa enää lähtöön...kriiiik.

Työleirillä

Muutama päivä meni itä-Suomen kylmyydessä kukkia kastellen, pyöryköitä paistellen, siivoten ja juttuja kuunnellen. Eetu oli myös. Oli ihan virkistävää olla välillä muuallakin kuin kaupungissa, mutta en minä niitä ötököitä kovinkaan kauan jaksaisi. Nyt on jo suuri kaipuu Turkuun. Huomenna sinne pääseekin. :)

Tää päivä on ollu TOSI tylsä. Mulla älytön ikävä hyvää musiikkia ja halailua :)

Mä joudun muuttamaan kaikki tavarat mun kämpästä ja mulla on hieman paniikki, mihin ne mahtuu. Kai ne johonkin saadaan tungettua. Inhottaa vaan pyytää ihmisiltä niin paljon apua ja säilytystilaa. Mutta ei kai muutakaan vaihtoehtoa ole. Paitsi tavaroiden myyminen... se oliskin kivaa, sit vois ostaa ihan uusia tavaroita! Ahistaa vaan, kun luulin et Hellu sais mun kämpän, eikä mun tartteis roudata niitä kamoja ympäri Suomea...Mut joo, minkäs teet.

Country orientation

VAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAALMISTA ON!!!! EI ENÄÄ VALTTERIN VALTTERIA PUOLEEN VUOTEEN! KIHII.

teatteria, tapettia ja mattoja

Nonni juu hei vaan.

Viime viikolla teimme Mikon kanssa reissun Turku-Lapua-Tampere-Turku. Ensin kävimme Lapualla katsomassa Antin ohjaaman kesäteatteriesityksen Pohjanmaa vuonna nolla, joka oli kyllä oikein viihdyttävä. Nauraa sai :D Seuraavana päivänä Lapua-kierroksen jälkeen ajelimme Tampereelle. Pari päivää rempattiin Riikan uutta asuntoa, opeteltiin mm. tapetoimaan...Kyllä ne paperit ilmeisesti vieläkin seinässä on. Sunnuntaina ajeltiin kotia ja käytiin vielä katsomassa Pirates of the Caribbean. Mä tykkäsin siitä, mutta se leffa jäi kesken! En siis tiennyt aikaisemmin, että jatkoa seuraa. Vois tulla pian.

Eilen käytiinkin pesemässä mattoja Nousiaisissa. Kaipa niistä hieman puhtaampia tuli. Mun "olohuoneen" matosta ei lähtenyt ne steariinitahrat pois, mutta onkos se mikään ihme, kun siinä ne on jo puolitoista vuotta ollut...

Jos reissaatte tällä viikolla Pohjanmaalla, niin suunnatkaa Lapualle kesäteatteriin :)

p.s. kuvakin on.

edit//
Eetulla on uudet kivat sivut.

Ruisrokkia

Juu hei vaan!

Viikonloppu meni siellä Ruisrockissa. Siellä oli aika paljon ihmisiä, enkä mä vieläkään päässyt mun tiiviin ihmismassan kammosta. Mutta muuten oli kyllä ihan kivaa. Siellä näki myös joitakin tuttuja esim. Lahesta, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Ehdottomasti paras keikka oli Gogol Bordellolla. Mä kuulin sitä ensimmäisen kerran vasta edellisellä viikolla, joten oli hieman tuttuja biisejä. Esiintyminen oli aika odotetun riehakasta.

Mä en oikeastaan tiedä mikä oli parasta siellä. Ehkä auringonpaiste.

Mun mielestä pitäisi perustaa internet-sivusto sille, miten saa alkoholia kuljetettua festarialueelle... Kyllä siellä poikien housuja kaiveltiin turvatarkastuksessa. Hätä keinot keksii.

Uusi cameera

Minä ostin tännään uuden kameran. Oli hassua, että sen ovh kyseisessä kaupassa oli 239e, mutta kun kysyinen, että onko se lopullinen hinta, niin sainkin kameran ja 512Mb:n muistikortin hintaan 219e. Olin kattonu, et muissa kaupoissa se maksaa n.199e (siis pelkkä kamera). Kiitos iskän, tajusin kysyä alennusta :). Mut näin aluksi se vaikuttaa kyllä ihan hyvältä. En oo vielä lukenu käyttöohjetta ja hyvin toimii silti. Kameran keveys oli aika yllätys. Mun mielestä se on jopa kevyempi kuin ixus. Ehkä. Mutta nyt täytyy sit palauttaa se vanha porukoille.

