Herkuttelua

Me päästiin aika pitkälle, ennen kuin Väinölle maistui karkki.

Väinö tykkää pullasta ja keksistä. Väinö on maistanut suklaata ja jäätelöä, mutta ei ole pitänyt niistä. Paitsi Ikean vaniljajäätelöstä (minun piti syödä lastenannokseen kuuluva jälkkärijäätelö, mutta Väinö söikin sen). Karkkia Väinö maistoi ensimmäisen kerran joskus keväällä tai kesällä, kun oltiin koko perheen voimin Filmtownissa ja Väinö ehti jossain välissä nappaamaan muutaman hedelmäaakkosen. Sylki kylläkin pois.

Ostin kaupasta Porvoon herkun lakuja piparkakkutalon koristeeksi. Väinö bongasi pussin jo kärryyn heitto vaiheessa. Koska oltiin kahdestaan kaupassa ja kaikki toiminta vie pois sen ylimääräisen häslingin, Väinö auttoi minua pakkaamaan ostokset ja hän bongasi karkkipussin uudelleen. Ja piti sitä kotiin asti kädessään. Hän olisi halunnut syödä siitä heti, sillä oli ruoka-aikakin. Onneksi söi kuitenkin ensin ruokaa, mutta jälkiruoaksi annettiin pari pientä palaa. Yllättäen lakritsi maistui. Ei kyllä pyytänyt lisää.

Eilen sain vihdoin valmiiksi piparkakkutalon ja tänä aamuna hän ehti närppiä jo karkkeja ennen kuin ehdin ottaa piparkakkutalon pois pöydältä. Odotettavissa siis lisää karkkikiistoja :). Karkkipäivää ei silti kyllä vielä tule.

Onhan hän jo iso poika jo.

Porvoon herkkuja.

Pipareita omasta ja kaupan tuoretaikinasta.
Tunnistatko mitkä on mitäkin taikinaa?

Talo edestä...

... ja takaa.

Koska katto ja seinät ovat eri taikinaa, ne myös kohosivat uunissa eritavalla. Katto näyttää kutistuneelta, siihen kyllä piti tulla räystäät.

Kuivaksi opettelua

Ostin hetken mielijohteesta Väinölle kalsarit. Tänään olikin otollinen aika harjoitteluun, kun päiväunien jälkeen Väinö kertoi, että on pissihätä. Pissi tulikin pottaan ja sen jälkeen laitettiin kalsarit. Parin tunnin päästä ne kastuivat, mutta tuli siinä välissä pari pissiä pottaan :).

Töitä

Työt elintarviketehtaassa loppuvat ensi viikon jälkeen. Jihaa! Viime aikoina olen jo hieman alkanut viihtymään siellä. Minut vaihdettiin toiseen ryhmään noin 1,5 kuukautta sitten ja sen myötä en ole joutunut kuuntelemaan erään venäläisen naisen viiltäviä kommentteja. Aina joutui olemaan varpaillaan, mitä se mahtaa sanoa ja millä tuulella se on. Sen jälkeen en myöskään ole nähnyt unta töistä... Ehkä siirto olikin hyvä juttu, vaikka jouduinkin samaan porukkaan minua kesällä kiusanneen naisen kanssa. Hän olikin ymmärtänyt, että minulle ei kannata pottuilla. Ainakin on ollut ihan mukava nyttemmin.

Sain myös uuden työpaikan vuokratyöfirman kautta ja se alkaa tammikuussa jossain vaiheessa. Ihan mielenkiintoista, mutta aivan erilaista homma mitä ikinä olen tehnyt. Pääsen terminaalivarastoon työskentelemään duunarina (sellainen olen myös nyt). Kiirettä kuulemma pitää, mutta palkkauskin on sen mukainen - paljon parempi mitä nyt saan. Samalla voin etsiä oman alan töitä, sillä työ on määräaikainen ja riippuu millaisen sopimuksen saan tehtyä. Huhtikuuhun asti pitäisi olla hommia, mikäli pärjään työssäni :). Minulla on periaate se, etten jää kotiin odottamaan oman alan töitäni, vaan haluan olla työelämässä, vaikkei niitä omia töitä olisikaan.

Kohti uusia tuulia, mutta vietetään ensin mukava, rauhallinen ja leffantäyteinen joululoma!

Tuloksia

Jos kehuu, niin eihän se käänny meitä vastaan?

Viikon aikana ollaan päästy tuossa "unikoulussa" sellaiseen tilanteeseen, että Väinö haluaa mennä itse kirjojen lukemisen jälkeen omaan sänkyyn. No siinä sitten edelleen vierähtää tovi jos toinenkin venkuloiden, mutta sitä aikaisempaa muuttoliikettä meidän ja Väinön sängyn välillä ei enää ole.

