Tänään

- heräsin ja mietin jaksanko nousta. kauaa ei tarvinnu miettiä, koska sisko soitti ja oli sitten pakko nousta ylös
- kävin vähän juoksemassa kun oli vielä valoisaa ja uskalsin juosta siellä missä halusin
- pesin koneellisen pyykkiä
- ajattelin siivoavani ja käydä kaupassa, mutta en tehnyt kumpaakaan
- suunnittelin balettituntia, mutta se ei ole vielä valmis
- olen tehnyt paljon turhaa enkä kauheasti juurikaan mitään järkevää
- tiskasin
- tein äijäproteiiniruokaa kalapuikoista ja kananmunista, mutta tällä kertaa ilman rehuja kun ei huvittanut syödä niitä
- päätin sekunti sitten että lähden alvariin, kun kerran kutsuttiin

Eli tylsistyminen loppui nyt :D (joskus on nimittäin tosi tylsää asua ihan yksin)

Searching for new music

Aloin kyllästymään musiikkiin, jota kuuntelen päivästä toiseen kerta toisensa jälkeen. Tyyliltään kuuntelemani musiikki on tietysti mieleeni, mutta ne samat toistuvat kappaleet...paf. Kuin vahingossa löysin tieni nettiradioon (vai miksikä sitä pitäisi kutsua) nimeltä Last Fm ja "I got a station with music I’ll like". Helppoa, ei tarvitse kuin näppäillä lempparibändin nimi ja saan kuunnella sen tyylisten bändien musaa nonstoppina. Voi tätä uuden musiikin autuutta (ja tietysti joukossa on myös vanhoja tuttujakin). Taidan kyllä olla hieman myöhäisherännyt tämän tyyppisen ohjelman kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Juoksu

Aah, juokseminen on niin mukavaa, mutta myös raskasta. Hapenottokykyni on erittäin huono ja toivon, että se parantuisi pikaiseen, jotta jaksaisin juosta kunnolla. Pitäisi taas päästä kuntosalillekin, jotta hyvä kunto palautuisi. Tuntu, että olen ihan rappiolla, kun en ole ehtinyt mitään ennen lomaa. Paremman kunnon elämä alkakoon!

Vuosi 2007

Mitäpä mennyt vuosi on pitänyt sisällään?

- neljännesvuosisatasynttärit
- Lontoon-matka
- työharjoittelu
- avustajana Joulutarina-elokuvassa
- Tukholman-matka
- kirjallisen opinnäytetyön tekeminen + palautus + hyväksyminen
- taiteellisen opinnäytetyön tekeminen + esitys
- tanssijana luokkakaverin opinnäytetyössä
- ahdistusta ja rahapula
- valmistuminen tanssinopettajaksi
- vaaleanpunainen creative mp3-soitin
- valintakoetilaisuus
- huonopalkkainen kesätyöpaikka Muumimaailmassa
- ruotsin puhuminen oikeille ruotsalaisille
- lisää ahdistusta
- retki Särkänniemeen ja Linnanmäelle
- rullaluistelun ihanuuden löytäminen
- pyöräily Naantaliin
- hyväksymiskirje uuteen kouluun
- tanssinopettajan työn aloittaminen
- balletone
- 50 kg nousi penkistä
- ero
- uuden koulun aloittaminen
- uudet ystävät
- tanssijan työ Föribeatissä pikaharjoittelulla
- uudet ystävät 2
- oma tietokone
- muutto omaan kotiin
- avustajana lyhytelokuvassa
- 5 minttujekkushottia
- opiskelumotivaatio
- hyviä tenttituloksia
- hyvä olo kaiken kakan jälkeen
- itsetunto

P.S. Naapurin kello ei enää soi. Voi tätä ihanuutta!

Jiihaaa!

Voi jessus, ihanaa!

Naapurin kello 2

Väärin. Se kello lyökin PUOLEN TUNNIN VÄLEIN! (eilen se löi tunnin välein eli HÄH!)
En tiiä. Jos ne ei tee sille jotain, niin menen sanomaan, koska se oikeesti haitaa yöunia. En suostu siihen, että pitää valvoa naapurin kellon takia.

Naapurin kello

Viime yönä paljastui, että naapurin mummolla ja ukilla on semmonen kello, joka lyö tasatunnein. Keskyöllä se alkoi yhtäkkiä pimputtelemaan. En tiedä jatkuiko sitä koko yö tunnin välein, mutta aamulla taas heräsin siihen yhdeksältä. Ja kymmeneltä. Nyt se ei sitten enää soi ja hyvä niin!

Hieman harmittaa, etten varmaankaan voi alkaa lukea venäjää ensi keväänä, kun sen toinen kerta viikossa menee aina päällekkäin meijän oman opetuksen kanssa. Lisäksi sitä ei opeteta meijän toimipisteessä, vaan pitää mennä aina Ruiskadulle asti. (no, ei 2,5 kilometriä kauhean pitkä matka ole). Täytyy ehkä kysyä, voisinko järjestää asian jotenkin. Keväällä on taas tiedossa mielenkiintoisia oppiaineita: solubiologiaa, orgaanista kemiaa, elintarvikkeiden valmistusta (ja työturvallisuuskorttikoulutus!) sekä tietysti fysiikkaa, matikkaa, ja biotekniikkaa. Ja ruotsia. Erityisesti odotan elintarvikkeiden valmistustöitä, koska silloin saa siis tehdä ruokaa :P. Vähän niinkuin köksää yläasteella, mutta labratakki päällä! Mutta kuka keksi, että meillä alkaa koulu melkein joka päivä kahdeksalta!!! Puuh ja argh. No, työmäärä ei ainakaan vähene ensi keväänä.

edit//
aah, niiiiiiin hyvää!!!

edit2//
ja nyt se saamarin kello taas plimputtaa!! arg! argh! aaarrrgh! se on ihan varmasti just tolla seinällä, mikä on myös mun seinä. voiko niille pistää luukusta lapun, et "hei haloo!" ?

Passport

Täytynee hankki uusi passi, kun vanha on niin hyvässä tallessa, ettei sitä löydy mistään.

edit//
Mä tein sen mitä uhosin! Matikasta 5!

Matkaan lähden nyt!

Onneksi on olemassa isosisko! Uusi vuosi alkaa nimittäin uudessa maassa! Hih! Eli reissuun päästään. Itse asiassa matkakuume kyllä kasvaa ja samalla taitaa oikeakin flunssakuume nousta :(.

Mä tiedän jo, miten mä vietän ainakin osan joulusta. Mä menen Hollolaan, otan läppärin ja pinon DVD-elokuvia mukaan. Aion kattoa kaikki, mitkä on vielä paketissaan, kun en ole antanut itselleni lupaa niitä aukaista ja katsoa. Tai oikeastaan ei se katsomattomuus ole ollut luvan antamisesta kiinni, vaan siitä, ettei jaksa keskittyä kahta tuntia yhden asian tekemiseen ilman ettei tee mitään...

Tänään oli matikan koe. Ennen koetta oli parin tunnin hyppäri ja sanoin kavereille, etten lue enää yhtään, koska oon niin hyvä, että saan kumminkin täydet pisteet. No, en tiiä meneekö ihan noin, mutta mun mielestä ainakin meni hyvin. Ja fysiikan koe myös! Tai ainakin luulen niin. Seuraavaksi vielä kemia ensi viikolla ja viimeisenä koulupäivänä englanti. Pitäisi alkaa niitä sitten pänttäämään. Opiskelu on niin kivaa :P.

Ja hei: John Mayer on aivan loistavaa opiskelumusiikkia!!!

Ulkomaille, kiitos!!!

Mulla on ihan mieletön matkakuume! Tekisi niiiiiiiiiiiin paljon mieli lähteä vaikka jouluksi jonnekin ihan mihin vain. Pois Suomesta kuitenkin. Ainut ongelma on se, ettei ole kenen kanssa lähteä. Tai ongelma voi olla myös se, ettei enää mihinkään edes pääse. Jouluruuhkaa.

Kaupat kuhisee ihmisiä, jotka ostelee joululahjoja. En oo ostanu vielä yhtään. Oikeestaan ei kauheasti kiinnostaisikaan. Tänä jouluna ei ole yhtään joulufiilis, enkä edes odota joulua. Kaikki puhuu jo nyt joulustressistä. Mulla ei ainakaan ole sellaista :D. Toivoisin vain, että maahan tulisi lunta ja olisi oikea talvi!!! Eilenkin satoi VETTÄ koko päivän ja muutenkin oli sellainen maailmanloppu-tulee-fiilis tuolla ulkona. Ei semmosta ei.

Huomenna alkaa taas tentit. Jes.

Monkey

Ruokaa.

Uusi resepti, JAM!

Puuh, onpas taas hommia. Paljon koulujuttuja koko ajan ja ensi viikolla alkaa taas tentit. Mutta onneksi nyt on tiedossa lähinnä laskutenttejä ja laskemisessa mä olen ihan hyvä. Mutta ei voi laskea laskuja, jos ei tiedä teorioita ja varsinkin fysiikan kohdalla ne teoriat on hieman haussa, kuten kaavatkin. Pitää vain siis lukea ja lukea.

Hassua, kuinka nopeasti koko syksy on mennyt. Tsui vain! Ekaa kertaa varmaan ikinä en odota joulua tai joululomaa, koska nyt en viihdy ollenkaan, jos ei ole mitään tekemistä. Tekemättömyys on mahdottoman tylsää ja se saa ajatukset karkailemaan menneisiin ja mielen joskus jopa hieman apeaksi. Se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään!!!

Hyvänä aasinsiltana :) Sain tänään uudet silmälasit ja aika hassua on maailmaa katsella niiden läpi. Piilarikin on taas käytössä, kun ei koulussa oikein tahdo enää nähdä kunnolla. Ja koulusta puheenollen. Taas täytyy jatkaa selkkarin kirjoitusta, jotta saan sen (tällä hetkellä viimeisen) valmiiksi määräaikana. Huomenna taitaakin tulla sitten uusi kirjoitettavaksi... töiden loputon määrä.

Opiskelua

Välillä on tullut mieleen, että kuinkahan moni mun läheisistä ihmisistä uskoi, että pärjäisin nykyisessä koulussani ja kuinkahan moni oli sitä mieltä, että heitän elämäni hukkaan, kun yritän opiskella uutta ammattia. Lukioajoista oli kuitenkin kulunut jo vuosia.

Mä en ole kertaakaan itse epäillyt, ettenkö pärjäisi. Kun pääsin valintakokeista läpi niin hyvin pistein, uskoin itseeni täysin. Enemmän jännitti se, että tuntuuko tämä oikealta alalta (edellinen ala oli kuitenkin epäillyttänyt mua koko opiskelun ajan). Pelkäsin, että olin tehnyt taas väärän valinnan.

Mutta voin paljastaa, että en ole tehnyt väärää valintaa. Opiskelu on ollut koko ajan mielenkiintoista (mitä nyt fysiikan tunnit tuntuvat joskus puuduttavilta) ja vienyt ihan täysillä mukanaan. Olen pysynyt mukana kyydissä ja olen ehkä onnellinenkin siitä, etten ole heti lukion jälkeen pyrkinyt tälle alalle. Tunnen, että nämä muutamien vuosien elämänkokemukset ovat tehneet minusta erilaisen opiskelijan kuin mitä olisin ollut heti lukion jälkeen. Osaan käsitellä opittavia asioita aivan eri tavalla kuin luokkakaverini.

Tuntuu hyvältä huomata, että pystyn vielä kaivamaan pääni sopukoista asioita, jotka olen opetellut 6-9 vuotta sitten. Sekin tuntuu hyvältä, että vaikka koulujuttuja on koko ajan ja paljon, niitä jaksaa tehdä ja suurimmaksi osaksi ne vievät mukanaan, koska ovat niin mielenkiintoisia. Ainut ongelma on se, että joskus on hieman vaikeaa aloittaa työskentely ja keskittyä, kun tämä Internetti vie mukanaan... että plaah ja takaisin laskemaan kemian laskuja, jotka ovat tänään yllättävän vaikeita.

Arskaaaaa!

Kiitos kauan kaivattu aurinko, että tulit taas luoksemme hymyilemään.

Suuri oivallus ;D

Minulla on paljon rakkautta,
mutta minulla ei ole mahdollisuutta antaa sitä kenellekään.
Se suuri määrä rakkautta ilmenee siis itserakkautena.

Siksi silloin, kun rakkaudellani on joku muu kohde kuin minä itse,
unohdan kokonaan rakastaa itseäni.

Jip

"biotekniikan tentti meni päinvastoin niinkin hyvin, että kävinpä pistämässä nimeni uusintaan suoraan kokeesta poispäästyäni" - 12.11.07

Voin vain sanoa, että huh huh, löysä arvostelu. Sain nimittäin kolmosen tuosta tentistä... en olis kyllä uskonut ollenkaan, että se menisi läpi. Parempi näin :)

Jaaha, viikonloppu. Tiedossa muotinäytöstreenejä, punttia, pizzaa, lihapullia ja yleistä häröilyä ilmeisestikin. Ja fysiikan opettelua, koska se on aika vaikeeta.

