Aina ei auttamisesta tule hyvä olo.

Lähdin aamulla pilates-tunnille, joka osoittautui jälleen suureksi ihanuudeksi. Jatkoin matkaa keskustaan tilaamaan langat tulevaan neuleeseen (siitä tulee kylläkin luonnonvalkoinen). Sain päähäni idean, että käynpäs luovuttamassa verta, kun se on jo mahdollista. Kävin ja ensi kertaa jo luovutuksen aikana tuli hieman heikko olo. Tämä oli kuitenkin jo seitsemäs kerta kun siellä kävin, joten homma sujui rutiinilla. Paitsi ei mun kropalle.

Kotimatkalla jouduin pysähtymään kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla, koska näkökenttä pimeni ja äänet alkoivat kuulostaa kummilta ja korvissa alkoi soimaan. Istuin hetken pankin edessä ja otin hörpyn appelsiinimehua. Tien toisella puolella piti pysähtyä uudelleen, kun tuli samanlainen olo. Lisäksi kuumotti ja oksetti. Olin jo melkein soittamassa Laurille, että tule hakemaan mut pois, etten selviä yksin kotiin, mutta en pystynyt. Paha olo oli niin kauhea. Istuin hieman pidemmän hetken ja jatkoin matkaa. Korttelin päässä jouduin pysähtymään kolmannen kerran, kun silmissä sumeni taas. Pienen tauon jälkeen pääsin onneksi turvallisesti kotiin ja vedin kolmen tunnin päiväunet.

Uskon, etten juonut tarpeeksi. Mulle ei ole koskaan ennen tullut tuollaista oloa verenluovutuksesta. Aina on mennyt kaikki hyvin. Näkökentän sumenemiseen vaikutti varmaan myös se, että pyöräilin juuri ennen yhden mäen ylös ja se jo tuntui pahalta. Huh. Seuraavan kerran täytyy huolehtia paremmin nesteytyksestä.

Olen vuoden ajan kiroillut Samsungin puhelintani. Se vain ei sovi mulle. Ja se kello ja herätys toimi todella randomisti. Päätin kuitenkin, että kiroilu saa loppua ja mun on pakko saada taas Nokia. Omatunto kolkutti hieman ostoshetkellä, sillä mietin, voinko ostaa uuden puhelimen, vaikka edellinen kuitenkin toimii. En ole katunut päivääkään sitä ostosta. Sen käyttöjärjestelmä on vain todella paljon parempi ja selkeämpi.Jos joku haluaa ostaa ton Samsungin pois tieltä, niin tarjouksia kehiin :D.

Pohdinta

Tänään alkaa Neloselta Dance. Katsoin ensimmäisen jakson ennakkoon Ruutu.fi:stä ja mieleeni nousi vain ajatus: tanssimaailma on melkoisen naiivi. Muistan, kun itsekin aikoinaan tunsin, että tanssi on mun ilmaisukeino ja kuinka paljon iloa ja nautintoa se mulle antoi. Sinänsä olisin voinut 8 vuotta sitten samaistua täysin Dancen kilpailijoihin. Enää en. Ajattelin vain, että kyllä nuokin vielä tuosta kasvaa… Tuntui kauhealta ajatella noin! Niin, tanssi on ollut aikoinaan mulle todella tärkeää ja elämä ilman sitä ei olisi tullut kuuloonkaan. Nykyään olen eriytynyt siitä maailmasta aikalailla täysin, sillä treenaaminen ei enää tunnu samalta. Se ei anna enää sitä nautintoa, mitä se joskus antoi.

Olen huomannut, että aikuistuminen on muutenkin jo todella liki. Omat unelmat perheestä ja ikiomasta asunnosta, AUTOSTA ja hyvästä työpaikasta ovat mielessä joka päivä. Haluaisin mennä yhtäkkiä elämässä rutkasti eteenpäin ja välillä ahdistaa paljonkin se, että vielä on opiskeluelämää hieman jäljellä. Onneksi ei enää paljoa.

Joskus vuosia sitten Sub tv:ltä tuli Iso-Britannian Big Brother ja se oli musta ihan huippu. Katsoin varmaan 3 tuotantokautta ja se oli jotenkin niin hyväntuulinen, vaahtokarkkimainen ohjelma, että jäin koukkuun. Suomen BB ei ole sitä. Ehkä ensimmäinen tuotantokausi, mutta ei enää. Nykyään se on pelkkää pehmopornoilua. Mua ärsytti jo viime syksynä se avoin köyriminen siellä ja olen sitä mieltä, että meno talossa tänä vuonna on menossa samaan suuntaan kuin viime syksynä. Asukkaat todellakin pilaavat pornoilemalla sen hyväntuulisen formaatin, missä pitäisi olla enemmän normaaleja ihmisiä, eikä pelkästään marginaalin edustajia. Huh. Tänä vuonna en aio seurata BB:tä. Mua hävetti jo 3 minuutin ohjelman seuraamisen jälkeen.

Tuulihatut

Kesä on mennyt ihan mielettömän nopeasti.  Töitä on jäljellä enää viikko ja sitten alkaa jälleen koulu - viimeinen vuosi!

Pientä uudistusta kotiin: keittiö sai tänään uuden verhon (tosin en ylety laittamaan sitä ikkunaan) ja uudet patalaput. Harmaiden kaakeleiden kanssa käy hyvin turkoosin sininen, joten se on verhon ja patalappujen väri :D. Tai ehkä nuo patalaput ovat enemmän vain siniset.

