Aasinkorva

My treasure.
Kohta tuo tarvitsee vahvemman tukikepin ja kieputuksen. En millään haluaisi leikata sitä ja kasvunopeus on tällä hetkellä aika melkoinen.

Uneton Turussa

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli viimeinen yövuoro tällä viikolla ja eilen ihan mieletön ilma. Enhän mä malttanut nukkua niin kaunista päivää ohi ja niinpä sainkin palautettua vuorokausirytmin yllättävän helpolla. Kävin aamulla vähän kaupungilla ja ensimmäistä kertaa kävin Turun italialaisessa jäätelöbaarissa. Voitteko kuvitella, että JÄÄTELÖBAARIN ulkopuolella odotti kymmenkunta ihmistä viisi minuuttia ennen aukeamista, jotta he pääsisivät jätksille. Siinä oli enemmän aikuisia jonossa kuin mummoja aamulla pankin edessä. Päätin sitten itsekin jäädä joukon jatkoksi, kun kerran jäätelöt oli yhtä muhkeasti esillä kuin Italiassa ja Ranskassa. Hyvää jäätelöähän siellä oli, muttei se kyllä italialaista ollut. Liian suomalainen konsistenssi. Italialainen ja ranskalainen jäätelö on kevyempää, vähän löysempää ja muistuttaa enemmän sorbettia. Esimerkiksi tämän kuvan annoksessa oli suklaa-, vadelma- ja sitruunajäätelöä ja ette voi edes kuvitella, kuinka suklaalta suklaa maistui, kuinka oikean vadelman makuista vadelma oli ja kuinka ihanan raikas sitruunajäätelö oli. Etelässä käytetään selvästi oikeita raaka-aineita. Tai sitten pirun paljon parempia esansseja. Iskä tykkäisi.

No eilinen päivä jatkui rannalla löhöillen. Kävin ekaa kertaa Uittamon uimarannalla ja sehän oli ihan kiva paikka. Uimaan en jaksanut mennä. Illalla kävin vielä katsomassa (vihdoin ja viimein) Sinkkuelämää-elokuvan. Siinä olikin sitten päivä jo pulkassa. Olin vähän ennen kymmentä kotona ja mietin, mitä vielä tekisin, kunnes tajusin, että ehkä olisi aika mennä nukkumaan... Ja hyvin nukuttikin :).

Yövuorossa on ikävä se, että päivät menevät nukkuessa ja mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä. Ikävää on myös se, että juuri kuin rytmiin tottuu, niin viikko on lopuillaan. Ehkä juuri sen takia oli helppo valvoa vähän pidempään. Onneksi on enää yksi yövuoro jäljellä. Aika menee niin nopeasti! Töitä on enää viisi viikkoa jäljellä ja teatterin treenitkin alkaa parin viikon päästä! Ensi viikolla pitäisi mennä taas luovuttamaan verta.

Huomasinpas, että tuosta tylsästä yöstä oli jäänyt tekstiä julkaisematta. Olin vahingossa copy pastennut yhden html-koodin tekstin pätkän päälle. Onneksi oli käsinkirjoitettu luonnos vielä jäljellä :).

Matkatavaroita ja kärpäsiä

Ei ne kärpäset siihen etikka-ansaan menneet. Multa menee hermo niihin! Äkkiä kauppaan katsomaan, mitä sieltä löytyy. Kuulemma myös punaviini on hyvä loukku. Onnistuiskohan se?

Vielä pitää kehua kahta matkatavaraa, mitkä oli mukana reissussa viime viikolla. Enää en lähde ulkomaille ilman käsien desinfektioainetta tai rakonestopuikkoa. Tuo rakonestopuikko oli ihan mahtava, koska ostettiin uudet flip flopit ja niistä tunnetusti tulee rakot isovarpaan ja etuvarpaan väliin. Nyt ei tullut rakon rakkoa! Käsigeeli (Professorin antiseptinen käsigeeli) oli taas tarpeen monessakin tilanteessa, muun muassa ennen ruokailua, ja se meni myös lentokoneessa käsimatkatavaroissa (koko 100 ml).