En usko.

Voi jumatsuikka! Ei tämmöst voi olla olemassa!

Tenttejä, plaah

On hieman kuningas olo: meisti sai koko ryhmän (meitä on varmaan 70) parhaimman kemian kokeen tuloksen, diu diu :P No joo. Tämän päiväinen biotekniikan tentti meni päinvastoin niinkin hyvin, että kävinpä pistämässä nimeni uusintaan suoraan kokeesta poispäästyäni. Näin. Eli tenttirumba jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Ulkona sataa taas räntää, yeah.

Ohi on - taas kerran

Nunni, Föribeatit on sitten ohi. Jäi hieman haikea mieli, koska porukka oli ihan mahtavaa ja muutenkin oli tosi kivaa olla lavalla pitkästä aikaa. Ohjaaja oli keskiviikkona kattomassa esitystä ja olin kuullut, että se on aika tiukkis. Se kuitenkin kehui mua, jee:) Hautajaiset oli hyvät. Toivon, että saisin vielä mennä takaisin teatterille. Jos en Föribeatin merkeissä niin sitten jonkun toisen prokkiksen merkeissä. Oi, se olis niin mahtavaa!

Mitähän sitten vielä? Oli mulla joku ajatus, mutta meni pooois. Mä ajattelen yleensä ihan liikaa kaiken näköisiä turhuuksia, mutta tänään on ollut sellainen päivä, että en oli jaksanut juuri mitään ajatatella (vaikka olis kyllä pitänyt, kun pitäis edelleen lukea huomiseen tenttiin...puuuh). Kiva tunne, kun joskus on oma pää ihan tyhjä. On vaan.

Sytytä kynttilä

Jokelan uhrien muistoksi.

Sytytä kynttilä

Hyvää

Hitsi mun tekee mieli vain koko ajan hokea, että elämä on niin ihanaa. Mistähän tämä kaikki on tullut? Tai siis kun ei ole tapahtunut mitään mullistavaa enää, mutta ilmeisesti olen vain selvittänyt itselleni sellaisia asioita, mitkä saavat mut hymyilemään jopa yksin kaupungilla kävellessäni. Mutta se on hassua, että en mä oikeastaan ole edes selvittänyt itselleni mitään. Mä olen vain ollut ja elänyt elämääni ja se on tuntunut joka hetkellä paremmalta ja paremmalta. Yhtäkkiä se iso sumuinen ja epämääräinen solmu päässäni on auennut. Entisen huonon itsetunnon sijaan olen ylpeä siitä mitä olen ja tiedän mitä osaan. Mulla on vihdoin kauan kaivattu terve itsetunto! Jesh! En enää ajattele, että missä asioissa olen paska, vaan hakeudun niiden asioiden pariin, missä olen hyvä ja mistä saan hyviä kokemuksia ja tuntemuksia. Kaikki on vaan niin mahtavaa! Ostin muuten vuosia ja vuosia sitten sellaisen kortin, jossa luki: "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa." Allekirjoitan tuon täydellä sydämellä. Voi että miten ihminen voikaan rakastaa itseään ja omaa elämäänsä, heh, mutta niin sen pitää mennä, koska muuten kaikki on paljon vaikeampaa. No joo, mun hiuksista en nyt ihan kauheesti tykkää, mutta onneks ne kasvaa koko ajan ja muutenhan olen tosi ihana ja loistava! Eikö? :P

Tuloksia

Hei, ekasta tentistä 5-! Aika kivasti :P

Minähän en jää tuleen makaamaan.

On se kumma ku sinne BB-taloon tuppaa koko ajan lisää väkeä. Alkaa mielenkiinto loppumaan ohjelmaa kohtaa.

Vähäks hienoa, että koulu alkoi jälleen. Hienoa sen takia, että olo on paljon virkeämpi ja iloisempi. En sanoisi, että muutenkaan ihan masentunut olisin ollut, mutta loman aikana oli mukamas taas liikaa aikaa ajatella turhia asioita ja se sitten vähän pisti mielen hetkeksi matalaksi. Mutta nyt on taas kivaa:) Tänään oli kemian tentti enkä mä oikein siihen sitten saanut luettua, puuh. En kyllä tiiä miten meni, mut ihan hyvin varmaan. Ei ollut kovin vaikea.

Tiiättekö: parasta on tällä hetkellä se, että antaa itselleen ja uusille asioille mahdollisuuden. Ei pidä pelätä mitään, vaan ennakkoluulottomasti ottaa vastaan kaikki mitä saa. Nyt tuntuu ihanalta myöskin se, että ympärilläni on ihmisiä, jotka saavat mut nauramaan eikä itkemään. Minähän en jää tuleen makaamaan :)

Kaikennäköstä taas

Jehnaa. Käytiin keilaamassa torstaina pitkästä aikaa. Oli tosi hauskaa ja muutama kaatokin taisi loppujen lopuksi tulla  Täytyy käydä useamminkin.

Sain parin viikon pidennyksen työsopimukseen teatterilla. Hassua ajatella, että en lopetakaan työntekoa muiden kanssa yhtä aikaa, vaan ihan kesken. Tulin kesken ja lähden kesken. Se on hieman surullista. Teatterilla on ollut tosi kivaa työskennellä, työporukka on ollut mahtava ja he ovat ottaneet mut tosi hyvin vastaan ja esityksetkin ovat menneet ihan hyvin.

Minä en tajua sitä, että kun ihminen aloittaa täysin uuden elämän, toisin sanoen kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu ympärillä (lukuun ottamatta esim. sukulaisia), niin miksi sitä pitää sitten jäädä murehtimaan sitä vanhaa elämää? Miksi pitää aina aika ajoin avata niitä vanhoja haavoja ja laittaa vielä vähän suolaa niihin, et olisi taas mahdollisimman paha olla? Se on TYPERÄÄ. Miksi pitää kiusata itseään asioilla, joilla ei ole enää mitään väliä? Miksi sitä mielessään kaivelee niitä asioita, jotka ovat laittaneet pisteen yhdelle elämän vaiheelle? Jos on mielestään kaikki asiat jo käsitellyt ja hyväksynyt. Eikö voisi vain jatkaa eteenpäin ja katsoa mitä tuleva tuo ja olla siitä onnellinen? Tai olla siitä onnellinen, ettei ole enää ahdistunut 24/7 (no helpottunut mä ainakin olen).

Just kun puhuin menneen elämän sivuun pistämisestä, tämä aihe ei ehkä ole luonnollinen jatke tähän perään. Ilmiön nimi on Facebook ja SIELLÄ ON KAIKKI. Kaikkeen se ihminen hörähtääkin. Jos haluat pilata elämäsi ja kuluttaa päiväsi tietokoneen äärellä, reggaa itsesi sinne ja aika kuluu kuin siivillä!

Niijjoo, sain muuten vihdoinkin pesukoneen liiitännän. Jes. Nyt on suihkutilaa entistäkin vähemmän, koska kone piti laittaa hassusti, kun ei letkujen pituudet riittäneet (oishan ne voinu vaihtaa, ainakin osan niistä). Mut ainakin nyt saa pestä pyykkiä millon haluaa, eikä tarvii roudata vaatteita eessun taassun tai pestä koneella, jossa ei toimi linkous, kun pesee 40:llä... Bonusta oli kyllä se, että sain lakanat mankeloitua :P

Höpsöyttä

Mä olen tullut ihan höpsöksi taas jälleen kerran. Perjantaina olin ostamassa kattolamppua ja sitten pitkän harkinnan jälkeen päädyin sellaiseen "ihan kivaan". Sitten alkoikin uusin harkinta, kun mietin, voinko ostaa sen, koska siinä on halogeenilamput. Toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen, mihin olisin saanut energiansäästölamput... Yks päivä Citymarketissa näin kun nainen oli ostamssa ison paketillisen hehkulamppuja ja mun teki mieli sanoa sille, että yks energiansäästölamppu korvaisi nuo kaikki. Huuh. En mä ite kuitenkaan kauheasti energiaa säästä. Eikös sitä kuitenkin sanota, että ajatus on tärkein :)

Tässä talosyhtiössä ei myöskään ole erikseen biojätteiden lajittelua. Tuntuu kummalliselta heittää ruokaa roskiin, kun sen ennen laittoi biojätepönttöön (ainakin melkein aina). Nyt se menee siis polttojätteeseen.

Nyt tuntuu, että pitäisi huolehtia omasta fyysisestä hyvinvoinnista enemmän. Kuntosalille en ole ehtinyt koko kuukautena enkä muutenkaan ole kauheasti liikkunut. Nyt kun asun lähempänä koulua ja keskustaa, ei tule edes pyöräiltyä niin paljon. Teaterilla tulee tietysti tanssittua, mutta ei se korvaa kokonaan sitä määrää, mitä ihmisen pitäisi liikkua viikossa. Eli täytyisi ottaa niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Tai salille :) Kunhan nuo tentit saapi tuosta ohi niin sitten... niin niin ja seli seli.

WOW

5000 lähestyy. Tiedossa jälleen palkintoja:). Muista ilmottaa käyntisi, mikäli olet 5000..

Jeah

Sataaaaaa räntäääääää ^__________^ !!!!!

Syksy

Semmottis mä olen tässä parina aamuna havainnoinnut pyöräillessäni syksyisen Kupittaan puiston läpi kouluun, että tämä syksy on ensimmäinen syksy pitkään aikaan, kun mä nautin ja pidän syksystä. Sade on ollut ainakin toistaiseksi vähäistä, enkä mä ole samalla tavalla väsynyt kuin mitä ainakin neljänä edellisenä syksynä. Tanssikoulutuksen aikana mä olen joka syksy odottanut syyslomaa, kun on ollut niin väsy. Musta on ihana katsella nimenomaan aamuisin, kun lehdet putoavat puista. Syksyinen aamuilma on ihanan tuoksuista ja raikasta (pois lukien tietysti pakokaasut).

Pimeys on ihan ok, kerrankin. "Olohuoneeseen" pitäis ostaa joku lamppu, joka valaisisi paremmin/laajemmin. Täysin mielekästä en ole vielä löytänyt.

Muutenkin tuntuu, että olo on aika vapautunut. Ei ahdista juurikaan mikään. Pää tuntuu paljon kevyemmältä kuin aikaisemmin, silloin kun siellä oli kaikki ihan levällään. Ehkä mä olenkin vain elänyt väärässä ympäristössä. Toisaalta ilman Turussa jo elettyjä vuosia, en olisi löytänyt niitä asioita, mitkä mulle itselleni on elämässä tärkeitä. Ne varmasti muuttuvat vielä ajankuluessa, mutta periaatteessa mä tiedän, mitä mä haluan juuri nyt. Just tajusin, että enpä ole voinut noin sanoa viimeiseen neljään vuoteen... puuh. Alkaakohan mun vintti oikeesti pikku hiljaa järjestyä? Tänään oli myös ekaa kertaa pitkästä aikaa sellainen olo, että mä voin olla iloinen ja onnellinen mun elämässä. Ja varmaan juuri sen takia, että tiedän, mitä haluan ja mistä pidän. Murheiden kautta selvyyteen :). Eipä onni taida olla ihmissuhteesta kiinni, niinkuin olen ehkä joskus ajatellut. Enemmänkin siitä, että hyväksyy itsensä ja sen, miten asiat on (jos ei ole hyvin, niin sitten kannattaa pyrkiä muuttamaan niitä parempaa suuntaa, eikä vain valittaa). Ja vielä se, että saa tehdä sellaisia asioita, joista oikeasti pitää. Mä kyseenalaistin mun tanssinopiskelun koko neljä vuotta: mietin, olenko oikeassa paikassa vai en. Ehkä olin, ehkä en. On kivaa osata tanssia hyvin ja tehdä sitä työnä tälläkin hetkellä, mutta se opettaminen ei tainnut oikein olla mun juttu. Eikä se kilpailuhenkisyys luokassa. Nyt koen olevani paremmassa opiskeluympäristössä. Ainakin se on terveempi.

Maanantai

No kyllähän se itku sitten tuli, kun kävin hakemassa vanhasta kodista vielä pieniä tavaroita, jotka oli sinne jääny. Oli kyllä outo fiilis viikonloppuna, mutta kai se täytyy välillä ollakin. Nyt on jo parempi fiilis.

