Villapuku

Pikkuiselle lämmikettä! Etsin pitkän aikaa kivannäköistä villapuvun ohjetta ja lopulta se löytyi Garnstudion sivuilta. Tajusivat juuri oikeaan aikaan laittaa lisää uusia ohjeita :D. Puvusta tuli ihana! Pienet töppösetkin tuli tehtyä jämälangasta. Vielä olisi lankaa vaikka toiseen myssyyn ja pikkupikku lapasiin. Aikaisemmin neuloin jo perinteisen mallin mukaan entisistä jämälangoista valkoisen villamyssyn. Sintti sai myös joululahjaksi ihanat (ja pienet) villasukat. Lämmikettä löytyy, mutta pitääkö erikseen olla vielä haalari/toppapussipuku (vai mikä lie). Näillä keleillä makuupussi ja muu kerrospukeutuminen taitaa riittää, mutta tulisipa jo kylmempää ja lumisempaa.

Tästä lähtien nämä kirjoitukset tulevat varmaan olemaan pääpainoisesti vauvaelämään liittyvää, kun ne työtkin loppuivat (eikä niistä nyt muutenkaan kauheasti irronnut tarinaa :) ). Äitiyslomakin alkaa virallisesti huomenna, vaikka Kela vielä pitkittää päätöstä äitiyspäivärahan maksamisesta. Joulun aikana oli tullut kirje, jossa vaadittiin lisäselvitystä puolen vuoden tuloista. Olin ilmoittanut tulot 31.12. asti, vaikka olisi pitänyt ilmoittaa 30.12. asti. Pientä hiusten halkomista, mutta voihan joku olla lauantaisin töissä tuntipalkalla.

Ostoksilla

Tänään tuli kotiin ensimmäiset" oikeat" vauvatarvikkeet. Käytiin ostamassa Brion hoitopöytälipasto, tosin se odottaa vielä paketissa kokoamista (ja tilan tekemistä).

Lipastosta saa hoitotasolisän pois, sitten kun sellaista ei enää tarvita. Kyseinen hoitopöytä tuntui omalta jo aikaisemmin syksyllä, kun tutkiskelin vaihtoehtoja. Ehkäpä juuri sen takia siihen sitten päädyttiin. Se näyttää hienolta myös livenä :). Ja hoitoalustakin tuli kotiin.

Myös rattaiden valinnassa päädyttiin lopulta melkein täysin alkuperäiseen valintaan. Vaihtoehtoja on ihan mielettömästi ja niistä oli vaikea valita, kun ei ole kokemusta vaunuilusta. Päädyttiin ostamaan ruotsalaiset Emmaljungan City crossit, jotka oli ihan alusta asti kummankin suosikit. Värin valinta ja kantokassin/kopan vaihtoehdot aiheuttivat suurta päänvaivaa. Näissä päädyttiin siihen, että ostettiin City crosseihin vielä City koppa khakin värisenä, mutta ratasistuin valittiin mustana. Eli voitiin valita kummatkin värivaihtoehdot, kun koppaa ja ratasistuinta ei voi käyttää yhtäaikaa :). Tuo musta näytti livenä niin hyvältä, että ei voitu vastustaa kiusausta valita myös sitä.

Ja mikäli kantokassia tarvitaan, meillä on jo varastossa Teutonian pieni kantokoppa, jota voi sitten käyttää. Se mahtuu myös noihin rattaisiin. Yksi syy siihen, miksi valittiin juuri City Cross -runko on se, että se mahtuu meidän pikkuiseen autoon. Muutenkin malli on matalampi ja hieman kapeampi kuin normaalit Emmaljungan yhdistelmävaunut. Ja nuo ovat myös tosi kevyet työntää.

Eli suurimmat ostokset on hankittu. Perintökehto odottaa vielä anoppilassa, joten pinnasängyn osto siirtyy myöhemmäksi. Syöttötuolia ei vielä hetkeen tarvita, mutta luultavasti meille päätyy Stokken Tripp Trapp. Sen etuna on, ettei sen käyttöikä lopu kun syöttötuolin tarve päättyy, vaan se menee myös juniorituolina ruokapöydässä tai myöhemmin vaikka koulupöydän äärellä tai porrasjakkarana. Nyt kun vielä asutaan suht pienissä neliöissä, en halua mitään lyhyen käyttöiän omaavia lisähuonekaluja tänne.

Rauhallista joulua!

Lumeton jouluaatto pitkästä aikaan. Olisi kyllä hienoa, jos maan peittäisi samanlainen lumikerros kuin viime talvena. Kunnon talvea ei täällä Varsinais-Suomessa ole tänä vuonna ollutkaan, lukuun ottamatta muutamaa pakkasaamua ja lumista päivää. Ehkä se lumi vielä tulee... Toivossa on hyvä elää.

Mulla oli torstaina viimeinen työpäivä. Sopimus oli kyllä vuoden loppuun, mutta tehdas on ensi viikolla kiinni ja moni pitää talvilomaa silloin, niin mäkin sain sitten sumplittua niin, että käytän ensi viikolla (ja eilen) viimeiset pekkaspäivät, muutamat maksamattomat, mutta ansaistut lomapäivät sekä kaupan päälle sain vielä yhden palkallisen vapaapäivän :). Eli pieni ansaittu joululoma ennen äitiysloman alkamista.

Oli jokseenkin haikeaa jättää taakseen työpaikka, jossa olen kasvanut insinööriksi. Nyt ei voinut enää poislähtiessä sanoa, että nähdään ensi kesänä. Neljää kesää ja yksi syksy on kulunut mitä erilaisimmissa tehtävissä ja olen kyllä saanut todella laajan kuvan yrityksen toiminnasta. Uskon, että tuolta pohjalta on sitten ihan hyvät mahdollisuudet hakea töitä muualtakin. Kovasti on mun työpanoksesta tykätty ja varmaan he ottaisivat mut töihinkin loman päätyttyä, mikäli heillä olisi mulle töitä tarjota. Pyysivät ainakin soittamaan, kun olen aikeissa palata työelämään :). Kiva saada positiivista palautetta. Ja työkaverit muistivat kivalla lahjalla.

Firmalta saatiin myös herkullinen joululahja :). Onneksi suklaat ovat sen verran makeita, että pienestä laatikosta on vasta ylimmäinen kerros syöty.

Mahan kanssa liikkuminen alkaa olla jo haastavampaa ja raskaampaa. Käytiin isännän kummipojan kanssa eilen Turun linnassa ja kierros oli melko raskas lukuisine portaineen. Nukuinkin pienet päikkärit retken jälkeen.Tosin väsymykseen vaikutti sekin, että kummipoika päätti sitten puoli kuudelta aamulla, ettei häntä enää nukuta... Oli muuten pitkä aamupäivä. Luulin, ettei aurinko nouse koko päivänä.

Pitihän mun kirjoitella vielä kaikesta muustakin, mutta taidanpa tästä nyt heittäytyä joulun viettoon. Ehkä välipäivinä jaksan kirjoitella lisää.

Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille blogin lukijoille!

Sininen Michelin nainen

Sain vihdoin hankittua talvitakin ja juuri oikeaan aikaan! Mitään mammamitoitettuja takkeja ei enää ollut kohtuu hinnalla ja oikeassa koossa. Tuntuu niin turhalta maksaa takista maltaita, kun ei sitä kauhean kauaa edes tarvitse käyttää. Lopulta löysin sinistä Michelin ukkoa muistuttavan puolipitkän takin (tai oikeastaan mä muistutan, kun pistän sen päälle), jota mahdollisesti voin käyttää myös mahan pienennettyä. Toivottavasti se lämmittää myös vähän kovemmilla pakkasilla! Takki on hassu, kun se on normaalimitoituksella, ei liian iso (koko 3 ???), mutta antaa silti hyvin tilaa. Katsotaan, kuinka pitkälle riittää :D.

Maanantaina satoi vihdoin lunta ja eihän se kauaa kestänyt. Tosin tänään on satanut lisää räntää ja odottelen "innolla" huomisaamun työmatkaa, mikäli yöllä on pakkasta. Tänä aamunakin oli jo aika liukasta ja sain harjoitella liukkaalla ajoa tositilanteessa. Pitkät turvavälit on jees :D. Vähän oli sellainen olo ajaessa, kuin olisi kävellyt tasapohjaisilla kengillä liukkaalla kadulla. Muuten autoilu on alkanut sujua ihan hyvin, vaikka ruuhka-aikaan sijoittuvat ajot eivät oikein jaksa enää innostaa. Olenkin vähän yrittänyt muuttaa työaikoja niin, ettei tarvitsisi pahimmassa ruuhkassa ajella. Siis vain sen takia, että se on tylsää, hidasta ja takkuilevaa. Enää ei pelota vaihtaa kaistaa :D.

Järjestelyä

Tänään aloitettiin hieman tekemään tilaa tulokkaalle. Käännettiin makuuhuoneessa sänky toisin päin ja yritettiin miettiä, mitä kaikkea mahtuu. On meillä kyllä pieni asunto... Tuntuu, että vaihtoehdot, mitä oli valmiiksi mietitty, ei välttämättä sittenkään toimi. Makuuhuoneen järjestelyä rajoittaa hieman se, ettei ikkunan lähellä voi laittaa mitään vauvan sänkyä tai hoitotasoa, sillä ikkunasta vetää aikalailla. Suurin haaste taitaa kuitenkin olla jonkilaisen hoitotason sijoittaminen. Kannattaako se laittaa makuuhuoneeseen vai kylpyhuoneeseen, jossa vesipiste olisi lähellä? Millainen olisi hyvä? Minkä verran vauvan vaatteet ja tarvikkeet vievät tilaa ja mitä ylipäätänsä tarvitsee... ? Ratkaisuja pieneen tilaan tarvittaisiin! Vitsit, keinutuolikaan ei taida mahtua :(. Myydään kaikki vanha roina pois ja ostetaan uudet...

