Joulu meni, flunssa tuli

Tänä vuonna juhlimme joulua kotona, anoppilassa sekä vanhempienia luona. Halusimme viettää pienen perheemme kera ensimmäistä yhteistä joulua ja loihdimme aatonaatoksi herkullisen juhla-aterian: lammasta, uuniperunoita valkosipulitäytteellä, broccolia sekä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Väinökin sai syödä samaa ruokaa sormin. Porkkanalaatikosta hän ei pitänyt, lammas sen sijaan maistui. Avasimme muutaman lahjan jo aatonaattona. Sain lahjaksi pitkään haaveilemani hiusten suoristajan :). Isäntä oli kerrankin kuunnellut marmatuksiani peilin edessä.

Pakettien ihmettelyä.

Jouluruokailua.

Koristeet kiinnostavat.

Aattona suuntasimme anoppilaan, jossa oli tarjolla joulusauna ja -ruokaa sekä lahjojen vaihtoa. Väinö oli tietysti ollut kiltti ja sai muun muassa lisää osia junarataan ja taaperokärryn. Kärryn nähtyään hän liki kiljui riemusta. Aivan kuin olisi toivonut sitä itse joululahjaksi! Hän oli kerran päässyt kokeilemaan sellaista. Mahtoiko muistaa, kuinka kiva sillä oli juoksennella?

Narut on kivoja!

Yhden käden taidonnäyte.

Jihaa!!!!

Onnistuu se näinkin.

Joulupäivänä ajeltiin lumipyryssä vanhimpieni luokse pariksi päiväksi. Oli kivaa tavata kaikki sisarukset samalla kertaa pitkästä aikaa. Väinö oli innoissaan kahdesta yorkshiren terrieristä ja yritti niitä paijata mennen tullen. 

Piti tietysti näyttää miten kävely sujuu.
Etualalla joululahjat: Duplo-eläintarha ja junarata.

Väinö oli jo reissuun lähtiessä hieman nuhainen, mutta paluupäivänä iski sitten kunnon flunssa. Yöllä saatiin kuin saatiinkin nukuttua muutama 2-3 tunnin pätkä, mutta muuten Väinö oli levoton, itki ja yski pahan kuuloisesti. Vieressä meni koko yö. Aamukuuden aikaan kuumetta oli melkein 39 astetta yöllä annetusta suposta huolimatta, joten varasin ajan lääkäriltä. Väinö joutui ensimmäisen kerran sitten synnytyslaitoksen verikokeisiin ja yllätyin kun se otettiin kyynärtaipeesta. Tai yritettiin ottaa. Yksi hoitaja piti kiinni mun lisäksi ja toinen yritti ottaa. Suonet olivat kuitenkin kummassakin kädessä niin ohuet, ettei niitä kunnolla edes löytynyt. Lopulta näyte saatiin sormenpäästä samalla, kun imetin Väinöä. Oli nimittäin ruoka- ja uniaika. Siihen se poika sitten aika nopeasti nukahtikin. En tajunnut, että siellä lääkärissä voisi mennä niin kauan (yhteensä yli kaksi tuntia!). Imetyksestä oli totisesti hyötyä! Väinöllä oli siis limaa kurkussa ja punainen nielu, onneksi korvat olivat terveet. Antibioottikuuri kuitenkin tuli, sillä valkosoluja oli paljon (tarkoittaa, että bakteereita oli liikkeellä, vaikkei tulehdusarvot olleet koholla). Lisäksi määrättiin hengitysteitä avaavaa yskänlääkettä sekä nenäsuihketta :). Onneksi lääke auttoi jo ensimmäisten annosten jälkeen, sillä viime yön Väinö nukkui melko normaalisti. Ruoka ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin maistunut - paitsi rintamaito. Tänä iltana Väinö tosin ahmi maissinaksuja kaksin käsin sekä maistoi miedosti tulista tomaattikeittoa. Se maistui!

