Maidonvaahdotin

Maidonvaahdotin. Maitovispilä. Näin tuon kapineen joskus Tiimarissa ja nauroin sille, koska pidin sitä todella turhana kapineena. Silloin en ollut vielä tutustunut mutteripannuun tai omatekemään latteen tai cappuccinoon. Ostin kuitenkin tuollaisen kerran Ikeasta ja siitä tuli nopeasti hyvinkin mieluisa keittiöväline. Ennen joulua se meni kuitenkin rikki. Tuntui todella oudolta. Jotenkin olen tottunut juomaan espressoni kuuman maidon ja maitovaahdon kera. Muuten se ei oikein maistu yhtä herkulliselta. Nyt oli sitten ostettava uusi tilalle. Kahviherkutteluhetket on taas pelastettu!

Uudessa Bialetin Venus -pannussa on jokin valmistusvika. Sen kierteet eivät tunnu sopivan toisiinsa ja liitoskohta falskaa kahvia valmistettaessa. Kävin kaupassa hypistelemässä samanlaista ja se toimi ihan hyvin. Lähetin sähköpostia nettikauppaan, josta pannu oli tilattu, ja sieltä tulikin melkein heti vastaus. Onneksi pannu saadaan vaihdettua. Jostain syystä mokkapannulla keitetystä kahvista on tullut tärkeä osa elämää.

Piparkakkutalo vol 2.0

Tein toisen piparkakkutalon, joka päätynee Hollolan kautta Lahden Kelan henkilökunnalle.

Tuo malli on mukautettu Kannustalojen Ainolasta. Palasten kokoamiseen ja koristeluun meni 4,5 h, mutta siinä välissä leivoin kyllä pari pullapitkoakin.

Joulupukki toi tänä vuonna toivottuja lahjoja. Vanha alumiininen 4-kupin Bialetti sai rinnalle kahden hengen cappuccino-hetkiä varten 6-kupin ruostumattomasta teräksestä valmistetun Bialetti Venuksen. Tuon alumiinisen Mocan muotoilu on kyllä kivempi, mutta kaveri kertoi, että siitä irtoaa pikku hiljaa sitä alumiinia, niin päätettiin sitten toivoa tuollaista terveellisempää vaihtoehtoa.

Pukki toi myös mahdolliseen tulevaan kolmenkympin kriisiin rikkaimurin, jonka pakettiin hän oli kuitenkin ensin unohtanut laittaa laturin. Onneksi laturi kuitenkin löytyi.

Koko joulu saatiin nauttia ihanasta lumisesta ilmasta, mutta tänään sataa vettä ja lämmintäkin on pari astetta. Onneksi käytiin eilen vielä pulkkamäessä Hirvensalossa. Käytiin Lahessakin tsekkaamassa lapsuuden jyrkät pulkkamäet, mutta liukureiden kanssa ei viitsinyt laskea moneen kertaan. Lunta oli melko paljon ja ylösnouseminen oli raskasta. Kyllä sitä on kersana jaksanut.

Mulla ollut ennen joulua monena päivänä aikamoinen pääsärky. Vois luulla, että niillä joilla on migreeni, on samantyylistä kipua. Onneksi kotona oli vielä akupunktioneuloja jäljellä ja sain pienen aku-hoidon. On se ainakin hieman tehonnut.

Tekisi mieli tehdä kuluneesta vuodesta pieni mukava lista, mutta kun mietin vuotta 2009, en siitä kauheasti listattavaa löydä. Kaipa ne tärkeimmät asiat ovat liittyneet rakkauteen ja siihen, mitä olen itsestäni oppinut lisää. Jotenkin sitä on kuvitellut tuntevansa itsensä, mutta silti tulee eteen asioita ja olotiloja, jotka ovat itselle täysin uusia. Voin sanoa, että olen kasvanut viime vuoden aikana hyvinkin paljon, mutta vielä on kasvua edessä (ainakin siinä määrin, mitä jouluherkuttelu on aiheuttanut painolle :D).

Ensi vuodelle toivon kaikkein eniten sitä, että saatais uusi asunto pian ja ettei menisi hermot yhtä nopeasti kuin nykyään menee :D.

Lopuksi vielä sulo eli Otto ♥

Se piparkakkutalo sitten

Usko omaan luovuuteen on niin kummallista. Tänään todistin jälleen kerran, että mikäli olen joskus luova ollut, niin se kaivo on ammennettu tyhjäksi jo aikoja sitten. Taas yksi epäonnistunut piparkakkutaloyritys. Suuret oli visiot, pienet kyvyt toteuttaa.

