Maidonvaahdotin

Maidonvaahdotin. Maitovispilä. Näin tuon kapineen joskus Tiimarissa ja nauroin sille, koska pidin sitä todella turhana kapineena. Silloin en ollut vielä tutustunut mutteripannuun tai omatekemään latteen tai cappuccinoon. Ostin kuitenkin tuollaisen kerran Ikeasta ja siitä tuli nopeasti hyvinkin mieluisa keittiöväline. Ennen joulua se meni kuitenkin rikki. Tuntui todella oudolta. Jotenkin olen tottunut juomaan espressoni kuuman maidon ja maitovaahdon kera. Muuten se ei oikein maistu yhtä herkulliselta. Nyt oli sitten ostettava uusi tilalle. Kahviherkutteluhetket on taas pelastettu!

Uudessa Bialetin Venus -pannussa on jokin valmistusvika. Sen kierteet eivät tunnu sopivan toisiinsa ja liitoskohta falskaa kahvia valmistettaessa. Kävin kaupassa hypistelemässä samanlaista ja se toimi ihan hyvin. Lähetin sähköpostia nettikauppaan, josta pannu oli tilattu, ja sieltä tulikin melkein heti vastaus. Onneksi pannu saadaan vaihdettua. Jostain syystä mokkapannulla keitetystä kahvista on tullut tärkeä osa elämää.

Piparkakkutalo vol 2.0

Tein toisen piparkakkutalon, joka päätynee Hollolan kautta Lahden Kelan henkilökunnalle.

Tuo malli on mukautettu Kannustalojen Ainolasta. Palasten kokoamiseen ja koristeluun meni 4,5 h, mutta siinä välissä leivoin kyllä pari pullapitkoakin.

Joulupukki toi tänä vuonna toivottuja lahjoja. Vanha alumiininen 4-kupin Bialetti sai rinnalle kahden hengen cappuccino-hetkiä varten 6-kupin ruostumattomasta teräksestä valmistetun Bialetti Venuksen. Tuon alumiinisen Mocan muotoilu on kyllä kivempi, mutta kaveri kertoi, että siitä irtoaa pikku hiljaa sitä alumiinia, niin päätettiin sitten toivoa tuollaista terveellisempää vaihtoehtoa.

Pukki toi myös mahdolliseen tulevaan kolmenkympin kriisiin rikkaimurin, jonka pakettiin hän oli kuitenkin ensin unohtanut laittaa laturin. Onneksi laturi kuitenkin löytyi.

Koko joulu saatiin nauttia ihanasta lumisesta ilmasta, mutta tänään sataa vettä ja lämmintäkin on pari astetta. Onneksi käytiin eilen vielä pulkkamäessä Hirvensalossa. Käytiin Lahessakin tsekkaamassa lapsuuden jyrkät pulkkamäet, mutta liukureiden kanssa ei viitsinyt laskea moneen kertaan. Lunta oli melko paljon ja ylösnouseminen oli raskasta. Kyllä sitä on kersana jaksanut.

Mulla ollut ennen joulua monena päivänä aikamoinen pääsärky. Vois luulla, että niillä joilla on migreeni, on samantyylistä kipua. Onneksi kotona oli vielä akupunktioneuloja jäljellä ja sain pienen aku-hoidon. On se ainakin hieman tehonnut.

Tekisi mieli tehdä kuluneesta vuodesta pieni mukava lista, mutta kun mietin vuotta 2009, en siitä kauheasti listattavaa löydä. Kaipa ne tärkeimmät asiat ovat liittyneet rakkauteen ja siihen, mitä olen itsestäni oppinut lisää. Jotenkin sitä on kuvitellut tuntevansa itsensä, mutta silti tulee eteen asioita ja olotiloja, jotka ovat itselle täysin uusia. Voin sanoa, että olen kasvanut viime vuoden aikana hyvinkin paljon, mutta vielä on kasvua edessä (ainakin siinä määrin, mitä jouluherkuttelu on aiheuttanut painolle :D).

Ensi vuodelle toivon kaikkein eniten sitä, että saatais uusi asunto pian ja ettei menisi hermot yhtä nopeasti kuin nykyään menee :D.

Lopuksi vielä sulo eli Otto ♥

Se piparkakkutalo sitten

Usko omaan luovuuteen on niin kummallista. Tänään todistin jälleen kerran, että mikäli olen joskus luova ollut, niin se kaivo on ammennettu tyhjäksi jo aikoja sitten. Taas yksi epäonnistunut piparkakkutaloyritys. Suuret oli visiot, pienet kyvyt toteuttaa.

Harmittaa, kun tosta piparkakkutalosta piti tulla hieno, mut ei sit tullu. Mulla ei ole yhtään silmää tällaiseen touhuun. Sitä paitso jo kasausvaiheessa heti toinen seinä meni vinoon ja sit kaikki muutkin meni ja tuossa rumassa mökissä olisi varmaan tosi vetoisaa.

Tässä mun luomus.Ei mikään Gaudi ei.

Piparkakkutalo

Inspiraatio!

En ihan tuollaista osaisi tehdä piparkakkutaikinasta, mutta sainpahan siitä inspiraation (prkl, kun kirjotin tätä niin viimeiset piparit paloi....). Kuvassahan on Antoni Gaudin piparkakkutalo Barcelonasta Park Güellista (käsittääkseni). Itse asiassa Gaudin erikoinen tyyli on yksi syy, miksi olen jo vuosia haaveillut matkustamisesta Barcelonaan.

Tukiopetusta

Olen tässä lähimenneisyydessä pitänyt jälleen tukiopetustunteja ykkösille, tällä kertaa kemiasta. Kun opettajat oli lomautettu, annoin matikasta pikatukiopetusta ja toinen niistä osallistujista oli sitten pyytänyt opolta, että jos mä voisin auttaa myös kemiassa. Tänään jäi pari positiivista kommenttia mieleen: "Hei, mä oivalsin nyt jotain." "Tää on ollut tähän mennessä paras kemian 'tunti' mitä meillä on ollut."

Eikös se tukiopettaminen ole nimenomaan sitä, että autetaan muita oivaltamaan niitä asioita, mitä ei ole tunnilla ehditty oivaltaa. Osa kemian laskuista on sellaisia, mitä tarvitaan labroissa ja ne pitää osata, mutta ne voi oivaltaa monella eri tapaa. Mä olen nyt opettanut omaa tapaani oivaltaa ja eritoten ymmärtämään.

Muistan itsekin ykkösellä, kuinka moni labrassa tehty työ jäi ymmärtämättä. Nykyään se ymmärrys tulee viimeistään siinä vaiheessa kun analysoidaan tuloksia, mutta ykkösellä analysointi oli todella puutteellista, enkä osannut poimia oleellisia asioita labratöistä. Tämä tukiopettaminen on saanut mutkin oivaltamaan, millaisen matkan tässä on kahdessa ja puolessa vuodessa ehtinyt kulkea ja mitä kaikkea on oikeasti oppinut ymmärtämään.

Uskon myös, että tämä peruskemian kertaaminen on ollut itsellenikin hyödyllistä, sillä vaikka osa teoriasta on ehtinyt unohtua, se kyllä muistuu mieleen nopeasti.

Mukava positiivinen asia on sekin, että saan tästä pienen rahallisen korvauksen.

Määritettiin puolitoista viikkoa sitten meetvurstista klooripitoisuus, josta voi suoraan laskea tuotteen suolapitoisuuden. Työselostusta puhtaaksi kirjoittaessa ja tuloksien heittoja miettiessä huomasin makkaran tuoteselosteessa jotain omituista ja lähetin Huhtahyville palautetta. Vastauksen sainkin jo seuraavana aamuna!

"Hei!
Olen elintarviketekniikan opiskelija ja käytin kotimaista meetvurstianne näytteenä kloridipitoisuuden määrityksessä. Samalla tuli huomioitua, että pakkausselosteessa suolapitoisuus on 3,7 % ja natriumin määrä 1,4 g/100 g. Tuon natriumin määrän mukaisesti suolapitoisuus pitäisi olla 3,56 %. Lisäksi olettaen, että muutamassa lisäaineessa on natriumia, ei suolapitoisuus tunnu pitävän paikkaansa. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, kuinka nämä pitoisuudet on laskettu/määritetty ja mitä ainesosia niissä on otettu huomioon ja minkälainen haarukka (ylä-/alarajat) on suolapitoisuudelle määritetty.

Omassa määrityksessämme saimme kloridipitoisuuden kautta laskettuna suolapitoisuudeksi noin 4,2 %, mutta en itse luota näihin tuloksiin täysin, sillä tein ensimmäistä kertaa kyseisen määrityksen."

Vastaus:

"Hei Kaisa,

Näyttäisi siltä, että pakkausmerkinnöissämme on pieni virhe natriumin määrän osalta. Oikeampi arvo on 1,5 g / 100 g. Suolapitoisuus sen sijaan on kohdallaan 3,7 %. Suolapitoisuusarvo ja natriumin määrä on laskettu reseptistä. Ravintoainetekijät laskemme ravintoainelaskuohjelmalla. Päivitämme virheen etiketteihin niin pian kuin se on mahdollista. Omissa omavalvonta testauksissa suolan määrä on vaihdellut 3,6 ja 3,8 välillä. Kiitos palautteesta. Niiden avulla saamme tärkeä tietoa tuotteistamme ja korjattua mahdollisia virheitä."

Kyllä. Joskus kuluttaja voi huomata jopa 0,1 g:n heiton tuoteselosteessa heh :D

P.S. Kuvassa on muuten lauhdutinjärjestelmä. Aika samanlainen viriteltiin tuossa muutama viikko määritettäessä kananmunan kolesterolipitoisuutta.

E621 - natriumglutamaatti

Tämähän kuulostaa hienolta. Lisäaine, jonka on väitetty lisäävän ADHD:tä yms keskittymishäiriöitä. Pitäisi ehkä olla tuon suhteen krantumpi ja tsekata tuotteet mitä ostaa. Jääkaapissani sitä on ainakin meetvurstissa ja juuri poisheittämissä kasvisliemikuutioissa (jotka on muuten lisäainelistalla ehkä jopa ykkösenä - siis siinä on PALJON lisäaineita).

Aamulehti

Hesari

Kummallista

Tänään on käynyt muutama kummallinen juttu.

Ensinnäkin. Olen noin puolen vuoden ajan ihmetellyt, että miksi mun S-tilitulosteissa mun ostokset on joka kuukausi kahden vuoden ajan ollu aina 0 €, vaikka olenkin korttia ja S-ryhmän palveluita käyttänyt. En kovinkaan keskitetysti, mutta kyllä sen verran että aina silloin tällöin olisi pitänyt niitä bonuksia tulla. Mutta ei, aina näytti etten oo mitään ostanut. Kävin sitten tänään kysymässä mikä mättää ja selvisi, että niiden tiedoissa olin edelleen entisen poikaystäväni taloudessa ja ostokset ovat siis menneet hänen tililleen (mulla oli siis ennen hänen rinnakkaiskorttinsa, mutta kaksi vuotta sitten otin ihan oman jäsenyyden, ihan omalla rahalla sen maksoin ja sitä ihan omaa korttia olen ihan omalla jäsennumerolla vingutellut). Nyt minulle sitten vasta kerrottiin, että olisi pitänyt muistaa ilmoittaa taloudenvaihto silloin. Ei kyllä tullut mieleenkään, sillä totta kai ajattelin, että jos minulla on ihan oma kortti ja ihan oma jäsennumero (ja vieläpä eri osuuskunnasta) niin tietysti minä saan itselleni kaiken mitä minulle pitäisi kuulua. Tähän en saanut kuitenkaan vastausta, että miksi S-tilillä ostosten rekisteröinti menee talouden eikä jäsenyyden mukaan. Mutta ei tainnut tietää se nainenkaan, koska se oli yhtä hämillään kuin minäkin. Soitti se jollekin isommalle herralle, joka sitten lupasi käydä manuaalisesti läpi mun 12 kuukauden ostot ja niistä sitten laskea mulle bonukset. Puoliväliin tultiin sen takia vastaan, koska syy tähän on ollut sekä minun että minulle jäsenyyden myyneen naisen. Lopputulokseen asiakas on kuitenkin tyytyväinen. En ensinnäkään olettanut mitään tällaista syytä nollaostoille ja kun kuulin syyn, ehdin jo ajatella, että sinne meni ne bonukset sitten. En olisi niitä lähtenyt kaivelemaan. Eli vähän tuli hyvitystä kuitenkin. Kiva.