Eilen sain laitettua kaikki huonekalut paikalleen ja nyt mahtuu jo kävelemään. Tästä tuli kiva asunto, vaikka onkin vielä epäsiisti. Eilen saatiin Eetun kanssa vaihettua jääkaapin kätisyys, josta olen ylpeä :) Täällä on nukuttanut tosi hyvin - en oo kertakaan ottanut unilääkeitä. Luulen että osa syy nukkumiseen on se, että tietyt asiat ei enää kummittele päässä niin sekaisina levällään vaan ovat jäsentyneet paikalleen. Toinen syy on myös se, että täällä on niin viileää... On kiva käpertyä illalla peittoon, mutta päivällä on inhottavan kylmää. Kun tuutte kylään, ottakaa villasukat mukaan!!! (muutamat varasukat on:) )
Ton keittokomeron on selvästi suunnitellut mies: kaapit on liian korkealla (yllän vain kahdelle alimmalle hyllylle!), jääkaapin ovi oli väärin päin (kukaan ei ollu tajunnu kääntää sitä ovea), tiskialtaita on kaksi, joista toinen on tosi pieni -> ei pysty tiskaamaan ilman extra-allasta... samoin kuivauskaappi on ehkä 40 senttiä leveä kaappi. Mutta toisaalta keittiö on uusittu ja siisti ja siinä pystyy tekemään pienestä tilasta huolimatta kolme kerrallaan pizzaa... :P no, oli kyllä vähän ahdasta.

Mutta, kuten sanoin, asunto on kiva ja viihtyisä (siivouksen jälkeen varmasti entistä viihtyisämpi). Säilytystilaa on ehkä liian vähän, mutta mulla on myös liikaa tavaraa. Vaikka paljon on menossa kirpparille, paljon on vielä semmoista tavaraa, mikä on turhaa -> pieniä muistoja elämän varrelta, mutta tällä hetkellä siis turhaa, tilaa vievää roinaa, jota ei osaa heittää pois.

Perjantaina on eka tentti ja ens viikolla monia lisää. On tosi vaikeeta saada ittensä lukemaan. Kyllä se siitä, kunhan saan siivottua asunnon, niin ei häiritse tämä sotku. Eli nyt vaan siivoamaan ja lukemaan.

Nyt on

tosi yksinäinen olo. Ehkä vähän itkettäisikin, jos pystyisi. Puuh. Mä en jaksa enää tätä tavaroiden laittamista paikoilleen kun ei niille ole paikkoja! Ja kipeekin olen.

Bio vs. Elintarvike

Mähän aloitin opiskelut bio- ja elintarviketekniikan alalla, vaikka luulin opiskelevani pelkkää biotekniikkaa. Näin alussa ekana vuonna meillä on siis yhteiset opinnot ja tokana vuonna valitaan, kumpaan halutaan suuntautua. Nyt on alkanut tuntua hieman siltä, että ehkä se elintarviketekniikka kiinnostaisi hieman enemmän. Kummaa. Onneksi tässä on vielä koko vuosi aikaa miettiä ja pohtia, kumpi ala olisi kiinnostavampaa. Elintarvikkeet ovat niin joka päiväisiä, että olisi kiva olla niiden kanssa tekemisissä enemmänkin. Kaikki on koko ajan konkreettisesti esillä. Onneksi on aikaa miettiä suuntautumisvaihtoehtoa :). Oon vaan vitsillu siitä, että sitten kun tietää elintarvikkeista enemmän, mitä sitä enää uskaltaa suuhunsa pistää:).

Minulla on:

- uusi koti
- sotkuista uudessa kodissa
- oma internetti (sain sen 2 viikkoa etuajassa!!!)
- kiva alkovi, jonka täyttää lähes kokonaan iso sänky
- kiinnostavia juttuja koulussa
- mukavaa teatterissa
- liikaa tehtäviä tekemättä
- liikaa asioita muistettavana
- rainlendar niin muistan asiat ja tehtävät
- ihan hyvä olla

Föribeat

Ensimmäinen esitys ohi!!! Ja kaikki meni hyvin ^___^. Näin eilen vasta muun tanssiporukan jä näyttelijät, mutta kaikki otti mut hyvin vastaan. Vielä on kyllä opittavaa, esimerkiksi lavalla ollessa reaktiot tulee vähän myöhässä, kun en tunne tekstiä juurikaan.

Pitäis pakata kaikki tavarat tänään. Huomenna on taas muuttopäivä. Nyt on hieman haikea olo. En oikein tiedä, mistä alottaisin.

Koulussa on hirveesti hommia ja kohta alkaa tentitkin. Mistähän löytyisi aikaa? Paimiosta tarjottiin töitä kolmeksi kerraksi, mutta enpä taida pystyä sinne enää venymään. Ei oikein lukujärjestys anna myötä. Mua ei houkuttele myöskään tuntien suunnitteluun kuluva aika. Se on pois opeskelusta kuiteskii. Saa nähdä, jatkanko enää keväällä Naanatalissakaan. Täytyy miettiä ja priorisoida asiat. Opiskelu tuntuu nimittäin nyt aika tärkeältä, mutta lisätienestikään ei olisi pahitteeksi. Ehkä vois mennä kaupan kassalle, jolloin ei tartteis tehä töitä kotona. Tai jotain.

Uusia juttuja

Jee, mulla on uusi lelu: kannetava tietokone. Ihan mahtava! Ihanaa, kun tää on niin nopea toiminnoissaan=). Eli Fujitsu Siemens tarttui kaupasta kainaloon.

Huomenna on eka opetuskerta Naantalissa luistelijoille. Pidän balettia, mutta musiikki ei todellakaan ole klassista vaan aion käyttää ihan semmosta musaa, mistä itse pidän. Mulle nimittäin annettiin vapaat kädet opettamisen suhteen, kunhan opetan tekniikkaa. Vielä pitäis muutamia sarjoja hioa ja musat valita.

Viime lauantaina käytiin Ikeassa ja sieltä tuli kotiin mukaan liikaa tavaraa. Tein ehkä mun budjetin mukaan liian kalliin heräteostoksen. Tai ei se oikeestaan heräteostos ollut, koska halusin työtuolin pyörillä. Hyvä on ollut, tässä keittiönpöydän äärellä.

Teatterin askeleet alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Tänä aamuna oli ensimmäisena mielessä, kun heräsin, että ylihuomenna oonkin sitten jo lavalla. Hurjaa suorastaan. Toisaalta, tuntuu, että oon treenannut niitä tansseja pidempään kuin 5 päivää. Hyvin menee siis.

Viime viikko oli hyvä viikko. Nyt on melkein myös. Muutama haikea ajatus on ehtinyt parin päivän aikana mieleen tulla, mutta ne ei oo päässyt valtaamaan koko mieltä. Eilen tuli postissa kirje, että pääsen psykologin puheille ensi viikolla, mutta nyt on sellainen olo, että välttämättä ei tarvitsisi mennä. Käyn silti. Viikonloppuna on kuitenkin muutto edessä, enkä tiedä yhtään, kuinka se vaikuttaa mun ajatuksiin ja mielialaan. Odotan kovasti muuttoa, koska on kiva laittaa taas uutta kotia kuntoon (jos sihen löytyisi jostain aikaa...), mutta toisaalta taas tämä Perskadun koti on ollut ensimmäinen koti sen jälkeen, kun olen vanhempien luota muuttanut pois. Ja täällä on ollut ihanasti tilaa. Muutto 84 neliöstä 30:een ja puoleen tuntuu tietysti hieman ahdistavalta...eikä sitten ole enää kunnon keittiötä eikä saunaa. Mutta sitten se on ihan mun oma koto=).

Koulussa menee ihan hyvin muutamasta poissaolosta huolimatta. Onneksi meillä ei ole luentopakkoa, niin ei tule kauhean huono omatunto siitä, että olen pari tuntia päivästä pois. Tosin tänäänkin olin vain yhden, kun olin treeneissä niin hyvä, että ehdin aikasemmin kouluun.

Mutta nyt balettituntien seuraan vielä hetkeksi.

Opettelua

Juu, tuo pikatanssinopiskelu on hauskaa =) Ollaan kahtena päivänä treenauttu 4 tuntia yhteensä ja nyt on jo suurinpiirtein kaikki biisit hallussa. On kivoja, isoja nostoja pää alaspäin ja siltakaatoja yms. Olin siis oikeassa: olen nopea oppimaan! Koulusta ei ole tarvinnut olla paljon pois, eli suoraan treeneistä aina kouluun. Vähän pitäis varmasti itsenäisesti opiskella myös.

Mä leikkautin eilen hiukset ja niistä tuli ehkä vähän liian lyhyet...urgh. Sit ne värjätään ens viikolla teatterilla ruskeiksi, plaah. Mutta kuhan ne vähän kasvaa, niin eiköhän ne sitten ole kivat =).

Olen tänään saanut pakattua aika paljon diipadaabaroinaa. Pitäis jaksaa myös suunnitella ensi viikoksi muutamat balsatunnit. Onhan tässä vielä aikaa. Eli taas töihin!

Sattumaako?

Elämä tuo eteeni koko ajan yllättäviä ja mullistavia asioita. Kuin sattuman kaupalla, pääsin sijaistamaan Turun kaupunginteatteriin erästä tanssijaa, joka oli loukkaantunut. Joo, se tietää hieman lisää työtä jo hektiseen arkeeni, mutta kyllä tästä selvitään. Eipähän sitten ajatukset liiku niissä negatiivissa asioissa. Näin mä ajattelen (Kunhan ei polta itseään puhki, järki kaikessa, eikö). Mieltä lämmittää se että pesti on vain noin kuukauden ja esityksiä noin kaksi viikossa. Eli ei liian raskasta.
Ajattelin kyllä itsekin muutaman hetken, onko kannatavaa hakea tätä "sijaisuutta", mutta ajattelin sen enemmän mahdollisuutena kuin haittana tai taakkana. Mähän pidän teatterissa työskentelystä ja se kiinnostaa edelleen. On hyvä saada jalka oven väliin. Nykyisiä opintojakaan tämä ei pahemmin haittaa, muutaman tunnin joudun olemaan pois koulusta, jossa ei ole luentopakkoa... Täytyy sitten itsenäisesti opiskella. Ainoana stressaavana tekijänä koen tällä mun elämässä muuton, mutta eiköhän siitäkin sitten selvitä kunnialla. Inhottaa vain se sekaisuus, mikä tulee olemaan edessä :) Eli nyt vaan töihin, eikä netissä laiskottelemaan! Tänään voisin olla tehokas :) (suurin osa vapaa-ajastani tuntuu menevän ihmettelyyn ja asioiden tekemättömyyteen...)

Ik kan het niet alleen - I can't do it alone

Tämä biisi on jotenkin melodisesti sykähdyttävä. Latasin sen hollantilaisen kämppiksen koneelta siellä ollessani, mutta löytyipä käännösversio Youtubesta. Aikaisemmin mulla ei siis ole ollut hajuakaan, mitä siinä sanotaan... ah, ihana hollannin kieli: ensin niin raastavan karhean kuuloista, mutta nyt niin mielenkiintoista, että haluaisin itsekin osata. Tämä on myös soittoäänenä mulla:)

sali

Jes. "M-Clubissa Vähäheikkiläntiellä voit kohottaa kuntoasi monipuolisilla ja nykyaikaisilla välineillä." Niinpä... =P

11/9/07

olin oikeassa
kyyneleet karkottavat potentiaaliset korvat
minulle tarjotaan vain paperia
hyvä edes niin
halaus ei kyllä olisi pahitteeksi

miksi pitää saada ajatukset toisaalle?
miksi en saa surra?
säikähdys?
muistelen mukavia hetkiä
kyyneleet kirpoavat jälleen silmäkulmiini

raivosin ensimmäistä kertaa kunnolla
apinat saivat kyytiä
ei se kuitenkaan auttanut

sain karjuttuakin
mutta
tyyny tukahdutti huudon
ensimmäistä kertaa se kuitenkin
vapautui
ei sekään auttanut

eikö minulle koskaan käy hyvin?
miksi olen aina hukassa ja hajalla?
koska voin hyvin?
koskaan?

taustalla vain ajatus
tämä kaikki on aivan turhaa

Hahaha

Ihana :P

Kirjo

Tää on vaan niin jännää tämä olotilojen kirjo. Kun aikaisemmin tuntui, ettei tunnu miltään tai että kaikki on niinkuin ennenkin ja hyvin, niin yksi ajatus puoleen tai toiseen pystyy murtamaan sen tunteen. Tai oikeastaan tuntuu edelleen samalta, mutta vain pahalta aikaisemman haikailemattomuuden sijaan. Padot saattavat aueta ihan yllättäen hups heijaa vaan. Koulussa jaksaa ihan hyvin, kun on niin paljon sisäistettävää, ettei ajatukset voi harhailla muualla.
Mä olen huomannut, että mulla on yllättävän vahva itsesuojeluvaisto. Pystyn esittämään aika pitkällekin, että asiat on hyvin, vaikka sisällä riehuu viidennen kategorian hirmumyrsky. Mutta sitten yksinollessa tai tietyistä asioista puhuttaessa saattaa se myrsky ottaa valtansa ja pistää kaiken matalaksi. Taidan nyt vain toistaa itseäni. Mutta näinhän se elämä menee. Tiedättekö, mä toivon välillä, että tämä suhde olisi päättynyt johonkin myrskyisään ja satuttavaan, että olisi helpompi irtaantua tästä kaikesta. Vai olisiko se sittenkään yhtään helpompaa nuolla taas vuosikausia omia haavojaan ja yrittää kuntoutua? Ei välttämättä. Mutta ei tämäkään helpolta tunnu. Olen puhunut paljon siitä, kuinka ristiriitainen olo mulla on. Edelleen: tämä uuden elämän alku ja vanhan elämän loppu ei missään nimessä tunnu väärältä päätökseltä, mutta ei myöskään sataprosenttisen oikealta. Ei tietenkään, mutta eteenpäin on mentävä. Täytyyhän viherkasveillekin vaihtaa multa välillä. Tästä kodista tulee tyhjä kun mä lähden. Mun uudesta kodista tulee täysi.

