Onnistunut vieroitus

Voinen sanoa, että vieroitus on ohi! Se menikin yllättävän helposti.

Ensimmäisenä yönä Väinö huusi klo 3-5 mun vieressä. Välillä tietysti rauhoittui. Toisena yönä huusi hetken klo 3,4 ja 5 ja heräsi kuudelta (taisi herätä ensimmäisenä aamunakin). Sen jälkeen hän on herännyt noin klo 3, jolloin olen yrittänyt häntä tyynnytellä omaan sänkyyn, mutta useimmin ottanut viereeni. Herääminen on nopeasti ohi ja molemmat jatkavat tyytyväisinä nukkumista. Väinö on kuitenkin alkanut heräämään jo kuudelta - yhtenä aamuna jopa viideltä. Onneksi yöunille nukuttamiset on menneet hyvin. Eipä niissä oikeastaan ole ollut mitään ongelmaa, vaikka aluksi olin olettanut, että ne voisivat olla vaikeita. Muutama hörppy vesipullosta ja nukuttaminen omaan sänkyyn.

Ensimmäiset päivät olivat tietysti itkuisia, mutta kun sanoin Väinölle, ettei maitoa enää tule, niin hän lopulta ymmärsi sen. Koska Väinö ei ole juonut korviketta, eikä vielä pidä lehmän maidon mausta, on hänelle koko päivän tarjolla vesipullo ja siitä hän käykin hörppäämässä silloin tällöin ihan itse. Oli kurjaa katsoa niin onnetonta poikaaa, varsinkin kun sen onnettomuuden pohjimmainen syy oli omassa päätöksessäni. Hänen energiansa oli aivan olematonta. Yritin vaikeina hetkinä keksiä kivaa yhteistä tekemistä, ja yleensä se auttoi ja vähän piristi. Yhtenä päivänä, kun vein hänet päiväunilenkille, ennen nukahtamista hänen ilmeestään huokui pettymys ja loukkaantuneisuus. "Enkö minä nytkään saa tissiä? Enkö enää koskaan?" Aivan kuin hän olisi silloin tajunnut mistä on kyse. Se katse sattui äitiä. Mutta pakko se oli itsensä kovettaa noilta katseilta ja huudoilta. Tätähän minä olin halunnut. Irtaantuminen. Raskasta meille molemmille. Ehkä itselleni myös hieman kaihoisaa. Olen jokseenkin ylpeä siitä, että olen pystynyt imettämään näinkin kauan, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, ei minusta taaperoimettäjäksi olisi. On kuitenkin ihanaa, ettei Väinö ole enää imetyksen suhteen minusta riippuvainen. Syliä hän muistaa onneksi käydä vielä tankkaamassa. Ihana ja itsenäinen.

Väinön ruokahalu on kasvanut aivan mielettömästi. Maidosta sai näköjään melko paljon energiaa, varsinkin kun hän tankkasi melkein joka aterian välissä ja öisin. Nyt on ollut pakko lisätä välipala aamupäivään, osaksi aikaisen herätyksen takia. Ruokaa on oltava kahden tunnin välein ja mieluusti riittävästi. Puuroa menee illalla aikuisen annos. Aamuisin ei aina ehdi keittää puuroa, sillä hän on niin nälkäinen ja huutaa vain. Jogurtti ja leipä täyttää kuitenkin ihan tarpeeksi :). Lehmän maito ei siis vielä maistu, mutta yritän muistaa tarjota sitä joka aterialla. Ihanaa nähdä sellainen ruokahalu ja syömisen into!

Olin aikaisemmin miettinyt, että millainen vieroitustapa olisi meille paras. Vähennänkö syöttöjä yksitellen, vieroitanko ensin yön, annanko vain aamuisin ja iltaisin, annanko pojan itse vähitellen vähentää vai pistänkö hanat kerralla kiinni. Pehmeä vieroitus tuntui hankalalta, sillä Väinön päivittäinen tankkaus ei ollut erityisen säännöllistä. En osannut sanoa yhtään erityisen tärkeää imetyskertaa, joista pitää kiinni. Kerrasta poikki oli suunnitelmissa ja se näytti toimivan meillä toivotulla tavalla. Ja tämä onnistui varmasti lyhyemmässä ajassa kuin mikään muu vaihtoehto!

Sairastelun takia Väinön 1-vuotisjuhlat siirtyivät tulevalle viikonlopulle. Tekemistä on, sillä vieraita on tulossa melkoisesti. Onneksi ei itse tarvitse kaikkea tehdä, en varmaan ehtisikään.

