Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lisäksi juurikaan muutoksia. Tein käsitöitä ja sain tehtyä oikeastaan kaikki, mitä olin halunnutkin. Kaksi päivää ennen laskettua aikaa alkoi illalla supistelemaan säännöllisesti. Sitä kesti hurjat 1,5 tuntia... voi pettymys. Seuraavana iltana supisteli jo 6 tuntia säännöllisesti ja jo tuntuvasti. Vielä suurempi pettymys! Keskiviikkona - laskettuna päivänä - mies oli pekkasella ja käytiin remonttitarvikeliikkeissä pyörähtämässä. Pari supistusta tuli, mutta muuten olo oli mainio. Väinö haettiin päiväkodista ja alettiin tekemään ruokaa, kunnes kesken kaiken koin kivuliaan ja piiiiiitkän supistuksen. Saatiin ruoka tehtyä ja syötyä, kipeitä supistuksia tuli 5-7 minuutin välein. Tunnin päästä tein päätöksen, että sairaalaan on päästävä, ainakin näytille. En uskaltanut olla enää kotona. Vietiin Väinö mummilaan ja tunnin kuluttua oltiin sairaalassa. Olin 3 cm auki ja käyrillä odotellessa supistukset tihenivät ja voimistuivat. Synnytyssaliin päästyäni olo oli hyvinkin tukala: toiveeni kivunlievityksestä altaassa ei pystytty toteuttamaan, sillä allasta ei olisi enää ehditty täyttämään. Sain luvankin ponnistaa, kun siltä tuntui. Olin täysin kivun vietävänä, tuntui etten enää erottanut yhtä supistusta toisesta. Kieltäydyin ilokaasusta (en olisi siihen edes pystynyt keskittymään) ja lopulta klo 20:18 (vuosiluku!) syntyi ihana (sininen) 9 pisteen tyttö. Synnytys kesti vain 3,5 tuntia. Ja siltä se myös tuntui!
Synnytys oli kaikessa rajuudessaan ihana, euforinen luomusynnytys. Vauvan saaminen syliin oli hyvinkin tunteikasta. Tärisin vielä pitkään sairaalan sängyllä. Vaikka Väinökin syntyi luomuna, eivät kivut olleet yhtä rajut ja synnytys oli paljon pidempi. Onneksi saatiin vielä saman illan aikana soitettua Väinöllekin, että pikku sisko oli syntynyt.
Nyt on kuukausi jo kulunut. Neiti kasvaa hyvää vauhtia omalla maidolla. Väinö on osoittanut synnynnäisiä isoveljen lahjoja. Hän on haltioitunut pikkusiskostaan ja tykkää osallistua mm. vaipan vaihtoon. Ainakaan vielä ei ole merkkejä mustasukkaisuudesta ja hänellä on kyky ymmärtää vauvan tarvitsema huomio. Tai ehkä ollaan osattu pohjustaa tämä jutti hänelle hyvin. Hän on kyllä luonteeltaankin hyvin empaattinen ja uskon sen auttavan vauvan tarvitseman ajan ymmärtämisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti