Se ensimmäinen kesäloma

No nyt on kyllä blogi kokenut pienen hiljaiselon. Loma meni liian nopeasti - kaksi viikkoa, mitenkäs muutenkaan se olisi mennyt. Lomalta paluu töihin oli niin hektistä, että välillä piti taas muistuttaa olevansa unelmatyössään. Kyllä, olen edelleen unelmatyössäni.

Elokuun alussa olin elämäni ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Olen aina vihannut kysymystä "Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?". Onneksi sitä ei kysytty, mutta on se silti vaikea miettiä, missä haluaa kehittyä, kun perehdytyskin on vielä kesken. Jos nyt on siinä pisteessä missä haluaa, on vaikea katsoa sen pisteen taakse. On hyvä olla ja toteuttaa unelmaansa. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon olen myös oppinut. Sain erityisesti kiitosta siitä, miten olen ottanut projekteja omikseni ja miten tulen toimeen ihmisten kanssa. Tärkeät ominaisuudet on siis kunnossa ajatellen omaa positiota organisaatiossa.

Kesälomalla kävimme koko perheen voimin Itä-Suomessa, jossa on vanhempieni mökki sekä sukuakin vielä. Väinö jaksoi uskomattoman hienosti pitkät ajomatkat, vaikka nukkuikin aika lyhkäisiä päikkäreitä. Juuri automatkat oli itselleni se suurin reissun ennakkohuolenaihe. Hyvin kuitenkin meni! Tässäpä lomamatka kuvina.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Auringonlaskun kauneutta

Botania - Joensuu.

Botaniassa oli kiva juosta viidakossa.

Botanian perhoshuoneessa oli Väinön mielestä vähän jännää. Perhoset lentelivät vapaina.

Susipatsas Joensuussa

Perhepotretti.

Hauska karuselli Joensuussa.

Joensuusta tämäkin :)

Liperin fribarata. Oli pysyttävä väylällä, muuten olisi hävinnyt keikot. Melkein hävisikin.

Mökkirappusilla.

Kuka kuvasi?

3-vuotiaan unelma: pienoisrautatietä tunti!

Väiski ja Topi. Ihanat kaverit.

Matkalla.

Vähän fribaa ja jalkopalloa ja hyttysiä.

Topi ja mummo ui, Väinö melkein.

Pakko niitä lettujakin oli tehdä.

Aila-tädin hevosia katsomassa. "Menkää te muut pois. Minä kyllä hoidan näitä hevosia."

Kotimatkalla Savonlinnan kautta.

Savonlinnassa ehti testata leikkipuistonkin pikaisesti.

Kiertotie. Vitosen kohdalla jonotettiin puoli tuntia jonon liikkumatta kertaakaan.
Syyksi paljastui 8,5 km:n asfaltointityö. 

Kiertotien maisemia.

Oli kiva aloittaa loma reissulla, niin sai hyvin nollattua työajatukset. Toinen lomaviikko meni hujauksessa. Taidettiin pikaisesti käydä Nauvossa, muuten vain nautittiin vapaapäivistä. Muistaakseni :).

Loman päätteeksi vietettiin isännän kanssa 2-vuotishääpäivää. Kävimme Flowparkissa kiipeilemässä ja illalla vielä Down By The Laituri -festerilla kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa. Illan aikana join muutaman siiderin ja totesin, ettei sellainen siiderin litkintä ole enää mun juttu ollenkaan. Tuli vain pöhöttynyt olo. Onneksi vip-teltassa oli kahvia.

Loman jälkeen alkoikin sitten kesähelteet. Viimeisen kolmen (tai neljän) viikon aikana olemme käyneet paljon uimassa Samppalinnan maauimalassa, retkellä Paraisilla ja Kuusiston linnanraunioilla, nautittu lämpimästä ilmasta, palattu arkirutiineihin, käyty sirkuksessa ihmettelemässä Astronautteja ja tänään tehtiin vielä pyöräreissu viimeisenä kesäaukioloaikana Kuralan kylämäkeen ihmettelemään lampaita ja etsimään kätköjä. Ei ollut enää lehmiä eikä heppoja. Ensi viikolla korkataan kesä ja mennään Pingviini-jäätelön 80-vuotisjuhliin Särkänniemeen. Väinön ensimmäinen huvipuistokäynti :).


Nyt näyttäisi siltä, että kesäkelit loppuu ja on aika kääntää ajatus syksyyn. Saa tulla!

P.S. Kuntokuuri on pitänyt ja tuloksia tullut! Jeeee!

