Köh köh

Kaksi viikkoa vierähtänyt flunssan kourissa. Ensin alkoi ihan tavallisella kurkkukivulla, sitten niistin räkää paketilliseen nenäliinoja ja tämän viikon tiistaina totesin, että lääkäriin on mentävä. Olin yrittänyt nenäkannun avulla sysätä orastavaa poskiontelotulehdusta pois, mutta en onnistunut. Oireet olivat kyllä paljon lievemmät kuin aiemmilla kerroilla (ei tuntunut, että yläleuka olisi lähtenyt irti).

Olo on ollut voimaton. Eilen teimme päivän reissun vanhempieni luokse Hollolaan ja kotimatkalla olin autossa aivan "töttöröö". Onneksi hyvät yöunet toivat tälle päivälle hieman voimia.

Nyt alkaa olla jo ikävä lenkkeilyä ja salillakäyntiä. Kahteen viikkoon en ole tehnyt mitään, paitsi parina päivänä pyöräillyt työmatkan (ok, sekin oli oikeasti liikaa!).

Kummallisinta - ja parasta - on se, että muu perhe on pysynyt terveenä. Onko niin, että kun olen saanut huonosta sisäilmasta poskiontelo-oireita, ovat ne riesana nyt tästä lähin aina flunssan yhteydessä? Ei nimittäin ole kiva juttu.

Läskit lihaksiksi

Ennen projektin alkua mietin, pitäisikö mitata kriittiset ympärysmitat ja ottaa kuva. En mitannut, enkä ottanut. Nyt oliskin mielenkiintoista verrata tuloksia lähtötilanteeseen. Ompelukaavan jäljentämistä varten mittailin tänään ja totesin, että vaikkei virallisia alkumittoja ole, niin kyllä sitä läskiä on lähtenyt. Vaakakin sanoo sen, tosin lihaksiakin on tullut tilalle. Tykkään treenata haastavilla painoilla. 

Treenitaktiikkanani on ollut aerobinen kestävyystreeni 2 kertaa viikossa eli käytännössä juoksulenkki. Lisäksi kaksi salikertaa viikossa. Juoksulenkit olen pystynyt joka viikko toteuttamaan (kalenteriin on merkitty treenipäivät!), mutta salitreenit ovat isännän iltavuoroviikolla olleet hankalia. Vaikka treenipäivä viikolle onkin valikoitunut lastenhoidon mukaan, tuntuu silti arkena hankalalta lähteä työpäivän ja päivällisen jälkeen vielä pojan kanssa ilman autoa mihinkään. Tosin nyt kun hänkin pääsee pyörällä liikkumaan, tämä tilanne saattaa muuttua. Yleensä olen jonkin asteisen kotitreenin tehnyt (kotitreeni-into on kyllä alun jälkeen hiipunut...). 

Ongelmakohtani ovat mielestäni liittynyt vatsaan ja reisiin. Homma lähti kuitenkin liikkeelle siitä, ettei housut enää mahtuneet kunnolla jalkaan. Kuntosalitreenissä olen keskittynyt erityisesti jalka- ja pakaratreeniin (tukee juoksua) sekä kokonaisvaltaisesti yläkehon treeniin. Vatsalihaksia olen itseasiassa tehnyt aika vähän eriytettynä, sillä ne ovat yllättävän monessa liikkeessä mukana, kun liikkeet tehdään oman kehon painolla (TRX-nauhat on ihan huipputreeniväline!) tai vapailla painoilla. Mulla ei ole ohjelmassa kuin yksi liike, jossa istutaan kuntosalilaitteessa ja sekin on vanha kunnon jalkaprässi levypainoilla. Olen yrittänyt kehittää itselleni toimivan saliohjelman ja uskon, että viime viikonloppuna sain hiottua timanttisen ja tuloksia tuovan ohjelman. Ei siihen mitään personal trainereita tarvii, on kuitenkin vanhasta elämästä jäänyt jokin käsitys kehon toiminnasta ja hallinnasta. 

Huippufiilis, kun tuloksia on tullut ja ne ovat näkyviä! Vielä kun saisi herkuttelun hieman maltillisemmaksi. Tai olihan se jo aika maltillista, mutta sitten saatiin jokakeväinen uutuusjäätelöpaketti töistä ja sitä jäätelöä on nyt tullut syöpöteltyä, kun ei osaa säännöstellä. Ja meidän talouteen niitä paketteja tuli kaksi, kun isäntäkin on samassa työpaikassa. Ja paketti tarkoittaa pahvilaatikollista jäätelöitä: puikkoja, tikkuja, purkkeja... puuh. Onneks ne loppuu kohta...

