Meidän päivä

Väinö heräsi viideltä (!) ja otin hänet viereeni. Puoli tuntia hän jaksoi siinä lötkötellä (itse en kyllä nukahtanut) ja halusi sitten nousta jo. Onneksi sain nukkua vähän pidempään, kun oltiin isännän kanssa sovittu, että hän nousisi Väinön kanssa.

Käytiin aamupäivällä ulkona, jonka jälkeen Väinö oli niin väsynyt, että simahti tunniksi syliini. Kääk, kahdet päikkärit pitkästä aikaa?

Unien jälkeen maistui lounas. Lähdimme Myllyyn viettämään aurinkoista päivää (jos olisin tiennyt millainen päivä on tulossa, olisin siirtänyt lähtöaikaa). Hakusessa oli pyörään lastenistuin (vertailua vasta), Väinölle kesähousuja, minulle lätsä ja ruokaa. Pyörän istuimia ei ollut yhdessäkään neljästä urheiluliikkeestä! Prismasta sen sijaan löytyi, ja luulen että sellaiseen päädytään. Väinölle löytyi kesähousuja, mutta minulle ei kesähattua. Väinö bongasi helikopterin ja nautiskeli suuresti sen kyydistä. Vielä en tosin paljastanut, mihin kaikkeen helikopteri pystyy, kun laittaa rahaa ;).

Epäterveellisen välipalan (croissantti ja maitoa) jälkeen oli aikaa purkaa energiaa liukumäessä. Siinä herra laskikin melko monta kertaa. 

Kauppareissu oli äitiä koetteleva, mutta siitä selvittiin. Kassalla huomasin pakatessani, että yksi jogurttipurkki oli mennyt rikki.

"Sä voit käydä vaihtamassa sen."

"Joo, en mä jaksa."

"Voit käydä tuolla infossa, niin ne hyvittää tän."

"Ei tarvii. Ei se paljon maksanu. Ota vaan nyt tää purkki."

Äitillä oli vähän pinna kireellä. 

Kotimatkalla tajusin. Missäs välissä ne toiset päikkärit vedettiinkään? No, sälli nukahti autoon. Olin ajatellut, että mentäisiin vielä ulos, kun oli aivan mieletön helle. Päiväunien aikana alkoikin sitten sataa. 

Unien jatkounet parhaassa paikassa.

Päästiin kuitenkin vielä ennen iltapalaa ulos.

Äiti, lentokone!

Lippis unohtui sisälle, oho.

Iltapalalla Väinö keksi uittaa viinirypäleet minun juomalasissani. Oli ilmeisen jännää myös ottaa ne sieltä pois. Sitten sinne meni vielä sämpylä. 

Tänään olen saanut kiristellä hampaitani oikein kunnolla, kun Väinö on koetellut tempuillaan. Kirsikkana kakun päällä oli vielä nukuttaminen, josta ei meinannut tulla mitään. Taisi johtua kaksista päiväunista, että herra simahti lopulta tunnin normaalia myöhemmin. 

Ei nukuta, valot pois, eiku päälle, eiku pois...!

Ei nukuta!

Ei nukuta! IltaAskare tekemättä.

Selvittiinhän tästäkin päivästä. Nyt myöhäisen illallisen pariin ja jännittämään huomisia ensimmäisiä frisbeegolfkisoja. 

Superfiksu ja normaali taapero

Väinö on pian 1 vuotta ja 4 kuukautta. Jaksamme joka päivä ihmetellä isännän kanssa, kuinka paljon tuon ikäinen osaa, ymmärtää ja oivaltaa. Ja ihan varmasti meidän taaperomme kehittyy ihan normaalia vauhtia, vaikka välillä tuntuu, että hän on ihan superfiksu.

Palikkalaatikon palikat menevät jo kaikki oikeaan reikään. Jännä huomata se, että Väinö laittaa aina samanlaiset palikat peräkkäin. Samantapainen juttu on se, että kun hän levittää keittiöstä pakasterasioiden kansilaatikon lattialle, hän valitsee sieltä aina kolme (niitä ei olekaan enempää) samanlaista kantta ja kantaa ne olohuoneeseen.