Vau.fin kirjasessa oli viime viikolla osuva kirjoitus: " Ehtiikö tässä tehdä kaiken sen, mikä oli tarkoitus, ennen kuin lapsi syntyy? Yhtäkkiä täytyy ruveta siivoamaan kaappeja ja laatikoita, kellaria ja ullakkoa." Mulla on ollut jo pitkään vahva ajatus siitä, että vaatehuone, varasto ja keittiön kaapit yms. pitäisi saada siivotuiksia ja ylimääräiset roinat pois nurkista ja varastoista ennen kuin tänne tulee ketään lisää. Loogista: varastoa pitää tyhjentää (koska siellä on todellakin kiertoon menevää tavaraa), jotta sinne mahtuisi säilytykseen tavaroita, mitä nyt on vaatehuoneessa ja mitkä eivät vielä ole kiertovalmiita. Pientä tavaraa tulee joka tapauksessa liaää, joten sille pitää tehdä tilaa. Pienimuotoinen suursiivous olisi taas hyvä tehdä sen takia, ettei piilosotku ärsytä liikaa sitten, kun on muutakin ajateltavaa ja tekemistä. Esimerkiksi uunin puhdistus olisi hyvä tehdä nyt, koska sen sotkuisuus ärsyttää jo nyt joka kerta kun sen laittaa päälle (ja koskaan sitä ei muista kuitenkaan putsata).

Käytiin lauantaina Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Cabaret-musikaali. Loistava Bob Fossen elokuva vuodelta 1972 on tullut katsottua useasti ja aikaisemmin olin nähnyt musikaalin Lontoossa. Elokuvan ja musikaalin juonet poikkeavat hieman toisistaan. Lahden kaupunginteatterin versiossa seremoniamestarina oli Jorma Uotinen, joka kyllä jätti hieman kylmäksi. Uotisen naama sopii rooliin täydellisesti, mutta sen taiteellisuuden pehmeys ei kyllä toiminut ollenkaan. Räväkkyyttä kaipasin! Lisäksi olisin toivonut, että Uotiselle olisi suotu hieman enemmän tanssillisia kohtauksia, sillä tanssijahan hän on. Muutenkin musikaali oli toteutettu aika tasapaksusti, vaikka toisaalta se oli ihan hyvä. Ei kuitenkaan herättänyt suuria tunteita puoleen tai toiseen. Näyttelijät kyllä lauloivat ja tanssivat tosi hyvin ja jotenkin esityksessä oli aika hieno balanssi, mutta suuret tunteet puuttuivat kyllä. Yllätyin kyllä kovasti, kun näin jälkikäteen katsoin, että Uotinen oli tehnyt koreografian koko show'hun, sillä en olisi kyllä siitä liikekielestä arvannut, että se olisi hänen "käsialaansa".  Koreografian rivoudesta huolimatta oli ihan näyttävää "settiä". Eipä silti, teatterissa - varsinkin vanhassa rakkaassa työpaikassa - oli ihanaa käydä pitkästä aikaa. Täytyisi muistaa käydä useamminkin.

Sorruin

Tänään kotiutui aikaisemmassa postauksessani esittelemäni Lindexin vihreä-valkoiset veluuripotkuhousut. Annoin viimein itselleni periksi ja ostin ensimmäiset vauvan vaatteet. Potkupuvun kanssahan pitää olla sopiva body ja kun sellainen löytyi rekistä, josta sai ottaa kolme kahden hinnalla, niin mukaan tarttui myös toinen body ja housut (veluuria nekin). Naisille ei kyllä pitäisi olla tuollaisia tarjouksia. Pään vaivaa toi koon valitseminen, mutta otin sitten kaikki 56 cm kokoisina. Eiköhän ne jossain vaiheessa ole sopivat :). Kun ei vielä tiedä, minkä kokoisena kaveri maailmaan tulee, niin en halunnut liian pieniä ostaa. Enkä ole vielä kauheesti tutustunut aiheeseen: vauvan ensimmäinen vuosi metreinä.

Ensimmäinen vauvan myssy on kiinnitysnauhoja vaille valmis. Jämälangat riittivät hyvin. Tarkoituksena olisi vielä neuloa pikkuinen villahaalari ensimmäistä talvea varten. Sopivan ohjeen löytäminen on vielä kesken, vaikka muutama potentiaalinen vaihtoehto on jo. Kauheasti tekisi mieli askarrella ja näperrellä ja tehdä käsitöitä, mutta jotenkin keskittyminen ei ole tällä hetkellä kovinkaan huipussaan. Jaksan keskittyä yhteen asiaan vain hetken ja sitten jo kyllästyttää. Muutama viikko sitten aloitin tehdä tilkkutäkkiä ja sekin on vielä pahasti kesken. Siinä tosin tilkkujen kohdistaminen toi pientä tuskastumista ja luovuttamista, mutta kyllä se vielä valmistuu! Tänä syksynä olen neulonut vain yhdet pitkävartiset sukat (joista tuli jostain syystä liian isot) ja pipon. Yksi neuleliivi on kesken, kun meni hermot sen ohjeen kanssa, sillä se oli todella huonosti kirjoitettu. Se odottaa vielä tuomiotaan: jatkoon vai purkuun.

Muistakaa heijastimet!

Autolla ajo on helpottanut, kun kokemusta on tullut lisää. Enää ei autoreissut ole niin stressaavia ja kaistanvaihdotkin tuntuvat jo paljon helpommilta :). Olen tässä parin kuukauden aikana huomannut, että tieliikenne on täynnä törppöjä. Lisäksi olen alkanut kiroilla jalankulkijoille ja pyöräilijöille, jotka eivät käytä pimeällä heijastimia. No, en ihan kiroilemaan, mutta heijastimen käytön tärkeellisyys on tullut ihan eri näkökulmasta huomatuksi. Turussa on sellainen hassu ilmiö, että ihmiset käyttävät merkittävän paljon turvaliivejä pimeällä. Esimerkiksi jokirannassa lenkkeilijällä voi ihan hyvin olla turvaliivi päällä. Siis pöllöltähän se kaupungissa näyttää, mutta nyt auton ratissa olen kyllä ollut ihan iloinen turvaliivien käyttäjistä. Ne kyllä huomaa jo kaukaa. Vaikka olen itsekin käyttänyt yleensä pimeän aikaan heijatinta, niin nyt täytynee kiinnittää siihen vielä enemmän huomiota. Turvaliiveilemään en kuitenkaan lähde.

Noin 10 viikkoa jäljellä ja maha paisuu kuin pullataikina :). Siteerakseni erästä kirjaa: Monimutkaisista oireista huolimatta raskautta ei lasketa sairaudeksi." Vaikkakin kaikki on mennyt hyvin, kyllä välillä alkaa pänniä se, ettei saa nukkua mahallaan tai on muuten vain kömpelö olo. Eikä tämä tästä parin kuukauteen ainakaan helpotu. Alan pikku hiljaa ymmärtämään autokoulun opettajani kommentin, ettei hän juuri raskausaikaa kaipaa (hän oli siis juuri palannut hoitovapaalta, kun aloitin ajotunnit) Mutta koska tähän olen itse omasta tahdostani lähtenyt, niin ne vaivat on keskettävä ja palkintohan on maailman parhain! Ei siis valiteta enää :).

En ole oikeastaan kertaakaan aikuisiässä omassa kodissani laittanut joulua millään tavalla. Kynttilät kaivan jo syksyllä esille tuomaan tunnelmaa, mutta muuten ei joulukoristelut ole kiinnostanut. Nyt olen kuitenkin yllätyksekseni lukenut töihin tulleita jouluaiheisia lehtiä ja miettinyt, miten voisi kotia tunnelmoida. Ikeasta kävin hakemassa muutaman kartiovalkokuuden parvekkeelle talvikoristeeksi ja viikonloppuna taidetaan laittaa sinne myös jouluvalot. Luulen, että joulun tunnelmointi jää siihen. Vai jotain pientä lisää...

Sain vielä kuukauden lisää työaikaa, eli sopimustani jatkettiin vuoden loppuun asti. Mahtavaa, ettei tarvitse olla päivääkään työttömänä ennen loman alkua. Laiska-Kaisa olisi kyllä voinut jo jäädä kotiin rentoutumaan, mutta onhan sitä kivaa tehdä töitäkin. Viimeiset kolme viikkoa olen ollut taas työnjohtajana, enkä alkuun muistanutkaan, kuinka stressaavaa se työ voi pahimmillaan ollakaan. Työnjohtotehtävissä huomasin myös, että on pakko hidastaa vauhtia. Ennen oli tapana reagoida tilanteisiin nopeasti ja suorastaan kiitää tapahtumapaikalle, mutta nyt on ollut pakko kävellä rauhallisemmalla temmolla. Ei kai sitä pitäisi niin kiire olla tässä elämässä, etteikö ehtisi joskus hieman rauhallisemmin ottaa, mutta silti hoitaa hommat. Ensi viikolla pääsen takaisin leppoisampiin toimistohommiin. Hei hei painavat turvakengät!

Äitiysavustus

Tänään tuli pakettikortti ja haettiin postista SE. Nimittäin äitiyspakkaus! Paljon oli saatu mahtumaan vaatteita ja muita vauvatavaroita yhteen "pieneen" pakettiin. Ja oli kyllä kerrassaan kivanoloisia vaatteita, vaikkakin aika isoja kaikki. Luulen kuitenkin, että ne tulevat kovaan käyttöön. Kuosit olivat hauskoja ja neutraaleja, muutenkin värimaailma oli mun mieleen. Ajattelin, että muutamia vaatteita voisi hieman duunata ja painaa niihin jotain kivoja kuvia. Varsinkin pienimmät vaatteet olivat ihan valkoisia.

Toisaalta pidän tuollaisista neutraaleista ja maanläheisistä väreistä, mutta myös ihanista retrokuoseista, mitä löytyy kaupoista.

Lindexista löysin myös ihania vaatteita, tosin ne ovat vielä siellä kaupassa. Taidan olla potkupukufani, sillä ne kiinnittävät useimmiten huomioni.

(piti laittaa tähän myös toinen kuva, mutta se olisi saattanut paljastaa lapsen todennäköisen sukupuolen... :D saatte tietää sen vasta sitten ensi vuoden puolella!)

Pian täytyy varmaan käydä kalusteostoksilla, että saa vaatteille paikan. Ja edelleen: mitään vaatteita en ole vielä tohtinut ostaa. Isännällä sellainen ei varmaan ole edes käynyt mielessä, vaikka olen välillä raahannutkin sen pikkuvaatteiden hyllyjen väliin.