Tää runo syntyi joskus taannoin. Kuukausi sitten varmaankin. Ehkä. Se on aika synkkä.

yksinäisyys on ahdistavaa
eikä sille voi mitään
ei ole ystäviä
jotka haluaisivat nähdä minun kyyneleiset silmäni
kaikki lähtevät yksitellen ympäriltäni pois
kukaan ei halua jäädä
maailma on jättänyt minut yksin
sattuu.

toivo siitä, että toinen tulisi edes hetkeksi koskettamaan
edes hetkeksi viereen nukkumaan
toivo siitä, että saisi jutella kasvotusten
toiveet kariutuvat yhdessä silmänräpäyksessä
mikä olikin oikeastaan odotettavissa
eihän minun kanssani haluta viettää aikaa
unohdin jo hetkeksi
että olen tylsä ja arvoton

pahinta on se
että täytyy jatkaa elämää
vaikka siihen ei ole enää mitään syytä
voisin lähteä pois
nukahtaa ikuisuuden uneen
eikä kukaan jäisi minua kaipaamaan

Mutta hei:" Mun uudesta kodista tulee täysi."

Ihan ihana

No vielä yksi postaus... huomaa, että pitäis tehä taas töitä.
Tää on niin ihan paras tunnelmallinen taas. Notting Hill -elokuvasta bongattu ruusu. Sulje silmäsi ja nauti :)

Bill Withers: Ain't no sunshine

Forum Lorum

Ja sitte vielä semmonen, etku oon tämmönen ihminen, jolla ei elämää oo niin tein semmosen foorumin jossa me kaikki voijaan jutella ja pitää yhteyttä. Aattelin et jos sinne käyttäjät rekisteröis niin sais sitten laitettua ne viestit silleen, että vain käyttäjät voi niitä lukea. Niin että rekisteröitykää :) Juu mää vaan aattelin et sais taas ehkä vähän pidettyä vaiks paremmin yhteyksiä. Tulipa epäselvää tekstiä, mut olkoot. Käykää vilkaisemassa.

Runoja

Arno Kotro. Pari haikeaa, mutta osuvaa.

- - - -

sinä sanot että
on jotain pikkuasioita
jotka vielä koituvat ongelmiksi

näin arvelet

miten niin pieniä asioita mietin

jos noin vaarallisina vainoavat

sinä et enää tiedä

näin sanot

haluatko jatkaa

mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas

silloin tietää jo

- - - -

XVI yö

siitä että
sun kanssas katson maailmaa

en enää unta nää


Arno Kotro: Ilman sinun rakkauttasi (LIKE)

Ei tunnu ei

Juuri tänään ei tunnu mitenkään erikoiselta. Ihan niinkuin kaikki olisi kuin ennen, että kaikki olisi hyvin ja normaalisti. Aamulla setämies soitti ja sanoi, että saan oman asunnon. Kivaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että miksi haluaisin muuttaa täältä pois? Kaikkihan on hyvin. Mikä siis ei ole totta. Tai siis niin. Pikku hiljaa alan hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on. Itkuja tulee, mutta tulkoon, se kuuluu asiaan. Tässä asunnossa on vaikeaa hahmottaa se tosi asia, että olen oikeasti taas yksin ja sinkku. Täällä on niin paljon toisen ihmisen tavaroita sekoitettuna omiini, että ero-oloa ei synny. Siksi varmaan juuri nytkään ei tunnu siltä. Voih tätä ristiriitaisuuden oloa ja iloa. Illalla varmaan sitten taas mieli on toinen...

Pitäisi tehdä huomiseksi uusi tunti kokonaan... en ole tehnyt vielä mitään. Ei ole minkään nökäistä alkuvirikettä, josta saisin intoa. Täytyy taas kuunnella jotain outoa musiikkia, jotta kone lähtisi käyntiin.

Koulu

Viime keskiviikkona alkoi koulu. Torstaina tajusin, etten opiskelekaan heti biotekniikkaa, vaan aluksi bio- JA elintarviketekniikkaa. Perjantaina meille sitten kerrottiin, että vuoden päästä valitaan jompi kumpi suuntautumisvaihtoehto, mutta oma toive ei välttämättä täytykkään, jos ei ole menestynyt opinnoissaan tarpeeksi hyvin. Näin.

Tänään oli sitten ensimmäinen OIKEA koulupäivä. Opiskeltiin vähän kemiaa ja liha-juttuja, eli kuinka paljon suomalaiset syö lihaa vuodessa yms... hassua, enpä odottanut opiskelevani tuollaista, mutta ihan kivaa. Tiesittekö muuten, että makkaravalmisteiden suolapitoisuus ei voi olla alle 1,5 %, koska muuten makkara ei pysyisi kasassa? Nyt tiedätte.

Meidän ryhmässä on 18 oppilasta ja koko suuntautumisvaihtoehdossa muistaakseni liki 80. Vielä on hankalaa tutustua ihmisiin, kun ne tuntuvat niin erilaisilta, mutta parin kanssa oon ehtinyt jo juttelemaan vähän enemmän. Kyllä se varmaan tästä sitten lähtee. Tuntuu ainakin vielä mielenkiintoiselta.

Unelmia - sallitaanko niitä?

Joskus parikymppisenä ajattelin, että 25-vuotiaana olisi hyvä olla vierellä ihminen, jonka kanssa eläisin loppuelämäni. Ennen kolmeakymmentä ikävuotta voisi olla jo ehkä lapsiakin. Täytettyäni 25-vuotta, luulin löytäneeni vierelleni Sen ihmisen. Olihan meillä juuri ensimmäinen yhteinen asuntokin. Toisin kuitenkin kävi.

Nyt mietin sitä, millaisia haaveita ihmisellä saa olla. Milloin ne ovat liian rajoittavia ja muuttuvat yhtäkkiä unelmista "säännöiksi"? Mistä minä saan unelmoida ilman, että tulen surulliseksi siitä, jos ne unelmat eivät toteudukkaan? Sanotaan, että elämässä pitää olla tavoitteita ja unelmia. Unelmat perheestä: aviomiehestä ja lapsista, hyvästä työpaikasta ja terveydestä ym. tuntuvat kuitenkin epämääräisiltä ja jollain tavalla myös saavuttamattomilta vaikka niitä unelman toteuttajia näkyy ympärillä joka päivä. Varsinkin nyt, kun jää taas yksin, ainut unelma on se, että minulla riittää voimia seuraavaan viikkoon. Unelmoin siitä, että pääni kestää kaiken muutoksen, joita ympärilläni tapahtuu: uusi koulu, työ ammattilaisena, uusi koti (kunhan sellaisen saan), uudet luokkakaverit ja sopeutuminen yksin elämiseen. Jos vain en itkisi niin usein, se kun vie niin paljon voimia. Unelmoin myös hyvästä itsetunnosta. Tuntuu kurjalta, kun en enää olekaan missään paras (niinkuin esimerkiksi yläasteella), vaan olen korkeintaan keskinkertainen. Vihaan olla keskinkertainen.

Palatakseni vielä kirjoituksen alkuun, haluan lisätä vielä, että onneksi olen edelleen 25-vuotias.

Vuodatus

Kyllä sitä ihminen voi tuntea olonsa tyhmäksi. Kun viikon olin pyöritellyt asioita päässäni, eivätkä ne ajatukset muuttuneet kuin keskenään entistä ristiriitaisemmiksi, ajattelin, että ehkä ero olikin liian hätäinen ratkaisu, luovuttamista. Aloin ajatella, että ehkä jos oikeasti yritetään, voidaan löytää se yhteinen sävel, mikä on ennenkin ollut. Jos oikeasti yrittää, eikä vain haudo omassa päässään, mikä mättää, mitä pitäisi muuttaa tai miltä musta tänään tuntuu. Mutta vittu. Sitä on vaan niin pirun vaikea ymmärtää ja hyväksyä, ettei ole enää toiselle sitä, mitä pitäisi olla. Pitää oikein rautalangasta vääntää kun olen niin tyhmä. Kai sitä nyt täytyy sitten hyväksyä, että kaikki on oikeasti ohi ja alkaa katsella uutta asuntoa. Nyt ei jaksaisi, mutta toisaalta taas, mitä nopeammin tämä on ohi, sen parempi. Eiköhän tässä olla jo ihan tarpeeksi monta kuukautta kärvistelty paskassa.

Mutta mä ihmettelen, miksi tunnen niin paljon vihaa ja katkeruutta. Katkeruuden pystyn vielä itselleni selittämään, mutta päämäärätön (tai kohteeton) viha ihmetyttää. Onko se vain sitten tämän pahan olon äärimmäinen olotila? Tekisi mieli heitellä tavaroita pitkin seiniä ja kiljua, koska sisällä oleva tukos ei lähde pois. Tällä hetkellä olo ei ole edes surullinen tai haikea, mitä se on ollut viime viikon aikana. Tuntuu, että omille tunteille tuli yhtäkkiä käännös. Toisaalta, viha on sellaista energiaa, jonka saa siirrettyä johonkin muuhun asiaan (esimerkiksi siihen asunnon etsimiseen), kun taas surullisena ei saa yhtään mitään aikaiseksi ja vajoaa vaan lisää omaan sääliinsä. Säälistä tulikin sitten mieleeni, että sitä en halua. Mä osaan jo muutenkin rypeä ihan tarpeeksi itsesäälissä. Enkä kaipaa kommentteja: ”Kyllä kaikki vielä selviytyy.” Kai mä sen tiedän, eikä se lohduta yhtään. Päinvastoin, se alkaa ehkä vituttamaan… Mutta kiitos silti kaikille, jotka ovat olleet tähän mennessä tukena. Arvostan teitä. Saa tukea lisää :) (jos enää tämän vuodatuksen jälkeen kukaan haluaa).

Anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta ne kirosanat nyt kuuluu tähän olotilaan, eikä aina jaksa kirjoittaa sievistellen ja tämän kirjoituksen tarkoitus oli nimenomaan purkaa pahaa oloa pois. Vittu. Nii.

Ja varoitus: aika varmasti tiedossa lisää paskantäyteistä ahdistusvuodatusta, joten jos ei kiinnosta lukea, niin voi pitää vuosiloman tämän blogin lukemisesta…

Piste

Siitä lähtien, kun kuulin ensimmäistä kertaa Stellan biisin Piste, se kosketti minua kauneudellaan ja melodiallaan. Olen aina ollut huono sisäistämään sanoja, mutta Pisteen sanat osuvat tällä hetkellä sydämeeni ja mieleeni kympin arvosanalla.

PISTE

Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…

P.S. Tämähän oli kevään Idolsin koelaulujen eniten laulettu biisi. Mutta kuinka moni niistä laulajan aluista oikeasti sisäistivät nämä sanat, vai oliko biisi heille vain kaunis (ja hyvä)(ja helppo)?

Tässä pitäisi olla otsikko, mutta en halua keksiä mitään.

Ohi on. Työt ja kaikki. Ei ole enää mitään. Paitsi alkava koulu, joka ehkä vie ajatukset ihan muualle. Toivon ainakin niin. Mitä sitten kun yhtäkkiä, vaikkakin kyllä jollakin asteella odottaen, jää tyhjän päälle? Mitä pitää tehdä? Miten kokoan itseni kasaan, varsinkin kun se kasa on ollut liian kauan levällään? Mistä saa voimaa tuohon kasaamiseen? Pää on niin täynnä kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Pää tuntuu myös siltä kuin aivot olisivat turvonneet kaikesta itkusta, eivätkä ne enää mahdu pääkopan sisälle. Ja samalla joku hakkaa raskaalla kivivasaralla takaraivoon. Toisaalta taas kaiken kysymystulvan keskellä on tyhjyys. Tekee mieli vain katsella kaukaisuuteen ja täyttää tajunta sillä tyhjyydellä. Ei kysymyksiä, ei vastauksia, ei mitään. Vain kyynel, joka vierähtää vahingossa korvaan, saaden kaikki äänet humisemaan.

