Karhunpoika sairastaa

Kävimme viikonloppuna Väinön mummolassa juhlistamassa 60-vuotta täyttänyttä isääni yllätysjuhlin. Yllätysjuhlat onnistuttiin pitämään viimeiseen hetkeen asti salassa :). Minua tietysti jännitti taas, millainen reissu pikkuisen kanssa tulisi. Matka meni tosi hyvin. Väinö kiukutteli vähän meno- ja tulomatkoilla, mutta nukkumiset onnistuivatkin erityisen hyvin. Mummolassa hän sai myös maistaa ensimmäisen kerran perunaa. Se ei ollut ihan Väinön makuun. Totuttelua tarvitaan!

Yök!

Voisko nää nyt sylkeä pois?

Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä Väinö heräilikin sitten nuhanenäisenä. Lämpöäkin oli hieman. Lääkkeen jälkeen hän nukkui kuitenkin ihan hyvin. Maanantai-päiväkin meni melkein kokonaan nukkuessa, mutta iltaan kohden alkoi tuntua siltä, ettei nenän tukkoisuus enää haitannut niin paljoa. Viime yönä heräiltiinkin sitten tunnin kahden välein... Väinö on ollut kuitenkin tänään jo paljon pirteämpi (ja minä en...).  Mahtoikohan auton ilmastointi olla liian kylmällä?

Maailman kaunein näky.

Hankittiin tuossa joskus jo nyt matkarattaat, joihin saa auton turvakaukalon kiinni. Ne on ollu tosi kätevät muun muassa kaupassa liikkuessa. Nyt odotellaan myös, että Väinö oppisi istumaan edes hieman paremmin, jotta niitä voisi käyttää muutoinkin. Testailtiin niitä kuitenkin jo sisällä.

Oon vielä aika mini!

Tänään rauhoituttiin illalla mummolasta lainatun kirjan äärellä.

Tammen kultaiset kirjat: Kisu killisilmä

Joka ilta kun lamppu sammuu

Vauvan yöunet tuntuu olevan tietynlainen vauvaperheen arjen mittari. Onhan se, sillä sehän vaikuttaa suoraan vanhempien jaksamiseen - meidän perheessä suoraan minun jaksamiseeni, sillä isäntähän nukkuu sikeästi yönsä ;). Tuntuu, että vauva-arjesta ensimmäisenä kysytään: "Miten teillä nukutaan?". Jollain tavalla tuntuu myös, että se on osa vanhemmuuden mittaria. Mitä vanhemmat oikein keksivät, että lapsi nukkuu yönsä vähillä heräilyillä tai että se ylipäätänsä nukkuu yöllä?

Lähipiirissä on tällä hetkellä useita pikkulapsiperheitä, joissa lapsi on korkeintaan 4 kk vanha. Yksi syöttää jo nyt vauvalle velliä iltaisin, yksi syöttää koko ajan korvikkeella, yksi pumppaa maitoa yöksi, jotta lasta voidaan syöttää tuttipullosta ja se jaksaa tankata kerralla enemmän. Konstit on monet ja yritän olla arvostelematta toisten vanhempien tapoja ja kasvatusmenetelmiä. Jokainen kasvattaako lapsensa niin kuin parhaaksi näkee ja omalla tavallaan. Joskus on silti kiva päivitellä toisten tapoja toimia :).

Mulle on ollut alusta asti tärkeää se, että vauva oppii erottamaan yön päivästä ja että hän nukkuisi yönsä - viis heräilyiden määrästä. Väinö onkin oppinut nukkumaan yönsä ja heräilee edelleen hyvin epäsäännöllisesti 1,5-3 tunnin välein. Pari viime yötä on kyllä mennyt jo vain kahdella herätyksellä :). Noin kuukauden kestänyt tiheän imun kausi taitaa olla vihdoin menemässä ohi. Heräilyn meillä hoitaa vanhemmista minä, sillä kuten jo kaikki tietävät, Väinö ei pullosta syö ja isäntä nukkuu niin sikeästi, ettei Väinön kiemurteluihin ja inisemiseen herää. Olen useallekin sanonut, että vaikka yöllä heräilen edelleen usein, olen tähän touhuun jo melkoisen tottunut. Ensimmäiset pari kuukautta oli rankkaa aikaa, mutta nyt olen jo päivisin pirteä jopa ilman päiväunia. Pinna on kyllä koko ajan aika lyhyt... Nyt minä opettelen olemaan stressaamatta siitä, että Väinön pitäisi olla unilla 20-21, niin kuin se pari kuukautta tekikin. Minulle on tärkeää se, että lapsi saa riittävästi unta, sillä pidän sitä tärkeänä osana lapsen kasvua ja kehitystä sekä hyvinvointia. Ehkä siksi stressaan, jollei Väinö nukahda illalla nopeasti tai nuku minun mielestäni riittävän pitkiä tai useita päiväunia. Maailma vain tuntuu olevan nyt niin mielenkiintoinen paikka.

