Synttärit

Minun piti juhlistaa blogini 10-vuotista taivalta jollakin mukavalla tavalla, mutta maaliskuu on tullut niin vaivihkaa, etten ole sen kummemmin ehtinyt miettiä asiaa. 

10 vuoteen mahtuu järkyttävä määrä erilaisia tapahtumia. 10 vuotta sitten olin 23-vuotias tanssinopiskelija, joka jatkoi nuoruuden päiväkirjan kirjoittamista blogin muodossa. Blogin kirjoittaminen ei ollut tuolloin yhtä yleistä kuin nykyään. Minulla ei ollut kotona edes nettiä. Nyt näpyttelen tätä viestiä puhelimella. 

10 vuotta sitten en tuntenut itseäni yhtä hyvin kuin nyt. Olin epävarma, enkä tuntunut kuuluvan mihinkään. Nykyään minulla on paikka sekä siviilissä että työelämässä. Ihanan tylsä arki :). En kaipaa bileiltoja tai vapaana kulkemista. Rakastan sitä, että ympärilläni on perhe. 

Kymmenessä vuodessa minusta on monien hyvien ja huonojen vuosien jälkeen kasvanut aikuinen. Kaikkea sitä, mitä olen kymmenen vuoden aikana käynyt läpi, ei välttämättä olisi tarvinnut kokea, mutta se kaikki on kasvattanut minua ja antanut arvoa nykyiselle elämälle. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen oppinut on se, että jokaisesta epämiellyttävästä ja vaikeasta asiasta kannattaa aina etsiä myös jokin positiivinen puoli. Vähintäänkin huumorilla. Toinen tärkeä asia on se, että olen oppinut puhumaan avoimesti, myös vaikeista asioista. Helpottaa elämää, kun osaa puhua :)

Vaikka kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon kasvukipuja, on ollut helpottavaa huomata, että joku ihminen on pystynyt huomaamattaan auttamaan niiden yli. Muistan, kun olin seurustellut jo jonkun aikaa entisen poikaystäväni - nykyisen aviomieheni - kanssa, tajusin, etten ollut ajatellut pitkään aikaan epävarmuuksiani. Olin löytänyt kallioni. Ja itseni. 

Olen jo useamman kerran sanonut, että on ihan huippua olla 30 ja plus -vuotias sen sijaan, että olisi 20+. Mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat tulessaan? Ryppyjä ainakin XD !

Kevättäkö jo?

Kohta on jälleen kuukausi vierähtänyt tuosta vain. Tsadam! Omat voimat ovat lähinnä menneet uuden opettelemiseen. Työpäivän jälkeen on yleensä aivan poikki, eikä mitään ylimääräistä jaksaisi tehdä. Tämänpä takia, en halunnut uudelleen frisbeegolfjärjestömme hallitukseen. Hyvä. Pieni helpotus. Pieni riippakivi roikkuu vielä lajiesittelyiden organisoinnin kanssa, mutta toivottavasti saan sen delegoitua jollekin.

Saimme vihdoin ja viimein reivyttyä olohuoneen seinältä keltaiset tapetit ja niiden tilalle valkoista maalia. Vaihdoimme myös raskaan puisen sälekaihtimen verhotankoon ja vaaleaan pimennysverhoon. Olohuoneeseen tuli valoa ja kotoisuutta. Vuokranantajat kävivät vielä laittamassa uudet kattolistat. Laitan kuvia, jahka saadaan kuvattua luonnon valossa.

Ollaan käyty nyt pari kertaa pitkästä aikaa uimassa ja on ollut ihan huippuhauskaa. Väinö rakastaa vettä ja eritoten kellumista. Itse pääsin viikonloppuna uimaan rataakin ja oli kyllä oikein virkistävää. Ollaan käyty yleensä Caribian kylpylässä uimassa, kun se on ollut naapurissa, mutta nythän se ei enää ole. Sain töistä edullisesti uintirannekkeen Impivaaraan ja siellä ollaan nyt käyty. Kiva paikka kolmevuotiaan kanssa.

Tänään menin pyörällä töihin ja heitin Väinönkin samalla päiväkotiin. Aamun työmatkaan meni vastatuulessa ehkä 5-10 minuuttia enemmän aikaa kuin autolla. Ei ollenkaan paha. Työmatka on juuri sopivan pituinen pyöräiltäväksi, päiväkodin kautta noin 5 km.

Nyt kun neljän viikon sairastelu on viimeinkin ohi, olen päässyt kevättavoitteeseeni: kunnon kohottamiseen. Olen myös noudattanut viimeisen viikon "vältä vehnää ja valkoista sokeria" -"dieettiä" ja sillähän lähti viikossa kaksi kiloa (no ok, olen myös urheillut kotona joka ilta). En ole ollut millään totaalidieetillä, koska se ei ole mun tapauksessa mitenkään perusteltua. Turhaan sitä itseään sellaisella kiusata. Kohti kesäkuntoa :).