perjantai 30. tammikuuta 2009

Doping-juoksua

Sain itseni liikkeelle - vihdoinkin! Tosin mun piti käydä kokeilemassa, kuinka vähän enää nousee painoja kuntosalilla, mutta päädyinkin sitten juoksulenkkiin testaamaan nilkan kunnon. Yllättävän hyvin lenkki meni: vain ylämäet piti kävellä, niissä sattui inhottavasti nilkkaan. Pientä kummastusta herätti se, kuinka hyvin jaksoin juosta, vaikka edellisen kerran kävin kiertämässä urheilupuiston juoksupolkua joulukuun puolessa välissä. Liekö hyvään kestävyyteen vaikuttanut Alppi-ilmaston aiheuttama punasolujen määrän kasvu (olimme kuitenkin viikon 2000 metrin korkeudessa) vai lääkärin määräämät flunssalääkkeet, jotka ovat kiellettyjä aineita doping-listalla (joita en tosin ole viikkoon enää popsinut). Joka tapauksessa oli hyvä juosta ja mieli on nyt virkeä ja lihakset hieman väsyneet. Lisää tätä, kiitos!

maanantai 26. tammikuuta 2009

Voorbij

Jaksan edelleen olla ihan huumassa hollannin kielestä. Se on ruma, mutta mielenkiintoinen kieli ja kun sitä on nyt oppinut ymmärtämään koko ajan paremmin, niin se vie ihan täysin mukanaan!

Jälleen kerran:

Marco Borsato: Voorbij




Ik voel je, om me heen, ik denk alleen aan jou
Ik hoor je stem
Ik zie je, overal, ik neem je altijd mee waar ik ook ben

Zo tastbaar en zo dichtbij, hou jij je vast aan mij

Waar ik ben, daar ben jij, je bent eigenlijk nooit weggeweest
Als een schaduw volg je mij
Door m'n huis, door m'n hoofd, ik zou vrij zijn maar dat ben ik niet
Het is wel over, maar nog niet voorbij

Ik weet niet, wat het is, maar ik mis je zo, wat ik ook doe

Onzichtbaar, maar zo dichtbij, hou jij je vast aan mij

Waar ik ben, daar ben jij, je bent eigenlijk nooit weggeweest
Als een schaduw volg je mij
Door m'n huis, door m'n hoofd, ik zou vrij zijn maar dat ben ik niet
Het is wel over maar nog niet voorbij

Zijn jouw dagen zonder mij beter dan ons leven samen

Ik mis je, dag en nacht zo onverwacht

Waar ik ben, daar ben jij, je bent eigenlijk nooit weggeweest
Als een schaduw volg je mij
Door m'n huis, door m'n hoofd, ik zou vrij zijn maar dat ben ik niet
Het is wel over maar nog niet voorbij

Kylkiluu

Olen kuullut (urbaaneja) tarinoita siitä, että kylkiluu voisi murtua yskiessä. Onko näin? Ensin oli selvästi lihas kipeä, mutta sitten köhin taas lisää ja ja kuului hassu naps ja sattui eritavalla. Ja nyt sattuu vieläkin edelleen, ei pysty edes kunnolla nukkumaan toisella kyljellä. Ja yskiminen oli paikoittain niinkin hurjaa, että tuntui, jotta sisukalut tulevat suun kautta ulos!

Onneksi köhä on helpottunut! Toivottavasti kylki parantuu pian. Ja nilkka. Se on edelleen vähän pipi välillä ja huonosti kontrolloitavissa.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Vieroitusoireita


Terveyttä osaa arvostaa eniten silloin, kun ei ole terve ja liikuntaa/urheilua silloin, kun siihen ei ole kykeneväinen.

Alpeilta lähdettäessä yöllä, minulle tuli yskä. Se on yskä on ollut sitkeä tähän päivään asti ja muuttanut pahuusasettaan koko ajan. Kävin tiistaina lääkärilläkin sen takia, mutta pelkkää flunssa kuulemma on. Oma diagnoosini on, että minulla on vieroitusoireita Alppi-ilmastosta. Voisiko minulle siis kirjoittaa "lääkkeeksi" parin viikon loman Alpeilla sairaskulukorvauksen piikkiin? Oikeasti tämä on alkanut tympimään aivan täysillä! Yskä ei ota loppuakseen ja kylkeen sattuu ihan mielettömästi. Olen syönyt kohta kaksi viikkoa erilaisia Läkerol-pastilleja ja kurkkukarkkeja ja uhmannut niissä kaikissa askeissa olevaa tekstiä: "Liiallisella käytöllä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia".

