Pian tulee joulu!

Tämmöistä lumista ja kylmää alkutalvea ei ole Turussa ollut sen seitsemän ja puolen vuoden aikana, mitä täällä olen asunut. Kiva, ettei ole harmaata tai loskaa. Mun kesällä ostettu pyörä ei tosin sovellu talviajoon. Se suihkuttaa etupyörästä lumet päälle, eikä renkaatkaan pidä niin hyvin kuin Saintissa. Kummassakaan ei kyllä ole talvirenkaita :/.

Sain jo aika kauan sitten valmiiksi neuletakin, mistä kirjoittelin joskus syyskuussa. Tuosta kuvasta näkyy, et en pidä sitä ihan oikein (hartiat roikkuu), josta johtuu se, että myös toi kuvio hieman vääristyy ylhäältä. Ja yksi langankierto on unohtunut neuloa kiertäen :). Joka tapauksessa, se on ihan tosi lämmin (villaa ja alpakkaa) ja näillä keleillä tosi hyvä!

Saatiin lahjaksi orkidea. Se ei ole ihan kukoistanut niin paljoa, mitä siinä oli aluksi potentiaalia. Tosi moni nuppu kellastui :(. Toivottavasti se ei kuole kokonaan pois. Olin nimittäin jo pitkään haaveillut orkideasta, vaikka tiesin, että se vaatii erikoishoitoa, mikä ei välttämättä multa luonnistu. Elossa tuo kumminkin vielä on.

Ja.

Wokkiruoka on ihan loistavaa ja tuo wokkipannu ihan ykkönen! Suosittelen kaikkia herkuttelemaan terveellisesti - myös talvella.

Joululahjatkin ehtivät valmistua aatoksi. On ollut tosi ihanaa ja rentouttavaa tehdä kaikennäköistä kivaa käsillä pitkästä aikaa. Ranne on ottanut hieman pahakseen jokailtaisesta neulomisesta, mutta eiköhän sekin toivu. Ilta on tyhjä, jos ei ole mitään neulottavaa. Olen edelleen koukussa!

Uusia lajeja

Melkoisen lumimyräkän oli luontoäiti täksi päiväksi järjestänyt. Fiksuna tyttönä lähdin pahimman lumipyryn aikaan salille POLKUPYÖRÄLLÄ. Eihän siitä oikein meinannut mitään tulla, kun jalkakäytäviä eikä suurinta osaa matkaa ajoteitäkään ollut aurattu. Tulomatkalla heitin pienet nupitkin, kun ajotiellä oli yhtäkkiä irtolunta. Extreme-pyöräilyä oikein! Tuli aika kuuma :)

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa Piloxingia : "Sleek. Sexy. Powerful." . Ne tunnit on olleet yleensä niin täynnä, että en ole päässyt kokeilemaan. Moni tunnin varannut taisi jäädä tänään kotiin, niin me useat uudet kokeilijat saimme vihdoin mahdollisuuden kokeilla lajia. Piloxing pitäisi olla yhdistelmä pilatesta ja boxingia. Minun mielestä se oli yhdistelmä baletin tasapainoliikkeitä ja boxinglyöntejä. Tuli sopiva hiki, mutta eipä tainnut kuitenkaan olla ihan mun juttu. Ehkä juuri sen takia, että olen suuri pilates-fani ja siltä osin tunti jäi hyvin laimeaksi.

Keskiviikkona kokeilin toista kertaa (eri paikassa kuin ekalla kerralla) zumbaa. Tällä kertaa jäi positiivisempi fiilis kuin edellisellä kerralla. Ainut inhottava juttu oli kaikki nopeat liikeet. En kykene enää sellaisiin, enkä niistä pidäkään. Hikoilutaso oli myös sopiva. Olen nykyään tosi kriittinen sen suhteen kuinka paljon tykkään hikoilla. Tunnit, joilla hikoillaan liikaa, ei ole mun juttu :) Olen elämäni aikana ylihikoillut niin paljon, ettei se tällä hetkellä tunnu yhtään kivalta. Mutta zumbaan yritän mahtua joku toinenkin kerta, sillä zumba-tunnin treenaaminen keskittyy juuri niihin kehon osiin, mihin haluankin treenaamisen tällä hetkellä keskittyvän.

Onneksi olen saanut jälleen kipinän liikkumiseen. Se olikin jo hieman kadoksissa. Uusien lajien kokeilu tuo uutta puhtia. Olen jäsenenä Satsissa, missä on hyvä valikoima ryhmätunteja, kun salitreeniin ei ole motivaatiota. Onneksi on vaihtoehtoja.

