Hylsytesti

Purnasin aikaisemmin pönttöön heitettävästä vessapaperin hylsystä. Insinöörimieheni päätti tehdä mainoksestakin tutun testin: laitetaan hylsy vesilasiin. Ja kuinkas kävikään.

Hylsy hajosi veteen välittömästi. Kai sen sitten voi huuhtoa vessanpöntöstäkin alas. Laitan sen silti mieluummin roskikseen.

Sitä sun tätä taas

Huh huh, vakuutusten vertailu on syvältä. Saatiin onneksi päätös tehtyä ja pitäisi se varmaan kertoa kyseiselle vakuutusyhtiöllekin :). Tylsää ja hankalaa hommaa joka tapauksessa, kuten jo edellisessä postauksessa tuhisinkin.

Ostin muuten elokuussa uuden läppärin. Sain opinnäytetyöstä hieman suuremman korvauksen kuin olin ajatellut ja päätin palkita itseni rankan kevään jälkeen. Kotiin päätyi valkoinen Sonyn VAIO ja olen ollut tähän tyytyväinen. Näppäimet muistuttavat hieman Applen MacBookin näppäimiä ja hyvähän näillä on kirjoitella. Yksi parhaimmista ominaisuuksista on sisäänrakennettu muistikortinlukija. Kuvat siirtyvät kamerasta pikavauhtia koneelle. Ei enää hitaita USB-liittimiä!

Kuva: Sony

Kun saatiin tietää, että perheenlisäystä on tosiaan tulossa, ilmoitin äitille, että on yksi potkupuku, minkä haluaisin. Tiesin, että äiti oli säilyttänyt joitakin meidän vanhoja vauvanvaatteita, sillä ne oli nuorempana mukana nukkeleikeissä. Yksi niistä jäi erityisesti mieleen. Aluksi potkupukua ei meinannut löytyä, mutta viikonloppuna sain aarteen kotiin. Aitoa 70-luvun retroa! Ja vielä hyvässä kunnossa. Hyvä Tutta.

Neulon itselleni myssyn, jonka ohjeen sain lankakaupasta. Ihastuin siellä esillä olevaan myssyyn ja ajattelin, että siinä on tämän syksyn myssyni. Siitä tuli sitten liian pieni... uusiksi menee. Hermotkin meinasivat mennä sen kanssa, mutta kyllä se valmiina kivalta näytti. Laitan kuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Pitkät sukatkin sain valmiiksi, mutta niistä tuli liian isot :D. Ajattelin purkaa hieman kärjistä ja tehdä oikean kokoiset. Tänä syksynä ei oikein neulominen suju ihan sutjakkaasti. Missähän vika?

Käytiin viikonloppuna "uudella" autolla vanhempiani moikkaamassa ja täytyy sanoa, että ollaan autoon edelleen tyytyväisiä. Yksi paras ominaisuus autossa on se, että se on pihi :D. Yhdellä tankillisella ollaan ajettu pian 670 km, mutta pian täytyy käydä tankkaamassa. Olen harjoitellut ajamista joka päivä töihin ja kotiin. Eipä se muuten sujuvammaksi tule. Edelleen ajaminen on mulle stressitilanne, mutta ei enää niin paljoa kuin viikko sitten. Eli varmuutta on tullut. Silti pelkään koko ajan, että mällään auton jollain tavalla. Toivottavasti en kuitenkaan!

Miksei kukaan ole kertonut, että raskausaikana sisäelimet painavat inhottavasti kylkeä, varsinkin syömisen jälkeen? Paljon kyllä puhutaan aamupahoinvoinnista, närästyksestä, turvotuksesta ja suonenvedoista, mutta tuosta ei kyllä kovinkaan paljoa kirjoitella. Ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla, kun pahimmat paineen tunteet tulevat. Melko inhottavaa, mutta yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että onneksi ei ollut mitään aamupahoinvointia alussa. Säästyin siltä rääkiltä.

Autokaupoilla osa 2

Ja niin meidän perheeseen tuli hopeanharmaa Renault Clio. Pieni ja pippurinen kaara, jolla saadaan nyt pärjätä. Omasta mielestämme saatiin hyvin tingattua hintaa ja ollaan oltu tyytyväisiä. Hinnan tinkauksen lisäksi saatiin vielä loppuunkuluneiden kesärenkaiden tilalle valmiiksi asennettuina uudet kesärenkaat. Auto tuotiin meitä varten Espoosta Raision Automaahan koeajoon, eivätkä ne olleet laittaneet talvirenkaita mukaan. Loppujen lopuksi, kun isäntä tänään soitteli talvirenkaiden perään, saadaan uudet talvirenkaatkin. Niistä kun ei vieläkään ollut mitään kuulunut ja autokauppias lupasi tarjouksen hyväksyttyä, että he tilaavat uudet mikäli renkaat eivät viikossa tule. Ihan viikkoa ei ole vielä mennyt (paitsi kauppakirjan teosta), mutta aamut alkavat olla jo kylmiä ja pian tietkin liukkaita.

