Se ensimmäinen kesäloma

No nyt on kyllä blogi kokenut pienen hiljaiselon. Loma meni liian nopeasti - kaksi viikkoa, mitenkäs muutenkaan se olisi mennyt. Lomalta paluu töihin oli niin hektistä, että välillä piti taas muistuttaa olevansa unelmatyössään. Kyllä, olen edelleen unelmatyössäni.

Elokuun alussa olin elämäni ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Olen aina vihannut kysymystä "Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?". Onneksi sitä ei kysytty, mutta on se silti vaikea miettiä, missä haluaa kehittyä, kun perehdytyskin on vielä kesken. Jos nyt on siinä pisteessä missä haluaa, on vaikea katsoa sen pisteen taakse. On hyvä olla ja toteuttaa unelmaansa. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon olen myös oppinut. Sain erityisesti kiitosta siitä, miten olen ottanut projekteja omikseni ja miten tulen toimeen ihmisten kanssa. Tärkeät ominaisuudet on siis kunnossa ajatellen omaa positiota organisaatiossa.

Kesälomalla kävimme koko perheen voimin Itä-Suomessa, jossa on vanhempieni mökki sekä sukuakin vielä. Väinö jaksoi uskomattoman hienosti pitkät ajomatkat, vaikka nukkuikin aika lyhkäisiä päikkäreitä. Juuri automatkat oli itselleni se suurin reissun ennakkohuolenaihe. Hyvin kuitenkin meni! Tässäpä lomamatka kuvina.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Auringonlaskun kauneutta

Botania - Joensuu.

Botaniassa oli kiva juosta viidakossa.

Botanian perhoshuoneessa oli Väinön mielestä vähän jännää. Perhoset lentelivät vapaina.

Susipatsas Joensuussa

Perhepotretti.

Hauska karuselli Joensuussa.

Joensuusta tämäkin :)

Liperin fribarata. Oli pysyttävä väylällä, muuten olisi hävinnyt keikot. Melkein hävisikin.

Mökkirappusilla.

Kuka kuvasi?

3-vuotiaan unelma: pienoisrautatietä tunti!

Väiski ja Topi. Ihanat kaverit.

Matkalla.

Vähän fribaa ja jalkopalloa ja hyttysiä.

Topi ja mummo ui, Väinö melkein.

Pakko niitä lettujakin oli tehdä.

Aila-tädin hevosia katsomassa. "Menkää te muut pois. Minä kyllä hoidan näitä hevosia."

Kotimatkalla Savonlinnan kautta.

Savonlinnassa ehti testata leikkipuistonkin pikaisesti.

Kiertotie. Vitosen kohdalla jonotettiin puoli tuntia jonon liikkumatta kertaakaan.
Syyksi paljastui 8,5 km:n asfaltointityö. 

Kiertotien maisemia.

Oli kiva aloittaa loma reissulla, niin sai hyvin nollattua työajatukset. Toinen lomaviikko meni hujauksessa. Taidettiin pikaisesti käydä Nauvossa, muuten vain nautittiin vapaapäivistä. Muistaakseni :).

Loman päätteeksi vietettiin isännän kanssa 2-vuotishääpäivää. Kävimme Flowparkissa kiipeilemässä ja illalla vielä Down By The Laituri -festerilla kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa. Illan aikana join muutaman siiderin ja totesin, ettei sellainen siiderin litkintä ole enää mun juttu ollenkaan. Tuli vain pöhöttynyt olo. Onneksi vip-teltassa oli kahvia.

Loman jälkeen alkoikin sitten kesähelteet. Viimeisen kolmen (tai neljän) viikon aikana olemme käyneet paljon uimassa Samppalinnan maauimalassa, retkellä Paraisilla ja Kuusiston linnanraunioilla, nautittu lämpimästä ilmasta, palattu arkirutiineihin, käyty sirkuksessa ihmettelemässä Astronautteja ja tänään tehtiin vielä pyöräreissu viimeisenä kesäaukioloaikana Kuralan kylämäkeen ihmettelemään lampaita ja etsimään kätköjä. Ei ollut enää lehmiä eikä heppoja. Ensi viikolla korkataan kesä ja mennään Pingviini-jäätelön 80-vuotisjuhliin Särkänniemeen. Väinön ensimmäinen huvipuistokäynti :).


Nyt näyttäisi siltä, että kesäkelit loppuu ja on aika kääntää ajatus syksyyn. Saa tulla!

P.S. Kuntokuuri on pitänyt ja tuloksia tullut! Jeeee!