Hymy huulilla on

Tällä hetkellä hymyilyttää

• uudet silmälasit, joilla näkee tosi hyvin
• neulominen
• saunavuoro (!)
• tiskikone
• rakkaus
• lukeminen
• kunnon talvi
• lounas intialaisessa ravintolassa tänään, nam

Niin paljoa ei hymyilytä

• neulomisesta kipeät kädet
• no se opinnäytetyöpahanen

Enemmän hymyilyttää kuin ei hymyilytä :D

Teurastamokäynti ja bilettelyä

Käytiin luokan kanssa opintomatkalla HK:n Forssan tehtaalla. Tehtaassa teurastetaan, leikataan ja jatkokäsitellään ainoastaan sikaa. Tehdas on ilmeisesti yksi nykyaikaisemmista teurastomoista Suomessa. Nähtiin oikeastaan kaikki, paitsi tainnutusta ja pistoa, jolla sika tapetaan sekä jälkikäsittelypuolta. Siellä ruhojen seassa liikuttiin ja kyykittiin. Oli aika hurjaa kyllä, mutta tosi mielenkiintoista. En oikeastaan edes tiedä, että miksi se oli mielenkiintoista, mutta oli silti. Siistiä nähdä, mitä sille eläimelle oikeasti tehdään ja kuinka se suuressa voluumissa pistetään palasiksi ja pakettiin. Tosi paljon oli automaatiota, muun muassa ruhon puolittaminen, mutta tosi paljon oli myös työpisteitä, missä tehtiin edelleen leikkuut ja poistot käsin. Automatisoidut linjastot vaatii sitä, että siat ovat liki samankokoisia (110 kg), kun ne sinne tulee. Esimerkiksi, jos ruhon puolittaminen ei tapahdu täysin keskikohdasta, ei myöskään automaatti, jossa selkäranka poistetaan, pysty tarttumaan kiinni siihen selkärangan puolikkaaseen, jolloin kaikki menee sekaisin. Se on todella pikkutarkkaa hommaa.

 

Kuva: Yle.fi

Tuollaisten ruhoja väisteltiin... Kenelläkään ei onneksi tullut paha olo. Hauskana juttuna voisin vielä kertoa, että aluksi, kun oli pakollinen yritysesittely, niin tarjolla oli valmiiksi tehtyjä voileipiä. Niissä oli perinteisiä vihanneksia ja tietysti kinkkuleikkelettä. En tykkää yhtään kinkusta missään muodossa, joten mietin, jätänkö kokonaan leivän ottamatta. Olisihan se noloa jättää tollaisessa paikassa leikkeleet lautaselle :). Onneksi luokkakaveri halusi tuplakinkut.

Meidän yläkertalaisilla oli eilen bileet. Ei ne tietysti niistä missään ilmoittaneet mitään. Puolen yön aikaan alkoi musiikki voimistua ja laulu raikamaan ja porukka jopa hyppi biisien tahdissa. Sitä kesti ilmeisesti noin neljään asti. Nukuin korvatulppien kanssa... Kyllä isäntä hieman harjanvarrella kattoakin paiskoi ja ainakin hetkeksi se auttoi.

Tämä pisti miettimään asumista opiskelija-asunnoissa. Monelle opiskelijalle asunto täällä saatta olla vain "kämppä", väliaikainen ratkaisu, tai asunto pelkästään viikolla ja viikonloppuisin mennään takaisin äitin lihapadoille. Minulle tämä on kuitenkin KOTI. Ei kämppä, ei mikään arkiasunto. Viikonloppuisin haluaisin rentoutua ja ja nukkua pitkät unet, mitä viikolla ei välttämättä ehdi. Kerrostaloasuminen asumismuotona vaatii asukkailta terveen järjenkäyttöä ja tietynlaista sopeutumista. Pienistä äänistä ei kannata valittaa, mutta suuria ääniä ei mielestäni tarvitse sietää. Eilenkin olisi ollut eri asia, jos asunnossa olisi ollut etkot ja porukka olisi lähtenyt puolen yön aikaan baariin. Meteli kuitenkin alkoi vasta puolen yön aikaan. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt käydä siellä rinkuttelemassa ovikelloa yökkäri päällä.  Se, että asuu opiskelija-asunnossa ei mielestäni anna suurempaa vapautta äänekkäisiin ja pitkään aamuun kestävien bileiden pitämiseen. Täälläkin pätee yhtälailla se, että hiljainen aika on 22-06. Ilmeisesti meidän talo on hieman hiljaisempi kuin toiset, ei täällä näitä äänekkäitä bileitä onneksi liian usein ole.

Haaveilen niiiiin kovasti omasta omistusasunnosta. Puutalo-osake tai paksuseinäisen vanhan kivitalon kattohuoneisto...

Työtila

Järjestettiin makuuhuonetta uudelleen ja saatiin yhtäkkiä lisää tilaa! Ja mulle oma työtila. Toivottavasti opinnäytetyö saa lisää tuulta alleen oman työrauhan lisääntyessä.

Näpertelyä

Hitsit. Käsitöiden tekeminen on kyllä nyt ihan pop ja hauskaa.

Eilen sain tehtyä jäniksen, joka tosin näyttää ihan hiireltä (oli ihan vääränlainen lanka, mutta ajattelin yrittää...) Tosta tuli mieleen yksi oma jänönen, jonka äiti teki mulle joskus kauan sitten. Missäköhän se mahtaa olla? Tallessa varmaankin.

Tänään sitten innostuin tekemään rintakorun, mutta loppujen lopuksi se ei sitten sopinutkaan siihen paitaan, mitä olin ajatellut. Ratulassa oli joskus ohje, mutta tämä on hieman modifioitu.

