Ekskursioita

Eilen olin tutustumassa Raision tehtailla jauhon ja makaronin tuotantoon ja toissa päivänä Marlilla mehun tekemiseen. Kummatkin yritysvierailut olivat kyllä mielenkiintoisia. On hienoa, että täällä Turun seudulla valmistetaan suomalaisten arvostamia päivittäistavaroita ja jos hyvin käy, saan itsekin olla niitä joskus valmistamassa tai ehkä jopa kehittämässä.

Tänään taas törmäsin lauseeseen: "mielenkiintoinen yhdistelmä tämä tanssiopettaja ja insinööri". Mä en muista, olenko kirjoittanut aikaisemmin tästä, mutta itse aattelen enemmänkin, että mä teen unelmistani totta, kuin että yrittäisin yhdistää kaksi ammattia, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mä en halua, että neljäkymppisenä mua harmittaa se, etten aikoinaan kouluttautunut johonkn ammattiin, mihin olisin halunnut kouluttautua. Toisaalta, jos väkisin haluaa yhdistää tanssinopettajakoulutuksen insinöörikoulutukseen, niin kyllä tuosta ensin mainitusta voi olla jotain hyötyä. Jos joskus mieleni haluaa esimerkiksi esimiestehtäviin, niin luulisi opettajantaidoista olevan jotain hyötyä - ryhmän johtamista, tehtävien jakamista, auktoriteetin rakentamista yms. Mä en olisi nyt onnellinen, jos joka ilta vääntäisin tanssitunteja teineille ja lapsille. Tuskin tulen tekemään sitä ikinä kokopäiväisesti. Never say never.

Välillä myös mietin sitä, miksi mun pitäisi selitellä ihmisille omia valintojani koulutukseni suhteen. Niinpä tänäänkin jätin kommentoimatta tuohon tanssinopettaja & insinööri -lausahdukseen. Ei kai se kuulu vieraille ihmisille, mitä haluan (kun en ehkä ihan täysin itsekään ole siitä perillä). Vai pitäisikö mun antaa ihmisille ajattelemisen aihetta puhumalla omista unelmistani ja niiden toteutamisista? Eikö se, että koulutukseni ovat täysin erilaiset, kerro ennemminkin siitä, että olen lahjakas usealla osa-alueella?

Ain't no sunshine soul

Livsmedel med mera

Meillä alkoi eilen kauan odotettu elintarvikkeiden valmistus. Homma meni niin, että pareittain valmistettiin jotain ruokaa ja sitten kaikki sai maistella kaikkea. Kuinkas ollakaan, me saatiin tehdä PIZZAA! DAAA!?!Mitä opin? En mitään. Muutenkin tuntui, että se "opetus" oli hieman amatöörimäistä. jotain siinä mätti. Ei sais kyllä yhden kerran perusteella arvostella heti. Mut jotenkin aattelin, että sillä kurssilla oppisi jotain, mutta taidan olla sen verran kokenut leipoja ja ruoanvalmistaja, ettei siitä oikein mitään jää käteen. Paitsi, et siellä on sellanen kaapin kokoinen uuni (tai oikeestaan se ON kaappi) ja siinä voi paistaa leipiä yms. ja tulee kypsiä kokonaan, niin sitä jos oppis käyttämään. Ei kyllä varmaankaan vaikeeta.

Tänään kävin yritysvierailulla Marlilla. Olen hakenut sinne kesätöihin ja olis kyllä ihan kiva päästäkin sinne. Tai edes jonnekin. Mitenköhän käy? Tää töitten hakeminen stressa vähän. Koko ajan pitäis miettiä, mistä hakee töitä ja sitten vielä hakea niitä. Mulla ei tosiaan ole hirveästi taitoja kirjoitella mitään hakemuksia. Se on tosi vaikeaa. Jos joku osaa antaa hyviä ja toimimia vinkkejä, niin niitä vastaanotetaan!

Onneksi loma loppuu jo!

On ollut vähän tylsää, kun kukaan kavereista ei oo ollut viihdyttämässä mua pitkään aikaan.

Eilen kävin leffassa katsomassa Kolmistaan ja se oli huono. HUONO. Syvimmäinen sanoma saattoi jollakin tapaa olla ihan kiva, mutta ei se oikein toiminut ollenkaan. Ja kuvaus: todella huono yritys tehdä uudenlaista, mutta jota käytetään jo suomalaisissa tv-sarjoissa ja josta tulee vain paha olo.

Eipä siinä sitten mitään. Päätin järjestää asuntoni uudelleen ja totesin, että mulla on ensinnäkin ihan liikaa lipastoja (ja se oli kyllä ärsyttänyt mua jo aikaisemminkin), liikaa huonekaluja ja liikaa vääränlaisia huonekaluja tähän asuntoon. Haluan-listalla on tällä hetkellä uusi verho ja uudet tyynyn päälliset. Ei vain ole löytynyt sellaisia, mitä haluaisin. Jos totta puhuisin, niin kertoisin, että Haluan-listani on oikeasti paljon pidempi ja ehkä jopa syvällisempi.

