Odotusta ja odotusta ja odotusta

Viime tiistaina piti olla neuvolakäynti. Edellisellä kerralla neuvolan täti sanoi, että hän saattaa tulla käymään täällä meillä. Ja niin hän sitten tuli. Hänellä on tapana tehdä kotikäynti joko ennen syntymää tai syntymän jälkeen. Täytyy sanoa, että tuo käynti oli kyllä henkilökohtaisin ja paras neuvolatapaaminen koko raskauden aikana. Aina on tuntunut siltä, että ollaan vain yksi odottava pariskunta muiden joukossa ja että se nainen vain näpyttelee tietoja tietokoneelle, eikä pysty samaan aikaan kuuntelemaan, jos on jotain asiaa tai kysyttävää. Nyt oli kerrankin aikaa keskustella tunteista ja koko raskausajasta sekä tunnelmista synnytystä kohtaan. Tuntuu, että Turussa on eri neuvoloiden välillä paljonkin eroa käytännöissä - sekä näissä kotikäynneissä että myös synnytysvalmennuksissa. Kummallista, ettei yhteistä linjaa ole. Valmennuksissa ainakin on eroa sekä määrällä, laadulla (=sisällöllä) että kestolla. Kotikäynnitkin ilmeisesti riippuvat siitä, mitkä ovat käytettävät resurssit. Kummastelin aluksi neuvolan tädin ehdotusta vierailla kotona ennen synnytystä, mutta todellakin se oli mukavin tapaaminen. Ja osamotiivina oli myös se, että häneltä voi kysyä vielä kodin järjestelyistä vauvaa varten. Kehto ja kunnon hoitopöytä saivat kehuja :). "Olette selvästi prosessoineet tätä vauvan tuloa sekä mielessänne, että konkreettisesti, kun olette järjestelleet kodin jo näin valmiiksi ja tehneet vauvalle tilaa."

Minä jatkan vielä odottamista, mutta sintille syntyi viime yönä leikkikaveri. Meillä  oli ystäväperheen kanssa laskettuaika samana päivänä, mutta heidän tyttärensä päätti tulla maailmaan hieman aikaisemmin. Olimme tämän uuden äidin kanssa vielä eilen ostoskeskuksessa ostamassa vauvoillemme tarvikkeita ja vaatteita ja hänellä oli jo silloin supistuksia, mutta koska hän oli myöskin ensisynnyttäjä, ei hän ollut varma, oliko tosi kyseessä vai ei. Eivät he kuulemma kauaa kotona olleet sen reissun jälkeen. Täytyy sanoa, että tunteet ovat olleet tänä päivänä hyvinkin voimakkaasti pinnassa - kuten parin viime viikon aikana muutenkin. Onneksi ei ole ollut tällaista tunnemyrskyä valloillaan koko raskausajan!

Rumilus Monstera

Tunnemyrskyn käytin sitten tänään siivoamiseen ja nyt kiiltää jääkaappi ja uuni :D. Vielä pitäisi yksi liian iso peikonlehti pätkäistä pienemmäksi (en kyllä millään raaskisi, vaikka se on tosi rumasti laitettu), jotta se ei mahtuisi paremmin tänne. Luin jostain, että peikonlehden voi latvoa ja latvotut lehdet voi istuttaa suoraan multaan, jos niissä on mukana ilmajuuria. Niistä tulee sitten mullassa tavallisia juuria. Meinasin kokeilla. Jos kuolee koko jättiläinen, niin ei haittaa. Sitten kuolee. Tänä talvena on melkein kaikki viherkasvit harventuneet tai kuolleet kokonaan, kun lehdet ovat kellastuneet. Ilmeisesti eivät saaneet juurikaan valoa ennen joulua. Silloin olikin melko synkkää koko ajan.

Mitähän sitä keksisi tähän määrittelemättömän pitkäksi loppuajaksi? Yritän käydä ja käynkin kauniilla ilmalla lenkillä. Neulomistakin olen yrittänyt, mutta jostain syystä en jaksa siihen keskittyä juurikaan. Muovipussissa odottaa jo leikattu pala kangasta, josta olisi tarkoitus ommella pikkuiselle lakanat, mutta sitä ompeluosuutta en ole saanut aikaiseksi. Välillä luen. Jotain pientä erilaisuutta ja virkistystä kaipaisin nyt! Mitähän se voisi olla? Ehdotuksia!? Pitäisiköhän käydä askartelukaupassa haalimassa ideoita pieneen puuhasteluun?

