Heureka!

Saatiin joululahjaksi pääsyliput Heurekaan ja päästiin käyttämään ne vasta viikko sitten. Väinö viihtyi nuhasta huolimatta oikein mukavasti ja jaksoi ilman päikkäreitä yllättävän pitkään. Varsinkin lasten Heureka oli mielenkiintoinen pallopeleineen. Joo, ehkä oli vielä vähän pieni toimimaan itsenäisesti, mutta pääasia oli, että viihtyi. Tätä lisää! Matkaseurana kummitäti.

Varo junaa!

Skitsofoni.

Nämä olivat hieman pelottavia naamareita.

Kuka?

Entä tää?

Tunnistatko?

Kuukävely oli vielä liian jännä kokeiltavaksi. Ehkä ensi kerralla?

Askartelua

Olen haaveillut äitinä ollessa siitä, että jaksaisin askarrella Väinön kanssa mahdollisimman paljon. Nyt ollaan vihdoin päästy siihen ikään, että askartelu onnistuu jo jonkun verran. Puuhelmien liimailu on ollut Väinöstä tosi kivaa. Tänään askarreltiin keittiöleikkeihin synttärikakku.

Minun projektina on ollut tämän viikonlopun jakkara, jonka löysin roskiksen vierestä. Olin miettinyt juuri tällaista jakkaraa eteiseen ja kävi kyllä hyvä tuuri. Jakkara oli tosin ollut ehkä puolipäivää pienessä sateessa, joten pinta oli ehtinyt mennä vähän huonoksi. Päätin maalata jakkaran valkoiseksi (yllätys!). Tämä oli jo helpompi projekti kuin se Väinön sänky. Vielä kolmas kerros ja pitäisi olla hyvä.

Alkutilanne. Taitaa olla Ikeasta tämä.

Kaksi kerrosta maalia. Melkein valmis.

Maalaaminen on kyllä niin kivaa! Tällaiset pienet projektit siis. Vielä pitäisi yhden peilin kehykset hoidella valkoisiksi. Ja jos saadaan lupa, niin aiotaan kyllä maalata jossain vaiheessa nämä olohuoneen kurjan väriset seinätkin. Nythän niissä on kellertävä kuviotapetti, joka on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Ja sitten vielä se kirjahylly, pari mattoa ja eteiseen pari säilytyslaatikkoa ja ehkä yhteen ikkunaan verhot (nyt on ruman värinen sälekaihdin, mutta seinässä olisi valmiiksi reiät verhotangolle)... Sitten olisi aika kiva! Tai uusi tv-tasokin olisi kiva, muttei millään tavalla akuutti. Ja joku pieni sohvapöytä tai sivupöytä.

P.S. Parin viikon räkäisen nenän jälkeen Väinölle tuli vihdoin kuume. Jospa flunssa talttuisi vihdoin sillä, eikä enteilisi mitään pahempaa - päiväkodissa kun on ollut sitä entrorokkoa ja vesirokkoa.

Naapureita

Ollaan pikku hiljaa tutustuttu naapureihin - eritoten lapsiperheeseen, joilla on Väinöä vuoden nuorempi poika. Aluksi on ollut pihalla pientä "kinaa" siitä, saako poika lainata Väinön leluja, mutta ihan viime aikoina leikki on alkanut sujua yhdessä. Päiväkodissakin on ollut teemana ihmissuhdetaidot, joten yhdessä leikkiminen on ollut tehostettua. 

Tänään vierailimme ensimmäistä kertaa naapureiden luona. Väinö meni keittiöön, osoitti ikkunaa ja hihkaisi monta kertaa: "Samanlainen!" En ensin ymmärtänyt. Sitten vilkaisin itsekin ulos ja tajusin, että hän osoittaa ulkona olevaa kirkkoa, joka näkyy meidänkin keittiön ikkunasta. Tietty. 

On kiva, että samasta pihasta löytyy melkein samanikäistä leikkiseuraa, jolla on mukavat vanhemmat. Vanhassa kotitalossa ei lapsia asunut ja naapuritalojen lapset olivat useimmiten eri aikaa ulkona. Aikataulut ei tuntunut kohtaavan. 

Väinön päiväkodissa oli vanhempainilta. Päiväkoti on jälleen kerran yksityistämisuhan alla. Harmi. Vaikka talo on vanha - ja täditkin aika vanhoja - on tunnelma hyvä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä hoitoon. Väinön lempparitäti on kyllä minunkin suosikkini. Toivottavasti kaupunki päättää jatkaa toimintaa omanaan 

Hetkinen

• Meidän sohva on ihan huippu!

• Eteisen verhokin toimii :)

• Melkein kaikilla tavaroilla on jo paikka (uusi, isompi kirjahylly tarvitaan!)

