Synttäreistä vieroitukseen :)

Vietimme sitten koko perhe alkuviikon noron kynsissä. Huh huh mikä tauti! Onneksi Väinö ei oksentanut kuten minä. Taudin takia ei olla päästy vielä katsomaan Väinön uutta serkkua, joka syntyi tiistaina. Huomenna kuitenkin päästään, sillä ollaan pidetty muutama terve päivä välissä, ihan varmuuden vuoksi. Jätimme myös vauvauinnin tänään väliin, ihan varmuuden vuoksi. Onneksi saadaan korvata menetetty kerta ilman sairastodistusta.

Kakkakatastrofikin saatiin taudin jo päätyttyä, kun lähdettiin Väinön kanssa käymään mummmilassa. Loppumatkasta haistoin autossa kakan ja sellainenhan oli vaippaan tullut. Ja bodyyn ja housuihin. Onneksi haalari ja turvaistuin säästyi sotkuilta! Oli ihan mielenkiintoista riisua kakkaiset vaatteet Väinön päältä samalla, kun poika oli niin innoissaan koirasta (joka muuten söi lattialle tippuneen suoliston läpi matkanneen maissin), ettei meinannut sylissä pysyä. No, onneksi oli vaihtovaatteet Väinöllä mukana. Mäkin olisin tarvinnut vaihtopaidan.

Minä taisin saada taudin hurjimmin. Kun oksentelu alkoi, vesikään ei pysynyt sisällä. Hörppyinä silloin tällöin piti juoda. Nestevajauksen takia maitoakaan ei tullut normaalisti ja oli miltei sydäntäsärkevää yrittää selittää taudista toipuvalle pojalle, ettei maitoa nyt tule.

Väinö on ollut koko loppuviikon ihmeellisen herkkä ja saanut raivareita melkein mistä vain. Tissille hän yrittää usein, muttei senkään jälkeen ole ollut heti tyytyväinen. Tänään sitten päätin, että imetys loppuu nyt. Maitoa tulee edelleen kehnosti, tai niin ainakin uskon. Imetyksen lopettaminen on ollut mielessä nyt jo melkein pari kuukautta ja olen pohtinut, että mikä olisi oikea ajankohta. Se toivottavasti on nyt.

Kun palat eivät pysyneet kädessä...

Jännitin tietysti todella paljon illalla yöunille nukuttamista. Halusin tehdä sen itse. Mietin, nukutanko Väinön viereeni, mutta koska hän oli yllättävän rauhallinen, nukutin pinnasänkyyn ja hyvinhän se meni. Aivan kuin Väinö ei olisi huomannut, että joku rutiini puuttui välistä. Kylmä vesi nokkapullosta kelpasi tissin ja lämpimän maidon sijaan. Ihan huippua! Mutta vielä ei kannata hurrata. Edessä on vielä yö ja aamu ja päivä ja seuraava ilta ja yö ja ...

Nyt sitten kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä menisi suht helpolla, että multa löytyisi pitkää pinnaa ja että aika on oikeasti oikea :D. Miksi näitä pitää tällä tavalla jännittää? Koska ei ole kokemusta vastaavasta?

Ai niin. Väinö täytti eilen vuoden! Syntymäpäivä ei tosin tuntunut niin huumalta kuin olin kuvitellut. Ulkona sentään paistoi aurinko, mutta synttärisankari oli huonolla tuulella melkein koko päivän. Ostettiin Väinölle Ipanapa 3 -levy ja hän selvästi tykkää siitä. Jammailee biisien tahdissa ja heti tulee parempi mieli, kun levyn laittaa soimaan. Isäntäkin sanoi, että oli kiva levy, kun sitä jaksaa aikuisetkin kuunnella. Ei ole sellainen perinteinen lastenlevy.

Perheen lempparibiisit ovat:

Väinön: Mehudisco (Tea ja Kana)
äidin: Teippileikki (Pariisin kevät)
iskän: Pyykättävää (Otto Grundström)

Oon yks vee!

