Vaihtoehtoja herkutteluun

Tein omenapaistosta ja ostaessani siihen kylkeen jotain vaniljajuttua, niin tuli mieleen hieman vertailla, että mitäs sitä oikeastaan kannattaisi ostaa. Neljä suosikkiani: Floran Vanilla (vispautuu), Nestleen Valiojäätelö (vanilja, tässä vertailussa laktoositon versio), GoGreenin vaniljakastike ja Valion Vanilla vaniljakastike. Mikä olisi paras valinta? Tietysti vastaus vaihtelee sen mukaan, mikä on itselle valinnassa tärkeää, mutta yksi oli mielestäni yli muiden - myös maullisesti.

Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi. 

Omasta mielestäni tuo viimeinen vaihtoehto on paras. Sen rasvapitoisuus on matalin, tosin käytetystä rasvasta yli puolet on kovaa rasvaa, mutta verrattuna muihin tuotteisiin sitä on vähän. Energiasisältö on matalin. Lisäaineita on suhteellisen vähän. Lisäaineista on hyvä tietää, mistä ne ovat lähtöisin, ettei niitä heti tuomitsisi. Täytyy myöntää, että jouduin googlaamaan osan lisäaineista. Jotkin lisäaineista kuulostaa kamalammilta mitä ne on. Unileverin sivuilta löytyy ihan kiva taulukko lisäaineiden alkuperästä. Siinä ei ole kuitenkaan kaikkia. Lisäksi Eviran sivuilta löytyy E-koodiavain, jonka voi ladata vaikka kotikoneelle (kuten mulla... :) ) Katso myös lisäaineopas. Tässäpä näissä ilmenneistä lisäaineista vähän:

• Karrageenia käytetään sakeuttajana ja sitä valmistetaan useasta eri punalevälajista. Se sopii siis myös ei-eläinperäistä ruokavaliota noudattaville.
• Natriumalginaatti (E401) on ruskolevistä peräisin, sakeuttaja.
• Guargumia (E421) saadaan guarkasvin sienistä. Niin ikään sakeutusaine.
• Ksantaanikumi (E425) on eräästä bakteerista eristetty polysakkaridi, eli hiilihydraatti. Sillä on ravitsemuksellisesti samanlaisia ominaisuuksia kuin kuiduilla ja se toimii niin ikään sakeutusaineena. Kuulemma nostaa nopeasti viskositeettia, mutta ei kuitenkaan hyytelöidytä tuotetta. Ihana suutuntuma ja toimii erityisesti guargumin kanssa (näin oli jossain markkinoijan sivulla).
• Tokoferolit ovat E-vitamiinia.
• Emulgointiaineiden (alkaen E470) kanssa kannatta olla tarkka, jos ei syö mitään eläimistä. Ne saattavat nimittäin olla eläinperäisiä, mutta eivät vältäämättä. Valmistajalta voi tarkistaa alkuperän.
• Maltodekstriini ja dekstroosi ovat sokereita.
• Värinä tällaisissa tuotteissa käytetään yleensä beetakaroteenia. Se voi olla ihan luontaista tai luontaisen kaltaista. Näkyy ehkä hinnassa.

Pienenä ajatuksena: beetakaroteenia on lisätty muun muassa margariineihin sen takia, että aito voi on keltaista. Margariini olisi aika väritöntä, jos siihen ei lisättäisi väriä. Kuluttajat mieltävät kuitenkin vaaleankeltaisen värin olevan lähempänä voin väriä ja sen takia mieluisampana.

Muutenkin osa lisäaineista on tuotteessa sen takia, että kuluttaja ei ostaisi tuotetta, mikäli niissä ei olisi jotain, mikä parantaa tuotteen ulkonäköä. Käsi ylös, kuka valitsee ruokansa ulkonäön perusteella! Osaa käytetään nimenomaan säilyvyyden parantamiseen, osaa taas parantamaan rakennetta. Varsinkin rasvattomissa tuotteissa on pakko käyttää jotain, mikä korvaa poistetun rasvan antaman rakenteen. Samaten esimerkiksi sokeria on lisättävä (ja suolaakin), sillä rasvattomissa tuotteissa on enemmän vettä ja se laimentaa sokeri- ja suolapitoisuudet.

Itse olen tehnyt tietoisen valinnan sen suhteen, että en osta enää rasvattomia tuotteita. Tai no juustossa (en kuitenkaan kaikkein kevyintä) ja maidossa kyllä. Niin ja kevytjauhelihaa en enää osta ollenkaan, sillä rasva antaa lihalle sen ominaismaun! Jos sianlihasta ja naudanlihasta poistetaan rasva täysin, ei eroa maussa enää huomaa.