Tomaatit ovat pikku hiljaa kasvaneet ja muuttuneet punaisiksi. Jostain luin, että liian korkea lämpötila estää punaisen värin syntymisen.

Tein tuulihattuja, jotka uunissa oli aika upean näköisiä, mutta jäivät sitten hieman raaoiksi ja lösähtivät kun otin pois uunista :/. Laitoin ne kyllä vahingossa liian alas, eikä ne saaneet oikein kunnolla väriä. Meijän uuni on muuten aika täydellinen paistoissaan!

Uusi puhdas sivu elämässä

"Kirsi Ranto paloi loppuun", kertoo MTV3:n viihdeuutiset. "Oli raskasta huomata, että unelma kääntyikin päälaelleen," Kirsi sanoo.

Minulla on samanlainen olo. Nyt.

Meillä oli entisten luokkalaisten kanssa lauantaina tapaaminen treenimeiningillä ja osasin jo etukäteen hieman pelätä sitä, että siitä tulee vaikeaa. En osannut kuitenkaan odottaa, kuinka vaikeaa siitä oikeasti tuli.

En voi enää sanoa itseäni ammattilaiseksi tanssin saralla. Se lukee paperilla, mutta se ei ole enää minussa. Vaikeinta on sulattaa se tunne, mitä ei enää tullut tanssiessa. Se ei tuntunut enää samalta. Se ei tuntunut enää ihanalta, enemmänkin pakkopullalta. Kehossa ei ollut enää mitään jäljellä - olo oli kuin norsulla posliinikaupassa.

On siis aika oikeasti siirtyä eteenpäin ja jättää taakse "edellinen elämä". Nyt on aika insinööriyden, nörttiyden ja muun tärkeän.

Lisää.

Tulipa mieleen, että tuossa edellisessä kirjoituksessa "haukkumani" kirja ei käsitellyt ollenkaan marinoituja lihoja. Myydäänkö Ruotsissa niitä ollenkaan? Luultavasti kyllä. Niissäpä vasta huijataankin kuluttajaa.

Meijän ensimmäiset tomaatit alkavat jo punertua, jee!

Petos lautasellako?

Olin pitkään haaveillut kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson, WSOY 2008) lukemisesta, sillä se vaikutti mielenkiintoiselta ja oli saanut hyvät arvostelut. Löysin sen lopulta kirjakaupasta, kirjastossa se oli aina lainattuna.

Ensimmäisenä kirjassa ärsytti suunnattomasti suomennus (Tuulikki Valta). Huonot ja epäloogiset lauseet vaikeuttivat lukemista ja välillä piti lukea jokin kohta useaan otteeseen, että ymmärsi, mitä siinä oikein haluttiin sanoa. Kokonaisuudessaan sisältö oli hyvin pinnallista ja jopa provosoivaa. Kirjoittaja, joka on toimittaja, oli selvästi saanut shokin huomatessaan, että hänen pistaasijäätelössään onkin pinaattia väriaineena. Sen pohjalta oli syntynyt laajahko tutkielma erilaisten ruoka-aineiden sisällöstä ja katkeran oloinen kirja aiheesta: voimmeko enää syödä mitään tuotteita, koska niissä on niin paljon muuta kuin ehtaa tavaraa ja meitä vain huijataan. Pinnalliseksi tekstin tekee se, ettei kirjailija ole juuri ottanut kantaa yhteiskuntamuutokseen ja siihen, kuinka elämäntapamme ovat muuttuneet. Kuluttajat vaativat koko ajan lisää tuotteita, joita on helppo valmistaa arjen kiireiden keskellä. Ei ole mukamas enää aikaa valmistaa ruokaa kotona kuin aikaisemmin.

Vielä mitä, huijataanko meitä kuluttajia? Kaikissa ruoissa on raaka-aineluettelo ja raaka-aineet on merkitty siihen paljousjärjestyksessä. Jos osaa lukea ja näkee sen vaivan, niin osaa ostaa ruokaa, jossa ei ole paljoa lisäaineita (jos niin haluaa). Kirjoittajalla ei selvistikään ollu minkäänlaista käsitystä elintarvikeprosessitekniikasta, minkä handlaaminen olisi ehkä tuonut kirjaan toisenlaisen sävyn. Onneksi kirjoittaja sentään muisti mainita, että loppujen lopuksi hän on itse vastuusta siitä ruosta, mitä perheelleen kaupasta kantaa.

Toinen, mikä herätti itsessäni hieman kummastusta, oli Me-lehdessä (sivu 34) ollut kysymys kuluttajalta. Kiteytettynä hän ihmetteli katkerana, miksi nykyään melkein jokaisessa tuotteessa lukee laktoositon, hyla tai gluteiiniton ja mitä normaali, vatsavaivaton ihminen voi enää syödä. LähiSiwastakaan kun ei saa enää normaaleja tuotteita. Suosittelen niille, jotka kauhistelevat samoja asioita, että ottavat asioista selvää. Esimerkiksi kypsytetyn juuston (esim. Emmetal) valmistuksessa - kuten vastauksessa sanotaan - kypsymisen aikana juustossa olevat mikrobit käyttävät kaiken laktoosin ravinnoksi, jolloin juustossa ei ole laktoosia. Esimerkiksi raejuusto ei ole kypsytetty, joten siitä voidaan tehdä nykytekniikalla molempia versioita. Kysyjä oli kauhisteli myös, että Ruispuikuloissakin lukee laktoositon. Onko se sitten pahasta? Apua! Ei ihme, että Valion nettisivuilla lukee, että laktoosittomien tuotteiden käyttö ei aiheuta laktoosi-intoleranssia.