Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lisäksi juurikaan muutoksia. Tein käsitöitä ja sain tehtyä oikeastaan kaikki, mitä olin halunnutkin. Kaksi päivää ennen laskettua aikaa alkoi illalla supistelemaan säännöllisesti. Sitä kesti hurjat 1,5 tuntia... voi pettymys. Seuraavana iltana supisteli jo 6 tuntia säännöllisesti ja jo tuntuvasti. Vielä suurempi pettymys! Keskiviikkona - laskettuna päivänä - mies oli pekkasella ja käytiin remonttitarvikeliikkeissä pyörähtämässä. Pari supistusta tuli, mutta muuten olo oli mainio. Väinö haettiin päiväkodista ja alettiin tekemään ruokaa, kunnes kesken kaiken koin kivuliaan ja piiiiiitkän supistuksen. Saatiin ruoka tehtyä ja syötyä, kipeitä supistuksia tuli 5-7 minuutin välein. Tunnin päästä tein päätöksen, että sairaalaan on päästävä, ainakin näytille. En uskaltanut olla enää kotona. Vietiin Väinö mummilaan ja tunnin kuluttua oltiin sairaalassa. Olin 3 cm auki ja käyrillä odotellessa supistukset tihenivät ja voimistuivat. Synnytyssaliin päästyäni olo oli hyvinkin tukala: toiveeni kivunlievityksestä altaassa ei pystytty toteuttamaan, sillä allasta ei olisi enää ehditty täyttämään. Sain luvankin ponnistaa, kun siltä tuntui. Olin täysin kivun vietävänä, tuntui etten enää erottanut yhtä supistusta toisesta. Kieltäydyin ilokaasusta (en olisi siihen edes pystynyt keskittymään) ja lopulta klo 20:18 (vuosiluku!) syntyi ihana (sininen) 9 pisteen tyttö. Synnytys kesti vain 3,5 tuntia. Ja siltä se myös tuntui!

Synnytys oli kaikessa rajuudessaan ihana, euforinen luomusynnytys. Vauvan saaminen syliin oli hyvinkin tunteikasta. Tärisin vielä pitkään sairaalan sängyllä. Vaikka Väinökin syntyi luomuna, eivät kivut olleet yhtä rajut ja synnytys oli paljon pidempi. Onneksi saatiin vielä saman illan aikana soitettua Väinöllekin, että pikku sisko oli syntynyt. 

Nyt on kuukausi jo kulunut. Neiti kasvaa hyvää vauhtia omalla maidolla. Väinö on osoittanut synnynnäisiä isoveljen lahjoja. Hän on haltioitunut pikkusiskostaan ja tykkää osallistua mm. vaipan vaihtoon. Ainakaan vielä ei ole merkkejä mustasukkaisuudesta ja hänellä on kyky ymmärtää vauvan tarvitsema huomio. Tai ehkä ollaan osattu pohjustaa tämä jutti hänelle hyvin. Hän on kyllä luonteeltaankin hyvin empaattinen ja uskon sen auttavan vauvan tarvitseman ajan ymmärtämisessä.

P.S. Oltiin sovittu, että Väinön ensimmäinen hammas lähtee samana päivänä, kun vauva syntyy. Ihan ei ehtinyt. Hammas lähti viikon päästä :)

Muutosten kevät

Kovasti oli halu, että tämä blogi taas alkaisi elää. Alkuvuosi on ollut täynnä tohinaa, enkä ole jaksanut kirjoitella. Täytyy rutiini saada jälleen kuntoon.

Äitiysloma alkoi kolme viikkoa sitten ja se aika onkin mennyt hujauksessa. Olen yrittänyt valmistautua vauvan syntymään myymällä Väinön vanhoja vaatteita (!), ostamalla vauvalle vaatteita, neulomalla kevätvillaiset, ompelemalla pieniä vauvajuttuja. Vauvan unipesä oli yksi MUST HAVE tälle vauvalle. Kaupasta saatavat ovat melko hintavia, mutta tein itse ja säästin. Kaava oli hieman epäselvä mittoineen, mutta kyllä siitä ihan kiva ja söpö tuli. Oli yllättävän nopea tehdä, vaikka ajattelin ensin, että siinä menee kauemminkin.