Kotimatkalla poikkesin yhdessä parturi-kampaamossa, jossa en ollut ennen käynyt. Astuin sisään ja kaksi kampaajatätiä ja asiakasta tuijotti mua. Kaikki oli hiljaa.
"Varaisin hiustenleikkuuajan. Vai onko teillä molemmilla kovin kiire?" 
Pienen hiljaisuuden jälkeen se täti, joka oli laittamassa blondia tyviväriä jollekin mammalle, käveli ajanvarauskirjan luo ja sain varattua ajan ensi viikolle. Se, joka laittoi permanenttipaplareita toiselle mammalle, oli koko ajan hiljaa. Tajusin todellakin tulleeni ihan väärään kampaamoon, mutta en kehdannut siitä ovelta kääntyä pois, vaikka mieli olisi tehnytkin. Tässä taitaa käydä lopulta niin, että ensi viikon maanantaina perun tiistain ajan sairauden takia. En tosiaan halua mennä sinne.

Arghhhhhhhh

Huomenna helpottaa. Ehkä.

Ukrainan talentti 2009

On se aika hienoa...

Maybe some motivation problems?

On kauhean vaikeaa olla motivoitunut koulujuttujen suhteen. Koulua on melko vähän viikossa ja aina silloin tällöin putkahtelee kotona tehtäviä tehtäviä. Jotenkin on niin tottunut "luppoaikaan", että on vaikeaa saada ajatukset herätettyä ja oikeasti tehdä niitä juttuja. Huomenna on deadline esseelle, joka pitää tehdä kahdesta englannin kielisestä artikkelista, jotka on TOSi pitkiä. Onhan tässä ollut melkein kuukausi aikaa tehdä sitä ja olen melkein lukenut artikkelit, mutta eipä juuri kiinnosta tehdä koko juttua. Paitsi että nyt pitäisi oikeasti aloittaa se homma. Kahden viikon sisälle on taas kasautunut valtava kasa hommia ja muutama tenttikin, että pientä stressin poikasta on havaittavissa. Ja sitten menin vielä lupautumaan antamaan kemian tukiopetusta ykkösille. Missä välissä... Joskus täytyisi oppia sanomaan EI.

Brussels

Kävin pitkällä viikonlopulla Brysselissä moikkaamassa Saaraa. Oli tosi mukavaa, kierreltiin vähän kaupunkia, nautittiin paikallisia herkkuja sekä vietettiin iltaa keskieurooppalaisittain - viiniä siemaillen.

Maistelin White Beeria

Kysymys kuuluu: Kuinka monta tuntia kestää matkustaa Brysselin europarlamenttitalon edestä Suomen Turkuun Sirkkalankadulle?

Vastaus: 14 tuntia.

Paluumatkalla ei oikein pelannut aikataulu. Mulla oli koneenvaihto Kööpenhaminassa ja siinä piti olla 40 minuutti aikaa. Ensimmäinen kone lähti kuitenkin 35 myöhässä ja olin Köpiksessä juurikin siihen aikaan, kun seuraava kone lähti. Eli myöhästyin siitä. Seuraava kone Helsinkiin lähti 25 minuuttia myöhemmin, mutten saanut siihen enää paikkaa. Seuraavaan sain ja se lähti kolmen tunnin kuluttua eli klo 22:40. Sain pitkästä odotusajasta hyvitykseksi 75 kruunun ruokakupongin, joka osoittautui noin 10 euron arvoiseksi (sain sillä kahvikupin, vesipullon ja pizzasliden...). Kysyin myös, että ehtisinkö yhdelle lennolle Turkuun, mutta oli kuulemma liian myöhäistä saada sille paikka (olin nähnyt sen departures-taululla ja se olisi tietysti maksanut jotain). Kööpenhaminan lentokenttä on aika iso ja odotin siinä keskivaiheilla, että miltä portilta lento lähtee. Kun tietoa lennosta tuli, se oli hieman erilaista mitä odotin: kone olisi tunnin myöhässä. Lopulta sain portinkin tietoon, mutten siis voinut edes nukkua siinä välissä. Olin todella uupunut ja halusin vain kotiin. Lopulta päästiin ilmaan ja Suomeen. Laukkuni oli ehtinyt jo edellisellä lennolla Suomeen. Kerrankin niin päin :). Jouduin vielä odottamaan tunnin tyhjällä lentokentällä bussia Turkuun. Sain vihdoin nukuttua noin tunnin bussissa, kunnes heräsin kuskin kaahailuun. Kotona olin aamulla hieman ennen kuutta. Ehdin nukkumaan vajaat pari tuntia, ennen kuin piti herätä labroihin kahdeksaksi! (ja siis oikeasti mun piti olla untenmailla jo puoli kahdelta)

Potkurikone Helsingistä Riikaan menomatkalla. Riikan lentokentällä oli tosi liukkaannäköinen laskeutumisrata ja pelkäsin ettei kone pysähdy koskaan (koska tuon kokoinen kone ei tehnyt yhtä mehevää jarrutusta kuin isommat koneet).

Koko myöhästelyjuttu olisi ollut ihan ok, jos ei olisi ollut noita labroja aamulla. Se sai mut hyvinkin hermostuneeksi, sillä tiesin, etten osaa nukkua liikkuvissa kulkuneuvoissa. Ja tiedän, että väsyneenä olen todellinen zombi. Väsymys kostautui labroissa sillä, että mulla meni yhdessä kohdassa ihan täysin hermot ja aloin itkemään (aika noloa, mutta olin TOSI väsynyt). Päätin sitten selittää opettajalle tilanteen ja onneksi se ymmärsi ja olisi laittanut mut siihen työhön vain sivustakatsojaksi, mutta osallistuin kuitenkin muuhun kuin liuosten tekemiseen (joiden onnistuminen oli olennainen osa työtä ja joiden takia meidän työ viimeksi epäonnistui ja mun hermostuminenkin liittyi niiden laskemisiin). (Nais)opettaja sanoi mulle lopuksi: "Kyllä mä kuulen ymmärrän. Mulla on itselläni kaksi tytärtä."

"Failed calibration. Cal curve was not made"

Edellisen labrakerran litkut eivät onnistuneet, kun piti piirtää TC-kalibrointikäyrä

(TC=total carbon, yritettiin määrittää vedestä hiilipitoisuus).

Opettajan kommentti oli jotenkin osuva päätös koko reissulle, sillä oltiin aika paljon Saaran kanssa höpötelty siitä, miten naiset käsittelee ja tuntee erilaisia asioita eroten siitä, miten miehet ne ymmärtää. Tosin turinat painottuivat enemmän tuohon naisten osuuteen. Pohdittiin sitäkin, että kuinka paljon hormonit vaikuttavat naisten olotilaan ja tuntemuksiin. Ja se tuntuu olevan sellainen aihealue, mitä miehet ei pysty ymmärtämään vaikka niille kuinka yrittäisi selittää.

Niin ja tietysti välillä Brysseli-Kööpenhamina mun vieressä istui noin 8-vuotias poika, jolla oli flunssa. Se yski koko ajan ja niisti kätensä sormiin ja sitten housuihin ja se isä vain istui vieressä lukien lehteä. Teki mieli ojentaa sille pojalle nenäliina. Mun mielestä on käsittämätöntä, että minkä takia tän hetkisen pandemian aikana ei lapsille opeteta, että kuinka käyttäydytään julkisella paikalla, jos on flunssa (en tiedä vaikka sikainfluenssa sillä olisi ollut). Tai miksi niitä edes sitten raahataan niin välinpitämättömästi matkassa. Kaiken lisäksi, kun kapteeni oli kuuluttanut, että päästäkää ensin ulos ne, joilla on kiire jatkolennolle, ja pyysin päästä ikkunapaikalta pois, se isä tuhahti, että miten mä meinaan päästä niiden ihmisten ohi (ja olin just kysynyt lentoemänältä mahdollisuuksiani jatkolennolle ehtimiseen ja sen portti). Selitin, että pitäähän mun ottaa vielä takki. No. Nyt mulla on sitten kuumetta. Grrr.

Pohdiskelua Pahanana-päivänä

Mulla on ollut tänään tosi huono päivä ja oon miettinyt, että mitä virkaa mulla on tässä maailmassa. Loppujen lopuksi hyvinkin kummallisten mutken kautta olen päätynyt vain yhteen, vanhanaikaiseen vastaukseen. Mä haluan tuntea itseni naiseksi ja ainut asia, mikä mun mielestä saa mut tuntemaan itseni naiseksi on oma jälkikasvu. Onhan tässä vauvakuumetta ollut jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin tuntuu koko ajan siltä, että pian paras aika alkaa olla jo ohi. Saanko ikinä jälkikasvua? Voinko tuntea ikinä oloani oikeasti naiseksi? Onko mulla mitään virkaa tässä maailmassa ellen saa omia lapsia? Onko tämä nyt sitä biologisen kellon tikitystä?

No, kuitenkaan ei siis ole odotettavissa mitään vauvauutisia. Kai sitä saa haaveilla, mutta viime aikainen trendi mun elämässä on tuntunut olevan se, että mitä tahansa haaveilee niin ei se sitten kumminkaan toteudu. Aina saa vain pettyä.

Juustokierteet

Tuli muuten tosi hyvä suupaloja! Nam.

Triathlon??

Uusimmassa Fit-lehdessä oli juttua siitä, että lehden toimittaja oli käynyt vetäisemässä Helsinki City Triathlonin, joka sopii myös kuntoilijoille. Suoritettavat matkapituudet olivat kuntoilijalle sopivia. Kiinnostuin ja mietin, että se voisi olla mukava haaste. Olisi kymmenen kuukautta aikaa treenata. Ja kun lajit ovat vielä mieluisia, niin miksipä ei. Ainoa huono puoli on se, että Turun suurin ja paras uimahalli on remontissa, niin uimatreeni voisi jäädä vähälle. No mutta ehkä joskus. Täytyy laittaa harkintaan :D

Mietin kesällä josko suorittaisin viimeisen 6 op:een harjoittelun ulkomailla (Hollannissa, yllätys) toukokuussa. Mietitytti kumminkin muutama asia siitä ja kävin pari viikkoa sitten juttelemassa kv-koordinaattorin kanssa. Hän vahvisti huoleni: kukaan ei palkkaa kuukaudeksi työntekijää ja en voi saada mitään tukea vain kuukaudeksi. Eli se siitä sitten. Kyllä hän vilautteli ehdotusta vaihtoonlähdöstä, mutta kohdemaat ja ajankohdat eivät oikein sopineet mulle. Esimerkiksi Hampuriin pääsisi vaihtoon maalis-heinäkuussa, mutta haluan toki kesällä ansaita rahaa. Vaihtoonlähtlöön saisi tukea, sillä se kestää vähintään sen kolme kuukautta. Toinen vaihtoehto olisi Ranska, jossa olisi englannin kielistä opetusta. Muutama kurssi koko kevään aika olisi sellaisia, millä saisin ehkä korvattua joitain opintoja täällä, mutta en halua lähteä vaihtoon muutaman kurssin takia. Sitä paitsi mulla ei ole varaa myöhästyttää mun valmistumista hetkeäkään. En muutenkaan saa parille viimeiselle kuukaudelle opintotukea, joten nelosella mahtaa tulla tiukkaa taloudellisesti, ellen saa jotain töitä.

Hain töitä yhdestä apteekista, mutta ei ne taida mua sinne ottaa. Mitään ei ole kuulunut. No, tulipahan taas kerran harjoiteltua työhakemuksen kirjoitusta ja päivitettyä CV.

Pari faktaa Kaisa urheilusta

Kaksi asiaa liikunnasta, mitä olen tajunnut tällä viikolla:

• Vihaan urheilua, jossa hiki valuu. Luulen, että olen saanut siitä yliannostuksen. Pyrin kuitenkin käymään nykyään muun muassa cyclingissä, jossa tulee TOSI hiki, koska epäterveellisen ruokavalion takia mahamakkarat ovat ilmestyneet.
  
• Tykkään kovin Pilateksesta, koska se on niin kotrolloitua. Nimenomaan se kontrollin hallitseminen on se juttu. Ja se, että olen huomannut olevani rapakunnossa ja Pilates on hyvä pohja tähän uuteen ryhdistäytymiseen :D.
  

Ei niin kivaa.