Harmittaa, kun tosta piparkakkutalosta piti tulla hieno, mut ei sit tullu. Mulla ei ole yhtään silmää tällaiseen touhuun. Sitä paitso jo kasausvaiheessa heti toinen seinä meni vinoon ja sit kaikki muutkin meni ja tuossa rumassa mökissä olisi varmaan tosi vetoisaa.

Tässä mun luomus.Ei mikään Gaudi ei.

Piparkakkutalo

Inspiraatio!

En ihan tuollaista osaisi tehdä piparkakkutaikinasta, mutta sainpahan siitä inspiraation (prkl, kun kirjotin tätä niin viimeiset piparit paloi....). Kuvassahan on Antoni Gaudin piparkakkutalo Barcelonasta Park Güellista (käsittääkseni). Itse asiassa Gaudin erikoinen tyyli on yksi syy, miksi olen jo vuosia haaveillut matkustamisesta Barcelonaan.

Tukiopetusta

Olen tässä lähimenneisyydessä pitänyt jälleen tukiopetustunteja ykkösille, tällä kertaa kemiasta. Kun opettajat oli lomautettu, annoin matikasta pikatukiopetusta ja toinen niistä osallistujista oli sitten pyytänyt opolta, että jos mä voisin auttaa myös kemiassa. Tänään jäi pari positiivista kommenttia mieleen: "Hei, mä oivalsin nyt jotain." "Tää on ollut tähän mennessä paras kemian 'tunti' mitä meillä on ollut."

Eikös se tukiopettaminen ole nimenomaan sitä, että autetaan muita oivaltamaan niitä asioita, mitä ei ole tunnilla ehditty oivaltaa. Osa kemian laskuista on sellaisia, mitä tarvitaan labroissa ja ne pitää osata, mutta ne voi oivaltaa monella eri tapaa. Mä olen nyt opettanut omaa tapaani oivaltaa ja eritoten ymmärtämään.

Muistan itsekin ykkösellä, kuinka moni labrassa tehty työ jäi ymmärtämättä. Nykyään se ymmärrys tulee viimeistään siinä vaiheessa kun analysoidaan tuloksia, mutta ykkösellä analysointi oli todella puutteellista, enkä osannut poimia oleellisia asioita labratöistä. Tämä tukiopettaminen on saanut mutkin oivaltamaan, millaisen matkan tässä on kahdessa ja puolessa vuodessa ehtinyt kulkea ja mitä kaikkea on oikeasti oppinut ymmärtämään.

Uskon myös, että tämä peruskemian kertaaminen on ollut itsellenikin hyödyllistä, sillä vaikka osa teoriasta on ehtinyt unohtua, se kyllä muistuu mieleen nopeasti.

Mukava positiivinen asia on sekin, että saan tästä pienen rahallisen korvauksen.

Määritettiin puolitoista viikkoa sitten meetvurstista klooripitoisuus, josta voi suoraan laskea tuotteen suolapitoisuuden. Työselostusta puhtaaksi kirjoittaessa ja tuloksien heittoja miettiessä huomasin makkaran tuoteselosteessa jotain omituista ja lähetin Huhtahyville palautetta. Vastauksen sainkin jo seuraavana aamuna!

"Hei!
Olen elintarviketekniikan opiskelija ja käytin kotimaista meetvurstianne näytteenä kloridipitoisuuden määrityksessä. Samalla tuli huomioitua, että pakkausselosteessa suolapitoisuus on 3,7 % ja natriumin määrä 1,4 g/100 g. Tuon natriumin määrän mukaisesti suolapitoisuus pitäisi olla 3,56 %. Lisäksi olettaen, että muutamassa lisäaineessa on natriumia, ei suolapitoisuus tunnu pitävän paikkaansa. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, kuinka nämä pitoisuudet on laskettu/määritetty ja mitä ainesosia niissä on otettu huomioon ja minkälainen haarukka (ylä-/alarajat) on suolapitoisuudelle määritetty.

Omassa määrityksessämme saimme kloridipitoisuuden kautta laskettuna suolapitoisuudeksi noin 4,2 %, mutta en itse luota näihin tuloksiin täysin, sillä tein ensimmäistä kertaa kyseisen määrityksen."

Vastaus:

"Hei Kaisa,

Näyttäisi siltä, että pakkausmerkinnöissämme on pieni virhe natriumin määrän osalta. Oikeampi arvo on 1,5 g / 100 g. Suolapitoisuus sen sijaan on kohdallaan 3,7 %. Suolapitoisuusarvo ja natriumin määrä on laskettu reseptistä. Ravintoainetekijät laskemme ravintoainelaskuohjelmalla. Päivitämme virheen etiketteihin niin pian kuin se on mahdollista. Omissa omavalvonta testauksissa suolan määrä on vaihdellut 3,6 ja 3,8 välillä. Kiitos palautteesta. Niiden avulla saamme tärkeä tietoa tuotteistamme ja korjattua mahdollisia virheitä."

