Kuntoilua

Aloitin kaksi viikkoa sitten kuntokuurin. Kiloja tosiaan on ehtinyt kertymään parin vuoden aikana hieman liikaa, eikä oma olo ole ollut mukava. Vihdoin jaksaa töiden jälkeen tehdä jotain! Nyt kun olen ymmärtänyt, miten huonosti olen voinut viimeiset pari vuotta, osaan antaa itselleni myös anteeksi sen etten ole jaksanut liikkua. Ilmankos kesänkään pyöräilyt eivät kohottaneet kuntoa tai parantaneet hapenottokykyä.

 Ostin Kunto Plussan erikoislehden Onnistujan opas: Treenaa ja hoikistu insipaatiota varten.

 

Lehdessä on hyviä vinkkejä ja harjoituksia, tosin osa sellaisia, ettei rapakuntoisella ole mitään mahkuja tehdä niitä. Yhtenä ajatuksena oli toteuttaa lehden lankkutreeni. 12 eri lankkutreenistä valittiin joka toinen päivä kolme. Parin päivän jälkeen totesin, ettei ollut mitään järkeä vielä tehdä niitä liikkeitä, koska yksinkertaisesti en pystynyt. Lähes kaikki niistä tuntui äärimmäisen pahalta. Ok, täytyy haastaa nyt itseään eritavalla, mutta pahalta ei mun mielestä saa tuntua. Hiki saa tulla ja viimeisillä voimilla tehdään vielä yksi tai kaksi toistoa. 

Treenisuunnitelma on tällä hetkellä lenkki 2 x viikossa ja kuntosali 2 x viikossa. Kuntosalitreeniä olen muuttanut aiemmasta sen verran, että siinä on nyt enemmän aerobista osuutta. Tänäänkin tein vuorotellen painon kanssa kyykkyjä ja hypin hyppynarulla :). 

Kaksi viikkoa tosiaan treeniä takana ja kehossa tuntuu ja sattuu. Olen saanut päättäväisyyden takaisin. Aion onnistua. 

Oma terveys

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Tämä vuosi omistettakoon hyvälle ololle.

1) Kuntokuuri alkoi, tavoitteena kuta kuinkin se olotila kehossa, joka oli kun menimme isännän kanssa naimisiin (ja siitähän ei kauhean montaa vuotta ole)

2) Työhyvinvointi kuntoon. 

Vielä hetki sitten en olisi uskonut, että joskus kirjoittaisin työhyvinvoinnista ja eritoten jaksamisesta. En puhu nyt stressistä (sitäkin kyllä varmasti on), vaan siitä, miten sisäilma on vaikuttanut viimeisen kahden vuoden aikana kehooni. 

Viimeiset kaksi vuotta (aloitin silloin nykyisessä työpaikassani) olen sairastanut usein ja kovasti. Vuoden sisään sairastin kolme poskiontelotulehdusta, jota en ollut ikinä ennen sairastanut. Viime talven käytin töissä ensimmäistä kertaa ikinä silmätippoja ja silti silmät olivat punaiset ja arat jatkuvasti. Vuoden 2016 aikana söin 4 antibioottikuuria. 

Työhuoneemme ikkunasta tuli vettä rankalla sateella. Toki siitä ilmoitettiin esimiehelle ja tekniselle päällikölle. Ikkunaa hieman paikkailtiin, mutta se ei auttanut. Jo ensimmäisen poskiontelotulehduksen aikana 4 kuukauden työssäolon jälkeen epäilin sisäilmaa ja sanoin sen useasti ääneenkin. Kolmannen poskiontelotulehduksen jälkeen, viime keväänä, juttelin työterveyslääkärin kanssa asiasta (ei ollut oma), mutta hän sanoi, ettei kolme vuodessa ollut paljoa. Mulle oli, kun en moista ollut aikaisemmin sairastanut. Viime syksynä menin pitkittyneen flunssan ja antibioottikuurin jälkeen työterveyteen. Vihdoinkin työterveyshoitaja kuunteli ja reagoi. Lopputulemana vaihdoin työhuonetta. 

Ensin ihosta tuli pehmeä. Luulin, että kuiva ja elefantinnahkan tuntuinen iho kuului vanhenemiseen. Sitten huomasin olevani virkeämpi. Päässä ei ollut enää asiat muusina sekaisin. Luulin väsymyksen johtuvan työkuormasta. Kolmen viikon takaisen pakkaspäivän aikana valmistelin kokkailuja vanhassa työhuoneessa ja lounasaikaan tuntui siltä, että olin tulossa kipeäksi. Silmiä särki ja olo oli huono. Kokkasin iltapäivällä liesituulettimen ollessa päällä. Olo parani hieman, kotona hävisi kokonaan. Voiko kolmessa tunnissa olo muuttua niin radikaalisti huonossa huoneilmassa? Nyt väitän, että voi. 

Samassa huoneessa työskentelevä työkaveri ei oireillut lainkaan. Omalla taustalla oli homeinen ala-aste ja ala-asteaikainen koti. Nämä selvisivät viime kesänä. Ei ihme, että oireilin. 

Vuoden verran olin yrittänyt useampaan otteeseen aloittaa aina uudelleen kuntoilun. Aina tulin melkein heti kipeäksi. Vitsailin, ettei kehoni halunnut liikkua. Nyt ymmärrän, että se oikeasti halusi levätä.

Sisäilmasta sairastunut. En suosittele kärsimään.