Soppakoulu

Sain viimeinkin keskustelua aikaiseksi luokkakavereiden kanssa aiheessa uusavuttomat naiset. Miehillä on asevelvollisuus, joten minkä takia naisilla ei olisi sitten "soppakoulu"velvollisuutta? Jos Suomeen tulisi sota, iso osa (nuorista) nykynaisista olisi avuttomia osallistumaan suurkeittiö-, ompelu- ja ensiapuhommiin. Eikö olisikin kelvollista, että naisille opettaisiin näitä perustaitoja. Ihan niin kuin elämänkin kannalta. Ja tietysti tämä voisi olla vaihtoehto myös miehille, jotka eivät halua käydä armeijaa.

Kuten luokkakaverini ilmaisi, että armeija on paikka, jossa aseenkäsittelytaitojen lisäksi pojista tulee miehiä, miksei tämä voisi olla mahdollista naisillekin. Naisellisille naisille :).

Ja mitä tulee tasa-arvoon. Ei ole lainkaan tasa-arvoista, että vain miehillä on asevelvollisuus. Eikä ole sovinistista, jos naiset koulutettaisiin niin sanottuihin naisten hommiin. Jos naisten velvollisuus on kantaa lapsia 9 kk, niin tänä päivänä se ei enää olekaan yhtä todennäköistä kuin ennen.

Keskustelussa tuli myös ilmi, että jos naiset olisivat vaikka kuusi kuukautta jossain soppakoulussa, niin se saattaisi päättäjien mielestä olla huonoksi sille, että naiset miehien lisäksi olisivat poissa työ-/opiskeluelämästä. Ehkäpä soppakoulun voisi sitten suorittaa jollakin erilaisella systeemillä.

No joo. Tällaisia pohdittiin.

Turku touring

Sen sijaan, että olisin mennyt täysnälkäisenä polkemaan pyörää sisätiloihin 45 minuutiksi ja sen jälkeen saunan lämpöön, tulin kotiin, söin vähän itsetehtyä vispipuuroa ja lähdin ulos pienelle lenkille pokkarikameran kanssa. Tässä tulos.

 Junaradan varrella, Raunistulan ihanat puutalot.

Tarvitsetko uuden polkupyörän?

Yliopistoalueen herttaiset puutalot.  Takana on vain puolikkaan kivanheiton päässä joki ja keskusta. Tämä alue on kuitenkin kuin oma pienin kaupunkinsa - tosin ilman kauppoja.

Tämän voisin isona ottaa. Mulla on joku ihmeellinen kiintymys kuisteihin. Tässä on hyvinkin valloittava sellainen :). Harmi, että rakennus kuuluu yliopistolle. Itä-Aasian laitos (tai joku).

 Meidän kotitalo.

Luin taas kerran vanhoja postauksia. Ei voi muuta sanoa kuin onneksi olen nyt onnellinen. Onnellisempi voisin olla vain, jos tulevaisuuden haaveet toteutuisivat. Eli hyvin menee. Ehkä olen ansainnut tämän (jos niihin vanhoihin kirjoituksiin on vielä uskominen). Voiko onnesta pakahtua?

Myllysilta

Eilen ajettiin ohi ja kyllä: se on silminnähden vajonnut.

Uusimmissa uutisissa on arvio, että tuon korjauttaminen tai tuon rikkominen ja uuden rakentaminen olisivat kustannuksiltaan samaa luokkaa. Itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Saataisiin Turulle taas lisää uutisarvoa komealla (?) uudella sillalla. Jos ne vaikka riippusillan väsäisivät ;).

Beckhamit toivat viime viikolla oman myllynsä Turkuun. En päivystänyt keskustassa. Oltiin juuri maanantaina yritysvierailulla Visicomilla (Turku TV) ja oli mielenkiintoista seurata, kuinka uutisväki oli innoissaan Beckhameista. Siellä ollessamme valmistui juuri uutispätkä MTV 3:n uutisiin. Täytyy vielä mainita, että yritysvierailu oli ehkä historian huonoin: vierailu liittyi kurssiin Esimies ja johtamistaidot ja mielestäni kyseinen kohde oli erittäin huono valinta seurata esimiestoimintaa. "Työryhmämme on itseohjautuvaa. He laativat itse työvuorolistansakin, minä hyväksyn ne". Niin no, onhan tuokin esimiestoimintaa.

Pari viikkoa sitten varmistettiin kesätyöt, tosin ne alkavat melko myöhään. Menen taas Bungelle margariinin esiseoksia valmistamaan. Tänään sain vihdoin ja viimein lähetettyä tehtaanjohtajalle viestiä mahdollisesta harjoittelupaikasta (tuokin kävisi, mutta haluaisin jotain muuta) ja mahdollisesta opinnäytetyön aiheesta. Hassua, kuinka aika on taas kulunut viuhaan. Pian alkaa viimeinen opiskeluvuosi!

Joskus mietin, etten haluaisi isona tehdä toimistotyötä kahdeksasata neljään, vaan mieluumin jotain projektityötä. Nyt fiilikset tuota kohtaan ovat muuttuneet liki päin vastaisiksi :) Hauska huomata, kuinka sitä vanhetessa muuttuu ;).