Virtuaaliparturi

Kuuntele tämä luurit päässä ja yksin kotona illalla :P Ei ole mikään pelottelujuttu, mutta osuu luihin ja ytimiin. Silmät kiinni je menoksi!

VIRTUAALIPARTURI

Ja tää kannattaa käyä sitten kattomassa:) Mä melkein näyn jo tossa trailerissa...hmmm: melkein.

Onko...

...kaikki lomalla, kun kukaan ei enää kommentoi? Tahtoo vuorovaikutusta... Muuten on niin yksinäinen olo tässä maailmassa... Kun ei tuu muuten oikein pidettyä yhteyttä... Kun on hieman laiska. Niin.

Balletone

Uuh, olipas virkistävää kehonhuoltoa. Oli tänään tutustumassa balletoneen, jota alan sijaistamaan myöskin muutaman viikon kuluttua. Tunti osoittautui oikein mukavaksi, toivottavasti osaan pitää sen yhtä ihanan rentouttavana ja työteliäänä.

Vitsi: tänään oli KUUMA velä puoli yhdeksältäkin illalla!!! Oli töissä puoli päivää karvana ja puoli päivää noitana. Valitin aamulla työkavereille, että en keksi enää mitään uusia juttuja noitana, mutta sitten keksinkin muussata pussiin eväsbanaanini ja sanoa, että se on Haisulin räkää:) Oli hauskaa, koska sitä pystyi itse syömään ja siitä tuli oikeesti mieleen räkä. Yksi pikku poika, joka ei vielä osannut edes puhua, söi sitä aika paljon, kaikki isot räkäpaakut, hih.

Mä niiiin odotan, että koulu alkaisi jo!!! Saisi ihan uutta ajateltavaa - ja nimenomaan ajateltavaa! Tarkoitan, että neljä vuotta opiskelu oli niin kehokeskeistä, ettei "oikeille" ajatuksille jäänyt aikaa. Elin ihme maailmassa, jossa oikesti se tanssi oli elämän suola ja sokeri Tai pikemminkin se, että siinä (tanssimisessa) oli hyvä ja että kehittyi. Nyt yritän taas oppia nauttimaan siitä. Tanssiminen ei nimittäin tunnu enää samalta kuin ennen. Kyllä mä siitä edelleen tykkään, mutta ehkä se intohimo, jota ennen oli sitä kohtaan, on kadonnut yliannoksen mäjähdettyä päälle neljän vuoden aikana. Nyt kun sitä ei pakosti tarvitse jatkaa, jää myös aikaa maistella sitä tanssia. Miltä se nyt tuntuu? Onko siinä enää samanlaisia huumaavia aineksia kuin ennen? Mikä tanssista teki niin ihanaa, jotta siitä piti ammatti saada? Näitä pohdiskellen ja uusia haasteita odotellen.

Mulla on...

... t y l s ä ä ! ! ! !

Testaa
henkinen ikäsi
parisuhteesi henkinen ikä
henkinen ikäsi 2
Mistä olet kotoisin?
tietovisa
älykkyystesti
Nettiriippuvuustesti

Ton viimeisen jälkeen voi todeta, et nyt meen lukemaan ja nukkumaan...

20v.
5v.
38v.
Kolumbia
8/10, aikaa 1 min 16 sek
18/30 enkä ees vastannu kaikkiin kysymyksiin.
pisteet 43

Opetusta

No voihan elokuu. Mulla on tänään ensimmäinen opetus Elixiassa ja mua jännittää!!! Eipä ole koskaan ennen jännittänyt. Mä oon koko päivän tapellut musavalintojen kanssa ja ei ne oikein onnistunut. Se cd-soitin ei nimittäin soita kunnolla potettuja levyjä, enkä tiiä että saanko kiinnitettyä mun mp3-soitinta siihen. Vissiin joo (toivotavasti). Musa pula kalvaa, vaikka hain kirjastostakin pinon levyjä, jotka osoittautuivat käyttökelvottomiksi. Paitsi Michael Jacksonin levy :).

Eipä varmaan taas muuta. Huomenna vihdoin töihin. Eilen ei tarvinnu mennä, kun sato niin paljon koko päivän ja mä olisin ollut ihan turha siellä :). Mut tosiaan huomenna onkin sitten 8,5 tunnin päivä ja mulla on vähän kipee olo :(. Mutta se jaksetaan.

Reseptejä

Ja jotta ihmiseltä ei tehtävät lopu niin tässä jo kauan päässäni muhinut reseptiosio. Omia reseptejä saa lähettää ja jos ne on varastanut joltain ja todennut hyväksi, niin lähdeviite mukaan.

Sodat

Hmmm, mielenkiintoista. Viimeiset neljä vuotta on ollut niin täynnä tanssia, että nyt vasta tajusin kunnolla, että onhan tässä maailmassa muitakin asioita. Tämä on yksi niistä.



Pitäisi alkaa opetella fysiikkaa, etten ole sitten koulun alettua ihan pihalla. Kävin jo hakemassa kirjastosta kirjoja. Matikkaakin olisi hyvä kerrata. Ja kemiaa. Puuh. Tulee kova työ ja töiden jälkeen vain 10 päivää lomaa. Mutta onneks on lomaa.

Ja elämään pieniin, mutta raskauttaviin kysymyksiin vastaa Asiantuntija.

edit//
hö, kuvaan ei saanutkaan linkkiä. hö.

Uusi menopeli

Sain vihdoinkin sen vanhan rämän tilalle uuden pyörän ja sillä on mahtavaa painella pitkin maita ja mantuja. Rullaa hyvin!


Pitäis jaksaa suunnitella ensimmäistä showtanssituntia keskiviikoksi, mutta ei oikein tule tästä kropasta mitään. Tai ehkä on vaikeampi saada motivoitua itsensä tuohon luomistyöhön. Onneks on kuitenkin vielä keskiviikko aikaa miettiä sarjoja, mutta kyllä tänään pitäis jotain saada valmiiks. Pitää varmaan huoahtaa helpotuksesta, ettei ole tiedossa 15 eri tuntia syksyksi, jotka pitäis suunnitella kaikki erikseen! Jos sais tän yhdenkin tehtyä.

Lahti - Helsinki - eläimet

Mulla oli viime viikolla se vapaaputki, josta kirjoitinkin. Kävin ensin Lahessa penkomassa vanhoja tavaroita ja nauramassa ittelleni, kuinka tyhmiä asioita ja juttuja olenkaan säilyttänyt. Helmenä löityivät kuitenkin yläasteen koulun lehdet, Kärpäslätkät. En muistanutkaan, että olin aikoinani toiminut päätoimittajana. Hmmm. Ei taida tästä tytöstä olla enää moiseen kirjoittamiseen. Vaikka joskus tekis kyllä mieli haastaa itsensä kunnon kirjoittamiseen (toisaalta, eikös se opinnäytetyön väsääminen ollut aika hyvä yritys!!!)

No, kuitenkin. Vapaiden aikana kävin myös Helsingissä  Lintsillä. Olipa se uusi Kirnu aika veikeä. Ainakin tunsin oman vatsani rintakehän kohdalla. Henkilökunnan etuna sain pari ranneketta ilmaiseksi (kuten Särkkäänkin!) ja pääsimme ekaa kertaan katsastamaan myös Sea Lifen kalat. Hassuja olivat. Musta ei varmaan vois ikinä tulla mitään eläinhoitajaa (vaikka joskus salaa apinan hoitajan työstä haaveilenkin), koska mä vaan nauraisin niille eläimille päivät pitkät. Jotenkin kaikki eläimet on vaan ihan hassuja. Ehkäpä öttiäisen tulon jälkeen (kuusi vuotta sitten) olen alkanut näkemään eläimissä niiden sielut. Ennen en osannut ymmärtää ollenkaan, että jokaisella elävällä olennolla on niin selkeästi oma luonteensa, ei pelkästään ihmisillä. Niissä on niin paljon inhimillisiä piirteitä, jotka näyttävät hassulta yhdistettynä ulkomuotoon. Eivätkä kalat näytä olevan poikkeuksia. (tosi syvällistä, daa)

Ötti elikkäs Nero.

Yllätin tänään itseni ymmärtämällä venäjää todella hyvin. Ymmärsin lähes kaiken, mitä eräs asiakas lapsilleen sanoi ja puhuin itsekin hieman. Hauskaa. Olen myös yllättänyt itseni puhumalla supernopeasti ruotsia ja ymmärtäväni kaiken englannin, mitä mulle on puhuttu. Jos ei muuta jää työpaikasta käteen, niin ainakin kunnon kielikylpy! Oon kyllä aina tykänny ruotsista, mutta on tosi kiva huomata, että sitä uskaltaa käyttääkin, vaikka useimmiten menee varmasti kieliopit ja taivutukset pertsiälleen, kun ei enää vanha pää tahdo kaikkea muistaa. Mahdoinkohan kirjoittaa jo siitä huomiosta, että tajusin, etten ole lukion ruotsin tunteja lukuunottamatta varmaan ikinä käyttänyt ruotsia! En edes Tukholman reissuilla. Jo oli siis aikakin.

Pitäis alkaa taas liikkumaan. En oo koko heinäkuussa käyny salilla, kun Eetu ja Heini ei oo ollu maisemissa, enkä oo yksinkään viittiny käydä. Eli taitaa tavoite "50 kg penkistä kesän lopulla" kariutua. Mutta mun kesä loppuu siihen, kun koulu alkaa ja sehän alkaa vasta elokuun lopulla. Luistelukin on jäänyt hieman vähemmälle, kun on satanut ja työpäivän jälkeen oon yleensä ihan poikki. Mutta ehkäpä kohta taas pääsee liikkeelle. Ens viikolla alkaa opetuskin Elixiassa!! Huh. Mitään en oo vielä valmistellu, en edes musiikkeja etsinyt. Vielä ehtii.

Pikaviestit

Pikaviesti on ilmeisesti oikea suomenkielinen vastine mesettelylle. Tällä kertaa tarkoitan sillä tuohon vasempaan sivupalkkiin ilmestynyttä chattiä, johon voit kirjoittaa kuulumisia tai kommentteja tai mitä ikinä mieleesi tuleekaan! Aina ei siis tarvitse kommentoida tekstejä, vaan voit lähettää vaikka terkkuja, jos siltä tuntuu.

//edit
POISTETTU vähäisen käytön takia

Ale - Rea

Täytyy myöntää, että olen pari päivää kulkenut alennusmyyntien loppumyynneissä (vai miten lie sanotaan). En koko keväänä voinut ostaa mitään uusia vaatteita, kun ei ollut rahaa, mutta nyt löytyi muutamat kesähousut, hame ja pari paitaa. Ja kaikki suurinpiirtein -70%!!! Ja sain vielä semmoiset housut, joiden perään olin kuolannut vuoden ja olin kokeillut niitä monta kertaa, mutta ne olivat kalliit enkä koskaan tohtinut ostaa oikealla hinnalla. Mutta mikähän siin oikein on, kun uusista vaatteista tulee niin hyvä mieli? Vai onko se sitten se shoppailu? Muutama uusi t-paita olisi vielä kiva, mutta pitää varmaan odottaa seuraavaan palkkaan asti.

Huomenna on vielä töitä ja sitten onkin odotettu kolmen päivän vapaa. Suunnitelmissa on matka Lahteen ja Helsinkiin. Kiva päästä välillä pois Turusta, vaikka juuri viime viikolla kävinkin Lempäälässä ja Tampereella. Pitäis varmaankin pistää muutama kuva tuonne kuvatukset-sivuille, jos vain jaksaisi muokata niitä pienemmiksi. Jos teen sen heti, niin tulee tehtyä:)

Mustaa jäätelöä

Kesän ihanin jäätelö on ehdottomasti Ingmanin Totally Black. Suosittelen! Voisin syödä niitä varmaan sata päivässä.

Insinööri

Jaaha, pitäiskö mustakin sitten tulla se insinööri? Ainakin kouluun pääsin. Eli aika selvällä pistemäärällä pääsin lukemaan biotekniikkaa, jee. Luulen ainakin, että jee. Edessä on siis neljä vuotta haalareita...(äh.) No ainakin erilaisia haasteita. Ensimmäinen haaste taitaa olla se, että mitä bioteknikot tekevät työkseen... Tai onko niillä töitä ollenkaan? Ja tää on vielä mainittava, että valintakokeista sain 29/35 pistettä, joka mun mielestä oli tosi hyvä verrattuna siihen, että kirjoitin 6 vuotta sitten!