Ajattelimme ottaa kestovaippahaasteen vastaan ja ainakin kokeilla, miten ne soveltuvat meidän arkeen. Ostin jo muutaman vaipan lastenkirppikseltä ja tuossa pakkauksessakin tuli kaksi pientä mukana. Olisihan se kiva, jos pystyisi säästämään luontoa vastineeksi auton ostosta :). Sitä paitsi kertakäyttövaipat maksaa tosi paljon. Ehkä niitäkin on kuitenkin kätevä olla, jos lähtee jonnekin. Katsotaan, miten homma lähtee rullaamaan vai päädytäänkö kakkavaipatkaatopaikalle-joukkoon.

Hmmm. Kun puhutaan tasa-arvosta ja isätkin pitävät nykyisin enemmän isyysvapaita ja -kuukausia, olisiko myös aika muuttaa äitiysavustuksen ja -pakkauksen nimeksi vanhempainavustus tai perheavustus. Vanhempainpakkaus kuulostaa kyllä huonolta... perhepakkaus... vauvapakkaus... lapsipakkaus... onhan noita vaihtoehtoja. Pikkuiselle tuo kuitenkin pääosin on.

Vyöhyketerapiaa

Olen jo elokuusta saakka saanut kärsiä alaselkäkivuista. Aluksi oli toispuolista iskias-tyyppistä särkyä, mutta viime aikoina kipu on hieman muuttunut ja koko alaselkä on ollut hyvinkin jumissa. Venyttely ei ole auttanut ja mulla on ollut sellainen kutina, ettei hieroja ole apu tähän ongelmaan. Kysyinkin äitiysjoogan opettajalta, olisiko hänellä jotain jippoa tuota kipua vastaan. Hän suositteli vyöhyketerapiaa. Olen nyt käynyt kaksi kertaa vyöhyketerapiassa ja jo ekan kerran jälkeen siitä oli apua. Totesin kyllä, että kipu on kaksitasoista: koko alaselän kattava jähmetys ja syvemmällä oleva "pohjakipu". Heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen tuo jähmetys lähti pois ja pari päivää hoidon jälkeen huomasin, ettei selkään satu juuri ollenkaan enää. Olin yhden illan töissä jälleen työnjohtajan tehtävissä, jolloin joudun käyttämään turvakenkiä. Aluksi kävely niillä tuntui kauhealta ja selkää rasittavalta. Onneksi oli tukivyö mukana ja se auttoi todella paljon! Seuraavana päivänä kipu olikin vähäsempää. Ehkäpä hoidon ja tukivyön käytön summa on oiva apu. Suosittelen siis vyöhyketerapiaa (jota siis itsekin kokeilin nyt ensimmäistä kertaa). Vaivojen hoidon lisäksi siitä tulee ihan mielettömän rentoutunut olo.

Sintti on ollut hyvin aktiivinen jumppaamaan masussa. On tainnut liikunnallisuudessa tulla äitiinsä :). Olen nähnyt untakin pari kertaa, että sen jalkaterät näkyvät mahan läpi. Sehän on mahdollista, muttei varmaankaan vielä. Liikkeet tosin näkyvät selvästi. Tajusin ihan pari päivää sitten, että olen jo tuntenut supistuksiakin, jotka tosin ovat vielä ihan kivuttomia. Luulin aluksi, että sintti on vain ihan kummallisessa asennossa mahassa, mutta eipä se niin taida ollakaan. 

Ostettiin tällä viikolla ensimmäinen lelu sintille: soiva nalle. Tarkoituksena on käyttää sitä rauhoittumiseen myös sitten kun vauva syntyy. "Melodiaksi" valittiin rauhallinen ja hiljainen pimputus :). Muuta ei ollakaan vielä hankittu. Itselleni ostin kyllä Bola-korun. Silläkin on tarkoitus luoda tuttuja, rauhoittavia ääniä vauvalle.

Äitiyspakkauksenkin pitäisi tulla pian :). Kohta täytyy alkaa sisustamaan, että on paikka, mihin noita vaatteita laittaa. Vielä tuntuu kuitenkin liian aikaiselta laittaa mitään valmiiksi. Onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa! Tekisi mieli ostaa pieniä vaatteita ja käynkin aina välillä kaupassa fiilistelemässä niitä. Olen vielä toistaiseksi saanut jätettyä ne vaatteet sinne kauppaan :).

Hylsytesti

Purnasin aikaisemmin pönttöön heitettävästä vessapaperin hylsystä. Insinöörimieheni päätti tehdä mainoksestakin tutun testin: laitetaan hylsy vesilasiin. Ja kuinkas kävikään.

Hylsy hajosi veteen välittömästi. Kai sen sitten voi huuhtoa vessanpöntöstäkin alas. Laitan sen silti mieluummin roskikseen.

Sitä sun tätä taas

Huh huh, vakuutusten vertailu on syvältä. Saatiin onneksi päätös tehtyä ja pitäisi se varmaan kertoa kyseiselle vakuutusyhtiöllekin :). Tylsää ja hankalaa hommaa joka tapauksessa, kuten jo edellisessä postauksessa tuhisinkin.

Ostin muuten elokuussa uuden läppärin. Sain opinnäytetyöstä hieman suuremman korvauksen kuin olin ajatellut ja päätin palkita itseni rankan kevään jälkeen. Kotiin päätyi valkoinen Sonyn VAIO ja olen ollut tähän tyytyväinen. Näppäimet muistuttavat hieman Applen MacBookin näppäimiä ja hyvähän näillä on kirjoitella. Yksi parhaimmista ominaisuuksista on sisäänrakennettu muistikortinlukija. Kuvat siirtyvät kamerasta pikavauhtia koneelle. Ei enää hitaita USB-liittimiä!

Kuva: Sony

Kun saatiin tietää, että perheenlisäystä on tosiaan tulossa, ilmoitin äitille, että on yksi potkupuku, minkä haluaisin. Tiesin, että äiti oli säilyttänyt joitakin meidän vanhoja vauvanvaatteita, sillä ne oli nuorempana mukana nukkeleikeissä. Yksi niistä jäi erityisesti mieleen. Aluksi potkupukua ei meinannut löytyä, mutta viikonloppuna sain aarteen kotiin. Aitoa 70-luvun retroa! Ja vielä hyvässä kunnossa. Hyvä Tutta.

Neulon itselleni myssyn, jonka ohjeen sain lankakaupasta. Ihastuin siellä esillä olevaan myssyyn ja ajattelin, että siinä on tämän syksyn myssyni. Siitä tuli sitten liian pieni... uusiksi menee. Hermotkin meinasivat mennä sen kanssa, mutta kyllä se valmiina kivalta näytti. Laitan kuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Pitkät sukatkin sain valmiiksi, mutta niistä tuli liian isot :D. Ajattelin purkaa hieman kärjistä ja tehdä oikean kokoiset. Tänä syksynä ei oikein neulominen suju ihan sutjakkaasti. Missähän vika?

Käytiin viikonloppuna "uudella" autolla vanhempiani moikkaamassa ja täytyy sanoa, että ollaan autoon edelleen tyytyväisiä. Yksi paras ominaisuus autossa on se, että se on pihi :D. Yhdellä tankillisella ollaan ajettu pian 670 km, mutta pian täytyy käydä tankkaamassa. Olen harjoitellut ajamista joka päivä töihin ja kotiin. Eipä se muuten sujuvammaksi tule. Edelleen ajaminen on mulle stressitilanne, mutta ei enää niin paljoa kuin viikko sitten. Eli varmuutta on tullut. Silti pelkään koko ajan, että mällään auton jollain tavalla. Toivottavasti en kuitenkaan!

Miksei kukaan ole kertonut, että raskausaikana sisäelimet painavat inhottavasti kylkeä, varsinkin syömisen jälkeen? Paljon kyllä puhutaan aamupahoinvoinnista, närästyksestä, turvotuksesta ja suonenvedoista, mutta tuosta ei kyllä kovinkaan paljoa kirjoitella. Ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla, kun pahimmat paineen tunteet tulevat. Melko inhottavaa, mutta yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että onneksi ei ollut mitään aamupahoinvointia alussa. Säästyin siltä rääkiltä.

Autokaupoilla osa 2

Ja niin meidän perheeseen tuli hopeanharmaa Renault Clio. Pieni ja pippurinen kaara, jolla saadaan nyt pärjätä. Omasta mielestämme saatiin hyvin tingattua hintaa ja ollaan oltu tyytyväisiä. Hinnan tinkauksen lisäksi saatiin vielä loppuunkuluneiden kesärenkaiden tilalle valmiiksi asennettuina uudet kesärenkaat. Auto tuotiin meitä varten Espoosta Raision Automaahan koeajoon, eivätkä ne olleet laittaneet talvirenkaita mukaan. Loppujen lopuksi, kun isäntä tänään soitteli talvirenkaiden perään, saadaan uudet talvirenkaatkin. Niistä kun ei vieläkään ollut mitään kuulunut ja autokauppias lupasi tarjouksen hyväksyttyä, että he tilaavat uudet mikäli renkaat eivät viikossa tule. Ihan viikkoa ei ole vielä mennyt (paitsi kauppakirjan teosta), mutta aamut alkavat olla jo kylmiä ja pian tietkin liukkaita.

Olen nyt muutaman päivän ajan körötellyt tuolla kärryllä töihin. Täytyy sanoa, että melko stressaavaa hommaa se on edelleen. Aamulla on kiva ajella, kun ei ole paljoa liikennettä, mutta töistä kotiin tullessa on jo kaistojen vaihdon kanssa tuskailua. Ei ole vielä tarvittavaa rohkeutta sujuvaan kaistanvaihtoon. Eilen muuten sain paperiajoluvan tilalle oikean - tosin väliaikaisen - ajokortin vankikarkurikuvineen.

Ollaan myös kilpailutettu vakuutusyhtiöitä. Melko ikävää ja hankalaa hommaa... Vielä odotellaan muutaman yhtiön tarjouksia. Aika hintavaa tuo vakuuttaminen on. Huh. Insinöörimäisesti tarjoukset näpytetään Exceliin vertailun helpottamiseksi :D.