Yllätyin ja ilostuin kovin, kun huomasin, ettei huomenna olekaan elintarvikekemian labroja aamulla klo 8. Vaikka labrat onkin kivoja, nyt tuntuu siltä, että myös uni maistuisi. En tiedä, johtuuko se tästä päivien lyhenemisestä, mutta tuntuu, että koko ajan väsyttää. Juon Beroccaa ja syön niitä kalaöljykapseleita ja rautaa (koska kävin luovuttamassa verta vajaa kuukausi sitten) ja yritän syödä muutenkin monipuolisesti, niin tuskin väsymys mistään hivenaine/vitamiinipuutoksista ainakaan johtuu. Hyvä puoli on se, että yleensä väsymys tulee illalla ihan normi aikaan, mutta aamulla ei millään tohtisi nousta seitsemältä ylös, vaikka olisikin mennyt ajoissa nukkumaan. Viikonloppuina olen nukkunut niin pitkään kuin olen pystynyt, mutta en yleensä yli kymmeneen.

Ensi viikolla ei muutenkaan ole juuri koulua - vain sähkötekniikka neljän tunnin luento. Mälsää. Turku on lomauttanut tänä vuonna opettajat kahdeksi viikoksi ja keskiviikkona alkaa se ensimmäinen lomautusviikko.

Puhuin aikaisemmin, että pidän prosessitekniikasta. Ensimmäinen tentti meni jostain syystä täysin penkin alle, vaikka olin lukenut siihen tosi paljon. Nyt alkoi prosessitekniikka 2. Olen tunneilla yksi aktiivisimmista oppilaista, eikä meitä aktiivisia siellä juuri kauheasti ole. Yhden käden sormet riittävät laskemaan meidät. Tällä viikolla tunnelma on omalta osalta niillä tunneilla muuttunut, sillä keskiviikkona opettaja päätti sitten jostain kumman syystä suoraan sanoen vittuilla mulle melko rankasti koko luokan kuullen. Ihan sama kuin se olisi sanonut että olet Kaisa tyhmä (vaikkei se varmaan tiedä mun nimeä edes). Loukkaannuin ja tyrmistyin kovin sen sanoista. Mietin, että miksi enää vastaisin siellä yhteenkään sen kysymykseen, jos vastaukseksi saa pelkkää vittuilua. Voi tietenkin olla, että opettaja ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta se kyllä meni sanoissaan hyvän maun yli ja reilusti. Kaverin (joka on myös aktiivinen siellä tunnilla) kanssa puhuttiin, että jos se opettaja kumminkin tykkää meistä juuri sen takia että ollaan aktiivisia ja tavallaan sitten luulee jossain alitajunnassaan, että meille voi sanoa mitä vain. Vai eikö se sitten tykkää ollenkaan? Joka tapauksessa aion tästä asiasta tehdä jonnekin taholle huomautuksen, sillä en suoraan sanoen uskalla sanoa suoraan opettajalle asiasta, sillä pelkään, että se vittuilu vain pahenee. Ja vaikka olenkin sellainen, että voisin periaatteessa näpäyttää sanoillani sille opettajalle takaisin, en sitä halua tehdä. En halua keskustella opettajan kanssa "näätä"-kielellä. Kavereitten kanssa ehkä vielä menee. Harmittaa vain tosi paljon se, että taidan olla melkein ainoita ihmisiä koko linjalla, joiden mielestä prosessitekniikka on mielenkiintoista. Nyt siitä tekee hieman vastenmielistä opettaja.

Turussa satoi hieman lunta perjantaina. Jee. Loppuviikosta pitäisi sataa sitten jo enemmän. En pidä kauheasti siitä, että illat on nyt paljon lyhyempiä ja pimeä tulee aikaisin.

No hupsista!

XD

Prosessitekniikkaa

Kyllä. Myönnän, vaikka luokkakaverini luultavasti pitäisivät minua hulluna ja järjestäisivät ehkä minulle hoitopaikan jostain pehmeästä huoneesta.

Tykkään opiskella prosessitekniikkaa. Mielestäni on mielenkiintoista saada tietää, miten ja millä kaiken maailman juttuja tehdään ja mitkä asiat ovat olennaisia, että ne jutut onnistuu niin kuin niiden halutaan onnistuvan. Tämä aihealue on aika merkittävä osa meidän opintoja ja moni pitää oppiainetta vaikeana, tylsänä ja ikävänä. Paljon siinä on opittavaa, mutta jotenkin se on tosi mielenkiintoista. Meidän opettaja tuntuu olevan prosessitekniikan tietopankki, vaikka hänen opetustyylinsä ei ehkä ole kaikkein mukavinta. Hän on kuitenkin aloittanut pedagogiset opinnot ja on selvästi itse niistä innoissaan ja kokeilee meillä kaikenmaailman ryhmätöitä. Mutta prosessitekniikka on kivaa :D

Tentit ovat onneksi ohi vähäksi aikaa. Tuntuu, että olen saanut nyt jonkinlaisen ekstramotivaation. Ehkä kalaöljytabletit oikeasti auttavat keskittymiseen tai sitten se on oma tahto oppia paljon uutta ja kehittyä hyväksi, kilpailukykyiseksi insinööriksi, joka revitään koulunpenkiltä työelämään XD. Ehkä hieman liioittelua. Pitää vain olla tyytyväinen, että opiskelumotivaatio on kohdallaan.

Kokemuksia hulluista

Kun pyöräilin tänään kotia päin, näin aika lähellä Tyksiä miehen juoksevan jalkakäytävällä. Hänellä oli päällä vain valkoinen t-paita ja keltaiset sukat. Juoksutyyli oli aika raskas ja mieskin jo noin 50-60 -vuotias. Ajattelin, että hän on karannut sairaalasta ja mietin, voisiko siitä soittaa jonnekin. Mietin lähinnä poliisia. En kuitenkaan soittanut. Harmitti.

Reilu vuosi sitten kun tulin opettamasta ja noin puoli yhdeksän aikaan illalla kävelin keskustassa, ajattelin käväistä vielä Forumissa, jos se olisi auki. Näin Börsin sisäpihalla ja Forumin yhden sisäänkäynnin luona miehen viilaavan pyöränlukkoa auki. Kävelin nopeasti ohi ja mietin taas, että pitäisikö soittaa poliisille, mutta ajattelin että se mies ehtisi kuitenkin häippästä sillä aikaa. Koska Forum oli sulkemassa oviaan, en päässyt enää toisesta ovesta ulos ja lähdin kävelemään takaisin päin. Näin vartijan, joka opasti kuinka pääsee suljetusta ostoskeskuksesta pois. Ulospäästyäni tajusin, että olisin voinut sanoa ryöstömiehestä vartijalle, mutten hämmentyneenä omasta olostani tajunnut. Harmitti.

Joskus nuoruudessa, kun olin balettiharjoissa, iskä oli luvannut tulla hakemaan minut. Olin ehkä 10-vuotias. Iskää ei kuitenkaan kuulunut ja soitin kotiin. Laitoin viimeisen 10 markan kolikkoni kolikkopuhelimeen. Iskä ei ollut vielä kotonakaan. Puhelu maksoi ehkä noin kaksi markkaa eikä puhelin antanut vaihtorahaa takaisin. Harmitti kovasti, sillä 8 markkaa oli silloin iso raha kymmenenvuotiaalle. Lähdin bussipysäkille (oli onneksi bussikortti), johon saapui myös hullu nainen. Se oli varmaan hyvinkin humalassa ja uhkasi tappaa meidät muut pysäkillä olevat ja heilui keskellä tietä. Muistan, että silloin pelotti tosi paljon.

Toisella kertaa olin tulossa soittotunnilta ja istuin sellokotelon kanssa Lahden kauppatorilla odottamassa bussia. Viereeni istui jälleen humalainen ja säikähdin aivan mielettömästi, kun se alkoi yhtäkkiä kovaan ääneen laulaa tai paremminkin hoilata. Istuin peloissani ja vastailin ujosti hänen esittämiin kysymyksiin soittamisesta. Silloin ei niinkään pelottanut, mutta jännitti suuresti, aikooko mies viedä selloni tai tehdä sille jotain.

Syyslomaa ja lukemista

Syysloma.

Tänä vuonna en ollut loman tarpeessa, kuten viime vuonna tässä vaiheessa syksyä. Silloin vaivasi melkoinen opiskelumotivaation puute, nyt on kaikki kohdillaan. Ainut syy, miksi loma on tervetullut, on se, että nyt on aikaa lukemiseen. Ensi viikolla on taas kaksi tenttiä.

Syksyn aikana on tähän mennessä ollut suurimmaksi osaksi mielenkiintoisia kursseja, jotka muistuttavat siitä, että olen tosiaan oikealla alalla (hoen tätä aina, mutta olen siitä edelleen todella onnellinen). Yksi kurssi on ollut keskivertoa kuivempi ja toinen todella turha. Sähkötekniikan kurssi on melkein pelkästään fysiikan kertausta viime vuodelta. Kurssissa ei ole tenttiä vaan arvosana määräytyy läsnäolon ja tehtävien perusteella. Meitä on tunnilla kaksi vuosikurssia eikä kukaan tunnu kuuntelevan. Opettaja ei tarkasta tehtäviä (ne kyllä käydään tunnilla läpi), koska hän ei ehdi, joten hänelle voi periaatteessa palauttaa mitä tahansa soopaa. Loman jälkeen tunnit ovat 4 x 45 minuuttia joten tuskaa tulee olemaan nykyisen opetustyylin mukaisesti.

Syksy tuntuu mukavalta ja kylmältä. Ajattelen ja suunnittelen tosi paljon tulevaisuutta, vaikka en ihan täysin tiedäkään, mitä siltä odottaisi. Haaveilu tuntuu ihanalta. Välillä haaveilen siitä, että olisi pidempi aika vapaata ja hieman ylimääräistä rahaa ja pääsisi hetkeksi pois täältä jonnekin kauas vain lekottelemaan ja näkemään muunlaista elämää maailmalla. Toisinaan haluaisin jo kaiken mistä haaveilen pitkällä tähtäimellä. Vaikka onhan tässäkin hetkessä oikein mukava olla. Onnellinen olo.

Nådendal

Kaikki on varmaan kuulleet Naantalin "kotibilepalosta". Täytyy sanoa, että se kyllä kosketti. Mutta tänään sain kuulla, että entinen työkaveri ja samalla luokkakaverin serkku on palon takia Töölössä hoidettavana (eli se vakavimmin loukkaantunein). Vaikka en koskaan ollut tämän työkaverin kanssa mitenkään läheinen, niin jotenkin tuo tragedia koskettaa nyt enemmän. Ja tuli myös mieleen, että siellä on voinut olla myös mun entisiä oppilaita (ja varmasti onkin ollut), oonhan opettanut 7-20 -vuotiaita vuoden verran Naantalissa. Ei voi muuta sanoa kuin voimia kaikille ystäville ja omaisille.

Elintarvikekemia

Ihan huippulabrat menossa meillä! Elintarvikekemian labratyöt, joissa oikeesti tehään analyysejä elintarvikkeista. Viimeksi tänään määritettiin rasvapitoisuutta makkarasta ja tutkittiin elintarvikkeiden luontaisia väriaineita. Keiteltiin porkkanaraastetta ja mustikoita sekä tuhkattiin makkaaraa:D. On kyllä ollut ihan ehdottomasti mahtavimmat labrat tähän mennessä, vaikka opettaja ei olekaan parhaasta tai mukavimmasta päästä ja työt/laitteet ei ole mitään helppoja. Vaikka meillä on ollut takana vasta ihan muutama labrakerta, oon oppinut jo tosi paljon hyödyllisiä juttuja ja ymmärtänyt vaikka mitä uutta!

Tollasella hydrolyysilaitteella pilkottiin ja vapautettiin rasva makkarasta, jonka jälkeen se uutettiin alla olevalla uuttolaitteella.

Nää ei siis ole meijän kokeesta vaan ihan netistä otettuja kuvia.

Kommentteja?

Kukaan ei enää kommentoi mitään. Yksi syy siihen on varmasti postausten väheneminen. Muita syitä voin vain spekuloida:

• Mulla on tosi tylsä elämä, josta ei saa mitään mielenkiintoista irti
• En ajattele enää/ei ole aikaa pohtia elämän suuruuksia (ja syvällisyyksiä, mutta en mä kyllä kovin syvällinen ole - joskus ehkä vähän)
  
• Kirjoitan tosi tylsästi
• En kirjoita provosoivasti (vaikka joskus yritänkin)
• Ketään ei enää kiinnosta lukea tätä blogia (kuolema tulee sittenkin?)
• Teillä vakilukijoilla/kommentoijilla on kauhea kiire koko ajan
  

Blood

Meitsi kävi tänään taas auttamassa ihmisiä 4,5 desin verran. Hyvä hyvä. Tuntuu että olen käynyt luovuttamassa jo useammankin kerran kuin ne viisi, mitä todellisuudessa olen käynyt.