Tänään oli töissä TODELLA kiireinen päivä. Ihmisiä oli mielettömästi vaikka tilastollisesti ensi viikon tiistain pitäisi olla se kesän pahin. Onneks en ollu hahmona, vaan opastin lapsia tekemään kruunuja ja hattuja. Mutta vilinää riitti sielläkin. Mutta miettikääpä niitä, jotka oli karvapuvussa koko päivän: 7 tuntia halimista kädet ojossa ja lähinnä paikallaan seisomista, sillä siinä ihmismassassa ei paljon kuljettu eteenpäin. Mutta miettikään myös niitä lapsia, jotka haluavat nähdä muumit ja ympärillä on satamiljoonaa muutakin pikkulasta ja -aikuista jotka haluavat nähdä ne. Ja sitten ne rattaat, jotka tukkivat kaikki kulkuväylät... eli onneksi olin se "täti, joka niittaa hatun". Kuumia ja ryysistäyteisiä karvapäiviä odotellen (onneksi mulla ei ole niitä kuin alle kourallinen).

huuto

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAR-
RRRRRRRRRRRRGGH!!!!!!!!!

Teki vaan mieli huutaa ja lujaa.

Luistelu

Kerroinko jo uudesta mielenkiinnonkohteestani? Rullaluistelu! On ihanaa viipottaa vauhdilla pitkin teitä. Nyt yritän pikku hiljaa pidentää lenkkejä, jotta siitä olisi jotain fyysistä hyötyä.

Sain viime viikolla kirjalliset arviot opinnäytetyöstä ja kyllä ne ihan hyvät oli. Jos siellä jotain rakentavaa palautetta oli, niin niitä samoja asioita olin myös itse pohtinut kumpaakin työtä tehdessäni. Enkä näköjään pystynyt niitä piilottamaan sen muun joukkoon. No mutta väliäkös sillä enää, kun työ on tehty ja koulu loppu.

Myy

Kuinkas, sattuikaan, että meitsi on ollut juuri Pikku Myynä, kun Lahden paikallislehti on käynyt mun työpaikalla :)

"Teatterissamme Muumi-näyttelijöillä on mikrofonit ja he myös laulavat itse." Tämä ei kuitenkaan ole totta. Ääni tulee nauhalta...paitsi Myyn ääni.

Ilona?

Aina yhtä koskettava biisi.


En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen
Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen

Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa, pikkuinen

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen...

- Apulanta -

Pyramid Song

Internetti on ihana. Radioheadin biisi Pyramid Song on aivan mahtava ja sen rytmitys omituinen. Pari päivää mietittyäni, kuinka biisi pitäisi laskea, tajusin voivani löytää vastauksen netistä (jee). Ja löysinkin. Vastaus on 3+3+4+3+3. Muutenkin Radiohead on just nyt se ykkösbändi, vaikka mulla harvoin sellaisia on. Kannattaa tutustua.

Radiohead: Pyramid Song

Haluatko nähdä jatkuvasti unia muumeista? Tule töihin Muumimaailmaan ja ole öisinkin töissä!!! Hullua. Unien lisäksi muumilaulut kaikuvat päässäni liiankin usein. Toisaalta taas töissä on ollut kivaa, työkaverit on ihan jees ja saa nauraakin. Niiskuneitinä oloon ihan parasta, koska kaikki rakastavat Niiskuneitiä:). Niin yksi pikkutyttö sanoi. Nipsuna taas saattaa joutua hakatuksi ja noitana taisin itkettää liian montaa lasta... Ehkä ensi kerralla olen hieman lempeämpi noita.

Mutta työ on monipuolista ja oikeastaan joka päivä saa tehdä eri juttuja niin ei ala yksi hahmo puuduttamaan. Esimerkiksi kesäkuussa mulla on melkein kaikkina työpäivinä eri hahmo. Täytyy myöntää, että mukavampaa on ollut kuin ajattelin. Ja hieman rankempaa myös. Englanti sujuu yllävän hyvin :) ja ruotsi myös joten kuten. Paitsi että kolmevuotiaiden ruotsista en ymmärrä sanaakaan... Olis myös kiva osata japania ja eestiäkin, koska niistä maista on asiakkaita paljon. Hih: mun japaninkielinen tervehdys sai kiitosta jopa henkilökunnan viikkouutisissa...Olin Pikku Myynä ja esimies toi japanilaisryhmän mukanaan ja olin tervehtinyt niitä sitten japaniksi. En kyllä itse muistanut koko juttua enää ennen kuin luin sen siitä lappusesta. Ei ole päivää ilman aasialaisia:P

Juhannus tuli ja meni salakavalasti. Olin pe ja la töissä, mutta lauantaina ehdin kuitenkin yhdeksi yöksi telttailemaan Askaisiin. Siellä leirintäalueella oli ihan mälsä uimaranta ja ruskeaa vettä niin ei tehnyt oikein mieli mennä uimaan, vaikka olinkin ajatellut niin. Mutta grilliruoka oli hyvää! Ja oli muutenkin ihan kivaa, vaikka olinkin aika väsynyt kun olin joutunut heräämään aikaisin.

Mä saan syksynä toteuttaa yhtä mun haavetta, vaikkakin vain vähän aikaa. Pääsen pitämään Elixiaan showtanssitunteja reilut puolitoista kuukautta. Eli pääsen kehittämään sitä mun "happojazzia" showtanssin maustein:) Joskus nimittäin keksin Kaisan Happojazz -tuntinimikkeen, joka tarkoittaa sitä, että tunnilla tehdään hikipinnassa koko ajan. Mahdankohan itsekään jaksaa tällä kunnolla?

edit//
Niijjuu. Jos haluaa kirjoittaa kommentin ja saada sen näkyviin, niin pitää toistaa se epämääräinen kirjain-numero-sarja, jotta se kommentti näkyy. Tämä varotoimi niitä tietokoneen lähettämiä roskakommentteja vastaan, mitä tuli yhdessä vaiheessa. Tietokoneet kun ei osaa toistaa sitä sarjaa. Ainakaan vielä.

Työviikonloppu

Nonni, kaksi työpäivää on nyt ohi. Lauantaina sain olla aika monta eri hahmoa ja eilen olinkin sitten koko päivän poliisina. Ei ollut ihan niin rankkaa kuin ajattelin, mutta kyllä eilen olin melkoisen väsynyt kotiin päästyäni. Huomenna olen Pikku Myy! Pitäisi muistella mieleen kaikkia erilaisia leikkejä ja opetellä hieman reploja ja ruotsia! Eilen puhuin kyllä jo ruotsia, englantia ja jopa hieman venäjää :). Se on hassua, että menee viikonpäivät ihan sekaisin, kun töitä voi olla mikä päivä tahansa. Ja sekin oli hassua, kun lauantaina kävin illalla nukkumaan, niin tuntui kuin olisi ollut semmoinen muumin turpa päässä, koska olin pitänyt sellaista melkein koko päivän.

Olin pääsykokeissa perjantaina ja ne meni ihan hyvin verrattuna siihen, mitä ehdin kerrata. Heinäkuussa saa sitten nähdä, menikö ne tarpeeksi hyvin.

Nyt menen siivoamaan...puuh. Vähän sekavaa tekstiä, mutta mä en oikein ole tänä aamuna(! klo on 12:30...) vielä oikein osannut herätä.

Yksin

Sinne se sitten taas meni se ihanin... Kuudeksi päiväksi Helsinkiin ja jätti mut tänne yksin panikoimaan huomisia pääsykokeita ja ensimmäistä työpäivää lauantaina. Huomenna on siis biotekniikan ja laboratorioanalyysin pääsykokeet, jotka on onneksi samat. Olen nyt tehnyt pääsykoetehtäviä viimeisen viiden vuoden ajalta ainakin ja sujuvat kohtalaisesti. On hirveän vaikeaa kerrata asioita, jotka on unohtanut, varsinkin, kun sitä osattavaaa on niiiiin paljon. Vähän kyllä pelottaa sekin, että siellä on todennäköisesti edellisten vuosien tapaan myös tekstin ymmärtämistä, niin osaako sitä enää ymmärtää???

Selkä alkaa olla jo hieman parempi ja odotan nahanlähtöaikaa. Parina yönä on ollut aika tuskallista nukkua ja vaatteiden valinta tuottanut lisää miettimistä. En muista, oonko koskaan palanut näin pahasti (ja pahin kohta paloi, kun luulin istuvani varjossa!).

Nyt palaan matikan pariin.

Valmis Muumimaailmaan

Ensimmäiset viralliset työpäivät Muumimaailmassa ovat ohi ja samalla viimeiset koulutukset. Eli nyt pitäisi teoriassa kaikki osata... Puuh, tänäänkin tuli niiiiin paljon asiaa, että mahdoinko sisäistää puoliakaan. Hyvä juttu on se, että siellä on töissä myös sellaiseia, jotka ovat aikaisemminkin olleet, joten niiltä voipi aina kysyä neuvoa tiukan paikan tullen. Lauantaina, avajaispäivänä onkin sitten ensimmäinen oikeaoikea työpäivä.

Hahmon tehtävä ei näköjään olekaan vain haahuilla ympäri laaksoa, vaan aika monella on aikataulutettuja leikkihetkiä tai muuta ohjelmaa. Muumipuvussa työskentelemisestä saa jopa raskaan työn lisää (tai jotain). Puvun sisällä on noin 60 astetta lämmintä ja eihän siellä tietenkään pysty kovinkaan kauaa olemaan. Lyhyet vuorot on sallittuja. Jos on samanlaisia päiviä kuin eilen ja tänään, tulee olemaan kyllä aika tuskaista. Eilen oltiin ulkona koko päivä (kuten tänäänkin) ja paloin kyllä pahasti.

Ah, mikä kipu selässä ja käsissä!

Niin, valmistuin sitten viime perjantaina tanssinopettajaksi neljän vuoden urakan jälkeen. Lauantaina juhlittiin ja oli kyllä kivaa.

Sain vanhemmilta parvekekalusteet valmistujaislahjaksi ja ne on tosi mukavat. Tuntuu, kuin asunnossa olisi yksi huone lisää. Sunnuntaina ostettiin vielä köynnöskukka, joka iso-ruukku-puutteen vuoksi istutettiin oranssiin roskikseen:). Mutta siitä tuli hienon näköinen: se kasvi tekee oransseja kukkia! Pitäis kuulemma parissa viikossa kasvaa koko seinän kokoiseksi.

Viimeinen viikko

Tosiaan, viimeinen viikko koulussa on menossa! Vielä kaksi esitystä ja perjantaina Valmis-juhlat. Sitten se on ohi. Onneks tää viikko on ihanan rauhallinen eikä ole enää kiire minnekkään.

Oman opinäytetyön esityksen meni mun mielestä tosi hyvin ja olen saanut siitä ihan hyvää palautetta. On kuulemma ainakin joitain katsojia koskettanut. Musta tuntuu että sain nimenomaan tavoitettua sellaiset katsojat, jotka eivät tunne kovinkaan paljon tanssia. Luulen, että se oli heille helppoa katsottavaa ja helposti aukeava.

Ensi viikolla alkaa sitten työt. Vaikka puisto aukeaakin vasta lauantaina, on vielä muutama koulutuspäivä edessä. Eli nyt pitää paneutua sitten siihen, mitä siellä oikeasti käytännössä tehdään ja miten.

Koulutusta

Lauantaina oli ensimmäinen koulutuspäivä Muumimaailmassa. Ihastuin Kailon saarella olevaan teemapuistoon heti: aivan mielettömän kaunis paikka! Jos itse työ tökkii, niin ainakin maisemat on ihanat. Aamulla ajattelin, etten halua tutustua kehenkään uuteen ihmiseen, koska olin niin väsynyt, mutta kyllähän siellä automaattisesti sitten tutustui. Muutama naamatuttukin oli. Päivä oli ihan mielenkiintoinen ja päästiin sammuttamaan tulipaloakin:)

Koulu on pian lopuillaan. Se tuntuu todella oudolta, mutta kiehtovalta. Neljä vuotta samassa paikassa samojen ihmisten kanssa. Täytyy myöntää, että kovinkaan montaa luokkakaveria ei välttämättä tule ikävä, mutta joitakin kyllä. Tuntuu hieman tylyltä ajatella noin, mutta toisaalta taas olen reilun vuoden päivät tuntenut itseni siinä joukossa ulkopuoliseksi suurimmaksi osaksi eriävien mielipiteiden takia. Ei jää ikävä niitä ihmisiä, jotka eivät arvosta minun kantaani, vaan pitävät omaansa ainoana oikeana. Niin.

Eipä mulla taida tänään muuta olla. Ulkona on jo kesäilma :)

Niitä näitä

Mä sain sunnuntaina näin -------------------------- ison kalan mato-ongella - lahnan. Hassua, kun aluksi tuli vaan jotain silakan sinttejä, niin sitten yhtäkkiä tuleekin semmonen ryökäle, jota ei meinaa saada edes maihin. Hyvää oli! :)

Joku täti soitti ja kysy et haluunko mä DNA-liittymän jos saan 5 euroa kuukaudessa hyvitystä laskusta. Eihän se ole mun laskuista kuin puolet, mutta sanoin sille joo. Muuten hinnat pysyy ihan samana kuin aikaisemminkin, mikä on jees.