Kohta pitäis lähtee sinne Ruisrokkiin. Sen takia mä oikeastaan halusin sen kameran jo nyt. Ja tietysti syksyä ajatellen.:) Eilen varasin lentoliput. Lähtö on 24.8. ja paluu 3.12. Huh.

Ihanan aurinkoista, mutta HURJAN kuuuuuuuumaaaaaa.

heinäkuu

No niin. Taas sitä uusi kuukausi pyörähti käyntiin.

Juhannusta vietettiin meidän mökillä Liperissä ja oli hauskaa. Jee.

Eilen irtisanoin Elixian sopimukseni ja päätin täti-istunnot. Eilen tuntui jo aika turhalta se istunto. Mut ihan kivasti silleen niin ku menee. Viime viikolla oltiin Riikan luona repimässä seinistä tapetteja ja keittiön kaappeja. Ja sitten päästiin särkänniemeenkin. Nähtiin elukoita :)

Ens viikonloppuna onkin sitten Ruisrock. Mä en ole koskaan ennen käyny festareilla...Kerta se on ensimmäinenkin. Odotan.

Mulla on ollut lainassa porukoiden Canon ixus jotain ja se ei enää toimi kun muistikortti on sisällä. Se ei mene edes päälle. No nyt aattelin, että voisin ennen reissuun lähtöä ostaa oman. Jotenkin vaan on vaikeaa valita ja tehdä päätös. Ei mulla periaatteessa ole rahaa, mutta mä sain sen Visa-kortin...

Mut kuvia tulee, jahka jaksan taas niitä laittaa. Pitäisi tehdä niitä Valtteri-tehtäviä edelleen...Puuh.

Kuviat tuli

Nonni. Kuvat tuli. Klikkaa tuonne reinaan, jossa lukee että Kuvatukset. Siellä.

matkalla

Jee! Ensimmäinen kesälomamatka on kohta takana.

Viime viikon maanantaina menin Lahteen yhdeksi yöksi ja tiistaina mentiin Riikan kanssa Helsinkiin sen kummipojan tykö.

Keskiviikkona kierreltiin muistaakseni neljässä puistossa poikien kanssa ja multa paloi otsa, kun en ollut muistanut laittaa naamaan aurinkorasvaa. Iltapäivällä mentiin sitten laivalle ja kuinkas ollakaan, Mikko oli siellä just kuvaamassa...:) tai siis ne oli kuvannut sen päivän Mariellalla ja pakkaili juuri tavaroita, kun me mentiin laivaan. Aika moinen sattuma.

Torstai oltiinkin sitten jo Tukholmassa. Mä ostelin kaikkea pikku krääsää, en mitään järkevää. Käytiin syömässä tosi hyvää pizzaa (ihme!) ja vanhasta kaupungista ostettiin jäätelöä. Kun laiva lähti takaisin Helsinkiin päin, me nukahdettiin pariksi tunniksi kumpikin. Oltiin niin poikki.

Perjantaina takaisin Helsingissä. Huh, Riikka osti 10 rullaa kallista tapettia... Mä sitten palloilin siellä ja istuin puistossa puoli seiskaan asti, jolloin Mikko pääsi töistä. Perjantaihin mennessä olin kävellyt kolme päivää aika hemmetisti...

Lauantaina käytiin vierailemassa Hennan ja Kaapon luona, josta jatkettiin matkaa Seurasaareen. Käytiin ensin siinä edustalla kahvilassa, jossa oli aika turistihinnat. Kahvi maksoi neljä euroa, tosin sitä sai juoda niin paljon kuin halusi ja kakkupalat (oli isoja!) maksoi seitsemän euroa. Suklaakakku oli hyvää, mutta en meinannut jaksaa syödä omaa puolikastani. Illalla paistettiin vielä kunnon pihvit. Hitsi, että oli hyvää!