Väinö juoksee jo. Ajattelin, että hän oppii kävelemisen jälkeen juoksemaan, mutta välissähän piti oppia ensin pakittamaan ja nousemaan varpaille ilman tukea ja kävelemään varpailla. Nyt hän on myös tajunnut, että lelut voi ylittää jalat levällään, niin että lelu jää jalkojen väliin.

iPhonen käyttö on pojalla kehittynyt huimasti. Minun puhelimessani on sovellus Sound touch, josta Väinö on tykännyt jo pidemmän aikaa. Nyt näpyttely on tullut tarkemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Toinen samantyyppinen sovellus Metkamaakarien Sanapeli on myöskin edesauttanut sorminäppäryyttä. Mehän ajateltiin raskausaikana, ettei sitten liian nuorena mitään tietokone/Xbox-pelejä sille opeteta. Nuo ovat kuitenkin väsyneen illan pelastus, kun poika alkaa olla superväsynyt ja -nälkäinen ja puuro vielä porisee hellalla tai jäähtyy. Ja joskus myös, kun pitää laittaa ruokaa ja pieni vain roikkuu lahkeessa niin, että housut meinaa tippua.

Reilu yksivuotias ymmärtää hämmästyttävän paljon. Ohjeita voi jo antaa ja Väinö toimii niiden mukaan jos ne ymmärtää. Ja jos haluaa :).

Väinön kesävaatteet on ollut vielä hakusessa, sillä 1,5 vuotta vanhemmalta serkulta, jolta Väinö on pääosin vaatteensa saanut lainaan, ei tähän ikään löytynyt sopivia vaatteita helteelle. Siskoni, Väinön kummitäti, toi Väinölle kesän hienoimmat teepaidat San Franciscon -matkaltaan. Tässä muutama. Olisin itse valinnut varmasti samanlaiset!

Minulla on viikon päästä edessä haaste: ensimmäiset frisbeegolfkisat. Frisbeegolfia harrastaa melko vähän naisia. Ensi viikonloppuna järjestetään vain naisille (ja tytöille) tarkoitetut kilpailut ja niihin tarvittiin lisää osallistujia. Menen hakemaan kokemusta, en menestystä :). Tämän päivän tuulisen sään treenit olivatkin sen mukaiset, ettei muuta kannata hakea.

Apetit on muuten huomioinut tämän ikäisen lapsen esimerkillisesti pakastevihanneksissaan. Puutarhurin sekoituksen kasvikset ovat juuri sopivan kokoisia, ettei niitä tarvitse pilkkoa enää lautasella :). Meillähän syödään sekä tuoreita että pakastettuja vihanneksia. Hulluruohojupakasta huolimatta. Pakastevihanneksista saa monipuolisempaa kerralla :).

Vekkuli poika

"Väinö on aika vekkuli poika," sanoi vauvauinnin ohjaaja eilen aamulla uimatunnin loputtua. "Niin on," vastasin. Hän on. Joka päivä enemmän ja enemmän. 

Eilen tuli katsottua Euroviisut loppuun asti ja Väinö ilahdutti aamulla heräämällä tuttuun tapaan kuudelta. Neljän ja puolen tunnin yöunilla päivä on mennyt hieman uneliaalla mielellä. Iltaa kohden väsymys on tietenkin lisääntynyt. Isäntä oli sopinut menevänsä kaverin luo kylään, joten iltatoimet jäivät minun vastuulleni. Väinökin oli melko väsynyt illalla ja pötköteltiin yhdessä patjalla ja leikittiin. Keitettiin puuroa ja kun tuli sen syönnin aika, Väinö ei lusikallisen jälkeen halunnut lisää. 

"Väinö, nyt syödään puuroa." 

"E-I." 

"Syödään." 

"E-I!" 

Hävisin. En todellakaan jaksanut taistella väsyneenä. Onneksi söi edes jotain - banaania ja TalkMuruja. 

Hauskaa uutta viikkoa kaikille! 

Toinen äitienpäivä

Pientä väsymystä ja laiskuutta ollut ilmassa ja päivitys toisesta äitienpäivästä on jäänyt.

Olin jo vähän miettinyt, millaisen kakun itselleni tekisin, kun isäntä kysyikin yllättäen, saako hän tehdä kakun. Hän, jonka olen kerran nähnyt leipovan. Ehkä olinkin kyllä salaa toivonut, että hän joskus minulle leipoisi äitienpäiväkakun.

Kakusta tuli näin hieno.

Amerikkalainen juustokakku.

Ja oli hyvää!

Ja tuhtia.