On kyllä todella inhottavaa katsoa sairasta lasta. Varsinkin se ensimmäinen yö ja seuraava aamu, kun ei osattu muuta tehdä kuin antaa suppoja ja keittosuolaliuosta nenään sekä paijata. On kyllä ihmeellistä, kuinka lapsi jaksaa olla suht pirteä kuumeesta huolimatta. Mutta kyllä se reilun 38 asteen kuume jo näkyi sylikaipuuna. Onneksi saatiin lääkkeet ja ne ovat tosiaan auttaneet nopeasti. 

Ai niin, tänä jouluna tein "muutamat" hernepussit lahjaksi ja kotiinkin. Mun mielestä niistä tuli tosi kivat.

Kankaat Eurokankaasta,
Sammakon kaava netistä.

Nyt sitten odotetaan vuoden vaihtumista. Alkuperäinen suunnitelma oli jättää Väinö ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon, mutta katsotaan miten tervehtyminen edistyy. Minä kaipaisin ihmisenä ensimmäiset pitkät ja ehjät yöunet vuoteen, mutta äitinä en kyllä voisi jättää sairasta lasta yöksi hoitoon. Tai voisin, jos Väinö ei enää söisi yöllä rintaa, mutta kun hän syö. Tästä oli tarkoitus jatkaa yösyöttövieroitusta seuraaviin öihin. Mutta onhan tässä vielä pari yötä jäljellä ja tervehtyminen varmasti edistyy nopeasti tämän päivän kunnon perusteella.

Ihanaa joulua!

Joulu on tuntunut tänä vuonna aivan erilaiselta. Meillä on jopa joulukuusi! Ei turhaan sanota, että joulu on lasten juhla. Sitä se on.

Lapsellista joulua kaikille blogini lukijoille ja

 kaikkea hyvää tulevalle uudelle vuodelle 2013!

Pieniä suuria iloja

VÄINÖ HERÄSI VIIME YÖNÄ VAIN KERRAN!

Pienistä asioista sitä voi olla iloinen, kun on niiden kanssa pitkään taistellut. Mä kyllä vähän enteilin, että tämä saattaisi olla mahdollista lähitulevaisuudessa, sillä pari yötä sitten tajusin, ettei Väinö aina syökään silloin kun olen sille ensimmäisen kerran suostunut yöllä maitoa antamaan. Yhtenä yönä se vain hengaili siinä vieressä tissi suussa. Voi kun näitä ihanuuksia tulisi jatkossa enemmänkin!

Tänä aamuna oli muutenkin erilaista, kun piti herätä ajoissa ja viedä Väinö hoitoon mummille, sillä minulla oli koko päivän kestävä autokoulun kakkosvaihe. Heräsin ensimmäisenä (yleensä Väinö herättää minut) ja ainoana. Sain rauhassa syödä aamupalaa ja laittaa itseni kuntoon ennen kuin herätin isomman ja pienemmän isännän. Olimme sopineet, että Väinö syö aamupuuron vasta mummilassa ja onneksi hän oli tankannut aamumaidot puolikuudelta. (Yhtenä aamuna hän oli nimittäin niin nälkäinen, että puuroa keittäessä hän vain nurisi ja roikkui jaloissa ja annoin sitten hänelle jogurttia ja söin itse puuron kun se oli valmista :).) Olin jokseenkin etukäteen panikoinut aamun aikaista lähtöä, mutta sehän meni todella hyvin. Toisen vaiheen aloituksesta ei nimittäin saanut olla myöhässä ja sinne piti ajaa 30 km. Oli muuten kamalin keli ikinä ajaa! Oli pimeää ja lunta pyrytti aivan mielettömästi. Hienosti ammattiautoilijat - rekka-ja taksikuskit - ohitteli moottoritiellä, vaikka ajoin rajoitusten mukaan 80 km/h. Lumi vain pöllysi, kun ne pyyhälsivät ohi.

Ajoharjoitusradalla.

Tällaiseenkin olisi päässyt, mutta en uskaltanut. Olen jo vanha nössö.

Pian on sitten virallinen ajokortti plakkarissa! Olisinko uskonut viisi vuotta sitten?

