Sattumaako?

Elämä tuo eteeni koko ajan yllättäviä ja mullistavia asioita. Kuin sattuman kaupalla, pääsin sijaistamaan Turun kaupunginteatteriin erästä tanssijaa, joka oli loukkaantunut. Joo, se tietää hieman lisää työtä jo hektiseen arkeeni, mutta kyllä tästä selvitään. Eipähän sitten ajatukset liiku niissä negatiivissa asioissa. Näin mä ajattelen (Kunhan ei polta itseään puhki, järki kaikessa, eikö). Mieltä lämmittää se että pesti on vain noin kuukauden ja esityksiä noin kaksi viikossa. Eli ei liian raskasta.
Ajattelin kyllä itsekin muutaman hetken, onko kannatavaa hakea tätä "sijaisuutta", mutta ajattelin sen enemmän mahdollisuutena kuin haittana tai taakkana. Mähän pidän teatterissa työskentelystä ja se kiinnostaa edelleen. On hyvä saada jalka oven väliin. Nykyisiä opintojakaan tämä ei pahemmin haittaa, muutaman tunnin joudun olemaan pois koulusta, jossa ei ole luentopakkoa... Täytyy sitten itsenäisesti opiskella. Ainoana stressaavana tekijänä koen tällä mun elämässä muuton, mutta eiköhän siitäkin sitten selvitä kunnialla. Inhottaa vain se sekaisuus, mikä tulee olemaan edessä :) Eli nyt vaan töihin, eikä netissä laiskottelemaan! Tänään voisin olla tehokas :) (suurin osa vapaa-ajastani tuntuu menevän ihmettelyyn ja asioiden tekemättömyyteen...)