Sunnuntai - viides kävelypäivä. Käytiin Suomenlinnassa retkeilemässä. Päivä oli ihanan kuuma. Suunniteltiin samalla meidän mökkireissua. Mä en ainakaan muista käyneeni Suomenlinnassa aikasemmin. Ehkä joskus palosammuttimen kokoisena?

Eilen taas palloilin hieman keskustassa ja istuin pari tuntia Kaisaniemenpuistossa. Sokokselta sain testattavaksi Lorealin ripsivärin, jee. Ne soittaa mulle parin viikon päästä ja kysyy mielipidettäni kyseisestä tuotteesta. Ja elokuussa pitäisi saada toinen ripsiväri vielä kiitokseksi testauksesta. Saa nähdä, tuleeko sitä. Tänään pitäis jaksaa tehdä edes vähän Valtteritehtäviä ja sitten jossain vaiheessa lähtee kotia kohden.

Kuvia tulee, jahka kotiin ja nettiin pääsen.

Ohi on2!

Ei kouluaaaaa!
Ei koulua puoleen vuoteen!
Eli pääsn vaihtoon ensi syksyksi kolmeksi kuukaudeksi. Jou. Sain myös työharjoittelupaikan Paimiosta.

Mitäs muuta. Ens viikolla lähdetään Riikan kanssa Tukholmaan. Kiva reissata kun ei periaatteessa ole ylimääräistä rahaa. Risteily oli kyllä ilmainen.

Uusi Visa-kortti on tilattu. Tonni ekstrarahaa, mutta takaisinhan se pitää maksaa...Ainakin saan ostettua netistä lentoliput Damiin ja takaisin syksyksi. Koululta saa matka-avustusta 320e mutta ne tulee vasta sitten joskus myöhemmin. Nyt jos ostaa liput, niin ne saa parilla sadalla. Jää siis 120 e ylimääräistä =)

Nyt pitäisi raataa Valtteri-tehtävät loppuun, jotta saan matkarahat ym. avustukset tilille. Puuh.

edit//
Ja mä oon niiiiin kade. OOO

Ohi on.

Juu, nyt on Wu Xia saatu päätökseen. Viisi esitystä oli rankka kokemus, sillä jalat olivat koko ajan turta. Yksi välipäivä olisi ollut poikaa. Tai tyttöä. Arvostelu löytyy Unikankareesta. Mutta olo on helpottunut.

Mä olen viime aikoina opetellut tekemään DVD-levyjä. Tai tarkemmin sanottuna niitä valikkoja ja miten se koko juttu menee. Mä oonkin ihmetellyt, miten ne valikot tehdään, mutta se onkin aika iisiä =) Mun taiteellisen ulosannin pitäis vaan kehittyä, kun ne mun tekemät valikot valikot näyttää (aika) amatöörimaisilta. Siinä kyllä saa ajan kulumaan helposti.

Kohta loppuu koulukin. Meillä on enää oikeastaan opinnäytetyön ohjeistusta. Kohta pitäisi semmoinenkin tehdä. Aattelin tehdä Bob Fossesta jonkinnäköisen jutun. Ja sitten taiteelliseksi työksi...en tiedä vielä. On idoita, muttei kuitenkaan mitään hajua.

Olen ollut yhteyksissä yhteen kansanopistoon Paimiossa, josko sinne pääsis opetusharjoitteluun ens vuonna. Kyllä mä sain myönteisen vastaanoton. Jee jee.

Ai niin. Täti sanoi, etten mä saa uskoa mun kohtaloa määräävää lausetta (joka on tuossa blogin otsikkona). Se sanoi, että se pitää vaihtaa. Mut eihän sit... Äh.

musta

Musta
Musta
Harmaan musta
Musta
Ei niin musta
Harmaa
Ei mitään väliä

Tuska
Tuska
Ahdas tuska
Tuska
En niin musta
Musta Tuska
Ei mitään väliä


---


Toisaalta jos kaikki olisi toisin
ei olisi mitään
jos kaikki on näin
on jotain
ei voikaan puhua kaikista
täytyy ajatella erikseen
sittenkin
vaikka erikseen onkin yhdessä

ja yhdessä on erikseen


---


oikeasti millään ei ole mitään väliä
on vain tämä hetki
sitten se hetki menee ja tulee uusi tilalle
koko ajan