Vain vauva puuttuu

Ja vaipat ja muut pikkutarvikkeet... :D Enkä ole pakannut sairaalalaukkuakaan...

Kehto saapui vihdoin kotiimme ja se on kyllä niin hurmaavan ihana ja suloinen!

Kuvassa ei ole niitä pehmusteita, kun niiiden väri on melko sukupuolisidonnainen, enkä halua sitä vielä täällä paljastaa. Virkatun villapeitteen teki isännän äiti. 

Nyt alkaa olla koti sellaisessa kunnossa, että olisin valmis jo sairaalareissulle. Jollain tapaa viime viikonloppu oli eräänlainen rajapyykki tässä äitiyslomassa. Ollaan saatu tehtyä kaikki suurimmat muutokset ja tilanraivaamiset ja nyt on enää pieniä siivouksia ja järjestelyjä tekemättä. Esimerkiksi jääkaappi ja uuni on muutenkin pitänyt siivota jo viimeiset neljä kuukautta ainakin, niin niiden siivouksen voisi tässä joku päivä hoitaa pois alta. Etteivät mene vaan pahempaan kuntoon.

Tänään on ollut kyllä todella tylsä päivä ja liikaa aikaa ajatella (kumoan siis täysin edellisen postauksen aloituskappaleen...) Sen sijaan, että osaisin käyttää ajan rentoutumiseen, olen alkanut jännittämään synnytystä. Ainakin hieman. Aikaisemmat rauhalliset ajatukset koko tapahtumasta sekä siitä, että äitiys tulee luonnostaan, ovat tänään olleet jossain todella pimennossa. Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että osaanko sittenkään luonnostaan mitään, kun en ole ollut vauvojen kanssa juurikaan tekemisissä. Kaipa se kuuluu asiaan, että näitä asioita tulee vaistomaisesti pohdittua. Myös pientä pelkoa vauvan loppuajan hyvinvoinnista on tullut (osittain flunssan takia), vaikka juurihan perjantaina näin sen ultrassa, eikä siellä ollut mitään kummallista. Kai se lääkäri olisi kummallisuudet huomannut. Ja nyt on flunssakin alkanut helpottaa, joten eiköhän huolikin helpotu.

Eteisestä tuli muuten kiva ja toimiva, kun saatiin naulakko seinälle. Uskomatonta oli se, että tuo kermanvärinen seinä oli maalattu jälkikäteen. Kun irroitin seinästä taulukoukun, sen alla oli valkoinen maali. En voi ymmärtää, kuka haluaa noin tylsän värisen seinän vapaaehtoisesti kotiinsa! Varsinkin kun muita seiniä ei ole maalattu. No, ei me nyt sitä alettu sitten maalaamaan uusiksi. Ei sen väriä huomaa normaalissa arkielämässä :D.

Sisustusta

Flunssainen äitiysloma on edennyt mukavasti räkäisestä olosta ja unettomuudesta huolimatta. Eipä ole yhtään niin tylsää kuin ajattelin tämän loman olevan :D. Tekemistä riittää ja yritän muistaa levätäkin. Ja nukkua.

Tulevan perheenjäsenen menopeli löysi lopultakin säilytyspaikan kotonamme. Asuntommehan on hieman ahdas ja jouduimme miettimään vaunujen käytännöllistä sijoituspaikkaa. Kun vaunut sitten saapuivat ja tuossa eteisessä niitä kokoilin tajusin, että nehän mahtuvat hyvin naulakon alle :). Siihen ne sitten sijoittuvat ja takit siirtyvät toiselle seinälle. Kävimme halpakaupasta hakemassa toisen hattuhyllyn (toki vanhakin toimii vielä säilytyspaikkana) ja myös uuden maton, mistä olin haaveillut jo kauemman aikaa. Vaikka en ole mitenkään sisustusfriikki, on musta kiva sisustaa aina silloin tällöin. Eteinen on ollut kahden vuoden sisustusprojekti ja nyt se saadaan vihdoin kuntoon. Jos vain jaksaisi ja viitsisi, niin hakisin myös purkin maalia ja maalaisin kaksi eteisen seinää, jotka ovat tällä hetkellä muista valkoisista seinistä poiketen kerman väriset. Nehän piti maalata jo silloin kaksi vuotta sitten, kun muutimme tähän :D. Eipä ole alun jälkeen juurikaan haitanneet.

