Vaiheet: Äiti

"Äiti tekee."
"Äiti auttaa."
"Äiti pukee."
"Äiti riisuu."
"Ei isi. Äiti."
"Ei isi."

Äiti, äiti, äiti, äiti. Puuuh. Samalla lyödään, kun kielletään ja koetellaan muutenkin. Äitiä rakastetaan ja äitiä satutetaan. On rankkaa irtautua äidistä, koska äiti on varmaan niin ihana :). Mutta tämähän on vain joku vaihe? Eikö? Näihin vaiheisiin ei kyllä voi ikinä valmistautua millään tavalla. Toisaalta se on antoisaa, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Ei tarvitse jännittää, että miten hommat hoituu. Minä olen pitkästä aikaa halunnut seurata edes yhtä sarjaa niin, että näen sen joka viikko lähetysaikaan: Masterchef. Silloin minä en nukuta. Paitsi tänään. "Äiti nukuttaa."

Ei sillä ettenkö rakastaisi olla lapseni kanssa, mutta tämä äitiäitiäiti tuntuu joskus ehkä jo vähän koomiseltakin ja rankkaahan se on. Joko minä teen kaikki tai kuuntelen sitä äiti-huutoa ja itkua.

Illalla oli pakko lähteä lenkille piiiiiiiiiitkästä aikaa. Olin jo noin kuukausi sitten ostanut kävelysauvat vaatehuoneesta eteiseen itselleni vinkiksi, että niitäkin voisi taas käyttää. Tänään niille löytyi käyttöä, kun päivä tuntui jokseenkin raskaalta.

(Tämä siis ei ollut mikään valitusteksti vaan tällainen toteamusteksti tämän hetkisestä arjesta.)

Todellinen värikylpy

Tänään maalattiin sormiväreillä pitkästä aikaa. Väinö tykkää maalata, mutta tänään suurinosa maaleista menikin muualle kuin paperille. Me maalataan noilla sormiväreillä AINA kylppärissä, koska en tiedä, miten tuon pojan saisi maalaamaan siististi tai edes siistimmin :). Vesiväreillä voi sentään värittää pöydän äärellä.

Täytyyhän ne hiuksetkin...

Valmis!

Vieläkin naurattaa tämä ihana mörkömaalaus vai mikä hirviö se nyt oli. Ei ihan selvinnyt :).

Enneunia

Näin viime yönä unta, että sain kaksi työpaikkaa aivan pienellä viiveellä ja minun olisi pitänyt olla molemmissa yhtäaikaa. Tänään minulle soitettiin toisesta vuokratyöfirmasta, jossa olin käynyt tammikuussa haastattelussa ja tarjottiin töitä. Itse asiassa samoja töitä, mihin olin jo lupautunut kahdeksi viikoksi edelliseen työpaikkaani. Ja samalla nainen kysyi myös kesäsuunnitelmista ja olisi tarjonnut samoja töitä, mihin olin jo alustavasti lupautunut samaiseen paikkaan. Olin niiiiiin toivonut, että tämä enneuni olisi oikeasti poikinut jonkin järkevän työpaikan. En nimittäin haluaisi palata takaisin edelliseen työpaikkaani, sillä se työyhteisö oli niin omituinen, etten todellakaan viihtynyt siellä. Ja olihan ne työtehtävätkin aika ... syvältä.

Tosin tammikuussa näin unen, että voitin lotossa 210 M€ ja jostain toisesta arvonnasta 10 M€, eikä nekään ole vielä toteutuneet...

Alkaa "vähän" tympiä tämä työttömyys.

Pikkufribaaja

Miehet kävi tänään vähän heittelemässä. 

* S Y D Ä N *

Lensi kuulemma jo pari metriä :).

YY..

KAA..

KOO..

P.S. Walter Isaacsonin kirjoittama elämänkerta Steve Jobsista on melkoisen koukuttavaa luettavaa. Olin kertonut isännälle, että olisi mielenkiintoista lukea se joskus. Sitten sain sen synttärilahjaksi. Se oli paksu ja teksti todella pientä. Epäilin, jaksanko lukea alkua pidemmälle, mutta jäin siihen koukkuun heti. Suosittelen!

Iso voitto päiväkodissa

Onpas ollut taas ihanat ulkoilukelit! Väinöllä oli aikaisemmin jokin ihme kausi, kun ulkoilu ei kiinnostanut sitten pätkääkään. Aina piti vain päästä syliin. Nyt se on onneksi historiaa. Tällä viikolla nähtiin aivan mielettömän hieno halo. En ole koskaan nähnyt noin isoa ja yhtenäistä!

Päiväkodissa

Jotain Väinö on tainnut oppia päiväkodista. Esimerkiksi lumen syönnin. Eilen päästiin vihdoin siihen tilanteeseen, ettei Väinö itkenyt, kun jätin hänet päiväkotiin. Olin todella ylpeä ja tietysti myös ihmeissäni. Edelleen tuntuu pahalta viedä hänet sinne ja olla itse työttömänä, mutta eipä tätä tilannetta olisi saavutettu vielä pitkään aikaan jos Väinö olisi kotona kanssani. Onneksi ei ole sielä koko viikkoa. Väinö on myös syönyt melko huonosti päiväkodissa lounasta, mutta ilmeisesti tällä viikolla ruoka on maistunut joka päivä erityisen hyvin. Aikaisemmin ollaan saatu antaa hänelle ruokaa heti kotiin päästyä.

