Pikkufribaaja

Miehet kävi tänään vähän heittelemässä. 

* S Y D Ä N *

Lensi kuulemma jo pari metriä :).

YY..

KAA..

KOO..

P.S. Walter Isaacsonin kirjoittama elämänkerta Steve Jobsista on melkoisen koukuttavaa luettavaa. Olin kertonut isännälle, että olisi mielenkiintoista lukea se joskus. Sitten sain sen synttärilahjaksi. Se oli paksu ja teksti todella pientä. Epäilin, jaksanko lukea alkua pidemmälle, mutta jäin siihen koukkuun heti. Suosittelen!

Rytmit

Minulla on ollut pankkiasiat Päijät-Hämeessä, vaikka olen asunut Turussa jo 9,5 vuotta. Nyt sain sitten viimeinkin siirrettyä tilini ja lainani tänne päin Suomea. Ei nimittäin ole tarkoitus ainakaan lähivuosina palata entiselle kotipaikkakunnalleni. Samalla aloimme asuntosäästäjiksi. Jos sitä joskus ihan ikioman asunnon tai talon saisi ostettua. Oli kerrankin todella mukava pankkivirkailija, jonka kanssa oli helppo hoitaa asioita. Ei mikään täti, jolla olisi ollut nuttura liian tiukalla :).

Saatiin Väinön kanssa Hippo-possut :).

Palatakseni vielä edelliseen postaukseen, millaisia ajatuksia meillä on ollut ennen lapsen syntymää. Yksi niistä oli se, että aion tehdä itse vauvan soseet. Onneksi tämä on pitänyt. Hedelmäsoseita ollaan kyllä annettu puuron kanssa.

Väinölle alkoi kehittyä päivärytmi noin viidenkuukaiden ikäisenä. Tällä hetkellä meidän arki on kutakuinkin tällainen.

Klo 7 (viimeistään 7:30) Herätyyyyyyys! Mennään suoraan herättyämme aamutoimille (Väinö potalle) ja sitten puuron keittoon ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen touhutaan yhdessä, mutta monesti tässä vaiheessa Väinö tykkää myös touhuta yksin.

Klo 9 (tai kuta kuinkin sen tienoilla) Väinö (ja minä) nukkuu aamutirsat. Viime aikoina, kun unillemenoaika on mennyt myöhäisemmäksi, hän on malttanut nukkua tunnin, useimmiten menee puolen tunnin unilla. 

Klo 10:30 Lounasaika! Karkeat soseet ja ruisleipä maittaa hyvin. Spagettibolognese on yksi lempiruoista. Ehkä siksi, että se on oikeasti maukkainta vauvan ruokaa, mitä osaan tehdä :D.

Lounaan jälkeen leikitään ja leikitään. Ihanaa seurata sitä, kun Väinö ei enää pelkästään pistä leluja suuhun vaan myös oikeasti leikkii niillä. Hän osaa ajaa autoilla, vierittää palloa, soittaa marakasseja (oikeastaan kaikkea, mistä lähtee ääni) ja katsella kirjoja (ja niiden parissa viihtyy yllättävän kauan yksinään). Kukkuu- ja piiloleikit ovat parasta yhteisleikkiä. Nyt yritän ottaa tavaksi, että tässä välissä käytäisiin ulkona. Väinö nukkuu vielä joskus päikkärit lounaan jälkeen (jos ekat unet ovat olleet lyhyet), mutta ulkona käynti tai muu aktiviteetti piristää sen verran, ettei unia tarvita.

Klo 13:30 välipalan aika. Väinö on pian 10 kuukautta ja ollaan jo annettu hänelle maustamatonta jogurttia soseen tai marjojen kera. Hän tykkää jogurtista todella paljon. Se on varmasti kylmänä helpottanut uusien hampaiden puhkeamisen oireita. 

Välipalan jälkeen maistuu ½ - 1 tunnin unet.

Klo 16:30 (viimeistään) syödään päivällistä. Loppuilta sitten leikitään ja touhutaan yhdessä. 