Sintti osaa maiskuttaa

Käytiin maanantaina rakenneultrassa ja siellähän näkyi pikkuinen nöpönenä. Kaikki jäsenet ja sisäelimet olivat paikallaan. Vähän oli kaino sintti jälleen, sillä kunnollista sivuprofiilikuvaa kasvoista ei saatu. Ensimmäisessäkään ultrassa ei saatu sivukuvaa, vaan sintti näytti meille koko ajan takapuolta :D. Tällä kertaa päästiin kuitenkin näkemään, kun hän maiskutti lapsivettä. Oli kyllä niin suloista, vaikka kuva olikin melko epäselvä.

Sain muutamat äippäfarkut lisää. Mulla on tällä hetkellä käytössä useammat farkut, mitä normaalisti :D. Täytyy sanoa, että melko mukavia housuja ovat. Ei purista!

Työt tosiaan jatkuvat vielä marraskuun loppuun. En voisi olla tyytyväisempi tähän järjestelyyn. Enää ei sitten haittaisi, vaikka joutuisi joulukuun olemaan työttömänä. Olen joutunut kyllä kokemaan eräänlaisen "kulttuurishokin". Ensinnäkin olen tottunut tekemään töitä niin, että se on joko kokonaan fyysistä tai edes osittain liikkuvaa. Nyt istun paikallani näyttöpäätteen äärellä. Toisena, olen tottunut myös siihen, että teen liki jatkuvasti töitä toisten ihmisten kanssa. Nyt teen töitä yksin omassa pienessä kopperohuoneessa. Onneksi kuitenkin nykyisetkin työtehtävät vaativat vuorovaikutustaitoja, mutta vain pienen osan siitä, mitä aiemmin. Enemmän joutuu itsenäisesti työskentelemään. Toisaalta on kyllä ihan virkistävää tehdä välillä aivan erilaista työtä. Täytyy lopuksi vielä lisätä, että toivon aivan mahdottoman paljon, että saisin luoda urani elintarviketeollisuudessa, sillä se on oikeasti monitahoinen ja mielenkiintoinen ala tehdä töitä.

Autokaupoilla

Bongattiin kiva auto, jossa oli kaikki tarvittavat ominaisuudet ja mentiin lauantaiaamuna hyvissä ajoin autokauppaan ajatuksena koeajaa se. Otettiin suoraan yhteys myyjään ja se ei löytänyt avaimia mistään, vaikka tarkisti, ettei autosta ole kauppoja tehty. Hetken kuluttua viereiselle tiskille käveli keski-ikäinen pariskunta myyjän kanssa. Ne olivat olleet potkimassa sen saman auton renkaita. Myyjä teki tarjouksen, mies totesi siihen, että on kyllä kallis. Siinä sitten myyjien kesken oli puhetta, että mekin ollaan kiinnostuttu siitä autosta, jolloin se mies teki vastatarjouksen. Myyjä hyväksyi sen. Mies tuikkasi siihen väliin meille, että auto on myynnissä. Kehtasi kaupata sitä sitten eteenpäin meille! Oltiin aika tyrmistyneitä ja mietin, tarvitsiko se oikeasti sitä autoa. Me oltaisiin tarvittu. Ja olisitte nähneet sen miehen ilmeen! Se oli täynnä omahyväisyyttä, vittuilua ja ylemmyyttä. Vitsin kaljamahainen juntti! Siinä sitten kuultiin myös, ettei ne olleet sitä edes käyneet koeajamassa. Toivottavasti se auto leviää keskelle ei mitään. Olisi varmaa pitänyt alkaa itkeä ja heittää kaikki säälikortit peliin.

Kaipa meille on sitten vielä parempi auto jossain. Lottovoitto olisi kiva, jotta voisi vain kävellä autokauppaan ja tilata juuri sellaisen auton kuin haluaa, eikä tarvitsisi katsella käytettyjen autojen tarjontaa. Puuh. Ehkä sitten joskus isona on varaa johonkin sellaiseen autoon, minkä oikeasti haluaa.

Työt

Huomenna loppuu kesän kestänyt työsopimus. Maanantaina ei kuulemma tarvitse kävellä työkkäriin, sillä sopimusta jatketaan, mutta edelleenkin on epäselvää, kuinka pitkäksi aikaa. Todennäköinen aika on kuukausi tai pari. Olen tämän viikon ajan tehnyt kaikennäköistä toimistohommaa, mitä muut eivät ole ehtineet tekemään. Oikeastaan tässä tilanteessa mulla on ihan sama, mitä sitä tekee, kunhan on töitä. Jos jouluun asti saisi sopimuksen, se olisi suorastaan lottovoitto! Marraskuun loppukaan ei olisi hullumpi aika. Olen valmis tekemään nykyisessä työpaikassani muutakin kuin koulutusta vastaavaa työtä, sillä se vain helpottaa mun omaa elämää sen suhteen, ettei tarvitse a) lähteä hakemaan muutamaksi kuukaudeksi osa-aikatöitä (työn saanti voisi olla kyllä jo mahdotonta), tai b) aloittaa paperisotaa Kelan kanssa työttymyyskorvauksesta sitten kuukauden päästä, kun sitä ei vissiin voi hakea heti kun jää työttömäksi. Ansiosidonnaista en voi saada, sillä en ole ollut tarpeeksi kauaa työttömyyskassan jäsen. Olisi pitänyt liittyä siihen jo opiskeluaikana, mutta en osannut ajatella asiaa niin kauaskantoisesti. En uskonut, että siitä olisi ollut hyötyä. Mutta joka tapauksessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että työpaikaltani irtoaa edes jotain työtä :). Ja ilmeisesti välillä saan/joudun tekemään työnjohtajan

Pakko kirjoittaa myös asiasta mikä ärsyttää: Lotus Soft Embo -wc-paperissa on nykyään hylsy, jonka voi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Miksi!?! Miksi se pitää laittaa vessanpönttöön? Miksei sitä voi vain laittaa roskiin? Ne joutuu siellä jätevesilaitoksella joka tapauksessa erottamaan kiinteän pois siitä vedestä. Laittaisin sen biohajoavan hylsyn mieluummin biojätteeseen (jos meillä olisi sellainen mahdollisuus) kuin pönttöön. Pyh, sanon minä.

Ajokortti

Jee, pääsin inssistä läpi ja sain "ajokortin". Siis kolmeksi viikoksi lapun, jolla voin todistaa, että olen kelvollinen liikenteeseen auton ratissa. Sitten pitäisi saada se kortti. Inssi meni itsessään ihan kivasti. Ei jännittänyt oikeastaan yhtään ja tuli vain muutama virhe. Inssinä oli semmoinen leppoisa mies, mikä oli just hyvä, sillä se toi rauhallisen tunnelman siihen tapahtumaan. Ajoin katsastusasemalta kotiin meidän parkkipaikalle (jouduin tietysti peruuttamaan parkkiruutuun) ja eri reittiä takaisin katsastusasemalle :). Mukava reitti, jota olen ajanut ajotunnillakin.

Enemmän mua jännitti ajaa autoa niin, että isäntä oli kyydissä :). Hän on kylläkin sitä mieltä, että ajan "vähän" hiljaa, mutta perustelen sitä sillä, että olen ollut auton ratissa alle 20 kertaa, joten tarvittava rohkeus ja itsevarmuus puuttuu edelleen. Mieluummin olen hieman liian varovainen kuin tyhmään rohkea.

Tänään leivoin itselleni kakun ajokortin saamisen kunniaksi :). Nam. Tuli aika tuhtia suklaakakkua. Ohjeen bongasin muistaakseni Kotiliedestä. Siinä kuva oli kyllä erilainen ja epäilenkin, että a) kirjoitin ohjeen väärin tai b) ohje oli lehdessä väärin. Sillä ohjeella ei nimittäin voinut saada niin kuohkeata kuorrutetta, mitä siinä kuvassa oli. Mutta hyvää tuli silti!

Tänään käytiin myös koeajamassa muutamaa autoa. Tuntuu, että meillä on hieman liian suuret vaatimukset auton ominaisuuksia kohtaan suhteessa siihen, mikä on meidän budjetti. Kauppoja ei vielä tehty. Täytyy käydä varmaan ensi viikolla katsomassa ja ajelemassa uudelleen uusia vaihtoehtoja. Ehkä pitää vain tyytyä johonkin rämäautoon :D.

Mut vitsit: meitsillä on nyt ajokortti!

Muks!

Käytiin tänään ensimmäistä kertaa fiilistelemässä lastenvaunuja. Se oli ihan herättävä kokemus, sillä en ole ymmärtänytkään, miten paljon vaihtoehtoja on. Nyt pitäisi sitten päättää millainen koppa olisi hyvä/käytännöllinen, millainen runko olisi juuri meille sopiva ja millaiset renkaat olisivat toimivat ja sun muut tilpehöörit siihen vielä (heittoaisa, nivelaisa, hoitolaukku, yms). Huh. Onneksi on vielä reippaasti aikaa tutustua eri vaihtoehtoihin ja merkkeihin. Ainakin on lähtöpohdinnat tehty :). Turhaa meille on kuitenkaan mitään hankkia ennen talvea, sillä tilaa on hyvinkin rajallisesti.

Maha-asukki on alkanut liikehtimään ja muksimaan liki joka päivä. Yleensä hän tykkää ilmoittaa itsestään silloin, kun olen töissä. Mahtaako se tarkoittaa, että hän tykkää olla siellä melun keskellä (onneksi ei kuitenkaan tarvitse koko aika melussa olla!) vai eikö hän tykkää siellä olla ollenkaan. Hän-pronominin käytöstä tuli muuten mieleen ensimmäinen ultraäänitutkimus. Lääkäri puhutteli sikiötä koko ajan "hän", mikä tuntui todella kummalliselta, sillä hänhän (ei lääkäri) oli vielä paksun toukan kokoinen, 4,5 cm.

Eilen kävin ostamassa jo mammahousuja... vanhat farkut vielä mahtuu, mutta ne soveltuvat enää oikeastaan kävelemiseen.