Kyllä. Joskus kuluttaja voi huomata jopa 0,1 g:n heiton tuoteselosteessa heh :D

P.S. Kuvassa on muuten lauhdutinjärjestelmä. Aika samanlainen viriteltiin tuossa muutama viikko määritettäessä kananmunan kolesterolipitoisuutta.

E621 - natriumglutamaatti

Tämähän kuulostaa hienolta. Lisäaine, jonka on väitetty lisäävän ADHD:tä yms keskittymishäiriöitä. Pitäisi ehkä olla tuon suhteen krantumpi ja tsekata tuotteet mitä ostaa. Jääkaapissani sitä on ainakin meetvurstissa ja juuri poisheittämissä kasvisliemikuutioissa (jotka on muuten lisäainelistalla ehkä jopa ykkösenä - siis siinä on PALJON lisäaineita).

Aamulehti

Hesari

Kummallista

Tänään on käynyt muutama kummallinen juttu.

Ensinnäkin. Olen noin puolen vuoden ajan ihmetellyt, että miksi mun S-tilitulosteissa mun ostokset on joka kuukausi kahden vuoden ajan ollu aina 0 €, vaikka olenkin korttia ja S-ryhmän palveluita käyttänyt. En kovinkaan keskitetysti, mutta kyllä sen verran että aina silloin tällöin olisi pitänyt niitä bonuksia tulla. Mutta ei, aina näytti etten oo mitään ostanut. Kävin sitten tänään kysymässä mikä mättää ja selvisi, että niiden tiedoissa olin edelleen entisen poikaystäväni taloudessa ja ostokset ovat siis menneet hänen tililleen (mulla oli siis ennen hänen rinnakkaiskorttinsa, mutta kaksi vuotta sitten otin ihan oman jäsenyyden, ihan omalla rahalla sen maksoin ja sitä ihan omaa korttia olen ihan omalla jäsennumerolla vingutellut). Nyt minulle sitten vasta kerrottiin, että olisi pitänyt muistaa ilmoittaa taloudenvaihto silloin. Ei kyllä tullut mieleenkään, sillä totta kai ajattelin, että jos minulla on ihan oma kortti ja ihan oma jäsennumero (ja vieläpä eri osuuskunnasta) niin tietysti minä saan itselleni kaiken mitä minulle pitäisi kuulua. Tähän en saanut kuitenkaan vastausta, että miksi S-tilillä ostosten rekisteröinti menee talouden eikä jäsenyyden mukaan. Mutta ei tainnut tietää se nainenkaan, koska se oli yhtä hämillään kuin minäkin. Soitti se jollekin isommalle herralle, joka sitten lupasi käydä manuaalisesti läpi mun 12 kuukauden ostot ja niistä sitten laskea mulle bonukset. Puoliväliin tultiin sen takia vastaan, koska syy tähän on ollut sekä minun että minulle jäsenyyden myyneen naisen. Lopputulokseen asiakas on kuitenkin tyytyväinen. En ensinnäkään olettanut mitään tällaista syytä nollaostoille ja kun kuulin syyn, ehdin jo ajatella, että sinne meni ne bonukset sitten. En olisi niitä lähtenyt kaivelemaan. Eli vähän tuli hyvitystä kuitenkin. Kiva.

Kotimatkalla poikkesin yhdessä parturi-kampaamossa, jossa en ollut ennen käynyt. Astuin sisään ja kaksi kampaajatätiä ja asiakasta tuijotti mua. Kaikki oli hiljaa.
"Varaisin hiustenleikkuuajan. Vai onko teillä molemmilla kovin kiire?" 
Pienen hiljaisuuden jälkeen se täti, joka oli laittamassa blondia tyviväriä jollekin mammalle, käveli ajanvarauskirjan luo ja sain varattua ajan ensi viikolle. Se, joka laittoi permanenttipaplareita toiselle mammalle, oli koko ajan hiljaa. Tajusin todellakin tulleeni ihan väärään kampaamoon, mutta en kehdannut siitä ovelta kääntyä pois, vaikka mieli olisi tehnytkin. Tässä taitaa käydä lopulta niin, että ensi viikon maanantaina perun tiistain ajan sairauden takia. En tosiaan halua mennä sinne.

Arghhhhhhhh

Huomenna helpottaa. Ehkä.

Ukrainan talentti 2009

On se aika hienoa...