Sunnuntaiaamuna sain nukkua pitkään - puoli yhdeksään. Aamupalaa en saanut sänkyyn, mutta se odotti keittiössä katettuna. Olin pari päivää aikaisemmin ostanut iltapalaksi herkkupatonkiainekset, jotka jäi silloin käyttämättä ja päätyivät nyt äitienpäivän aamupalapöytään. Lahjaksi miehet olivat hankkineet kirjan, josta olin haaveillut jo aikaisemmin, Eve Hietamiehen Tarhapäivä. Koukuttavaa luettavaa, kuten kirjailijan edellinen Yösyöttökin.

Olin toivonut, että kävisimme päivällä ulkoilemassa koko perheen voimin. Sää suosi, ja kävimme Ruissalossa kiertelemässä rannalla ja ihmettelemässä kiviä ja valkovuokkoja.

Siis kivet, ne kiinnostaa!

Ylpeä äiti ja ihanan suloinen Kultanen.

Jätkä juoksee jo. Onneksi ei vielä kovaa.

Koko perhe.

Haaveilen nyt viikottaisesta (tai ainakin epäsäännöllisen säännöllisestä) luontoretkeilystä. Väinö nautti silminnähden uudesta ympäristöstä ja luonnosta. Tutkittavaa riitti. Jännä, kun hän on aina hieman arka uusissa paikoissa, mutta pikku hiljaa rohkaisee itsensä tutkimusmatkalle. 

Maanantaina olimme Väinön kanssa kahdestaan tutustumassa jokirantaan ja ajelimme förilläkin. Koska oli nätti ilma ajattelin, että syödään jädet. Väinö kieltäytyi edellisen kerran edes maistamasta kyseistä herkkua, mutta ajattelin silti yrittää. Mun mielestä jäätelö on aika "puhdas herkku" vaikka verrattuna irtokarkkeihin. Ostin jäden, ja valitsin meille pöydän. Kun istuttiin alas, naapuripäydän noin 60-vuotias nainen sanoi miehelleen TODELLA nyrpeällä äänellä ja todellakin sellaisella äänenvoimakkuudella, että minä sen kuulen: "Kaikenikäiselle se jäätelö nykyään maistuu." Mietin hetken, että sanonko jotain. En sanonut. Jäätelö ei maistunut Väinölle, se ei edelleenkään suostunut sitä edes maistamaan. Teki taas mieli sanoa sille naiselle jotain, mutta en viitsinyt. Minusta sen naisen päivittely oli epäkohteliasta. En ymmärrä tuollaista. Olisi voinut sen vaikka supattaa miehelleen tai lähdettyään sille sanoa. En pidä tuon tyylisestä kasvattamisen kritisoimisesta. Mistä se tietää, millaista ruokaa lapseni yleensä saa (kotiruokaa, itsetehtyä) ja kuinka paljon herkkua ylipäätänsä hän saa syödä (aika vähän). Väinö kyllä tykkää pullasta ja kekseistä. Minä en kyllä ole ollut vielä kertaakaan pullantuoksuinen äiti. Ennen leivoin pullaa paljonkin, mutta nyt ei ole tullut leivottua piiiiitkään aikaan.

Förireissu vielä kuvina.

Arvaatteko mitä Väinö ihmettelee?

No traktoria ja rekka-autoa tietysti!

Päästiin leikkipuistoonkin.

Kävimme Jonnan ja hänen lastensa kanssa Kuralan kylämäessä, jossa yleensä on pihalla erilaisia kotieläimiä: lampaita, lehmiä yms. Tänä kesänä niitä ei kuitenkaan ole, sillä viime kesänä siellä oli ollut raakamaidossa EHEC-bakteeria ja heillä oli vielä maan vaihto kesken. Harmi, sillä olin odottanut todella paljon, että Väinö pääsisi näkemään oikeita kotieläimiä. Täytyy etsiä joku toinen paikka.

Oona ja Väinö kahvilla ;)

Vielä muutama kuva meidän arjesta. Nyt tuli melkein lisättyä enemmän kuvia kuin tekstiä. Kuvat kertovat tuhat sanaa!

Yhdet vauhdit vielä!

Kaunista kevättä kaikille! 

Turussa hellittiin lämpimällä tänään, varjossa + 23 astetta jo ennen puolta päivää. 

Auringossa olikin sitten kesäisen kuuuuuma!

Laktoosi-intoleranssi x 2

Tämän päivän testauksen jälkeen täytyy todeta, että Väinöllä on kyllä aika varmasti laktoosi-intoleranssi. Se ei olisi mikään ihme, sillä minulla on ollut se aivan pienestä pitäen.

