Herkkää

Tutin syömisestä vielä:
Yleensä Väinö vain pureskelee tutteja, jos niitä oikein yrittää pitää hänen suussaan. Muuten hän sylkee ne yleensä kakoen pois. Uusin tutti ei ole vielä lentänyt kakoen pois suusta, mutta ilmeisesti sitä on muista poiketen ihan kiva pureskella. Miksiköhän se ei ime niitä, vaikka joskus on niiin tehnyt?

Voi kuinka monta kertaa on ollut kyynel silmäkulmassa herkistyessäni. Monesti Väinö juttelee huutamalla iloisesti, mutta välillä, kun hän on syönyt, hän kääntää katseen suoraan silmiini ja alkaa jokellella oikein herkästi. Vähän kuin "Kiitos äiti ruoasta." tai "Äiti tykkään susta." Tänään tuli taas herkkä hetki, kun luin Väinölle lattialla kirjaa ja hän katsoi samalla tavalla suoraan silmiin ja jokelsi. Oih! Ihana! Kirja ei ollut kovin kiinnostava, kun siinä oli ehkä liian pieniä kuvia.

Laitetaan sitten vielä yksi kasvokuva, kun nuo muut ovat olleet tuollaisia tilannehavainnekuvia :).

Tutteja ja tuttipulloja

On ihmeellistä tuo pojan kasvu ja kehitys! Ensinnäkin: kilo per kuukausi ei taida riittää painon nousuun. Ensi viikolla on neuvola ja veikkaan, että 7 kg taitaa olla silloin jo rikki. 1,5 kg kuukaudessa lisää :D. Mutta eipähän Väinö kovinkaan "yli"pönäkältä näytä. Ja on tosiaan massansa kerryttänyt pelkästään rintaruokinnalla. Maitoa siis riittää. Nyt kyllä aloitettiin tuttipulloharjoittelut ihan sen takia, että hänet voi viedä välillä hoitoon tai mä voin välillä lähteä vaikka pitkälle pyörälenkille eikä tarvitse pelätä, että se vain huutaa kotona ruokaa. Tuttipulloruokkiminen oli ensimmäisen kuukauden aikana hänelle ihan ok, mutta nyt ei enää. Eilen kävin hakemassa oikein hitech-tuttipullon :). Treenattiin sillä tänään  pumpatun maidon kera, ja kyllä se näytti vähän enemmän kelpaavan kuin aikaisemmat. Ostin samalla viidennen (erilaisen) ja viimeisen tutin. Jos tämä ei kelpaa, niin sitten luovutan tutin syötön opettamisessa. Lähinnä haluaisin opettaa tutin käyttöä sen takia, että illalla unen saanti ei olisi niin paljoa minusta kiinni, sillä selvästi Väinö kaipaa imemistä nukahtaessaan. Pikkusormea hän tosiaan suostuu imemään, mutta ei sekään ole mielestäni pidemmän päälle kovin hyvä juttu. Miten tuttiin saisikaan liitettyä meidän hajut ja maut?

Ufo-tutti

Kuvat: Lastentarvike

Toivottavasti saavutamme jotain tuloksia. Tuo tuttipullokin vaikuttaa siltä, että vauvan pitää tehdä siinä edes jonkinlainen työ saadakseen maitoa. Ettei sitten käy niin, että tuttipullo kelpaa ja rinta ei. Huh, on tämä kasvatus kyllä aikamoista, kun ei voi yhtään tietää miten lapsi käyttäytyy ja mihin se käyttäytyminen johtaa. Olen kyllä oppinut olemaan hyvin nöyränä. Edelleenkin olemme muutamia kertoja käyttäneet kestovaippoja, mutta ei niin kokonaisvaltaisesti, kun olin joskus ajattellut.

Väinön kehitys on ollut taas huimaa. Viikon aikana hän on yhtäkkiä alkanut huomioimaan ympäristöään aivan eritavalla kuin ennen. Parasta on "istua" äidin tai isän sylissä ja katsella maailmaa, mutta lattiallakin hän tykkää katsella muun muassa pehmokirjaa, mikä ei vähän aikaa sitten kiinnostanut ollenkaan. Sitä hän myös yrittää kurotella ja kosketella, ja onkin jo saanut hyvän tuntuman kirjasta.

Sainpas kiinni!