ei me täällä kauaa olella
ei meillä ole mitään määränpäätä
paitsi jos itse haluaa tehdä elämästään mielenkiintoisen
ei se silti muuta sitä tosi asiaa ettei meillä ole täällä mitään tehtävää

oikeasti voisi vain olla
mutta on raha
ja ilman sitä ei enää voi elää
ennen pystyi, ei enää

miksi mä tällaisia ajattelen
ei ole töitä

mutta ei millään ole mitään väliä
oikeasti

Vanhoja kirjoitteluja

Kun kesä on kuuma
Olisinpa luonasi
Kun syksy mysrkyää
Olisinpa luonasi
Kun talvi pakastaa
Olisinpa luonasi
Kun kevät kukkii
Olisinpa luonasi
Kun olet poissa
Olisinpa luonasi

---

Kaukainen ajatus kulkee tuulen mukana
Se harhailee, mutta löytää vastaanottajansa
Se on puhdas ja aito
ja kertoo tarinoita ja tunteita
Sillä on tarkoitus muuttaa
pieni maailma toiseksi, paremmaksi

---

Sekunti on liian lyhyt
Vuosi liian pitkä
Hetki ehkä sopiva
Tämä hetki

---

Pitkään yksin.
Tottunut tuijottamaan telkkaria.
Tottunut nukkumaan Ihaan kanssa.
Pelännyt kohtaloaan.

Oppinut olemaan jakamatta asioitaan.
Oppinut salaamaan paljon.
Vihannut kylmiä pimeitä syysiltoja.
Vihannut sitä, ettei pysty jakamaan iloisia asioita tärkeän ihmisen kanssa.
Vihannut sitä, ettei kukaan tue ja auta vaikeina hetkinä.
Niitäkin on ollut paljon.
Aivan liikaa. Liian liikaa.

Pelko ikuisesta yksinäisyydestä.

---

Kirkas mieli. Levollinen olo. Mukavuus.
Hymy huulilla. Polte sydämessä.
Tunne, jonka luulin hukanneeni.

Huhuu

Mulla oli jo melkein ruikut housussa kun ajattelin, että mun pitää tehdä viimeiseen ryhmisiltamaan kokonaan uusi juliste. Kävi nimittäin niin, että laitoin talvella koulussa jaettaviin tiedostoihin ne julistematskut ja unohdin tietysti, että ne tyhjennetään välillä. Hups ja niin ne ryöstettiin multa pois. Onneksi meidän tuotannon opettajalla oli jotain matskua jäljellä ja sain niistä nyt väännettyä jonkinlaisen tortun... Täytyy sitä taas huomenna tsekkailla, miltä se julisteraakile silloin näyttää.

Mä tässä pohdiskelen, lähtisinkö huomenna/lauantaina Helsinkiin. Mikko on siellä töissä viikon ja toisaalta ei mulla ole mitään tekemistä täällä ja vois vähdä siellä joitain kavereitakin. Mummo antoi just vähän opiskelurahaa niin olis varaa reissata. Tai pitäis mun tehdä yhtä nykärituntia, mut pitäis eka vähän miettiä, millaisia juttuja mä haluan niille tyypeille teettää. Tanssia varmaan, ei ehkä niinkään tekniikkaa. Afroa kaiketi. Kunnon ryminää ja selkäjumppaa :)

Klara vappen eller hur.

Oli taas kerran vappu, tuo työläisten juhla. eli mun ei olisikaan pitäinyt sitä juhlistaa, koska en ole töissä. Enkä ole saanut vieläkään kesätöitä. Hain tänään makkara- ja einestiskille töihin... Mua pyydettiin syksyksi pitämään muutama lastentanssitunti viikossa Turun Naisvoimistelijoille. Kyllä mä olisin varmaan ottanut ne työt vastaan poistaakseni lastentanssituntikammoni tai vahvistaakseni sen, etten pysty niitä pentuja opettamaan, mutta sinne vaihtoonhan mä olen menossa. Paitsi että siinäkin kävi niin, että ne mun hakupaperit oli tullu takaisin kun ne oli vissiin lähetetty väärään osoitteeseen (se ei ollut mun syy). Aina epäonnea...

