Jiihaa!

Pääsen kuin pääsenkin prosessin puolelle ensi kesäksi! Jiihaa! Ihan mahtavaa. Olo parani paljonkin ja helpottui myös. Loppu keväästä on kyllä koulussa tulossa kiireinen: 7 tenttiä neljässä viikossa + selkkarit. Huh. Mä oon nyt jo ihan rikki tuosta kaikesta. Ei kannataisi hermoilla etukäteen, se on ihan turhaa (mutta teen sitä silti!).

Insomniac

Vihaan kellojen siirtämistä. Se on niin turhaa.

Ta(i)katalvi

Turussa on edelleen hieman takatalvi. Eilenkin tuli lisää lunta oikein kunnolla. Toivoisin jo, että tulisi kevät, kun se jo melkein oli tulemassakin viikko sitten. Toisaalta on olut kivaa, että lunta on ollut pari kuukautta putkeen, mutta alkaa olla jo se aika vuodesta, että lumi saisi sulaa pois ja aurinko alkaa lämmittää.

Ravinto-opin tentti meni kuin menikin hyvin :D.

Missäs kaikki ovat? Meinaan, että kukaan ei oikein enää kommentoi mitään. Höperöiseltä yksinpuhelulta tämä kirjoittaminen tuntuu. Toisaalta olen ottanut blogin kirjoittamisen nuoruuden aikaisen päiväkirjan kirjoittamisen jatkeeksi. Välillä on kiva lukea parin vuoden takaisia tekstejä ja huomata, miten on elämä muuttunut ja millä tavalla olen ehkä kehittynyt kirjoittajana. Toisaalta blogin rinnalla kirjoittelen aina silloin tällöin myös oikeaa päiväkirjaa. Ja runokirjaa.

Runokirjasta tulikin mieleeni, että olen tässä pikku hiljaa koonnut yhteen pieniä kirjoituksia ja runoja, mitä olen raapustellut eri papereille, vihkoille ja tänne blogiinkin. Kun saisi vielä tehtyä layoutin ja ehkä otettua jotain hienoja keväisiä kuvia, niin haluaisin tehdä siitä kokonaisuudesta oikean kirjan ehkä jossain kirjasitomossa. Täytyisi kyllä ottaa selville, mitä sellainen maksaisi. Kovat kannet; hyvä, paksu ja kiiltävä paperi; hyvätasoisia väriprinttejä kuvista... Haaveita on hyvä olla.

Mua on alkanut hieman stressata tämä loppukevät. Koulussa on kohta taas tenttejä, joihin täytyy lukea iso määrä materiaalia ja sitten vielä se kesätyö. Viimeksi kun soitin sinne, niin eivät osanneet mulle vielä sanoa, mitä teen ensi kesänä ja koska aloittaisin työt. Mutta: kaksi luokkakaveriani on menossa samaan paikkaan töihin, josta toiselle on soitettu jo, koska työvuoro alkaa ja toinen on saanut "mun työt". Meinaan, että se pääsee prosessin puolelle ja sekin tietää jo, koska menee töihin... En uskalla sinne soittaa uudelleen, koska jos en pääsekään prosessiin, niin mitä mä niille siinä puhelimessa sanon. Alan parkumaan? Toisaalta en haluaisi lähettää sähköpostiakaan. Argh. Nämä vaikuttaa taas hieman nukkumiseen ja olen koko ajan ihan väsynyt.

Ravinto-oppia

En ole koskaan lähtenyt tentistä viimeisenä. En ikinä - ennen tätä päivää ja ravinto-opin tenttiä. Kirjoittelin vastauksia viimeiset 40 minuuttia yksin!

Mulle jäi eilisten lukemisten jälkeen sellainen olo, etten ollut valmistautunut kirjatenttiin tarpeeksi hyvin. Tuntui, että kaikki asiat olivat ihan liian sekaisin päässä, eikä sieltä löytynyt mitään kokonaisuuksia. Olihan luettavaa kuitenkin ne vaatimattomat 500 sivua kaikesta ravintoon ja ravintoon liittyviin sairauksiin ja niiden ehkäisyyn liittyvistä asioista. Paljon samantyylistä asiaa pienin eroin. Lisäksi olin varma, että tentin kysymykset tulee olemaan opettajan laiskuudesta johtuen melkein samat kuin ensimmäisessä tentissä (jossa en ollut - tämä oli uusinta). Olin siis hieman keskittänyt lukemistani tiettyihin aihealueisiin. No, eihän se opettaja ollutkaan laiska. Onneksi kysymykset olivat sellaisia, josta tiesin jo etukäteen paljon ja luotan siihen, että ne mitä kirjoitin, riittää vastauksiksi. Jos kyllä, niin tentti meni hyvin. Jos ei, niin tentti ei mennyt hyvin :D.