Ekaa kertaa pistokohta lähti reilusti vuotamaan vaikka oli laitettu jo side paikoilleen. Mut ensimmäisen siteen laittoikin joku harjoittelija niin se ei ehkä laittanut sitä kunnolla. Toivottavasti ei tuu mitään mieletöntä mustelmaa.

Kiroulua ja hampaitten kiristelyä

Yritin eilen tehdä tanssituntia huomiseksi. Se on edelleen erittäin kesken eikä mua jaksaisi kiinnostaa pätkääkään. Argh! Ehkei tuo tanssinopettaminen ole mun juttu ollenkaan. Lavalla oli kivaa, mutta opettaminen... puuh.

en enää halua
musta ei ole tähän enää
mun luovuus on unholassa eikä se oo sieltä yli kahden vuoden jälkeen tullut takaisin ja tuskin koskaan tuleekaan
tätä en halua
minusta tulee insinööri perkele!
onneks vaihdoin alaa

Ja tää on vasta eka niistä kolmesta tunnista mitä olen tänä syksynä luvannut pitää.

EDIT

Mut hei, sain tietää, että tunnille oli hurja osallistajamäärä - yksi vaivainen ilmoittautuja - niin ei tarvii enää stressata. En aio yksityisopetusta pitää.

Suklaafondant

Uuh. Tätä kannattaa kokeilla!

Karkiton syyskuu on onnistunut loistavasti. Pari kertaa olen nähnyt unia, että olen syönyt karkkia enkä ole tajunnut lakkoani :D. Ei enää kovin montaa päivää jäljellä, mutta eipä kyllä tee karkkia juurikaan mieli. Lähdetään vielä ensimmäinen päivä laivalle, joten saa nähdä olenko siellä kunnon sokerihumalassa XD.

intialaista

Turusta on löytynyt mun ja Laurin "uusi" lempiravintola, joka kyllä saa lohkon meidän opiskelijabudjeteista ehkä vähän liiankin usein :D. Onneksi ravintolassa on sentään opiskelija-alennus.

Delhi Darbar

Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille täällä päin asuville. Ja ennakkoluuloisille tiedoksi: intialaisesta ravintolasta saa myös ruokaa, joka ei ole kovinkaan tulista.

Lihakset

En ole kuntoilut yli kuukauteen ja nyt alan tuntea sen vaikutukset. Tauti on toivottavasti selätetty, mutta vielä on hieman pipi olo. Pahinta on nyt se, kuinka tunnen lihasvoiman lähtevän lihaksista. Se tuntuu aina yhtä epämiellyttävältä, vähän samalta kuin teini-iän kasvukivut. Pikku hiljaa voisin jälleen aloittaa liikkumisen, ettei ihan pääse löystymään ja lihomaan.

Aloitin kuun alussa kuukauden karkkilakon ja se on ainakin tähän mennessä vielä pitänyt. Tarkoituksena on vähentää sokeriaddiktiota ja säästää hampaita. Tosin on tullut kyllä leivottua herkkunälkään, mutta kyllä niitä leipomuksia vähemmän kuluu kuin karkkia.

Uusi tukka

Sain vihdoinkin uuden tukan! Johan sitä oli koko kesä odoteltu. En viittinyt sitä kuitenkaan laittaa kesällä uuteen kuosiin, sillä se olisi kuitenkin ollut 40 tuntia viikosta myssyn alla piilossa ja lättänässä. Väri olisi voinut olla oranssimpi, mutta yllätys, ettei kampaaja suostunut värinpoistoon, kun sanoin että haluan kasvattaa hiuksia. En tiedä, onko tuo mallikaan nyt sitten enää sellainen, että siitä kauhean nopeasti mitään pitkää tukkaa kasvattaa, mutta tulipahan siihen ainakin kaipaamaani muutosta.

Samsung vs Nokia

Ai niin, ostin uuden puhelimen. Tai tilasin, sillä netistä sen sai melkolailla halvemmalla. Olin koko kesän etsinyt uutta Nokiaan, mutten löytänyt mieluisaa. Vaihdan siis merkkiä Samsungiin. Nykyisin on muuten muotia, että puhelinliittymäliikkeissä puhelimet on hinnoiteltu idioottimaisesti. Esimerkiksi, jos olet DNA:n asiakas, voit tehdä liittymään 24 kuukauden sopimuksen ja saat puhelimen noin 50 euroa halvemmalla. Se ei siis ole kytkypuhelin, vain liittymää ei voi vaihtaa. Tai voi, mutta sitten pitää ottaa uusi numerokin. Ja sitten on tietysti ne kytkypuhelimet, mutta niiden hintoja en halunnut edes katsoa.

Tein tänään koulussa aika mielenkiintoisen huomion. Meidän vuosikurssin opiskelijat ovat aika hiljaisia, eikä tunnilla kovinkaan moni ole äänessä - jos ei omia jutusteluja oteta huomioon. Meillä on kaksi miesopettajaa, jotka kumpikin yrittää saada tuntiensa aikana edes jotain keskustelua aikaiseksi. He kyselevät ja joskus joku vastaa (aika useasti minä tai muutama muu opiskelukaveri). Tänään huomasin sellaisen piirteen heissä molemmissa, että kun joku opiskelija ottaa kantaa tai sanoo jotain - yleensä tämä tulee esiin, jos opettaja ei ole kysynyt mitään vaan oppilas puhuu oma-alotteisesti - niin opettaja vastaa siihen lähes aina hyökkäävästi takaisin. Tänään toinen opettajista vastasi useasti suoraan sanoen jopa vittuillen. Eikä se yleensä riitä. Tavaksi on näköjään tullut myös se, että opettaja ottaa asian hetken päästä tai seuraavalla tunnilla uudelleen esille. Mitä luulette, kannustaako tämä jo ennestään hiljaisia opiskelijoita sanomaan mielipiteitä tai omia näkemyksiään tai oikeita/vääriä vastauksia yleisesti luokassa. Ei taida. Minäpä taidan jutella tästä asiasta jonkun kanssa. Aikuisia tässä ollaan kaikki. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Antibiootit alkavat pikkuhiljaa parantamaan vointia! Kävelin tänään melkein kolme tuntia kaupungilla, eikä keuhkoihin sattunut paljon yhtään.

Saisinko uuden istumapaikan, kiitos!

En usko, että olisin eläissäni myöhästynyt junasta. Nytpä sain kokea senkin.

Oon jo hetken aikaa suosinut kotikoti-reissuilla linja-autoa, koska se kulkee suoraan, eikä tarvitse suorittaa vaihto-operaatioita ja sillä pääsee "melkein" porukoiden kotiovelle asti. Maanantaina päätin kuitenkin tulla Lahdesta Turkuun junalla pitkästä aikaa - onhan junissa nykyään PC-pistokkeet ja mulla oli yksi raportti kesken, jonka palautuspäivä sattui olemaan juurikin se samainen maanantai. Matka alkoi "hyvin": juna oli jo laiturille tullessaan 10 minuuttia myöhässä. Junan vaihtoaika Pasilassa oli 15 minuuttia, joten ajattelin, että ehdin varmasti Turun-junaan. Pasilassa ilmoitettiinkin sitten, että junamme olikin jo 15 minuuttia myöhässä ja että Turkuun menevä juna odottaa meitä. Odotti kyllä, mutta olin melkein viimeisessä vainussa ja liukuportaissa mun edessä oli mies, jonka laukku oli juuri liukuportaitten levyinen, enkä voinut sitä ohittaa. Kun saavuin pienin juoksuaskelin uudelle laiturille, junan perä oli kosketuksen päässä, kun se lähti liikkeelle. Oli vain energian hukkausta juosta se kiinni ovelle asti ja todeta, ettei se odota. Kävelin suoraan lipunmyyntiin, selitin puuskuttaen tilanteen ja sain onneksi uuden paikan tunnin päästä lähtevään junaan (jihaa: tunti Pasilassa tekemättä ei mitään). En muuten ollut ainut matkustaja, joka ei ehtinyt siihen junaan. Kun sitten vihdoin ja viimein elämän pituinen tunti oli kulunut ja toinen juna saapui ja konduktööri sen mukana, joudun selittämään juurta jaksaen tilanteeni. Tietysti. Ja näyttämään uuden istumapaikkatositteen.

Eikä fiilistä parantanut se, että keuhkot tuntuivat taas iljettäviltä pienen juoksupyrähdyksen jälkeen. Tänään sain vihdoinkin raahattua itseni lääkärille ja keuhko-ongelma selvisi keuhkoputkentulehdukseksi. Se oli ilmeisesti jyllännyt mun keuhkoissa jo melkein neljä viikkoa. Silloin oireet alkoivat, tosin hieman erilaisina ja lievempinä.

Täytyypi vielä mainita ammattitaitoinen terkkari, jonka luona ensin aamulla kävin, koska sen luo pääsee ilman ajanvarausta. Se, mitä sen kanssa käydyistä keskusteluista jäi mieleen oli: "Ei se varmaan oo mitään vakavaa, mutta mä varaan sulle kuitenkin lääkäriajan. Onhan kyse sentään keuhoista." Onneksi oli kyse kuehkoista?

Ei mitään uutta, ei mitään ihmeellistä.

Työt on nyt tältä vuodelta ohi ja arki koulussa alkanut. Mitä tunteita tämä minussa herättää? Ihan hyviä. Olin aika innoissani tänään koulusta ja koulussa.

Lupasin, että pidän karkittoman syyskuun, koska ostan ja syön niin paljon karkkia, että alan olla jo sokeririippuvainen. Maanantaina alkoi ja nyt on vasta keskiviikko ja tekee niiiin paljon mieli jotain hyvää. Tää alku on kyllä tuskaista. Puuh.

Tänään on myös ensimmäiset opiskelijapippalot ja huomenna toiset. Vuosi alkaa siis hyvin. En kyllä tiedä kuinka jaksan, mutta kavereiden painostuksesta on pakko ;).

Kirjoja

Luin yhden parhaista kirjoista ikinä. En pidä sellaisesta kirjallisuudesta, missä kuvaillaan paljon, vaan haluan, että tarinankerronta on sujuvaa, nopeatempoista ja että saan itse kuvitella asiat. Lukemani kirja, Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on niin koskettava ja koukuttava, että se oli pakko saada mahdollisimman äkkiä luettua. Fiktiivinen tarina kytkeytyy historiaan ja samalla kertoo, millainen elämä naisilla voi olla Afganistanissa nykyäänkin. Suosittelen tuhannen auringon voimalla!

Hosseini on kirjoittanut myös kirjan Leijapoika, josta on tullut elokuvakin. Kävin katsomassa elokuvan viime keväänä ja se oli kieltämättä aika raju.

Paulo Coelhon Alkemisti oli viime kesän lomakirja. Se oli mukana reissussa ja sitä lukiessa tuli lomaolo. Luin myös Shahirin, josta pidin kovasti, vaikka se olikin hieman hidastempoinen. Kolmantena Coelhon kirjana luin Bridan ja voin sanoa että viimeiseksi jäi. En enää jaksa lukea yhä uudelleen eri tarinoihin kytkettynä samoja ajatuksia. Rakkaus, yksinäisyys, itsensä etsiminen ja jumalan olemassa olon pohtiminen. Se oli siinä. Ei enää mitään uutta. Tietyllä tapaa ymmärrän Coelhon tyylin kirjoittaa, mutta itse pidän kuitenkin siitä, että kirjassa on kunnon tarina ja sen takana ajatus. Toinen koskettava kirja on ollut Tyhjentävä vastaus, joka nykyään tunnetaan nimellä Slummien miljonääri ja josta tehtiin elokuvakin. Elokuva tosin ei ole kovinkaan kummoinen.

Olen jostain syystä tykästynyt kulttuuriin, joka vallitsee Lähi-Idässä. Tai en ehkä tykästynyt, mutta mua kiinnostaa lukea tarinoita, mitkä sijoittuu Afganistaniin, Pakistaniin tai Irakiin. Se maailma on niin erilainen. Julma. Halveksiva. Rakastava. Hallitseva. Silloin ymmärtää, että itsellä on asiat aika hemmetin hyvin täällä kylmässä, mutta vauraassa Pohjolassa. Ruokaa saa, kun sitä tarvitsee, kukaan ei hakkaa sen takia, että olen tehnyt jotain mikä ei toista miellytä ja saan pukeutua kuten haluan. Kukaan ei hallitse minua. Olen minä, en kenenkään "lelu".