Ja mitä vuoden vanha Väinö sitten osaa. Hän osaa muun muassa:

• kävellä
• melkein rakentaa legoilla
• rakentaa kippotornin pienellä avustuksella
• syödä itse lusikalla (vaikka syöttää pitää edelleen)
• soittaa kellopeliä pulikat oikein päin (laittaa itse ne oikein päin :) )
• sanoa haba, kun tarkoittaa koiraa
• osaa heittää palloa ja muitakin tavaroita
• olla vaativa, kun haluaa jotain
• jekkuilla
• taputtaa
• tulla sängyltä alas jalat edellä putoamatta
• kääntää itse taaperokärryn esteeseen törmätessä
• tutkia ympäristöään suurella innolla, välillä eivät lelut kiinnosta pätkääkään

Ei saa syödä!

P.S. Huomatkaa pukeutusmuoti: paita, muttei housuja :D. Meillä on aika lämmin kotona.

Kakkaa siellä, kakkaa täällä...

Jes, Väinön ensimmäinen ripuli! Ehkä noroa. Ainakin nuo oireet ovat osuvia: ensin kummallista puklailua (oksentelua), ihmeellistä nurinaa ja sitten rehellinen ripuli ja viime yönä lämmönnousua. Tänään saatiin vain yksi kakkakatastrofi meidän olohuoneen lankamatolle: "Väinö, mennään pesemään kakka pois, ennen kuin käy huonosti." *Väinö istahtaa samalla hetkellä matolle*

Eipä sillä, että sairastelu olisi haitannut yöunia, päin vastoin. Meillä on ollut keskiyön heräily/syöttö ongelmallisin kohta yössä. Välillä ollaan saatu se tassuttelemalla pois ja hampaiden ja sairastelun myötä se on tullut takaisin. Muutama yö sitten aloin piiloutua peiton alle, kun Väinö siihen aikaan heräsi. Isäntä hoiteli rauhoittelut. Väinö ei huutanutkaan kurkku suorana, kun ei nähnyt minua. Viime yönä hän nukkui ennätykselliset 9 tunnin yöunet putkeen 19-04. Sitten hän heräsi huutamatta (ja jostain syystä myös minä heräsin), kuului prööt ja vaipan vaihtoon. Tunti siinä kuitenkin meni, että poika sai jälleen unta. Seuraavan kerran hän heräsi seitsämältä. Näistä öistä on ilo kertoa, sillä tällaiset yöt ovat olleet hyvin harvinaisia viimeisen vuoden aikana.

Meillä on ollut muutamia erilaisia nokkamukeja, joista suosikkeja ovat olleet Ainun MAM learn to drink cup taikamuki ja juuri hankittu Tupperwaren nokkamuki. Tuo Tupperi on kyllä ihan mun suosikki, sillä siitä ei läiky ja se on tosi helppo pitää puhtaana. Ei mitään poistettavia venttiilejä. Ainut huono puoli on se, että kansi on pehmeä ja ilmeisen kivaa pureskelumateriaalia.

1-vuotisjuhlat lähestyvät. Valmistelut kesken kivasti... siispä kakunkoristeiden tekoon.

P.S. Väinö oppi lauantaina kävelemään kunnolla!

Arkea

Väinö oppi joulukuussa kävelemään ilman tukea, mutta matkat eivät ole olleet kovinkaan pitkiä. Tänään tapahtui murros ja herra on köpötellyt koko päivän enemmän tai vähemmän. Väinö on hassu, kun se harkitsee lähtöä tovin, sitten lähtee ja käppäilee. Ei mitään hidasta meininkiä.

Olen miettinyt todella paljon imetyksen lopettamista. Käyn sisäistä kamppailua sen kanssa. Minä olisin jo ihan valmis lopettamaan, mutta Väinölle se tuntuu olevan vielä todella tärkeää. Olen myös miettinyt, miten sen lopettaisin. Netistä olen löytänyt joitakin neuvoja pehmeään vieroitukseen, mutta minulla on sellainen tunne, ettei se tule onnistumaan. Suunnitteilla on siis laittaa hanat kiinni kerralla. Ei enää yöllä, eikä päivällä tissiä. Tähän toimintatapaan minun pitää kuitenkin kerätä suunnattomasti malttia ja pidentää pinnaa. Eihän se nurina kestä kuin pari päivää ja yötä? Eihän? 