Tulevana torstaina on edessä INSSIAJO! Voiko siihen valmistautua mitenkään? Ehkä kertaamalla, missä saa ajaa milläkin nopeudella ;). Jostain syystä nopeusrajoituskylttejä on TODELLA vaikea huomioida... Vielä on jäljellä 2½ tuntia ajoja, ja viimeinen puolituntinen niistä juuri ennen inssiä, joten en jaksa vielä millään tavalla jännittää koko juttua. Ainakin viime tunnin lopuksi ajo-ope sanoi, ettei mulla ole ongelmia ajamisen suhteen. Toivon siis, että torstaina mulla on aamupäivän päätteeksi oikeus ajaa itsenäisesti!

Syksy on saapunut Turkuun

Kesän aikana parvekkeella on kasvanut chilejä, pieniä tomaatteja, basilikaa ja korianteria. Täytyy sanoi ettei tän vuoden sadon käyttö ole ollut kovinkaan kummoista. Tomaateista osan olen syönyt, mutta osa on jäänyt syömättäkin, sillä ei ole tehnyt mieli tomaattia juuri ollenkaan. Ajatus niiden syömisestä on tuntunut melkein vastenmieliseltä, mutta nyt taas tauon jälkeen voisin kuvitella syöväni niitä. Chilit on kerätty ja odottavat käyttöä. Muutama ollaan jo testattukin ja tarpeeksi tulisia tuli jälleen. Basilikat ja korianteria jäivät myös liki käyttämättä. Oli silti taas kiva seurata, kuinka siemestä kasvoi eri kasveja :).

Ensimmäinen mustasilmäinen susannakin ilmestyi köynnökseen.

Ja keittiö sai uuden verhon. Kuva ei ole kyllä parhain. Isäntä sanoi, että tuo on talvinen verho, kun tuo kuviointi tuo mieleen talventörröttäjät.

Inssi on varattu vajaa parin viikon päähän. Huh. Sitä ennen on vielä muutama ajotunti jäljellä. Uskon, että se menee ihan hyvin. Peukut pystyyn!

Syyskuun alettua alkoi jälleen neulominen. Nyt on syksyn ensimmäiset pitkät sukat menossa Novitan Nalle-langasta, päivänkakkara värityksellä. Ostin sitä jo kesällä pari lankakerää, kun se oli niin kivan väristä, mutta kesällä ei huvittanut neuloa. Seuraavaksi luultavasti vuorossa neulebolero.

En ole kummemmin syksyihminen, mutta kyllä on taas ihana syksyn tuoksu ulkona. Yhtenä päivänä tajusin, että talvena tuli tehtyä useita kävelylenkkejä pakkasella, mutta kesän auringon paisteessa ei juuri ollenkaan. Täytyy alkaa taas ulkoilemaan enemmän.

Teoriakoe

Kuluneella viikolla oli autokoulun teoriakoe. Pääsin läpi vain kahdella virheellä! Jes jes! Mulla oli ennen teoriakoetta ajotunti. Opettaja sanoi ajotunnin alussa, että nyt on kaikki asiat käyty läpi ja ajellaan vain. Se toi jotenkin kummasti itsevarmuutta ja tunnin aikana oli hyvät turinatkin opettajan kanssa. Olen kyllä ollut tosi onnellinen siitä, että sain naisopettajan, sillä meillä on ollut kyllä hyvät puheenaiheet joka tunnilla. Tunnelma on ollut jotenkin välitön eikä ole tarvinnut olla kiusaantuneessa hiljaisuudessa. Ajattelin ennen autokoulua, etten varmasti pysty keskustelemaan alussa ajon aikana, mutta eipä se ole ollut ongelma. Välillä on kuitenkin täytynyt keskittyä kunnolla ja on jäänyt juttu hetkeksi kesken. Mutta kuitenkin, unohdin ajotunnin aikana, että olen lopuksi menossa teoriakokeeseen, joka oli kyllä hyvä juttu. Näin vanhempana olen alkanut jännittää todella kovasti ihan kummallisia juttuja. Jos olisin ollut vain kotona ja odottanut, että koska mun pitää lähteä, niin olisin kyllä ollut täysi hermoraunio. Nyt alkoi jännittää vasta kun istuin tietokoneen ääreen.

Töitä on enää neljä viikkoa jäljellä. Jatkosta on kyllä puhuttu, mutta en vielä tiedä miten käy. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että säästölinjalla ollaan, eikä jatkoa varmaankaan tule. Toisaalta olisi kyllä kiva saada töitä loppuvuodeksi, toisaalta taas työttömän arki lomana olisi ihan paikallaan. Olen viimeksi pitäynyt kesälomaa vuonna 2006. Saa nähdä, miten käy. Vakituisia töitä on kuitenkin ihan turha lähteä hakemaan tässä vaiheessa. Mahtaisinko kelvata henkilöstövuokrauksen kautta jonnekin pätkätöihin?

Meidän mustasilmäsusanna päätti kukkia vasta syyskuussa. Laitoin ne kyllä aika myöhään kasvamaankin, että eipä ihme. Kauhean suuren köynnöksen se kuitenkin viitsi kasvattaa ennen kukkia. Annoin sen sitten kasvaa mihin suuntaan vain, en jaksanut sitä turhaan pakottaa tiettyyn suuntaan kasvamaan, kun kuitenkin halusi mennä valoa kohden. Olisi pitänyt varmaan vähän lyhentääkin sitä jossain vaiheessa. Enpä ottanut sen kasvatusta liian vakavasti :). Hauskasti kyllä alaspäin valuneet/kasvaneet oksat kiertyivät takaisin ylöspäin omaa varttaan pitkin. Luonto on kyllä ihmeellinen. Tässä vain osa köynnöstä.

Yksikään susanna ei kuitenkaan ole mustasilmäinen... ehkä hyvä niin. Meillä on kokonaisuudessaan onnellinen perhe, köynnöksiä myöten :).

"Onko ollut onnellista aikaa?"

Eilen oltiin isännän kanssa vaatekaupassa ja yksi nainen tuli viereeni ja kysyi:
"Ootatko sä vauvaa?"
"Joo", vastasin.
"Onko ollut onnellista aikaa?" se jatkoi tuijottaen jotenkin haltioituneena. Tai oikeastaan en tiedä, millainen sen katse oli. Se näytti vähän siltä, kuin se olisi yhtäkkiä tullut kadulta siihen erikoisliikkeeseen kummastelemaan mun masukumpua. No kuitenkin, oli aika rohkea kysymys, sillä vatsani on vielä sen näköinen, että kesällä olisi maistunut siideri liikaakin :). Mutta totta se on, meille tulee vauva! Ja kyllä, odotusaika on ollut onnellista. Olen onneksi selvinnyt ilman aamupahoinvointeja ja muita hormonimyrskyjä. Harmi vain, että alkuraskauden levollinen olo on häipynyt ja olen taas oma lyhythermoinen itseni... Tästä lähtien siis tiedossa myös odotusbloggauksia. Jostainhan sitä on kirjoitettava, kun kerran opiskelutkin sain päätökseen :D.

Sintin olisi määrä tulla kylmään maailmaan helmikuussa. Kummastuttaa, kun moni, jolle olen kertonut lasketun ajan, heittävät melkein ensimmäisenä kommenttina, että heti joutuu pukemaan vauvalle paljon päälle jne. Okei, varmaan se alussa vie aikaa ennen kuin oppii, mikä pikkuiselle on oikea määrä vaatteita, mutta en itse ainakaan koe sitä minkäänlaisena ongelmana tai miinuspuolena. Hienoa vain, että vesimiesperheeseen saadaan toivon mukaan yksi vesimies lisää :D.

Autokoulu on edennyt siihen pisteeseen, että ensi viikolla on teoriakoe. Ajotunteja on vielä - onneksi - reilusti jäljellä. Tällä viikolla pääsin jo hurjastelemaan moottoritielle. Ei se vauhti tuntunutkaan siellä muiden seassa niin kovalta kuin alunperin olin kuvitellut sen ratin takana tuntuvan. Olen myös oppinut pikku hiljaa tykkäämään ajamisesta, vaikka vielä se tuntuukin havainnoinnin osalta hankalalta. Yksi syy siihen, miksi ajokortin ajaminen on lykkäytynyt monella vuodella, on nimen omaan ollut se, ettei ajaminen ole minua kiinnostanut. Viime keväänä, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa ajamassa cartingia, en saanut siitä oikeastaan mitään irti. Ainoastaan pahan mielen, kun en oikein hallinnut sitä ajamista.

Autokoulu

Aloitin heinäkuun alussa autokoulun. Aikaisemmin ajokortin ajaminen ei ole kauheasti kiinnostanut - ja jos totta puhun, niin en ole ajamisesta kauhean kiinnostunut edelleenkään. Nyt oli vain hyvä sauma autokoululle ja ehdin sitä noin vuoden ajan harkitakin.

Teoriatunteja on takana jo useampi, mutta ajotunteja vasta yksi. Ensimmäinen tunti meni kivasti parkkipaikalla opetellen, mutta ensi kerralla joudun ehkä jo liikenteen sekaan. Olen sen verran haaveileva ihminen myös liikenteessä (ainakin pyörällä), että jännittää seuraava tunti. Miten ehdin huomata kaiken tarvittavan ja vielä reagoidakin oikealla tavalla? Yllätyin kovin, kun tajusin, ettei jarrua voi vain polkaista pohjaan, vaan että se on hyvin herkkä poljin. Eikö voikaan tehdä äkkijarrutusta, kun ei tiedä, mitä pitää tehdä ja miten reagoida? Kaasukin tuntui herkältä, tosin mieluummin ajoin hiljaa ja 40 km/h tuntui tosi kovalta vauhdilta :D.

Sitten. En ymmärrä autoista muutenkaan juuri mitään, mutta silmiäni hivelee Citroën C4 kolmeovisena.

Mutta en kuitenkaan haluaisi kolmeovista autoa, niin ei tuo "lisäovillakaan" hullumman näköinen ole.

Tuo autohaaveilun toteutuminen taitaa jäädä vielä vuosien päähän. Ehkä joku vähän halvempi malli ensin. Jos saan töitä syyskuun jälkeen.

Savonlinna

Olavinlinna on yksi hienoimmista linnoista Suomessa.