Olen nyt muutaman päivän ajan körötellyt tuolla kärryllä töihin. Täytyy sanoa, että melko stressaavaa hommaa se on edelleen. Aamulla on kiva ajella, kun ei ole paljoa liikennettä, mutta töistä kotiin tullessa on jo kaistojen vaihdon kanssa tuskailua. Ei ole vielä tarvittavaa rohkeutta sujuvaan kaistanvaihtoon. Eilen muuten sain paperiajoluvan tilalle oikean - tosin väliaikaisen - ajokortin vankikarkurikuvineen.

Ollaan myös kilpailutettu vakuutusyhtiöitä. Melko ikävää ja hankalaa hommaa... Vielä odotellaan muutaman yhtiön tarjouksia. Aika hintavaa tuo vakuuttaminen on. Huh. Insinöörimäisesti tarjoukset näpytetään Exceliin vertailun helpottamiseksi :D.

Sintti osaa maiskuttaa

Käytiin maanantaina rakenneultrassa ja siellähän näkyi pikkuinen nöpönenä. Kaikki jäsenet ja sisäelimet olivat paikallaan. Vähän oli kaino sintti jälleen, sillä kunnollista sivuprofiilikuvaa kasvoista ei saatu. Ensimmäisessäkään ultrassa ei saatu sivukuvaa, vaan sintti näytti meille koko ajan takapuolta :D. Tällä kertaa päästiin kuitenkin näkemään, kun hän maiskutti lapsivettä. Oli kyllä niin suloista, vaikka kuva olikin melko epäselvä.

Sain muutamat äippäfarkut lisää. Mulla on tällä hetkellä käytössä useammat farkut, mitä normaalisti :D. Täytyy sanoa, että melko mukavia housuja ovat. Ei purista!

Työt tosiaan jatkuvat vielä marraskuun loppuun. En voisi olla tyytyväisempi tähän järjestelyyn. Enää ei sitten haittaisi, vaikka joutuisi joulukuun olemaan työttömänä. Olen joutunut kyllä kokemaan eräänlaisen "kulttuurishokin". Ensinnäkin olen tottunut tekemään töitä niin, että se on joko kokonaan fyysistä tai edes osittain liikkuvaa. Nyt istun paikallani näyttöpäätteen äärellä. Toisena, olen tottunut myös siihen, että teen liki jatkuvasti töitä toisten ihmisten kanssa. Nyt teen töitä yksin omassa pienessä kopperohuoneessa. Onneksi kuitenkin nykyisetkin työtehtävät vaativat vuorovaikutustaitoja, mutta vain pienen osan siitä, mitä aiemmin. Enemmän joutuu itsenäisesti työskentelemään. Toisaalta on kyllä ihan virkistävää tehdä välillä aivan erilaista työtä. Täytyy lopuksi vielä lisätä, että toivon aivan mahdottoman paljon, että saisin luoda urani elintarviketeollisuudessa, sillä se on oikeasti monitahoinen ja mielenkiintoinen ala tehdä töitä.

Autokaupoilla

Bongattiin kiva auto, jossa oli kaikki tarvittavat ominaisuudet ja mentiin lauantaiaamuna hyvissä ajoin autokauppaan ajatuksena koeajaa se. Otettiin suoraan yhteys myyjään ja se ei löytänyt avaimia mistään, vaikka tarkisti, ettei autosta ole kauppoja tehty. Hetken kuluttua viereiselle tiskille käveli keski-ikäinen pariskunta myyjän kanssa. Ne olivat olleet potkimassa sen saman auton renkaita. Myyjä teki tarjouksen, mies totesi siihen, että on kyllä kallis. Siinä sitten myyjien kesken oli puhetta, että mekin ollaan kiinnostuttu siitä autosta, jolloin se mies teki vastatarjouksen. Myyjä hyväksyi sen. Mies tuikkasi siihen väliin meille, että auto on myynnissä. Kehtasi kaupata sitä sitten eteenpäin meille! Oltiin aika tyrmistyneitä ja mietin, tarvitsiko se oikeasti sitä autoa. Me oltaisiin tarvittu. Ja olisitte nähneet sen miehen ilmeen! Se oli täynnä omahyväisyyttä, vittuilua ja ylemmyyttä. Vitsin kaljamahainen juntti! Siinä sitten kuultiin myös, ettei ne olleet sitä edes käyneet koeajamassa. Toivottavasti se auto leviää keskelle ei mitään. Olisi varmaa pitänyt alkaa itkeä ja heittää kaikki säälikortit peliin.

Kaipa meille on sitten vielä parempi auto jossain. Lottovoitto olisi kiva, jotta voisi vain kävellä autokauppaan ja tilata juuri sellaisen auton kuin haluaa, eikä tarvitsisi katsella käytettyjen autojen tarjontaa. Puuh. Ehkä sitten joskus isona on varaa johonkin sellaiseen autoon, minkä oikeasti haluaa.