Arkea ja juhlaa

Toukokuu on alkanut hämmentyneissä merkeissä. Luontoäiti ei ole ihan varma, mikä vuodenaika on kysessä: taivaalta on tullut räntää, rakeita ja vettä, mutta aurinkokin on paistanut kivasti.

Vapun vieton suhteen ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta vappuaatto vierähti tuttavaperheen luona. Aattona paistoin elämäni ensimmäisen kerran munkkeja ja niistä tulikin aivan mielettömän hyviä. Ohjeessa oli, että taikinasta tule 40 munkkia, mutta minä sain aikaan vain 19. Viime vuonna ostin jo paistorasvatkin valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä munkkeja, mutta se paistaminen on aina tuntunut hankalalta. Sitähän se ei ollut. Rasvan lämpötila oli aika helppo saada sopivaksi ja pysymäänkin vielä siinä. Valmiista munkeista tuli jopa mieleen Oululaisen munkit, joita käytiin yläasteella ostamassa viereisestä tehtaanmyymälästä. Aika hyvin!

Vappupäivänä syötiin Väinön kanssa nakkilounas. Kuinka monta lasta tiedätte syövän lautaselta ensin kasvikset, vaikka nakkejakin olisi tarjolla? Toisaalta, tämä oli ehkä toinen kerta, kun Väinö sai kotona nakkeja. Päiväkodista en tiedä, makkaraa siellä ainakin on ollut.

Vapun päivän räntää.

Mentiin silti ulos.

Ja vappulounas.

Frisbeegolf

Mä olen niin hurahtanut tähän lajiin :) Vielä kun osaisi sitä paremmin. Tajusin juuri, että olen määrittänyt oman taitoni niiden parhaimpien heittojeni kautta, vaikka aika vaihtelevaahan nuo heittotulokset vielä ovat. Käytiin Väiskin kanssa perjantaina "retkellä" metsäisellä frisbeeradalla. Metsä jo itsessään oli elämys. Mukana ollut "Nanne" sai ensimmäisellä väylällä jäädä kiekkokassiin ja Väinö heitteli sitten loput väylät minun markkereillani.

Retki oli ihan onnistunut, sillä Väinöä kiinnosti kalliot ja kiipeily, luonto yleensä. Yleensä ollaan pihalla vain hiekkaisella leikkialueella tai puistossa, joten nämä metsämaisemat ja heittely kiinnostivat kovasti. 9 väylää tuntui olevan ihan sopiva pituuskin, sillä saatiin kierrettyä se tunnissa. Lopussa jouduin kyllä kantamaan Väinöä jonkin verran, mutta olin siihen varautunut.

Tiimatolla.

"Eiiii eiiii!" Kiekot eivät lentäneet koriin
ja Väinö heittäytyi maahan :D.

Mehutauko!

Värikylpy II

Muistattehan Väinön värikylvyn? Tätä tämä sormiväreillä maalailu taitaa nyt olla :). En edes uskalla siirtää toimintoa keittiön pöydän äärelle. Mitähän siitä seuraisi? Ihanaa, kun toinen osaa olla luova.

Vappuaaton bodypaintingiä.

Luovuudesta puheen ollen, olen kateellinen kaksivuotiaalle: miten hän näkee yksityiskohdat ja siitä, mitä hän niillä mielikuvituksessaan tekee. Kalliolta löytyi yhtäkkiä liukumäki, leivistä tulee syömisen edetessä laivoja, kuita, laskuvarjoja, puhelimia, mitä tahansa. Miksi tuo kaikki katoaa aikuisena? Äitinä oppii niin paljon uutta, kun katsoo lapsen kehittyvän. Tai "uutta". Eiköhän sitä itsekin ole joskus ollut samanlainen.

Sisäleikkipuistossa

Eilen päivällisen jälkeen Väinöllä tuntui olevan todella paljon käyttämättä jäänyttä energiaa. Suuntasimme pitkästä aikaa Leaf-areenan lasten sisäleikkipuistoon. Väinölle ei enää kelvannut 0-3 -vuotiaiden puoli, vaan hänen oli päästävä seikkailemaan isojen puolelle. Aluksi katselin alhaalla, kun hän paineli siellä pitkin poikin, koko ajan oli kuitenkin näköyhteys. Yhtäkkiä Väinö päätti laskea pitkää kierteistä liukumäkeä alas "kolmannesta" kerroksesta. No, itkien tuli putkesta ulos, taisi HIEMAN säikähtää, mutta heti lähti uudelleen juoksemaan ja kiipeilemään. Sitten kuului itkua, kun hävitti näköyhteyden jossain kolmoskerroksen uumenissa. Ei auttanut muu kuin kivuta itse kiipeilemään ja halimaan. Sen jälkeen mentiinkin peräkkäin :). Hyvä niin. Tuli itsellekin hiki.