• Innostuin neulomaan pitkästä aikaa!

• Kaunis syksy. 

• Vanhalle ihanalle makkarin verholle löytyi uusi elämä, kun ei ollut enää tarvetta entiseen käyttöön. 

Vehnää ja valkoista sokeria

Vaikka olen opiskellut elintarvikejuttuja ja työskentelen alalla, en silti ole mikään ruoka-aine-ekspertti tai ravintoasiantuntija. En ymmärrä äärimmäisiä dieettejä kuin vain pakosta ja terveydellisistä syistä. En pystyisi sellaisiin ikinä itse. Perinteinen lautasmalli on "mun juttu", jota kuitenkin noudatan aivan liian vähän. Siihen ja säännölliseen ruokailurytmiin kuitenkin pyrin.

Mielipiteitä nykyajan ruoasta minulla kyllä on. Yksi tai kaksi niistä on se, että vehnä ja valkoinen sokeri eivät ole tarpeellisia jokapäiväisessä ruokavaliossa. Halusin kokeilla, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, jos näitä kahta yrittää vältellä.

Projekti alkoi elokuussa ja kahden viikon aikana painoa lähti noin kaksi kiloa. En lisännyt liikuntaa enkä juurikaan muuttanut ruokavaliota muilta osin. Olo oli selvästi kevyempi ja voisin väittää, että en ollut arkena töissä yhtä väsynyt kuin normaalisti. Makeaa ei juurikaan tehnyt mieli. Se olikin yksi projektin tavoitteista, sillä olen aikamoinen karkkirohmu. Voisin syödä karkkia joka päivä.

Sitten tuli isännän siskon häät ja annoin itselleni luvan herkutella. Sinne meni kahden viikon urakka yhden illan aikana! Nyt olen viikon ajan taas syönyt mitä huvittaa, mutta haluaisin jaksaa palata takaisin tuohon vähävehnäiseen ja sokerittomaan ruokavalioon. En ole kauhean orjallinen ja kurinalainen tällaisten juttujen kanssa. Lipsuminen ei minulla näköjään ole lipsumista, vaan luovuttamista.

Projektin tiimoilta tuli kokeiltua myös ohralettuja (toimii!) ja pizzapohjaa spelttijauhoista. Vehnä on halpa raaka-aine ja sen korvaavat tuotteet ovat järjestäen merkittävästi kalliimpia. Siinä sitten pohtimista, miten rahani käytän :). Valkoisesta sokerista voisin sanoa samaa.

1,2,3,4,5

Väinö rakastaa laskemista! Hän laskee ihan mitä tahansa. Hän alkaa olla siinä jo aika hyvä, ja sormen ja laskemisen sykronointi alkaa olla pikku hiljaa kohdillaan. Myös kirjaimet alkaa olla jo osittain hallussa: V niin kuin Väinö, Ä niin kuin äiti, I niin kuin isi, N niin kuin Niilo, Ö niin kuin ötökkä jne. Pari kertaa hän on yllättänyt, kun ollaan mietitty, kenelle jokin kirjain kuuluu:

Minä: "U niin kuin..."
Väinö: "Ukki!"

Minä: "T niin kuin Tarja."
Väinö: "Ja Tuija!"
(Molemmat päiväkodin tätejä)

Olemme yrittäneet saada Väinön pukemaan itse. Välillä hän yrittää vähän, mutta hermot menee välittömästi, jos kaksi jalkaa menee samaan lahkeeseen. Olemme sanoneet, että hän saa karkkia, jos pukee itse päälle. Väinö tykkää karkista, mutta ei ole vielä tarttunut tähän tarjoukseen. Ei ole ilmeisesti tajunnut asian yhteyttä. Ei viittisi millään leluillakaan lahjoja... Keinot ja ajatukset ovat olleet vähissä, mutta tänään tärppäsi:

Minä: "Katsotaan, kuinka pitkälle äiti ehtii laskea sillä aikaa, kun laitat kalsarit jalkaan."
Väinö laittaa kalsarit mukisematta, hymyissä suin jalkaan. Nopeastikin vielä.

Seuraavaksi yöpuku. Toimi!

Muutamana iltana ollaan kokeiltu "pukemisrobottia", jolloin Väinö on istunut minun sylissäni ja ollaan yhdessä puettu. Oikeastaan Väinö on pukenut, mutta olen auttanut reippaasti.

Olen ymmärtänyt, että päiväkodissa Väinö suostuu jonkin verran pukemaan itse. Ehkä tämä helpottuu tästä. Vai vaikeutuu? Nyt on aamuisin helppoa, kun herättää Väinön ja pukee hänelle päälle ja sitten menoksi jo.