Suursiivouksen jälkeen pitää aina leipoa, jotta tulee hyvä tuoksu. Tänään sitä fiilistä edesauttoi se, että joku naapuri leipoi pullaa ja niinhän sitä sitten alkoi pullaa tehdä mieli. Kohta tulossa :) Tänään aion vielä saada perseeni ylös ja viedä sen kirjastoon ja jos jaksan, niin vien sen myös katsomaan Junon. Lenkkikään ei varmasti olisi pahitteksi.

Ja sittenhän kävi niin, että mun Creative ei enää suostunut toimimaan. Kaput! Eilen heräsin ja siinä paloi semmoinen todella outo (led?)valo ja vaikka mitä tein ja resetoin niin ei, se ei toiminut. No, koska tommosesta pienestä kannettavasta musavehkeestä on tullut mulle todella tärkeä, niin kävin ostamassa sen, mistä olin jo aika pitkään unelmoinut: iPodin tietty (se lasertulostimen hankinta saa nyt sitten jäädä hamaan tulevaisuuteen). Ja puuuuuuuh! Hieman tuntuu monimutkaiselta se biisien lataaminen iTunesin kautta! Meni jo hermot pariin otteeseen, kun en oikein tajunnut. Tulos on tällä hetkellä se, että mun iPodissa on melkein kaikki ne biisit, mitä mulla on koneellakin. Eli opettelemista on vielä, kuinka saan siihen vain ne, mitkä oikeasti haluan. Ehkä kokeilen seuraavan kerran musan lataamista Media Playerin kanssa. Katsellaan, sanoi silmä. (hahhaaa, olipa taas tosi hauska!)

edit://
Kannatti päntätä solubiologiaa, hyvin meni :D
Juno oli ihan mielettömän hyvä :D :D

Työn hakua

Puuh. Harjoittelu- ja kesätyöpaikan hakeminen on mälsää. Miksei mulle vain soiteta, että: "Tuu meille töihin!"? (niin kuin nuo tanssinopettajahommat on suurimmilta osin tulleet...) Mä en ole ikinä pitänyt töiden hakemisesta enkä pidä vieläkään. Sinänsä töitä on kyllä kiva tehdä, mutta se saamarin hakuprosessi on suoraan sanoen perseestä. Nyt olen lähetellyt hakemuksia yrityksiin. Vielä on pientä viilausta vaille valmis mun ensimmäinen täydellinen työhakemus, jolla myös aion saada työtä (siis monta tylsää hakemusta on lähetelty). Kävin tänään myös Varamiespalvelussa kyselemässä, mahtaisko sitä kautta olla työmahdollisuuksia. Argh. Tämä on yksi niistä syistä, miksi en haluais ikinä kasvaa aikuiseksi!

Menestys ja intohimo

Menestyminen tuo lisää motivaatiota ja tarmoa lukea ja oppia lisää. Menestys saa aikaan intohimon ja tavoitteiden asettamisen yhä korkeammalle. Menestys. Se luo ehkä myös hieman paineita ja stressiä, johon voi kuitenkin suhtautua terveellä järjellä niin, etteivät ne pääse liikaa painamaan. Kukaan ei pakota minua lukemaan tai pänttäämään. Se olen minä, joka saa itsensä lukemaan ja jonka kunnianhimo kasvaa pikku hiljaa.

Syksyllä, kun aloitin opiskelut ajattelin, että yritän tosissani koulussa, mutta en stressaa liikaa tai havittele menestystä ja hyviä numeroita. Moni muukin kuin tämä ajatus on muuttunut koulun aikana, mutta tästä menestyksen tavoittelemisesta olen oikeastaan tyytyväinen. Se on tullut pikku hiljaa, kun olen huomannut, että pienellä vaivalla voikin saavuttaa keskiarvoa parempia tuloksia. Jos vain panostaisin lisää voisin saada jopa erinomaisia tuloksia (ja niitä olen myös saanut). Enää ei voi kauhean paljon paremmaksi mennä (siis numeroiden suhteen).

Välillä mietin, että taidan olla sittenkin yllättävän fiksu - ainakin jos puhutaan luonnontieteistä. Pystyn sisäistämään niin biologian, kemian, kuin - yllätys, yllätys - fysiikankin ilman kummempia ongelmia. Siis näin on mennyt ainakin tähän mennessä. Välillä mietin myös sitä, olenko heittänyt elämästäni neljä-viisi vuotta hukkaan, mutta uskon vahvasti että en. Ilman Turkuun muuttoa en olisi ikinä ajautunut biotekniikan maailmaan (en edes ollut siitä kuullut), joka yhdistää aika täydellisesti ne osa-alueet, mistä olen kiinnostunut. Saattaisin olla nyt matemaatiikko vailla työtä tai jopa biologi - pääsinhän aikoinaan lukemaan sekä matematiikkaa että biologista matematiikkaa (tai matemaattista biologiaa, johon muuten valittiin vain 5 opiskelijaa!). En kuitenkaan usko, että olisin ollut aikaisemmin tarpeeksi kypsä opiskelemaan alaa aikaisemmin.