Banaanikärpäset

Kämppä kuhisee banaanikärpäsiä, eritoten aasinkorvien mullat. Asetin niille ansan: omenaviinietikkaa, vettä ja tiskiainetta. Netissä oli, että tuon pitäisi tepsiä. Toivotaan.

Ja ette usko: joskus nauroin Tiimarista saatavalle maidonvaahdottajalle, mutta sorruin ostamaan sellaisen vieraillessani Ikeassa ja se on AIVAN MAHTAVA! Paitsi että kuitista ei löydy ollenkaan sitä, joten taisin saada sen ilmaiseksi... Kiitos. Omatekemä cappuccino on "melkein" yhtä hyvää kuin Italiassa saatu. Keitä mutteripannussa pari kupillista espressoa. Lämmitä maito mikrossa ja vaahdota se maidonvaahdottimella. Kaada kahvi päälle ja lisää hieman sokeria ja pinnalle kaakaojauhetta.

Olipa kerran tylsähkö yö...

... ja hikinen aamu.

Matkustelun yhtenä ihanana puolena on erilainen kulttuuri. Se ihastuttaa, hämmästyttää, joskus vihastuttaa ja usein tuottaa tilanteita, joissa ei tiedä oikeaa toimintatapaa. Yksi niistä on ravintolassa asiointi; Jätänkö tippiä? Jos kyllä, niin kuinka paljon? Mitä tietyt ruoat ovat? Paljonko vesi maksaa? Tiesittekö muuten, että Ranskassa pizzan päälle ei kuulu juusto, ellei sitä ole erikseen listassa mainittu. Ja että siellä on tapana laittaa chilioliiviöljyä pizzan päälle. Enhän mä tajunnut, että se oli tulista, kun luulin sitä tavalliseksi oliiviöljyksi... Kävimme viimeisenä Nizzan iltana syömässä Nutella-crepet (letut, joissa oli Nutellaa päällä) ja niiden valmistajalla ei ilmeisesti ollut juurikaan hygieniatietotaitoja. Olisi ollut Suomen hygieniapassikoulutus hänelle tarpeen. Matkan aikana tuli syötyä myös panineja yksi jos toinenkin ja taisin samalla oppia syömään basilikaa. Ennen en ole juurikaan välittänyt sen voimakkaasta mausta.

(edit/ apua! seuravasta kappaleesta puuttui piiiiiiitkä pala tekstiä! olin vahingossa copy-pastennu testin päälle html-koodin. nouh!)

Juuri ennen matkaa luin jostain, ettei Nizzassa olekaan hiekkarantoja vaan että ranta on pelkkää kiveä. Olin tietysti hieman pettynyt, sillä olin kuvitellut, että pääsen valkoisille hiekkarannoille lojumaan edes hetkeksi. Cannesissa olikin hiekkaiset rannat, mutta siellä oli myös melkoinen tuuli ja hiekkaa lenteli koko ajan joka paikkaan. Eikä ne Nizzan kivetkään olleet kovin pahoja, kun ne oli niin pyöreiksi hioutuneita. Italiassa taa pakkasimme Comon reissulle rantatamineet mukaan huomataksemme vain, ettei siellä mitään uimarantaa ollut. Ainakaan siinä keskustassa. Tosin uimaan olisi päässyt jo normaalia aikaisemmin sellaiselta aukiolta, kun siellä oli "vähän" vesi korkealla.

Se, ettei matkakohteissamme ollut jumalattomasti näkemisen arvoisia nähtävyyksiä, oli todella rentouttavaa. Milanossa olisi varmasti ollut enemmän kierreltävää, mutta ei me sitten oikein jaksettu. Da Vincin maalamaa Viimeistä ehtoollista oltaisi menty katsomaan, mutta ei saatu lippuja. Ne olisi pitänyt varta kaksi viikkoa aikaisemmin. Näyttely oli siis loppuunmyyty!