Tuolla Väinö taas nukkuu pitkiä päiväunia pitkästä aikaa. Ehkä sekin on merkki tuosta imukauden loppumisesta?

Neloselta tulee päivisin Vauvan tarina -niminen ohjelma, jossa kerrotaan jenkkiperheiden loppuodotuksesta ja synnytyksistä. Minua on hieman kummastuttanut tapa, jolla naiset viettävät aikaa synnytyksen aikana sairaalassa. Useimmat heistä makaavat sairaalasängyssä ja ottavat kipuihinsa epiduraalipuudutuksen. Itse koin hyvinkin helpottavana sen, etten maannut ollenkaan sängyssä. Kuinka tylsää se mahtaa ollakaan odottaa ponnistusvaihetta pelkästään maaten? Vai senkä takia ohjeissa oli, että sairaalakassiin kannattaa pakata lukemista, ristikoita tai käsitöitä... Aikakin menee kuin siivillä (vaikka silloin se tuntui ikuisuudelta), kun tuskailee synnytyskipujen kanssa ;).

Nyt on kevät, kuljen Aurajoen rantaa...

Parista aikaisemmasta vaunuilureissusta viisastuneena, kaappasin tämän päiväiselle vauvatreffeille vaunujen lisäksi rintarepun mukaan. Itse asiassa lähdimme sillä Väinön kanssa liikenteeseen. Nukuimme (siis myös minä) vahingossa pitkät aamupäiväunet ja lähtö treffeille sattui aikaan, jolloin Väinö oli virkeänä. Tuskin olisikaan vaunuissa viihtynyt hereillä. Eli Väinö rintarepussa ja vaunut mukana, lähtimme nauttimaan ihanasta kevään "kuumimmasta" päivästä. Meillä on ollut Väinön kanssa viime aikoina pieniä erimielisyyksiä siitä, onko vaunuissa valveillaoloaikaan kivaa matkustaa vai ei. Pikkuherraa kiinnostaa maailma niin kovasti, ettei malta oikein maata niissä edes kuomu alhaalla. Rintareppu osoittautui hyväksi valinnaksi ja Väinö nukahtikin melkein heti. Aikaisempi vaikutelma Manducan käytöstä oli ehkä hieman negatiivinen, mutta nyt kun poika on isompi, reppu oli paljon helpompi laittaa päälle ja tuntui, että Väinökin meni siihen paremmin. Kummankin vaatetus oli tosin aluksi ehkä liian tuhti. Lämmin sää yllätti! Ulkoilmailu taisi olla hyväksi, sillä Väinö nukahti yöunille todella hyvin.

Ei olla itse ostettu leluja oikeastaan ollenkaan. Suurin osa ollaan saatu vanhoina, joten halusin ostaa edes yhden kunnon lelun lapselleni. Sophie the Giraffe - purulelujen Mersu - päätyi siis lelukoppaamme. On myös Väinön mieleen!

Vatsalleen kääntyminen on sujunut jo todella hienosti! Melkein aina, kun Väinön laittaa lattialle selälleen, niin pian hän on jo mahallaan. Kohta voisi jo opettaa hänelle, kuinka toiselta puolelta käännytään, ettei jää yksipuoliseksi tuo taito. Kova ähinä vain kuuluu, kun Väinö yrittää ryömiä eteenpäin, siinä kuitenkaan (vielä) onnistumatta.

Viime kerralla vauvauinnissa Väinö sukelsi ensimmäisen kerran. Se oli hänelle ehkä turhan hämmentävää ja itkuhan siinä meinasi tulla. Ehkäpä ensi kerralla sujuu jo paremmin. Kesäkuun alussa tulee kuvaaja, niin olisi kyllä kiva saada kuva Väinöstä veden alla.

