Lisää neliöitä

Olemme nyt totutelleet tähän uuteen arkeen: äiti käy töissä ja Väinö on päiväkodissa pidempiä päiviä. Väinö on kyllä ollut kiukkuisempi ja malttamattomampi kotona, mutta kyllä se ihana aurinkoinen puolikin onneksi tulee esiin. Onneksi saa olla vielä yhden päivän viikosta mummin luona erikoishoidossa.

Noin kahden vuoden ajan - veikkaisin - olen unelmoinut suuremmasta asunnosta ja katsellut tasaisin väliajoin vuokra-asuntoilmoituksia netistä. Yleensä olen kurkannut, mitä oiketie.fissä on tarjolla, mutta muutama viikko sitten kävin vuokraovi.comissa. Näytin isännälle vitsinä löytämäni ilmoituksen: kolmio talosta, jossa me molemmat olemme asuneet - tosin eri aikaan. Siistit pinnat, tilava olohuone ja pohjaratkaisu oli mieluisa, kuten vuokran hintakin. Yhtenä iltana päätimme kirjoittaa vuokranantajalle sähköpostia ja jo seuraavana päivänä olimme katsomassa asuntoa! Asunnossa oli käynyt muitakin katsojia, mutta me saimme sen, joten kuukauden päästä muutamme vihdoin ja viimein suurempaan asuntoon. Asunto on siis yksityisen kautta vuokralla. Ihan kiva tällä kertaa. 

Olen todella innoissani muutosta! Vaikka olemme viihtyneet tässä asunnossa yli neljä vuotta ja tämä nykyinen seutu on ihanaa, on silti lisätila jo tarpeen. On ihanaa muuttaa kaupunginosaan, jossa on jo ennestään asunut, ja joka on oikeastaan yhtä lähellä keskustaa kuin tämäkin. Samalla kalvaa tietysti pieni haikeus, että joudutaan luopumaan tästä Kodista. Meidän ensimmäinen yhteinen koti. Täällä on ollut hyvä elää. Voi kun voisi laittaa kaikki kalusteet uusiksi ja sisustaa asunto ihan alusta alkaen. Tärkeimmät hankinnat ovat tällä hetkellä uusi isompi sohva (nyt meillä on Ikean Klippan - tosi pieni), Väinöllä uusi sänky ja ruokapöydän tuolit. Ja tietty muutama lamppu, mattoja ja verhot :). Onneksi saadaan avain jo ennen juhannusta ja päästään muuttamaankin jo juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Ei tarvitse arkena muuttaa.

Väinö sai polkupyörän. Eihän se vielä osaa sillä polkea, mutta tykkää olla kyydissä. Kiitos kummitädille!

Ylpeä omastaan!

Viikonloppuna oli ihanat aurinkoiset säät. Käytiin Väiskin kanssa keskustassa shortsiostoksilla ("Ei haluu.") ja jätskillä.

"Ei haluu" on nyt saapunut taloon. Ihan mielenkiintoista... Ei halua, mutta kuitenkin haluaa. 

Ihana uusi työ

Uusi työni on ihan mielettömän kivaa! Toimin siis toimitusketjukoordinaattorina ja se tuntuu olevan juuri sopivaa työtä minunlaiselle persoonalle. Ainut huono puoli on se, että englantini on enemmän ruosteessa kuin luulin... Eipä mitään, täytyy ottaa lukuun jokin englannin kielinen romaani, jotta lauserakenteet ja kirjoittaminen parantuisi. Joudun siis käyttämään englantia työssäni joka päivä. Hyvä vain! Ruotsiakin olisi mahdollista käyttää :). Siinä ei kyllä ole alan sanasto hallussa ollenkaan.

Ihanaa olla oikeissa töissä, hyvässä ja huumorintajuisessa työyhteisössä!

Kevätjuhlia

Päiväkodin kevätjuhlat

Me meinattiin missata ihan täysin Väinön päiväkodin kevätjuhlat. Olihan niistä puhuttu, mutta missään vaiheessa ei siitä, milloin ne on. Odotin siis lappua. Eilen iltapäivällä sitten hoitaja kysyi, ollaanko tulossa, että ne on illalla. Olin hämmästyksissäni ja kerroin, ettei olla saatu siitä mitään infoa. "Se luki siinä lapussa, minkä saitte talvella." Se lappu on ollut meillä tosiaan jopa esillä koko ajan, mutta taitettuna niin, ettei kevätjuhlapäivä näy... Mutta pääasia, että ilta oli vapaa ja päästiin seuraamaan Väinön toimintaa ryhmässä, lauluja ja loruja.