Epäonnesta puheenollen. Mun vappupallo, jonka sain Mikolta, karkasi taivaan tuuliin (toisaalta taas Mikko hävitti mun antaman ison tikkarin...). Mutta eilen kun oltiin Kupittaan puistossa lennättämässä leijaa, joka ei oikein lentänyt, niin nähtiin siellä puussa samanlainen pallo, mikä mulla oli. Se oli varmasti mun....:) Täytyykin sitten taas kysyä: MIKSI KAIKKI AINA VAAN?! (Ja kukaan ei oikeestaan koskaan)

Muutama vappu-kuva löytyy tuolta Kuavatukset puolelta.

Hmmmmm

Mun takapihalla on jo monta hetkeä näyttänyt tältä:

(tässä piti olla kuva, mutta ei olekaan, koska se ei toiminutkaan, kun se oli vaurioitunut, sanoi Photoshop.......)


Joskus aamúlla on inhottavaa, kun ne poraa siellä alhaalla aika hurjan lujaa. Koko talo tärisee... Onneks ne lopettelee silloin kun mä tulen koulusta. :)

Eilen korkattiin irtojäätelökausi. Söin salmiakkijäätelöä ja se oli jammmmmmm. Oltiin myös pienimuotoisella piknikillä Aurajoen rannassa, kun oli niiiiin ihanan aurinkoinen päivä. Eilen oli myös pitkästä aikaa eka päivä, kun silmät ei ollut kipeät. Jotenkin oli paljon keveämpi ja iloisempi olo.

Meillä on nyt vierailevan koreografin prokkis menossa. Se on aika raskasta matskua ja joutuu tekemään paljon töitä, mutta se voittaa tavalliset tunnit 10-0. Mä tykkään siitä liikematskusta tosi paljon ja ne musiikit, mitä käytetään!!!! Ihania! :)

Jes. Aurinkoa.

Terve.

Mä olin tiistaina siellä psykologilla. Vaikka en kyllä tiennyt, mitä se eka käynti piti sisällään, oli se aika semmoinen kuin kuvittelinkin. Mää kerroin niitä juttuja ja sit se kerto välillä jotain ja antoi mulle lopuksi pari nivaskaa monisteita ja sanoi että lue näitä, jos jaksat ja kiinnostaa. Tää kyllä kuullostaa nyt vähän välinpitämättömältä, mutta ei se sitä ollut. Kunhan huvikseen kärjistin :). Meen taas parin viikon päästä uudelleen. En mä oo hirvesti ehtiny vielä lukea niitä monisteita, mutta se eka oli sisäisestä puheesta ja se mitä oon ehtinyt lukemaan, vaikutti kyllä ihan järkevältä ja mulle sopivalta.

Nyt väsyttää kun tänään treenattiin koko päivä koulussa ja oon ajanut varmaan 13 kilometriä pyörällä tänään, huh.

Jes, sunnuntaina ei olekaan koulua!

Japanese Snow Macaques

Voiko olla suloisempaa... iiiik!

Huh

Nuniin.
Uudet osiot kasassa. Avasin tuollaisen sivun erillisille kuville, kun löysin täältä kotikoneelta hassuja kuvia. Sinne pääsee myös profiilin kautta. Samoin sieltä pääsee Opettajan suusta -osioon, jossa on lukioaikaisia oppeja... Kaverin kanssa kerättiin niitä silloin, mutta tuossa ei ole hänen keräämiään. Ehkä ulkopuolisten mielestä ne kaikki ei ole hauskoja. Ei ole hirveän laadukas esillepano.

Eipä tässä kai muuta. Huomenna taas Turkuun :) <3

//edit:
Hih.
Intiaaninimi
Kuolinpäiväsi

kuulumisia

On jotenkin outo fiilis. Välillä on ihan jees olo ja sitten välillä taas itkettää ei-mistään-syystä. Rauta on auttanut ainakin sen verran, että on kirkkaampi olo, kun päätä ei enää särje.

Mä ostin hulluilta päiviltä farkut, sarjakuvakirjan ja suklaaohjekirjan. Jam. En oo kyllä vielä ehtinyt kokeilemaan niitä ohjeita.

Ei kai mulla mitään ihmeellistä. Pääsiäisenä voisin käydä katselemassa Lahtea. Kevättä ja kesää minä odottelen täällä vaan.

Plop plop

Mulla on anemia, sanoi terkka. Kahden kuukauden rautakuuri. Sisäisesti. Nostelu ei riitä.

Mä pääsen myös purkamaan murheitani jollekin tädille tai sedälle, jos haluan.

Nyt oon kolme päivää lepolomalla.
Huomenna pitää kyllä mennä pitämään se jazz-tunti.

Mun päänsärky ei ole vieläkään helpottanut enkä mä saa kunnolla nukutuksi. Joku on sanonut että tyyny on pehmeä. Ei se ole. Ihan niin kuin joku vasarois koko ajan päätä isolla kivivasaralla.

Maksoin tänään 12 eukkoa neljästä passikuvasta. Ryöväystä! Ja mulla on tosi pulleat posket niissä kuvissa...

silmä

Mulla on musta silmäkulma.
Tänään olin tekemässä jazz-tuntia keskiviikoksi ja sitten siinä sarjaa tehdessä löin itseäni polvella päähän. Silmäkulmaan nousi mustelma...

Mä sain taas puhuttelun. Se oli kyllä aiheesta ja asiallinen. Mä oon ottanut koulussa sellaisen politiikan, että puhun vain kun on asiaa. (Ei se aina toimi) No sit meijän baletinope halus puhua mun kanssa tunnin jälkeen siitä, miksi oon muuttunut. Me juteltiin melkein tunti. Sanoin sille, että mua ei nyt jaksa kiinnostaa koulu, eikä multa löydy tällä hetkellä yhtään motivaatiota. Mutta se opettaja oli yllättävän kannustava. En olisi siitä uskonut. En mä sille kuitenkaan kertonut, että tanssi öklöttää mua välillä. Mä en pidä siitä pilkun viilaamisesta. Kaikki tuntuu todella merkityksettömältä.

Keksi eilen, mikä musta vois isona tulla. Käsityön ope. Siinä on vain yksi miinus puoli. Opettaminen. Siinä sais luoda uutta, muttei tarvitse. Mä en tykkää tällä hetkellä taiteesta ollenkaan. Mä en jaksa taidetta. Tuntuu että taiteijat on turhamaisia ja teeskentelijöitä. En tiedä.

Vaihtoonlähtöjutut on mennyt vähän eteenpäin. Meijän jenkki otti yhteyttä sinne kouluun, mut ei sieltä oo vielä mitään tullu. Ensi viikolla pitäis palauttaa paperit meijän kv-koordinaattorille, kun se oli tällä viikolla lomalla. Mä todellakin toivon, että pääsen syksyksi pois koulusta.

.zirp.

Vihdoinkin alkaa voimat palautua. Olin toissa viikolla viikon kipeänä ja viime viikko koulussa oli aika raskas. Nyt ei telkasta tule mitään hyvää ohjelmaa. Täytyy kai kohta mennä nukkumaan.

Mikäli kaikki onnistuu, mä lähden ensi syksynä vaihtoon Tilburgiin Hollantiin. Sillä voisin kiertää kaikki koulussa olevat henkilökohtaiset asenneongelmat eikä mun tarvitsisi syksyllä olla nöyryyttämässä itseäni kärkitossuilla tanssien tanssicoctailissa. Ja saisin ehkä taas uutta motivaatiota tanssiin. Musta tuntuu, etten mä ole tän kolmosen aikana kehittynyt yhtään. Mä en koe saavani tunneilta mitään irti. Iso este siihen on mun asennevamma, mutta mä en nyt vaan osaa muuttaa sitä. Ehkä en haluakaan. Kun joku ärsyttää, niin sitten se ärsyttää.

Mä oon monta päivää yksin. Hassua. Osaanko mä enää olla yksin? No osaan mä. Kai.

remontti

Meijän talossa alkoi sitten perustuksien peruskorjausten purku. Niin ne sanoi. Kyllähän sieltä porausta kuuluu... Täytyy vaan kestää. Onneksi on toinen koti=)


Mä osti Damista sellaisen meksikolaisen onnenkilpikonnan. Tekstin mukaan se tuo omistajalleen pitkää ikää ja onnellisuutta. Niin niin. Ajattelin, että mun onni kääntyis, mutta en nyt sitten tiiä. Tuo koulu nyt taas harmittaa kun siellä ei ole oikein hyvä olla. No joo. Elämä on, sanovat.