Kuulumisia

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Väinön kolmevuotissynttärit saatiin tänä vuonna pidettyä suunniteltuna päivänä - tosin synttärisankari väsähti flunssan kouriin juhlien loppumetreillä. Siinä sitten sairasteltiin koko perhe kaksi viikkoa. Aivan järkyttävän sitkeä flunssa, sillä vieläkään kurkku ei ole normaali ja paha yskä vaivaa. Alkaa tämä jo ottaa vähän hermoon...

Väinö oli jo aikoja sitten toivonut, että synttäreillä tarjotaan jäätelöä - check. Kysyin haluaako hän kakun. Joo, vihreän. Ja päälle V niinkuin Väinö ja sisälle omenahilloa. Check. Olipas helppoa, kun ei tarvinnut itse keksiä!

Väinö toivoi synttärilahjaksi punaisen kitaran.
Sai punaisen ukulelen.

Juhlien ja lääkkeen jälkeen jaksoi vielä hassutellakin.

Synttäreistä alkoi myös kahden viikon kiukkuputki. Aivan joka ikisestä asiasta pienin herra veti herneen nenään ja nosti maailman suurimmat raivarit. Kun itse oli kipeä, viikon päästä olin aivan poikki sekä fyysisesti, että henkisesti. Väinö oli yhden päivän mummilassa hoidossa, jotta me saataisiin levätä. Kotona eteisessä hän sanoi: "Olipas kivaa mummilassa!" ja heittäytyi samantein lattialle makaamaan ja huutamaan. Toivon, että tässä talossa on nyt kiukuteltu koko vuoden edestä ja loppuvuosi olisi levollista.

Väinö on ollut vähän huono leikkimään ihan itekseen. Pahimpana omana sairaspäivänä lököilin Väinön huoneen lattialla seurana ja Väinö leikki itsekseen ainakin tunnin. Enpä olisi muuta jaksanutkaan.

Väinö oppi jo vähän luistelemaankin ihan ilman tukea - eli töpöttelemään. Otettiin sählymaila avuksi, jottei tarvitse pitää kainaloista kiinni (on muuten ihan järkyttävän raskasta eikä auta yhtään). Mailan kanssa vedin eteenpäin ja löytyihän se tasapaino ja lopuksi pääsi itsekin eteenpäin.

Töissä

Töissä on ollut ihan huippua. Olen oppinut todella nopeasti uusia juttuja, sillä vanhoihin työkokemuksiin on ollut helppo peilata. On siis ollut helppo uida työtehtävään, mitä en ole koskaan tehnyt, aikaisemman työkokemuksen avulla. Oikeastaan se on ollut helpompaa kuin olin kuvitellut. Silti on paljon opittavaa. 

Yrityksen tapa toimia sekä huolehtia työntekijöistään on ollut erilaista kuin missään muualla. Aina löytyy nurkan takaa joku standardi tai mittari minkä mukaan tulee toimia, mutta kun ne hyväksyy, on helppo toimia. Työntekijöitä kannustetaan vahvistamaan vahvuuksiaan ja kehittymään - ja mahdollisesti vaihtamaan myös työtehtävää. 

Englantia joutuu käyttämään paljon. Vielä en ole kauheasti joutunut sitä puhumaan, mutta kuuntelemaan ja lukemaan päivittäin. Parin viikon päästä otan vastaan ensimmäiset vieraani Puolasta. Nopeasti jaetaan vastuuta, mutta niinhän sitä oppii.

Kausi auki

Tämäkin kausi on nyt sitten avattu yhdeksän väyläisellä pikkukisalla. Tuli yllättävän hyviä heittoja, vaikka onkin ollut pitkä heitoton kausi. Ilma ja hanki oli aivan täydelliset!

Kauden viimeiset frisbeekisat

Avasin ulkopaikkakuntakisat syksyn viimeisten kisojen merkeissä Vihdin Kaatiksella. Kyseessä oli vain naisille suunnattu kilpailu.

Lähdin aikalailla "pidetään hauskaa heitoista huolimatta" -fiiliksellä kisailemaan, sillä en ole kauden aikana kauheasti treenaillut. Sen verran kuitenkin, että alkukesällä otin askelluksen mukaan heittoihin ja sen mukana tarkkuus on parantunut ja heitot ovat pidempiä.

