Ryhmätyöskentelyä

Mä tajusin eilen, etten ole ryhmätyöskentelijä. Tai siis joo olen, mutta mä en pysty toimimaan isossa ryhmässä, jossa kaikki on samanlaisessa asemassa. Mä hermostun tosi helposti, koska tykkään organisoida asioita, mutta en silti pysty luottamaan siihen, että kaikki hoitaa osuutensa. Kokemani perusteella on kolmenlaisia ryhmätyöskentelijöitä:

1. Ihmiset, jotka ajattelevat asiat jopa toisten ryhmäläisten puolesta ja tekevät ja organisoivat tehtäviä eteenpäin.
2. Ihmiset, jotka ajattelevat asioita, kyselevät paljon tekemättömistä asioista, mutta eivät oma-aloitteisesti pysty tekemään mitään.
3. Ihmiset, jotka eivät ajattele tehtäviä, eivätkä tee asioita oma-aloitteisesti, vaan vasta sitten, kun joku käskee.

Mä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Mua ärsyttää itsessäni se, että stressitilanteessa mä menetän heti malttini ja tuntuu siltä, että kaikki pitää hoitaa itse tai ne ei hoidu ollenkaan. Ja sitten kun hoidan asiat, mua alkaa ärsyttää vielä enemmän, että just mä hoidan ne. Toisaalta taas itehän olen soppani keittänyt.

Jos ryhmä koostuu noista kolmesta nimeämästäni ryhmittymästä, käy niin, että ryhmään 2 ja 3 kuuluvat alkavat olettaa, että ryhmään 1 kuuluvat hoitavat asiat tai organisoivat niitä eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan pitäisi luottaa. Mä olen välillä yrittänyt heittäytyä ryhmän 2 tai 3 rooliin, mutta se ei suju multa ollenkaan. Mä alan aina aikomaan päätäni, enkä mä voi hillitä itseäni:)

Mitäpä sitten taas opin? Hmmm. Mun täytyy yrittää kehittää ryhmätyöskentelytaitojani, koska opiskelen alaa, jolla ei pitkälle pötkitä yksin. Tai sitten musta tulee pomo, rehtori tai joku muu jehu.

Tsirp

Näistä kirjoituksista saa ehkä sen käsityksen, että mulla menee ihan koko ajan päin... Ei se kuitenkaan niin ole. Silloin kun on paha olo, on helpompi kirjoittaa. Mä yritän parantaa tapani ja kirjoittaa myös silloin kun on hyvä olo. Mä itse asiassa kirjoitinkin valmiiksi jo tekstin, mutta en aio nyt vielä julkaista sitä, koska se ei sovi tähän päivään. Mun piti kirjoittaa keväästä ja ihastumisesta, mutta täällä sataa räntää, eikä se ole kivaa:( Huomiseksi auringon paistetta, KIITOS!!!

Mä keksin eilen, että mä alan harrastamaan fitnesstä. Kaveri toi tänään lehtileikkeen kouluun aiheesta ja totesin, ettei mulla hermot riittäisi niin pitkäkestoiseen prosessiin eikä varsinkaan siihen dieettiosuuteen...En mä voisi elää ilman suklaata tai karkkia:)

Hmmm, tänään on taas sirkusta! Viimeksi opeteltiin nuorallakävelyä ja trampoliinilla hyppimistä. Oli kyllä kivaa!!! Toivottavasti tänäänkin on. Kivaa.

Pyörällä pääsee

Eilen ei ollut mitään tekemistä ja ulkona oli aivan ihana kevätsää. Niinpä päätin lähteä pienellle lenkille. Tulin kotiin ja halusin silti vielä ulos. Ajattelin, että Naantalissa olisi kiva käydä. Harmi, etten löytänyt sinne menevien bussien aikatauluja. Sitten keksin, etten ole käynyt vielä kertaakaan Ruissalossa. Niinpä sitten päätin lähteä sinne. Pyörällä.

Matka oli aivan loistava. Ihanan raikas meri-ilma oli virkistävä ja rauhoittava. Pidin pienen evästauon Ruissalon kylpylän rannalla ja luin Aku Ankan taskukirjaa (oli pakko ostaa, kun en ole VUOSIIN sellaista hankkinut...). Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat pyörätien varrella ja oli ihanan kevät-kevät. Sinne on pakko pyöräillä uudestaan, kun lehdet ovat puissa. Matkaa kertyi noin 25 kilometriä.

Kotiin tullessa ajattelin, että jotain pitää vielä tehdä. Kävin leffassa katsomassa The Woodsmanin, joka ei kylläkään ollut mikään sunnuntaielokuva.

Ja siskolle terkkuja, että paranee pian!!!

...

Tulisipa jo kesä
Saisinpa kivan kesätyön kulttuuritoimistolta
Olisipa ikioma kämppä, kaksio tai kolmio
Saisinpa sisustaa ikioman kämpän, kaksion tai kolmion
Olisipa lämmintä
Saisinpa syödä jäätelöä ulkona auringonpaisteessa
Olisipa muutakin elämää kuin koulu
Miksei asiat muutu
Lähtisipä jo niska-hartia-kipu pois
Voisinpa tehdä oikeata työtä
Kunpa ei tarvitsisi enää opiskella
Kunpa ei tarvitsisi miettiä jokaista senttiä, jonka syö
Haluaisin halauksenkin
Olisivatpa kaikki ihmiset iloisia ja onnellisia
Tulisipa jo aurinkoinen ja lämmin kesä