Palaute

Tekis mieleni sanoa, että siitäs saat TY! Tietysti tämä on yhden ihmisen palaute ryhmäkoreografiasta, mutta sitäkin tärkeämpi sillä, en tunne häntä (hän ei yritä mielistellä) ja hän on niin sanotusti tavis tanssin suhteen, vaikka itse tanssin perusteita opetteleekin. En ole kysynyt lupaa tältä pojalta, mutta tuskinpa se koskaan tälle blogille eksyy...

"Kesytys
Nousuja varpaille. Paljon Taiji-vaikutteisia hidastettuja, lähes staattisia liikkeitä, joissa sulavuus yhdistyy räväkkään paluuseen perusasentoon. Useaan otteeseen jopa kung-fu-elokuvat tai kevyemmän sarjan vapaapainin mieleen tuovia pariliikkeitä, jotka muistuttavat erinäisiä elokuvapotkuja. Loppupään pyörähtelyt tuovat mieleen leikkisän tanssahtelun kesäisellä kukkakedolla. Kokonaisuutena tämä oli mielestäni illan paras esitys.
5/5. Neljä tanssijaa."

Mun käsitys oli se, että nuo x/x oli niin kuin tähtiä, koska ne oli laitettu kaikkiin analyysin kohteisiin.

Eli. Me pidetään vuorotellen nykytanssitunteja meidän koulun ihmisille, jotka haluavat opetella tanssimaan. Niiden kurssiin kuuluu, että niiden piti käydä katsomassa meidän iltakokonaisuudet ja kirjoittaa kaikista biiseistä lyhyet analyysit. Jotenkin on ollut pelottavaa skrollata alaspäin noita analyysejä ja odottaa, koska se oma tulee. Jokainen pitää niin erilaisita jutuista. Siksi edes yksi näinkin positiivinen palaute sai hymyn huulille. Melkein jopa kyynelen silmänurkkaan.

Nyt kun olen vihdoin oppinut laittamaan kuvia, niin täs niit sit tulee.







//edit:
ainii. Ne kertsikameran kuvat ei onnistunu hirveen hyvin=( Mutta kyllä ne muistija vahvistaa.
nii ja noitten kaikkien kuvien leveys on sama, mutta ei ne kyllä siltä näytä...

Hävis

Suomi ei voittanut olympiakultaa lätkässä.
Mä sain vihdoinkin laitettua profiiliin oman kuvan.
Tausta muuttui, mutta en osannut vaihtaa kaikkea suomeksi, mitä olisin halunnut... niitä juttuja ei vaan löytynyt sieltä jutusta mistä niitä voipi vaihtaa. Tää kuullostaa just siltä, ettei mulla ole hajuakaan, mitä mun pitäisi tehdä.

Huomenna on vika lomapäivä ja mä menen puolentoista tunnin hierontaan! Jes.

Hitsi, meitsi sai 10 euron palkankorotuksen! Enpä ole koskaan ennen saanut moista. Ensiks mun piti saada vain 5 euron korotus, mutta sitten sainkin enemmän. Eipä mua haittaa yhtään.

//edit:
Se mun piti vielä muistaa ihmetellä.
Kun tuosta comments-linkistä painaa, tulee se ruutu, jossa voi kirjoittaa kommentteja ja näkyy muidenkin kommentit. Mutta jos tuota kellon aikaa painaa, niin sitten tulee ne kommentit tuohon tekstin alle. Musta se on kivempi, mutta en tiedä, miten saisin sen toimimaan silleen, että se tulis myös kun painaa comments-linkkiä. Höh.

A-Dam

Olo= väsynyt mutta onnellinen.

Nyt on sitten reissu tehty.
Aurinko ei paistanut, paitsi lähtöpäivänä. Tietysti.
Tulppaneja ei ollut. Koska oli talvi.
Pyöriä oli paaaaljon.
Ravintolaruoka oli kallista. Mutta hyvää.
Jalat on edelleen voimattomat kävelystä. Olis pitänyt olla askelmittari mukana...
Kamera ei toiminut. Kertakäyttökulttuuri rulaa.