Tuo ravinto-oppi on kyllä sellainen aihe, että sen mieluummin kävisi ihan kurssina. Jotenkin ajattelen, että tykkäisin kuunnella niistä asioista enemmän. Lukiessa tulee hypittyä ja jätettyä jotain lukematta.

No jaah, nyt saa tentit vähäksi aikaa jäädä. Maanataina vasta seuraava ja sen pitäisi mennä aika helposti - matikkaa.

Ensi viikolla pääsen taas opettamaan tanssia - pitkästä aikaa. Opetan täällä koululla muita oppilaita. Aika jänskää!

Jospa kevät tulisi nyt, sen kauhean kaksipäiväisen lumen tulon jälkeen!

Sneeuw (tjn)

Ja lunta tulee kuin Esterin p**seestä! Olin niin jo asennoitunut siihen, että kevät tulee rymisten, niin höh. Mikä lumimyrsky!

7 päivän treeniviikko

Kaisa on ollut laiska ja ei-tunnollinen. Kaisa on löystynyt ja haluaa vain sleebailla. Juuri siksi Kaisa päätti viime maanantaina, joka oli tyhmä maanantai ja jolloin Kaisa tajusi ehkä jopa vihaavansa maanantai-päiviä, että tällä viikolla Kaisa urheilee joka päivä Satsissa. Siitähän Kaisa maksaa joka kuukausi. Kaisa piti lupauksensa ja on nyt erittäin huojentunut ja ihmettelee elohiirtä olkalihaksessa.

Tein siis sen, minkä maanantaina menin kiukkupäissäni lupaamaan: kävin tällä viikolla joka päivä Satsissa. Maanantaina perussalitreeni (eli aika rankka); tiistaina "kevyempi päivä, ettei kroppa heti väsy" joogassa; keskiviikkoaamuna kun muut menivät kouluun, menin Satsiin puntille ja saunaan, vaikka herätessä olo olikin kuin joku olisi murjonut koko kropan; torstaina pilates, joka osoittautui vääräksi valinnaksi; perjantaina ja lauantaina oma salitreeni ja tänään - sunnuntaina - tanssitunti ja venyttely. Tiistain jooga osoittautuikin astetta rankemmaksi, kuin mitä olin sen kuvitellut. En ollut ennen käynyt Satsin joogassa ja kyllä siellä kuuma tuli! Ja tosiaan seuraavana aamuna olo oli kuin päälle ajetulla. Pilates ei taas oikein sytyttänyt sen ohjaajan takia, hirveä lässynlässynlässyn-puhetapa. Ja kun tietää, kuinka tehokas pilates voi olla parhaimmillaan, niin tuo tunti oli kyllä niiiin pohjalta.

Nyt on hyvä olo. Tuntuu, että olen muutenkin ollut viikon aikana paljon tehokkaampi ja tarmokkaampi kuin aikaisemmilla viikoilla. Muut - sivusta näkijät - voivat ehkä teilata tämän mielipiteen, mutta se on ainakin päällimmäinen fiilis, mikä tästä viikosta on jäänyt mieleen. Vanha Kaisa alkaa pikku hiljaa palautua (siis se, joka oli olemassa ennen tammikuun loukkaantumisia). Siihen kun saisi liitettyä vielä viime kevään opiskelutarmon niin hyvää tulosta tulisi!

Nyt vielä iltapalaksi reilu annos tätä ja vähän pilkottuna tätä ja sitten vielä murennettuna kruunu päälle. JAM!

Caesar-salaatin kastikkeen salat

Täytyy vielä palata Caesar-salaatin kastikkeen, kun olen sen hyvää säilyvyyttä tässä viikon verran pohdiskellut. Leipätiedotuksen sivuilta löytyi perusohje kyseisen mössön valmistamiseen.