Kävimme tänään Väinön kanssa uinnin jälkeen Hesburgerilla syömässä. Minä söin heseruokaa, Väinö kotoa otettua eväsruokaa. Koska hän himoitsee aina cokismukia, ostin hänelle maidon. Väinö on juonut oikeastaan melkein koko ajan hylamaitoa, sillä aikaisemmin tavallisesta maidosta on mennyt vatsa kuralle. Hesellä ei ollut kuin tavallista maitoa ja ajattelin, että kokeillaan nyt pitkästä aikaa sitä. Maidot omaan cokismukiin ja pillillä suuhun. Hyvin meni!

Iltapäivällä kävimme 1-vuotissynttäreillä ja kotimatkalla kaupassa. Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana, Väinö teki kakan kaupassa. Tai ehkä se oli enemmänkin märkä pieru. Vauvauinti-infossa sanottiin vuosi sitten, että jos vauvalla on tarpeeksi virikkeitä (uinnissa vesi), niin se ei kakkaa. Luulisi, että hyllyjen välissä juoksevalla pojalla olisi tarpeeksi mielenkiinnon kohteita. 

Duodecimin sivuilta löytyi hyvää tietoa laktoosi-intoleranssista. Ei sillä, että tarvitsisimme siitä lisäinfoa, mutta ne vahvistivat muutamia väitteitä, mitä olen lukenut eri sivuilta.

Laktaasi-entsyymin puuttuminen aikuisella oli alun perin normaalia. Luonnontilassa elävä ihmisen joi äidinmaitoa vain lapsena, mutta ei saanut maitoa aikuisena lainkaan. Laktaasi-entsyymi luontaistaloudessa elävällä aikuisella oli tarpeeton, minkä vuoksi sen vaikutus lakkasi lapsen kasvaessa 5–12 vuoden iässä.

Laktaasi-entsyymin geenissä on kauan sitten tapahtunut mutaatio, jonka seurauksena entsyymi ei häviäkään aikuistuessa. Kun ihminen alkoi kasvattaa karjaa ja juoda maitoa aikuisena, tämä geenimuoto on ollut edullisempi ja yleistynyt. Afrikkalaisilla ja aasialaisilla alkuperäiskansoilla 90 %:lla on edelleen "vanha geenimuoto" eli heillä on laktoosi-intoleranssi. Pitkään maitotaloudessa elävillä kansoilla, kuten pohjoismaalaisilla, uusi geenimuoto on yleisempi kuin vanha. Sitä esiintyy noin 18 %:lla suomalaisista. Laktoosi-intoleranssi ei siis oikeastaan ole mikään sairaus, vaan alkuperäinen tilanne ihmisen laktaasi-entsyymin toiminnassa.

Laktoosi-intoleranssi tarkoittaa, että laktaasi-entsyymin puuttuessa esiintyy oireita. Osalla ihmisiä laktaasin puutteeseen ei liity mitään vaivoja. Silloin tilaa kutsutaan nimellä hypolaktasia, suomeksi "suolilaktaasin niukkuus".

Laktoosi-intoleranssi voi ilmetä lapsilla aikaisintaan kouluiästä lähtien. Usein tila kuitenkin todetaan vasta aikuisiällä. Erittäin harvinainen poikkeus on syntymästä lähtien ilmenevä laktaasi-entsyymin puutos, joka löytyy Suomessa keskimäärin yhdellä vastasyntyneellä vuodessa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00038

Tästä lähin suosimme siis vähälaktoosisia elintarvikkeita.

Väinön (ja vanhempien) vappu

Väinö oppi viime viikonloppuna vihdoinkin monen yrityksen jälkeen juomaan pillillä :). Nyt voi ottaa sitten mukaan eväsmaidot (Valion 2 dl:n hylamaidon pillillä).

Väinön toinen vappu. Pakollinen hattuhassuttelukuva. Ilmapallot ja serpettiinit oli aika kovia juttuja. Kuten myös saippukuplat!

Käytiin Väinön kanssa kahdestaan vapputorilla vappupäivänä, kun oli isännän vuoro nukkua pitkään. Tulomatkalla kierrettiinkin jokirannan kautta ja otettiin vähän reissukuvia.

Vapputorilla. Väinö valitsi itse merirosvolaivapallon.

