Keho ja mieli - jing ja jang

Kyllä se on kaverit taas tullut todistettua, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkee käsikädessä! Tänään olen pitkästä aikaa (hieman yli viikkoon) päässyt urheilemaan ja voi tätä ihanaa fiilistä.

Toisaalta parempaan fiilikseen taitaa vaikuttaa sekin, että kolmen päivän lukeminen tenttiin on nyt ohi, kuten myös tenttikin. Mä olen muuten löytänyt voittamattoman lukemistekniikan: tälläkin kertaa olin ajatellut kuudesta eri aiheesta, että niistä voisi tulla kysymys. No, neljästä tuli ja se oli myös kysymysten määrä tentissä! Nyt vain vielä hiomaan muistamista, niin johan musta tulee pro :D.

Talvi ♥

Mahtavaa: lunta ja pakkasta ja noista ensimmäistä pukkaa koko ajan enemmän lisää. Siitä on syytä olla onnellinen!

Förbi Föribeat

Se on sitten lopullisesti ohi. Eilen oli viimeinen esitys ja koska ympyröillä on tapana sulkeutua, saatiin se tällä kertaakin kokonaiseksi. Viimeiset paikkaustreenit (nr 29 ensi-illan jälkeen) tuntia ennen esitystä, sillä yksi tanssijoista oli sairaana. Sain siis vielä kerran esittää hetkelllisesti paskaa... Samassa näytöksessä sekä upona, että paskana :D. Ainutlaatuista!

Nyt olen siis työtön opiskeluiden ohella. Täytynee alkaa elää säästeliäämmin, jottei tarvitse ruinata pankilta lisää opintolainaa.

Sitä olen miettinyt kovin, että voi olla, etten enää lavalle palaa. Eilinen saattoi olla viimeinen kerta. Sen päätöksen tein, etten ainakaan vuoden sisään aktiivisesti etsi mitään produktioita, en käy koetansseissa, en haali opetustunteja yms. Tuntuu nimittäin siltä, että välillä aika ja voimat loppuu kesken jo koulun suhteen. Toisaalta taas en haluaisi todellakaan lopettaa esiintymistä, sillä se on niin mahtavaa, nautin siitä suuresti. Eli: mikäli eteen putkahtaa työtarjous esiintymistoimintaan liittyen, voisin sitä harkita.

Hyvinvointi

Tässä mietin, että miksei opiskelijalle makseta ns. ylityökorvausta?

Tänään olin koulussa yhdeksän tuntia ja päivä alkoi kaiken lisäksi sillä manaamallani biokemian tentillä (joka meni "ihan jees"). Lisäksi vielä olin yliopistolla pari tuntia opiskelemassa hollantia. --> 11 tunnin koulupäivä!

Meillä on tällä hetkellä aika intensiivistä koulunkäyntiä. Lähiopetustunteja ja labroja on paljon ja sen lisäksi pitäis ehtiä kotona laskemaan laskuja ja kirjoittamaan selkkareita ja lukemaan tentteihin. Omalta osaltani voin sanoa, että työtunteja tulee aika paljon.

Koska ehdin hoitamaan kehoani ja mieltäni, jotta jaksaisin nämä raskaat päivät?

Totuushan on kuitenkin se, ettei se nyt ihan näin mene, mutta teoriassa kyllä. Osaan antaa itselleni aikaa, mutta välillä ottaa pannuun, kun en ehdi vaikka salille. Kotitehtävistä tulee luistettua liiankin usein. Tenttiin lukeminenkin on ollut aika laiskanpuoleista. Mutta teoriassa ajatellen saisin käytettyä kouluun kaiken vapaa-aikani - myös viikonloput! Ei sen niin pitäisi mennä. Ihminen ei kuitenkaan ole loppupeleissä mikään kone. Ahkerinkin puhertaja joutuu joskus nöyrtymään stressin nujertamana sairaslomalle. Opiskelijoillekin tulisi suoda hetki, jolloin se voisivat hyvällä omalla tunnolla (ajattelematta seuraavaa koulupäivää tms.) nauttia siitä, että saisi vain olla ja rentoutua.

Musiikin kofeiinilla tarmoa tentteihin ja opiskeluun

Voihan!

Yhtäkkiä tuli valtaisa onnen tunne! Hetkellisesti täydellinen fyysinen ja henkinen olotila! Ja miksi? Hyvästä musiikista (ja siitä tunteesta, että ehkä sittenkin ymmärrän hieman biokemiaa). Ihanaa: ELÄN! Lähtiköhän kehosta musiikin saattelemana pois jokin mökö, joka on estänyt kehon sisäisiä energiavirtoja virtaamasta? Siltä tuntuu nyt. Tuntuu kuin olisin vapaa kahleista, jotka ovat estäneet ja hidastaneet minua koko syksyn.

Lisää uutta musiikkia kehiin - astetta raskaampaa tällä hetkellä kuuntelussa :D.