Selkälihastreenitkin ovat sujuneet kivasti. Yhtenä iltana Trials evolution -peli innosti häntä kovasti. Tässä menee taas pieleen ajatus sellaisesta kasvatuksesta, ettei pienelle opeteta telkkarin katsomista... oma moka tämä. Täytyy ryhdistäytyä :)

Olen hämmästynyt myös siitä, että Väinö osaa yöllä pyytää viereen nukkumaan. Hän siis inahtaa hereille, eikä rauhoitu ennen kuin ottaa viereen, muttei halua kuitenkaan syödä. Se on jotenkin hellyyttävää. Normaalisti hän nukkuu kehdossa jo melkein koko yön, mutta yleensä aamuyöstä hän nukkuu minun vieressäni. Kohta voisi hankkia jo pinnasängynkin, ja laittaa sen niin, että se on "sivuvaununa" sängylle. Näin Väinö voisi nukkua vierellä ja minullakin olisi tilaa nukkua :). Nyt olen ajatellut, että pienessä kehdossa nukkuminen toisi hänelle turvallisuuden tunnetta, mutta ehkä tuo viereen haluaminen viestittää siitä, että vieressä on turvallisempi olo nukkua. Ja onhan se ihanaa, kun hän nukkuu vieressä. Tilaa  on kuiten vähän, sillä täytyy pitää turvaväli isäntään tai reunaan. Ja koska Väinö osaa jo nyt möyriä sivuttain, ehkä olisi hyvä, jos hänellä olisi turvallisempi paikka nukkua meidän vieressä.

Tämän kertainen teksti tutteineen ja nukkumisjärjestelyineen kuulostaa siltä, että haluisin työntää Väinön pois sylistäni ja vierestäni. Sitä se ei tietenkään ole. Yritämme kuitenkin toimia tasapuolisina vanhempina ja antaa toisillemme myös omaa aikaa. Haluaisin myös pitää itseni selväjärkisenä sillä, että saisin nukkua hyvin silloin kun saan nukkua ;). Onneksi väsymystä jaksaa sillä, että Väinö on ihana ja aurinkoinen poika. ja isäntä on ymmärtäväinen, hellivä ja lapsenhoitoon osaaottava puoliso. Taidamme hymyillä ja nauraa koko perhe joka päivä enemmän kuin koskaan!

Tipu tipu

Tänään oli hyvä päivä. Väinön päikkärit oli täydelliset! Aamulla heräiltiin vähän ennen yhdeksää. Väinö oli ihanan aktiivinen ja sosiaalinen aamulla ja ensimmäiset kolmen tunnin päikkärit hän nukkui parvekkeella. Puoli kahden maissa heräteltiin hänet ja hän jaksoikin taas innostua muun muassa Tipu-katselukortista kummitädin käydessä vierailulla. Kolmelta olikin taas kolmen tunnin päikkäreiden aika. Ne hän vietti vaunuissa, kun kävin kaupungilla kiertelemässä (ja vähän shoppailemassa). Kotiin tultua hän heräsi ja jaksoi taas olla innoissaan maailman menosta, kunnes kahdeksan aikaan saimme hänet jälleen nukkumaan. Siellä hän nyt kehdossa koisii yöuniaan :). Aikaisemmin iltapäiväpäikkärit ovat olleet hyvin hankalia. Hän ei millään malttaisi nukkua niitä. Täytyy siis vain ulkona nukuttaa, kun siellä uni tulee paremmin. Ihanaa, kun ei ollut koko päivänä väsymysnurinaa ollenkaan! Tällaisia päiviä lisää :). Ja vielä kun tulisi noihin yöunipätkiin aina pari tuntia lisää. Edelleen heräilen 2-3 tunnin välein joka yö... Kai nuo unet jossain vaiheessa pitenee.

Tipua tuijottaen.

Tipu-kuva oli tosiaan jälleen suosiossa, kun tehtiin isännän kanssa ruokaa. Hyvin viihtyi poika sitterissä, kunnes sitten olikin meidän ruokailun aika, niin hän alkoi tietenkin kyllästyä kuvaan ja nälkäkin taisi vaivata. Nuo Onnin ja Ilonan katselukortit on kyllä ihan huippuja. Kävin niitä hakemassa muutaman lisää tänään.

Olen törmännyt ongelmaan nimeltä Ankea imetysvaate"muoti". On fakta, että imetysaikana on käytännöllistä pitää imetyspaitoja. Ne vain ovat a) rumia, b) lyhyitä, c) osittain epäkäytännöllisiä. Eniten ärsyttää se rumuus. Nainen on uhkeimmillaan ja väsyneenäkin hehkeimmillään imetysaikana ja mulla on ainakin sellainen olo, että olisi ihana pukeutua NAISELLISESTI (ei yleensä ole sellainen olo!). Tänään kävelin siis kangaskauppaan ostamaan "tosi naisellisia" trikookankaita ja suunnittelin jo tuossa muutaman paidan. Vielä kun löytyisi jostain tarmoa ommella ne. Nyt on kyllä sellainen olo, että tekisi mieli tehdä käsitöitä. Myös kevät-/kesähattu olisi kiva kutoa tai virkata. Toivottavasti kankaat eivät jää pussin pohjalle, vaan saan oikeasti jotain aikaiseksi.