Jotenkin tällainen näpertely on rentouttavaa. Tekisi mieli myös kokeilla jotain tilkkutäkkitöitä, mutta omaan kotiin en välttämättä sellaista haluaisi. Olen kyllä jo vähän suunnitellut, että jospa tekisin noille puikoilla ja virkkuukoukuille pussin, niin siihen voisin tehdä pienen tilkkutyön samalla :D.

Marraskuuta

Käytiin viime viikonloppua Helsingissä DigiExpo yms -messuilla. Yms siksi, että samaan aikaan messuhallissa oli myös HifiExpo, SkiExpo, BoardExpo sekä lätkä&säbä expo. Oli kyllä ihan mielettömän paljon porukkaan. Autojonossakin jonotettiin puoli tuntia ja toiset puoli tuntia ovella lippuja. Ei siellä sitten kauhean kauaa viihdyttykään. Minä ja ihmismassat... en tykkää vieläkään.

XBox360:n kinectiä ollaan toivottu joululahjaksi :) Se on liiketunnistin, eikä enää sen kanssa pelattaviin peleihin tarvitse ohjainta. Odotetaan innolla!

Käytiin syömässä tosi hyvää nepalilaista ruokaa Annankadulla ja mä kävin kans Ateneumissa kuluttamassa aikaa, kun Lauri tapasi ystäväänsä. Oli ihan mielettömän hienoja valokuvia Eino Mäkiseltä.

Hänen valokuvansa olivat 30-40 -luvuilta ja aiheeltaan suurin osa liittyi kaskenpolttoon, heinäntekoon, pitsin nypläyksenn yms. Samoista aiheista oli myös videopätkiä, joita katselin mielenkiintoisena. Siinä saikin ajan hyvin kulumaan. :D

Torstaina loppui koulussa yksi hyvin työllistävä kurssi tenttiin (oli ryhmätyötä ja labroja ja selkkareita...). Illalla alkoi yhtäkkiä kurkkukipu ja seuraavana aamuna sitten nousi kuume. Kävin ihan terveyskeskuksessa ja multa otettiin nieluviljely, kun olin ihan varma, että se on taas angiina tulossa. No ei ollut onneksi. Kuume kuitenkin nousi 38,8 asteeseen, mutta onneks kurkkukipu ei sitten äitynyt kovin pahaksi. Mutta inhottavalta se vieläkin tuntuu. Kuume on onneksi laskenut, mutta oon kyllä Buranaakin syönyt. Olen ihan varma, että taudin laukaisi tuo kurssin loppu. Ehkä mulla mukamas oli jotain stressiä vaikka en ole itse sitä mieltä.

Maanantaina olin töissä opinnäytetyön merkeissä ja olin ajatellut, että perjantaina kirjoittelisin sitä tarkemmin, mutta enhän mä sitten siinä kuumeessa mitään pystynyt tekemään.

Oltiin myös viikolla pohdittu, että jos tänään tehtäisiin itse hampurilaisia ja luulin vielä eilen, etten pystyisi niitä syömään, mutta onneksi sitä angiina ei kuitenkaan tullut :). Tehtiin hamppareita: itse leivottiin sämpylät ja valmistettiin pihvit ja mä tein vielä valkosipulimajoneesia, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni (varioin hieman mausteita: lisäkin paprikajauhetta ja valkopippuria). Se tosin ei rakenteeltaan onnistunut kunnolla, koska valmistin sen sauvasekoittimella, jolloin öljynoron sekoittuminen ei oikein onnistunut. Hyvää tuli kuitenkin (sanon minä, joka ei ennen voinut sietää mitään majoneesia...). Laitoin vielä tupla valkosipulit. Se kun tunnetusti estää mikrobien kasvun. Luonnon lääkettä.

Ai niin. Olen jatkanut neulomistakin. Siihen on jäänyt ihan koukkuun... Kuvia ei voikaan laittaa, kun joululahjat on tänä vuonna pehmeitä ;)

Pacman-lapaset

Isoveli-langasta syntyi melko nopeasti lämpimänoloiset lapaset isännälle Pacman-kuvioinnilla :) Koska lankaa jäi yli, oli pakko neuloa toisetkin lapaset. Täytyy tosin käydä ostamassa lisää lankaa, kun muuten tulee peukuttomat lapaset...

Pacmanit.

Käsitöitä

Olen nyt ihan hurahtanut neulomiseen! Vauvan villahaalarin jälkeen syntyi sääristimet ja lyhytvartiset villasukat. Ja neulonta vain jatkuu...

Näistä tuli hieman isot, kun ei ollut ohjeenmukaista lankaa eikä puikkoja, niin tein varmuuden vuoksi sitten koon 38. Olisin voinut tehdä sen 37. Ohje löytyy Garnstudion sivuilta. En ole juurikaan tehnyt palmikoita, niin on hauska opetella tekemään niitä. Niiden kanssa kerrosten laskeminen on kyllä hankalaa.

