maanantai 18. joulukuuta 2006

Joulumuutto

27. päivä sitten muutetaan. Tänään käytiin ostelemassa maaleja ja tapettia, jotta voidaan tehdä asunnosta meidän näköinen. Eli väriä tulee! Mulla on inhottavan risaiset koulupäivät niin ehdin vasta torstaina ite maalaamaan. Tai ehkä jo keskiviikkona vähän =) Kämppä on kiva ja iso (nyt kun olen sen itsekin vihdoin nähnyt) ja vastaa kyllä meidän tarpeita. (näyttää tuo asuntoilmoitus silti olevan vieläkin Oikotiellä...)

Vois kyllä tulla jo lunta. Pari yötä sitten tulikin vähän, mutta ei maa vielä valkoinen ole täälläkään.

Jaa. Tässähän tää vuosi alkaa kohta olla taas purkissa. Aika vaiherikas vuosi oli. Nii.

lauantai 9. joulukuuta 2006

puhelin

Hollannissa esille tullut puhelinongelma ei sitten poistunut täällä Suomessakaan. Tänään kävin sitten ostamassa uuden hienon puhelimen. Se on aika pieni. En ole vilä päässyt kokeilemaan sitä ollenkaan:) Jahka tästä kotiin pääsee.

Kävin myös joululahjaostoksilla. Se oli loppujen lopuksi puolivaivatonta. Onhan tässä vielä aikaa ostella ne loput.

Nyt jo uskaltaa varmaan virallisesti kertoa, että joulun jälkeen muutetaan uuteen asuntoon. Se on sopimuksen allekirjoitusta vaille meidän oma vuokra-asunto:) Oma sauna ja parveke ja vaatehuone ja tarvittavasti neliöitä (toivottavasti). Jes Jes!! Nyt on nimittäin aika tiukkaa asua, kun tavaroita tuntuu olevan joka puolella liikaa.

tiistai 5. joulukuuta 2006

Paluu

Niin se vaan kolme kuukautta meni nopeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli sellainen olo, että on vielä tosi paljon jäljellä, mutta eipä sitten ollutkaan.

Jännä miten koordinaatio vakiutuu kolmen kuukauden aikana. Tänään kaupassa yritin painaa hedelmävaa'assa kuitti-nappulaa, mutta eihän Suomessa sitä erikseen ole:) Ja äätä on vaikea käyttää, kun koko ajan sen jälkeen painan aata. Kaksoispiste-näppäin oli nimittäin suomalaisen näppäimistön ään kohdalla...Puuh. Muutkin nappulat on vielä hieman hukassa.

Kouluun paluu oli kummallista. Ihan niin kuin sieltä ei olisikaan ollut pois. Paitsi nykytunti tuntui TOSI vaikeelta. En ollut kevään jälkeen tehnyt mitään sinne päinkään. Eli ulkomailla oli aika erilaista tuo nyky/moderni-treenaus. Toisaalta jäi kyllä ikävä sitä, ettei sarjoja hinkattu heti niin paljoa. Eikä kukaan kysyny opelta, että: "Miten mun pitää mennä tässä kohtaa alas?" Meinaan, että suomeksi tulee helposti kysyttyä tyhmiä kysymyksiä. (toi en ollu mä) Täällä oppilaiden pitäis käyttää enemmän omia ongelmaratkaisutaitoja. Kyllä se opettaja sitten sanoo, jos tekee ihan väärin. Eikö? No, toisaalta eka huomio Tilburgissa oli, että ihmiset/oppilaat on paljon itsevarmempia. Siitä sain varmaan itekin varmuutta. Ei voinut jäädä muiden varjoon.

Treenimäärään tuli sitten aika iso muutos. Hollannissa treenasin 25 tuntia viikossa ja tällä viikolla treenaan kolme tuntia. Ens viikolla vissiin puolitoista. Tää on kyllä ihan suolesta, koska koen tällä hetkellä olevani todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja nyt en sitten voikaan treenata. Kaikki tuntuu menevän hukkaan. Liikerajojen sujuvuus lähtee niin nopeasti kehosta pois. Jotain pitää kyllä keksiä.

perjantai 1. joulukuuta 2006

Lähtö lähestyy

Jaaha. Ei ole enää Hollannin koulua ei! Vika päivä tuntui jotenkin hassulta ja kummalliselta. En oikeen osannut hyvästellä ketään, paitsi jazzryhmäläiset, koska niitten kanssa olin eniten tekemisissä. Kaikki vaan halus, että tulisin vielä takaisin. Ainakin musta tykättiin ;) ne ei ehtinyt nähdä mun biaaaatch-puolta...

Opettajilta tuli hyvää palautetta, asteikolla 1-8 sain seiskaa, seiska puolta ja kasia, eli ihan hyvin.

Olen viihtynyt täällä tosi hyvin, vaikka kotiin on ollut ikävä. Koulussa on ollut suurimmaksi osaksi huippua ja oon oppinut paljon. Kesäkunnosta tähän, mitä olen nyt, on ollut pitkä, mutta antoisa ja tuottoisa matka. Viimeiset viikot ovat tuntuneet tosi hyviltä (paitsi silloin kun on väsyttänyt). Koko kouluajasta tää syksy on ollut ehdottomasti paras ja henkisesti HELPOIN. Eli koulua jää ikävä tosi paljon. Jos olisin ykkösellä, miettisin varmaan uudestaan, missä koulussa haluaisin opintojani jatkaa. Mutta kun en ole ykkösellä ja alkaa tuo ikä painamaan... Ja kyllä mä Suomessa haluan olla. Ei sitä enkkua niin kiva oo puhua.

Tänään mennään kämppisten kanssa syömään ja sitten tulee muutama kaveri tänne mun luo nauttimaan viiniä. Huomenna pitäis pakata ja sit sunnuntaina onkin lähtö jo ysiltä aamulla.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...