Onneksi kotona maistuu ruoka! Ja joskus vähän herkkukin. Juustonaksun maistelija keksi, että naksu on puhelin :) "Aloooo!"

Ja olenhan kertonut hörähtämistäni maustamattomaan jogurttiin? Se on niiiin hyvää hunajan kanssa. Olen saanut sen Väinöllekin myytyä. Enää ei tarvitse ostaa niitä supersokerisia maustettuja jogurtteja. Tai ehkä tääkin on vain kausi ja kohta niitä taas ostetaan.

Tänään oltiin Väinön kanssa mummilassa ja hän tuli yhtäkkiä olohuoneeseen:

"Kurkku söi", hän kertoi, enkä ensin ymmärtänyt kurkku-sanaa. Hän vei minut mukanaan keittiöön, kiipesi keittiöjakkaralle ja naposteli työtasolta löytämäänsä kurkkua. "Kurkku söi." Sinne meni PUOLIKAS kurkku (eikä ruokailusta tainnut olla tuntiakaan).

Nyt myrskyää lunta. Sen jälkeen pitäisi taas tulla kevätsää. Lumen haaskausta, sanon minä.

Kevät! Kevät?

Onpas tämän viikon sääennuste ihan mielenkiintoinen. Täällä on jo käytössä kevätvaatteet, mutta ei ilmeisesti kauaa...

Työttömän arkea on se, että saa ihan itse päättää, että mitä tekee päivällä. Olen vienyt Väinöä hoitoon sen takia, että tottuu siellä olemaan (tänäänkin tuli vielä itku, kun vein) ja toisaalta taas vuokratyöfirman kautta on sitten helpompi lähteä lyhyellä varoitusajalla töihin, kun lapsi on hoidossa. Tänään on ollut ihanan aurinkoinen keli ja kävinkin heittelemässä vähän kiekkoa. Hyvät heitot oli. Hassua, ettei tuo monen kuukauden tauko kauheasti vaikuttanut heittotaitoihin. Nyt sitten vain ahkeraa treeniä ja tulosten parannusta kisoissa. Huomenna onkin jo ensimmäiset naisten kuukausikisat!

Haasteita elämään

Tänään pääsi käymään sillä tavalla, että pääsin istumaan Suomen suurimman frisbeegolfseuran hallitukseen.

Tällainen järjestötoiminta on jossain määrin kiinnostanut jo pitkään, mutta olen aina pohtinut, kuinka paljon se mahtaa viedä vapaa-aikaa. Mietin jo asukastoimikuntaankin osallistumista tänä vuonna, mutta kun se muutto on haaveissa, niin en viitsinyt. Tämä fribajuttu kuulosti hyvältä. Innostuin. Hieman kyllä jännitti äänestyksessä, että mahtaako tällainen noviisi hallitukseen päästä, kun ei ole kauheasti kokemusta moisista jutuista, mutta ihan kivasti sain ääniä. Ehkä siksi, että olin kiinnostunut yhdestä "nakista", mitä tuskin kukaan muu olisi halunnut vastuulleen :D. Mutta nyt meitä on jopa kaksi naista, eli 1/3 hallituksen jäsenistä naisia. Hienoa! Kiva päästä tutustumaan, miten tällaiset järjestöhommat oikein toimii ja vaikuttamaan itsekin oikeasti lajiin ja erityisesti syventymään sen saloihin ja sääntöihin alan kokeneiden harrastajien seurassa. Eikä näin aikuisena ole haittaa siitäkään, että saa uusia kavereita - varsinkin kun kovin moni nykyisistä kavereista ei asu lähellä.

Olen viime kesästä asti ollut melko aktiivinen fribaaja naisten kisoissa Turussa. Vaikka taidot eivät pidemmälle riitä, innostus on edelleen kova. Olen myös mukana järjestämässä tapahtumaa toukokuulle, jolla yritetään saada lisää innokkaita N A I S I A frisbeegolfin pariin. Ja tämä on kyllä hallituksessakin yksi tavoitteitani. Miten lisätä naisharrastajien määrää tässä mahtavassa miesvaltaisessa ulkoilmaharrastuksessa?

Mielenkiinnolla odotan näitä uusia haasteita.

Automerkkejä

"Mikä merkki tuo on?"
"Ööööö. Volvo!"
"Entä tuo?"
"Hmmm. Koda!" (Skoda)
"Entä tuossa?"
"Pappa!" (Honda tai BMW)

Väinö on aika hyvä tunnistamaan yleisimmät automerkit. Lisäksi hän osaa ainakin Toyotan ("Saashi"=Sanni), Fordin, Fiatin ja Volkswagenin... ja tietysti tunnistaa myös Renaultin ("äiti-isi"). Aika nopeasti hän on aina oppinut uudet merkit. Osaa tosin sanoa myös muitakin, muttei välttämättä aluksi tunnista.