Sää oli kalsea: vettä tihkutti ja tuuli oli kova. Kisassa heitettiin 12+13 väylää, mikä mielestäni sopii naisten kisoihin tosi hyvin. Väsymystä ei ehtinyt tulla missään vaiheessa. Ensimmäisellä kierroksella samassa poolissa heitti 15-vuotias SM-hopeamitalisti. Heitti kyllä tosi hyvin ja voittikin koko kisan ylivoimaisesti. Ensimmäinen kierros meni yllättävän hyvin. Tuuli vaikutti osaltani enemmän puttauksiin kuin pitkiin heittoihin. Pari kertaa ensimmäinen putti meni selvästi ohi tuulen takia. Toinen kierroskin meni ihan kivasti, tosin metsäväylillä puut olivat liikaa tiellä :). Jos olisin heittänyt kaksi metsäväylää hiukka paremmin, olisin päässyt paremmille sijaluvuille.

Yhteistuloksella 105 olin 18 kilpailijan joukossa 11. Sija oli hyvästä omasta suorituksesta johtuen hieman pettymys. Kuudes sija olisi irronnut tuloksella 99, eli melko tasaista oli. Yritän pitää tämän mielessä :). Mutta olen kyllä tyytyväinen omaan tulokseeni, sillä kerrankin niitä hyviä heittoja osui enemmän kuin huonoja. Jäi hyvä mieli.

Oli ihanaa käydä heittämässä kentällä, missä ei ollut koskaan käynyt. Kaatis oli kyllä korkeuseroineen melkoinen kokemus. Väylillä oli todella jyrkkiä mäkiä, mitä piti heittää ylös tai alas. Kori rinteessä ei muuten ole mikään helppo juttu.

Kirpputori

Sain vihdoin ja viimein varattua kirpparipaikan. Muuton aikana tein valmiiksi laatikoita, joissa oli kirpparille lähtevää tavaraa. Pengoin myös vintillä olevat vauvanvaatelaatikot ja laitoin osan menemään myyntiin.

Ensimmäisenä päivänä kävin ruokatunnilla laittamassa astioita jo hyllylle. En halunnut menettää melkein kokonaista päivää. Ekana päivänä menikin yllättävän paljon tavaraa. Viiden päivän aikana on mennyt ihan kivasti juuri tavaraa, vaatteita tosi vähän. Hinnat yritin pitää sen verran alhaisina, ettei se olisi heräteostoksen este. Riippuen siitä, miten paljon tavaraa jää, mietin jatkoa. Uusi pöytä viikoksi vai tavarat hyväntekeväisyyteen? Jää nähtäväksi.

Syyssateisia kuulumisia

Väinö pääsi vihdoin ja viimein isoon sänkyyn nukkumaan. Pinnasänky alkoi ollakin jo jämpti :).
Pohdittiin pitkään, olisiko sänky jatkettava sänky vai sellainen juniorisänky vai täysmittainen. Lopuksi päädyimme maalaamaan isännän vanhan sängyn. Olinkin haaveillut juuri sen mallisesta sängystä :).

Itse maalausprojekti ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Valitsimme ensin valkoisen kuultomaalin eli sävytetyn kalustelakan, joka oli täysi virhevalinta ensikertalaiselle maalarille. Valui, valui, valui. Toisen kerroksen jälkeen kävin hakemassa peittävän kalustemaalin kaupasta ja anoppikin auttoi lopun maalaamisen kanssa (iso kiitos!). Sängystä tuli kuitenkin siisti. Kiiltävä maali olisi varmasti ollut vielä parempi ja kestävämpi maali tähän projektiin kuin puolihimmeä. Ensi kerralla sitten. Olen niin avuton tällaisissa projekteissa.

Onhan tuo täyspitkä sänky iso, mutta ei mahdottoman iso. Ainakin on tilaa ja on ihanaa lukea iltasatu kainoittain <3.

Yöunilla.

Joskus teininä tuli kerättyä Aku Ankan taskukirjoja ja ne ovat kulkeneet lukuisien muuttojen mukana. Nyt ne ovat päässeet oikeasti esille ja luettavaksi! Nyt ei pikkumies vielä jaksa kuunnella Aku-tarinoita.

Väinö läsähti päiväkodissa pikkukiven päälle ja tuli mustelma silmäkulmaan. Nyt on sitten musta silmä. Kuva vähän huono, kun ei oikein halunnut sitä kuvattavan.

Hei, mä maalaan tätä mun autotallia!

Frisbeenheitossa on tapahtunut pienimmällä hurja kehitys. Kiekko lentää jo yllättävän pitkälle ja jostain kummallisesta syystä jo teknisestikin aika oikein. Tuo isompi mieskin on kehittynyt hyväksi puttaajaksi, minä jankkaan paikallani ja pakitan, sillä en ole jaksanut harjoitella. Taitaa jäädä tämän syksyn seuranmestaruuskisat heittämättä, ettei tarvitse hävetä.