Huomenna piti loppua työt, mutta jatkankin ensi viikolla vielä pari päivää. Mietin, löhöänkö vai tienaanko rahaa. Päädyin jälkimmäiseen. Seuraavana viikonloppuna voikin sitten mennä vanhempien luo laiskottelemaan, koiraterapiaan ja lempparihierojan käsittelyyn.

Ukkosta ilmassa

Tänään taivas repesi.

Olin vielä kahden vaiheilla, noustako ylös vai nukkuisinko vielä hetken. Näin silmäluomieni läpi välähdyksen, ehdin ajatella sen näköharhaksi, kun jo jyrähti todella kovaa ja alkoi sataa ihan täysillä.

En edelleenkään pidä ukonilmasta.

Töitä ja töitä vain

Näin kesällä ei oikein tule päivitettyä tätä blogia, kun ei kauheasti ole muuta elämää kuin työ ja se vähän väsyttää. Enää reilu kaksi viikkoa ja sitten on taas koulun aika. Can't wait!

Mikrotukihenkilöjuttu on alkanut pikku hiljaa saada jo farssin piirteitä... Mut taidetaan muistaa tulevaisuudessa aika pitkälti siitä... Eikä se oikeasti ollut edes mikään ihmeellinen juttu. Miehet ei vain lue käyttöohjeita, naiset lukee.

Mulle vähän niin kuin luvattiin jo töitä ensi kesäksikin. Hyvä niin! Meinasin kyllä, että jos toukokuussa suorittaisin viimeisen harjoittelun ulkomailla ja sitten tulisi kolmeksi kuukaudeksi jälleen tänne töihin ja ehkä sitä opinnäytetyötäkin tekemään, mikäli mieluisa aihe löytyy. Ulkomaista Hollanti on yllättäen ollut vahvasti mielessä ja olen jo katsonutkin potentiaalisia paikkoja, mihin voisin harjoittelupaikka hakea. Täytyy nyt syksyllä ehti ensi töikseni ottaa yhteyttä kv-koordinaattoriin.

Vielä on kesää jäljellä II

Kokeilin eilen jälleen pakkaajan hommaa öljynpullotuksessa. Oli mahdollisuus jäädä ylitöihin ja jäin. Huomasin, että tarvittavat toimenpiteet pullotuskoneella tulivat selkärangasta. Oli ihan kivaa vaihtelua latoa pulloja ja korkkeja koneeseen.

Olen myös saavuttanut mikrotukihenkilön tittelin :). Meillä on töissä sellainen mikronkokoinen vesipitoisuudenmääritysuuni, jonka olen "korjannut" kaksi kertaa kalibroimalla sen vaa'an. Muut olivat sitä mieltä että se on rikki. Korjausmiehen tilaaminen olisi ollut aika rahakasta puuhaa. Minä sain vain pienen korvauksen siitä, että jostain syystä osaan tehdä toimenpiteen, mikä minun mielestäni pitäisi myös sen uunin käyttäjien osata. Ammattitaitoa ja silleen. Itse en sitä uunia siis edes käytä. En koskaan. Insinööri reppana.

Töissä on tosiaan ollut ihan mukavaa, kun tuli vihdoin (no aikoja sitten) se olo, että osaan ne hommat.

Muutenkin elämässä menee aika jees. Harmittaa vain välillä, kun aika ja voimat ei riitä parisuhteeseen niin paljon kuin itse haluaisi. Kolmen viikon päästä työt ovat kuitenkin ohi ja paluu arkeen alkaa. Ihanaa: sitten ei ole enää puoli kuuden aamuherätyksiä!

"Kasvis"ruokaviikko

Sunnuntaina päätin, että tämä viikko saa olla terveysviikko. Lomalla tuli mässäiltyä niin paljon kaikkea, että minulla oli tarve tietynlaiseen puhdistautumiseen. Jos ei muuten niin ainakin henkisesti. Elikkäs kasvisruokaa ja ei karkkeja ollenkaan!

Maanantai lähti ihan hyvin liikkeelle pinaattikeitolla nam. Tiistaina iski suunnaton laiskuus ja päätin, että jos nyt sitten välttäisin edes punaista lihaa. Hipsin naapuriin kiinalaiseen ravintolaan lounaalle, jossa sattuikin olemaan juuri lempiannokseni lounaslistalla - kanaa kungpo. Ruoka oli oikein hyvää ja ravitsevaa. Keskiviikkona - eilen - tein itselleni ruokaisan tonnikalasalaatin joka jäi suurimmaksi osaksi syömättä, sillä ei vain ollut nälkä. Töissä iski kuitenkin jo melkein puolen tunnin päästä työnvuoron alettua ihan kauhea himo lämpimään ruokaan ja lihapulliin ja perunamuussiin! Niitä oli sitten pakko saada ja onneksi Shellillä sattui olemaan juuri niitä kylmäkaapissa! Se siitä sitten. Nyt on uuniin menossa soijamakaronilaatikko. Valinta soijankäyttöön oli lähinnä laiskuusperäinen: en jaksanut käydä kaupassa ja soijarouhetta löytyi kaapista.

Mutta karkkiin en ole koskenut (kolmeen ja puoleen päivään). Vaikka työkaveri eilen tarjosi karkkia ja kiusasi vielä jättämällä pussin pöydälle ja sosiaalitiloissakin oli karkkia niin en syönyt yhtään. Kohta on taas reikiä hampaissa kun syön ihan liikaa karkkia.

Terveysviikon päättä (heh) lauantai, jolloin ajattelin leipoa muutaman marjapiirakan :D. Pakko saada leivontatuotteita pois jääkaapista.

Ei saa olla liian tiukka tällaisten suhteen, mutta joskus pieni kuri on hyvästä :).

Halpatuotteet ja private labels -tuotteet

Elintarvikkeista kiinnostuneena olen alkanut kiinnittää huomiota, missä esimerkiksi K-kaupan private label -tuotteet eli Pirkka-tuotteet valmistetaan. Pirkka on laajentanut vuosien varrella valikoimaansa ja niiden hinnat ovat astetta alempia kuin "normaalien" tuotteiden. Olen hieman myös sitä mieltä, että K-kaupassa normaalien tuotteiden hinnat ovat hieman korkeampia kuin muissa kaupoissa, jotta Pirkka-tuotteet saadaan näyttämään edullisemmilta. Jossain määrin tämä varmaan pitää paikkaansakin.

Jotta hinta saadaan alaspäin, on jostain tingittävä. Aikaisemmin olen kiinnittänyt huomiota muiden ketjujen private label -tuotteiden valmistukseen ulkomailla, mutta tuntuu, että Pirkkakin on lisännyt sitä merkittävästi. Odotan, milloin Pirkan puolukkapuuron valmistus siirtyy Saarioisilta jonnekin päin Espanjaa. Ei sillä, että minulla olisi suuria antipatioita ulkomaista tuotantoa kohtaan, mutta olisi kiva, jos suuri päivittäistavaroiden valmistuttaja pitäisi työpaikat Suomessa, koska täällä on osaamista niin paljon.

Materiaalit, ainesosat ja laatu tietysti laskevat niin ikään tuotteiden hintaa. Halpatuote ei pröystäile pakkauksellaan tai marjojen määrällä hillossa. Luontaisten aromien ja lisäaineiden sijasta käytetään keinotekoisia, jotka ovat tietenkin halvempia. [Ja tästä tuli mieleen, että älkää toki kammoksuko kaikkia lisäaineita. Useat niistä ovat vaarattomia ja parantavat huomattavasti elintarvikkeita. Jos haluatte vähentää lisäaineiden käyttöä niin aloittakaa vaikka poistamalla karkit, keksit ja jäätelöt ruokavaliostanne.]

En halua tällä mitenkään yrittää estää teitä ostamasta private label - tai halpatuotteita, mutta haluan antaa ajatuksille aihetta. Jos hintaeroa on vain vähän ja vain kalliimpi tuote on valmistettu Suomessa, niin eikö silloin kannattaisi valita se?

Itsehän boikotoin ainoastaan Euroshopperia. Hinta-laatu -suhde ei kohtaa.

Vielä on kesää jäljellä

Jee! Kerrankin onnistunut jossain. Huhtikuussa kirjoittelin, kuinka laitoin vähän parvekekukkia kasvamaan. Mustasilmäsusanna lähti yhtäkkiä hirveän kasvuun ja nyt on pian ensimmäinen nuppu auki ja muutaman muunkin nupun olen pongannut. Pistän kuvan, kun se on hieman enemmän kukassa. Ensimmäinen auringonkukkien kasvatusyritys tyssäsi siihen, ettei mulla ollut tilaa laittaa niitä isompiin kasvualustoihin ja silloin oli ulkona vielä niin kylmä, ettei niitä voinut parvekkeellekaan vielä laittaa. Uudet ovat hyvässä kasvussa parvekkeella. Saa nähdä, kukkiiko ne koskaan. Lisäksi on tulossa vielä basilikaa, mutta en siitäkään tiedä, kasvaako se koskaan kunnolla. Ekaa kertaa ikinä olen saanut myös muratin kasvamaan. Kaikki aikaisemmat ovat kuolleet melko nopeasti. Viihtyy näemmä pihalla hyvin.

Töissä menee ihan ok. Pari viikkoa sitten koin vihdoinkin sen ahaa-elämyksen, jolloin tajusin monta sekaisin ollutta asiaa. Yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdalleen ja nyt on kiva tehdä töitäkin, kun ei tarvitse koko ajan kysellä. Ja pari viimeistä viikkoa on ollut ihan hyvin tekemistäkin, sillä viikon päästä alkaa viikon loma (jihaa!) ja koko tehdas on silloin kiinni, joten nyt pitää sitten tehdä vähän enemmän tuotteita varastoon. Täytyy myöntää, että vielä kesäkuun lopulla olin tosi tuskastunut, kun ajattelin etten ikinä opi työtäni kunnolla. Aina unohdin tehdä jotain tai tein liian myöhään/aikaisin. Silloin en ollut varma, pidänkö työstäni vai en. Ajattelin, että siihen mennessä olisi jo pitänyt osata kaikki. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että osaan työni ja se on sitä myötä myös tullut ihan mukavaksi. Kesti vain "hetken", että pääsi mukaan flow'hon.

Vanhemmat olivat viime viikolla käymässä ja käytiin tuossa viereisessä Käsityöläismuseossa Luostarinmäellä. Vaikka asun siinä ihan vieressä, en ole siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Se vaikutti kyllä sellaiselta paikalta, että sinne voi muitakin vieraita kesällä viedä.

Käytiin perjantaina Laurin kaverin mökillä ja tuli samalla käytyä vähän uimassakin 15 asteisessa vedessä. Tai pikemminkin hypeltyä veteen :D. En ole moneen vuoteen hyppinyt mistään lavoilta, eikä tuokaan nyt kovin korkea "hyppytorni" ollut, mutta oli kyllä kivaa.

Viikot ja kesä menee nopeasti. Tosiaan pian on loma ja sen jälkeen enää viisi viikkoa töitä ja sitten alkaakin jo koulu!

edit//
No laitan sittenkin tän kuvan ensimmäisestä kukasta, kun se jo aukesi :D.

Runoja.

En ole hetkeen kirjoitellut mitään, mutta aina löytyy jostain varastoista uusia. Olen kerännyt kaikki tähän mennessä löytämäni yhteen tiedostoon ja niitä on jo pienen kirjallisen verran - 21 sivua. Ehkä täytyy alkaa pian taittohommiin :D.

---

Kosketat minua kädelläsi
Tahtoisin, että kosketat sydämelläsi

Katsot minua silmilläsi
Tahtoisin, että avaisit minulle sielusi

Olet hiljaa
Tahtoisin, että olisimme hiljaa yhdessä

Niin lähellä
Liian kaukana

---

Eristynyt

Kahleissa

Vapautunut

Kotona

Oma paikka

Rauhallisuus

Hiljaisuus

Yksinäisyys

---

En pidä itsestäni tällaisena

Hermoraunio
Mustasukkainen
Helposti henkisesti loukkaantuva

Äkkipikainen
Ailahteleva
Heikkohermoinen

Rauhaton
Alakuloinen
Tylsä

Hymyilemätön
Tuskainen
Vaikea

Tahdon itseni takaisin!
Tahdon olla Minä!