Hieman alkaa risomaan myös se, etten ole päässyt harrastamaan liikuntaa ja nostelemaan puntteja ja hikoilemaan BodyPump-tunnilla. Tosin BodyPump-tunnille en taida ihan hetkeen muutenkaan uskaltaa osallistua nilkan takia. Ja juoksemaankin tekisi jo kovasti mieli, mutta ei niin ei. Tammikuun salimaksu taisi mennä täysin hukkaan. Tässä tilanteessa taas tajuaa sen, kuinka paljon voimaa, tarmoa ja positiivista energiaa urheilusta saa.

Muuten kaikki on loistavasti. Elämä hymyilee kovinkin leveästi :D.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Uusi vuosi, uudet kujeet - tosiaan!

Ei voi muuta sanoa, kuin että uusi vuosi on pyörähtänyt vauhtiin vauhdikkaammin kuin olisin odottanut. Ranskan-matka on ollut ehdottomat yksi parhaista reissuista, missä olen ikinä ollut. Alppien jylhyys sai tämänkin tytön useasti hiljaiseksi. Korkeimmilla huipuilla käydessä oli mahtavaa, kun siellä ei ollut niin paljoa ihmisiä ja sai kuunnella vuorien hiljaista hengitystä auringon paisteessa. Taisin todellakin jättää palan sydämestäni sinne.

Matkalla pidin myös tilastot kunnossa ja venähdytin nilkasta nivelsiteet, mutta onneksi yhden lepopäivän jälkeen pääsin vielä vikana päivänä rinteeseen. Nilkka on edelleen hieman kipeä, mutta kyllä se paranee, kun jaksan vain malttaa olla säheltämättä sen kanssa liikaa. Täytyy sanoa kuitenkin, että ranskalaiset lääkärit eivät ole kovinkaan palvelualttiita. Kesti yli puoli tuntia saada kipulääkettä tms. Ja onneksi hoidin ensiavun itse (KKK), koska nilkkani ei saanut minkäänlaista käsittelyä lääkäriltä. Niin. Pyf.

Arkeen palautuminen on kestänyt turhan pitkään ja ensi viikon tenttikin tuntuu olevan kaukana. Vaikea tarttua koulujuttuihin kiinni loistavan, rentouttavan ja antoisan loman jälkeen.

Ja sitten hieman kuvia! Ne ei ole järjestyksessä, kun en jaksanut laittaa niitä.

Lasien läpi näytti tältä. Tämä hetki oli yksi parhaista rinteistä. Hiljaisuus ja jylhyys.

Aika korkealla oltiin. Noin 3200 m.

Ylöspäin menossa (3400 metriin), mutta piti ensin hieman pudottautua alaspäin.

Pään vasemmalla puolella Mont Blanc. (ei Everest, niin kuin aina sanon...)

Menomatkalla päästiin Sveitsiin asti, ennenkuin oli pakko pysähtyä kultaisille kaarille. Itse jätin kuitenkin syömismahdollisuuden käyttämättä ja sen sijaan kävin virkistämässä puutuneita jalkoja pienellä juoksulenkillä Mäkin ympäri. 34 tuntia bussissa vaatii veronsa.

Viimeisenä laskupäivänä.

Länkkäribileet rikkinäisellä nilkalla. Vaihtoehtona yksinäinen ilta kämpällä... Tuskin!

Vuokrasin sukset ja sauvat.

Kuin taivaassa pilvien päällä!

Korkealla.

Tahtoo takaisin tuonne...

Näköala kämpän parvekkeelta. Ei hullumpi. Kylän nimi oli Belle Plagne ja sijaitsi 2050 metrin korkeudella merenpinnasta.

Ei kiva.


P.S. Lisää kuvia kuvatuksissa.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

The dream resort - Paradiski!

Lyhyesti:

Reissu oli aiiiiiivan mahtava! Mikä paratiisi ♥!

Kirjoitan lisää ja laitan kuvia, kun ehdin. Viikonloppuna viimeistään.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...