Käytiin juhlistamassa äitiä Savonlinnan oopperajuhlilla. En olekaan aikaisemmin käynyt katsomassa oopperaa ja Don Giovanni oli hyvinkin positiivinen kokemus ensimmäiseksi oopperaksi. Minua tosin häiritsi hieman se, ettei lavalla kauheasti tapahtunut mitään, vaikka olisi voinut esim. avustajia käyttää hyväksi todella paljon enemmän. Tanssijaiskohtauksessa ei kyllä paljoa tanssittu. Mutta muuten oli kyllä ihan hyvä. Laulu ja musiikki taisivat olla pääosassa.

 Juhlaillallinen Olavinlinnassa. Tunnelma oli kohdillaan!

 Don Giovannin kiitokset.

Yövyttiin perhetuttavien mökillä Punkaharjulla ja oli ihana palata lapsuuden maisemiin. Jostain syystä Punkaharjun kauniit maisevat ovat jääneet erityisesti mieleeni, vaikka siellä ehdittiin asua vain kolme vuotta. Toisaalta ne taisivat olla sitä aikaa, kun vietettiin paljon aikaa ulkona ja käytiin koko perheen voimin retkillä luonnossa ja uimarannalla.

Punkaharjun harjualueelta. Pala kauneinta Suomea!

Paluumatkalla käytiin vielä loma-asuntomessuilla Mäntyharjulla. Vaivaisessa 34 asteen helteessä oli melko tukalaa kierrellä, mutta onneksi asunnoissa oli sisällä viileää ja vieressä olevalta järveltä tuuli aina välillä raikkaasti. Bongattiin siskon kanssa kiva sauna meidän mökin rantaan :D.

Tynnyrisauna: pieni ja kompakti.

Tänään käytiin vielä pikaisesti Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Siellä on kyllä tunnelma kohdillaan. Matkaa jatkettiin kuitenkin aika pian uimaan ja kun kotiin päästiin niin alkoikin sääennusteen lupaamaa ukkoskuuro. Kyllä jytisee!

Koppodikoo.

Täytekakkutoukokuu

Täytekakkua saa harvoin, mutta toukokuussa minulla oli varsinainen täytekakkutoukokuu. Kuukauteen mahtui kahdet synttärit, yhdet hautajaiset, töissä neljät kakkukahvit, valmistujaiskahvit koululla ja vielä vapuksi tehty kakku, jota söin yksin melkein viikon :). Lisäksi tähän samaan sumaan voi laskea eiliseksi tehdyn kakun. Eilen juhlitiin omia ja veljen valmistujaisia ja oli kiva saada lähimmät sukulaiset kylään yhtäaikaa. Täytekakkuna samanlainen kakku kuin vappuna erilaisella ulkoasulla.

Jotenkin ei tehnyt mieli juhlia mitenkään railakkaasti, joten sukujuhlat oli mukava vaihtoehto :D. On tässä elämän aikana ehtinyt railakkattaita juhlia jo viettämäänkin. Muutaman kaverin kanssa käytiin illalla vielä Vaakahuoneella kuuntelemassa jazzia ja samalla kuokkimassa häiden jatkoilla.

Insinööri (AMK)

Olen nyt sitten elintarviketekniikan insinööri! Paperit sain viikko sitten ja niiden mukaan olen oikeutettu käyttämään ammattinimikettä insinööri (AMK). Olin kyllä hieman hämmentynyt, kun mun papereilla ei stipendiä saanut, vaikka ainakin yksi, jolla on taatusti huonompi keskiarvo, sellaisen sai. Ja ne jaettiin nimenomaan hyvästä opintomenestyksestä. Mutta eipä haittaa. Pääasia, että opiskelu on vihdoinkin ohi. Seuraavaksi opitaan työelämässä :D.

Töissä onkin ollut oikein mukavaa. Työnjohto on selvästi sellainen työtehtävä, joka sopii minulle ja jossa viihdyn. Ihanaa, kun työpäivän jälkeen ei välttämättä olekaan niin puhki ja poikki kuin aikaisempina kesinä, kun olen tehnyt fyysisempää työtä. Kuulin myös viime viikolla, että yksi nainen, joka jäi vuorotteluvapaalle, olisi halunnut minut sijaiseksi, mutta samalla minut haluttiin tuohon nykyiseen tehtävääni. Mahtaako kesän jälkeen sittenkin löytyä jotain töitä minulle samasta yrityksestä?

Kuvan mekko on muuten itse tehty. Kaupasta ei löytynyt mitään kivaa pitkää mekkoa, joten marssin kangaskauppaan ostoksille. Tuo kangas osui silmääni kolmena eri värinä, joten valinta oli tehty. Mekkoon piti aluksi tulla halterneck-yläosa, mutta teknisten ongelmien takia päädyin sitten naruolkaimiin. Mekosta tuli kyllä ihanan kesäinen. Nyt vain odotan, että tulisi lisää kesäjuhlia, joihin sen voisi laittaa päälle :D.

Ihana VR

Kerronpa teille, mitä kävi perjantaina 13. päivä toukokuuta.

Ensimmäiseksi työpaikalla pidettiin paloharjoitus, josta vain kourallinen tiesi etukäteen. Itse koin harjoituksen tarpeellisena, mutta mietitytti, miten tosipaikan tullen saa ihmiset vakuuttumaan siitä, ettei ole kyseessä harjoitus. Ja toimiiko evakuointi samalla tavalla kuin harjoituksissa. Mutta hyvä oivallus pitää virallisena epäonnenpäivänä paloharjoitukset :D.

Perjantaina lähdin Pohjois-Karjalaan ukin hautajaisiin, jotka olivat lauantaina. Tarkoituksena oli matkustaa junalla ja vaihtaa Pasilassa samaan junaan siskon kanssa. Liputkin oli ostettu hyvissä ajoin, että saatiin vierekkäiset paikat. Matkani tyssäsi kuitenkin jo Karjaalle, sillä Inkossa oli puu kaatunut radalle ja ajolangat olivat menneet poikki. Konduktöörit kiertelivät junassa ja ottivat ylös, keillä on jatkoyhteyksiä ja mihin. Lentokentälle ja laivalle meneville järjestettiin pikaisesti taksikyydit, jonka jälkeen taksit loppuivat. Jonkin ajan päästä alkoi tulla tilausbusseja yksi kerrallaan. Henkilöitä, joilla oli jatkoyhteys, pyydettiin odottamaan junassa lisää informaatiota. Siinä ajassa oli mennyt jo pari bussia ja lopulta tuli kuulutus: "Tämä juna lähtee hetken kuluttua Turkuun." Jes! Tässä vaiheessa asemalle oli tullut jo toinen juna Turusta. Konduktöörit eivät millään tavalla kontrolloineet sitä, että ne joilla oli jatkoyhteys, olisivat päässeet ensimmäisinä. Tietenkin myöhästyin junasta, jossa siskoni oli. Lopulta sain ahdettua itseni bussiin ja ehdin kuin ehdinkin viimeiseen Joensuuhun lähtevään junaan kolme minuuttia ennen lähtöaikaa. Todellisuudessa aikaa olisi ollut enemmän, sillä jouduimme vielä odottamaan veturia 36 minuuttia. Miksi lähtevissä junissa ei ole veturia jo valmiiksi?! Saavuin lopulta Kiteelle 2 tuntia 40 minuuttia myöhässä. Päivän teki raskaaksi myös se, että olin herännyt aamulla jo puoli viideltä ja lopulta pääsin nukkumaan vasta puoli yhdeltä yöllä.

Onneksi hautajaiset menivät hyvin ja paluumatka Helsinkiin mukavasti. Yövyin veljen luona ja jatkoin sunnuntaina matkaa kotiin bussilla. Sekin tosin myöhästyi 10 minuuttia, sillä Turun tuomiokirkon kohdalla eteemme tupsahti marssivia partiolaisia. Ei kovin rentouttava viikonloppu. Eilen simahdin jo ennen yhtätoista.

Valmistun!

Ehdin! Sain eilen vietyä viimeiset paperit koululle. Se tarkoittaa sitä, että valmistun "virallisena" valmistumispäivänä. Aika mieletöntä - jälleen kerran. Jollain tavalla tämä valmistuminen merkitsee minulle paljon enemmän kuin edellinen. Tämä tuntuu ehkä todellisemmalta. Oikeammalta. Alla oleva opus sai kaiken tuskaisen väännön jälkeen parhaimman arvosanan, mitä voi saada. Se lämmittää mieltä ja saa hymyn huulille.

Kaksi viikkoa on mennyt jo töissäkin. Työ on ollut mielenkiintoista ja erilaista kuin aikaisemmin. Pidän siitä, että olen selvillä mitä tapahtuu ja samalla myös siellä, missä tapahtuu. Aluksi mietin, miten ihmiset suhtautuvat uuteen työtehtävääni, mutta ihan hyvin minut on otettu vastaan. Nyt pitää enää tutustua niihin ihmisiin, joihin en ole ehtinyt kolmen kesän aikana tutustua. Toisaalta pidin edellisessä työtehtävässä sen fyysisyydestä ja kaipaan sitä hieman, mutta toisaalta taas olen helpottunut, ettei tarvitse enää tehdä yövuoroa. Ne eivät oikein sovi minulle. Vuorotyöstä en sen sijaan ole eroon päässyt.

Kannet

Sain tänään vihdoinkin vietyä opinnäytetyöni kansitukseen! Tuli aivan mahtava fiilis. Perjantaina saa hakea, mutta taidan ehtiä vasta maanantaina. Paperihommat menee ensi viikkoon, mutta ensi viikon torstaihin on aikaa. Taidan sittenkin ehtiä!

Työ uudessa asemassa ovat alkaneet ihan hyvin, vaikka perehtyminen onkin aika lailla sivusta seuraamista ja perässä kävelyä. Sivusta seuraamallakin pääsen mukaan siihen, mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä on odotettavissa. Olen kuitenkin jo oppinut paljon ja ensi viikolla joudun jo tulikokeeseen - yksin iltavuoroon.

Hyvää vappua!