Viikonloppu on mennyt kivasti myös kankaanpainamisen parissa. Aikamoista opettelua se on vielä. Olisi kiva tietää, kuinka sen voisi tehdä yksinkertaisemmin. Tosin tein monta eri kuvaa kerralla, joissa oli useita värejä, joten ehkä se ei olekaan yksinkertaista. Kuvanottohetkellä kangas ei ollut suorassa ja tämä blogin kirjoitusohjelma myös litistää tuota kuvaa horisontaalisti, niin tuo näyttää hieman omituiselta.

Onko joku tomaatteja vailla? :D Täytyy kehitellä jotain tomaattiruokaa, mitä isäntäkin syö...

El Nature Shoes

Löysin ihan täydelliset kengät talveksi. El Naturalista N97 IGGDRASIL, tosin ruskeana. Kokeilin noita Aleksi 13:ssa ja ne oli ihan jumalalliset! Hintakin oli jumalallinen: 150 €.

Sitten etsin nuo netistä ja löysin samaiselta valmistajalta myös kevääksi kengät.

El Naturalista N275 cuerp tech. Siis noitten kenkien pohjat on ihan mielettömiä. Haaveeksi taitavat kuitenkin jäädä.

Neulontakärpänen

Syksyn saldo: neule (tosin vielä ilman nappeja, joten kuvaa ei ole vielä otettu), lapaset (jotka syntyivät, kun kaverille piti opettaa miten lapaset neulotaan) ja vauvan villapuku isännän siskon pojalle. Siitä piti tulla ristiäislahja, mutta se ei ihan ehtinyt ristiäisiin. Ei kuitenkaan mennyt kuin kaksi päivää yli :). Mietin, että kyllähän sellaisen pienen puvun tekee nopeasti, mutta aina oikein -neulos ei syntynytkään niin nopeasti kuin oli tarkoitus. Kaikesta huolimatta yritys oli kova.

Ja yhden lapasen saa valmiiksi kolmessa tunnissa.

Lapaset syntyivät viime viikolla, pipo viime syksynä. Sama Novitan Nalle-lanka kummassakin, mutta pipossa on lisäksi yhtäaikaa neulottua Seitsemää veljestä. Lämmin pipo.

 

Lankana Novitan Wool

 Puunapit ja söpö nallemerkki :)

Jos vaikka pian saisi siihen neuleeseen ne napit... Seuraavaksi vuorossa säärystimet. Sitten ehkä itselleni pitkät koristeelliset villasukat tai varrettomat villasukat.

Seula

Tänään askarteluharrastus meni askeleen eteenpäin, kun kävin ostamassa pienen seulan kankaanpainantaa varten. Ensimmäiseksi valmistui 6 t-paitaa koulukavereille huomiseen IOP-tapahtumaan (Insinööriopiskelijoiden päivät). Aika jees. Seuraavaksi painetaan sitten ne joululahjajutut :D. Tänä vuonna kaikki saa samanlaiset joululahjat. Mietin vain, että kuinka pitkälle mun pikkuseula oikein riittää. En viitsinyt heti alkuun ostaa isompaa, kun ei ollut isoja kuvia mielessä.

Olen suunnitellut myös taulunmaalausta. Mahtaakohan siitä tulla mitään :) Ideat on kaikki jo päässä ja paperilla. Enää puuttuu väri(t)/maali(t), kangas ja puukehikko, mihin sen kankaan voi sitten virittää. Maalauksesta tulee iso.

Neuletakkikin on nappeja vaille valmis. Hieman ärsytti lopputuloksessa hihojen saumat. Olisi pitänyt tehdä lisäykset hieman eritavalla, sillä niistä jäi pienet reiät :/. Mutta hieno siitä tuli! Kuvia sitten, kun se on kunnolla valmis.

Maillardin reaktio

Käykääpä katsomassa tuolta reseptipuolelta paria uutta reseptiä!

Tein tänään amerikkalaista omenapiirakkaa (saatiin pari muovipussillista omenoita, niin pakkohan niistä on leipoa) ja ai että tuli hyvää! Oon jo kauan haaveillut sellaisen tekemisestä. Samalla kokeilin, miten kerman voi korvata rasvattomalla maidolla ja rypsiöljyllä. Ihan hyvin näköjään :D. Kun maitoa ja öljyä (2:1) ravistaa kovasti kannellisessa pienessä purkissa, niin rasva sekoittuu sinne maidon joukkoon oikein hyvin. Ja rasvaprosentiksikin tuli melkein sama kuin kermalla. Tuossa ohjeessahan kerman ja sokerin tarkoituksena on tuottaa ruskea pinta piirakalle. Tapahtuu niin sanottu Maillardin reaktio, jossa aminohapot (proteiineista) ja hiilihydraatiti (sokerista) reagoivat keskenään tarpeeksi korkeassa lämpötilassa synnyttäen maku- ja hajuaineita. Sen takia leivänkin paras ja maukkain osa on ehdottomasti kuori ja merimiespadassa ne rapsakat perunat on ihan herkkua.

Syyssatoa

Onpa tomaatti- ja chilisadot! Tomaatteja tosiaan on tosi paljon, osa hieman pienempiä minitomaatteja ja osa sitten hsuurempia minitomaatteja. Maku hyvä. Chilejä on myös aikamoinen määrä, osa vielä kasvuvaiheessa. Täällä kovasti mietitään, mitä niille tehdään :)

Hieman on chileillä kokoa.