Tämän uuden elämän odotuksen lisäksi kävimme tammikuussa katsomassa yhtä rintamamiestaloa  vm. 1956 tässä lähiseudulla, joka kaikessa karuudessaan ihastutti meidät isolla pihallaan sen verran, että kävimme katsomassa sitä uudestaan ja teimme ostotarjouksen, joka meni heti läpi. Helmikuu oli yhtä asioiden selvittämistä, pankkilainojen kilpailuttamista ja hoitamista. Toki oltiin jo parista pankista alustavaa lainalupausta syksyllä pyydetty, mutta pariin muuhun pankkiin oltiin vielä yhteydessä. Ensikertalaisella asuntolainan hakijalla joka ikinen käyntikerta pankissa toi jotain uutta tietoa. Oli turhauttavaa, kun ei osannut kaikkea ottaa heti huomioon ja pankeilla oli aika erilaisia käytäntöjä esim. korkokattojen, takausten ja muiden maksujen suhteen. Saatiin kuitenkin pankki valittua ja kaupat tehtyä.

Käytiin pari kertaa ennen avainten saantia suunnittelemassa kylpyhuoneremonttia paikan päällä. Välillä tuli epätoivo, että mitä sitä on oikein tullut tehtyä! Pari kertaa kävi mielessä, että olisiko sittenkin ollut järkevämpää ostaa täysin uusi talo Ruskolta vuokratontilla melkein samaan hintaan. Asuminen Ruskolla ei kuitenkaan houkutellut kumpaakaan, vaikka kokeilumielessä käytiin taloa katsomassa (se oli ihana!). Siellä olisi ollut myös koulut kaukana, kun tulevassa kodissa alakoulu on aivan lähellä. Koulun kellon soiminen kuuluu omalle pihalle!

Ennen pääsiäistä saatiin vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Koko taloon tarvitaan pintaremonttia, sekä täydellinen kylpyhuone- ja saunaremontti sekä vesiputkien ja sähköjen uusimista. Prioriteettina meille on saada kylpyhuone ja sauna kuntoon ennen muuttoa ja se remontti teetetään ammattimiehillä. Tarkoituksena olisi asettua asumaan ensin keskikerrokseen, jossa teemme ennen muuttoa pintaremonttia. Myöhemmin sitten vuorossa yläkerran pintaremontti. Yläkerrassa on myös hyvät laajennusmahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen.

Alkutilanne kylppärissä.

Saunan alkutilanne.

Pientä purkuhommaa pukuhuoneesta katsoen.

Itse olemme saaneet keskikerroksen pintojen purkutyöt hyvin käyntiin. Parissa huoneessa oli seinissä vielä pinkopahvit, jotka olivat sen verran huonossa kunnossa, että saivat lähteä. Se toki nopeutti purkamista todella paljon.Ei muutenkaan olla tapetti-ihmisiä (käytiin kerran kääntymässä tapettiosastolla ja todettiin, ettei ole mitään hajua, millaista haluttaisiin), joten pinkopahvien kunnostus ja tapetoiminen ei ollut meille vaihtoehto. Keittiö on uusittu 10 vuotta sitten ja vaikka kaappien ulkonäkö ei miellytä silmää ja toiminnallisuuskin on sitä ja tätä, niin se saa olla toistaiseksi paikoillaan. Seinät kuitenkin maalaataan, sillä siellä on keltaiset tapetit.

Olohuoneen alkutilanne.

Kultaboordi! Tällekin voisi tehdä jotain...

Lastenhuoneen seinätarra tapetin päällä...

Nyt lähtee kaapin seinä!

Väinö onkin innoskas remonttiapu!

Löytöjä tapettikerrosten alta.

Olkkari melkein kokonaan paljastettuna.

Kuluneen viikon aikana olen ollut turhauttanut, kun ei oikein itse enää pysty tai jaksa tehdä mitään talolla. Olen tosin puunannut keittiötä (liesituuletinta ei ollut varmaan puhdistettu kertaakaan!) ja lakaissut lattioita. Yritän olla itselleni tässä asiassa armollinen.

Muutosten kevät tosiaan! Ensi hetkien epätoivon jälkeen, purkutöiden päästyä vauhtiin, meillä on kova luotto siihen, että talosta saadaan itselle mieluisa. Vauvakin pitäisi saada jossain vaiheessa ulos. Katsotaan, kuinka kauan viihtyy vielä omissa oloissaan. Tällä hetkellä viikkoja 38+3. Nukkuminen alkaa olla jo tuskallista, kun kyljellään nukkuminen aiheuttaa lantio- ja kylkikipuja. Muuten olo on ollut ihan ok, nyt kun vauva on jo hieman laskeutunut.