Uusi hattuhylly ja naulakko. (Ikea)

Ja matto. (Ikea)

Vielä kun saisi tuon telineen seinälle ja hyllyn makkarin seinälle (ei kai meillä mitään oikean kokoisia ruuveja ole...), niin alkaakin olla sisustaminen valmista. Ja kehdonkin pitäisi kotiutua viikonloppuna. Eilen sain ommeltua sen pehmusteisiin uudet päälliset. Tuli aika söpöt :).

Mua joskus hieman harmittaa se, että juuri Ikeassa on kivoja sisustusideoita ja sopivan linjakkaita huonekaluja. Ja edullisia. Jollain tavalla niiden brändi on alkanut ärsyttää. Toisaalta olen kirjoittanut siitä, että varsinkin lastentarvikkeiden hankinnassa olen halunnut pitkäikäistä käyttömahdollisuutta, mutta sitten muissa kalusteissa on tällä hetkellä sellainen asenne, että ostetaan sitten sinne omaan omistusasuntoon hieman kalliimpia ja laadukkaampia huonekaluja, kun tietää, millaisia sinne sopii. Tähän väliin mainittakoon, että tuo omistusasunto on vielä suuri haave vain, ei mikään ajankohtainen hankinta. Tai ehkä olisikin ajankohtainen, jos meillä olisi siihen varaa :). Uusi sohva olisi kiva saada, mutta katsotaan, päädytäänkö ostamaan jokin "väliaikainen" ratkaisu, vai jaksetaanko odottaa X vuotta.

Kerronpa vielä, että päästävät mut synnyttämään ihan normaalisti. Olen siitä iloinen, sillä olisi panikoinut ja jännittänyt enemmän suunniteltua synnytystä/sektiota kuin sellaista normaalia, minkä alkamisajankohtaa ei tiedä. Eli positiivisella jännityksellä jatkuu odotus :).

30+30+0

Tällä viikolla saavutamme isännän kanssa kumpainenkin 30-vuoden iän. Tuntuu aika paljolta, mutta mitään kriisejä ei ilmassa tunnu olevan. Hyvä niin :). Ja eiköhän tuo maha-asukki vähennä kriisin mahdollisuutta jonkin verran. Itse ainakin luulisin potevani ikäkriisiä, jos en olisi raskaana. Niin, ja ostinhan syksyllä ne kävelysauvat ja jo pari vuotta sitten sain joululahjaksi toivomani rikkaimurin :D. Kävelysauvat eivät tosin ole olleet kovinkaan kovassa käytössä, sillä lukuunottamatta viimeistä viikkoa, vallitsevat sääolosuhteet eivät ole juurikaan houkutelleet ulkoiluun ja enpä mä niiden sauvojen kanssa kovin tehokasta lenkkiä enää pystyisikään tekemään. Kävely kun tuntuu olevan enemmänkin taapertamista. Haaveena on, että kun sintti tulee maailmaan, niin pikku hiljaa voisi aloittaa lenkkeilyn uudelleen.

Vietettiin jo varaslähtöisesti pienet kakkukahvisynttärit perheiden kesken. Sisko tuli auttamaan leipomisessa. Verestettiin pohjoiskarjalaisia juuriamme ja tehtiin kasa karjalanpiirakoita. Nam nam!

Isäntä taas toivoi suklaakakkua, joten sellainenkin sitten syntyi (+muuta pientä naposteltavaa). Päällys on suklaanmakuista sokerimassaa (ei ollut kyllä maku ihan kohdillaan tässä massassa...) ja sisuksena sitruunakiisseliä kahdessa kerroksessa, toisessa lisänä vaniljatuorejuustotäyte (korvasin alkuperäisen ohjeen rahkan Sunnuntain vaniljanmakuisella tuorejuustotyyppisellä kasvirasvavalmisteella) ja toisessa suklaamousse. Ja tietysti kakkupohja kaakaoversiona. Kakku oli tuhtia, muttei kuitenkaan ällöä.