 

Vihreät tomaatit ovat katkenneesta oksasta poimittuja. Laitoin ne pimeään, jossa niiden kuulemma pitäisi kypsyä punaisiksi. Ja ovatkin väriä muuttaneet. Arvatkaas, mitä huomenna on ruokana? Jotain tomaattista...

Makustelua

Ai niin, on mulla toinenkin uusi "harrastus". Olen kouluttautumassa makuraatilaiseksi. Eli opettelen aistinvaraista arviointia. Funktionaalisten elintarvikkeiden kehityskeskus etsi uusia maistajia ja ilmoittauduin. Koska maistoista maksetaan vain nimellinen korvaus, niin eiköhän se sitten enemmän harrastuspohjalta mene :D. Nyt ollaan koulutuksista saatu palkkioksi kyllä karkkia ;). Tämä projekti on kyllä hyvä juttu niin koulun kuin oman ammattitaidonkin takia. Jesh.

Omenamehua

Ensinnäkin: Miksi mulle tulee Kotivinkki? Olenkohan osallistunut johonkin kyselyyn tai jotain, josta se on tullut palkinnoksi enkä sitten muista mihin olen vastannut. Voipi olla. Tänään tuli sitten siihen lehteen liittyvä toinen lehti 101 ideaa, joka vaikutti ihan hyvältä tähän mun askarteluvirittäytymiseen. En muista, olenko kirjoittanut siitä. Eli, koska tanssi ei suju, tarvitsen uuden intohimon ja rentouttavan harrastuksen, joka ei ole kehittävää (ainakaan tietoisesti), ei ole luovaa (valmiit ohjeet käyvät, kunhan ei tarvitse itse keksiä mitään) ja joka ei sido mua ajallisesti mihinkään. Mikä olisikaan parempaa kuin ASKARTELU. Askartelu voi olla luovaa, mutta se voi olla myös hyvin ohjeistettua. Jes. Sitä voi harrastaa oman aikataulun mukaan ja siinä ehkä kyllä kehittyy ja oppii uusia tekniikoita, mutta sen päätavoite ei ole siinä kehittymisessä. Täydellistä! Luonnollisesti käsityöt kuuluvat tähän samaan ja nyt on siis menossa se ensimmäinen työ: neule. Paljon on jo ideoita, mitä voisin tehdä :D

Toiseksi, tehtiin tänään koulussa omenamehua. Ihan mahtavaa! Ensin murskattiin omenat ja sitten puristettiin mehu niistä vesipainepuristimella. Siinä vaiheessa murskaa kyllä lensi seinille ja kattoonkin asti ja siivoamista riitti. Lopuksi vielä pastöroitiin mehu pintakaavinlämmönvaihtajalla (sanoo teille varmasti paljon :) ). Mehusta tuli ihan mielettömän hyvän makuista! Omenalajikkeena käytettiin Melbaa. Ja parasta oli se, että saatiin jokainen neljä litraa mehua kotiin.

Viimeiseksi, olen saanut opinnäytetyötä jo alkuun - ainakin ajatuksen tasolla ja teoriaa kaivamalla. Pikku hiljaa kohti valmistumista!

Aina ei auttamisesta tule hyvä olo.

Lähdin aamulla pilates-tunnille, joka osoittautui jälleen suureksi ihanuudeksi. Jatkoin matkaa keskustaan tilaamaan langat tulevaan neuleeseen (siitä tulee kylläkin luonnonvalkoinen). Sain päähäni idean, että käynpäs luovuttamassa verta, kun se on jo mahdollista. Kävin ja ensi kertaa jo luovutuksen aikana tuli hieman heikko olo. Tämä oli kuitenkin jo seitsemäs kerta kun siellä kävin, joten homma sujui rutiinilla. Paitsi ei mun kropalle.

Kotimatkalla jouduin pysähtymään kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla, koska näkökenttä pimeni ja äänet alkoivat kuulostaa kummilta ja korvissa alkoi soimaan. Istuin hetken pankin edessä ja otin hörpyn appelsiinimehua. Tien toisella puolella piti pysähtyä uudelleen, kun tuli samanlainen olo. Lisäksi kuumotti ja oksetti. Olin jo melkein soittamassa Laurille, että tule hakemaan mut pois, etten selviä yksin kotiin, mutta en pystynyt. Paha olo oli niin kauhea. Istuin hieman pidemmän hetken ja jatkoin matkaa. Korttelin päässä jouduin pysähtymään kolmannen kerran, kun silmissä sumeni taas. Pienen tauon jälkeen pääsin onneksi turvallisesti kotiin ja vedin kolmen tunnin päiväunet.

Uskon, etten juonut tarpeeksi. Mulle ei ole koskaan ennen tullut tuollaista oloa verenluovutuksesta. Aina on mennyt kaikki hyvin. Näkökentän sumenemiseen vaikutti varmaan myös se, että pyöräilin juuri ennen yhden mäen ylös ja se jo tuntui pahalta. Huh. Seuraavan kerran täytyy huolehtia paremmin nesteytyksestä.