Synttäreistä vieroitukseen :)

Vietimme sitten koko perhe alkuviikon noron kynsissä. Huh huh mikä tauti! Onneksi Väinö ei oksentanut kuten minä. Taudin takia ei olla päästy vielä katsomaan Väinön uutta serkkua, joka syntyi tiistaina. Huomenna kuitenkin päästään, sillä ollaan pidetty muutama terve päivä välissä, ihan varmuuden vuoksi. Jätimme myös vauvauinnin tänään väliin, ihan varmuuden vuoksi. Onneksi saadaan korvata menetetty kerta ilman sairastodistusta.

Kakkakatastrofikin saatiin taudin jo päätyttyä, kun lähdettiin Väinön kanssa käymään mummmilassa. Loppumatkasta haistoin autossa kakan ja sellainenhan oli vaippaan tullut. Ja bodyyn ja housuihin. Onneksi haalari ja turvaistuin säästyi sotkuilta! Oli ihan mielenkiintoista riisua kakkaiset vaatteet Väinön päältä samalla, kun poika oli niin innoissaan koirasta (joka muuten söi lattialle tippuneen suoliston läpi matkanneen maissin), ettei meinannut sylissä pysyä. No, onneksi oli vaihtovaatteet Väinöllä mukana. Mäkin olisin tarvinnut vaihtopaidan.

Minä taisin saada taudin hurjimmin. Kun oksentelu alkoi, vesikään ei pysynyt sisällä. Hörppyinä silloin tällöin piti juoda. Nestevajauksen takia maitoakaan ei tullut normaalisti ja oli miltei sydäntäsärkevää yrittää selittää taudista toipuvalle pojalle, ettei maitoa nyt tule.

Väinö on ollut koko loppuviikon ihmeellisen herkkä ja saanut raivareita melkein mistä vain. Tissille hän yrittää usein, muttei senkään jälkeen ole ollut heti tyytyväinen. Tänään sitten päätin, että imetys loppuu nyt. Maitoa tulee edelleen kehnosti, tai niin ainakin uskon. Imetyksen lopettaminen on ollut mielessä nyt jo melkein pari kuukautta ja olen pohtinut, että mikä olisi oikea ajankohta. Se toivottavasti on nyt.

Kun palat eivät pysyneet kädessä...

Jännitin tietysti todella paljon illalla yöunille nukuttamista. Halusin tehdä sen itse. Mietin, nukutanko Väinön viereeni, mutta koska hän oli yllättävän rauhallinen, nukutin pinnasänkyyn ja hyvinhän se meni. Aivan kuin Väinö ei olisi huomannut, että joku rutiini puuttui välistä. Kylmä vesi nokkapullosta kelpasi tissin ja lämpimän maidon sijaan. Ihan huippua! Mutta vielä ei kannata hurrata. Edessä on vielä yö ja aamu ja päivä ja seuraava ilta ja yö ja ...

Nyt sitten kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä menisi suht helpolla, että multa löytyisi pitkää pinnaa ja että aika on oikeasti oikea :D. Miksi näitä pitää tällä tavalla jännittää? Koska ei ole kokemusta vastaavasta?

Ai niin. Väinö täytti eilen vuoden! Syntymäpäivä ei tosin tuntunut niin huumalta kuin olin kuvitellut. Ulkona sentään paistoi aurinko, mutta synttärisankari oli huonolla tuulella melkein koko päivän. Ostettiin Väinölle Ipanapa 3 -levy ja hän selvästi tykkää siitä. Jammailee biisien tahdissa ja heti tulee parempi mieli, kun levyn laittaa soimaan. Isäntäkin sanoi, että oli kiva levy, kun sitä jaksaa aikuisetkin kuunnella. Ei ole sellainen perinteinen lastenlevy.

Perheen lempparibiisit ovat:

Väinön: Mehudisco (Tea ja Kana)
äidin: Teippileikki (Pariisin kevät)
iskän: Pyykättävää (Otto Grundström)

Oon yks vee!

Ja mitä vuoden vanha Väinö sitten osaa. Hän osaa muun muassa:

• kävellä
• melkein rakentaa legoilla
• rakentaa kippotornin pienellä avustuksella
• syödä itse lusikalla (vaikka syöttää pitää edelleen)
• soittaa kellopeliä pulikat oikein päin (laittaa itse ne oikein päin :) )
• sanoa haba, kun tarkoittaa koiraa
• osaa heittää palloa ja muitakin tavaroita
• olla vaativa, kun haluaa jotain
• jekkuilla
• taputtaa
• tulla sängyltä alas jalat edellä putoamatta
• kääntää itse taaperokärryn esteeseen törmätessä
• tutkia ympäristöään suurella innolla, välillä eivät lelut kiinnosta pätkääkään

Ei saa syödä!

P.S. Huomatkaa pukeutusmuoti: paita, muttei housuja :D. Meillä on aika lämmin kotona.