Työtarjous

Sain tänään yllättävän puhelun. Helsingin kaupunginteatterista soitettiin ja pyydettiin töihin tanssijaksi! (jotain paikkauksia taas) Jos tuo puhelu olisi tullut kaksi vuotta sitten, olisin ehkä saattanut jopa harkita sitä, mutta se tuli nyt. Eipä taida tästä tytöstä kovinkaan pikaisesti saada enää tanssijaa. Eihän tuo jalkakaan lennä enää entiseen malliin.

Hassuinta tässä on ehkä se, että sen musikaalin ohjaa tai koreografioi samainen nainen, joka teki Turussa Föribeatin ja näki mut lavalla ehkä kerran tai kaksi ja se silti muisti mut.

Tämä tilanne kyllä nosti kymmenen vuoden takaiset haaveet mieliin, jolloin kävin ainakin kerran Helsingissä koetansseissa, mutta eipä silloin natsannut. Lahden kaupunginteatterissa, Heinolan kesäteatterissa ja myöhemmin Turun kaupunginteatterissa sain kuitenkin lyhytaikaisesti toteuttaa unelmaani musikaaleissa tanssimisesta. Olisipa se ura ollut pidempi...

Toisaalta taas pidän suuresti nykyisestä uravalinnastani, sillä tekniikka ja aivotyöskentely kiehtovat. Erityisesti se tekniikka. Enpä olisi silloin kymmenen vuotta sitten uskonut, että minusta tulee joku päivä insinööri!

Makkaraa

Tehtiin koulussa makkaraa. Se oli hauskaa puuhaa, vaikka se aistinvarainen arviointi ei kauheasti innostanut. En ole kovin suuri makkaran ystävä.

Joka tapauksessa makkaran väsääminen - massan teko, maustaminen, ruiskutus aitoon sian suoleen, kiepitys ja keitto - oli mielenkiintoisaa ja antoisaa puuhaa. Suosittelen kaikille makkaran ystäville :). Maustettiin massa valkosipulilla ja habanerolla (+ mustaa ja valkoista pippuria myös). Koska ennen keittoa makkarat savustettiin, maistui se lopulta enemmän savulta kuin valkosipulilta. Ja hieman tulisuuttakin oli. Ihan hyvää. Syömisessä ällötti hieman se, että nyt tiedän, miltä luonnonsuoli haisee, kun sitä kostuttaa vedessä... se haisee samalta kuin teurastamon osastolla, missä otettiin sioilta sisäelimet pois.

Ja näyttäähän nuo ihan oikealta makkaralta väriä lukuunottamatta. "Kaupan" makkaroissahan käytetään nitriittiä, jotta punainen väri säilyisi ja hapettomissa olosuhteissa viihtyvä ja ruokamyrkytystä aiheuttava Clostridium botulinum ei pääsisi valloilleen vakuumipaketissa.

P.S. Kuolleen kommentoinnin takia haastan teidät pieneen kommenttikilpaan: Se, joka kommentoi eniten järkevästi seuraavien muutamien viikkojen ajan, saa vapaasti valitun väriset ja halutun kokoiset villasukat postissa tai suoraan kätöseen. Joohan! Kilpa alkaa tänään ja on voimassa ainakin viiden postauksen ajan :), korkeintaan kymmenen. Tää postaustahti ei ole mikään säännöllinen nykyään, niin joutuu vähän soveltamaan tuossa ajassa.

Kaisan keli

Ihana auringon paiste, narskuva lumi ja pakkanen. Täydellinen keli!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Visuaalisuus

Minulla on valokuvamuisti. Opin ja hahmotan parhaiten näkemällä ja kokemalla, tenttiinkin lukiessa teen usein muistiinpanoja, jolloin asiat jäävät helpommin mieleen. Muistan asiat kuvina, hahmotan vuoden kalenterina (minun vuoteni on ympyrä, pidempi ajanjakso lineaarinen). Koneella suurien kokonaisuuksien kirjoittaminen on tuskaa, kuten myös materiaalin lukeminen, kun ei voi tehdä alleviivauksia. Tuntuu, etten pysty hallitsemaan kaikkea, kun sitä, esimerkiksi kirjoitettavaa raporttia, ei näe kerralla yhtenäisenä.

Valokuvamuististani olen käyttänyt jo pitkään erästä esimerkkiä, mikä tapahtui lukiossa. Oli syvästi inhoamani kurssin tentti - aiheena kansainväliset suhteet (historiaa). Olin lukenut koealueen ehkä hieman kehnosti, kun tuo aihe ei oikein kiinnostanut (eikä muuten kiinnosta vieläkään). Yhden kysymyksen kohdalla tulikin tuskan hiki enemmän kuin muiden kysymysten kohdalla: tiesin täsmälleen, missä  kohtaa kirjaa vastaus oli, sivunumerot, miten se aukeama oli taitettu, mitkä kuvat siinä oli ja missä sarakkeessa/kappaleessa vastaus oli, mutta sanoja en muistanut. En siis osannut vastata siihen kysymykseen.