Vielä tarvitsisin harjoitusta tuon sokerimassa käsittelyn kanssa. Ei mennyt ihan tasaisesti päälysen asettelu. Jotenkin en uskaltanut venyttää sitä tarpeeksi, jottei ryppyjä olisi jäänyt. Ja olisin halunnut jotain muutakin väriä tuohon kakkuun sokerimassakoristeiden muodossa, mutta piheys iski, enkä raaskinut ostaa eriväristä sokerimassaa pelkästään koristeiden tekoon. Mihin sen lopunkin olisii sitten laittanut? Ja en mä kyllä siitä massasta koristeitakaan osaa tehdä. Nuokin lehden on tehty muotilla :D. Tartteis päästä jonkun ammattilaisen oppiin.

Opuksissa kehotetaan, että äitiysloma kannattaa käyttää rentoutumiseen ja nukkumiseen, sillä koskaan ei tiedä, koska joutuu lähtemään synnyttämään. Mites kun nukkuminen ei onnistu? Olen nyt kolmena yönä valvonut pitkään ja heräillyt paljon, kun uni ei vain tule. Päivällä en ole uskaltanut nukkua päikkäreitä, kun olen ajatellut, että sitten ne yöunet vasta nukkumatta jääkin. Tänään varmaan otan päiväunet, kun ei tästä tule muuten yhtään mitään. Ehkä pian viikon kestänyt flunssakin vaikuttaa tuohon unen laatuun. Ärsyttää vain se, että nyt kun saisi vielä nukkua, niin sitten ei nukuta. Vai hormonitko ne valmistaa tulevaa äitiä valvomiseen? Ilmeisesti vähän niinkin.

Uusi sänky tuli viime perjantaina ja on tosi ihana (noi uniongelmat ei kyllä voi johtua uudesta sängystä)! Ensinnäkin selkäkivut ovat jälleen poissa. Jo jouluna huomasin, kun vanhempien luona nukuttiin pari yötä jäykemmässä sängyssä kuin kotona, että selkä ei olekaan aamulla ylösnoustessa kipeä. Kivut tulivat takaisin pikku hiljaa, kun nukuttiin taas siinä entisessä pehmeässä jenkkisängyssä. Toinen ihana asia on se, että kylkeä pystyy kääntämään nousematta istumaan siinä välissä :D. Onneksi tämä tila on tilapäinen ja saan "pian" testata sänkyä myös suht normaaleissa olosuhteissa. Ja vitsit, odotan myös sitä iltaa, kun voin käydä nukkumaan X-asentoon MAHALLENI!

Pientä jännitystä loppuraskauteen tuo se, että lääkäri oli viime viikolla sitä mieltä, että mun lantio saattaa olla liian kapea normaaliin synnytykseen. Perjantaina on sitten tarkemmat tutkimukset ja saa nähdä, miten tässä käy. Olen kuitenkin jo koko syksyn henkisesti valmistautunut loppu-urakkaan, joten kyllä se varmasti vähän harmittaisi, jos joutuisin keisarinleikkaukseen. Toisaalta taas turvallisuus menee edelle - ainakin järkitasolla. Tähän asiaan tuntuu yhtäkkiä liittyvän todella paljon tunnetason ajatuksia, että pakko ottaa välillä järki hallintaan :). Pelkään ja jännitän enemmän mahdollista leikkausta kuin normaalia synnytystä. Mutta odotetaan "tuomiota" vielä pari päivää ja tuumastellaan sitten lisää.

Tilkkutäkki

Tilkkutäkki on vihdoin valmis!

Koko noin 110 x 110 cm.

Siinä kelpaa sintin pötkötellä ja harjoitella kääntymisiä :).

 
Silloin kun suunnittelin täkin blokkeja, niin sanoin isännälle, että haluan haastetta ja hän laittoi mut allekirjoittamaan tämän lauseen. Ominaisuuksiini kuuluu silloin tällöin hermojen menettäminen ja kärsivällisyyden pettäminen ja luulin, että hermot saattaisivat mennä useamman kerran. Oikeastaan hermot menivät täysin vasta eilen tuon kanttinauhan kanssa. Pientä epätoivoa aiheutti myös ensimmäisenä valmistamani blokki (vasen yläkulma), joka osoittautuikin haastavimmaksi ommella :). Ideat kuvioihin sain Rosemary Wilkinsonin TIlkkutöiden käsikirjasta, mutta nuo eläinblokit on kyllä ihan omaa käsialaa.