Kokeilin vapun kunniaksi sokerimassan työstämistä kakun kuorrutteeksi. En tiedä, oliko sokerimassassa jotain vikaa, sillä se vain lohkeili koko ajan, vaikka yritin sitä lämmittää. Lopputulos oli kuitenkin herkullinen :) Myös kakun kasaus ja sisus olivat kokeiluja, mutta olen melko tyytyväinen lopputulokseen :D. Nam! Nyt myös ymmärrän, miksi noiden kukkasten tekemiseen on omat muotit. Tuli aika röpelöt reunat, mutta toisaalta se saattoi johtua siitä, että se massa mureni niin helposti.

Vapunaatto näytti aluksi tältä. Satoin räntää ja rakeita ja vettä ja välillä aurinkokin paistoi. Ilta jatkui epävakaana, mutta kivaa oli silti. Onneksi ei satanut koko aikaa.

Käytiin myös katsomassa ja kokemassa lakitus Taidemuseonmäellä. Tällä kertaa oltiin aika ylhäällä ja oli jälleen kerran hienoa nähdä se valkolakkimeri.

 Sadesäällä oli isännän ilmapallokin ihan masentunut :D.

Vappuna tuli myös suru-uutinen: ukki kuoli. Käytiin juuri viikko sitten katsomassa häntä ja sanoin jo silloin, että hän näyttää jo ihan valmiilta hautaan. Ei jaksanut enää kauaa. Ehkä hyvä niin, ettei tarvinnut enää huonokuntoisena vain maata sängyssä - kuten teki viimeiset neljä vuotta.

Stressiä?!

Eipä suotta stressiä... Opinnäytetyön aikataulu on mennyt aivan liian tiukille ja muutenkin täysin plörinäksi. Huomenna olisi tarkoitus esittää työ seminaarissa, enkä ole vieläkään saanut palautetta koulusta! Näin yksi yö unta, että ohjaavaopettaja toi sen minulle ja sanoi, että se on täysin ala-arvoinen, eikä sitä voi hyväksyä ja työ oli täynnä punakynää.

Olen parina yönä nähnyt myös unta tulevasta työstäni. Menen siis kesäksi samaan tuttuun firmaan töihin, mutta työnkuva muuttuu vastuullisemmaksi. Viime yönä näin unta, ettei mulle oltu kerrottu, että mihin aikaan aloitan työt ja menin vain työpaikalle (jotain ihme rämeikköä pitkin... taisi olla vaikutteita Kung Fu Panda -pelistä) eikä töissä sitten ollutkaan ketään muita.

Kuva: http://www.gamesjm.com

Kaikkein suurin huoli mulla on siitä, että ehdin saamaan kaikki paperihommat kuntoon määräaikaan mennessä, joka on ihan liian pian. Kaikki kurssit ovat kunnossa, mutta juuri tuon opinnäytetyön suhteen voi tulla kiire. Ensin pitäisi saada korjaukset opettajalta, sitten korjata ja sopia palaveri ja kun kaikki on ok, niin vielä lähettää se plagiointiohjelman tarkistettavaksi ja englanninkielinen tiivistelmä pitää myös tarkistuttaa ja sitten vielä kansittaa koko työ ja palauttaa eri tahoille... Niin ja saada arviointi tehtaanjohtajalta. Ja sitten voipi palautella vasta niitä lippulappusia. Reilun viikon päästä (tai kahden... siitäkään en ole enää varma). Miten nämä kaikki jäi näin viime tippaan? Jossain kohtaa aikataulut eivät menneet kuten olisin toivonut ja kävi näin. Työhän oli periaatteessa valmis jo yli kuukausi sitten!

Toisaalta onhan niitä valmistumispäiviä muitakin kuin se virallinen päivä...

Ihana kevät!

Kevät yllättää aina. Viime viikko oli oikeastaan ensimmäinen kevätviikko Turussa. Leskenlehtiä ja perhosia on jo näkynyt. Perjantaina kaivoin kesäpyöräni esille ja huraitin 13 kilometrin lenkin. Eilisessä aurinkoisessa säässä meni 21 km. Eikä tuntunut missään!

 Halistenkosken kuohuja

Kevätsiivous on jatkunut vaiheittain. Eilen tuli siivottu kylppäri perusteellisesti ja pari päivää sitten ehdin pesemään olohuoneen ikkunatkin kunnes aurinko alkoikin paistaa. Ihanaa, kun ei tarvitse enää katsella linnun kakkaa ikkunassa :D.

Palautin vihdoin ja viimein opinnäytetyöni kouluun perjantaina. Yritin lähettää sen myös töihin viimeiseen tarkastukseen ja arviointiin, mutta niillä olikin alkanut viikon mittainen loma jo perjantaina. Oli muutenkin jo pieni paniikki, että ehdinkö saada kaikki valmiiksi ennen määräaikaa. Täytyy heti pääsiäisen jälkeen hoputtaa niitä lukemaan työni.

Tuntuu, että olen mielettömän uupunut tästä keväästä. Pinna tuntuu olevan tosi kireällä ja hermot seitin ohuet. Myös tulevaisuus mietityttää. Onneksi tällä viikolla ei ole ollenkaan koulua ja saan rauhassa tehdä mitä haluan. Viettää lomaa (siivoillen). Työt alkavat kuitenkin heti vapun jälkeen.

Kakkuja!

Olen jo kuukauden ajan ollut mahdottoman kiinnostunut erilaisten kakkujen tekemisestä, lähinnä kuitenkin sellaisten, joiden kuorrutus tulee sokerimassasta. Olen lukenut mielenkiinnolla Kinuskikissan blogia ja surffaillut nettikaupoissa katsellen kakuntekovälineitä. Perjantaina muistin, että olen käynyt Turussa eräässä liikkeessä, jossa myydään jotain kakuntekovälineitä. Se "jotain" osoittautuikin mukavan laajaksi valkoimaksi. Ja kyseessähän oli sellainen kauppa kuin Moderno Kitchen Store. Palvelu oli myös hyvää. Lopulta sieltä jäi käteen koristeluvälineet ja silikoninen leipomisalusta, josta olin haaveillut, mutta epäröin sen ostoa hinnan takia. Kun näin millainen alusta oli oikeasti, päätin sen ostaa. Ei enää liukuvia leikkuulautoja sämpylöitä ja pullia tehdessä :D. Alusta on vielä testaamatta käytännössä.

Silikoninen leipomisalusta ja muovailuvälineet. Muovailuvälineet ovat oikeasti pienempiä suhteessa alustaan, jonka koko on 40 x 60 cm.

Tiimarista puolestaan löysin alennuksesta sokerimassaa ja päätin kerralla ostaa paria väriä ja jotain kimallegeeliä. Tiedossa siis erilainen kakku valmistujaisiin (ja yksi harjoituskakku ennen sitä :D).

Sokerimassoja.

Kevätsiivous alkakoon!

Tänään saimme tehtyä vihdoin ja viimein projektin, joka on jo reilun vuoden ajan ollut projektilistalla: lieden taustan siivous. Lieden sivuilta on nimittäin näkynyt, ettei keittiössä ole ollut ennen meitä kovinkaan siistejä kokkeja, eikä edelliset asukkaat olleet sitä pesseet. Toisaalta, olisihan tuo voinut olla pahemmassakin kunnossa.

Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi, jos haluat :D

Samalla pesin uunin ja ritilät (tuli ihan irrotettua ne reunaritilätkin) oikein kirkkaan puhtaaksi! Apuvälineinä kunnon NaOH eli natriumhydroksidi eli emäs sekä "keittiöihmeeksi" kutsumani Tolun keittiönpuhdistusaine.

Kuva: www.puhdaskoti.fi

Vanhenemisen ja aikuistumisen huomaa siitä, että nyt sitä oikein odottaa, koska on tarpeeksi lämmin, jotta voi pestä ikkunat. Jääkaapin ovessa komeilee myös kevätsiivouslista... Ja parvekepuutarhailu alkoi viime viikonloppuna - tosin sisätiloissa - kun laitettiin tomaatin, chilin ja basilikan siemenet itämään.

edit// Heh. Menin verkkopankkiin ja ajattelin (ihan ääneen), että tänään on kiva päivä katsoa tilin saldo (koska on opintotuen maksupäivä). Sekunnin mietin että häh, miksei ole opintotuki tullut, kunnes tajusin, ettei sitä enää tule. Ei enää ikinä.

Kommenttikisa päättyy!

Julistan kommenttikisan päättyneeksi. Epävirallisessa laskennassa eniten kommentoi Jonna. Jonna pokkaa itselleen toivomuksensa mukaisesti neulotun kesämyssyn :) Palkinnon valmistuttua se esitellään vielä täällä. Kiitos lukuisista kommenteista :)

Älkää toki lopettako kommentoinnista. Vaikka olenkin sanonut, että tämä blogi on minulle kuin julkinen päiväkirja, niin kommentit ovat silti kivaa luettavaa.

Sin men.

Kainalot hikoaa ja sydän jyskyttää. Sin men. Sain eilen illalla 12 tunnin pakerruksen päätteeksi opinnäytetyöni valmiiksi ja lähetin sen tänään kirjoitusvirheet oijottuna tehtaanjohtajalle luettavaksi. Jännittää!

Sivuja taisi tulla hurjat 50. Vielä on jotain pientä viilausta tehtävänä ja englanninkielisen tiivistelmän kirjoittaminen. JA mahdollisesti korjaukset mitä se johtaja sitten käskee tekemään :D.

Täytyy sanoa, että on aika helpottunut olo. Viime päiviin on kuulunut niin paljon hyvää ja positiivista, että uskon ensimmäistä kertaa elämässäni, että asioilla on tapana järjestyä. Sain viimeiset opintotuet tässä kuussa ja olen viime kesästä asti säästänyt rahaa näihin viimeisiin kuukausiin ja yrittänyt hakea osa-aikaista työtä (en ole saanut). Nyt näyttää kuitenkin siltä - vaikka vielä ei ole tullut täyttä varmistusta - että aloittaisin työt jo toukokuussa ja uuden työtehtävän myötä joutuisin harjoittelemaan sitä jo huhtikuussa. Ehkäpä saan töitä myös kesän jälkeen. Olin jo ihan asennoitunut työttömyyteen :).

Runotyttö kadoksissa

Olen ennenkin huomannut sen, ettei onnellisena synny runoja. Miksi ei osaa pukea sanoiksi niitä tunteita, mistä tulee hyvä olo? Päätin pitkästä aikaa aukaista runo-tiedoston ja sieltä löytyi muutama ehkä julkaisematon runo.