Väinön hoitokin meni loistavasti. Poika oli ensimmäistä kertaa 11 tuntia ilman rintamaitoa... Minulla oli loppua kohden hieman tukalat oltavat, mutta Väinö pärjäsi hyvin, kuten olin olettanutkin. Hän kyllä jaksaa leikkiä ja touhut, opetella kävelemään. Viime päivinä hän on ahkerasti seisonut ilman tukea, joten eiköhän se kävelykin tule pian. Kunhan hän ensin oppisi vähän hidastamaan vauhtia ;).

Kävelytreeniä.

Uuden vuoden vaihtuessa Väinö pääsekin sitten ensimmäistä kertaa yökylään. Jos vain itse malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, niin saisi vihdoin nukuttua kunnon yöunet.

Ja Väinö sanoi muuten ensimmäisen oikean sanansa: "HABA". Mummin ja papan koira.

Muutoksia

Väinö otti tänään ensimmäiset oikeat askeleet ilman tukea. Pari viikkoa sitten hän kokeili jo ottaa muutaman askeleen meidän välillä, mutta se oli pikemminkin nopea tuen vaihto. Tänään hän pysähtyi askelten keskellä tunnustelemaan tasapainoa. Jee! Olen veikannut jo konttaamisen oppimisesta asti, että hän kävelee jouluun mennessä. Katsotaan miten käy :). Hän tykkää nyt myös kävellä niin, että toisesta kädestä tuetaan ja tasapainon pitämiseksi toisessa kädessä pitää olla esimerkiksi lelu.

Väinön päivärytmissäkin tuntuu nyt olevan muutoksia. Aamupäiväunet ei enää tunnu olevan tärkeät, vaan ensimmäiset unet hän ottaa lounaan jälkeen. Iltaisin uni ei enää tulekaan puoli kahdeksalta vaan puoli yhdeksältä. Aamuisin hän ei herääkään seitsemältä vaan puoli kahdeksalta. Uskon, että osa syy illan pitenemiseen on eroahdistus. Katsotaan nyt, mihin tämä muotoutuu. Äiti on vain hämillään, kun tuttu - jo neljä kuukautta kestänyt - rutiiniaikataulu ei enää olekaan enää voimassa.

Väinöllä on  palikkalaatikko, "Jukka askare". Nyt hän on oppinut, että laatikkoon voi laittaa palikoita, kun kansi on auki. Hän on myös ymmärtänyt, että noista reijistäkin voi laittaa palikoita laatikkoon ja välillä hän sitä yrittää, mutta vielä ei sitä oikein osaa. Tuntuu, että hän on alkanut muutenkin ymmärtämään yhtäkkiä paljon enemmän kaikkea. Eilen hän istui lattialla ja katsoi haaroväliään. Kysyin, tuliko pissi ja kuulosti siltä, että hän olisi vastannut: "tuli". No, housut olikin sitten märät, kun pissi oli tullut vaipasta läpi (olisi ollutkin vaipan vaihdon aika).

Kolmen kuukauden iässä oli ihanaa, kun Väinö huomasi ympärillä olevan maailman. Nyt on vähän samanlainen olo kehityksen kanssa. Hän on alkanut ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa. Meidän pieni mies on huimaa vauhtia kasvamassa taaperoksi. Hänen sormetkaan ei enää puristu yhtä tiiviisti minun sormeni ympärille, kun käsi on kasvanut niin paljon.

Kaiken lisäksi, minulla on aivan kauhea muuttokuume. Ja matkakuume. Näitä on varmasti lietsonut se, että ystäväni perheineen muutti juuri ja isoveljeni muutti vaimonsa kanssa Uudelle mantereelle. Kaksio alkaa käymään meille pieneksi. Tuntuu, että koko ajan on tavarat tiellä ja vaatteita joka puolella - puhtaita ja likaisia. Haaveilen toimivasta rivitalokolmiosta, mutta meillä ei taida olla vielä varaa muuttaa sellaiseen. Parasta olisi, jos voisi jo muuttaa ikiomaan asuntoon, mutta sellaiseen meillä ei vielä todellakaan ole varaa. Lottovoittoa ja työpaikkaa odotellessa.