Vuosi 2017

Kääk. Nyt olen ollut jälleen kerran pitkään päivittämättä blogiani. Elämän on täyttänyt lähinnä työ, eikä siitä ole juuri jaettavaa blogissa. Sen verran salaista puuhaa uusien reseptien kehittäminen on.

Alkuvuoden treenit lähtivät hyvin käyntiin, kesälläkin jaksoin juosta jonkin verran. Vuoden tavoiteeseen, Helsinki Midnight Runiin harjoittelu ei edennyt suunnitelmien mukaan (vähintään yksi 7,5 km lenkki ennen tapahtumaa), mutta jaksoin kuin jaksoinkin juosta koko 10 km tapahtuman. Siitä olen ylpeä. Alla oli kuitenkin vain yhden käden sormilla laskettavat 5 km:n lenkit.

Syksyn treeniä tuon tapahtuman jälkeen varjosti pitkä sairastuminen: kurkunpään tulehdus ja keuhkoputken tulehdus veivät voimat täysin kolmeksi viikoksi ja pari viikkoa vielä lisäksi, jotta olisi jaksanut edes ajatella lenkille lähtöä. Lenkit jäivät kuitenkin tekemättä, sillä tuli muita ongelmia. Olin 12. viikolla raskaana ja kaikki ylimääräinen nostaminen ja liian nopea kävelykin oli ongelmallista.

Ensimmäisessä ultrassa, joka piti olla 12+4, paljastui, että sikiö onkin paljon isompi. Näin sen heti itsekin, ettei tyyppi ole samanlainen kuin edellinen suht samoilla viikoilla. Lääkäri arvioi sikiön iäksi 16+2,. Kahden negatiivisen raskaustestin jälkeen en ollut edes ajatellut tekeväni kolmatta testiä...

Raskaus on ollut tähän mennessä (nyt viikkoja jo 25+4) täysin erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä raskaudessa kärsin alkuraskaudessa levollisesta tunteesta ja väsymyksestä ja myöhemmin jonkin verran liitoskivuista ja jo aikaisessa vaiheessa harjoittelusupistuksista. Nyt olen kokenut 24h pahoinvoinnin alkuraskaudesta (onneksi vain vajaa pari viikkoa!), hematoomasta, aknesta, en voi edelleenkään kantaa painavia tavaroita, raskausihottumasta, alaselkäkivuista, närästyksestä ja suonenvedoista. Tosin kaikesta näistä huolimatta yleisvointi on silti hyvä ja voin sanoa jopa hehkuneeni toisen kolmanneksen raskaushehkua. On ihanaa seurata vatsan kasvua ja tuntea päivittäin vatsan sisällä möyrintää. Muistan edellisen odotuksen kohdalla pohtineeni, tuleeko potkuja ikävä lapsen synnyttyä. Ei tullut, mutta nyt mietin aivan samaa.

Olimme valmistelleet Väinöä tähän muutokseen jo etukäteen: "Olisiko kiva olla isoveli?" "Ei. Haluaisin olla pikkuveli." Hän kuitenkin otti uutisen hyvin vastaan, kun ensimmäisen ultran jälkeen hänelle kerroimme. Nyt hän jo kovasti odottaa, että vauva syntyisi. Eilen hän kysyi, että tiedämmekö, miksi hänellä on ollut kahden viikon joululoma. Koska hän on isoveli.

Tämän alku vuoden tavoitteena on käydä edes kerran viikossa kävelylenkillä ja tehdä hieman lihaskuntoliikkeitä. Alkuperäisenä toiveena oli, että olisin tässä vaiheessa hyvässä kunnossa ja pystyisin vielä treenaamaan, mutta keho sanoo toisin. Eli kävelylenkit ja kevyet kotitreenit tavoitteena ennen huhtikuuta. Katsotaan miten käy.

Hyvää alkanutta vuotta siis kaikille. Omalta kannalta tästä vuodesta tulee erilainen. Yritän päivitellä blogia hieman useammin, jotta jäisi samanlaisia muistikuvia menneistä kuten Väinönkin kohdalla. Niitä on kiva lukea myöhemmin.