Mitäs muuta? En ole vieläkään saanut ommeltua paitoja, mihin ostin kankaat noin kuukausi sitten. Aina kun ajattelen, niin nyt voisin ommella, niin pikkuinen herää - tietysti. Aika vauvakeskeistä elämää eletään... eipä ole kauheasti muusta kirjoitettavaakaan :). Mutta blogini otsikkona on: Tässä elämä on. Ja tätä tämä elämä tällä hetkellä on. Uutta, antoisaa, joskus rankkaa, mutta silti ihanaa. Tästä tykkää koko perhe!

P.S. Mietin taas eilen, että Väinö on juuri sellainen meille sopiva vauva, juuri meidän tyylinen. Aika mainiota ;)

Ensimmäinen äitienpäivä

Äitienpäivä! Tänä vuonna minäkin sain viettää sitä. En saanut aamiaista sänkyyn, mutta lahjan sain. Olin jo pari joulua (vai olikohan se viime joulu) sitten toivonut keittiövaakaa lahjaksi, mutta en saanut sitä. Nyt sain sellaisen, ihan yllätyksenä! Se olikin ollut oikein metsästyksen takana ja loppujen lopuksi eräs kauppias oli hakenut sellaisen maahantuojaltaan lauantai-iltapäivän päätteeksi :). Miehet kun on tunnetusti ajoissa näissä lahja-asioissa ;).

Kunpa vielä saisin sellaisen keittiön, missä tälle
olisi hienompi paikka.

Leivoin eilen pullia, enkä vieläkään osaa tehdä niitä pieniä tai normaalikokoisia... Nam, tuli hyviä! Jauhopussin kyljestä löytyy peruskorvapuustiohje.

Kakunkin tein. Siitä piti tulla pieni, mutta ei siitä sitten niin pieni tullutkaan. Pohjasta tuli aika muhkea, joten kakulle tuli korkeuttakin, vaikka oli vain yksi kerros täytettä. Kakun sisusta on tehty mehevästä suklaakakkupohjasta, valkosuklaatäytteestä ja mustikkamarmeladista. Päällä on vaahtokarkinmakuista kaulintamassaa, josta myös koristeet on tehty. Koristeet tein kuluneella viikolla. Kakun viimeistely jäi eilisiltaan ja sainkin sen valmiiksi puoli yhden aikaan yöllä... Myöhäiseksi meni, mutta lopputulos on kyllä aikalailla sellainen kuin olin sen mielessäni kuvitellutkin.

Tuntui hieman tyhmältä kirjoittaa kakun päälle itse "Onnea äiti!", mutta oli pakko päästä kokeilemaan kirjain muotteja. Ja kukkasiin en ollut ihan tyytyväinen. Levy olisi ehkä pitänyt olla ohuempi. Nyt noiden kukkien reunoihin jäi vähän ylimääräistä massaa. Hileenkin lisäsin vanupuikolla, kun ei ollut puhdasta sivellintä. Kävin sitten ostamassa ihan leivontaa varten muutaman siveltimen, jottei sama pääse toistumaan. Mutta kakku oli kyllä hyvää! Ihana, kun Kinuskikissan blogista löytyy vaikka kuinka paljon erilaisia pohjia ja täytteitä. Ei tarvitse enää tehdä täytekakkuja, joissa on kääretorttupohja ja banaania ja mansikkaa täytteenä. Vaikka onhan sekin ihan hyvää :).

Lähin kukka ok, mutta taustalla hieman heikompia tekeleitä.

Väinökin piirsi minulle äitienpäiväkortin. Väsy tosin yllätti, eikä paperille meinannut tulla mitään ;). Väinö on muuten alkanut tutkimaan maailmaa myös makuaistin avulla.

Äiti, älä viiti kuvata, jooko?

Koske, kokeile, maistele.

Bugl

Väinö kasvatti parran ja rintakarvat ;)

Oikeasti hän vain puklasi mun olkapäälle.

Kevään/kesän ensimmäinen ukonilma on täällä! Huh.