Ketsuppipullo kuvausrekvisiittaa ;)

Klo 18:30 on iltapuuron aika. Iltapalan jälkeen iltapesulle, vaipan vaihto ja yöpuku päälle. Väinöstä on hauskaa temmeltää nakuna meidän sängyssä iltapesun jälkeen. Lopuksi vielä iltamaidot, hampaiden pesu, iltalorut ja Sininen uni. Sitten minä luen omaa kirjaa samalla kun Väinö touhuaa pinnasängyssä, kunnes nukahtaa - yleensä tasan puoli kahdeksalta. Viime aikoina itsestään nukahtaminen ei ole ollutkaan niin helppoa. Väinö haluaa nukahtaa viereen tai rinnalle, muuten vain huutaa pinnasängyssä. Onko eroahdistusta vai mihin tämäkin sitten liittyy?

Yöllä on nyt herätyksiä ollut jopa neljä. NELJÄ. Joskus niitä on jopa ollut yksi + aamumaito ennen kuin olen jaksanut itse nousta.

No nyt on sitten palattu unikouluun. Ilmeisesti hampaiden tulon takia yöimeminen on lisääntynyt, vaikka olen niiden toivonut vähenevän. Eilen illalla lempeään unikouluun kuului puolen tunnin huudatus. Katsotaan, saadanko sillä heti ensimmäinen herääminen pois. En tiedä, pitäisikö tämä yösyöttö kertaheitolla sitten lopettaa. Ärsyttää kun en osaa päättää ja minun päätettävissähän se oikeastaan on. Keskellä yötä ei vain jaksa edes muistaa, että pitäisi olla ottamatta viereen. Puuh. Eiköhän tämä JOSKUS lopu.

Päivät etenevät siis ateriarytmien ja päiväunien mukaan. Minusta on tullut kellon orja. Haluan aina tietää, kuinka kauan Väinö on nukkunut, jotta osaan varautua siihen, kuinka kauan hän jaksaa. Kun ruoka-aika lähestyy, alkaa nälkäisyyden merkit ilmetä. Jos nälkä pääsee jo kovasti kurnimaan, Väinö kinuaa toistuvasti inisten syliini. 

Rytmin takia on helppo viettää päivät kotona. Kun lähtee liikenteeseen, syömiset yleensä onnistuu, mutta nukkuminen välttämättä ei. Poika kun ei ole sitä tyyppiä, että nukahtaisi heti rattaisiin tai autoon. Tarpeeksi väsyneenä nekin onnistuvat.

Kuulumisia

On jokseenkin ollut hiljaista täällä blogissa. Näin niinkuin kirjoittajan puolesta. Monesti on mielessä, että pitäisi kirjoittaa, mutten vain saa iltaisin aikaiseksi. Päivisin en tällaiseen pysty enää keskittymään :).

Aika on hurahtanut siivillä ja pikkumies on jo pian 9 kuukautta vanha. Miettikää, sama aika, kun mitä se masussa kasvoi. Kahdessa yhdeksän kuukauden pätkässä ei mistään on ensin tullut ihminen ja sitten touhukas ja itsevarma pikku taaperoinen. Kuvia ei ole enää muistettu ottaa järkkärillä niin usein ja kuvaaminen alkaa olemaan haasteellistakin, sillä Väinö hakeutuu aina kameran luokse. Muutamia onnistuneita kuvia on kuitenkin saatu.

Hali!

Keittiön verhot voi vaikka vetäistä alas.
Siitä lähtee kiva ääni.

Osaan jo leikkiä autoilla!

Brummm!

Kamera!

Väinö rakastaa sitä, että osaa jo liikkua ja nousta seisomaan. Selvästi toiminnan mies. Hän harjoittelee jo ilman tukea seisomista ja tänään onnistui kiipeämään sohvalle lattiatyynyn päältä itekseen (jee...). Myös huumorintaju on kehittynyt. Kysyin häneltä tänään: "Väinö, missä on äitin napa?" Väinö tuli paljaan vatsani luokse ja näytti napaa. Minä: "Mitä navalle tehdään?" Väinö: "Aaaaa, brrrrr....." päristi mahaani.

Osaan myös katsoa kirjojen kuvia ja
käännellä sivuja. Ja aivan itsekseni!