Iloinen
Naurava
Itsevarma

Kelmeä
Ihana
Täynnä onnellisuutta

Ahkera
Menevä
Ailahtelematon

Tasapainoinen
Veikeä
Rakastettava

Tahdon olla Minä!

---

Hetken aikaa
tuntuu siltä
että pakkaan tavarani
enkä tule enää takaisin

En voi sietää
epävarmuuttani
itsestäni
kiukkuani
ja turhuuttani.

Kaikki mitä haluan
on olla rakastettu
ja minä hölmö
kiukuttelen tätä tunnetta vastaan.

---

Aina joskus

- silloin tällöin –

kun katson sinua
en voi uskoa
että olet minun
Salaisesta unelmasta
todelliseen onneen.

---

Stockholm - again

Oltiin siskon kanssa taas kerran Tukholmassa käymässä. Tänä vuonna ei oikein budjetti riittänyt pidemmälle reissulle. Onnistuttiin kuitenkin löytämään jo tutuksi tulleesta kaupungista ihan uusia paikkoja :). Onhan siellä vaikka mitä nähtävää!

On ollut aivan ihanan aurinkoista! Harvemmin viime vuosina olen ollut näin ruskettunut kesällä kuin nyt. Tai luulen ainakin niin. Vielä ainakin viikko on luvattu yhtä kivaa keliä, toivottavasti pidempääkin. Eilen oli sellainen olo täällä Turussa, että olisi ollut ulkomailla. Oltiin ulkona puistossa brunssilla ja illalla käytiin vielä ulkoruokinnassa pizzalla ja jotenkin oli sellainen fiilis, että olis ollut jossain etelän lämmössä. Vielä kymmenenkin aikaan illalla oli ihanan lämmintä.

Töissä ei mitään ihmeellistä. Tällä viikolla iltavuoroa, joka on sinänsä kiva, että saa nukkua pitkään :).

Mun mustasilmäsusanna parvekkeella on alkanut kasvaa oikein mukavasti. Kukintoja odotellessa.

Kehon kuuntelua

Mä olen viime aikoina kuunnellut omaa kehoani lähinnä sen kipujen ja pyöräilykunnon kautta. Olen unohtanut antaa sille rentoutusta.

Vuorotyö on aiheuttanut sen, että kynnys lähteä kuntosalille treenaamaan on noussut huimasti. Tiedän, että olen sellainen treenaaja, että aina pitää tehdä täysillä ja melkein maksimipainoilla. Miksi en joskus voisi mennä tekemään pienemmillä painoilla ja antaa veren kiertää lihaksissa? Nyt olen ihan pökkelö, kun joka paikka on jumissa ainesosasäkkien nostelusta. Olen unohtanut venyttelyn ja muutenkin rentoutumisen. Vaikka olenkin opetellut kevään mittaan katsomaan telkkaria ja löhöämään sohvalla, ei se silti tunnu rentoutumiselta. Se tuntuu vain laiskottelulta. Viime viikko oli yövuoroa ja se tuntuu erityisen rasittavalta keholle. Pyöräilyllä tulee kuitenkin hoidettua aika paljon kuntoa, mutta ei kuitenkaan koko kehon hyvinvointia.

Sen lisäksi, että kuntoilu on jäänyt yksipuoliseksi, on myös ruokavalio tuntuu olevan rempallaan. Yövuorossa tulee syötyä kauheesti herkkuja eikä kasvikset muutenkaan tunnu maistuvan. Ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota tähänkin ja antaa keholle jotain hyvää ja luonnollista.

Mun täytyy varmaan kirjoittaa Fit-lehteen artikkelitoivomus vuorotyöstä ja sen aiheuttamista vaatimuksista ja muutoksista keholle.

Maailmoja

Tein tänään kauppamatkalla yllättävän mietiskelyhavainnon. Vaikka mun nykyinen työ on periaatteessa yksinkertaista - varsinkin kun kaikki ajattelujutut vielä oppii - niin se maailma, missä töitä teen, tuntuu silti paljon mielekkäämmältä kuin maailma, missä työskentelisin tanssiopettajana. Mä olen jo kauan toitottanut sitä, että nyt tuntuu opiskelu ja ala hyviltä ja onnistuneilta valinnoilta, mutta että siihen päälle tulee vielä yllättäen tällainen fiilis, tuntuu vielä enemmän mahtavalta.

Olen paljon pohtinut (no en kylläkään kovin tietoisesti viime aikoina) omaa matkaani löytää itseni. Nyt tuntuu siltä, että olen tietyllä tasolla tasapainossa ja sinut (tai minut) itseni kanssa. Kunhan vain muistaisin sen itsekin aina. Matka minuuteen ja ehkä sen myötä myös aikuisuuteenkin on ollut vaihderikas, mutta se on opettanut paljon. Huonojen asioiden kautta olen ajautunut maailmaan, jossa on hyvä olla ja jossa voin luottaa ja uskoa itseeni.

Tässä pinnallisten kirjoituksien alla olen myös ensimmäistä kertaa ikinä potenut vakavaa vauvakuumetta. En ole ikinä ennen toivonut niin paljoa omaa jälkikasvua kuin viime aikoina. Tosin vielä ei ole sen aika, mutta haaveillahan saa :). Jännä olo.

Ajokortti?

Aikuisten oikeasti vakavasti olen tässä viime aikoina miettinyt, pitäisikö se ajokortti viimeinkin hankkia. Olen kuullut tiukkaa huhua, että ajokortin hinta tuplaantuisi ja se tuntuu nytkin jo kovin hinnakkaalta. En voi kieltää sitä, etteikö trukilla ajaminen myös olisi pistänyt mielenkiintoa liikkeelle. Trukilla ajaminen on helppoa ja hauskaa! Kesällä olisi kiva ajaa kortti, mutta vuorotyön takia se taitaa olla mahdotonta (teoriatunnit). Lisäksi matkaa mutkistaa se, ettei minulla ole siihen penniäkään rahaa, enkä haluaisi kaikkia kesätienestejä siihen tuhlata.

Aurinkoa!

Eipä mitään uutta. Töitä ja töitä ja juuri oli pitkä viikonloppu. Oli ihanaa nukkua niin kauan kuin pystyi :D. Aamuvuorossa on se huono puoli, ettei osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan, kun olisi tarpeen. Myös valoisuus vaikuttaa siihen.

Oltiin Laurin kanssa viikko sitten uimassa ja vasta eilen huomasin, että mulle oli tullut rajat siitä uimareissusta! Kesä ♥. Kävin viime viikolla myös pitkästä aikaa bodypumpissa ja siitä seurasi kahden päivän liikuntakyvyttömyys :). Eilen ei enää ollut niin pahoja jälkivaikutuksia. Liikkuminen on kivaa!

Margariinia

Olin pari päivää saikulla, kun olin kipeä. Tänään tuli sitten uutinen, että meistä tulee bungelaisia. Tänään oli asiasta töissä infokin. Ensi fiilisten jälkeen on jäänyt sellainen olo, että taitaa olla ihan hyvä juttu. Raisio olisi varmaan muutenkin hankkiutunut eroon margariinin tuotannosta keskittyäkseen viljapohjaisiin tuotteisiin. JA: Keijut tehdään edelleen Suomessa, joten suosikaa suomalaista, älkääkä ostako Ruotsissa tehtyä monikansallisen yhtiön Flora-margariinia tai Beceliä.

Tasan vuoden tauon jälkeen aion tänään iskeä hampaani kerroshampurilaisateriaan, jam! Pari päivää olen siitä haaveillut (mahakipuisena...).

Viikko 1

Ensimmäinen viikko takana töitä. Huomenna on joku kevätretki, joten meillä on vapaapäivä.

Viikon aikana olen ehtinyt oppimaan yhtä sun toista. Tänään pääsin ajelemaan trukilla, mikä oli kyllä hauskaa. Tänään oli muutenkin aika hiljainen päivä, joten otin selvää, mitä erilaiset pussit ja kanisterit sisältävät. Kaikki ei ollut ihan mukavaa luettavaa tai ainakin kummastutti hieman. Joissain paketeissa ei edes ollut raaka-ainetiedotetta, mutta googlaamalla nekin löytyivät :P. Olen viimeisenä kahtena päivänä kysellyt niin paljon kysymyksiä, ettei perehdyttäjä ole edes osannut kaikkiin vastata. Kauhea tiedonjano edelleen :D.

Nyt rentoutumista kolme päivää!

Ensimmäinen työpäivä

Kävellessäni margariinitehtaan käytäviä pakkauskoneiden lomitse, tuli sellainen olo, etten ole ollut päivääkään poissa. Olisin ihan hyvin voinut mennä tuuraamaan sinne koneen äärelle!

Tänään opin jotain margariinin valmistuksesta. Se ei ole kovin vaikeaa. Vaikeaa siinä hommassa on se, kuinka ajoittaa minkäkin osan valmistuksen suhteessa siihen, mitä linjalla menee ja mikä tuote alkaa. Luulen, että opin reseptiikan hallinnan aika nopeasti, mutta nuo ajoitukset saattavatkin viedä hieman enemmän aikaa sisäistyäkseen. Onneksi olen aika haka logiikassa ja matikassa, joten uskon niiden olevan hyödyksi jahka pääsen itse kokeilemaan pussien nostelua pelkän katselemisen sijaan. Vastuu tulee olemaan melkoinen, sillä olen aika pitkälti vastuussa siitä, millaista tuotetta tulee purkkeihin. Me olemme myös tietyllä tavalla vastuussa siitä, että margariinin valmistaminen aloitetaan ajoissa.

Vaikka tämän päivän jälkeen pää on pyörällä kaikesta uudesta, luulen että huomenna moni asia selviää. Onhan tässä jotain kysymyksiäkin kotona herännyt. Olen jo tänään päässyt esittämään niitä kysymyksiä, mitä viime vuonna mietin istuessani pakkauskoneen äärellä. Tämän kesän työ tulee poikkeamaan täysin viime kesäisestä, mikä on ihan virkistävää. Työtahti on aivan erilainen kuin pakkaamon puolella. Myös työkaverit muuttuvat 50-vuotiaista mammoista keski-iältään hieman nuorempiin miespuolisiin jäynääjiin, joten työilmapiirikin tulee olemaan melkolailla erilainen. Se on kuitenkin varmaa, että tänä kesänä tulen oppimaan paljon uutta ja tarpeellista tulevaisuutta ajatellen!

"Lomaaaa" ja vappu

En oikein käsitä sitä tosiasiaa, että koulu on tältä vuodelta nyt loppu. En ollut valmistautunut viimeiseen tenttiin niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta hyvin se EHKÄ silti meni. Viimeiset viikot ovat olleet kyllä työntäyteisiä ja en ole jotenkaan osannut laskeutua koulun loppuun. Tuntuu kovin kummalliselta. Vielä on kuitenkin pari koulujuttua tekemättä, joista toinen on hollannin rästityö (kun olin liikaa pois...). Mutta siitäpä tuli mieleen, että meitsi on ihan pro hollanissa :D. Vitosen arvoinen :D. Summatakseni koko kouluvuoden, niin tämä vuosi on mennyt melko hyvin. Aika yhtä hyvin kuin viimekin vuosi. Tosin laiskuuden määrä on ollut suurempi...

Nyt sitten pieni irtiotto arjesta ja suuntana ensimmäiseksi ainejärjestön vappuskumpalle. Viikonloppuna aion nukkua ja jos mahdollista niin pelata Guitar Herota! Jesh!

Ihana aurinko! Ihana lämpö!

Elintärkeät elintarvikkeet

Ajatus on muhinut mielessäni jo kauemman aikaa ja nyt kevään korvilla ja tenttiin lukemisen sijasta (:/) olen alkanut kasata pientä tietopankkia elintarvikkeista. Ihan harrastuksena, mutta myös liittyen opiskeluuni.

Tarkoituksena olisi julkaista faktapohjaisia juttuja ehkä ajankohtaisista aiheista, toisaalta taas perusjuttuja. Lisäksi sivulle tulee linkkejä eri elintarvikkeisiin liittyvistä asioista. Esimerkiksi Valion sivuilta löytyy paljon tietoa maidosta.

Ensimmäinen artikkeli kertoo lisäaineista. Se ei ole kokonaan mun kirjoittama ja on syntynyt PBL-työskentelyn (problem based learnig) tuloksena (ja sanottakoon, että sille saimme koko kurssin ainoa vitosen arvosanaksi).

Vauhtia, kiitos!