Ja täytyy vielä lisätä, että Väinökin jo odottaa vauvaa innolla. Pussailee kovasti vatsaa ja on kiinnostunut vauvajutuista.

Vuosi 2017

Kääk. Nyt olen ollut jälleen kerran pitkään päivittämättä blogiani. Elämän on täyttänyt lähinnä työ, eikä siitä ole juuri jaettavaa blogissa. Sen verran salaista puuhaa uusien reseptien kehittäminen on.

Alkuvuoden treenit lähtivät hyvin käyntiin, kesälläkin jaksoin juosta jonkin verran. Vuoden tavoiteeseen, Helsinki Midnight Runiin harjoittelu ei edennyt suunnitelmien mukaan (vähintään yksi 7,5 km lenkki ennen tapahtumaa), mutta jaksoin kuin jaksoinkin juosta koko 10 km tapahtuman. Siitä olen ylpeä. Alla oli kuitenkin vain yhden käden sormilla laskettavat 5 km:n lenkit.

Syksyn treeniä tuon tapahtuman jälkeen varjosti pitkä sairastuminen: kurkunpään tulehdus ja keuhkoputken tulehdus veivät voimat täysin kolmeksi viikoksi ja pari viikkoa vielä lisäksi, jotta olisi jaksanut edes ajatella lenkille lähtöä. Lenkit jäivät kuitenkin tekemättä, sillä tuli muita ongelmia. Olin 12. viikolla raskaana ja kaikki ylimääräinen nostaminen ja liian nopea kävelykin oli ongelmallista.

Ensimmäisessä ultrassa, joka piti olla 12+4, paljastui, että sikiö onkin paljon isompi. Näin sen heti itsekin, ettei tyyppi ole samanlainen kuin edellinen suht samoilla viikoilla. Lääkäri arvioi sikiön iäksi 16+2,. Kahden negatiivisen raskaustestin jälkeen en ollut edes ajatellut tekeväni kolmatta testiä...

Raskaus on ollut tähän mennessä (nyt viikkoja jo 25+4) täysin erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä raskaudessa kärsin alkuraskaudessa levollisesta tunteesta ja väsymyksestä ja myöhemmin jonkin verran liitoskivuista ja jo aikaisessa vaiheessa harjoittelusupistuksista. Nyt olen kokenut 24h pahoinvoinnin alkuraskaudesta (onneksi vain vajaa pari viikkoa!), hematoomasta, aknesta, en voi edelleenkään kantaa painavia tavaroita, raskausihottumasta, alaselkäkivuista, närästyksestä ja suonenvedoista. Tosin kaikesta näistä huolimatta yleisvointi on silti hyvä ja voin sanoa jopa hehkuneeni toisen kolmanneksen raskaushehkua. On ihanaa seurata vatsan kasvua ja tuntea päivittäin vatsan sisällä möyrintää. Muistan edellisen odotuksen kohdalla pohtineeni, tuleeko potkuja ikävä lapsen synnyttyä. Ei tullut, mutta nyt mietin aivan samaa.

Olimme valmistelleet Väinöä tähän muutokseen jo etukäteen: "Olisiko kiva olla isoveli?" "Ei. Haluaisin olla pikkuveli." Hän kuitenkin otti uutisen hyvin vastaan, kun ensimmäisen ultran jälkeen hänelle kerroimme. Nyt hän jo kovasti odottaa, että vauva syntyisi. Eilen hän kysyi, että tiedämmekö, miksi hänellä on ollut kahden viikon joululoma. Koska hän on isoveli.

Tämän alku vuoden tavoitteena on käydä edes kerran viikossa kävelylenkillä ja tehdä hieman lihaskuntoliikkeitä. Alkuperäisenä toiveena oli, että olisin tässä vaiheessa hyvässä kunnossa ja pystyisin vielä treenaamaan, mutta keho sanoo toisin. Eli kävelylenkit ja kevyet kotitreenit tavoitteena ennen huhtikuuta. Katsotaan miten käy.

Hyvää alkanutta vuotta siis kaikille. Omalta kannalta tästä vuodesta tulee erilainen. Yritän päivitellä blogia hieman useammin, jotta jäisi samanlaisia muistikuvia menneistä kuten Väinönkin kohdalla. Niitä on kiva lukea myöhemmin.