Kesäreissu

Kävimme Väinön kanssa Päijät-Hämeessä vanhempieni luona pienellä kesävisiitillä ja samalla minulle sovittamassa hääpukua. Ajelimme jälleen kaksin omalla autolla. Julkisilla kulkuvälineillä reissu olisi hankalampaa kantamusten takia, mutta myös todella paljon tyyrimpää. Meillä kun sattuu olemaan sen verran pihi auto, että vajaan 500 km:n reissulla meni noin kolmannes tankista bensaa. Ei paha! Väinöllä oli jostain syystä kurjaa matkustaa autossa - tosin kotimatka meni ihan hyvin. Hän nurisi, eikä millään olisi malttanut olla paikallaan ja lelutkaan eivät lopussa kelvanneet ollenkaan.

Nää on nyt niiiiin pop!

Kävimme heittämässä talviturkit järveen. Väinö kävi ensimmäistä kertaa ylipäätänsä järvessä uimassa ja viihtyi selvästi rannalla leikkien. Olisi vain pitänyt olla ämpäri ja lapio mukana :).

Ei pelottanut yhtään!

Kaivettiin äitini kanssa vanhat lelut esille. Harmi ettei sille kaikelle barbihärpäkkeelle löydy vielä käyttöä :D. Olisi löytynyt barbein kuntosali, keittiö ja ponien lastenrattaat. Ja barbiauto!

Tää ei taas käänny...

Ulkona löytyi kasteltavia kukkia, kiviä, kaivinkone ja iiiiso liukumäki, jonka Väinö uskalsi laskea ihan yksin.

Bugi! (=kivi)

Pari päivää ollaan Väinön kanssa kinasteltu. Herran vahva tahto alkaa olla jo sitä luokkaa, että mahtaako uhmaikä jo puhjeta. Voiko se alkaa jo näin aikaisin? Vai kokeileekohan muuten vain rajoja? Koko ajan pitää kieltää ja siivota sotkuja. Kotona ollessa tuntuu, että seinät meinaa kaatua päälle, kun tilaa tuntuu olevan liian vähän. Onneksi ulos pääsee :).

Viime yönä hän itki tunnin. Taitaa olla lisää poskihampaita tulossa. Reilun viikon aikana hän on saanut samanlaisen itkukohtauksen kaksi kertaa ja sinä aikana aiemmin puhjenneiden poskihampaiden toiset reunat tulivat esiin ikenistä. Ehkäpä nyt tulee alas poskihampaat?

Ensi viikolla menenkin sitten töihin. Huh. Se on aiheuttanut itselleni jälleen pieniä ristiriitaisia tunteita. Olisi toisaalta niin kiva olla tuon kiukuttelevan taaperon kanssa kotona, mutta kaipaan jo aikuista seuraa ja työntekemistä. Vaikka kyllähän tämä lapsen hoitokin työtä käy! Ja meillä on vasta yksi lapsi...


P.S. Viimeinen vauvauintikerta on lauantaina. Ollaan yritetty suunnilleen koko kevät saada Väinölle kellukkeita laitettua. Toiseen käteen se on antanut laittaa. Mummo osti Väinölle sitten omat Muumi-kellukkeet ja nehän herra sitten suostui laittamaan käsiin, kun oltiin perheen voimin Samppalinnan maauimalassa polskimassa. Vai voiko se olla osittain paikkasidonnainen juttu? Vauvauinnissa sukelletaan, Samppiksessa ei oltu aikaisemmin käyty.

P.P.S. Nyt voin kyllä jo sanoa, että olen hurahtanut frisbeegolfiin. Tiistaina olis jo toisissa kisoissa ja oli kyllä kivaa heittää pelkästään naisten kesken :).

P.P.P.S. Ja siitäkin piti kirjoittaa, että kävimme isännän kanssa vihdoin ja viimein Flow Parkissa kiipeilemässä. Oli todella hauskaa, kunhan ensin pääsi sinuiksi sen kanssa, että on siellä yläilmoissa puissa. Suosittelen kaikille apinan sukuisille ja seikkailunhaluisille!

Äiti lasta tuudittaa...

...lasta tuntureiden.

Päivä taakse kaikkoaa

Ylhäin tähtivöiden.

Lapin äidin kehtolaulu on soinut lallatellen, hyräillen ja dyy-dy-tellen jo monta kuukautta meidän makuuhuoneessa iltaisin. Tuntuu olevan tehokkain rauhoittaja meidän pienelle ikiliikkujalle. Herralla kun tuntuu olevan vaikeuksia lopettaa liikkuminen iltaisin. Tähän täytyy selvästi kehittää jokin juttu, että hän osaisi pysähtyä ennen sänkyynlaittoa. Olen kokeillut iltasatua parina iltana, mutta hän haluaa joko syödä sitä ja potkii samalla vimmatusti tai sitten hän lähtee kääntyilemään joka puolelle. Mutta ehkä keksimme jotain. Nyt häntä rauhoitellaan edelleen sylissä, sillä sänkyyn laittaessa hän vain painii unirievun kanssa. Uni ei niin levottomana tule.