Olen vuoden ajan kiroillut Samsungin puhelintani. Se vain ei sovi mulle. Ja se kello ja herätys toimi todella randomisti. Päätin kuitenkin, että kiroilu saa loppua ja mun on pakko saada taas Nokia. Omatunto kolkutti hieman ostoshetkellä, sillä mietin, voinko ostaa uuden puhelimen, vaikka edellinen kuitenkin toimii. En ole katunut päivääkään sitä ostosta. Sen käyttöjärjestelmä on vain todella paljon parempi ja selkeämpi.Jos joku haluaa ostaa ton Samsungin pois tieltä, niin tarjouksia kehiin :D.

Pohdinta

Tänään alkaa Neloselta Dance. Katsoin ensimmäisen jakson ennakkoon Ruutu.fi:stä ja mieleeni nousi vain ajatus: tanssimaailma on melkoisen naiivi. Muistan, kun itsekin aikoinaan tunsin, että tanssi on mun ilmaisukeino ja kuinka paljon iloa ja nautintoa se mulle antoi. Sinänsä olisin voinut 8 vuotta sitten samaistua täysin Dancen kilpailijoihin. Enää en. Ajattelin vain, että kyllä nuokin vielä tuosta kasvaa… Tuntui kauhealta ajatella noin! Niin, tanssi on ollut aikoinaan mulle todella tärkeää ja elämä ilman sitä ei olisi tullut kuuloonkaan. Nykyään olen eriytynyt siitä maailmasta aikalailla täysin, sillä treenaaminen ei enää tunnu samalta. Se ei anna enää sitä nautintoa, mitä se joskus antoi.

Olen huomannut, että aikuistuminen on muutenkin jo todella liki. Omat unelmat perheestä ja ikiomasta asunnosta, AUTOSTA ja hyvästä työpaikasta ovat mielessä joka päivä. Haluaisin mennä yhtäkkiä elämässä rutkasti eteenpäin ja välillä ahdistaa paljonkin se, että vielä on opiskeluelämää hieman jäljellä. Onneksi ei enää paljoa.

Joskus vuosia sitten Sub tv:ltä tuli Iso-Britannian Big Brother ja se oli musta ihan huippu. Katsoin varmaan 3 tuotantokautta ja se oli jotenkin niin hyväntuulinen, vaahtokarkkimainen ohjelma, että jäin koukkuun. Suomen BB ei ole sitä. Ehkä ensimmäinen tuotantokausi, mutta ei enää. Nykyään se on pelkkää pehmopornoilua. Mua ärsytti jo viime syksynä se avoin köyriminen siellä ja olen sitä mieltä, että meno talossa tänä vuonna on menossa samaan suuntaan kuin viime syksynä. Asukkaat todellakin pilaavat pornoilemalla sen hyväntuulisen formaatin, missä pitäisi olla enemmän normaaleja ihmisiä, eikä pelkästään marginaalin edustajia. Huh. Tänä vuonna en aio seurata BB:tä. Mua hävetti jo 3 minuutin ohjelman seuraamisen jälkeen.

Tuulihatut

Kesä on mennyt ihan mielettömän nopeasti.  Töitä on jäljellä enää viikko ja sitten alkaa jälleen koulu - viimeinen vuosi!

Pientä uudistusta kotiin: keittiö sai tänään uuden verhon (tosin en ylety laittamaan sitä ikkunaan) ja uudet patalaput. Harmaiden kaakeleiden kanssa käy hyvin turkoosin sininen, joten se on verhon ja patalappujen väri :D. Tai ehkä nuo patalaput ovat enemmän vain siniset.

Tomaatit ovat pikku hiljaa kasvaneet ja muuttuneet punaisiksi. Jostain luin, että liian korkea lämpötila estää punaisen värin syntymisen.

Tein tuulihattuja, jotka uunissa oli aika upean näköisiä, mutta jäivät sitten hieman raaoiksi ja lösähtivät kun otin pois uunista :/. Laitoin ne kyllä vahingossa liian alas, eikä ne saaneet oikein kunnolla väriä. Meijän uuni on muuten aika täydellinen paistoissaan!

Uusi puhdas sivu elämässä

"Kirsi Ranto paloi loppuun", kertoo MTV3:n viihdeuutiset. "Oli raskasta huomata, että unelma kääntyikin päälaelleen," Kirsi sanoo.

Minulla on samanlainen olo. Nyt.

Meillä oli entisten luokkalaisten kanssa lauantaina tapaaminen treenimeiningillä ja osasin jo etukäteen hieman pelätä sitä, että siitä tulee vaikeaa. En osannut kuitenkaan odottaa, kuinka vaikeaa siitä oikeasti tuli.

En voi enää sanoa itseäni ammattilaiseksi tanssin saralla. Se lukee paperilla, mutta se ei ole enää minussa. Vaikeinta on sulattaa se tunne, mitä ei enää tullut tanssiessa. Se ei tuntunut enää samalta. Se ei tuntunut enää ihanalta, enemmänkin pakkopullalta. Kehossa ei ollut enää mitään jäljellä - olo oli kuin norsulla posliinikaupassa.

On siis aika oikeasti siirtyä eteenpäin ja jättää taakse "edellinen elämä". Nyt on aika insinööriyden, nörttiyden ja muun tärkeän.