Lomalla on rentouttavaa myös se, etten voinut olla koko ajan netissä. Milanon hotellissa oli kyllä nettimahdollisuus. Puhelintakin pidin koko ajan äänettömällä ja sen olisi melkein voinut jättää jopa Suomeen. Välillä on mahtavaa olla täydellisessä informaatiopimeydessä. Ei nimittäin tullut seurattua mitään lehtiä tai uutisiakaan. Mutta miten sitä sortuukin niin usein nettisurffailuun? Joskus voisi tietokoneen sijasta avata kirjan. Niitä on kuitenkin muutama koko ajan kesken. Yksi englannin kielinen pokkari on ollut kesken jo tammikuusta lähtien ja viikonloppuna vihdoin laitoin sen takaisin kirjahyllyyn. Teksti oli liian vaikeaa englantia eikä juonikaan oikein tuntunut lähtevän liikkeelle. Jos muuten kaipaatte rentouttavaa ja levollista lukemista, koittakaa Paulo Coelhon Alkemistia.

Tämän kirjoituksen raakaversio syntyi yöllä töissä. Oli hieman tylsä vuoro ja piti saada itsensä pysymään hereillä. Alkaa jo pikku hiljaa olla ikävä koulua ja älyllisiä haasteita, vaikka onhan tuo työpuuhastelukin ihan kivaa vaihtelua. Silti aivot kaipaavat lisää tietoja ja taitoja.

Sisko kävi reissun päätteeksi vielä antamassa sisustusvinkkejä ja nyt enää odotan, että saan parit huonekalut ulos ja uudet sisään. No, pientä siivousta ja pikkutavaroiden järjestelyä ja tuhoamista tämä huusholli vielä kaipaisi. Kun vain jaksaisi. Jos joku haluaisi ostaa mun CD-tornit, niin olisin tuhannesti kiitollinen. Sana kiertämään!

Myytävänä kaksi valkoista CD-tornia. Korkeus n. 210 cm, leveys 24 cm. Hyväkuntoiset! 230 CD:lle.

Reissua ynnä muuta.

Olin lykännyt leivinpaperin ostamista Citymarketin reissulle, koska siellä on hyvä ja edullinen valikoima kyseisiä papereita. Olin melkein järkyttyä kun niistä kaikista laaduista (ehkä 5-6) ei löytynyt YHTÄÄN valkaisematonta. Mitä hienostelua. Onko sen valmistaminen sitten lopetettu? Yritän myös vähentää omaa talouspaperin käyttöä ja ostin sitä pienempi arkkista paperia.

Tänä aamuna töitten jälkeen raahasin itseni terveysasemalle salmonellanäytteen viemistä varten ja tulomatkalla hain torilta mansikat syksyä varten. No, siinä kun olin jo valvonut tarpeeksi ajatelin, että ehkä mä ne mansikat jaksan pakasteeseekin laittaa. Ja laitoin. Nukkumaan pääsin aamulla klo 9:30. Hyvin nukutti sen jälkeen. Nytpä jääkaapissa odottaa mansikkakakku ja lautasella yövuorolaisen gourmeeateria: broilerpullia ja Apetit-pakasteperunamuusia (valmistettuna).

Reissua

Nizzaa
Kun oma arkipäivän kulkuneuvo kulkee ruisleivällä ja jogurtilla, niin hyvällä omalla tunnolla matkasin lentokoneella etelään ja takaisin. Matka oli kertakaikkiaan onnistunut ja rentouttava. Bradiä tai Angelinaa ei nähty, mutta Sonata Arctican bändi ja roudarit matkustivat samalla koneella Milanoon ja Jyrki Sukula samalla koneella takaisin Suomeen. Kuten edellisessä lauseessa kävi ilmi, lensimme siis ensin Milanoon, sieltä jatkettiin junalla Nizzaan (matkan piti kestää jotain 4 tuntia, mutta toisin kävi) ja lopulta takaisin Milanoon junalla ja takaisin Suomeen lentäen. Päivän retkiä teimma Cannesiin, Monacoon ja Comoon.