Mä haluaisin uuden nopean polkupyörän. Vaikka jonkun hybridipyörän. Mun nykyinen - Tunturi Saint - on ihan loistava ja tykkään ajella sillä tosi paljon, mutta tulevia kesän työmatkoja ajatellen se ei ole kuitenkaan kovin optimaalinen matkantekoväline. T. Saint sopii hyvin lyhyiden matkojen taittamiseen, mutta yli kymmenen kilometrin matkalle se alkaa olla jo hieman hidas ja istuma-asento ei ole kovin virtaviivainen. Hyvät pyörät maksaa 600-700 euroa eikä mulla todellakaan ole sellaiseen varaa. Varsinkin kun tämä ei ole mikään todella tarpeellinen juttu, vaan pelkästään haluaisin-niin-olisi-mukavampaa-eikä-työmatkoihin-menisi-ihan-niin-kauaa-aikaa.

Mediamaksu

Ehkä naurettavinta ja epäreiluinta ikinä: MEDIAMAKSU!

Kuin suora isku kirveellä keskelle päätä. Tässä ei ole mitään järkeä. Mediamaksu perittäisiin taloudelta, jossa jokainen täysi-ikäinen olisi velvollinen maksamaan osansa (paitsi vanhempien luona asuva opiskelija). Minkä takia opiskelijat yleensäkin jättävät maksamatta tv-lupamaksun? Asiahan on selvä: heillä ei ole ylimääräistä rahaa tällaisiin summiin. Ehdotettu summa voi oikeasti olla jonkun opiskelijan koko kuukauden budjetti ja sillä söisi koulussakin kolme kuukautta. Mikäli tämä tulee pakolliseksi, luulen että siitä nousee todella iso kohu. Miten olisi opiskelija-alennus? Jopa työtön veljeni saa melkein tuplasti rahaa kuin mitä itse saan kuukaudessa. Tuntuu ihan saakelin turhalta se, että pitäisi maksaa ei-mistään 175 euroa! Toisaalta jossain kirjoituksissa sanotaan, että netin käyttö myös kuuluisi tämän alle. Jos sitten poistettaisiin kaikki nettiliittymien omat maksut, eikö! (tuskin)

Minulla on myös toinen syy purnata tätä ehdotusta ja sen varmaan jo tiedätte. En katso televisiota eikä minulla ole digiboksia ja ajattelin muutenkin viedä tuon pienen harmaan laatikon varastoon, sillä se vain kerää pölyä, koska sillä ei ole mitään virkaa. Pari päivää sitten soitti joku täti tv-lupahallinnosta:

"Hei! Meidän tietojemme mukaan teidän taloudessa ei ole voimassa olevaa tv-lupaa. Asia on helppo hoitaa näin puhelimitse, joten laitetaanko lupa-asiat kuntoon ja lasku tulemaan?"

Täti ei edes kysynyt, omistanko televisiota! Tuntuu, että nykyään oletetaan, että kaikilla pitäisi olla hienot taulutelkkarit sun muut. Me televisiottomat olemme friikkejä. "Miten sä voit elää ilman television katselua? Mitä sä oikein teet vapaa-aikanasi?"

Suomi siirtyi täysin digiaikaan reilu vuosi sitten. Jo sitä suunnitellessa olisi ollut mahdollista ottaa huomioon se, miten tv-lupa laskutettaisiin. Jos olisi pidetty alusta asti huolta siitä, että kuluttajille tarjottaisiin ainoastaan kortinlukijalla varustettuja digibokseja, olisi tv-lupa helppo laskuttaa sen kautta. Eihän maksullisia kanaviakaan voi katsella ilman maksukorttia. En tiedä, mitä tuo olisi tullut YLE:lle maksamaan, mutta ainakin se olisi ollut oikeudenmukainen. Eikö kukaan huomioinut tuota mahdollisuutta?

Joten kaikki allekirjoittamaan tämä adressi!

Hah. Eikä siinä vielä kaikki. On myös esitetty, että netin käyttöä alettaisiin rajoittaa. Kuluttaja voisi ostaa tietynlaisia paketteja käyttöönsä, vähän niin kuin television kanavapaketit nykyään. Tällä tavalla saataisiin kuriin muun muassa pedofiliasta ja Internet-lapsipornosta kiinnostuneet. Kuinka monta prosenttia Internetin käyttäjistä kuuluu tuohon ryhmään? Tuskin suurin osa. Kismittää suuresti se, että meidän sananvapautta rajoitettaisiin. Voi olla, että jossain vaiheessa tämäkin blogi loppuu, muttei omasta tahdostani vaan joidenkin idioottien poliitikkojen päätöksestä. Miksi - kun meille on luotu tällainen teknologia, mitä voisi vielä kehittää ja johon me olemme niin tottuneet - halutaan rajoittaa meidän tavallisten kansalaisten elämää ja mahdollisuuksia? Tätäkö tulevaisuus tuo tullessaan? Kun ei haluta tai osata enää mennä näissä asioissa eteenpäin, otetaan suuren suuri harppaus takaisin päin ja palataan elämään pulakauden rajoitettua elämää. Pian kai kahviakin saa vain, jos olet päättänyt valita sen ostomahdollisuuden sen sijaan, että haluaisit ostaa teetä. Kupongit käteen ja jonoon. Pian varmaan kommunismikin ottaa vallan.

Mikäli näistä kumpikin toteutuu, Kaisan tuleva elämä saattaa sijoittua johonkin erittäin syrjäiseen mökkiin keskellä ei mitään, jossa Kaisa viljelee omavaraisesti kaiken ruokansa, ostaa kerran vuodessa lehmän ja kanoja ja tekee itse omat makkaransa. Onneksi olen pian täysin pätevä siihen.

Kesätyö ja harjoittelu

Kävin tänään kirjoittamassa sekä harjoittelu- että työsopimukset Raisiolla. Aloitan työt kahden viikon päästä harjoittelijana ja olen kaksi viikkoa ruokapalkalla. Vaihtoehtona olisi ollut se, että olisin mennyt vasta sitten, kun minulle maksetaan palkka rahana, joka olisi tarkoittanut pikaopettelemista. Koska saan toukokuulta kuitenkin opintotuen päätin, että opettelen mieluummin vastuullisen hommani kunnolla ja elän niin kuin nämä muutkin kuukaudet - säästöillä (jotka uhkaavat loppua). Haluan myös antaa itsestäni sellaisen kuvan, että olen ahkera. Ja se kyllä olenkin, vaikka siskoni saattaa olla asiasta eri mieltä xd. Lomailuunkin jää viikko aikaa heinäkuussa!

Ainoa loma, mitä nyt kaipaan on henkinen loma näistä koulutöistä. Onneksi ne loppuvat ihan pian! Enää muutama rutistus tentteihin ja sitten raatamaan margariinien äärelle. Uskomatonta, että koulu on jo ihan pian puolessa välissä. Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Tänä vuonna - tai oikeastaan keväänä - ollaan vasta päästy aihealueellisesti sinne, mitä oikeasti tulemme tulevaisuudessa tarvitsemaan. Erityisesti olen ollut kiinnostunut elintarvikekemiasta, jonka avulla olen ymmärtänyt, miksi esimerkiksi leipä ruskistuu uunissa. Tämä on mielenkiintoista ja sitä, miksi lopulta valitsin elintarviketekniikan biotekniikan sijaan. Tätä lisää ♥ !

Tuntuu kummalliselta, että pitäisi jo pikku hiljaa muka tietää, mihin haluaa työelämässä suuntautua ja millaisia töitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Minulla ei ole siitä aavistustakaan, vaikka ajatuksia kyllä on. Tuntuu, että oma käsitys yritysmaailmasta on loppujen lopuksi edelleen erittäin suppea, enkä tiedä, mitä kaikkea voisin työkseni tehdä. Ehkäpä sekin selviää pikku hiljaa, kun opinnoissa edetään. Toinen juttu, mistä tehtaanjohtajakin tänään jo puhui, on opinnäytetyö ja sen aihe. Sitä pitäisi jo ensi vuonna alkaa miettiä ja tiedän, että Raisiolta saattaisi löytyä siihen aihe . En vain tiedä, haluanko myydä sieluni margariinitehtaalle. Tämän koulutuksen opinnäytetyöt ovat "hieman" eri luokkaa kuin aikaisemman koulutuksen. Yleensä meidän opinnäytetyöt tehdään jollekin yritykselle.

Aikuisten oikeat jutut

Mä olen tehnyt nyt kevättalven aikana aikuisten ihmisten juttuja:

• Pessyt ikkunat
• Sulattanut jääkaapin ja pakastimen
• Vaihtanut kukkiin multia ja pistänyt uusia taimia kasvamaan
• Leiponut herkullisia pullia (no, sitä olen tehnyt kyllä aika ajoin ja alan olemaan hyväkin siinä!)
• Siivonnut parvekkeen ja keittiön kaapit
• Haaveillut rikkaimurista...
  

Taas kerran: ehkä mustakin tulee pikku hiljaa aikuinen... Tässä iässä sopiikin jo.

Tv-galluppi

Tahtoisin tehdä pienen pollin elikkäs gallupin koskien telkkarin katsomista. Jollain tavalla olen itse siitä aikalailla vieraantunut ja haluaisinkin siksi kysellä teiltä normaaleilta ihmisiltä, kuinka paljon ja mitä katsotte televisiosta.

1. Kuinka monta tuntia päivässä katot tv:tä?
2. Kuinka montaa sarjaa seuraat aktiivisesti (=pakko katsoa!)?
3. Kuinka montaa sarjaa seuraat ei niin aktiivisesti?
4. Kuinka usein /viikko lempisarjasi tulevat?
5. Seuraatko uutisia päivittäin?
6. Harrastatko kanavasurffausta? Kuinka paljon/kuinka monta tuntia päivässä?
7. Mitä kanavia katsot useimmiten?
8. Kuinka monta kanavaa sinulla on, joita et katso ollenkaan?
9. Koetko, että televisio/-sarjat hallitsevat menojasi ja elämääsi? Kuinka paljon?
10. Oletko koskaan huomannut, että televisio vaikuttaisi sosiaaliseen elämääsi? (esim. jos sinulla on vieraita ja tv on päällä)
    
11. Katsotko televisiota saadaksesi paremmin unta iltaisin?
    
12. Oletko koskaan harkinnut luopuvasi televisiosta? Miksi/miksi et?
13. Kuinka usein sinulla on tv päällä, vaikket sitä katsoisikaan? Miksi?
    
14. Pidätkö ihmisiä, joilla ei televisiota kummallisina?
15. Mitä tekisit rahalla, joka sinulla menee vuosittain tv-lupamaksuun, jos sitä ei tarvitsisi maksaa?
16. Mitä tekisit, jos sinulla ei olisi televisiota?
    
17. Tuntuuko sinusta, että silmiäsi särkee usein?
18. Nukutko hyvin?

Olisitko kiltti ja vastaisit näihin (=kommentoi postausta). Olisi hauska kurkistaa teidän tv-ihmisten elämään :D.

Heh, näitä keksi vaikka kuinka paljon. Varsinkin sarkastisia kysymyksiä :D!

Jurinaa

Vihdoin sain sovittua työnaloituksesta ynnä muusta. Nyt on taas hiukkasen helpottuneempi olo, kun on tuollaiset asiat kunnossa. Töitä on koko kesäksi, mutta pari ensimmäistä viikkoa joudun tekemään palkatta harjoittelijana (onneksi saan opintotukea), vaikkei olisi pakko. Halusin kuitenkin ottaa tämän mahdollisuuden vastaan, jotta ehdin oppia uudet työt kunnolla, ennen kuin joudun yksin hommiin. Ja harjoitteluahan olen myös menossa sinne tekemään, joten ihan sama. Osa ei saa ollenkaan harjoitteluistaan palkkaa.

Mun piti tänään pitää koululla tanssitunti, mutta sinne ei tullut ketään :(. Oikeastaan ihan hyvä juttu sinänsä, koska mulla ei ollut yhtään opetusfiilis, toisaalta taas ihan perseestä, koska suunnittelin taas kynsin hampain materiaalia ja tunnin kulkua. Alan pikku hiljaa olla varma siitä, että kohtalo pitää huolen siitä, ettei musta tule ikinä täyspäiväistä tanssinopettajaa (olin nimittäin valmis antamaan sille mahdollisuuden, jos sellainen olo elämässä tulee). Hyvä juttu tuon suhteen on se, että nykyinen ammatinvalinta tuntuu edelleen mielenkiintoiselta ja oikealta valinnalta, mitä syvemmälle elintarvikkeisiin mennään. Lisäpotkua antaa se, että pärjään koulussa eikä kukaan tule haukkumaan mun tyyliä olla insinööri. Ja olen huomannut myös sen, että sellaiset asiat, mitkä on ollut kovan työn ja tuskan alla, ovat opettaneet eniten.