Tämä viikko on mennyt päiväkodissa jo hyvin. Edelleen on vähän itkuinen, kun olen hänet vienyt, mutta muuten on jo sujunut hyvin. Huokaus! Jännä juttu on ollut se, että monesti tällaiset elämän muutokset saattavat aiheuttaa lapsen kehityksessä takapakkia. Ajattelinkin jossain vaiheessa, että miten tuon puheenkehityksen oikein käy. No sehän otti valtavan harppauksen eteenpäin samaan aikaan, kun päiväkotipäivät alkoivat olla helpompia. "Äiti hakee", taisi olla hänelle helpottava lause. Vieläpä ensimmäinen kunnon lause.

Hassun hauskaa arkea

Voi Väinö! Hän rakastaa hyppimistä. Meidän käsille.

Videon lähtötilannehan on tämä, vaikka toiselta näyttää.

Taikatalvi

Turun talvi on ollut aika ankea. Tammikuussa oli pari viikkoa kylmää ja luntakin, mutta muuten lunta ei oikeastaan ole ollut (vaikka ensilumi satoikin itsenäisyyspäivänä) ja lämpötila on ollut nollan molemmin puolin. Talvihaalari on silti ollut tosi hyvä keliin kuin keliin. On kestänyt kuraa ja kylmää. 1.3. meidän pihalla ei ollut enää yhtään soraakaan, joten korkkasimme Väiskin kanssa mopokauden.

Pieni muusikon alku

Te tiedätte, että Väinö on aina ollut pianon perään. Tässä mennään nyt. Olenko ylpeä? Arvatkaa!
Videolla näkyy myös Väinön toinen ominaisuus: järjestelmällisyys. Autot laitetaan riviin tai jonoon, mattojen kulmat suoristetaan, keittiön auki jääneet laatikot laitetaan ohimennen kiinni, astianpesukoneen luukku laitetaan kiinni... Pitää varmaan antaa useammin rätti käteen tai muuta järjestelysiivoustehtävää. Tykkää myös imuroida :).

Muskariin? Pianotunneille?

Muuta arkea

Siskoni kävi viihdyttämässä meillä.
"Iikka, Iiiikkkkaaa!"
Kävimme ostoksilla ja päivällisellä ruotsalaisessa tavaratalossa. Uudet verhot (vihdoin!) löytyi olkkariin ja kukkakin taisi meille tulla. Ja mehukannu. Ja muutama kehys. Pöytäliina. Samalla reissulla löytyi myös Kodin 1:stä uusi eteisen matto. Vanha oli muuten hyvä, mutta kun pienen vaunuissa on koiran kakkaa -skenaarion jälkeen pesin sen, sen reunat nousivat ylös ja matto oli teipattava lattiaan kiinni. Not nice. Oltiin kyllä päätetty, että ostetaan uusi matto vasta uuteen kotiin, mutta otti niin paljon päähän, että uusi oli saatava.

Kun sisko lähti kotiin, juteltiin vielä pitkään:
"Iikka. Kotiin. Helsi. Una."

Pullat maistui! Ja varsinkin ne ranet.

"Äitii. Isii. Tätä. Maistaa."
Olihan se sitten kokeiltava. Nyt Väinö ainakin tietää mitä on tulinen, kun se meidän keittiössä tulee aika usein vastaan. Kolme kertaa halusi maistaa ja kivasti joi joka kerta maitoa päälle. Rohkea miehen alku!

Oli ilta, kun Väinö halusi koiran viereensä. Se tuli sitten yöllä myös minun viereeni...

P.S. Uusi yöpuku hankittu pieneksi käyneen tilalle.

Eräänä päivänä ei sitten nukuttanutkaan... Voi jestas! Meinasin jo, että tuleeko ensimmäinen päivä ilman päiväunia, mutta onneksi isäntä pelasti tulemalla kotiin ja sai kuin saikin pikkuisännän rauhoitettua unten maille. Taikasyli, taikatuoli.

Äiti, ei nukuta! Kato vaikka mun silmiä.

Väinö lähtee välillä omalla mopolla kauppaan. Yleensä mukana on joku "laukku" ja hän lähtee ostamaan maitoa. Tällä reissulla pääsi ihan ovelle asti - ei onneksi saa sitä itse auki.

Potkaa

Olenkin unohtanut mainita ruokakokeilusta, jota muutama viikko sitten kokeilimme. Possun potkaa. Oli muuten edullista. Kävimme ihan kauppahallista hakemassa ja potka paistui uunissa noin kahdeksan tuntia. Oi että oli hyvää! Parempaa olisi kyllä ollut ilman sitä vatsatautia...

Kunnon haudutus valurautapadassa.

Kuinka mureaa lihaa!

Joko kaikki meni?

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa kasvislasagnea ja ilmeisesti saan syödä sen ihan ite. Pienempi isäntä ei edes maistanut, isompi ei pitänyt.