Väinö selvästi nautti siitä mitä sai tehdä. Hän oli ehdottomasti rohkein laulaja ja meni aina omalle paikalleen laulun jälkeen (jos se leikittiin lattialla). Niin reipas, niin ihana! Sydän suli ja silmät kostui tästä ensimmäisestä esiintymisestä. Laittaisin muitakin kuvia, mutten viiti, kun siellä oli niitä muitakin lapsia.

TÖITÄ!

Niinhän tässä työasiassa sitten kävi, että SAIN työtarjouksen entisestä, mukavasta työpaikasta. Siis siitä, mistä jäin äitiyslomalle. Onneksi en ehtinyt tehdä vielä työsopimusta tuohon edelliseen hommaan. Nyt saan tehdä töitä toimihenkilönä ja oppia myös uutta ja laajentaa ammattitaitoani. Ehkä minusta tulee isona tehtaanjohtaja, kun saan kerran tehdä niin monipuolisesti hommia. Aloitan heti huomenna ja sopimus tehdään syyskuun loppuun asti. Tämä on niin suuri helpotus! Ilmeisesti töitä voisi olla myös sen jälkeen, mutta edetään tämä kausi nyt ensin. Ihanaa päästä tekemään kunnon töitä! Nyt on edessä soitto siihen toiseen yritykseen ja kertoa etten tulekaan... Kääk! Olen tosi huono sellaisissa puheluissa. 

Mukavaahan tässä on se, että minua on tässä parin vuoden aikana mietitty useaan eri hommaan siinä yrityksessä. Yrityksen henkilöstöpäällikkö on vaihtunut lähtöni jälkeen ja hän oli kuullut minusta paljon hyvää ja oli sanonut, että hän haluaa tavata minut vielä joku päivä (niin paljon minusta oli puhuttu). Eilen sitten tavattiin ja hän oli tyytyväinen. Jouduin myös ensimmäistä kertaa tekemään luonneanalyysin. Sen tulkinta oli aika mielenkiintoinen, mutta ainakin osittain totta :).

Tuleekohan uni ensi yönä? Voisin sanoa, että nyt vasta se olo onkin onnellinen!

Jännän äärellä

Kerron ensi viikolla miksi!

Kevyt kevät?

Kai se on näin myönnettävä. Työttömyys ja siitä aiheutunut stressi taloudesta on tuonut lisää kiloja. Ei ole tehnyt mieli syödä kasviksia, päin vastoin, kaikkea epäterveellistä vain. Kai sitä voi lohturuoaksikin sanoa. Ja karkkiakin on mennyt ihan liikaa.

Mutta ei mene enää. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa ruokavaliota ja lisätä liikuntaa. Kuntokin on päässyt pahemman kerran rapistumaan. Nythän on vielä aikaa itselleni ja näille asioille! Tavoitteena HYVÄ OLO!

En aio seurata orjallisesti mitään dieettiä. Päämäärinäni on vain vähentää sokerin ja vehnän käyttöä sekä lisätä huomattavasti kasvisten käyttöä. Herkutellakin saa, mutta kohtuullisesti. Pyrin syömään myös samassa tahdissa kuin Väinö: viisi kertaa päivässä. Silloin on helppo pitää annosten koot kohtuullisina ja nälkä kurissa.

Ehkä tämä julkinen myöntäminen vie tätä projektia onnistuneesti eteen päin.

Kevyttä kevättä!

Ranskiksia

Väinö odotti nälkäisenä uunissa valmistua ranskalaisia. Itku oli kova, kun olisi halunnut heti maistaa.

"Väinö, piirrätkö odotuksen aikana jotain? Vaikka ranskiksia."

Ja Väinöhön piirsi ja väritti :). 

Arkea ja juhlaa

Toukokuu on alkanut hämmentyneissä merkeissä. Luontoäiti ei ole ihan varma, mikä vuodenaika on kysessä: taivaalta on tullut räntää, rakeita ja vettä, mutta aurinkokin on paistanut kivasti.