Joka tapauksessa tuntuu edelleen hyvältä opiskella ihanan mielenkiintoisia ja välillä vaikeitakin asioita. Opiskeleminen pitää mielen virkeänä ja aikakin kuluu paljon nopeammin, joskus liiankin nopeasti. Olen huomannut, että kun minulla on jokin päämäärä lyhyen ajan sisällä, olen paljon aktiivisempi ja eläväisempi sekä saan paljon enemmän aikaan kuin että ei olisi mitään tavoitteita. Ja tavoite voi tosiaan olla vaikka vain yksi tentti!

Mitä nyt teen, kun ei tarvitse enää päntätä solubiologiaa?

Hero

"Hero was born in Korea on Sept.2003,who is The Beatles mania.
As from 2005 he began to sing along for himself and now he can sing
most of songs of the Legend and History,
The Beatles who is forever idol of the mankind."

Voihan ihanuutta taas!

Niitä näitä ja muita

Jes, mä olen saanut taas inspiraation kirjoittaa naivistisia pieniä tarinan tynkiä ja runoja. Koulussakin saattaa yhtäkkiä runosuoni syttyä ja silloin opetettavat asiat menevä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta niinhän ne välillä menevät muutenkin... hyötysuhde ei siis vähene lainkaan.

Ensi viikolla on taas pari tenttiä. Hirmuisen nopeasti menee aika! Sitä vain tänään mietin, että miksi kaikki muutkin asiat kasautuu samaan aikaan tenttien kanssa? Elämän pieniä umpisolmuja - umpisuolia...

Latasin uusimman Lost-jakson, eli neloskauden avausjakson netistä, enkä uskaltanut katsoa sitä yksin! Puuh. Jos vaikka viikonloppuna katsoisin sen valoisaan aikaan :) Pelkuri!

Excel on sitten kumma ohjelma. Mutta ei ihan niin kumma kuin MathCad, mutta tapella saa kummankin kanssa. Parin viikon tavoitteena on suorittaa Excel-tehtäviä ilman hermostumista ja kiroilua. Mahtaako onnistua?

Raahauduin Eetun kanssa pitkästä aikaa salille viime viikolla. On ihmeelistä, kuinka nopeasti lihaksista lähtee voima pois! Nostelin penkistä 30 kiloa ja mietin, kuinka olen muka jaksanut elokuussa nostaa 50 kg.

Näin. Tämmöistä liipalaapaa nyt. Voisin alkaa pikku hiljaa tekemään huomisen tanssitunteja. Laiskakin vielä.

Katse

Se Katse.
Siinä on jotain mystistä.
Se vaikuttaa spontaanilta, mutta silti harkitulta.
Ristiriitaisuutta ilmassa jälleen.

Onko Katse kutsuva vai anteeksipyytävä?
Onko Sillä ylipäätänsä mitään merkitystä?
Ehkä ei. Kaikki voi olla vain sattumaakin.

Kertooko Katse jotain?
Voi olla, että ajatuksen on tarkoitus tulla ulos silmien kautta, mutta en voi ymmärtää, vaikka haluaisin.

Se Katse.
Hieman surulliseltakin Se vaikuttaa. Entä jos Se sisältääkin paljon epätoivoisuutta? Melkein näen jo kyyneleetkin.

Vain hymy puuttuu. Sitten ymmärtäisin.

Voih!

On helmikuu ja MEILLÄ ON LUNTA ja lisää tulee koko ajan (ja todennäköisesti se kaikki on huomenna sulanut pois - tosin onhan sitä nyt ollut jo pari päivää maassa). Helmikuu on talvikuukausi, niin.

Mä näin unta, että olin Frankfurtissa ja matkalla jonnekin muualle Eurooppaan, mutta ekaks piti käydä päivällisellä joidenkin kavereiden kanssa. Nukuin jossain sillan alla penkillä ja kaikkee... Sitten kun heräsin, niin tulipa taas matkailufiilis! Oon kyllä jo jonkin aikaa puhunu siitä, että olis siistiä lähtee yksin kiertämään Euroopan kaupunkeja ja varmaan menisinkin, mutta en tiedä, onko yksinäisellä naispuolisella henkilöllä niin turvallista suuressa maailmassa. Yksin matkustaminen on kivaa, koska silloin saa mennä just sinne minne haluaa. Toisaalta taas niitä kokemuksia ei voi jakaa kenenkään kanssa, joka taas on mälsää. Onneksi saa olla unelmia.