Olen tehnyt jo aikaisemminkin opinnäytetyötäni varten mind mappeja, mutta nyt keksin tehdä sen hieman suuremmassa mittakaavassa ja väreillä. Mitä on, mitä pitää tehdä yms. eri väreillä korostettuina ja jaoteltuina. Nyt alkaa jo hahmottua paremmin. Siihen vielä kun liittää, että mistä aiheista olisi hyvä kirjoittaa teoriaa niin avot! Sekin osuus selkenee entisestään, vaikka teoriaakin olen jo kirjoittanut. Työni on saanut nyt hieman boostia ja olen jopa ollut hieman ahkera :). Mutta vaikeaa tämä on.

Vähän piti kuvaa pikselöidä, ettei sisältö paljastu. Kuva seinälle täydennettäväksi ja aivot työhön!

Taustalla viihdyttää ja inspiroi Gotan Project.

Ahkeruutta

Eilen tuli ihmeellinen siivousvimma :). Kaikki kukat saivat suihkun, siivosin vaatehuonetta (torstaina kävin jo läpi omat vaatteet ja viisi kassillista vaatteita ja laukkuja meni hyväntekeväisyyteen) ja järjestelin vähän keittiönkaappeja yms. Sitten päätin lopulta ommella lattiatyynylle uuden päällisen, johon ostin kankaat joskus viime vuoden maaliskuussa muistaakseni. Edellinenhän näytti tältä.

Kuviointi oli jo rispaantunut liki kolmessa vuodessa. Tuo ei siis enää sopinut meidän värimaailmaamme. Uusi päällinen näyttää tältä.

Tuo puu on verhokankaasta ja sillä on koristeltu myöskin rahin päällinen.

Mulla ei ole koskaan ollut tuossa tyynyn päällä sitä alkuperäistä päällistä, koska se oli niin ruma. Ostin tuo aikoinaan jostain alennusmyynnistä ja on kyllä kiva ollut. Vähän iso vain välillä, kun sitä ei käytetä (ei siis ole sille tässä asunnossa kunnollista ja riittävän tilavaa säilytyspaikkaa).

Eilen teki mieli myös tappaa aikaa neulomalla. Lapasia aloitin jo aikaisemmin, mutta jotenkin ne ei sittenkään innostanut niin paljoa ja kesken ovat edelleen. Olen haaveillut myös uusista pitkistä villasukista, sillä entiset ovat jo puhki ja löysin Novitan sivuilta mallin, jossa pääsen opettelemaan paria uutta neulontatekniikka.

Nämä Bambu-sukat aloitetaan kärjestä ja silmukat luodaan magic cast on -tekniikalla ja sukka neulotaan koko ajan pitkällä pyöröpuikolla. Lisäksi kantapää tehdään tiimalasi-tekniikalla, enkä ole sitäkään ennen kokeillut. Ihan mielenkiintoista tehdä tuttu juttu uudella tavalla. Ja sukkiinhan käytetään tietysti joululahjojen jämälangat :).

Kävin tällä viikolla myös töissä pitkästä aikaa ja pieni ahdistus putosi harteilta opinnäytetyön suhteen. Nyt on kiva jatkaa sitä taas eteenpäin. Lisäksi sain varmennettua, että kesällä on mulle töitä. Ajattelin, etten halua tähän opinnäytetyön jälkeen heti työnhakuruljanssia (siis vakkaritöitä), vaan "rentoudun" kesän tutussa työpaikassa tuttujen ihmisten kera.

Kaunista!

Taidettiin nähdä tänään ruokatuntikihlat Halisten koskella :) Ainakin sain ottaa kihlaparista kuvan.

Oli kyllä ihana sää ulkoilla. Meillä on ihan vakkarilenkki, joka nyt tosin on puoliksi vain tallattua polkua lumihangessa, mutta silti Aurajoen ranta on vain niin levollinen paikka ulkoilla. Pari kuvaa luonnon ihmeistä Halisten koskelta ja joltain aikaisemmalta reissulta Tuomaansillan luota. Kuvat otettu onnettomalla kännykkäkameralla, mutta eiköhän niistä silti jotain tunnelmaa välity.

Jokiranta Tuomiokirkko-näkymällä on jotenkin rentouttava, vaikken mikään kirkkoihminen olekaan. Tuo on vain kaikessa jylhyydessään niin hieno. Ja Aurajoki kaikessa likaisuudessaan (kesällä) niin ihana. Koti ♥

Hyvää helmikuuta! Tämä kuukausi on omistettu ahkeruudelle!