Caesar-kastike:

5-6 anjovisfileetä
1 rkl Dijon-sinappia
1 tl Worcestershire-kastiketta
(pari tippaa tabascoa)
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
¾ dl öljyä
mustapippuria

Tuota hieman miettien, tulin siihen päätökseen, että ainakin kolme asiaa edesauttaa Cs-kastikkeen säilymistä.

1. Sitruunamehu: sitruunassa on luontaisesti sitruunahappoa, joka alentaa tuotteen pH:ta ja näin ollen estää mikrobien kasvua. Sitä käytetään myös sellaisenaan säilöntäaineena esimerkiksi kotona (saa muuten ostettua apteekista) hillojen valmistuksessa ja teollisuudessa useissa tuotteissa.
2. Valkosipuli: valkosipuli sisältää kemiallisia yhdisteitä, muun muassa allisiinia ja ajoeenia, jotka ovat antimikrobisia ja antifungaalisia, eli ne estävät mikrobien ja sienien (hiivat kuuluvat sieniin) kasvua.
3. Oikea säilytys: Cs-kastike oli kylmiössä, jonka lämpötila on oletettavasti oikea (onhan kyse kuitenkin koulun koekeittiöstä)
   

Näin päättelin. Ehkä noissa on jotain totuuden pohjaa.

Tällä viikolla on urheilukuuri: tavoitteena on käydä joka päivä salilla treenaamassa. Maanantaina ja keskiviikkona kävin nostamassa punttia, mutta tiistaina ajattelin, että otetaanpa heti alkuun hieman kevyempi treeni, ettei puhti lopu heti kesken ja menempäs joogatunnille. Kuinkas sitten kävikään! Se tunti oli todella rankka mun kunnolle! Tai oikeestaan mun kunnossa ei ole vikaa, ainoastaan lihasten staattinen voima on surkastunut mitättömäksi. Uuh. Sinne täytyy kyllä ehkä mennä ensi viikolla uudestaan! Tänään vuorossa pilates.

Ja tahtoisin taas osata kirjoittaa runoja :].

Töllötä töllöä

Reilu vuosi sitten, kun Suomi siirtyi kokonaan digiaikaan, en ostanut digiboksia. Mulla oli sellainen kerran, mutta kun muutin nykyiseen kämppääni, tajusin, etten ollut parin kuukauden aikana katsonut telkkaria kuin pari kertaa, jolloin annoin boksin veljelleni. Näin ollen en sitä telkkarin näyttäessä lumisadetta pyytänyt takaisin, enkä ostanut uutta. En kertaakaan ole katunut päätöstäni, enkä edes harkinnut vakavasti digiboksin takaisin perintää ja käyttöönottoa.

Nyt olen taas reilun parin kuukauden ajan päässyt aina "silloin tällöin" television ääreen, mutta en osaa enää kanavasurffailla, enkä siitä edes oikein välitä. Mieluummin surffailen vähän netissä tai avaan kirjan, mikäli mulla on sellainen mukana. Tuntuu hieman ajanhaaskaukselta katsoa ohjelmia, mitkä ei oikeasti ole hyviä tai niitä katsoo vain katsomisen takia. Toisaalta taas joltain kanavalta voi tulla jokin mielenkiintoinen tiededokumentti :D. Mutta mieluummin kaivan hyllystä leffan ja laitan sen pyörimään.

Yksi parhaimmista asioista teeveettömässä elämässä on se, ettei tarvitse suunnitella aikataulujaan ja menemisiään tv-ohjelmien mukaan. Tiedän kokemuksesta, että hyviin sarjoihin on helppo jäädä koukkuun ja ne haluaa nähdä, joten aikataulu muokkautuu sen mukaan, mihin aikaan suosikkisarjat telkkarista tule. Entistä lempparisarjaani - Frendejä - esitetään edelleen uusintana Subtv:llä joka arkipäivä, mutta en osaa sitäkään enää katsoa. Tosin olen suuren osan jaksoista nähnyt.

Suhtautuminen telkkariin on siis ennemminkin "en osaa" kuin "en halua". En ole ihan varma, haluanko edes osata enää. Kokemukset teeveettömästä elämästä ovat siis olleet positiivisemmat kuin olisin ikinä uskonut. Luulin vieroittumisen olevan vaikeaa, mitä se ei ollut ollenkaan. Ilman tv:tä tulee oikein hyvin toimeen, mikäli elämässä on jotain muuta sisältöä. Teeveetön elämä on mielestäni vapaampaa (ei-kahlittua) kuin teeveellinen elämä. Lisäksi olen myös hieman samaa mieltä, kuin eräs ystäväni, joka aikoinaan sanoi: "Tv 'tuhoaa' sosiaalisuuden." Perinteiset lautapelit kunniaan illanistujaisissa!