Lisää.

Tulipa mieleen, että tuossa edellisessä kirjoituksessa "haukkumani" kirja ei käsitellyt ollenkaan marinoituja lihoja. Myydäänkö Ruotsissa niitä ollenkaan? Luultavasti kyllä. Niissäpä vasta huijataankin kuluttajaa.

Meijän ensimmäiset tomaatit alkavat jo punertua, jee!

Petos lautasellako?

Olin pitkään haaveillut kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson, WSOY 2008) lukemisesta, sillä se vaikutti mielenkiintoiselta ja oli saanut hyvät arvostelut. Löysin sen lopulta kirjakaupasta, kirjastossa se oli aina lainattuna.

Ensimmäisenä kirjassa ärsytti suunnattomasti suomennus (Tuulikki Valta). Huonot ja epäloogiset lauseet vaikeuttivat lukemista ja välillä piti lukea jokin kohta useaan otteeseen, että ymmärsi, mitä siinä oikein haluttiin sanoa. Kokonaisuudessaan sisältö oli hyvin pinnallista ja jopa provosoivaa. Kirjoittaja, joka on toimittaja, oli selvästi saanut shokin huomatessaan, että hänen pistaasijäätelössään onkin pinaattia väriaineena. Sen pohjalta oli syntynyt laajahko tutkielma erilaisten ruoka-aineiden sisällöstä ja katkeran oloinen kirja aiheesta: voimmeko enää syödä mitään tuotteita, koska niissä on niin paljon muuta kuin ehtaa tavaraa ja meitä vain huijataan. Pinnalliseksi tekstin tekee se, ettei kirjailija ole juuri ottanut kantaa yhteiskuntamuutokseen ja siihen, kuinka elämäntapamme ovat muuttuneet. Kuluttajat vaativat koko ajan lisää tuotteita, joita on helppo valmistaa arjen kiireiden keskellä. Ei ole mukamas enää aikaa valmistaa ruokaa kotona kuin aikaisemmin.

Vielä mitä, huijataanko meitä kuluttajia? Kaikissa ruoissa on raaka-aineluettelo ja raaka-aineet on merkitty siihen paljousjärjestyksessä. Jos osaa lukea ja näkee sen vaivan, niin osaa ostaa ruokaa, jossa ei ole paljoa lisäaineita (jos niin haluaa). Kirjoittajalla ei selvistikään ollu minkäänlaista käsitystä elintarvikeprosessitekniikasta, minkä handlaaminen olisi ehkä tuonut kirjaan toisenlaisen sävyn. Onneksi kirjoittaja sentään muisti mainita, että loppujen lopuksi hän on itse vastuusta siitä ruosta, mitä perheelleen kaupasta kantaa.

Toinen, mikä herätti itsessäni hieman kummastusta, oli Me-lehdessä (sivu 34) ollut kysymys kuluttajalta. Kiteytettynä hän ihmetteli katkerana, miksi nykyään melkein jokaisessa tuotteessa lukee laktoositon, hyla tai gluteiiniton ja mitä normaali, vatsavaivaton ihminen voi enää syödä. LähiSiwastakaan kun ei saa enää normaaleja tuotteita. Suosittelen niille, jotka kauhistelevat samoja asioita, että ottavat asioista selvää. Esimerkiksi kypsytetyn juuston (esim. Emmetal) valmistuksessa - kuten vastauksessa sanotaan - kypsymisen aikana juustossa olevat mikrobit käyttävät kaiken laktoosin ravinnoksi, jolloin juustossa ei ole laktoosia. Esimerkiksi raejuusto ei ole kypsytetty, joten siitä voidaan tehdä nykytekniikalla molempia versioita. Kysyjä oli kauhisteli myös, että Ruispuikuloissakin lukee laktoositon. Onko se sitten pahasta? Apua! Ei ihme, että Valion nettisivuilla lukee, että laktoosittomien tuotteiden käyttö ei aiheuta laktoosi-intoleranssia.

Kunnon vapaapäivä

On ollut ehkä hieman tylsä lauantaipäivä, mikä ei ole ollenkaan pahasta. Tuntuu, että koko kesän joka viikonloppu on ollut jotain ohjelmaa. Ihanaa olla vain kotona ja tylsistyä. Tänään tuli siivousvimma ja jynssäsin uunin todella puhtaaksi. Kiitos Laurin tuoman Grillin puhdistusaineen, hyvin lähti kaikki lika. Näkisittepä, kuinka tuo lasi kiiltää :)

Mulla on pieni epätoivo omasta pukeutumis"tyylistä". Tyyliähän ei ole koskaan oikein ollut. Nyt alkaa olla taas aika uudistaa vaatehuoneen sisältöä, sillä vanhat vaatteet alkaa olla niin kulahtaneita. Jos vain joku kertoisi, minkälaiset vaatteet mulle kävis parhaiten ja millaisesta tyylistä tykkäisin eniten. Tavallaan kyllä tiedän, mutta en osaa ostaa sen mukaisia vaatteita ja olen myös pihi :D. Tuli myös sellainen olo, että olisi kivaa neuloa jokin isompi juttu itselleen pitkästä aikaa. Löysin ihan hyvän oloisen Dropsin nettisivun, jossa on paljon ilmaisia ohjeita. Ja mikä villasukkaohjevalikoima!