 

Alkuvuosi

Kuntoilu on lähtenyt hyvin liikkeelle. Pari viikkoa on mennyt kyllä vähän huonommin, mutta ehkä tässä vielä tavoitteeseen päästään ajan kanssa. Juoksulenkit sujuu jo suht hyvin ja koko ajan jaksaa pidempiä matkoja juosta. Olen juossut nyt talvella EI-juoksulenkkareilla ja kun viime viikolla laitoin jalkaani sellaiset oikeat juoksukengät, niin johan kulki ja hyvin! Yhtenä iltana en jaksanut normaalin pituista lenkkiä tehdä, niin tein sitten puolikkaan ja ne hölkkäosuudet vedin sitten ihan kunnon juoksua. Näin sitä pääsee haastamaan itseään, eikä ole vain sillä mukavuusalueella. Sisko haastoi mukaan Helsinki Midnight runiin kesällä, katotaan riittääkö kunto kymppiin.

Väinön kanssa ollaan tutustuttu talviurheilulajeihin. Luistelu oli alkutalvesta kivaa. Väinö pääsi luistelun makuun ja oppi potkimaan ihan kelvollisesti. Ei siis köpöttele enää. Saatiin myös aikaiseksi testata joululahjaksi saatuja suksia, kun pakkasimme kamppeet autoon ja ajelimme Impivaaran laduille yhtenä viikonloppuna. Perfektionistia on ihan pirun vaikea opettaa ja tsempata, mutta hyvin meni. Odottaville vanhemmille pitäisi muuten olla sellainen liikunnan opetuksen alkeet, missä käytäisiin läpi eri lajien tekniikat ja niiden opettaminen. Olisi ihan tarpeen!

Viikko sitten huimapää lähti isännän kanssa opettelemaan lumilautailua. Se oli kuulemma liian kivaa, joten sunnuntaina oli päästävä uudelleen. Menin toisella kertaa mukaan. Kyllä oli ihan uudenlaista keskittymistä mukana. Olen huiman ylpeä, että Väinö uskalsi suksien sijaan kokeilla lumilautaa. Ei muuten ollut montaa pientä lautailijaa mäessä Väinön lisäksi (yksi, mutta silläkään ei ollut oikea lauta).

Töissä painetaan pitkää päivää ensi syksyn tuotteiden parissa ja kaiken maailman projektien kanssa. Työaika loppuu joka päivä kesken, mutta eipä sitä joka päivä viiti ylitöitäkään tehdä. Varasinkin talviloman kaiken hullun myllyn päätteeksi pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Tai enpä usko, että hullun mylly on ohi - jatkuu varmaan vielä pari vuotta. Meidän osasto onkin kasvanut yhdellä henkilöllä, mikä on kiva juttu. Ei ainakaan työt lopu kesken!

Synttärihuumaa

Väinön 5-vuotissynttärit saatiin viikko sitten pidettyä. Päiväkodissa oli synttäriviikolla oksennustautia (ilmeisesti noroa), joten jännitettiin koko viikkoa miten meidän ja juhlien ja kaverijuhlien käy. Perjantaina vielä yksi Väinön ryhmäläinen oksensi päiväkdoin portille. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, yksi päiväkotikaveri joutui perumaan juurikin oksennustaudin takia. Juhlissa kukaan ei oksentanut, eikä toivottavasti kukaan saanut meiltä oksennustautia. Oma perhe ei vielä (kop kop) ole sairastanut, mutta päiväkodissa on kuulemma jo toinen kierros menossa.

Väinö sai niin paljon Legoja lahjaksi, ettei kaikkia olla ehditty vielä rakentaa. Tehtäväkirjoja, takki, Ryhmä Hau -kamaa tuli myös. Iso kiitos kaikille mukana olleille blogin lukioille!

Kakut eivät toteutuessaan täyttäneet tämän äidin onnistumiskriteerejä, mutta maultaan olivat onnistuneita. Toinen kakku maistui jopa jaffakeksiltä! Kiireessä väsäsin tosi hyvän vegepizzan: tomaatikastikkeen päälle melkein nipullinen tuoretta basilikaa sekä purkillinen fetaa. Jälkeen päin tajusin, että piti laittaa myös tomaattia ja oliiveja. 

Tänään kävivät viimeiset vieraat, veljeni perhe 5-kuisen vauvan kanssa. 

Väinön viides vuosi on ollut ihanan helppo. Uhmaikäraivarit ovat takana ja poika on maailman kiltein ja sympaattisin. Päiväkodissa kysyivät, miten Väinö kiukuttelee kotona. Vastasin, ettei juurikaan, paitsi jos on nälkä tai väsy. Päiväkodissa on kuulemma tosi tasainen tunteittensa kanssa. Ei kiekuttele ollenkaan. Ja ollaan kuulemma kasvatettu Väinö tosi hyvin, mutta ainakin tällä hetkellä on helposti kasvatettava lapsi. 

 

 

  

 

Kuntoilua

Aloitin kaksi viikkoa sitten kuntokuurin. Kiloja tosiaan on ehtinyt kertymään parin vuoden aikana hieman liikaa, eikä oma olo ole ollut mukava. Vihdoin jaksaa töiden jälkeen tehdä jotain! Nyt kun olen ymmärtänyt, miten huonosti olen voinut viimeiset pari vuotta, osaan antaa itselleni myös anteeksi sen etten ole jaksanut liikkua. Ilmankos kesänkään pyöräilyt eivät kohottaneet kuntoa tai parantaneet hapenottokykyä.