Väinön puhe on kehittynyt muutamassa viikossa aivan mielettömästi. Joka päivä tulee USEITA uusia sanoja, joita hän vain toistaa perässä tai tietää muuten vain, muttei ole aikaisemmin sanonut. Tänäänkin hän näytti nauravaa Pikku Myytä ja sanoi nauraa. Pian kai alkaa se sanojen yhdistäminen. Hän on alkanut ymmärtämään ja käyttämään myös käsitteitä: täällä, tuolla, tämä, tuonne, jono, rivi jne.

Irtiotto arjesta

Käytiin viikonloppuna Helsingissä Sealife-retkellä ja moikkaamassa sisaruksiani. Oli tosi mukava reissu. Väinö viihtyi menomatkalla autossa oikein hyvin (ensimmäistä kertaa matkusti pitkän matkan ilman unia), tulomatkalla vetäisi sitten päiväunet. Kuten minäkin. Kyllä se taitaa niin mennä, että kun ei itse stressaa reissaamista tai aikatauluja liikaa, niin homma toimii. Tai tietysti pitää vähän pysyä aikatauluissa, muttei kellon tarkasti.

Väinö tuntui viihtyvän Sealifessa hienosti. Hän oppi sanomaan kaloille moi. Oli itsellekin ihan mielekästä, kun ei tarvinnut koko aikaa juosta Väinön perässä, kun huolehtijoita oli monta. Sealifen henkilökunta oli jokseenkin puheliaalla päällä ja kuultiin kysymättä paljon mielenkiintoisia juttuja.

Vähän harmitti, kun ei oltettu järkkärikameraa mukaan ("Kun tuota tavaraa tuntuu olevan ihan tarpeeksi yhden yön reissua varten."), vaan päädyttiin vanhaan digipokkariin, joka mahtuu hyvin käsilaukkuun. Kuvan laadut ovat myös sen mukaisia.

Ulkoilua

Lumiukko!
Iha-haa.

Mitähän näistä keksisi?

Miltä maailma näyttää?

Missäs ne silmät nyt olikaan?

Korvapallerot :)
Anna nallelle pusu!

Sealifessa.

Mureena

Hai!

Isäntä koski merisiiltä. 

Mustekala.

Meduusoja.

Välillä äidinkin sylissä.

Melkein nuijanukutus

Nukutuksen jälkeen tulin olohuoneeseen.

"Mitä sä teit sille?"

"Otin lopulta vauva-asentoon." 

Siis sellaiseen, miten vauvoja pidetään. Sitähän se pieni huusi.

Tänään meni tunti vähemmän kuin eilen. 

Ihan jees.

Zzzzz - unikoulua?

Unikouluako taas? Ehkäpä.

Me nukutaan kaikki samassa huoneessa. Väinöllä on oma sänky. Väinö on tehnyt viimeisen vuoden aikana kuta kuinkin kaikki 16 hammastaan vaihtelevalla välillä. Aina melko kivuliaasti. Minulle on ollut jaksamisen kannalta aika sama, missä hän nukkuu. Viime kuukausina hän on todella useasti nukahtanut meidän sängyssä viereen iltasadun jälkeen. Siitä on sitten siirretty omaan sänkyyn, paitsi kun nuo kulmahampaat tuli, niin on saanut nukkua koko yön vieressä. On nukkunut rauhallisemmin.

Olen sitä mieltä, että kyllä se lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssään, vaikkei sitä sinne heti pakolla opetakaan. Ja on ihanaa nukkua perhepedissäkin.

Viime aikoina tilanne on tosin muuttunut. Muutenkin on uhmaiän mukanaan tuomat kiukkupuuskat alkaneet yleistymään, mutta nukuttamisesta on tullut yhtä tahtojen taistoa. Unilelut lentelee pinnasängyn laidan yli puoleen ja toiseen (sängyt ovat siis peräkkäin) ja varsinainen ralli alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun valot laittaa pois. Ehdin jo ajatella, että Väinö pelkää pimeää. Eilen viimein tajusin. Nyt on tehtävä muutos. Joku järki. Mietin, johtuuko tuo vaeltaminen ja nukahtamisen pitkittyminen jostain muustakin. Rutiinien vähyydestä (ei), liian vauhdikkaasta iltamenosta (ei), liian vähistä haleista (ei), rauhoittumisen vaikeudesta (ei, luetaan aina, Väinö rauhoittuu ja saattaa jopa itsekin kääntää kylkeä ja sanoa nukkuu), liian aikaisesta nukuttamisesta (harvemmin)? Nukkumaan menon epäjärjestelmällisyydestä? Ehkä juuri siitä. Me molemmat nukutamme hieman eri tavalla. Ei ole ollut yhteistä linjaa, jota noudattaa.