Isovelikin kävi tyttöystävänsä kanssa vierailulla ja saatiin niiltä tuparilahjaksi meille sopivat suola- ja pippurimyllyt XD

Juustoa ja saaristoa

Olisitteko uskoneet, että minun ostoskoristani saattaisi joku päivä löytyä samalla kertaa kolmea eri juustoa? Kyllä, se on totta. Pienenä söin pizzankin ilman juustoa. Pitkään maistui vain raejuusto ja Aamupala-juusto. Jälkimmäistä – tai ylipäätänsä sulatejuustoja – en enää syö, sillä kuulin hyvin luotettavalta taholta kuinka ne tehdään. Kypsyneiden juustojen homepalat leikataan pois ja ne käytetään sitten sulatejuustomassaan. Käsittääkseni massa kyllä lämpökäsitellään niin, että homeet tuhoutuvat. Eihän sulatejuusto olisi muuten syöntikelpoista. Nyt olen hörähtänyt ihan täysin mozzarellaan ja loput juustot olivat feta-pinaattipiirakkaa varten. Lauri pyysi mua tekemään kyseistä piirakkaa (en ole koskaan ennen tehnyt mitään suolaisia piirakoita, kun en niistä oikein itse välitä), kun sellaista tarjottiin ystävien kutsuilla muutama viikko sitten. Samalla oli sitten pakko ostaa kauan kaivattu piirakkavuoka!On muuten ihan kivan näköisiä noi muutkin uuniastiat. Haaveissa on annoskupit, joihin voisi tehdä vaikka creme bruleeta.

Saariston rengastien pyöräilyreissu meni ihan hyvin, vaikka välillä olikin siskon kanssa taistoa matkanopeudesta. Olin hieman pettynyt maisemiin, sillä olin kuvitellut, että saaristo on karua ja siellä olisi pieniä kalastajakyliä. Tosi asiassa pyöräiltiin peltojen ja metsien keskellä. Kunnon kalliot löytyivät vasta Naantalista ja parhaat saaristo näköalat olivat lautoilta.

Reissu oli yöpymisten kannalta elämysmatka. Majapaikat oli valittu erikoisesti – viimeinen yö nukuttiin maatilalla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi Turku Touringin valmispakettia juurikin yöpymisten takia. Kaikkialla oli ystävällisiä emäntiä ja aamupalat oli hyviä!

Saariston rengastie kuvina ja tunnelmina

Lähtökahvit Café Artissa Turussa. Yksi parhaimmista cappuccinoista ikinä!

Kuusiston linnanrauniot Kaarinassa: + 12 km.

Näin kivasti mennään.

Ensimmäinen yöpymispaikka: Åbolands folkshögsskola, Pargas/Parainen.

Lossiliikennettä välillä Nauvo-Korppoo.

Toinen yöpymispaikka: Rauvais B&B, Korppoo.

Reissun paras (ja ainoa) pihvi. Luulin saavani syödä kalaa koko matkan, mutta jopa ruokapaikan löytyminen Korppoon jälkeen oli ongelmallista. On kyllä saariston idyllikuvitelmat rysäytetty täysin.

Hyppeis, Houtskari. Ei siellä mitän oikein ollut.+12 km

Hellepäivän helpotus. Vesipullo yöksi pakkaseen ja aamulla reppuun. Pysyy pitkään kylmänä. En suosittele hiilihapolliselle juomalle.

Seuraavaksi vaihtui vaatteet uikkareihin ja pulahdin mereen. Vesi oli todella lämpöistä. Houtskari, + 5 km

Etsittiin ruokapaikkaa Iniöstä. Löydettiin jopa Iniö Handel. 

Siinä Iniön ydin.

Kannvikissa lautan odottelua. Kaksi tuntia tuntui liian pitkältä ajalta, koska jalat olisivat halunneet polkemaan :) Päätin harjoitella valokuvausta.

Mereltä.

Kolmas yö nukuttiin aitassa Kustavin keskustassa. Illalla sisälämpötila 26 astetta, aamulla 18 astetta. Gasthaus Roosa.

Oikeasti: Taivassalon keskustan Salen pihalta :D

Taattisten tilan lampaat saivat uuden kaverin. Merimasku.

Viimeinen yö Taattisten tilalla. Vanha pakari, jossa nukuttiin yläkerrassa flikkaitten huoneessa.

Naantalin Kuparivuori.

Naantalin vanhaa kaupunkia. Viimeinen pysähdyspaikka.

Done. 270 km. Matka olisi vierähtänyt varmasti kolmessa päivässä, me oltiin reissussa valmismatkan takia viisi päivää.

Ja parvekkeen kasvatit ovat kovassa kasvuvaiheessa. Nyt on jo isoja chilin palkoja ja tomaatteja tulee melkoisen paljon. Jos ne valmiin kokoiset vain vaihtaisivat väriään punaisiksi.

Illaksi vielä feta-pinaattipiirakan kylkeen banoffeeta! Tekis mieli leipoa vielä lisää...