Gigl Gigl

Eilen oli hauskaa: koko perhe nauroi poskensa kipeiksi.
Imetin Väinöä sohvalla ja isäntä istui vieressä. Katsottiin Amerikan hauskimpia kotivideoita ja isäntä nauroi jollekin videolle. Väinö pysähtyi katsomaan häntä ja hymyili. Isäntää tietysti alkoi naurattamaan enemmän ja niin alkoi Väinökin omaa hönötysnaurua. Siinä sitten naurettiin kaikki yhteen ääneen melkein kippurassa. Heh. Odotan kyllä sitä, kun se kikatusnauru alkaa.

Varsinkin aamuisin hymynaama saa leveät
hymyt ja kujerrukset. Ja kunnon muuvit.

Toukokuun alussa aloitetaan vauvauinnissa ja kävin tänään ostamassa pikkuiset uikkarit. Oli kyllä todella erikokoisia uikkareita. Nuo on kokoa 74 (!) ja yhdet 60 kokoa olevat oli isommat. Siinä sitten arvoin, mitkä otan ja onneksi nuo olivat hyvät. Ei kai tuo lantio kauheasti ehdi kasvaa? Vaipan tai uimavaipan ei siis ole tarkoitus mahtua. Noilla pöksyillä saa eniten aistiärsykkeitä vedestä. Suosittelivat siis tuollaisia, ettei sellaista kokopukua.

Tuleva vesipeto.

Ensimmäinen matka

Väinö pääsi ensimmäiselle reissulleen, kun käytiin Hollolan mummolassa vierailulla. Matka oli hyvin opettavainen sekä meille että Väinölle.

Lähdimme liikkeelle Väinön normaalin päiväuniaikaan, kun ajattelimme, että saamme rauhassa ajella. Yleensä Väiski tykkää olla autossa, nukahtaen melkein heti kun auto käynnistetään, ellei ole nukahtanut turvakaukaloon jo kotona. Menomatkalla hän kuitenkin heräsi jo 70 kilometrin jälkeen. Onneksi olimme ajatelleetkin pientä huoltoasemapysähdystä Suomusjärvellä, sillä auton rengaspaineet olivat jääneet tarkistamatta. Väinökin tankkasi. Pysähdyksestä tulikin pidempi, koska piti käydä myös vaihtamassa vaippa. Tajusin, kuinka eritasoisia lastenhoitohuoneet voivat ollakaan. Tämä ei ollut parhaimmasta päästä. Lopun matkaa matkustin Väiskin kanssa takapenkillä ja hän nukkuikin melkein koko matkan.

Perillä oli hymy herkässä ja kaksi pientä yorkshirenterrieriä yritti tutustua poikaan. Vanhempi koirista, Nero, oli yllättävän kiinostunut vauvasta ja olisi varmaan nuollut tapansa mukaan pikku naaman kokonaan, jos olisi saanut. Nuorempi Otto-koira kävi haistelemassa Väinöä ja halusi sitten vain leikkiä pallonsa kanssa, kuten aina.

Väinöä harmittaa, koiria kiinnostaa.

Otto tutustuu

Otto ei tiedä, onko kiinnostunut vauvasta vai pallosta.

Ilta olikin sitten ihan oma lukunsa. Yleensä laitamme Väinön nukkumaan kahdeksalta ja hän nukahtaa 20:30-21:30 välisenä aikana. Aina. Ei niin tutussa paikassa nukahtaminen ei ollutkaan niin helppoa. Väinö kyllä nukahti, muttei malttanut nukkua juuri ollenkaan. Aina herätessä oli yhtä suuri järkytys paikasta ja hajuista. Lopulta hän sitten nukahti syliin, kun olin itsekin menossa nukkumaan. Onneksi uni maistui äitin vieressä.

Kotimatka menikin hienosti nukkuen koko matkan (olisin minäkin voinut nukkua). Kävimme palauttamassa laina-auton isännän vanhemmille ja Väinö vetäisi kunnon hymyt ja jokellukset. Turun mummila onkin tutumpi paikka. Hieman harmittaa, ettei toiset isovanhemmat asu lähempänä, kun huomasin, millainen vaikutus usein näkemisellä on jo noin pienelle. Mutta olen itsekin kasvanut niin, että molemmat isovanhemmat asuivat toisella puolella Suomea, eikä heitä nähnyt kuin muutaman kerran vuodessa. Muistaakseni ne oli aina hauskoja reissuja, ja kun olin tarpeeksi iso, olin mummolassa ihan yksinkin tai kaksistaan siskon kanssa.

Ai niin, unohdin opettaa omalle äidilleni, kuinka skypeä käytetään :).

Väinön mielestä meidän olohuoneen verhot ovat ihan ykköset! Mikään hänen leluistaan ei kiinnosta yhtä kauan kuin verhon kuviointi. Puuhamatollakin hän joskus jaksaa viihtyä melko kauan ja kurkottelee jo välillä sen pehmolelujakin.

Puut kiinnostavat.