Kiipeilyä kirjaston edessä ja suihkulähteen ihmettelyä.

Pallo ei pysynyt mukana kävellessä.

Kotimatkalla tulikin jo uni.

Aikuisten vappujälkkäri - MBakerystä tietenkin.
(mun koristelema)

Vappupäivänä käytiin isännän kanssa piknikin sijaan heittelemässä frisbeetä. On se kyllä kumma laji. Välillä heitot onnistuu ihan jees, mutta toisinaan menee monta väylää niin, että kiekko lentää mihin sattuu. Se kiukuttaa. Silti se on tosi mukava ulkoilmaharrastus. Oman haasteensa toi eilen puuskainen tuuli.

Sammakoiden joukkokutuhetki. Melkoinen
kurnutus kuului.

Lunta metsän keskellä toukokuussa.

Sinivuokkoja.

Valkovuokkoja.

Kovaa ja korkealta. Joskus käy näin.

Väinö on kyllä jo aika etevä djembe-rummun soittaja. Ja pianon. Ja kellopelin, rytmikapuloiden ja marakassien. Muusikkoainesta! Rummun ja pianon soitossa on hienoa se, ettei hän vain hakkaa soittimia, vaan oikeasti tunnustelee ja kuuntelee mitä soittaa. Toki sitä hakkaamista on siellä välissä, mutta kyllä hän tunteellakin soittaa. Minä olen kyllä useasti herkistynyt Väinön pianon soitosta. Se on vain niin tyylikästä ja herkkää.

Väinö on nyt 1 v 3kk. Voisi taas vaihteeksi laittaa ylös, mitä hän tähän mennessä osaa. Niitä asioita on tosiaan jo melkoisesti.

Väinö osaa:

• rakentaa legoilla
• laittaa palikoita palikkalaatikon oikeisiin reikiin
• näyttää mitä haluaa (esim. syödä, kuunnella musiikkia yms.)
• keskustella eli vastata kysymyksiin
• kiivetä todella ketterästi
• potkia palloa
• leikkiä hiekkalaatikolla
• laskea itse liukumäestä
• melkein juosta (jalat irtoaa maasta yhtäaikaa)
• puhaltaa
• juoda pillillä
• syödä itse lusikalla puuroa ja jogurttia (joskus myös ruoka pysyy lusikassa)
• juoda vesilasista vähän
• tömistellä
• nousta varpaille ilman tukea
• päristellä veteen niin että tulee kuplia
• avata iPhonen näppäinlukon
• osaa koota nuppipalapelin

Siinä ainakin muutamia mitä tuli mieleen. Lisäksi uusia sanoja, jotka eivät tosin ole ihan kokonaisia, mutta kuitenkin ymmärrettäviä. Vähän aikaa sitten laskin, että Väinö osaa noin 20 sanaa sanoa jollakin tavalla. Luulen, että nyt lukumäärä taitaa olla jo 30. 

kissa, pöllö, siili, Haisuli (=haisu), käärme, Muumipappa (=pappa), Muumipeikko (=pei), puuro (=puur), taulu, norsu, aurinko, lentokone (lnto), orava, anna, ota, leipä, maito

kissa sanoo aaaaimmm (no kuulostaa miaulta, mutta vähän eri tavalla), käärme sanoo ssssshshhhh, lehmä sanoo ampuuuu.

Onneksi tuo kommunikointi kehittyy jo. Arki alkaa olla helpompaa -ainakin hetkeksi ennen uhmaikää. Tänään Väinö vaikutti varhaisen lounaan jälkeen väsyneeltä ja kysyin, haluaako hän nukkumaan, hän vastasi: "Haluan." Monesti hän vastaa joo tai ei, kun kysyy jotain. Aina ne ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta useimmiten kyllä. Muutenkin arkirutiinit ovat kohdallaan. Ainut haasteellinen on se, että tuntuu, että Väinöllä on koko ajan nälkä. Edelleen ruokaa pitäisi olla vähintään kahden tunnin välein - varsinkin jos ollaan sisällä. Silti, jos ruokailua venyttää, hän ei välttämättä syö kunnolla, vaikka edellisestä ruokailusta olisikin mennyt kolmekin tuntia. Mutta useimmiten hän kuitenkin syö hyvin. Tuntuu, että ensimmäinen vuosi oli yhtä rytmin hakemista kaikin puolin. Nyt se on ihanasti kohdillaan. On ollut jo pitkän tovin.