No oikeesti meillä oli tosi mukava reissu. Nähtiin ainakin omasta mielestä paljon. Sää ei tosiaan suosinut, mutta ei se haitannut. Nyt siellä paistaa aurinko. Meidän kotikotidigikamera ilmoitti ekana päivänä, että muistikortissa on jokin häiriö. Mentiin valokuvaliikkeeseen selvittämään asiaa. Saatiin onneksi pelastettua jo otetut kuvat, mutta uusikaan kortti ei toiminut. Ostettiin kertakäyttökamerat. Viimeisenä päivänä kokeiltiin, josko kamera sittenkin toimisi ja niinhän se toimikin! Moitteettomasti. Nyt on sitten ainakin kuvia. Toivottavasti niistä kertakäyttökameran kuvista tulee ihan katsottavia.


Ehkä kaikkein hienointa oli eläintarhan apinat. Mä vaan jostain syystä rakastan apinoita. Ja nyt vielä enemmän. Siellä oli semmoisia aika pieniä apinoita, joilla kahdella oli superpienet poikaset selässä ja sitten ne vaan hyppeli ympäri häkkiä. Ihania!!! Sitten nähtiin kans, kun leijonia syötettiin...




Reissun pettymys oli ehdottomasti Rijksmuseum, jonka piti olla niin iso, ettei sitä ehdi yhdessä päivässä kiertää. Kuinkas sattuikaan, se museo oli remontissa ja siellä oli vain kaksikerroksinen The Masterpieces -näyttely. Silti kehtasivat pyytää täyden hinnan.
Toinen museo, jossa käytiin, oli Tropenmuseum, jossa oli esineitä eripuolilta maailmaa ja eriaikakausiltakin. Se oli kyllä mielenkiintoinen.

Mulla matkan yksi tarkoitus oli se, että irtaudun ihan täysin siitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut koulussa. Se kyllä onnistui ihan täydellisesti.

Ai niin. Meinasin jo unohtaa. Menomatkalla nähtiin Hki-Vantaan lentokentällä Matti ja Mervi. Eilen luin uudesta Seiskasta, että ne oli ollut Seiskan maksamalla kisamatkalla Torinossa mäkihyppyä katsomassa. - Näe Matti ja kuole - Eiku...

//edit:

Niin siis. Viitisen kymmentä kuvaa on vielä tulossa, jahka ne saa kehitettyä.

Hei vaan

Joo, voipi olla, että joudun pensselöimään kesäkuussa... en tiä. Ehkä se, että tunnustin jo työhakemuksessa, etten osaa kieliä, vie multa kesätyöt. Siis mahdolliset sellaiset.

Huomenna ulkomaille! Jees. Vähänkö olen odottanut huomista! Tänään oli ryhmisten viimeiset esitykset ja on tosi vapautunut olo. Ehkä nyt voi taas alkaa elämään...

Ei kai mulla mitään ihmeellistä. Kaikki vaan on. Hyvin.

//edit:
Ai niin. Paras kommentti ja palaute, mitä omasta ryhmiksestä sain, oli yhden mun tanssijan äidin kommentti: "Teijän oli kaikkein paras, kun ne muut oli vaan sellaista hihhulointia. Teillä oli kauniita linjoja." (tai jotenkin noin...)

huh huh

11 kesätyöhakemusta lähtee huomenna postiin. Huh. No, ainakin olen yrittänyt saada töitä. Lahteen en enää mene!

Viime viikolla oli siis ryhmisten esitykset lopultakin! Meillä oli aika hurjia koulupäiviä, mikä mun mielestä oli epäreilua, ja nukuinkin muutaman aamun hieman pidempään... Mun mielestä mulla (ja myös muilla) oli oikeus siihen. Esitykset, joita oli 4, meni mun mielestä hyvin. Jonnan biisissä oli kiva tanssia ja sain mä loppujen lopuksi omanikin lavakuntoon. Kyllä mä ainakin siitä omasta pidin, vaikka olisihan siinä ollut vielä työstettävää. Tällä viikolla on sitten toisen iltaman ensi-ilta. Nyt tanssin Annan biisissä. Vähän kyllä väsyttää vieläkin. Tai oikeastaan aika paljonkin. Odotan vaan koko ajan, että olisi jo sunnuntai ja pääsisi Amsterdamiin. Jeah.

Toivottavasti saan kesätöitä.