Kommenttikisa päättyy!

Julistan kommenttikisan päättyneeksi. Epävirallisessa laskennassa eniten kommentoi Jonna. Jonna pokkaa itselleen toivomuksensa mukaisesti neulotun kesämyssyn :) Palkinnon valmistuttua se esitellään vielä täällä. Kiitos lukuisista kommenteista :)

Älkää toki lopettako kommentoinnista. Vaikka olenkin sanonut, että tämä blogi on minulle kuin julkinen päiväkirja, niin kommentit ovat silti kivaa luettavaa.

Sin men.

Kainalot hikoaa ja sydän jyskyttää. Sin men. Sain eilen illalla 12 tunnin pakerruksen päätteeksi opinnäytetyöni valmiiksi ja lähetin sen tänään kirjoitusvirheet oijottuna tehtaanjohtajalle luettavaksi. Jännittää!

Sivuja taisi tulla hurjat 50. Vielä on jotain pientä viilausta tehtävänä ja englanninkielisen tiivistelmän kirjoittaminen. JA mahdollisesti korjaukset mitä se johtaja sitten käskee tekemään :D.

Täytyy sanoa, että on aika helpottunut olo. Viime päiviin on kuulunut niin paljon hyvää ja positiivista, että uskon ensimmäistä kertaa elämässäni, että asioilla on tapana järjestyä. Sain viimeiset opintotuet tässä kuussa ja olen viime kesästä asti säästänyt rahaa näihin viimeisiin kuukausiin ja yrittänyt hakea osa-aikaista työtä (en ole saanut). Nyt näyttää kuitenkin siltä - vaikka vielä ei ole tullut täyttä varmistusta - että aloittaisin työt jo toukokuussa ja uuden työtehtävän myötä joutuisin harjoittelemaan sitä jo huhtikuussa. Ehkäpä saan töitä myös kesän jälkeen. Olin jo ihan asennoitunut työttömyyteen :).

Runotyttö kadoksissa

Olen ennenkin huomannut sen, ettei onnellisena synny runoja. Miksi ei osaa pukea sanoiksi niitä tunteita, mistä tulee hyvä olo? Päätin pitkästä aikaa aukaista runo-tiedoston ja sieltä löytyi muutama ehkä julkaisematon runo.

---

Vankina omassa ajatusmaailmassa

Piiskana itseinho
epäonnistumisen pelko
Rangaistuksena epävarmuus ja yksinäisyys
Vanginvartijana itsesääli

En ikinä voi juosta pakoon sitä tosiasiaa, että olen heikko ja epäonnistunut ihminen.

---

Toin sinulle teetä
sanoit että nautit siitä
nautit, vielä kun sen tuon

Tuon sen sinulle edelleen

Silmiisi kirposivat kyyneleet
Et muistanut lainkaan sanojasi vuoden takaa

Sanoit, ettet uskonut
uskonut, että se olisi edelleenkin mahdollista
Kukaan ei ollut koskaan pitänyt sinua yhtä hyvänä

Pelästyit kyyneleitäsi
Vihasit mennyttä elämääsi

---

Mietin rikkinäisyyttä
Heikkoutta
Ajalehtivaisuutta

Elämää, jolla ei ollut tarkoitusta
Elämää, jossa ei ollut mitään, mistä pitää kiinni

Mietin eheyttä
Varmuutta
Selkomielisyyttä

Elämää, jossa palasilla on paikka
Sydämellä sija

---

Nainen

Tuo herkkyyden ja itsekkyyden tyyssija.

Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden ristiriitaisuuden koti.

Lempeyden ja jämäkkyyden asuinpaikka.

Vihjailevaisuuden ja juoruilun kotikolo.

Rehellisyyden ja huolehtivaisuuden maja.

---

Olen ehdottomasti vapaa.
Ehdottomasti vapaa kuin taivaan lintu.
Vapaa lentämään kanssasi
mihin ikinä haluatkaan.

Japani vs Libya vs opinnäytetyö

Jotenkin pistää melkein jopa vihaksi se, että toisella puolella maapalloa on käynnissä luonnonkatastrofin jälkeiset pelastus- ja avustustyöt ja toisella puolella maapalloa alkaa pian sota, jonka ihmiset aiheuttavat omalla käyttäytymisellään.