Toinen juttu, mitä olen pohtinut aina silloin tällöin. Jos haen valmistumisen jälkeen töitä ja haastattelija kysyy multa, että miksi olen vaihtanut ammattia ja miksi en tee tanssinopettajan töitä, niin mitä vastaan. Vastaanko rehellisesti, kannattaisiko vastaus miettiä etukäteen hyvinkin ympäripyöreästi, unohdanko tällaisen asian pohtimisen vai mitä? Ehkä kannattaa miettiä vastaus tarkkaan, koska syyn takana on niin henkilökohtaisia asioita, ettei niitä välttämättä halua haastattelussa kertoa.

Hyvää uutta viikkoa lukijat! Olkoon tämäkin yksi onnellinen viikko muiden onnellisten viikkojen jatkeeksi.

Koulussa on kivaa

Huisia. Olen taas ihan fiiliksissä opiskelemastani alasta :D. Taas alkaa olla sellaista koulussa, mitä pitääkin olla, eli kaikki on mielenkiintoista. Eilen tehtiin labrassa kovia karkkeja ihan niinkuin tehtaassakin tehtäisiin, mutta tietenkin pienemmässä mittakaavassa. Työohje oli vielä koevaiheessa niin sai itsekin harrastaa tuotekehitystä :). Hauskaa oli, karkeista tuli ihan hyviä ja opettajakin sanoi, ettei ole ikinä nähnyt niin innokasta labratyöskentelyä. Mutta siis edelleen voin sanoa, että tää on niin oikea ala mulle. Tykkään!

Tänä aamuna mietin kouluun pyöräillessä, että olen saattanut tehdä pari virhevalintaa elämässäni. Siis nimenomaan koulutusta kohtaan. Toisaalta, jos en olisi tehnyt niitä valintoja mitä tein, en olisi tässä. Minusta ei todellakaan tulisi (olisi tullut) insinööriä. Ei ikimaailmassa. Nyt en kyllä kadu sitä ollenkaan. Se tuntuu melkein vastaukselta kaikkeen mitä haluan.

Tapakulttuuria

Koulussa on osin mielenkiintoinen kurssi. Koko kurssin sisältö opettaa esimies- ja johtamistyön salat, mutta parina lauantaina ollaan opiskeltu, miten käyttäydytään edustustilaisuuksia. Siis etikettisääntöjä. On ollut mielenkiintoista oppia, miten suuri valta isännällä on. Ollaan myös tutustutettu toisiamme eri kulttuurien käytöstapoihin - onhan tärkeää, ettei bisnes-maailmassa loukkaa toista esimerkiksi suhraamalla japanilaisen käyntikorttia kuulakärkikynällä.

Tänään meillä oli myös niin sanottu tapalounas kolmella ruokalajilla ja oikeilla ruokajuomilla (viineillä). On jännä, kuinka viinin maku muuttuu ruoan mukana. Tarjolla oli broileriruoan kanssa valkoviiniä, joka ensin maistui melko tavalliselta kuivalta valkoviiniltä, mutta jonka hapokkuus hävisi täysin ruokaillessa. Uusi tuttavuus, sherry, maistui niin ikään ihan hyvältä tomaattikeiton kera, mutta ilman ruokaa mausta tuli mieleen lähinnä konjakki. Kuinka tärkeää onkaan kiinnittää huomiota siihen, mitä viiniä ruoan kanssa tarjoaa! Nyt se on itsekin koettu.

Tästäpä tuli mieleen tarina parin kesän takaa. Oltiin siskon kanssa Nizzassa ja käytiin eräänä iltana pizzalla. Etelä-Ranskalaiseen tapaan pizzan päällä ei ollut juustoa vaan siihen lirautettiin oliiviöljyä. Lirautin ja maistoin. Jam, mutta jouduin vilkaisemaan uudelleen oliiviöljypulloa. Siellä oli pohjalla chilejä. Siedän hyvin tulistakin ruokaa, joten se ei ollut ongelma. Ongelmaksi syntyi aterioinnin aikana se, että vesi loppui ja toisena juomana oli tonnikalapizzan kanssa valkoviiniä. Se alkoi melko nopeasti maistumaan pelkästään viinalta. Taisi jäädä osa pizzaa syömättä.

Mutta mikä on jokseenkin vaikea tapa omaksua etiketissä? Käsien pitäminen pöydällä koko ruokailun ajan. Ne eivät saa olla pöydän alla, etteivät muut luule, että sinulla on siellä ase (ennen muinnoin) tai että vehtaat vieressä olevan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Hell´s kitchen

• Mä haluan isona sellaisen keittiön, mikä ei heti siivoamisen ja tiskaamisen jälkeen ole sotkussa.
• Kuka keksi flunssan? [7. päivä menossa]
• Mun aasinkorva ei vissiin ookaan aasinkorva. Mikä se sitten on?
• Huomenna on tapalounas :)
• Mut tän illan jauhelihaperunasoosiloota ei taida onnistua...
• Sokkokokki oli oikein viihdyttävä uutuus Nelosella.