+ 3 kk

Kun täällä pohdin, miten käy töiden jatkon, niin jo seuraavana päivänä sain tietää, että työsuhteeni jatkuu vuoden loppuun asti. Jihuu! Toisaalta osaan edelleen olla kiitollinen siitä, että työt jatkuvat, toisaalta taas harmittaa se, että jaossa oli myös yksi vakkaripaikka, joka meni toiselle määräaikaiselle. Mutta se mitä olen kuullut tulevaisuuden suunnitelmista ja muutoksia työpaikallani, sanon että vakinaistaminen meni kyllä oikealle ihmiselle - oikeanlaiselle osaajalle.

Mutta kukapa ei haluaisi vakituista työpaikkaa.

Silti onnellinen.

Syyssateisia kuulumisia

Väinö pääsi vihdoin ja viimein isoon sänkyyn nukkumaan. Pinnasänky alkoi ollakin jo jämpti :).
Pohdittiin pitkään, olisiko sänky jatkettava sänky vai sellainen juniorisänky vai täysmittainen. Lopuksi päädyimme maalaamaan isännän vanhan sängyn. Olinkin haaveillut juuri sen mallisesta sängystä :).

Itse maalausprojekti ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Valitsimme ensin valkoisen kuultomaalin eli sävytetyn kalustelakan, joka oli täysi virhevalinta ensikertalaiselle maalarille. Valui, valui, valui. Toisen kerroksen jälkeen kävin hakemassa peittävän kalustemaalin kaupasta ja anoppikin auttoi lopun maalaamisen kanssa (iso kiitos!). Sängystä tuli kuitenkin siisti. Kiiltävä maali olisi varmasti ollut vielä parempi ja kestävämpi maali tähän projektiin kuin puolihimmeä. Ensi kerralla sitten. Olen niin avuton tällaisissa projekteissa.

Onhan tuo täyspitkä sänky iso, mutta ei mahdottoman iso. Ainakin on tilaa ja on ihanaa lukea iltasatu kainoittain <3.

Yöunilla.

Joskus teininä tuli kerättyä Aku Ankan taskukirjoja ja ne ovat kulkeneet lukuisien muuttojen mukana. Nyt ne ovat päässeet oikeasti esille ja luettavaksi! Nyt ei pikkumies vielä jaksa kuunnella Aku-tarinoita.

Väinö läsähti päiväkodissa pikkukiven päälle ja tuli mustelma silmäkulmaan. Nyt on sitten musta silmä. Kuva vähän huono, kun ei oikein halunnut sitä kuvattavan.

Hei, mä maalaan tätä mun autotallia!

Frisbeenheitossa on tapahtunut pienimmällä hurja kehitys. Kiekko lentää jo yllättävän pitkälle ja jostain kummallisesta syystä jo teknisestikin aika oikein. Tuo isompi mieskin on kehittynyt hyväksi puttaajaksi, minä jankkaan paikallani ja pakitan, sillä en ole jaksanut harjoitella. Taitaa jäädä tämän syksyn seuranmestaruuskisat heittämättä, ettei tarvitse hävetä.

P.S. Meille saapui tällainen Selätin-kopio :).

P.P.S. Tässä jännätään, josko työn jatkosta tulisi piakkoin jotain lisätietoa. Kuukausi vielä sopimusta jäljellä ja opettelen koko ajan uusia hommia... Eikös tuo ole aika selvää?

Arvaa mitä!

Pääkäne?

Paukka?

Helipotteri?

Pessuli?

Sohva tuli!

Uusi sohva tuli! Se on ihana! Ihanan värinen ja täydellisen kokoinen. No okei, meistä molemmista tuntui, että onko tämä nyt sitten vähän liiankin jämäkkä, mutta varmasti lytistyy ajan myötä. Isäntä on ainakin tuohon avopäätyyn nukahtanut jo muutaman kerran :). Kuva ei nyt ole mitä parhain, mutta siitä saanee selville, millainen ihan uus ihanuus meille tuli. Tykätään! Ainoa miinus on se, ettei sille mahdu välttämättä nukkumaan yöksi.

Rakastan tätä aktiivista kaupunginosaa. Pari viikkoa sitten aivan naapurissa oli paljon purjelaivoja. Käytiin niitä Väinön kanssa katsastelemassa. Muutamiin pääsi tutustumaankin. Oltiin sopivasti aamulla, eikä ruuhkaa juuri ollut.

Forum Marinumin edessä on jättimäinen
päivänkakkara.

Leikki pikku-Förillä loppui harmillisesti, kun Väinö istui taustalla näkyvällä penkillä ja kiepsahti siitä aidan yli pääedellä ulos. Iso itku ja säikähdys, ei onneksi mitään muuta.

Koska asutaan aivan kirkon vieressä, Väinöä alkanut kiinnostaa kirkot. Hän on jo viikkoja halunnut käydä Martin kirkon sisällä. Yhtenä iltapäivällä he sitten olivat isännän kanssa menneet kirkolle, mutta se ei ollutkaan auki yleisölle. Olimme samana päivänä lähdössä keskustaan ja päätimme poiketa Tuomiokirkossa. Harmillisesti olimme vähän myöhässä, sillä ovet olivat menneet viisi minuuttia aikaisemmin kiinni. Seuraavana päivänä osattiinkin ajoittaa vierailu oikeaan aikaan ja Väinö pääsi vihdoinkin vierailemaan Tuomiokirkossa sisällä. Ei olisi halunnut lähteä sieltä pois. Ihmeteltävää riitti!

Tässä ihanassa kaupunginosassa on myös urheilustadion. Viime viikonloppuna käytiin juoksemassa rata NELJÄ kertaa ympäri. Ei tosin yhtämittaan juostu, mutta aika pitkän matkan Väinö jaksoi kuitenkin juosta. Yleensä pitää kävellessäkin ottaa syliin melkein heti... Hypättiin myös pituutta ja pompattiin jokaisen viivan yli juoksuradalla. Oli ihan mielettömän hauskaa ja aiotaan urheilla tuolla kentällä uudelleenkin.

Klo 19:26, lämpötila +26 C!

Hyppy!

Maltti ja Valtti Pikku Kakkosesta kävi Seikkailupuiston Musapicnicillä esiintymässä ja jakamassa leimoja liikennekaupungissa. Täytyihän niitä käydä moikkaamassa :).

Töissä onkin ollut oikea hulina viikko. Olen tehnyt oikeastaan kahta työtä yhtä aikaa ja opetellut kolmatta siinä sivussa. Tällä viikolla on ollut sellainen olo, ettei kauheasti ole uudet asiat jääneet mieleen. Sen verran kova tahti on ollut muissa töissä.

Olen jo insinöörikouluajoista asti haaveillut, että saisin joskus oppia käyttämään SAP-nimistä ohjelmaa. Nyt olen saanut siihen "tutustua". Teen sen kanssa päivittäin töitä ja uusi osittainen työnkuvani vaatii lisää sen opettelemista. Ohjelma toimintoineen on melkoinen viidakko. Samalla kun se on looginen ja yksinkertainen, se on monimutkainen ja epälooginen. Sen kanssa pitää tietää mitä tekee, miten tekee ja missä tekee. Oikeastaan mitään ei voi kokeilla ja etsiskellä huvikseen. 

Olen aina pitänyt matematiikasta ja numeroista, mutten koskaan ole edes harkinnut mitään tilintarkastajan tms. ammattia. Nyt saan pyöritellä numeroita joka päivä. Materiaali- ja tuotesaldoja, nimikenumeroita ja laskuja. Se on ihanaa!