keskiviikko 18. tammikuuta 2012

30+30+0

Tällä viikolla saavutamme isännän kanssa kumpainenkin 30-vuoden iän. Tuntuu aika paljolta, mutta mitään kriisejä ei ilmassa tunnu olevan. Hyvä niin :). Ja eiköhän tuo maha-asukki vähennä kriisin mahdollisuutta jonkin verran. Itse ainakin luulisin potevani ikäkriisiä, jos en olisi raskaana. Niin, ja ostinhan syksyllä ne kävelysauvat ja jo pari vuotta sitten sain joululahjaksi toivomani rikkaimurin :D. Kävelysauvat eivät tosin ole olleet kovinkaan kovassa käytössä, sillä lukuunottamatta viimeistä viikkoa, vallitsevat sääolosuhteet eivät ole juurikaan houkutelleet ulkoiluun ja enpä mä niiden sauvojen kanssa kovin tehokasta lenkkiä enää pystyisikään tekemään. Kävely kun tuntuu olevan enemmänkin taapertamista. Haaveena on, että kun sintti tulee maailmaan, niin pikku hiljaa voisi aloittaa lenkkeilyn uudelleen.

Vietettiin jo varaslähtöisesti pienet kakkukahvisynttärit perheiden kesken. Sisko tuli auttamaan leipomisessa. Verestettiin pohjoiskarjalaisia juuriamme ja tehtiin kasa karjalanpiirakoita. Nam nam!



Isäntä taas toivoi suklaakakkua, joten sellainenkin sitten syntyi (+muuta pientä naposteltavaa). Päällys on suklaanmakuista sokerimassaa (ei ollut kyllä maku ihan kohdillaan tässä massassa...) ja sisuksena sitruunakiisseliä kahdessa kerroksessa, toisessa lisänä vaniljatuorejuustotäyte (korvasin alkuperäisen ohjeen rahkan Sunnuntain vaniljanmakuisella tuorejuustotyyppisellä kasvirasvavalmisteella) ja toisessa suklaamousse. Ja tietysti kakkupohja kaakaoversiona. Kakku oli tuhtia, muttei kuitenkaan ällöä.


Vielä tarvitsisin harjoitusta tuon sokerimassa käsittelyn kanssa. Ei mennyt ihan tasaisesti päälysen asettelu. Jotenkin en uskaltanut venyttää sitä tarpeeksi, jottei ryppyjä olisi jäänyt. Ja olisin halunnut jotain muutakin väriä tuohon kakkuun sokerimassakoristeiden muodossa, mutta piheys iski, enkä raaskinut ostaa eriväristä sokerimassaa pelkästään koristeiden tekoon. Mihin sen lopunkin olisii sitten laittanut? Ja en mä kyllä siitä massasta koristeitakaan osaa tehdä. Nuokin lehden on tehty muotilla :D. Tartteis päästä jonkun ammattilaisen oppiin.

Opuksissa kehotetaan, että äitiysloma kannattaa käyttää rentoutumiseen ja nukkumiseen, sillä koskaan ei tiedä, koska joutuu lähtemään synnyttämään. Mites kun nukkuminen ei onnistu? Olen nyt kolmena yönä valvonut pitkään ja heräillyt paljon, kun uni ei vain tule. Päivällä en ole uskaltanut nukkua päikkäreitä, kun olen ajatellut, että sitten ne yöunet vasta nukkumatta jääkin. Tänään varmaan otan päiväunet, kun ei tästä tule muuten yhtään mitään. Ehkä pian viikon kestänyt flunssakin vaikuttaa tuohon unen laatuun. Ärsyttää vain se, että nyt kun saisi vielä nukkua, niin sitten ei nukuta. Vai hormonitko ne valmistaa tulevaa äitiä valvomiseen? Ilmeisesti vähän niinkin.

Uusi sänky tuli viime perjantaina ja on tosi ihana (noi uniongelmat ei kyllä voi johtua uudesta sängystä)! Ensinnäkin selkäkivut ovat jälleen poissa. Jo jouluna huomasin, kun vanhempien luona nukuttiin pari yötä jäykemmässä sängyssä kuin kotona, että selkä ei olekaan aamulla ylösnoustessa kipeä. Kivut tulivat takaisin pikku hiljaa, kun nukuttiin taas siinä entisessä pehmeässä jenkkisängyssä. Toinen ihana asia on se, että kylkeä pystyy kääntämään nousematta istumaan siinä välissä :D. Onneksi tämä tila on tilapäinen ja saan "pian" testata sänkyä myös suht normaaleissa olosuhteissa. Ja vitsit, odotan myös sitä iltaa, kun voin käydä nukkumaan X-asentoon MAHALLENI!

Pientä jännitystä loppuraskauteen tuo se, että lääkäri oli viime viikolla sitä mieltä, että mun lantio saattaa olla liian kapea normaaliin synnytykseen. Perjantaina on sitten tarkemmat tutkimukset ja saa nähdä, miten tässä käy. Olen kuitenkin jo koko syksyn henkisesti valmistautunut loppu-urakkaan, joten kyllä se varmasti vähän harmittaisi, jos joutuisin keisarinleikkaukseen. Toisaalta taas turvallisuus menee edelle - ainakin järkitasolla. Tähän asiaan tuntuu yhtäkkiä liittyvän todella paljon tunnetason ajatuksia, että pakko ottaa välillä järki hallintaan :). Pelkään ja jännitän enemmän mahdollista leikkausta kuin normaalia synnytystä. Mutta odotetaan "tuomiota" vielä pari päivää ja tuumastellaan sitten lisää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kiitokset leipureille ja pitsakin oli tosi maukasta!

Kohtuullinen kirjoitti...

Nuku ihmeessä päiväunia, vaikka useat. Parempi nukkua silloin, kun uni tulee, kuin että jättäis kokonaan nukkumatta. Voihan olla, että joudut "yövuoroon", kun vauva tulee, niin hyvä se vaan on, jos on nukkunut päivällä(kin).

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...