Tuon norsun eläinkangas oli niin kivannäköistä, että kävin ostamassa sitä vielä lisää erivärisenä ja siitä olisi tarkoitus tehdä sintille pussilakana.

Onneksi en lähtenyt tikkaamaan käsin! Muuten täkki ei olisi varmaan ikinä valmistunut. Enkä edes pidä käsin ompelemisesta, koska aina ne langat menee kuitenkin solmuun. Koneella tikkaaminen oli haastavaa, eikä pistojen pituudet todellakaan ole tasaisia, mutta kaukaa näyttää ihan hyvältä.

Täkin taustakankaaksi valitsin beigen pallokankaan, josta olisin halunnut vielä erivärisenä versiona kehdon pehmusteet, mutta kun kävin sitä eilen tiedustelemassa, niin se olikin jo loppunut. Tilkkutäkkikankaat kävin siis shoppailemassa jo joskus loka-marraskuussa.

Eipä sitten muuta kuin seuraavien ompeluiden ja neulomisten pariin :). Siivotakin voisi vielä vähän.

Siivousurakka

Pesänrakennusvietti?
Pahin siivous-/raivausurakasta on nyt ohi. Ensin siivottiin vaatehuone ja järjesteltiin vähän makuuhuonetta niin, että sinne mahtui hoitopöytä (joka myös koottiin). Jotta vaatehuoneesta ylimääräiset säilytettävät tavarat saatiin mahtumaan kellariin, raivattiin sinnekin tilaa tänään. Tiesin, että siellä on monta laatikkoa, joissa lukee "rojua" ja se oli muutenkin jo pidemmän aikaa alitajunnassa myllännyt siivousprojekti. Nyt on osa rojuista heitetty roskiin ja osa laitettu opiskelijoille kiertoon. En jaksa enää kantaa turhaa tavaraa mukanani, joita en ole vuosiin edes muistanut omistavani. Lisäksi joitakin käyttämättömiä elektroniikkalaitteita (esim. vhs-soitin) on menossa Ekotorille kiertoon. Turhaa niitä on varastossa pitää, kun tietää, ettei niille enää täällä ole käyttöä, eikä juuri uudelleenmyyntiarvoakaan ole.

Yhden "aarrelaatikon" sisällöstä oli pakko ottaa kuva.

Siis apua, mitä ihminen säästää! 2 x TUTTIKORVIKSET! Lisa-pinssi (ilman sitä taustaa tietty), mitaleita joistain kisoista (aina kakkonen). Ja toi norsu: se on jostain kengistä, jotka on ollut mulla joskus ekalla luokalla! Kyseinen aarreloota sisälsi myös pienen kourallisen Ruotsin rahaa. Löysin myös vanhan matkapäiväkirjan Meksikon-matkalta vuodelta 1994. Oli melko huvittavaa luettavaa. Sen mukaan KFC:stä saa kaikennäköistä kanasta tehtyä moskaa ja äitin ostamat bikinit oli kaameat (sanottiin niitä kyllä riukupöksyiksi :D). Reissulla ei tainnut muutenkaan maistua meksikolainen ruoka, sillä ilmeisen usein käytiin syömässä joko KFC:ssä ("Iskä kävi hakemassa TAAS kanaa") tai Mäkissä tai vastaavassa pikaruokapaikassa. Kirjoittamisen laadusta kertoo se, että käytiin retkellä Chichen Itzassa maya-pyramideillä, enkä ollut kirjoittanut muuta kuin että ne oli hienoja...

Mitenköhän osaisi minimoida tuollaisen pikkukrääsän keräämisen tulevaisuudessa? Osa koulupapereistakin odottaa vielä jatkokäsittelyä. Olen kyllä tosi helpottunut, että saatiin tuo urakka tehtyä, sillä isännälläkin alkaa huomenna jälleen koulu, eikä se ole enää auttamassa laatikoiden kanssa. Loppu ajan voinkin sitten keskittyä kaikkeen muuhun siivoukseen :D ja käsitöihin, lukemiseen ja ulkoiluun.

Tuli muuten vähän talvi meillekin:

Tänään oli ensimmäistä kertaa tänä talvena yli -10 astetta.