 Ostin Kunto Plussan erikoislehden Onnistujan opas: Treenaa ja hoikistu insipaatiota varten.

 

Lehdessä on hyviä vinkkejä ja harjoituksia, tosin osa sellaisia, ettei rapakuntoisella ole mitään mahkuja tehdä niitä. Yhtenä ajatuksena oli toteuttaa lehden lankkutreeni. 12 eri lankkutreenistä valittiin joka toinen päivä kolme. Parin päivän jälkeen totesin, ettei ollut mitään järkeä vielä tehdä niitä liikkeitä, koska yksinkertaisesti en pystynyt. Lähes kaikki niistä tuntui äärimmäisen pahalta. Ok, täytyy haastaa nyt itseään eritavalla, mutta pahalta ei mun mielestä saa tuntua. Hiki saa tulla ja viimeisillä voimilla tehdään vielä yksi tai kaksi toistoa. 

Treenisuunnitelma on tällä hetkellä lenkki 2 x viikossa ja kuntosali 2 x viikossa. Kuntosalitreeniä olen muuttanut aiemmasta sen verran, että siinä on nyt enemmän aerobista osuutta. Tänäänkin tein vuorotellen painon kanssa kyykkyjä ja hypin hyppynarulla :). 

Kaksi viikkoa tosiaan treeniä takana ja kehossa tuntuu ja sattuu. Olen saanut päättäväisyyden takaisin. Aion onnistua. 

Oma terveys

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Tämä vuosi omistettakoon hyvälle ololle.

1) Kuntokuuri alkoi, tavoitteena kuta kuinkin se olotila kehossa, joka oli kun menimme isännän kanssa naimisiin (ja siitähän ei kauhean montaa vuotta ole)

2) Työhyvinvointi kuntoon. 

Vielä hetki sitten en olisi uskonut, että joskus kirjoittaisin työhyvinvoinnista ja eritoten jaksamisesta. En puhu nyt stressistä (sitäkin kyllä varmasti on), vaan siitä, miten sisäilma on vaikuttanut viimeisen kahden vuoden aikana kehooni. 

Viimeiset kaksi vuotta (aloitin silloin nykyisessä työpaikassani) olen sairastanut usein ja kovasti. Vuoden sisään sairastin kolme poskiontelotulehdusta, jota en ollut ikinä ennen sairastanut. Viime talven käytin töissä ensimmäistä kertaa ikinä silmätippoja ja silti silmät olivat punaiset ja arat jatkuvasti. Vuoden 2016 aikana söin 4 antibioottikuuria. 

Työhuoneemme ikkunasta tuli vettä rankalla sateella. Toki siitä ilmoitettiin esimiehelle ja tekniselle päällikölle. Ikkunaa hieman paikkailtiin, mutta se ei auttanut. Jo ensimmäisen poskiontelotulehduksen aikana 4 kuukauden työssäolon jälkeen epäilin sisäilmaa ja sanoin sen useasti ääneenkin. Kolmannen poskiontelotulehduksen jälkeen, viime keväänä, juttelin työterveyslääkärin kanssa asiasta (ei ollut oma), mutta hän sanoi, ettei kolme vuodessa ollut paljoa. Mulle oli, kun en moista ollut aikaisemmin sairastanut. Viime syksynä menin pitkittyneen flunssan ja antibioottikuurin jälkeen työterveyteen. Vihdoinkin työterveyshoitaja kuunteli ja reagoi. Lopputulemana vaihdoin työhuonetta. 

Ensin ihosta tuli pehmeä. Luulin, että kuiva ja elefantinnahkan tuntuinen iho kuului vanhenemiseen. Sitten huomasin olevani virkeämpi. Päässä ei ollut enää asiat muusina sekaisin. Luulin väsymyksen johtuvan työkuormasta. Kolmen viikon takaisen pakkaspäivän aikana valmistelin kokkailuja vanhassa työhuoneessa ja lounasaikaan tuntui siltä, että olin tulossa kipeäksi. Silmiä särki ja olo oli huono. Kokkasin iltapäivällä liesituulettimen ollessa päällä. Olo parani hieman, kotona hävisi kokonaan. Voiko kolmessa tunnissa olo muuttua niin radikaalisti huonossa huoneilmassa? Nyt väitän, että voi. 

Samassa huoneessa työskentelevä työkaveri ei oireillut lainkaan. Omalla taustalla oli homeinen ala-aste ja ala-asteaikainen koti. Nämä selvisivät viime kesänä. Ei ihme, että oireilin. 

Vuoden verran olin yrittänyt useampaan otteeseen aloittaa aina uudelleen kuntoilun. Aina tulin melkein heti kipeäksi. Vitsailin, ettei kehoni halunnut liikkua. Nyt ymmärrän, että se oikeasti halusi levätä.

Sisäilmasta sairastunut. En suosittele kärsimään.