Unikoulua on nyt "virallisesti" kestänyt kaksi yötä ja haluan jakaa tämän kokemuksen teidän kanssanne. Jospa tänne blogiin eksyy joku, joka tarvitsee aiheesta muitakin kokemusperäisiä juttuja kuin vain Vauva-lehden keskustelupalstalta.

Aloitetaanpa alusta. Parin viikon aikana olemme iltaheräämisillä silloin tällöin kokeilleet tassutusta. Saimme jo kokeiluvaiheessa hyviä tuloksia tällä tavalla. Ohjeista poiketen meidän on turha yrittää rauhoittaa Väinöä ensin koskettamalla, sillä yleensä hän herää siihen, että yrittää kontata sängyssä. Kättä on vaikea pitää paikallaan ja usein hän työntää sen pois. Olen huomannut, että suuri merkitys on sillä, että lapsi nukahtaa sänkyynsä itse ja meillä on ollut myös uniriepu apuna nukahtamistilanteessa. Mutta nyt "virallisena" unikouluaikana on ollut seuraavanlaisia öitä:

• Yö yksi   Väinö nukahti noin 19:20 itse sänkyynsä unireivun kanssa (en muista enää, miten kauan piti rauhoitella).Päivän aikana hän oli nukkunut kahdet päikkärit kolmien sijaan. Ensimmäinen unipätkä oli ennätykselliset 8,5 tuntia! Silloin syötin hänet. Toisen kerran hän heräsi noin kahden ja puolen tunnin päästä eli puoli seitsemältä. En jaksanut itse vielä nousta, niin otin hänet vierelle ja nukuimme vielä puolisen tuntia. Tämä yö oli todellinen saavutus!
• Yö kaksi   Väinö nukahti noin klo 20:45 ja heräsi ensimmäisen kerran puolen yön aikaan huutaen (mitä tekee harvoin). Saimme rauhoitettua hänet niin, ettei hän ehkä edes oikeasti herännytkään. Seuraavan kerran hän heräsi puoli viideltä syömään ja kun aamulla vähän ennen kahdeksaan heräsin, hän havahtui samantien hereille. En tiedä, oliko herännyt jo aikaisemmin, kun itselläni oli korvatulpat (etten havahtuisi jokaiseen pieneen ääneen, mitä hän tekee). Voisin sanoa, että myös tämä yö oli erittäin onnistunut!

Toivotaan, että onni on mukana myös tulevina öinä! Minäkin saan vihdoin nukkua. Olinkin jo aika puhkiloppupoikki. Öiden parantumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että Väinö on oppinut syömään paremmin kiinteää ruokaa. Uusin herkku on bataatti-maissisose. Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta hedelmäsoseita ollaan ostettu kaupasta. Niissä on vain sellainen epämieluisa piirre, että ne kaikki tuntuu maistuvan samalta. Puuron kanssa ne on hyviä, mutta pelkiltään Väinö ei niitä vielä syö.

Minuun on tainnut purea pieni frisbeegolf-kärpänen. Isäntä "pakotti" minut heittelemään ja parin heiton jälkeen kiekko ei enää väpättänytkään heittäessä, vaan liito alkoi olla melko tasaista. Nyt taidan hankkia itselleni muutaman kiekon. Hyvää parisuhdeajanviettoa! Ihanaa, kun nyt voi jo antaa Väinön hetkeksi hoitoon ja saa nauttia liikunnan tuomasta ilosta ja hyvästä olosta. Huomenna kuntosalille ja uimaan. Isännän kanssa tietenkin.

Väinöstä on kuoriutunut varsinainen hurmuri ja ilopilleri.

Ihania hetkiä yhdessä nauraen. Nauruterapiaa!

Välillä hassutellaan...

... ja opetellaan helmitaulun käyttöä.

Ja käytiinhän me kesäreissulla Korkeasaaressakin. Autoon jäi juuri Korkeasaarta silmällä pitäen mukaan otettu Manduca ja Väinö nukahti melkein heti rattaisiin. Aikuiset kaffitteli ja kun Väinö lopulta heräsi, ei hän vielä oikein ymmärtänyt niitä eläimiä. Tosin ei niitä isoimpia oikein näkynytkään, leopardi bongattiin. Ehkä sitten ensi kesänä uudelleen.

Ja minun onnekseni nähtiin lopulta myös ne apinat.