Hiljaiselosta hei

Kyllä täällä elossa vielä ollaan jotenkin päin.

Puolisen vuotta on mennyt hulinalla ohi. Oli vissiin lomakin. Lomalla käytiin Väinön kanssa siskoni luona Oslossa. Suomessa paistoi silloin aurinko ja me nautittiin vesisateesta joka päivä viimeistä lukuunottamatta. Aurinkokin paistoi, mutta kyllä kastuttiinkin.

Vaikka sisko oli suurena apuna (kiitos kaikesta ja pitkästä pinnasta), oli matka raskas nelivuotiaan kanssa. Raskaan siitä teki Väinön asenne suurinpana osana päivistä: äiti ei ollut mitään, ei sitä tarvinnut totella, olen iso poika maailmalla... Yhtenä iltana sitten pyysin häntä pesemään kädet vessakäynnin jälkeen ja hän alkoi itkeä. Itkettiin sitten molemmat ja tilanne lopulta rauhoittui. Toki tuollainen joka päiväinen seikkaileminen on rankkaa lapselle ja taisi jossain vaiheessa koti-ikäväkin painaa. Olisi vaan pitänyt tajuta pitää lepopäiviä. Ja sama hommahan jatkui myös pari päivää kotiutumisen jälkeen.

Mutta siis oli hauska kesälomareissu. Ensi kerralla keskitytään vain Norjan luontoon ja maisemiin. Kyllästyisiköhän niihin mäkisiin ja vetisiin maisemiin ikinä?

Tällä mennään! (koneessa: "Äiti, mä lennän!")

Oopperatalon katolla

Patsaspuisto Vigelandsparken

Aker Brygge - vanha linnoitus keskellä Osloa

Piti muistaa antaa lapsen myös leikkiä, eikä mennä vain aikuisen lailla koko
ajan eteenpäin. Ei muuten ollut helppoa!

Siskon takapihalla virtasi joki.

Tekniikkamuseossa sai soitella vanhoilla
puhelimilla ja se oli Väinöstä ihan huippua!

Soitto äidille.

Järkyttävä määrä vanhoja pelejä: konsoleja, tietokonepelejä yms.

Kun maa pyörii auringon ympäri.

Ja hieno jaksollinen järjestelmä.
Jokaisessa lokerossa oli myös kyseistä alkuainetta. 

Välillä piti vähän chillata.

Luonnonhistorian museossa oli T-Rexin luuranko.

Ja pihalla viikinkiaikakauden kasveja ja työvälineitä.

Välillä taas satoi.

Joten päätettiin käydä taidemuseossa.

Jossa oli se Huuto.

Läpimärin kengin shoppailemaan ja Väiskikin nukahti.

Läheisellä lammella oli ahneita joutsenia.

Sitten päätettiin ajaa metrolla ylös "vuoren" rinteelle ja patikoida alas. Kävelymatkalla metrolle takana jyrisi ukkonen. Metromatkan aikana satoi kun saavista. Ylhäällä pisarat vähenivät ja kahvien jälkeen paistoi aurinko koko matkan. Mikä tuuri! Tosin kun päästiin sisälle siskon luo, alkoi muistaakseni taaaaas sataa...

Mäkihyppääjiä harjoitusmäessä.

Reipas matkalainen lepotauolla.

Teki mieli jumpata, kun kerran oltiin Holmenkollenin hyppyrimäellä.

Oliko se Dalai Lama?

<3

Uudemman kerran Vigelandsparkenissa, kun ekalla kerralla ei ehditty näkemään kaikkea. Koska alkoi sataa.

Siellä oli hieno leikkipuistokin.

Kuningasidea: Paluumatkan voisikin mennä niin, että matkustaa ensin junalla Tukholmaan (vain 5h) ja sitten laivalla kotiin Turkuun. Muutenkin menis päivä matkustamiseen.

Ok, idea oli, mutta käytännössä TODELLA raskas.

Tämmöistä...

Museoita ja kasveja

Tänä kesänä saan nauttia ensimmäisestä kunnon kesälomasta ikinä! Suunnitelmissa on ainakin reissu Norjaan siskoani moikkaamaan. Loman taidan joutua pitämään kahdessa osassa, sillä kesällä tapahtuu töissä yhtä sun toista, missä minun pitää olla paikalla. Nämä panostukset nähdään syksyllä kaupoissa :)

Frisbeegolf

Frisbeekausi on alkanut vauhdilla ja 1-2 kertaa viikossa ollaan ehditty käydä viskelemässä kiekkoja. Tänä keväänä ollaan ehditty testaamaan kahta meille uutta rata, toinen Liedossa ja toinen Mynämäellä. Tosin isäntä oli käynyt jälkimmäisessä kerran. Liedon reissulla juttelin, etten varmaan koskaan saa holaria ja olin jo 18-väylän viimeisillä väylillä aivan poikki. Maasto oli vaihtelevaa, metsäistä.

Väylällä 18:
- Kato nyt tota puuta (väylällä oli niitä paljon), se on just oikean kätisen heittolinjan kohdalla. Tästä ei ainakaan oikea kätinen voi holaria saada.
- Onks tossa mando? (Pakollinen kierto)
- No niinpäs onkin.

Heitin.

Kling.

Siellä oli. Pitkä putti tiimatolta :) Oli kyllä hieno tunne!

Osaamisia

Väinö on kevään mittaan opetellut rakentamaan pikku Legoilla. Hyvin se jo sujuu, mutta kaipaa vielä aikuisen viereen tukemaan. Tuntuu, että neljä vuotta täytettyään Väinö on kasvanut henkisesti aivan mielettömästi. En tiedä, korostetaanko sitä jotenkin päiväkodissa.

Museoita ja kasvitieteellistä

Sisko oli käymässä ja päätettiin toteuttaa pitkä aikainen haave: käytiin Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli kyllä kiva paikka. Jos Joensuun Botaniassa oli perhoset vapaana, Turussa oli undulaatit. Hauskoja olivat.

Elintarvikeinsinöörille tuli vähän puskista, että makkara kasvaakin puussa.

Wäinö Aaltosen museossa ja Biologisessa museossa vietettiin vähän aikaa sitten lastenviikonloppua ja käytiin Väinön kanssa niissä molemmissa vierailulla. Niissäkään en ollut itse koskaan käynyt. WAMissa oli pöllöjä ja hienoja teoksia - en enää muista keneltä :). Ajoitettiin vierailu niin, että päästiin ihan opastuskierrokselle. Kierros oli hyvin suunnattu lapsille ja opin itsekin uutta museossa käynnistä - museokädet. Museossa oli myös askartelupiste, jossa sai askarrella pöllönaamarin. Biologinen museo oli kyllä tosi huippu! Siis tavallaan se oli tylsä: oli ikkunoita, joista näkyi maisemia ja eläimiä. Mutta se juju oli just siinä tylsyydessä. 4-vuotiaan kanssa toimi tosi hyvin. Väinökin tykkäsi molemmista!