P.S. Meille saapui tällainen Selätin-kopio :).

P.P.S. Tässä jännätään, josko työn jatkosta tulisi piakkoin jotain lisätietoa. Kuukausi vielä sopimusta jäljellä ja opettelen koko ajan uusia hommia... Eikös tuo ole aika selvää?

Oivalluksia askeltamiseen

Kesän tavoitteena on ollut saada frisbeen heittoon mukaan askeleet. Vauhdin kanssa pitäisi saada hieman enemmän pituutta heittoihin. Olen nyt muutaman kerran treenannut näitä askeleita ja kyllähän se on tuonut heittoihin lisää pituutta - mutta myös tarkkuutta. Aikaisemmin kiekko on lentänyt mihin sattuu vauhdinoton kanssa, mutta nyt on mennyt yllättävän hyvin. On ihanaa, että uskaltautuu uuden taidon oppimiseen tässä rakkaassa lajissa. Nyt vain lisää treeniä ja uskallusta, kiekkojen etsintää heinikoista ja hyvää tuulta. Jos vain ehtii ja jaksaa treenata kesän aikana, niin kehitystä lienee havaittavissa loppukesästä. Jäädään innolla odottamaan :).

Hauskaa juhannusta kaikille!

Ei mennyt niin kuin Strömsössä - kesän ekat "isot" kisat

Kevään odotetuin frisbeegolfkisa Annukka Open pelattiin viime lauantaina Turussa. Viime vuonna sain ihan älyttömän kipinän kyseisessä kilpailussa, joka oli ensimmäinen frisbeegolfkilpailuni. Tänä vuonna meinasi käydä toisin päin.

Ensimmäinen kierros - 18 väylää - alkoi sateisessa säässä. Sää onneksi kirkastui loppukierrosta kohden. Peli tuntui melkein heti alusta asti tökeröltä. Finaalissa paistoi aurinko ja tuuli oli kohtalainen ja peli kulki ensimmäistä kierrosta tökerömmin. Pari viimeistä harjoituskertaa oli mennyt surkeasti ja valitettavasti tämäkin kerta meni... Sellaiset väylät, joita olen heittänyt jo useasti 4-5 heitolla (par 3), menivät nyt 5-7 heitolla. Kolmosia tuli vissiin kaksi kisan aikana (27 väylää, kaikki taisi olla par 3). Yhden birdien heitin (JEE!) ja yhden kympin. Tulos oli surkea. Olin 9. En missään nimessä olisi hyvänäkään päivänä kilpaillut kärkisijoista, mutta muutama sija ylöspäin olisi ollut realistista. Harmittaa. Toisaalta, en ole ehtinyt juurikaan treenaamaan, joten kai se sitten näissä heitoissakin näkyi. Kummasti puskat ja puut vetivät kiekkojani puoleensa.

Muutto lähestyy
Löysimme sattumalta halvalla mieluisan kokoisen muuttoauton. Se on nyt varattu. Töistä kannoin vähän pahvilaatikoita ja muutaman olen jo ehtinyt pakkaamaan. Vaatehuoneen tavaroita on päätynyt muuttojätesäkkeihin. Nyt ei jaksa kauheasti sortata tavaraa. Ehkä sitten kun ne laatikot purkaa.

Jännä juttu. Kun olemme etsineet kotia, on tuntunut kaukaiselta ajatukselta tehdä uudesta kodista kodintuntuinen. Kaikki mitä olemme katselleet netistä, ovat tuntuneet vierailta, kaukaisilta. Mikään ei ole kolahtanut niin kuin tämä mihin muutamme. Se tuntuu jo nyt kodilta, vaikkemme ole siellä uudelleen käyneetkään. Olen sisustanut sitä ahkerasti mielessäni ja vuokrasopimuksen liitteenä oli kuvia asunnosta. Väinön kanssa katsellaan joka päivä kuvia uudesta kodista ja keskustellaan. Mitenköhän tämä muutos vaikuttaa Väinöön?

Oih, innolla odotan jo muuttopäivää! Ja ensi viikkoa, jolloin saamme avaimet!

Arkea ja juhlaa

Toukokuu on alkanut hämmentyneissä merkeissä. Luontoäiti ei ole ihan varma, mikä vuodenaika on kysessä: taivaalta on tullut räntää, rakeita ja vettä, mutta aurinkokin on paistanut kivasti.