Okei, tarvitsen opinnäytetyöhöni pari päivää lisää aikaa menetettyjen parin päivän tilalle. Ei ehkä ole vielä sunnuntaina valmis, mutta ensi viikolla toivottavasti. Yleensä tykkään kirjoitella juttuja ja lukea tenttiin pimeällä, kun ei näe ympäröivää maailmaa ja sen houkutuksia, mutta nyt on jotenkin paljon kivempaa ja tuottoisampaa tehdä valoisaan aikaan kirjoitustöitä. Alkuvuodesta kävin paljon aamulla salilla/jumpassa, kun ajattelin että siitä saa energiaa työskennellä, mutta eipä se toiminut mun kohdalla. Nyt näyttää tehoavan se, että on sisällä mahdollisimman kauan, jos on vapaapäivä :D.

P.S. Saisinkohan tuollaisen hatun?

Microsoft, we have a problem.

Kun on kerrankin kunnon flow kirjoittamisessa, tapahtuu ikäviä. Eilen illalla olin kirjoittanut aika paljon uutta tekstiä opinnäytetyöhöni ja tallentanut sen aina koneella olevaan tiedostoon. Muistitikulla oli myös tiedosto tallennettuna, mutten muista, koska sen päivitin edellisen kerran. Viime viikolla? Kävipä sitten niin, että Word kaatui yhtäkkiä. Kun sain sen tiedoston auki, tallensin sen pikaisesti myös tikulle (tyhmyyttämi edellisen päälle) ja niinpä Word kaatui uudelleen. Siitä lähtien se vain kaatui aina kun avasin tiedoston. Ajoin Wordin diagnostiikkaohjelman ja kovalevyeheytyksen, mutta mikään ei muuttunut. Tänään kävin kokeilemassa koululla, aukeaako muistitikun tiedosto siellä. Ei auennut. Tiedosto näyttää olevan vaurioitunut.

Kummallista tässä on se, että Laurin koneella on vanhempi Word ja siinä tiedosto aukeaa ihan hyvin, vaikka onkin .docx-muodossa. Tallensin sen vanhempaan tallennusmuotoon (.doc) ja yritin aukaista omalla koneella, jossa siis on uudempi 2007 Word. Näyttäisi nyt siltä, että Word ei kaadu, jos oikeinkirjoituksen tarkistus EI OLE päällä. Heti kun laittaa sen päälle ja tulee punaisia viivoja, niin se kaatuu. Huh. Olen kyllä todella ahdistunut tällä hetkellä. Sivuja on kasassa jo 38, joten en haluaisi niitä menettää. Puoli vuotta olen tuota testiä vääntänyt ja joutuisin varmaan jollekin suljetulle osastolle, jos se häviäisi kokonaan... Ihan niin kuin en olisi jo joutunut tuon työn kanssa tarpeeksi tappelemaan.

Koneeni alkaa ilmeisesti olla pian aikansa loppupäässä. On tämä kolme ja puoli vuotta kestänyt, mutta pieniä toimivuusongelmia on alkanut ilmaantua. Olen koko kirjoitusprosessin aikana pelännyt, että kone antaa jossain vaiheessa periksi. Olisi varmaan aika ostaa uusi läppäri, mutta sellaiseen ei ole varaa.

En siis jaksa tällä hetkellä uskoa, että työ olisi sunnuntaina valmis.

Jalat

Huh huh!
Löysin blogin uumenista hurjan kuvan.

Onneksi ei tarvitse enää kärsiä tällaisista! Olin unohtanut kokonaan, kuinka tuskallista tuo on, mutta kuva kyllä muistutti hyvin mieleen ne tunnelmat.

