Terveisiä radiohiljaisuudesta!
Viime vuoden sana oli uusi työ. Syksy meni vauhdikkaasti työn merkeissä, eikä tätä blogiharrastusta jaksanut kotona oikein päivitellä. Monesti oli mielessä, että pitäisi kirjoittaa jotain, mutta eipä vain jaksanut. Syksy oli yhtä tohinaa ja sitä on tuleva kevätkin. Vauvanruokateollisuus ei ainakaan tuotekehittäjän silmin ole kovinkaan tylsää :). Töissä ei ainakaan tarvitse miettiä, että mitä tekisi, kuten edellisessä työpaikassa.
Edellinen postaus oli karkkilakosta, jonka voin ilokseni sanoa onnistuneen. 6,5 viikkoa ilman karkkia onnistui ja olo oli mitä mahtavin. Karkki vei voiton, eikä olo ole enää mitä mahtavin... liikuntakin on jäänyt väliin syksyn flussakauden takia. Nyt pitäisi taas aloitella uudelleen, kun vain saisi sen aloituksen aikaiseksi. Siitä se sitten lähtisi :).
Väinö voitti Turun päivänä arvonnasta risteilyn Grace-laivalle. Varasimme matkan jouluviikolle ja sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Viikkoa ennen loman alkua päiväkodista ilmoitettiin, että Väinön ryhmässä on vesirokkoa. Toivoin kovasti, ettei se osu laivareissulle. Onneksi ei. Matka oli tosi mukava ja kunnon irtiotto arjesta.
 |
| Lähtöpäivänä haettiin ja koristeltiin joulukuusi. |
 |
| Aurinkoinen vuoden lyhyin päivä. |
 |
| Pieni hengähdystauko hytissä. |
 |
| Hei hei! |
 |
| Tää olis ollut niiiiiin kiva! |
 |
| Mutta onneksi pääsi pallomereen. |
Emme vanhemmista ole kumpikaan seisova pöydän kannattajia. Frank's casual dining tarjosikin paljon maukkaammat ateriat kuin yksikään seisovapöytä ikinä.
 |
| Mehevä ja maukas pihvi! |
 |
| "Haluan juustohampurilaisen." |
 |
| Kohta pienet päikkärit. |
 |
| Tää oli kiva! |
 |
| Uskalsin! |
Väinölle oli iso juttu, että hän uskalsi vihdoin halata Ville Viikinkiä. Aikaisemmin hän ei ole uskaltanut, eikä viime kesänä muumejakaan.
Joulua vietettiin sekä isännän siskon perheen luona että minun vanhempieni luona. Kotiin palasimme tapaninpäivän iltana, mikä osoittautui loppujen lopuksi hyväksi valinnaksi. Seuraavana aamuna ilmestyivät ensimmäiset vesirokkonäppylät. Onneksi tauti oli helppo, näppylöitä vain 50-60 ja kuumekin maltillinen.
Lahdessa käytiin muistelemassa vanhoja maisemia. Päivä oli kylmä, mutta tunnelmat nostalgiset.
 |
| Oli kilttejä lapsia ja aikuisiakin. |
 |
| Satamaselfie. |
Lahden satama-alue alkoi rakentua "kaupunkilaisten olohuoneeksi" vasta siinä vaiheessa, kun itse oli muuttanut sieltä pois, mutta hyppyrimäillä oli katsottu monet Salpausselän kisat sekä viereisellä urheilukentällä juostu ja hypätty pituutta koulun liikuntatunneilla.
Tänään aloitettiin vuoden tauon jälkeen luistelut. Ostin syksyllä kirpparilta Väinölle uudet luistimet, mutta niitä ei löytynytkään mistään... Vanhat onneksi vielä mahtuivat. Viime vuonna päädyttiin siihen, että Väinö pysyi luistimilla pystyssä ja pääsi ihan pikkasen eteenpäin ilman apua. Tänään hän pienen pystyssäpysymistotuttelun jälkeen lähti heti "luistelemaan". Aluksi kaatui paljon, mutta pikku hiljaa meno tasani. Hän oppi nousemaan itse ylös. Silti oli harmissaan, ettei osannut luistella. Olisi halunnut hyppiä ja tehdä piruetteja... ja luistella kuten isommat pojat. Kaikki pitäisi osata ihan heti. Yksi ilta tehtiin sämpylöitä ja erehdyin tekemään niistä pyöreitä. Häntä harmitti, ettei osannut, mutta ei halunnut tehdä muun muotoisia. Sanoisin, että perfektionistin merkkejä. Kovasti yritetään kannustaa, ettei kaikkea pidäkään osata heti, mutta ei mene kannustukset maaliin.
Loppuvuoden kehityksistä vielä mainittakoon R-kirjaimen oppimisen. Tulee jo aika usein ja vielä vähän omalla soinnilla, mutta eiköhän siitä hyvä tule :)
Uudelle vuodelle en ole luvannut mitään. Toivottavasti vuosi 2016 tekee unelmista totta meille kaikille!