Kääntyilyä

No nyt tuo meidän pikkuvauva sitten osaa kääntyä ihan itsekseen kyljeltä vatsalleen! Kyljelle hän kellahtaa pienen avustuksen jälkeen. Pikkaisen kun polven takaa tönäisee, niin vatsalihakset toimii ja kaveri kääntyy kyljelleen. Väinö viihtyy periaatteessa sylissäkin, mutta hetken rauhan jälkeen alkaa kova tohina, ihan kuin hän olisi menossa jonnekin. Seitsemisen kiloa sylissä venkuilen ja touhottaen on aikamoista treeniä meidän vanhempien käsille :).

Moikka!

Tuo tilkkutäkki on muuten ollut tosi hyvä! Meillä on olohuoneessa lankamatto, joten tuo on kiva alusta pikkumiehelle. Pitäisi kohta uskaltaa pestä se, sillä siinä on aika monet puklut. Kutistin kankaat ennen ompelua, mutta enemmän pelkään, kutistuuko sisällä oleva vanu jollakin tavalla. Jospa kokeilisin pesukoneen käsinpesuohjelmaa.

Vauvauinti

Vauvauinti oli Väinöstä (ja vanhemmista) tosi kivaa! Väinö polskutteli vedessä kuin olisi ennenkin polskutellut. Hän selvästi nautti siitä ja antoi meille hymynkin kesken uinnin. Ensimmäinen kerta oli vielä tutustumista veteen: uittamista vatsallaan, selällään ja sivuttain. Puolen tunnin tunti oli aivan riittävän pitkä sekä Väinölle, että meille. Väinö väsähti 5 minuuttia ennen tunnin loppua. Hienosti jaksoi!  Opettajakin kehui Väinön rohkeutta ja häntä pyydettiin kuukauden päästä kuvattavaan esittelyvideoon :). Hän arvioi, että silloin sukelluskin jo varmaan onnistuu. Oltiin kyllä ylpeitä Väinön vesipelottomuudesta, jaksamisesta sekä uintityylistä.

Oltaisiin haluttu aloittaa uinti jo kuukausi sitten, sillä vaadittu 5 kiloa oli silloin jo mennyt rikki, mutta aloittamiseen vaadittiin kuitenkin 3 kuukauden ikä. Nyt ymmärrän, miksi piti vielä odottaa kuukausi, sillä vauvan kehitys on ollut kuukaudessa aika mieletöntä ja olisihan hän ollut vielä aika pieni rääpäle (pullaposkista huolimatta) uimiseen. Nyt pysyi pääkin hienosti pinnan yläpuolella.

Viime päivät on ollut hieman rankkaa, kun Väinö on narissut ja huutanut paljon, eikä ole oikein malttanut nukahtaa. Päiväunet ovat olleet aika vähissä. Viime yönä jouduttiin ensimmäistä kertaa (onneksi vasta nyt) valvomaan sen takia, kun Väinö ei olisi halunnut nukahtaa uudelleen. Ollaan mietitty, mahtaako rokotuksista vielä olla vaivaa, vai puhkeaako pian ENSIMMÄINEN HAMMAS. Hän tykkää syödä nyrkkejään uudella intensiteetillä. Myös harsoa on kiva syödä. Ja äidin tai isän kättä ja sormia. Melkein koko ajan pitää olla jotain suussa. En kyllä haluaisi, että hampaat ihan vielä puhkeaisivat! Johan sekin sattuu kivasti, kun hän puraisee ikenillään syödessään... Tietysti tuo nyrkkien löytyminen on ollut yksi kehitysvaihe, mutta ne on löytynyt jo viikkoja sitten. No, toivotaan että hammas puhkeaisi pian tai nurina loppuisi ja hammas puhkeaisi vasta vaikka kolmen kuukauden päästä :D.

Ja Väinö sai perjantaina uuden leikkikaverin/tyttöystävän :). En malta odottaa, että päästään katsomaan häntä!

Lisätäänpä pieni kuvasarja :)

 

Koristekurssia

Pääsin viimeinkin sokerimassakoristeiden peruskurssille. Tällä kertaa, ehdimme jopa tekemään koristeita, kun hahmokurssilla taas aika ei meinannut riittää, kun muutama osallistuja kyseli ehkä hieman liikaakin. Opinpas taas lisää niksejä ja perusteita, tutustuin tekniikoihin, joista en ole kuullutkaan ja taiteilin kakunkoristeen. Kakunkoristeen päällimmäisenä ideana ei ollut visuaalisuus, vaan lähinnä irto-osien kokoaminen. Voisi siis olla kauniimpikin ;).

Koriste äitienpäiväkakkuun.