Melkein uimassa
Nizza oli ihana kaupunki. Siellä yhdistyi kaupungin vilinä ja ostosmahdollisuus, rannan rentous ja mahdolisuus uintiin ja auringonottoon, hyvät ravintolat ja näköalat... Siellä oli melkein kaikkea ja lyhyet matkat ja hyvät yhteydet lähikaupunkeihin. Seikkailijalle olisi varmasti löytynyt aktiviteettia läheisiltä Meri-Alpeilta. Sekä siskon, että omasta mielestä sinne palataan vielä joskus uudelleen. SUOSITTELEN!

Cannesissa taas oli jollain tapaa rauhatonta, ehkä enemmän turisteja ja ruotsalaisia ja amerikkalaisia.

Monaco oli taas kummankin mieleen: erittäin siisti kaupunki (vaikka mä liukastuin koiran kakkaan...) ja ihanat näkymät ja tunnelmaltaan aivan erilainen kuin Etelä-Ranskan tai Pohjois-Italian pikkukaupungit. Keskellä "pilvenpiirtäjiä" löytyi paratiisipuistoka ja kauppakeskuksen lattiat olivat marmoria. Harmi, ettei sieltä löytynyt sitä miestä, jonka siivelle olisi sinne voinut muuttaa :). F1-ratakin löydettiin vahingossa...




Monacoa <3
Milanon miljoonakaupunki ei sykähdytänyt. Turisteja oli aivan mielettömästi. Olo oli turtunut jo ensimmäisenä iltana ja jalat kipeät.

Niinpä päätimme suunnata 50 kilometrin päässä olevaan, George Clooneynkin suosimaan, kauniiseen Comoon. Kipusimme hissillä vielä 700 metriä merenpinnan yläpuolle Brunate-nimiseen kylään, josta oli huikeat näkymät alas, vaikka olikin aika pilvistä.



Aika tiivis matkakuvaus... pitää taas nimittäin mennä töihin. Reissu oli kuitenkin mahtava ja oli ihanaa taas hetken elää eri kulttuureissa ja puhua ulkomaan kieltä. Siskolta lainattua: Italiaan kannattaa matkustaa jo pelkän jäätelön takia!

^____^

Milan - Nice - Cannes - Monaco - Milan - Como - kotiin.

Huomenna lennetaan taas. Reissu on ollut kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja rentouttava. Suurkaupunki ei kylla ole minua varten. Onneksi tajusimme paasevamme "pikaisesti" junalla Comoon ja valtimme yhden ruuhkaisen paivan miljoonakaupungissa.

Ruokaa on ollut riittamin, kuten myos matkustelua, aurinkoa, lampoa ja rentoa meininkia. Tata on loma parhaimillaan :D. Hassua ajatella, etta sunnuntai-iltana pitaa taas raahautua tyon aarelle. Onneksi valkoinen tyopuku korostaa rusketusta :D.

LOMA!

KORVIKSET!
KYNSILAKKAA!
Paljoa en vaadi, mitä muuta ihminen voi odottaa lomaltaan? No, ehkä Etelä-Euroopan reissua :D.

Tänään tein 16-tuntisen työpäivän reilun neljän tunnin yöunien jälkeen. Yllättävän hyvin jaksoin, vaikka kun 3/4 työajasta oli takana, tuli pieni hepuli ja askarteluintotaidehuuma ja niinpä väkertelin pullon korkista, purkeista, purkkien kansista, oblaateista ja tarrasta sammakon, puun, metallikorin ja maiseman yhdessä työparin kanssa. Voi hulvatonta... Tänään lanseerammesimme myös margariinitanssin... hmmm. Piti hieman keksiä hauskuutta, koska tuo työpäivän pituus ei ollut niin hauska, mutta itepähän siihen lähdin mukaan. Kukaan ei pakottanut.

Angelina, Brad and Nizza

Jos nämä maailmanluokan julkkikset pysyvät vielä reilun viikon Nizzassa, niin mehän saatetaan nähdä ne livenä!