Opetusharjoittelukin alkaa loppua kohta. En mä oikeesti edes saanut niitä kaikkia tunteja tehtyä, mutta se ei ollut mun syy. Paperiin ne kumminkin tulee, koska mulle luvattiin, että saan tehtyä ne kaikki siellä yhdessä paikassa. Eilen menin töihin ja mulla olis ollut vaan yksi oppilas, niin sit me vaan juteltiin, kun ei ole oikeastaan mitään mieltä opettaa yhtä ihmistä. Vielä ens viikolla on yksi tunti, jonka joudun pitämään englanniksi tanskalaisille...jeee?

Tää on aika hauska :D



Tänään nousi penkistä 42,5 kiloa. Salilla on kiva käydä, mutta jostain syystä se lähtö sinne on aina hankalaa vaikka se on tuossa parin minuutin pyöräilymatkan päässä. Se on semmonen äijäsali, jossa melkein kaikki ukot on portsarin näköisiä. Siellä ei kehtaa kovin kauaa pienillä painoilla tarpoa :P Se ympäristö nostaa omaa motivaatiota. Sata kertaa parempi paikka kuin joku Elixia (joka on siis ehkä siistimpi, mutta siellä on niitä tyyppejä treenaamassa, jotka vaan näyttelee uusia treenivaatteitaan).

Huomenna lähtee hiukset. Jännittää vähän.

edit// Jonna (3000.) saanee lukijalahjan jahka semmoisen jostain hankin :)
edit2// nyt onpi taas muutama uusi kuva.

Salakuuntelua

Voi vitsi, näihin jää koukkuun!!!

3000

Nunni, 3000. lukija täytty pian! Pidetäänpä pieni skaba taas:) Eli hän joka on 3000. kävijä sivuillani, saapi taas pienin palkinnon. Jee.

Toukokuu

Taas kuukausi muuttui. Aika menee mielettömän nopeasti.

Olo on ontto. Nyt ei tarvitse enää kirjoittaa. Mitäs sitä nyt sitten tekisi? Täytyy alkaa prepata pääsykokeisiin, jos niihin kutsu vain kävisi. Eli matikkaa, kemmaa ja bilsaa pitäisi päntätä, mutta onneks se on hauskaa. Harmi vaan, että olen unohtanut niin paljon! Se on kyllä totta, että abiturientin yleissivistys on huipussaan. Vitsi sitä on joskus ollut fiksu...ainakin jollain tasolla. Nyt olis tarkoitus ajaa sitä fiksuutta takaa ja saada se kiinni. Onko se enää mahdollista?

Olin perjantaina esiintymässä koululla ihan vain muutaman minuutin pituisella pätkällä, mutta silti esiintyminen tuntu ihanalta pitkästä aikaa. Pääsispä taas teatteriin! Se oli niin kivaa aikaa. Tuntuu omituiselta, kun mun haaveet on niin erilaisia keskenään. Olis tosi ihanaa, jos ne pystyis joskus yhdistämään. Saisi elää unelmiensa elämää.

edit// Euroviisuja odotellessa voit kuunnella täydellistä euroviisua...:)

edit2// enkä voi uskoa tätä sattumaa: juuri tänään muistin, että koneella odottaa pelinaisten 5. tuotankokausi, jota en pystynyt syksyllä katsomaan, koska olin hollannissa. just äsken huomasin, että 4. tuotantokausi tulee uusintana neloselta. JEEEE!! ehkä maailman paras ja kieroin sarja, suosittelen!!!

opnt

Nunni. Nyt se on sitten siinä. Huomenna palautetaan ja sitten odotetaan, onko se hyvä ja valmistunko (tosin siihen tavitaan myös taiteellisen osion hyväksyminen). Eli opnttyön kirjallinen osuus valmistui ihan ajoissa. Ei se mikään pro ole...

Kevään kiireitä lisää se, että eräältä luokkatoverilta revähti takareisi ja mä paikkaan sitä toisen luokkatoverin opinnäytetyössä. Biisi on jo kaiketi kasassa ja PERIAATTEESSA osaan jo kaiken, mutta vielä hiontaa ja hiontaa vain. Mutta hyvä huomata se, että liikkeiden omaksumiskyky on edelleen aika nopeaa. =)

Adressi Turun Taideakatemian puolesta

Ole hyvä: allekirjoita ja lähetä sanaa eteenpäin.

Haisuli täällä hei.

No niin, tänään se sitten tuli. Kirje. Muumimaailmasta. Mä pääsin töihin, mut oon kyllä vähän pettynyt, koska en päässy siihen näytelmäosioon. Jaa. Hittoiks siin si. On ainakin kesäksi tiedossa jotain tekemistä josta saa edes vähän rahaa (juu, alle kaiken minipalkan, kyllä...) Ehkä nyt sitten pitää löytää se oikea asenne, koska muuten voin ihan hyvin perua sen duunipaikan vielä kun voin. Hah. Eli ruotsia kertaamaan ja lapsilaumoista tykkäämään!!!

Mä sain tänään semmoista palautetta, että opnt on hyvällä mallilla ja et ku sitä vielä täydentää niin hyvä tulee:) Ei siis mitään tulosvaroituksia tai mitään. Hyvä niin. Meillä oli siis sen työn väliarviointi. Mut eiköhän tuosta koulusta nyt melko varmuudella sitten pois pääse.

Mä saan tehän Paimiossa osan niitten näytelmän tansseista. Tänään tehtiin tosi hauska pätkä. En ollut juurikaan valmistautunut, koska aattelin että parhaat ideat tulee yhtäkkiä. Ja niin tulikin. Tää toimii siis intuitioon luottaen. Niinhän se taiteellinenkin opnt valmistui :)

edit// niija mun piti Lahessakin käyä toukokuussa ku sitä ennen ei ehi niin ehtiikö sitä sittenkään ku tuli semmonen työhönkoulutuslauantai just sille päivälle ku oisin menny, ehkä helatorstaina... on se mukamas kiirettä pidellyt se elämä.

Tukholma

Laiva oli aamulla Tukhomassa puoli seitsemältä (huh!) ja pyörittiin ensin pari tuntia etsien jotain paikkaa, mistä saisi aamupalaa. Mentiin sitten Mäkkiin, kun mikään muu paikka ei ollut auki... (paitsi hotellista olis saanu aamupalaa 130 kruunulla = 14,5e!) Sieltä sitten suunnattiin pikku laivalla Skansenille, kun piti säästää jalkoja kävelyyn. Kellohan oli siinä vaiheessa vasta noin kymmenen aamulla. Skansenilla pyörittiin joitakin tunteja ihastelleen hassuja apinaelämiä. Syömässä käytiin jo edellisellä matkalla tutuksi tulleessa hyvässä pizzeriassa. Megastoresta tuli ostettua X-Box -peli, joka on kyllä aika koukuttava. Just mun makuun:). Laiva lähti takaisin vasta kahdeksalta ja oli perillä jo puoli kahdeksalta seuraavana aamuna. Väsy oli mahdoton, kun kotiin päästiin, mutta silti piti yrittää tehdä vielä opinnäytetyötä, koska se piti eilen palauttaa väliarviointiin.

Oli kiva, ettei Tukholmassa tarvinnut kiirehtiä paikasta toiseen, mutta oli tuo päivä silti liian pitkä. Lauantaisin kaupat ja kahvilat eivät aukea niin aikaisin kuin viikolla ja muutenkin tuo puoli-seitsemältä-maissa on IHAN liian aikaisin. Varsinkin kun siivoojat tulee herättämään jo 15 yli 6!!! Mutta kaikesta kävelystä ja väsymyksestäkin huolimatta matka oli kiva, osittain myös rentouttava. Ruotsiakin tuli hieman puhuttua:)

P.S. Riikka: kun aina ihmetelet, että enkö osaa olla koskaan kuvissa kunnolla, niin et ilmeisesti säkään:) susta ei oikein löytynyt sellaista asiallista kuvaa...

Tuuuleee / ja sinä olet tuuuliiii

Ulkona on mahoton myräkkä: tuuli vinkuu talojen välissä. Salilla on kiva käydä. Puhelinmyyjä antoi rahankeruuvinkin: rupea puhelinmyyjäksi! Huomenna mennään laivalle. Eipä mitään ihmeellistä siis.

Nyt mä alan taas lukemaan...Puuh, senkin opnt. Viet kaiken aikani, vaikka kaikkea en sinulle annakkaan.

kohta onpi huhtikuu

Mä olen 25 ja olin eilen elämäni ensimäisessä työhaastattelussa - Muumimaailmassa... Tuo kuullostaa kyllä aika nololta. Hätäoljenkorsi, kun ei sitä oikein tiedä, mitä sitä tekisi ja haluaisi. Tai siis kesällähän ei meille juurikaan ole oikeita töitä. Ja emmä mitään muita töitä sais kun ei mulla ole muuta työkokemusta kuin esiintyminen. Surkeaa.

Mun taiteleellinen opnt on nyt valmis, mutta hiomista ja treenausta se kaipaa vielä. Mun mielestä siitä tuli mun näköinen ja ihan kiva. Niin. Kirjallinen valmistuu hitaasti ja varmasti...

...Siivous jatkuu...

HÖ!

Eilen satoi sitten yhtäkkiä ihan liikaa lunta ja räntää ja nyt on sade ja loska...Argh. Olis se kevät vaan tullut.

Lauantaina olin siellä leffan kuvauksissa ja kalseasta ilmasta, odottelusta ja yksitoikkoisuudesta huolimatta se oli ihan kiva kokemus. Koko päivä tehtiin yhtä ja samaa kohtausta. Saapi sitten nähä, pääsekö valkokankaalle vai ei. Ruoka oli hyvää:)

Kohta pitäisi mennä taas salille.
Eipä muuta.

Joulutarina

Mä pääsen ihan oikeeseen leffaan avustajaksi:) Juujuu. Mulle soitettiin et tuutko ja sanoin sitten hetken pohdinnan jälkeen juu. Odotan innolla lauantaita.

Kohta on opinnäytetyö valmis! Siis taiteellinen... kirjallisestakin on jo suunnilleen puolet valmiina. Pitäis vaan jaksaa keskittyä kirjoittamiseen.

Idols jatkuu...

Mitäs teille kuuluu??

Mulle kuuluu tätä:

Opinnäytetyön taiteellisesta osiosta puuttuu enää kaksi ja puoli minuuttia (kokonaisaika reilu 14 minuuttia). Tuntuu hyvältä, koska tällä viikolla olisi tarkoitus puristaa se kokonaan kasaan ja sitten jää vielä aikaa hioa sitä ja muuttaa kohtia, jotka ei toimikaan niin hyvin. Tällä kertaa koreografia on syntynyt aika ongelmitta ja nopeasti. Mulla on hyvät tanssijat :)

Kirjallinen osio taas odottaa jatkoa... Tän viikon tavoite on viisi sivua lisää tekstiä. Nyt on tiistai, enkä ole vielä edes avannut sitä tiedostoa. Tuntuu, että kaikki faktatieto, jota syksyllä keräsin, on tallentunut juuri niihin aivosoluihin, jotka on viime aikoina tuhounut. Ihmiseltähän tuhoutuu joka päivä aivosoluja. Onneks oon saanut kuitenkin rakenteen valmiiksi ja siis periaatteessa tiedän, mistä pitää kirjottaa. Nyt vaan pitäis jaksaa motivoida ja aktivoida itsensä.

Työharjoittelupaikassa on ollut kivaa. Matkoihin kuluu työpäivänä kolme tuntia, mutta oma oli valintani. Oppilaat on tosi mukavia ja vastaanottavia. Ne on selvästi tykänny mun tyylistä. Mutta olen tosi tyytyväinen harjoittelupaikan valintaani :) Tuntien valmisteluun menee yllättävän kauan aikaa, mutta se oli odotettuakin. Ja mielikuvitusta tarvii myös. Pitäis tehä ittelle joku lista, että mitä kaikkea jazztunnilla voi opettaa. Baletista ja nykytanssista mulla onkin semmoinen lista jossain.

Eetun kanssa ollaan alettu käymään semmosella äijäkuntosalilla, joka on tossa ihan kivenheiton päässä. Salin ikkunoista näkyy meijän talo:) Pari kertaa ollaan siis käyty ja kyllä on tullut taas hyvä olo siitä raudan nostamisesta. Nyt kun aktiivinen liikkuminen on huomattavasti vähentynyt, niin sen kyllä huomaa ja tuntee kropassa. Mutta toisaalta mä pystyn nukkumaan vaikka joka yö kymmenen tuntia, kun kroppa ei enää käy ylikierroksilla. En muista koska olisin viimeks pystynyt nukkumaan niin sikeästi ja pitkään kuin nykyään.

Kuroska

Tsekatkaa nää...