Vapun vieton suhteen ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta vappuaatto vierähti tuttavaperheen luona. Aattona paistoin elämäni ensimmäisen kerran munkkeja ja niistä tulikin aivan mielettömän hyviä. Ohjeessa oli, että taikinasta tule 40 munkkia, mutta minä sain aikaan vain 19. Viime vuonna ostin jo paistorasvatkin valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä munkkeja, mutta se paistaminen on aina tuntunut hankalalta. Sitähän se ei ollut. Rasvan lämpötila oli aika helppo saada sopivaksi ja pysymäänkin vielä siinä. Valmiista munkeista tuli jopa mieleen Oululaisen munkit, joita käytiin yläasteella ostamassa viereisestä tehtaanmyymälästä. Aika hyvin!

Vappupäivänä syötiin Väinön kanssa nakkilounas. Kuinka monta lasta tiedätte syövän lautaselta ensin kasvikset, vaikka nakkejakin olisi tarjolla? Toisaalta, tämä oli ehkä toinen kerta, kun Väinö sai kotona nakkeja. Päiväkodista en tiedä, makkaraa siellä ainakin on ollut.

Vapun päivän räntää.

Mentiin silti ulos.

Ja vappulounas.

Frisbeegolf

Mä olen niin hurahtanut tähän lajiin :) Vielä kun osaisi sitä paremmin. Tajusin juuri, että olen määrittänyt oman taitoni niiden parhaimpien heittojeni kautta, vaikka aika vaihtelevaahan nuo heittotulokset vielä ovat. Käytiin Väiskin kanssa perjantaina "retkellä" metsäisellä frisbeeradalla. Metsä jo itsessään oli elämys. Mukana ollut "Nanne" sai ensimmäisellä väylällä jäädä kiekkokassiin ja Väinö heitteli sitten loput väylät minun markkereillani.

Retki oli ihan onnistunut, sillä Väinöä kiinnosti kalliot ja kiipeily, luonto yleensä. Yleensä ollaan pihalla vain hiekkaisella leikkialueella tai puistossa, joten nämä metsämaisemat ja heittely kiinnostivat kovasti. 9 väylää tuntui olevan ihan sopiva pituuskin, sillä saatiin kierrettyä se tunnissa. Lopussa jouduin kyllä kantamaan Väinöä jonkin verran, mutta olin siihen varautunut.

Tiimatolla.

"Eiiii eiiii!" Kiekot eivät lentäneet koriin
ja Väinö heittäytyi maahan :D.

Mehutauko!

Värikylpy II

Muistattehan Väinön värikylvyn? Tätä tämä sormiväreillä maalailu taitaa nyt olla :). En edes uskalla siirtää toimintoa keittiön pöydän äärelle. Mitähän siitä seuraisi? Ihanaa, kun toinen osaa olla luova.

Vappuaaton bodypaintingiä.

Luovuudesta puheen ollen, olen kateellinen kaksivuotiaalle: miten hän näkee yksityiskohdat ja siitä, mitä hän niillä mielikuvituksessaan tekee. Kalliolta löytyi yhtäkkiä liukumäki, leivistä tulee syömisen edetessä laivoja, kuita, laskuvarjoja, puhelimia, mitä tahansa. Miksi tuo kaikki katoaa aikuisena? Äitinä oppii niin paljon uutta, kun katsoo lapsen kehittyvän. Tai "uutta". Eiköhän sitä itsekin ole joskus ollut samanlainen.

Sisäleikkipuistossa

Eilen päivällisen jälkeen Väinöllä tuntui olevan todella paljon käyttämättä jäänyttä energiaa. Suuntasimme pitkästä aikaa Leaf-areenan lasten sisäleikkipuistoon. Väinölle ei enää kelvannut 0-3 -vuotiaiden puoli, vaan hänen oli päästävä seikkailemaan isojen puolelle. Aluksi katselin alhaalla, kun hän paineli siellä pitkin poikin, koko ajan oli kuitenkin näköyhteys. Yhtäkkiä Väinö päätti laskea pitkää kierteistä liukumäkeä alas "kolmannesta" kerroksesta. No, itkien tuli putkesta ulos, taisi HIEMAN säikähtää, mutta heti lähti uudelleen juoksemaan ja kiipeilemään. Sitten kuului itkua, kun hävitti näköyhteyden jossain kolmoskerroksen uumenissa. Ei auttanut muu kuin kivuta itse kiipeilemään ja halimaan. Sen jälkeen mentiinkin peräkkäin :). Hyvä niin. Tuli itsellekin hiki.

Tästä tuli...

Tämäkin aiheutti heiluessaan vähän jännitystä.

"Äitiii, tuleee."

Yöllä Väinö puhui unissaan: "Hyppii, hyppii, hyppii." Taisi prosessoida päivän tapahtumia.