Lopuksi täytyy kuitenkin myöntää että kahta sarjaa tulee katsottua: Pasilaa maanantaisin ja Myytinmurtajia keskiviikkoisin (ellen nukahda kesken, kuten eilen :D).

Voorjaar!

• Tänään taisi alkaa kevät
• Olin auditionissa
• Miksi äänen pitää aina väristä, vaikkei jännitä?
• Ei onnannut
• Viime torstaina olin taas vähän lautailemassa ja oli kivaa
• Ei kai muuta
• Hei
  

Kesätöitä

Olen jo tammikuussa saanut varmistettua, että Raisiolla margariinitehtaalla vietän taas ensi kesän. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä hieman epäselvää, mikä on työni kuva, sillä viime kesänä juttelin muutamankin työnjohtajan ja tehtaanjohtajan kanssa, että ehkä tänä kesänä pääsisin jo prosessin puolelle hommiin. Vielä joudun hetken olemaan jännityksessä. Töitä on siis luvattu, mutta onko ne pakkaamossa vai prosessissa, sitä en ihan vielä tiedä. Täytynee soittaa.

Mä olen miettinyt aina välillä tämän hetkistä elämääni. Se tuntuu sisältävän juuri ne asiat, mitä haluankin sen tällä hetkellä sisältävän. Palat ovat kohdallaan. Vaikka viime syksynäkin olin oikein tyytyväinen siihen, miten olin kehittynyt ihmisenä vuoden sisällä ja kuinka olin saanut rakennettua itselleni vihdoinkin terveen itsetunnon ja oppinut jälleen nauttimaan elämästä suurella sydämellä, on nyt kaikki ehkä jopa täydellistä. Harvoin voi sanoa, että elämässä on kaikki, mistä on haaveillut, ehkä jopa enemmänkin. Tai onhan niitä haaveita vieläkin toteutumatta, mutta ne eivät ole ajankohtaisia. Mutta: olo on onnellinen :D.

Koulussakin menee kai ihan hyvin. Edelleen tuntuu, että on liikaa ryhmätöitä ja lukemista ja selkkareiden kirjoittamista, mutta nyt kyllä täytyy myöntää, että tuo tunne johtuu siitä, että laiskottaa liikaa. Keskittyminen ei ole koskaan ollut vahvimpia osa-alueitani ja nyt vieläkin vähemmän. En jaksa olla kauhean kauaa yhden asian kimpussa, sillä kyllästyn melko nopeasti, kun huomaan, kuinka paljon on vielä tekemättä ja kuinka syvälle voisi tökkiä. Ehkäpä tällekin asialle voisi keksiä jotain parannusehdotuksia.

Mutta nyt sanoista teoiksi ja uutta selkkaria kirjoittamaan, ettei sekin myöhästy palautuspäivästään.

P.S. Caesar-salaatin kastike säilyy hyvin: näytteestä ei löytynyt bakteerien lisäksi edes hiivoja tai hometta. Älä siis heitä sitä pois kolmen kuukauden kuluttua valmistuksesta, mikäli olet säilyttänyt sitä oikein kylmässä.

Koulussa opetellaan kuvankäsittelyä. On aika tuttua juttua mulle, niin innostuinpa vähän leikkimään...



Kuvan alkuperä vuodelta 2006, Den Haagin ihanilta dyyneiltä.

Missä Pöpöt?

Voi ei tätä pettymyksen määrää! Siitä kastikkeesta löytyi yksi - siis vain YKSI - pesäke yhteensä kymmeneltä valetulta maljalta, jotka määrittivät kokonaisbakteereita! EI! Perjantaina pitäisi sitten vielä laskea hiivojen ja homeiden kasvu, mutta enpä usko, että sielläkään mitään on. Ei ainakaan vielä ollut :(. Toisaalta tämähän kertoo paljonkin hyvää Caesar-salaatin kastikkeen säilyvyydestä!

Pöpöjä on oikeasti siisti kasvattaa :D.

Pesäkkeen muodostava yksikkö.