Kukat ja lehdet tehty silikonimuotilla, alustan kuviointi on
saatu aikaiseksi kuviokaulimella. Kukat ja lehdet on viimeistelty
kimalletomuvärillä.

Ruusuyritelmä nr 2. Harjoittelemista riittää!

Muutama perhonen tehty stanssimuotilla.

Nyt tarvitsee enää harjoitella näitä. Oli kuitenkin kivaa, että sain oppia perusjuttuihin, ettei ihan kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta.

Varsinaista välineharrastamista tuo kakunkoristeiden teko. Erilaisia silikonimuotteja löytyy vaikka kuinka paljon, eikä ne valitettavasti ole kovinkaan edullisia. Sellaisia en vielä omista yhtään. Tuo gerberamuotti oli kiva, mutta ne oli loppu. Nyt multa löytyy aika perussetti koristeiden tekoon: kukkastanssi, lehtistanssi, muutama muotoilutyökalu, silikonialusta, kirjainstanssit ja kimalletomuväriä. Kimalle teki nuo kukat kummasti eloisiksi. Vielä haluaisin ainakin muutaman kukkamuotin (ehkä silikonisen, jolla saa enemmän 3D-vaikutusta) ja lehtimuotin, muovikaulimen ja oikeastaan kaikkea muutakin tarviketta. Värejäkin voisi olla enemmän. Leivontatarvikkeita saa useasta nettikaupasta, mutta Modernosta on kiva käydä ostamassa senkin takia, että niitä saa hilpailla paikan päällä :).

Hieman jännitti se, miten Väinö pärjää kotona, eli mahtaako tulla nälkä kahden tunnin kurssin aikana. Sen tiesin, että muuten pärjää hyvin isänsä kanssa, mutta se tuttipullosta syöminen... onneksi saavuin kotiin juuri hyvään aikaan ja dramaattisimmalta huudolta vältyttiin.

Väinö sai eilen ensimmäiset pistettävät rokotteet. Ensimmäisen piikin aikaan hän huusi todella kovaa ja itsellekin meinasi nousta kyynel silmäkulmaan, kun harmitti hänen puolesta. Toinen piikki ei aiheuttanut ihan yhtä kovia huutoja ja loppujen lopuksi hän onneksi rauhoittui nopeasti. Kotona hän sitten heräsi kesken päikkäreiden ja huusi todella paljon... ilmeisesti piikityskohdat olivat arat ja onneksi suppo auttoi loppujen lopuksi ja Väinö rauhoittui. Hän nukkuikin sitten 16 tunnin yöunet, heräsi välissä vain syömään. Taisi se huutaminen viedä voimat. Rankkaa, kun toinen ei vielä yhtään ymmärrä, että koko juttu on hänen parhaakseen ja kipu vain tilapäistä.

Huomenna ensimmäiseen vauvauintiin! Jännää!

Kolme kuukautta

Väinö on nyt kolme kuukautta vanha!
Hän

• kuolaa paljon, kun katselee keskittyneesti kuvia,
• kikattaa/"hönöttää" ääneen,
• kannattalee jo hyvin päätään (joskus hieman horjuu),
• sai tänään ensimmäiset Reinot :),
• jokeltelee paljon, varsinkin isälleen,
• treenaa paljon potkuja ja lyöntejä,
• tarttuu ja yrittää tarttua leluihin,
• tykkää kylpeä,
• osaa olla ronkeli tuttipulloilun ja tutin suhteen,
• osaa vaatia tarpeensa, eli on ehkä hieman kärsimätön luonne (kuten äitinsäkin),
• tykkää keltaisesta ja sinisestä sekä muumeista,
• kasvaa ja kasvaa,
• tykkää 70's showsta,
• nukkuu uudessa pinnasängyssä,
• on lumoutunut soivasta mobilestaan,
• nukkuu yössä 10-12 tuntia, vaikka heräileekin edelleen 2-3 tunnin välein syömään (kerran nukkui 6 tuntia putkeen!)
• hurmaa kenet vain ihanalla hymyllään!

Uudessa pinnasängyssä mobilea ihastelemassa.
(Sängyn pehmusteet ovat tuossa vielä irti,
mutta nyt jo turvallisesti kiinni!)

Väinön ensimmäinen vappu!

Simapullo väreineen kiinnostaa.

On se vaan niiiiin ihana!