Koulussa

Aloin miettimään, mitä kaikkea "ruokaa" koulussa onkaan tehty labrakursseilla. Ykkösellä oli "köksää" eli elintarvikkeiden valmistuskurssi, jonka sisältö oli kehnosti toteutettu, mutta sieltä jäi mieleen muun muassa lanttulaatikon valmistus. En ollut ikinä välittänyt lanttulaatikosta, mutta kun kerran sitä itse tein, niin hyväähän se on :). Myös omatekemät lindströmin pihvit olivat hyviä. Elintarviketekniikan kursseilla ollaan valmistettu muun muassa kovia karkkeja, pastöroitua omenamehua, pintakaavinsterilisaattorilla valmistettua vanukasta, maitojauhetta, lämminsavustettua sian ulkofilettä, makkaraa, hilloa, hyytelöä ja marmelaadia. Lisäksi yhdellä prosessitekniikan kurssilla puhdistettiin Aurajoen vedestä kaikki epäpuhtaudet pois. Koska se oli ongelmaratkaisutehtävä ja puhdistus/sakkautusmenetelmät piti itse keksiä opitun perusteella, en ehkä olisi juonut meidän puhdistamaa vettä :). Labrakurssit ovat kyllä olleet opiskelun suola.

Määräsin itselleni dead linen opinnäytetyön suhteen. Ei sen valmistumisesta muuten mitään tule. Onneksi tällä ja ensi viikolla on paljon vapaa päiviä, niin voi kirjoitella rauhassa. Ensi viikon sunnuntaina saisi olla valmis koko roska. Julkinen lupaus on helpompi pitää kuin omaan päähän jätetty. Kyselkää ensi viikolla sen perään :D.

P.S. Edellinen pukuongelma ratkesi niin, että tein alimpaan mekkoon vuoren, pistin hameen päälle ja totesin, että rinnuksista törsöttää liikaa ylimääräistä... Niinpä puvuksi valikoitui sininen mekko ja vanhat kengät. Häät olivat todella ihanat.

Pukeutumispainajaisia

Joskus on ihan raivostuttavaa olla nainen. Mä olen nykyään pukeutumisessa niin mukavuudenhaluinen, että on vaikeaa löytää ja etsiä itselle juhlapukua. Varsinkin nyt, kun on joku minihamebuumi ja kaikki mekot ovat säkinnäköisiä. Kysyinkin jo kerran myyjältä, että mitä niiden kanssa kuuluu pitää :D.

Viikonloppuna on ystävän häät ja nyt kamppailen asun kanssa. Hain jo äitin kaapista juhlavan tanssijaismekon, tein siihen boleronkin, mutta nyt se alkaa tuntua liian hienolta. Voin sanoa, että ommeltavan boleron kaavan löytäminen oli kiven alla! Lopulta löysin uusimmasta ruotsinkielisestä Burdasta juuri oikean mallisen boleron kaavan LAPSILLE. Isonsin sitä ja siitä tuli "ihan ok". Ehkä olisi saanut selkään olla hieman enemmän leveyttä.

Viereinen kuva on vuosien takaa (hmmm 2002) ja nykyään tuo ei edes istu mun päälle samalla tavalla. Hameosakaan ei enää yllä lattiaan, sillä kiloja on tullut lisää yhden kilon vuosivauhtia :D.

Muutama vaihtoehto vielä oli. Viime kesän häihin tehty mekko ja edellisen kesän häihin tehty tunika/mekko. Jälkimmäiseen täytyisi ommella vuori, sillä se on liian lörö. Yritin etsiä tuosta jälkimmäisestä kuvaa FB:sta, mutta eihän sitä enää siellä ollut. Kuvassa siis viime kesän mekko. Olisin halunnut tuon puvun kanssa uudet kengät, mutta en löytänyt sopivia. Täytyy tyytyä noihin vanhoihin, mitkä on kyllä kivat, mutta olisin halunnut korkokengät pienellä korolla :)

Argh! Miksi on niin vaikeaa olla nainen naisen vaatteissa? Mitäs sitten jos joskus pääsee sellaisiin töihin, missä pitää pukeutua kunnolla? Voisin laittaa työpaikan tavoitteeksi: työtehtävässä on käytettävä työpaikan antamia työvaatteita (kuten nykyäänkin).

Edit// Tässä vielä kuva mekkotunikasta, johon pitäisi siis vielä se vuori laittaa. Jotenkin, kun kokeilin tänään auringonpaisteessa, niin tuli sellainen olo, että laitan tämän vaihtoehdon. En tiedä. Kummatkin mukaan?