Vapun vieton suhteen ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta vappuaatto vierähti tuttavaperheen luona. Aattona paistoin elämäni ensimmäisen kerran munkkeja ja niistä tulikin aivan mielettömän hyviä. Ohjeessa oli, että taikinasta tule 40 munkkia, mutta minä sain aikaan vain 19. Viime vuonna ostin jo paistorasvatkin valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä munkkeja, mutta se paistaminen on aina tuntunut hankalalta. Sitähän se ei ollut. Rasvan lämpötila oli aika helppo saada sopivaksi ja pysymäänkin vielä siinä. Valmiista munkeista tuli jopa mieleen Oululaisen munkit, joita käytiin yläasteella ostamassa viereisestä tehtaanmyymälästä. Aika hyvin!

Vappupäivänä syötiin Väinön kanssa nakkilounas. Kuinka monta lasta tiedätte syövän lautaselta ensin kasvikset, vaikka nakkejakin olisi tarjolla? Toisaalta, tämä oli ehkä toinen kerta, kun Väinö sai kotona nakkeja. Päiväkodista en tiedä, makkaraa siellä ainakin on ollut.

Vapun päivän räntää.

Mentiin silti ulos.

Ja vappulounas.

Frisbeegolf

Mä olen niin hurahtanut tähän lajiin :) Vielä kun osaisi sitä paremmin. Tajusin juuri, että olen määrittänyt oman taitoni niiden parhaimpien heittojeni kautta, vaikka aika vaihtelevaahan nuo heittotulokset vielä ovat. Käytiin Väiskin kanssa perjantaina "retkellä" metsäisellä frisbeeradalla. Metsä jo itsessään oli elämys. Mukana ollut "Nanne" sai ensimmäisellä väylällä jäädä kiekkokassiin ja Väinö heitteli sitten loput väylät minun markkereillani.

Retki oli ihan onnistunut, sillä Väinöä kiinnosti kalliot ja kiipeily, luonto yleensä. Yleensä ollaan pihalla vain hiekkaisella leikkialueella tai puistossa, joten nämä metsämaisemat ja heittely kiinnostivat kovasti. 9 väylää tuntui olevan ihan sopiva pituuskin, sillä saatiin kierrettyä se tunnissa. Lopussa jouduin kyllä kantamaan Väinöä jonkin verran, mutta olin siihen varautunut.

Tiimatolla.

"Eiiii eiiii!" Kiekot eivät lentäneet koriin
ja Väinö heittäytyi maahan :D.

Mehutauko!

Värikylpy II

Muistattehan Väinön värikylvyn? Tätä tämä sormiväreillä maalailu taitaa nyt olla :). En edes uskalla siirtää toimintoa keittiön pöydän äärelle. Mitähän siitä seuraisi? Ihanaa, kun toinen osaa olla luova.

Vappuaaton bodypaintingiä.

Luovuudesta puheen ollen, olen kateellinen kaksivuotiaalle: miten hän näkee yksityiskohdat ja siitä, mitä hän niillä mielikuvituksessaan tekee. Kalliolta löytyi yhtäkkiä liukumäki, leivistä tulee syömisen edetessä laivoja, kuita, laskuvarjoja, puhelimia, mitä tahansa. Miksi tuo kaikki katoaa aikuisena? Äitinä oppii niin paljon uutta, kun katsoo lapsen kehittyvän. Tai "uutta". Eiköhän sitä itsekin ole joskus ollut samanlainen.

Sisäleikkipuistossa

Eilen päivällisen jälkeen Väinöllä tuntui olevan todella paljon käyttämättä jäänyttä energiaa. Suuntasimme pitkästä aikaa Leaf-areenan lasten sisäleikkipuistoon. Väinölle ei enää kelvannut 0-3 -vuotiaiden puoli, vaan hänen oli päästävä seikkailemaan isojen puolelle. Aluksi katselin alhaalla, kun hän paineli siellä pitkin poikin, koko ajan oli kuitenkin näköyhteys. Yhtäkkiä Väinö päätti laskea pitkää kierteistä liukumäkeä alas "kolmannesta" kerroksesta. No, itkien tuli putkesta ulos, taisi HIEMAN säikähtää, mutta heti lähti uudelleen juoksemaan ja kiipeilemään. Sitten kuului itkua, kun hävitti näköyhteyden jossain kolmoskerroksen uumenissa. Ei auttanut muu kuin kivuta itse kiipeilemään ja halimaan. Sen jälkeen mentiinkin peräkkäin :). Hyvä niin. Tuli itsellekin hiki.

Tästä tuli...

Tämäkin aiheutti heiluessaan vähän jännitystä.

"Äitiii, tuleee."

Yöllä Väinö puhui unissaan: "Hyppii, hyppii, hyppii." Taisi prosessoida päivän tapahtumia.