Auki, kiinni, auki, kiinni.

Mitä täällä on? 

Lempipaikka. Bongailen mieluiten
(isoja) koiria sekä (liikkuvia) autoja.

Vähän kehnompi kuva punttien nostelusta...
ei vaan marakassien soittamisesta :)

Kävimme Väinön ja siskoni Riikan - joka on myös Väinön kummi - kanssa kuluneella viikolla Tukholmassa. Reissu oli leppoisa ja mukava, mutta jotenkin junamatkalla kotiin olin aivan poikki. Väinö nukkui aika huonosti ja ensimmäistä kertaa valvotti virkeänä yöllä tunnin. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka helppo laivalla oli matkustaa lapsen kanssa. Hytissä odotti vauvansänky (max.10 kg), jonka olin varannut etukäteen. Ihan hyvä, että varasin, sillä laiva oli täynnä syyslomaa viettäviä lapsiperheitä. Leikkihuoneessa oli oma tila perheen pienimmille ja ihan kelpo vaipanvaihtohuone. Syöttötuoleja oli joka ravintolassa ja hytissäkin pystyi syöttämään iltapuurot suoraan tetrasta.

Väinölle on tarjottu tähän mennessä aina kotitekoista ruokaa ja olimmekin parina päivänä kotona kokeilleet hänelle "eineksiä" eli purkkiruokaa. Hedelmäsoseita hän on kuitenkin saanut puuron kanssa ja välipalana. Ruokaruoka (lihasoseet) maistui reissulla aluksi ihan hyvin, mutta pari viimeistä annosta ei oikein mennyt. En tiedä, johtuiko ruoan mausta vai siitä, että Väinö tuli kipeäksi (ja minä ja sisko myös!). Ei olla kyllä varmoja, että tuliko flunssa vai onko toinen hammas tulossa. Aikamoista lelujen järsimistä ja kuolaamista on vuotavan nenän ja lievän lämmön kera.

Eväshetki junamatkalla Helsinkiin.
Kertakäyttöruokalaput oli muuten tosi käteviä.
Ei tarvinnut kuljettaa likaista lappua laukussa.

Leikkihuoneessa.

Oikeasti tuo traktori oli paljon kivempi kuin liesi.

Jihaa!

Tavattiin Muumipeikko ja Pikku Myy.

Päiväunet Östermalmin Karlavägenillä.

Östermalmstorg ja syksyn neulontasaldo päässä.

Sergelin tori. Oli muuten varmaan pakkasta.

Väsynyt matkailija.

Kapea ja matala vauvansänky. Toinen yö meni vieressä.

Se aikuisempi matkaseura.
(ja ensilumi)

Kotimatkalla junassa oli tunnelmaa ja ahdasta.

Kotona maistui äidin tekemä tonnikalaspagetti!
Ja ruisleipä maistuu (sämpylä ei kelvannut).

Ne purkkipiltit vielä: ei muakaan tämä oikein houkuttaisi.

Potta"harjoittelu" on mennyt ihan hyvin. Tarkoituksena ei siis ole vielä opettaa Väinöä kuivaksi, sillä se tuskin on edes mahdollista, vaan pientä helpotusta meille kakkapepun pesemiseen ja tutustuttaa Väinö tähän pottatoimintaan. Aamukakka usein tuleekin jo pottaan, kuten myös pissit niinä hetkinä, kun Väinö on juuri herännyt tai syönyt. Silloin vien hänet potalle, jos on aika vaihtaa vaippa.

Ihanaa, kun olen ehtinyt taas lukemaan Väinön nukutuksen yhteydessä. Ensimmäisenä kahlasin pikaisesti läpi Kathryn Stockettin Piiat-kirjan, joka imaisi heti mukaansa. Suosittelen lämpimästi! Seuraavaksi meni ehkä vieläkin pikaisemmin Eve Hietamiehen kirjoittama Yösyöttö. Osui ja upposi. Nyt on myös tekeillä itselle kaulahuivi. Ihanaa palata näihin vanhoihin harrastuksiin. Vielä kun jossain vaiheessa saisi hieman omaa aikaa...