Runoja X

Kaivoin taas esiin runoja ja yritin etsiä, olenko niitä jo "julkaissut" täällä. Jos tulee samoja, niin tulee, mutta menkööt. Vähään aikaan en ole pystynyt mitään kunnollista rustaamaan. Jos taas pian. Toivottavasti, sillä runoilu on hauskaa. Ja pahoittelen, jos tuo mun enkku ei mene oikein, yritys osata sitä hyvin on kuitenkin kova :D.


Too many words to say
no time to talk
Too many glances to catch
every single of them passes by
Too many feelings to reviel
no change to do that
Too many hopes in my mind
they'll never come true

---

Vaikeimpia ovat
hitaasti pimenevät
hiljaiset illat.
Ne muistuttavat
koruttomuudellaan
kylmyydestä ja
yksinäisyydestä.
Muistuttavat minua siitä,
että jokaisen ihmisen tulisi
tuntea olevansa rakastettu.
Vihlaisu rinnassa
tekee yksinäisyydestä
tyhjempää.
Vuodatus ja kaipuu.
Onttous, joka ei täyty.

---

Elänkö?

Toisinaan rakastan tätä
maailmaa niin paljon,
jotten lakkaa hymyilemästä
edes kadulla yksin kävellessäni.
Kehoni täyttyy elämän lämmöstä
ja hehkun.

Sitten tulee kelmeys, jurous ja
haikeus.
Elämän tuli sammuu,
tunteet kylmenevät.
Rakastan edelleen elämää,
mutta olen kyllästynyt
omaan elämääni.
Se on tylsää ja kylmää.

Elän.

---

Joskus on vain niin vaikeaa
ymmärtää
minne olet menossa
Silmäsi ovat sumeat
minun mieleni
vastaanottamaton
Toivo ja pelko
tunkeutuvat sisimpääni,
mutta katseesi
se sammuttaa kaiken
kelle kertoa
salaisuudet
jotka lupasimme pitää

---

Korkealta voi pudota
vain kerran.
Kestää aikansa
kerätä luunsa
parsia lihaksensa
tunkea sisäelimet takaisin
kehoon
asetella kädet ja
jalat oikeille paikoilleen.

Pää on hankalin kaikista.
Aivomössöä on vaikeaa
saada oikeaan muotoon
pääkopan sisälle.
Kestää ehkä vuosia
ennen kuin se muokkautuu
jälleen kalloon sopivaksi.
Sitten voi vasta aloittaa
unelmoinnin ylöskiipeämisestä.

---

Yksinäisyys on ihmiselle
pahin rangaistus.
Se paahtaa sydämen mustaksi,
turruttaa aivot tunnottomiksi,
veltostuttaa lihakset ja
saa hiukset roikkumaan
ja ihon harmaaksi.

Se kietoo lankaansa
ympärillesi, kunnes tavoittaa
kaulan.
Tukehdut.
Ja lopulta kuolet.
Yksin.

---

Menettänyt sydämeni
järjettömyydestä
Ajelehtivat ajatukset
hulluudesta
Raskas rinta
kyltymättömyydestä
Pakahtunut mieli
kärsimättömyydestä.
Vaikka kaikkeni antaisin
sydämeni särkisin
sinua en saisi.

Biokemiaa

Tämä viikko on lähtenyt sentään jo hieman paremmin käyntiin. Viime lauantaina kyllä pelkäsin töissä, että epäonninen viikko päättyy varmaankin käden irtoamiseen, mutta onneksi niin ei sitten käynyt. (Syksyn) aluksi oikeasti pelkäsin tehdä yhtä "temppua" lavalla, sillä oikeasti satutin sitä treenatessa pari kertaa olkapääni. Onneksi se sujuu nyt ongelmitta.

Ensi viikolla on edessä biokemian välitentti. En ole kauheasti jaksanut vielä lukea, mutta tänään aloitin urakan. Tällä kertaa yritän hieman erilaista opiskelutekniikkaa. Katsotaan, kuinka se toimii. Täytyy myöntää, että olen aloittanut lukemisen aivan liian myöhään ottaen huomioon aihepiirin. Biokemia ei todellakaan ole helpoimmasta päästä ja tuntuu siltä, että opettajamme rakastaa nippelitietoja ja niiden kysymistä (ja valitettavasti myös selittämistä). Puolitoista viikkoa siis aikaa opetella eri sokereiden kaavoja ja muunnoksia ja NIMIÄ. Argh.

Epäreilun maailman viikko

Joskus vaan menee niin, ettei mikään onnistu ja sitten vain vituttaa. Tämä viikko on ollut juuri sellainen. Olen ollut neljä päivää naama norsun v**ulla ja sen lisäksi joutunut vielä siivoamaan hajonneita laseja ja lautasia (ihan itse menivät rikki tippuessaan ja kolistessaan tiskialtaassa - oikeasti. Olin vain tohelo). Tuntuu, että ihmiset haluavat vain loukata mua tai eivät pidä lupauksiaan tai muuten vain ovat omituisia (vaikka se kyllä taidan sittenkin olla minä).

Puuh. olispa jo ensi viikko, jos se menisi yhtään paremmin!