Ajatusta vaan

Aina kun alkaa miettiä tulevaisuutta, rupee vi***tamaan, koska siellä ei oikeastaan ole mitään. Kaikki vaan näyttää ja tuntuu niin epävarmalta. Toisaalta sen vi**tuksen saa pois sillä että saa kirjoitettua opinnäytetyötä... kummallista tämä naisen elämä. Ehkä tuo valmistuminen vaan pelottaa, koska opiskelijana on oikeastaan aika turvallista olla. Mutta sitten tulee se epävarmuus, että mitä sitä isona haluakaan tehdä. Ylämäki alamäki ylämäki alamäki. Viuuuuh. No. Sentään se opinnäytetyö edistyy edes hieman. :)

Lomakin loppuu just ja tuntuu ettei lomaa edes ole ollut, kun on joutunut vaan tekemään ensi viikolle juttuja. Lahessakin piti käydä, mutta eipä ehtinyt. Ei ehi vielä muutamaan viikkoon, vaikka Salppurin kisoissa olis ollu kiva käydä piiiiitkästä aikaan. Maaliskuukin alkaa ensi viikolla. Mihin helmikuu hävisi?

Kuvia

Kuvatuksien puolella on muutama kuva reissusta. Tuli niitä yhteensä otettua varmaan yli pari sataa...

Ole hiljaa Susan Kuronen

Minun kannanottoni...
Allekirjoita sinäkin.
Ole hiljaa Susan Kuronen

London

Tää blogin päivitysohjelma on ollut jumissa jonkun aikaa, mutta eipä mulla hirveesti ole kirjoitettavaa ollut. Tänään tultiin Lontoosta. Käveltiin ja matkustettiin metrolla aika paljon. Välillä se oli aika hullua, koska ruuhka-aikoina ihmisiä oli aivan mahdottomasti. Tuli semmoinen keskitysleiriolo. Tunnetta ehkä edes auttoi tällä hetkellä lukemani kirja Kotimme Auschwitz. Museokäynnit ei varsinaisesti kuulunu meijän ohjelmistoon, mutta koska Lontoossa suurin osa museoista on ilmaisia, käytiin me The Natural History Museumissa ja Science Museumissa. Ei me paljon ehditty kummassakaan pyöriä, koska mentiin niihin niin myöhään, mutta nähtiin me ihka oikeita dinosauruksen ruhoja.

Eilen syötiin aivan TOSI hyvää intialaista ruokaa :P KFC-ruokaa tuli myös jälleen kerran syötyä ja hyvää italialaista lasagnea. Ja jotain kiinalaista kanaruokaa, mutta se kana ei oikein ollut kanaa... mitä lie sitten söin?

Lontoo - musikaalien luvattu kaupunki. Ajateltiin, että metsästetään halpoja lippuja johonkin musikaaliin Leicester Squarelta, josta niitä saa. Perjantai-iltana se ei kuitenkaan ollut niin helppoa ja halpaa. Saatiin kuitenkin liput Cabaret-musikaaliin, joka oli kyllä aika hyvä.

No reissusta jäi parempi mieli kuin edellisestä Lontoon reissusta 11 vuotta sitten. Silloin matkapäiviä oli yksi, nyt neljä. Tuli nähtyä aika paljon kaikkea, muttei kuitenkaan ihan kaikkea. Onkohan se siellä edes mahdollista? Paras tuliainen itselle oli kyllä Chocolate Sins -kaakaopaketti, jossa on seitsemää erilaista kaakaota, jam.

Edit//
Ai niin. Meijän Ryanairit ei kyllä rämissy ollenkaan, vaan matka oli ihan yhtä mukavaa kuin muissakin lentokoneissa se voi olla. Tai no ruokaa ei tietenkään ollut, mutta ei se oikeastaan haitannut, koska ainakin tulomatka meni nukkuessa (lento lähti Stanstedistä klo 6 paikallista aikaa).

Ihana pakkassää

Aaah, vihdoinkin kylmää ulkona :)! Kävin pienellä pakkaskävelyllä ja kyllä virkisti. Voiko olla ihanampaa ääntä kuin narskuva lumi ja auringon paiste tekee kokemuksesta täydellisen. Huh, tätä fiilistä olen odottanut :).

Työharjoittelussa on mennyt hyvin ja on ollut kivaakin. Taiteellinen opinnäytetyökin alkaa olla pian raakileena purkissa. Kirjoitettu osio on vaiheessa, kun en saa itseäni oikein motivoitua siihen työhön. Onhan tässä kuitenkin vielä kolmisen kuukautta aikaa. Pitäis vaan kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa.

Olo ja elo onnellinen :) Valmistumisen jälkeinen epävarmuus hieman kalvaa mieltä, mutta ei onneksi liian usein.

Talvi

Vihdoinkin lunta, pakkasta ja talvea!!! Kukapa sitä sadetta ja ankeutta olisikaan enää jaksanut. Juhlat meni hyvin, eikä olla vielä saatu häätöä :) ja eilen saatiin vihdoin ja viimein nettikin.

Tänään on taas opinnäytetyön treenit (vaikka onkin lauantai) ja tähän mennessä ne on mennyt hyvin ja minuutteja on jo noin 6-7 valmiina. Se on aika paljon kolmissa treeneissä. Mun työskentelymenetelmä on ollut sellainen, et teen sen matskun siinä treeneissä paikan päällä, koska silloin ei ole niin kriittinen ja huomaan myös olevani tuotteliaampi kuin yksin työstäessä.

Me varattiin lentoliput Lontooseen, kun Mikon kaveri asuu siellä ja sillä (ja sen vaimolla) on tuparit. Elikkäs hiihtoloman alkaessa taas pääsee reissuun :) Yhdellä sentillä päästään takaisin Suomeen (+verot tietty). Kiva päästä taas ulkomaille!

Kävin eilen ekaa kertaa alennusmyynneissä, mutta ihan vahingossa... Tai siis ei mun edes mitään pitänyt ostaa, mutta sitten olikin tommosia urheiluvaatteita halvalla niin ostin housut ja sit semmosen tavallaan verkkatakin. Ai ja ostin mä pari kirjaakin kun Suomalaisen lopettaa yhden myymälän niin siellä oli kaikki loput aika halvalla. Paitsi ei siellä enää hirveesti mitään ollut.

Juu, nyt opinnäytetyön pariin.

Juhlavalmistelua

Jaaha. Koko päivä valmisteltu huomisia tuplajuhlia. Henkisesti ei ole oikein ehtinyt vielä latautua... Mutta eiköhän se tästä. Ehkäpä sauna tekisi illalla ihan hyvää.

Mä voitin lotossa viime lauantaina viiden viikon kestorivillä :) Se pienin tuli, mutta tuli kuitenkin - pitkästä aikaa.

Töissä on ollut ihan jees kivaa, ainakin tähän mennessä. Kun mä niitä auktoriteettiongelmia aikaisemmin pohdin (ainakin harkoittelupäiväkirjassa, jos en blogissa), niin se taitaakin olla niin päin, että ne oppilaat ottavat mut enemmänkin kaverina kuin pelkästään opena ja musta se ei ole ollenkaan huono juttu, kun tuommoisia parikymppisiä opettaa. Mä en haluakaan olla "liian ope". Pienemmille kun taas pitää olla.

Opinnäytetyönkin harjoitukset alkoivat ja saatiin ekalla kerralla valmiiksi reilu kolme minuuttia (mun mielestä) hyvää matskua. Alku on siis lupaava, toivottavasti jatkuu samalla tavalla. Tai ainakin melkein yhtä sujuvasti :)

Tämmästä vaan taas täällä.

Eilen käytiin päiväkävelyllä Majakkarannan alueella ja tietysti tuossa merenrannassa, mikä ei oikein vaikuta merenrannalta, koska edessä ei ole aavaa merinäkymää. Meijän talo on varmaan kauimpana rannasta, mutta silti näkyy se pieni merikaistale :) Koko alue vaikutti ihan kivalta... kallioilta löytyi vanhoja talojen raunioita, ilmeisesti ne on joskus olleet kalastajatorppia tai jotain. Onkohan täällä oikeasti ollut majakka joskus???

Tänään olis pitäny jättää opinnäytetyöstä jokin tiivistelmä ja ehdottaa ulkopuolinen tarkastaja, mutten keksiny ketään. Vasta keskiyöllä tuli mieleen yksi koreografi/opettaja, joka on tosi mukava ja olis kyllä kiva, jos se suostui mun opinnäytetyön tarkastajaks. Joo. Huomenna täytyy kirjottaa se juttu (tai siis tänään).

Tänään ostettiin makkariin ja olohuoneeseen verhot - vihdoinkin. Meiltä haettiin myös muuttolaatikot pois. Eilen/tänään siivottiin niin, että on vihdoinkin sellainen olo, että koti on kunnossa. Kun sais vielä sen lipaston kotoa ni sitten olis kaikki kunnossa. Paitsi työhuoneen verhot. Mutta ne on Mikon päätettävissä :)

Sitä on taas huomannu, kuin tässä on muutamien viikkojen aikana ite muuttunut. Ehkä tämä mieli taas tästä palautuu, kun ei tarvii enää järjestellä mitään tavaroita ja voi vaan alkaa nauttia tavallisesta elämästä. Mulla on vaan joku pakonomainen tarve päästä kaikesta pienestä vanhasta roinasta pois, mutta en tee kuitenkaan asialle mitään. Hmmm, se ahdistaa....ROINAT...Arg ja yök.

Ulkona sataa lunta. Ei hassumpi juttu. I <3 LUMI

edit //
juu ei täsä näkynykkään tää kirjoitusaika enää... 0:52
juu. meen nukkumaan.

Työharjoittelu

Tänään oli työharjoittelun ensimmäinen opetus. Mulla oli jopa yksi oppilas! Se oli sen kansanopiston henkilökunnalle tarkoitettu tunti ja niillä on kuulemma hyvin liikunnallinen henkilökunta, mutta ei ollut kuitenkaan sitten kuin yksi oppilas...Niin, puolitoista tuntia yksityisopetusta ei sekään ole helppoa. Jotenkin ajatuksen oli ihan levällään, mutta ei se mun oppilas ollut moksiskaan (vaikka olikin se mun yhteyshenkilö siellä) vaan se nautti siitä, että sai tanssia :) Ei mulla oo opetusta kuin pääsääntöisesti kaksi päivää viikossa. Se on ihan hyvä, niin ehtii sitten tehdä vielä sitä kirjallista opinnäytetyötäkin. Ja sitten saan vielä joskus keväämmällä tehä yhteen prokkikseen koreografiat ja jotain. Mut ihan kivaa oli tänään kuitenkin.

Meillä oli vatsatautiepidemia täällä. Mä olin sunnuntain sohvan uumenissa ja Mikko eilen. Mutta sainpahan katottua joululahjaksi saatua Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa. Tänään on ollut vasta ensimmäinen normaaliolopäivä.

Me ei olla vieläkään saatu kaikkia tavaroita ihan paikalleen. Silkkaa laiskuutta. Jos vaiks huomenna ottais oikeen urakan ja laittais kaikki paikalleen. Mut toisaalta ku ajattelee, niin mun viime viikon Lahen reissu oli ensimmäinen hengähdyshetki mulle sen jälkeen, kun oltiin saatu avaimet tähän kämppään. Mehän alettiin melkein heti maalata ja sitten tuli joulureissut ja sitten piti vielä siivota ja pakata ja muuttaa ja purkaa. Ja nyt pitäis vielä löytää verhoja! Ei Turussa ollu sitä keittiöverhokangasta ku Lahessa oli... Voiskohan äiti/iskä tuua mukanaan.

Semmost.

Muutto ja muut

Noniin. Joulu meni kuten lumikin ja vuosikin vaihtui. Joulupukki toi kivoja lahjoja.

Viikon verran ollaan tavaroita laiteltu paikalleen ja vielä on paljon pikku tavaraa levällään. Muutto meni kuitenkin nopeasti ja ongelmitta. Melkein tuli yksi musta silmä :)Ollaan viihdytty hyvin ja kunhan nuo pikkutavarat saapi paikalleen niin eiköhän tämä jo sitten vimeistään kodilta tunnu. On ihanaa, ettei tarvii tiskata tai roudata kouluun pyykkejä pestäväksi (kuten tein 3 vuotta). Ja nyt kun on olevinaan tilaa, niin kyllä täällä on enemmän kotiolo kuin yksiössä. Mutta niitä turhia pikku tavaroita on tosiaan liiiiiiiiiiiiiikaaaaaaaaaaaaaaa.

Huomenna menen pariksi päiväksi Lahteen, jossa pääsen hierojalle, jes. Jos siellä sais laitettua kuvia tuonne kuvapuolelle niin ois kiva.

Maanantaina alkaa työt, enkä tiiä yhtään mitään mistään. Tai siis mä meen sinne Paimioon maanataina, mutten edes tiedä monelta... Opinnäytetyötäkin pitäisi alkaa väsätä. Siis sitä taiteellista puolta. Puuh.