Nyt sitten opetetaan ja opetellaan omaan sänkyyn nukahtamista. Sadut luetaan edelleen meidän sängyssä, sitten siirrytään omaan sänkyyn. Sitten ei enää vaelleta. Josko tämä selkeä kaava sitten auttaisi Väinöä hahmottamaan paremmin rauhoittumisen hetken. Ei ainakaan vielä ole, mutta huudoista huolimatta näistä ajatuksista on nyt kahtena iltana pidetty kiinni.

Olen huomannut itsestäni sen, että kun aikaisemmin olen nukuttanut Väinöä niin, että itsekin olen vaakatasossa, alkaa minuakin nukuttaa ja pinnani on lyhyt. Nyt kun itse en ole makuulla, pinnanikin on pidempi. Se on hyvä :).

Siivousvimma

Huonekalujen siirtämisen jälkeen minulle on jäänyt aivan käsittämätön siivousvimma. Kaikki pitää kiiltää, laitan tiskit yleensä aika nopeasti ennen kuin isoa kasaa ehtii kerääntyä (!) ja siivouslistalta on loman ensimmäisen neljän päivän aikana lähtenyt jo puolet pois. Tänään löysin kaupasta taikasienen, kokeilin sitä lieteen ja puunasin sen putipuhtaaksi. Okei, vähän jäi vielä pahimpiin paikkoihin, mutta toimi paremmin kuin aikaisemin käyttämäni keittiönpesuaine, jota sitäkin pidän tosi hyvänä.

Joulu tulee!

Paljastan vielä, etten ole aikuisiässä ollut kovinkaan jouluihminen - meinaan koristelun suhteen. Tänä vuonna olen ostanut jo joulutähden ikkunaan ja muutama tonttukin on esillä. Niitä ei ole kuitenkaan itse hankittu. Lapsea varten sitä joulua tekee. Tai sitten olen tulossa vanhaksi ja nämä koristelut alkaa kiinnostamaan.

Eilen leivottiin ensimmäiset piparit. Minulla on edelleen tallessa yläasteelta saatu pipariresepti ja se on ihan suosikkini. Taikina ja piparit onnistuu aina! Kaupasta ostettu taikina on ollut aina pettymys. Väinölle maistui enemmän taikina kuin leipominen - ei oikein malttanut seurata miten leipominen tapahtuu.

Kunpa lunta sataisi. Täällä päin Suomea on jo tosi varhain iltapäivällä niin pimeää.

Niisk! Ätshiuuuuuu!

Niinhän sitä kävi, että kun vihdoin ja viimein sain töistä viikon lomaa, niin tulin heti kipeäksi. Kauan odotettu flunssa saapui. Väinö tosin oli jo torstaina kipeä, mutta minulle tauti tuli lauantaina. Ja isännälle. Olimme suunnitelleen pääkaupunkireissua tälle viikonlopulle, mutta se täytyi siirtää seuraavalle viikonlopulle. Olin odottanut todella paljon tuota irtiottoa arjesta. Eipä olisi ollut kuitenkaan mitään järkeä lähteä sairaana liikkeelle. Ätshiuuuu!

Olemme epäilleet, että kylpyhuoneessamme on hometta. Saumaukset on vähän repeilleet ja yksi laatta alhaalta rikki, joten kyllä se on mahdollista, vaikka suht uusi talo onkin. Toisaalta olen myös miettinyt, mahtaako ne tummat jäljet saumoissa olla hiustenvärjäysainetta. Sekin on mahdollista. Olemme aika ahkerasti vaihtaneet suihkuverhoa, sillä se menee aina alaosasta ällöttäväksi. Pesukaan ei ole oikeastaan koskaan auttanut. Edellinen verho meni alaosasta myös mustaksi, joka oli yksi syy siihen home-epäilyyn. Ei lähtenyt pois pesussa. No ei kyllä lähtisi se värjäysainekaan. Tummentumat saumauksista lähtee kyllä hankaussienellä, mutta tulee aina takaisin. Homeen voisi toisaalta laskea pois sillä, ettei home haise. Se on hyvä! Joka tapauksessa, tänään saapui uusi suihkuverho.

Ja keittiön matto. Ensin ostin vahingossa liian pitkän (250 cm). Yritin kaupassa arvioida pituutta laskemalla meidän kaapistojen määrän, mutta jostain syystä väärin meni :). Tuli liian pitkä matto. Kävin vaihtamassa, eikä siellä sitten ollut sitä yhtä kokoa (200 cm) pienempää. Ostin sitten vielä vähän pienemmän (150 cm) ja se on ihan ok, muttei täydellinen. Ihanan värinen se on.

Nuo astiajutut kuumottaa tosi paljon, mutta ne maksaa niin paljon, jos meinaa kerralla ostaa useamman! Pitäisi varmaan laittaa ensin vanhat myyntiin vaikka johonkin nettimyyntipaikkaan. Menisköhän ne? En ole koskaan myynyt mitään netissä. Kokemuksia?