---

Vankina omassa ajatusmaailmassa

Piiskana itseinho
epäonnistumisen pelko
Rangaistuksena epävarmuus ja yksinäisyys
Vanginvartijana itsesääli

En ikinä voi juosta pakoon sitä tosiasiaa, että olen heikko ja epäonnistunut ihminen.

---

Toin sinulle teetä
sanoit että nautit siitä
nautit, vielä kun sen tuon

Tuon sen sinulle edelleen

Silmiisi kirposivat kyyneleet
Et muistanut lainkaan sanojasi vuoden takaa

Sanoit, ettet uskonut
uskonut, että se olisi edelleenkin mahdollista
Kukaan ei ollut koskaan pitänyt sinua yhtä hyvänä

Pelästyit kyyneleitäsi
Vihasit mennyttä elämääsi

---

Mietin rikkinäisyyttä
Heikkoutta
Ajalehtivaisuutta

Elämää, jolla ei ollut tarkoitusta
Elämää, jossa ei ollut mitään, mistä pitää kiinni

Mietin eheyttä
Varmuutta
Selkomielisyyttä

Elämää, jossa palasilla on paikka
Sydämellä sija

---

Nainen

Tuo herkkyyden ja itsekkyyden tyyssija.

Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden ristiriitaisuuden koti.

Lempeyden ja jämäkkyyden asuinpaikka.

Vihjailevaisuuden ja juoruilun kotikolo.

Rehellisyyden ja huolehtivaisuuden maja.

---

Olen ehdottomasti vapaa.
Ehdottomasti vapaa kuin taivaan lintu.
Vapaa lentämään kanssasi
mihin ikinä haluatkaan.

Japani vs Libya vs opinnäytetyö

Jotenkin pistää melkein jopa vihaksi se, että toisella puolella maapalloa on käynnissä luonnonkatastrofin jälkeiset pelastus- ja avustustyöt ja toisella puolella maapalloa alkaa pian sota, jonka ihmiset aiheuttavat omalla käyttäytymisellään.

Okei, tarvitsen opinnäytetyöhöni pari päivää lisää aikaa menetettyjen parin päivän tilalle. Ei ehkä ole vielä sunnuntaina valmis, mutta ensi viikolla toivottavasti. Yleensä tykkään kirjoitella juttuja ja lukea tenttiin pimeällä, kun ei näe ympäröivää maailmaa ja sen houkutuksia, mutta nyt on jotenkin paljon kivempaa ja tuottoisampaa tehdä valoisaan aikaan kirjoitustöitä. Alkuvuodesta kävin paljon aamulla salilla/jumpassa, kun ajattelin että siitä saa energiaa työskennellä, mutta eipä se toiminut mun kohdalla. Nyt näyttää tehoavan se, että on sisällä mahdollisimman kauan, jos on vapaapäivä :D.

P.S. Saisinkohan tuollaisen hatun?

Microsoft, we have a problem.

Kun on kerrankin kunnon flow kirjoittamisessa, tapahtuu ikäviä. Eilen illalla olin kirjoittanut aika paljon uutta tekstiä opinnäytetyöhöni ja tallentanut sen aina koneella olevaan tiedostoon. Muistitikulla oli myös tiedosto tallennettuna, mutten muista, koska sen päivitin edellisen kerran. Viime viikolla? Kävipä sitten niin, että Word kaatui yhtäkkiä. Kun sain sen tiedoston auki, tallensin sen pikaisesti myös tikulle (tyhmyyttämi edellisen päälle) ja niinpä Word kaatui uudelleen. Siitä lähtien se vain kaatui aina kun avasin tiedoston. Ajoin Wordin diagnostiikkaohjelman ja kovalevyeheytyksen, mutta mikään ei muuttunut. Tänään kävin kokeilemassa koululla, aukeaako muistitikun tiedosto siellä. Ei auennut. Tiedosto näyttää olevan vaurioitunut.

Kummallista tässä on se, että Laurin koneella on vanhempi Word ja siinä tiedosto aukeaa ihan hyvin, vaikka onkin .docx-muodossa. Tallensin sen vanhempaan tallennusmuotoon (.doc) ja yritin aukaista omalla koneella, jossa siis on uudempi 2007 Word. Näyttäisi nyt siltä, että Word ei kaadu, jos oikeinkirjoituksen tarkistus EI OLE päällä. Heti kun laittaa sen päälle ja tulee punaisia viivoja, niin se kaatuu. Huh. Olen kyllä todella ahdistunut tällä hetkellä. Sivuja on kasassa jo 38, joten en haluaisi niitä menettää. Puoli vuotta olen tuota testiä vääntänyt ja joutuisin varmaan jollekin suljetulle osastolle, jos se häviäisi kokonaan... Ihan niin kuin en olisi jo joutunut tuon työn kanssa tarpeeksi tappelemaan.

Koneeni alkaa ilmeisesti olla pian aikansa loppupäässä. On tämä kolme ja puoli vuotta kestänyt, mutta pieniä toimivuusongelmia on alkanut ilmaantua. Olen koko kirjoitusprosessin aikana pelännyt, että kone antaa jossain vaiheessa periksi. Olisi varmaan aika ostaa uusi läppäri, mutta sellaiseen ei ole varaa.

En siis jaksa tällä hetkellä uskoa, että työ olisi sunnuntaina valmis.

Jalat

Huh huh!
Löysin blogin uumenista hurjan kuvan.

Onneksi ei tarvitse enää kärsiä tällaisista! Olin unohtanut kokonaan, kuinka tuskallista tuo on, mutta kuva kyllä muistutti hyvin mieleen ne tunnelmat.

Koulussa

Aloin miettimään, mitä kaikkea "ruokaa" koulussa onkaan tehty labrakursseilla. Ykkösellä oli "köksää" eli elintarvikkeiden valmistuskurssi, jonka sisältö oli kehnosti toteutettu, mutta sieltä jäi mieleen muun muassa lanttulaatikon valmistus. En ollut ikinä välittänyt lanttulaatikosta, mutta kun kerran sitä itse tein, niin hyväähän se on :). Myös omatekemät lindströmin pihvit olivat hyviä. Elintarviketekniikan kursseilla ollaan valmistettu muun muassa kovia karkkeja, pastöroitua omenamehua, pintakaavinsterilisaattorilla valmistettua vanukasta, maitojauhetta, lämminsavustettua sian ulkofilettä, makkaraa, hilloa, hyytelöä ja marmelaadia. Lisäksi yhdellä prosessitekniikan kurssilla puhdistettiin Aurajoen vedestä kaikki epäpuhtaudet pois. Koska se oli ongelmaratkaisutehtävä ja puhdistus/sakkautusmenetelmät piti itse keksiä opitun perusteella, en ehkä olisi juonut meidän puhdistamaa vettä :). Labrakurssit ovat kyllä olleet opiskelun suola.

Määräsin itselleni dead linen opinnäytetyön suhteen. Ei sen valmistumisesta muuten mitään tule. Onneksi tällä ja ensi viikolla on paljon vapaa päiviä, niin voi kirjoitella rauhassa. Ensi viikon sunnuntaina saisi olla valmis koko roska. Julkinen lupaus on helpompi pitää kuin omaan päähän jätetty. Kyselkää ensi viikolla sen perään :D.

P.S. Edellinen pukuongelma ratkesi niin, että tein alimpaan mekkoon vuoren, pistin hameen päälle ja totesin, että rinnuksista törsöttää liikaa ylimääräistä... Niinpä puvuksi valikoitui sininen mekko ja vanhat kengät. Häät olivat todella ihanat.

Pukeutumispainajaisia

Joskus on ihan raivostuttavaa olla nainen. Mä olen nykyään pukeutumisessa niin mukavuudenhaluinen, että on vaikeaa löytää ja etsiä itselle juhlapukua. Varsinkin nyt, kun on joku minihamebuumi ja kaikki mekot ovat säkinnäköisiä. Kysyinkin jo kerran myyjältä, että mitä niiden kanssa kuuluu pitää :D.

Viikonloppuna on ystävän häät ja nyt kamppailen asun kanssa. Hain jo äitin kaapista juhlavan tanssijaismekon, tein siihen boleronkin, mutta nyt se alkaa tuntua liian hienolta. Voin sanoa, että ommeltavan boleron kaavan löytäminen oli kiven alla! Lopulta löysin uusimmasta ruotsinkielisestä Burdasta juuri oikean mallisen boleron kaavan LAPSILLE. Isonsin sitä ja siitä tuli "ihan ok". Ehkä olisi saanut selkään olla hieman enemmän leveyttä.

Viereinen kuva on vuosien takaa (hmmm 2002) ja nykyään tuo ei edes istu mun päälle samalla tavalla. Hameosakaan ei enää yllä lattiaan, sillä kiloja on tullut lisää yhden kilon vuosivauhtia :D.

Muutama vaihtoehto vielä oli. Viime kesän häihin tehty mekko ja edellisen kesän häihin tehty tunika/mekko. Jälkimmäiseen täytyisi ommella vuori, sillä se on liian lörö. Yritin etsiä tuosta jälkimmäisestä kuvaa FB:sta, mutta eihän sitä enää siellä ollut. Kuvassa siis viime kesän mekko. Olisin halunnut tuon puvun kanssa uudet kengät, mutta en löytänyt sopivia. Täytyy tyytyä noihin vanhoihin, mitkä on kyllä kivat, mutta olisin halunnut korkokengät pienellä korolla :)

Argh! Miksi on niin vaikeaa olla nainen naisen vaatteissa? Mitäs sitten jos joskus pääsee sellaisiin töihin, missä pitää pukeutua kunnolla? Voisin laittaa työpaikan tavoitteeksi: työtehtävässä on käytettävä työpaikan antamia työvaatteita (kuten nykyäänkin).

Edit// Tässä vielä kuva mekkotunikasta, johon pitäisi siis vielä se vuori laittaa. Jotenkin, kun kokeilin tänään auringonpaisteessa, niin tuli sellainen olo, että laitan tämän vaihtoehdon. En tiedä. Kummatkin mukaan?