Yöt ovat olleet kyllä melkoisia. En aina edes aamulla muista mihin aikaan ja kuinka monesti Väinö on herännyt ja milloin hän on jäänyt viereen. Ei sen pitäisi enää tällaista olla, mutta olen öisin niin kiukkuinen, turhaantunut ja väsynyt, etten jaksa tehdä asialle yhtään mitään. Kerran menin peiton alle piiloon ja isäntä sai hoitaa kiukuttelevan pojan jälleen unille. Väinölle on tullut pari hammasta lisää ja nekin ovat osakseen kiukuttaneet yöllä.

Haaveilen isommasta asunnosta niin paljon, että välillä oikein kiukuttaa kovasti, kun ei ole sellaiseen varaa muuttaa. Haaveilen myös kunnon työpaikasta, jollaisia ei tunnu olevan kauheasti tarjolla tällä hetkellä. Yhteenkään haastatteluun en ole vielä päässyt. Omasta mielestäni en ole huono työhakemuksen kirjoittaja. Missä mahtaa olla vika? Liian vähäisessä alan työkokemuksessa? Enkö kuitenkaan osaa kirjoittaa niin, että voisin tuoda parhaat puoleni esiin?

Väinö opettelee kovasti syömään itse. Nyt hän on parina päivänä syönyt itse sormin ruokaa sellaisella intensiteetillä, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Eilen hän jopa nuoli lautasen ruokailun päätteeksi! Päätin myös, etten tee enää Väinölle mitään mautonta pöperöä (olen aikaisemmin kyllä yrittänyt maustaa yrteillä ja mausteilla), vaan hän saa nyt syödä samaa kuin mekin. Laitetaan sitten itse vähän lisää suolaa :). Ja chiliä.

Aikaisemmin ruoka päätyi pöydälle...

... nyt myös mahaan ja vähän muuallekin.

Lurps!

Ollaan käyty Väinön kanssa pari kertaa avoimessa muskarissa ja ainakin minulla on ollut kivaa. Eilen Väinö vietti melkein koko 45 minuuttia yrittäen kaivautua paitani sisälle - tiedätte kyllä miksi...

Väinö saa parin viikon sisällä (viimeistään!) toisen serkun. Täällä jännätään kovasti, koska kaveri mahtaa putkahtaa maailmaan :). Ihanaa päästä nuuhkimaan vauvan tuoksua!

Yökyläilyä

Yö, jota olin odottanut - uuden vuoden yö. Väinö ensimmäistä kertaa yökylässä, me vanhemmat luokkakaverin pippaloissa. Päätin ottaa alkoholittoman linjan kahdesta syystä: voin olla kuskina, enkä tuhlaa arvokasta nukkumisaikaa pahan olon potemiseen.

Väinön kannalta yö oli sujunut onnistuneesti. Hän oli herännyt muutaman kerran, mutta pahemmilta huudoilta oli vältytty. Omalta kannalta yö ei mennyt niin hyvin. Tultiin kotiin suht ajoissa ja pääsin nukkumaan ehkä noin puoli kolmen maissa. Uni tuli, mutta vain kuudeksi tunniksi, eikä tullut enää. Näin inhottavia unia ja olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Olinkin koko päivän todella väsynyt.

Väinö oli herännyt jo puoli kuudelta ja otti päivällä kolmet päikkärit. Yhdiltä unilta hän heräsi hieman kiukkuisena ja nukahtikin sitten viereeni sohvalle 50 minuutiksi. Tankkasimme molemmat läheisyyttä :). Telkkarista tuli sopivasti kaikki Silkkitie 30 päivässä -jaksot Teemalta.

Läheisyystankkaus.

Suunnitelmana oli sitten jatkaa syötötöntä yötä. Se ei onnistunut. Seuraavana yönä Väinö heräsi jo kymmeneltä. Olin itse kerrankin menossa ajoissa nukkumaan samoihin aikoihin. Jaksoin huudattaa puolitoista tuntia ja sitten oma väsy vei voiton. Annoin tissiä. Ja pari kertaa lisää yöllä normaalilla tahdilla. Tuntuu todella epätoivoiselta tämä yösyöttämisen lopettaminen. Väinö pärjää todistetusti ihan hyvin ilman yötankkausta.

Tänään Väinö oppi viimeinkin taputtamaan ja syömään itse lusikalla. Ei syöminen tosin vielä itsenäisesti onnistu, mutta nyt on liikeradat kohdillaan: lusikka lautaselle, lastaus ja lopuksi suuhun. Pikku hiljaa aletaan siirtyä jo meijän ruokien suuntaan.