Huh. Hollannin opinnot ovat huomenna ohi! Mua on hieman väsyttänyt se, että ne tunnit on parina iltana viikossa. Jotenkin ne päivät ovat tuntuneet aina ihan mielettömän pitkiltä. Nyt on onneksi viimeiset viikot tenttejä lukuun ottamatta muutenkin iisimpiä. Vapaailtoja kaksi lisää!

Mulla on ollut tuollainen alla oleva sirovuoripalmu (Chamaedorea elegans) ja melkein vuoden. Se on koko ajan vain pudottanut noita lehtiään. Nyt, ensimmäisen kerran koko sen täällä oloaikana, se on tehnyt ensimmäisen uuden lehden, jee! Kevät on kasvamisen aikaa. Taidan kokeilla itsekin (siis niin kuin henkistä kasvamista).

Kevät - de lente

Mä olen aina ajatellut, etten pidä kauheasti keväästä, mutta pidänpäs! Juuri tällaisesta keväästä. Nyt meinaan sitä, että millainen luonto on tähän aikaan vuodesta. Kohta puut ovat hiiren korvilla ja on ihanaa, kun aurinko paistaa ja on vihdoinkin lämmintä. Kyllä: pidän keväästä oikein paljonkin!

Auringonkukat

Mä olen oikein yllättynyt, kuinka nopeasti mun kasvatukset lähti liikkeelle!

8.4.09 (jostain syystä tämä kuva ei suostu latautumaan oikein päin!)

10.4.09

Ja kuten jälkimmäisestä kuvasta näkyy, myös mustasilmäsusanna on alkanut versota :D. Nyt pitäisi sitten ottaa selvää näiden jatkokäsittelyistä. Olen hieman noviisi tällaisten kanssa.

Rentoutumista

Uusi laturi! Toimii!

Koulussa on mennyt hyvin.

Tänään pääsee vähän rentoutumaan Itämerelle.

Ihana ilma.

Kevät ♥ !

P.S. Ja auringonkukat versoavat jo!

Kylvöä

Kukista vielä.

Keväällä iskee jostain syystä aina pieni sisäinen viherpeukaloisuus. Joskus, ennen kuin muutin pois kotoa, vannoin, etten ikinä ota kotiini viherkasveja. No, tulihan niitä jo ekana vuonna. Tajusin, että kun on viherkasveja, on paljon kotoisampaa ja tunnelmallisempaa.

No, nyt sitten ajattelin, että voisinhan kokeilla kasvattaa jotain alusta asti itse. Tai ensin näin siemenpussit kaupassa ja siitä se ajatus sitten lähti. Ostin pussillisen mustasilmäsusannan ja auringonkukan siemeniä sekä pussillisen basilikan siemiä. Voin jo melkein arvata, että ei niistä mitään tule, kun en osaa niitä kasvattaa, mutta nyt ne on mullassa basilikaa lukuun ottamatta. Yritin etsiä vähän netistä tietoa, että miten ne siemenet oikein pitää kasvattaa, kun ei ole tosiaan aikaisempaa kokemusta, mutta taitaa mennä tämä oppiminen kantapään kautta. Onneksi ne pussit ei maksaneet maltaita.

Taidan tulla vanhaksi tai aikuiseksi, kun tällaisia harrastelen...

Kukkia ja aurinkoa ja vapaapäivä!

Ostin aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi muutaman viherkasvin. Haluaisin ehkä vielä pari lisää tuohon ikkunalaudalle. Pian siihen voi varmaan jo kasveja laittaa. Talvella siinä kuolee kaikki (ainakin viime talvena onnistuin tappamaan ison osan vanhoista viherkasveistani ikkunalaudalla), kun ikkunasta vetää ja alla paahtaa lämpöpatteri.



Tuolle peikonlehdelle toivoisin ensin sellaista mukavaa, isompaa keraamista ruukkua ja myöskin pitkää ikää ja paljon kasvua. Jotenkin tuli sellainen olo, että sen kuuluu olla tuossa lattialla keittiön oviaukon vieressä. Mulla ei ole missään kukkia lattialla. Nyt on.

Hah. Kuinka teillä ladataan puhelimen akkua? Mulla pitää ladata näin:

Itse asiassa tuo pistoke pitää laittaa joka kerta eri tavalla, mutta jotenkin noin epämääräisesti. Parasta on se, että välillä se muka alkaa ladata akkua, kun pistokkeen vetää pois pistorasiasta tai noille päillä koskee pistorasiassa olevaa ruuvia... Taitaa olla hieman kosketushäiriöitä tuossa. Pieni dilemma: laturi pitäisi siis uusia, toisaalta myös puhelimen akku, koska se ei kestä enää kovinkaan montaa päivää. Toisaalta taas nykyisten puhelimien elinkaari ei ole kovinkaan pitkä, joten munkin puhelin alkaa olla reilun kahden vuoden vanhana jo eläkeiässään, eli se kumminkin leviää kohta. Eli: kannattaako hankkia uutta laturia ja akkua, jos puhelin ehkä mahdollisesti kohta menee kumminkin epäkuntoon? En tiedä. Ehkä laturin voisi ensihätään hankkia (ellei se sitten maksa saman verran kuin uusi puhelin...). On hieman inhottavaa, ettei tiedä, saako puhelimen ladattua vai ei. Tuo pistokkeen asetteleminen pistorasiaan alkaa lähennellä jo jotain avaruusfysiikkaa. :D.

Kävin tänään ostamassa uusia varaosia polkupyörään. Pyörä sai uuden jalan (entinen oli murtunut/poikki), uuden soittokellon (vanha oli saanut muutaman osuman, eikä enää toiminut) ja lisäksi uuden pyörämittarin (edellisestä hajosi tietokone). Vielä pitäisi saada uusi lamppu - jokin pieni - sillä tämän hetkinen on insinöörimäisesti kiinnitetty pyörään jeesus- eli jesse- eli ilmastointiteipillä. Hyvin pysyy :D. Kun osat saa vaihdettua, pyörän pestyä ja tarvittavat osat rasvattua ja kiristettyä, niin johan on taas mukavaa painella pitkin Turun teitä. Varsinkin kun lumi on sulanut ja tiet puhdistettu kivistä. Ja kuukauden päästä alkaa taas kesätreeni, eli 2 x 11,5 kilometrin lenkit Raisioon viisi kertaa viikossa.

Kevätväsymys ja -stressi

Täytyy myöntää, että maanantai oli suoraan sanoen paska päivä. Pari päivää oli jo muhinut kummallinen olo sisällä ja maanantaina se sitten pääsi valloilleen. Itse määrittelisin sen pieneksi stressiromahdukseksi tai joksikin vastaavaksi. Olin täysin voimaton. Unettomuus varmasti liittyi siihen ja unettomuudesta seurasi taas se, että olin äärettömän väsynyt ja siitä seurasi taas se, että kaikki tuntui kaatuvan päälle ja saatoin ottaa nokkiini ja loukkaantua aivan pienistä asioista. En ole ollut kahteen vuoteen niin herkkä. Tiedän, että suurensin mielessäni kaikkia "epäkohtia" ja tein varmasti monista kärpäsistä suuren suuria härkäsiä. Se ei ollut mitenkään mukava olotila. Oli hirveän helppo käpertyä omaan itseensä ja itkuunsa ja olla hiljaa. Hieman tuli pelokas olo, että tapahtuuko tässä samanlaista romahdusta kuin kolmisen vuotta sitten. En usko. Kaikki on kuitenkin kohdallaan.

Ensimmäiseksi laitoin kaikki tekemättömät ja tulevat kouluasiat paperille ja priorisoin ne. Nyt tuntuu tärkeältä se, että näen edessäni kaiken sen, mitä pitää tehdä koulun suhteen (koska muita velvoitteita ei tällä hetkellä ole). Siitä voi sitten aina yliviivata ohi menneet tentit sun muut. Toinen asia, minkä olen päättänyt, että sanon nyt kaikelle ylimääräiselle ei. En yleensä osaa sanoa ei, kun multa pyydetään jotain. Nyt opettelen. En halua enää olla heikko ja hauras. Yritän myös nukkua viikonloppuna hyvin. Viime yön perusteella nukkuminen saattaa jo onnistua alkuviikkoa paremmin.

Olen aina sanonut näin aikuisiällä, että väsymys on minulle pahempi asia kuin kauhea känni. Nukkumattomuus/unettomuus ja väsymys laittaa minut ihan sekaisin. Niin se varmaan tekee muillekin, mutta minulle näköjään erityisesti. Olen pitkään pystynyt nukkumaan melko hyvin, joten eipä tässä voi muuta syyttää kuin piilossa ollutta ja salakavalasti iskenyttä stressiä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että olo alkaa olla parempaan päin - onneksi! Kumma: yritän itse olla stressaantumatta mistään, mutta alitajunta tekee sen puolestani. Tai varmaan myös itse vähän... Haluaisin vain elää helppoa elämää.

Jiihaa!

Pääsen kuin pääsenkin prosessin puolelle ensi kesäksi! Jiihaa! Ihan mahtavaa. Olo parani paljonkin ja helpottui myös. Loppu keväästä on kyllä koulussa tulossa kiireinen: 7 tenttiä neljässä viikossa + selkkarit. Huh. Mä oon nyt jo ihan rikki tuosta kaikesta. Ei kannataisi hermoilla etukäteen, se on ihan turhaa (mutta teen sitä silti!).

Insomniac

Vihaan kellojen siirtämistä. Se on niin turhaa.

Ta(i)katalvi

Turussa on edelleen hieman takatalvi. Eilenkin tuli lisää lunta oikein kunnolla. Toivoisin jo, että tulisi kevät, kun se jo melkein oli tulemassakin viikko sitten. Toisaalta on olut kivaa, että lunta on ollut pari kuukautta putkeen, mutta alkaa olla jo se aika vuodesta, että lumi saisi sulaa pois ja aurinko alkaa lämmittää.

Ravinto-opin tentti meni kuin menikin hyvin :D.

Missäs kaikki ovat? Meinaan, että kukaan ei oikein enää kommentoi mitään. Höperöiseltä yksinpuhelulta tämä kirjoittaminen tuntuu. Toisaalta olen ottanut blogin kirjoittamisen nuoruuden aikaisen päiväkirjan kirjoittamisen jatkeeksi. Välillä on kiva lukea parin vuoden takaisia tekstejä ja huomata, miten on elämä muuttunut ja millä tavalla olen ehkä kehittynyt kirjoittajana. Toisaalta blogin rinnalla kirjoittelen aina silloin tällöin myös oikeaa päiväkirjaa. Ja runokirjaa.

Runokirjasta tulikin mieleeni, että olen tässä pikku hiljaa koonnut yhteen pieniä kirjoituksia ja runoja, mitä olen raapustellut eri papereille, vihkoille ja tänne blogiinkin. Kun saisi vielä tehtyä layoutin ja ehkä otettua jotain hienoja keväisiä kuvia, niin haluaisin tehdä siitä kokonaisuudesta oikean kirjan ehkä jossain kirjasitomossa. Täytyisi kyllä ottaa selville, mitä sellainen maksaisi. Kovat kannet; hyvä, paksu ja kiiltävä paperi; hyvätasoisia väriprinttejä kuvista... Haaveita on hyvä olla.

Mua on alkanut hieman stressata tämä loppukevät. Koulussa on kohta taas tenttejä, joihin täytyy lukea iso määrä materiaalia ja sitten vielä se kesätyö. Viimeksi kun soitin sinne, niin eivät osanneet mulle vielä sanoa, mitä teen ensi kesänä ja koska aloittaisin työt. Mutta: kaksi luokkakaveriani on menossa samaan paikkaan töihin, josta toiselle on soitettu jo, koska työvuoro alkaa ja toinen on saanut "mun työt". Meinaan, että se pääsee prosessin puolelle ja sekin tietää jo, koska menee töihin... En uskalla sinne soittaa uudelleen, koska jos en pääsekään prosessiin, niin mitä mä niille siinä puhelimessa sanon. Alan parkumaan? Toisaalta en haluaisi lähettää sähköpostiakaan. Argh. Nämä vaikuttaa taas hieman nukkumiseen ja olen koko ajan ihan väsynyt.