Keho alkaa kaivata jo kunnon liikuntaa. Enhän ole syksyn työmatkapyöräilyn jälkeen harrastanut juurikaan liikuntaa. Välillä olen käynyt kävelyllä ja äitiysjoogassa. Kävelyvauhti ei kyllä enää ole huimaa, mutta on sekin parempi kuin vaihtoehtoinen sohvalla löhöäminen (kyllä mä sitäkin teen - paljon...). Näin yksi yö unta, että olin menossa tuohon viereiseen Caribian kylpylään kuntosalille, mutta jostain syystä kuntosalin tilalla oli tavallinen uima-allas, joten menin uimaan ja kun sain tarpeekseni uinnista, lähdin sauvakävellen kotiin. Selkäkivutkin lievittyvät aina sen jälkeen, kun olen muistanut venytellä. Onneksi tämä isomahaisuus on vain tilapäinen olotila ja pääsin jo "pian" liikkumaan hieman helpommin.

Äippälomalla

Tätähän se äitiyslomalla olo on: valvotaan pitkään ja nukutaan pitkään ja ei tehdä mitään... Haluaisin kyllä mennä aikaisin nukkumaan, mutta unirytmi on hieman lipsahtanut siihen suuntaan, ettei uni tule tarpeeksi aikaisin. Ja koska haluan nukkua ainakin kahdeksan tunnin unet, tulee sitten nukuttuakin pidempään. Toisaalta, sehän on myös minun etuoikeus (ja velvollisuus) vielä nämä seuraavat viikot :D.

Luulin, että tässä vaiheessa mahani olisi jo tosi iso. Onhan se iso ja olo on kömpelö, mutta luulin silti, että maha olisi vielä isompi. Kai se on sitten juuri sen kokoinen kuin pitääkin :).

Alkuloma on mennyt oikeastaan tilkkutäkin tekemisessä. Olin unelmoinut jo ennen raskautta, että jos joskus saan lapsen, niin teen sille lattialle tilkkutäkin, jolla se voi sitten pötkötellä. Nyt tilkkutäkki alkaa olla jo viimeisiä tikkauksia ja huolitteluja vaille valmis. Kun olin saanut päälikankaan valmiiksi ja asettelin vuoren väliin, luulin että täkistä tulee täkin sijaan tilkkutatami, niin paksulta se näytti. Nyt kun tikkaukset on melkein tehty, niin on kyllä peiton paksuuskin tiivistynyt sellaiseksi, että kai sitä voi täkiksi sanoa. Tässä projektissa on saanut heti alkujaan heittää perfektionismin syrjään ja tyytyä siihen, mitä tulee. En ole nimittäin koskaan tehnyt tilkkutäkkiä, vaikkakin viimeksi 90-luvulla ala-asteella taisin jonkinmoisen tilkkutyön tehdä. Olisikohan ollut tyyny.

Käytiin tänään taas huonekalukaupoilla. Täytämme isännän kanssa nyt tammikuussa kumpikin 30 vuotta ja sen kunniaksi hemmottelemme itseämme uudella sängyllä (kiitos äidille ideasta ja lahjasta!). Iskussa oli mukavat -40% alennukset, joten uskon ainakin, että saimme myymäläpäällikön johdolla itsellemme sopivan vaihtoehdon - ehkä siis hieman paremmankin kuin aluksi olin haaveillut. Olimme pohtineet jopa ihan "oikean" sängyn ostamista joustinpatjoineen, mutta päädyttiin lopulta siihen vaihtoehtoon, että runkopatja- tai jenkkisänky meille tulee. Myyjä avarsi ajatusmaailmaani kertomalla, että jos jämäkän sängyn haluaa, niin jenkkisänkyä ei kannata ostaa. Näinhän se on. Miksipä en ole ennen tuota tajunnut, vaikka viimeiset viisi vuotta olen nukkunut jenkkisängyssä ja pehmeähän se on. Liiankin pehmeä. Eli täällä olisi pian yksi ylimääräinen superpehmeä jenkkisänky roskalavalle menossa, ellei joku sellaista halua itselleen täältä hakea.

Ja olihan sänkyostoksilla pakko testata myös ne Tempur-sängyt... Oih, jos sellaiseen olisi joskus varaa!