Tästä tuli...

Tämäkin aiheutti heiluessaan vähän jännitystä.

"Äitiii, tuleee."

Yöllä Väinö puhui unissaan: "Hyppii, hyppii, hyppii." Taisi prosessoida päivän tapahtumia.

Vaiheet: Äiti

"Äiti tekee."
"Äiti auttaa."
"Äiti pukee."
"Äiti riisuu."
"Ei isi. Äiti."
"Ei isi."

Äiti, äiti, äiti, äiti. Puuuh. Samalla lyödään, kun kielletään ja koetellaan muutenkin. Äitiä rakastetaan ja äitiä satutetaan. On rankkaa irtautua äidistä, koska äiti on varmaan niin ihana :). Mutta tämähän on vain joku vaihe? Eikö? Näihin vaiheisiin ei kyllä voi ikinä valmistautua millään tavalla. Toisaalta se on antoisaa, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Ei tarvitse jännittää, että miten hommat hoituu. Minä olen pitkästä aikaa halunnut seurata edes yhtä sarjaa niin, että näen sen joka viikko lähetysaikaan: Masterchef. Silloin minä en nukuta. Paitsi tänään. "Äiti nukuttaa."

Ei sillä ettenkö rakastaisi olla lapseni kanssa, mutta tämä äitiäitiäiti tuntuu joskus ehkä jo vähän koomiseltakin ja rankkaahan se on. Joko minä teen kaikki tai kuuntelen sitä äiti-huutoa ja itkua.

Illalla oli pakko lähteä lenkille piiiiiiiiiitkästä aikaa. Olin jo noin kuukausi sitten ostanut kävelysauvat vaatehuoneesta eteiseen itselleni vinkiksi, että niitäkin voisi taas käyttää. Tänään niille löytyi käyttöä, kun päivä tuntui jokseenkin raskaalta.

(Tämä siis ei ollut mikään valitusteksti vaan tällainen toteamusteksti tämän hetkisestä arjesta.)

Todellinen värikylpy

Tänään maalattiin sormiväreillä pitkästä aikaa. Väinö tykkää maalata, mutta tänään suurinosa maaleista menikin muualle kuin paperille. Me maalataan noilla sormiväreillä AINA kylppärissä, koska en tiedä, miten tuon pojan saisi maalaamaan siististi tai edes siistimmin :). Vesiväreillä voi sentään värittää pöydän äärellä.

Täytyyhän ne hiuksetkin...

Valmis!

Vieläkin naurattaa tämä ihana mörkömaalaus vai mikä hirviö se nyt oli. Ei ihan selvinnyt :).

Enneunia

Näin viime yönä unta, että sain kaksi työpaikkaa aivan pienellä viiveellä ja minun olisi pitänyt olla molemmissa yhtäaikaa. Tänään minulle soitettiin toisesta vuokratyöfirmasta, jossa olin käynyt tammikuussa haastattelussa ja tarjottiin töitä. Itse asiassa samoja töitä, mihin olin jo lupautunut kahdeksi viikoksi edelliseen työpaikkaani. Ja samalla nainen kysyi myös kesäsuunnitelmista ja olisi tarjonnut samoja töitä, mihin olin jo alustavasti lupautunut samaiseen paikkaan. Olin niiiiiin toivonut, että tämä enneuni olisi oikeasti poikinut jonkin järkevän työpaikan. En nimittäin haluaisi palata takaisin edelliseen työpaikkaani, sillä se työyhteisö oli niin omituinen, etten todellakaan viihtynyt siellä. Ja olihan ne työtehtävätkin aika ... syvältä.

Tosin tammikuussa näin unen, että voitin lotossa 210 M€ ja jostain toisesta arvonnasta 10 M€, eikä nekään ole vielä toteutuneet...

Alkaa "vähän" tympiä tämä työttömyys.

Pieni taiteilija

Tällaisia tekee varmaan jo kaikki melkein 1 v 5 kk taaperot, jos ovat kynän käteen saaneet. Silti nämä ovat äidistä tosi hienoja :). Varsinkin kun näki sen luomisprosessin. Liki koko paperi sai väriä molemmissa tapauksissa (tai siis käyttämättömiä seinäkalenterin sivuja hyödynnettiin)! Yläkuvassa on muuten keltainen aurinko, jonka käskin Väinön piirtämään.