Maybe some motivation problems?

On kauhean vaikeaa olla motivoitunut koulujuttujen suhteen. Koulua on melko vähän viikossa ja aina silloin tällöin putkahtelee kotona tehtäviä tehtäviä. Jotenkin on niin tottunut "luppoaikaan", että on vaikeaa saada ajatukset herätettyä ja oikeasti tehdä niitä juttuja. Huomenna on deadline esseelle, joka pitää tehdä kahdesta englannin kielisestä artikkelista, jotka on TOSi pitkiä. Onhan tässä ollut melkein kuukausi aikaa tehdä sitä ja olen melkein lukenut artikkelit, mutta eipä juuri kiinnosta tehdä koko juttua. Paitsi että nyt pitäisi oikeasti aloittaa se homma. Kahden viikon sisälle on taas kasautunut valtava kasa hommia ja muutama tenttikin, että pientä stressin poikasta on havaittavissa. Ja sitten menin vielä lupautumaan antamaan kemian tukiopetusta ykkösille. Missä välissä... Joskus täytyisi oppia sanomaan EI.

Brussels

Kävin pitkällä viikonlopulla Brysselissä moikkaamassa Saaraa. Oli tosi mukavaa, kierreltiin vähän kaupunkia, nautittiin paikallisia herkkuja sekä vietettiin iltaa keskieurooppalaisittain - viiniä siemaillen.

Maistelin White Beeria

Kysymys kuuluu: Kuinka monta tuntia kestää matkustaa Brysselin europarlamenttitalon edestä Suomen Turkuun Sirkkalankadulle?

Vastaus: 14 tuntia.

Paluumatkalla ei oikein pelannut aikataulu. Mulla oli koneenvaihto Kööpenhaminassa ja siinä piti olla 40 minuutti aikaa. Ensimmäinen kone lähti kuitenkin 35 myöhässä ja olin Köpiksessä juurikin siihen aikaan, kun seuraava kone lähti. Eli myöhästyin siitä. Seuraava kone Helsinkiin lähti 25 minuuttia myöhemmin, mutten saanut siihen enää paikkaa. Seuraavaan sain ja se lähti kolmen tunnin kuluttua eli klo 22:40. Sain pitkästä odotusajasta hyvitykseksi 75 kruunun ruokakupongin, joka osoittautui noin 10 euron arvoiseksi (sain sillä kahvikupin, vesipullon ja pizzasliden...). Kysyin myös, että ehtisinkö yhdelle lennolle Turkuun, mutta oli kuulemma liian myöhäistä saada sille paikka (olin nähnyt sen departures-taululla ja se olisi tietysti maksanut jotain). Kööpenhaminan lentokenttä on aika iso ja odotin siinä keskivaiheilla, että miltä portilta lento lähtee. Kun tietoa lennosta tuli, se oli hieman erilaista mitä odotin: kone olisi tunnin myöhässä. Lopulta sain portinkin tietoon, mutten siis voinut edes nukkua siinä välissä. Olin todella uupunut ja halusin vain kotiin. Lopulta päästiin ilmaan ja Suomeen. Laukkuni oli ehtinyt jo edellisellä lennolla Suomeen. Kerrankin niin päin :). Jouduin vielä odottamaan tunnin tyhjällä lentokentällä bussia Turkuun. Sain vihdoin nukuttua noin tunnin bussissa, kunnes heräsin kuskin kaahailuun. Kotona olin aamulla hieman ennen kuutta. Ehdin nukkumaan vajaat pari tuntia, ennen kuin piti herätä labroihin kahdeksaksi! (ja siis oikeasti mun piti olla untenmailla jo puoli kahdelta)

Potkurikone Helsingistä Riikaan menomatkalla. Riikan lentokentällä oli tosi liukkaannäköinen laskeutumisrata ja pelkäsin ettei kone pysähdy koskaan (koska tuon kokoinen kone ei tehnyt yhtä mehevää jarrutusta kuin isommat koneet).

Koko myöhästelyjuttu olisi ollut ihan ok, jos ei olisi ollut noita labroja aamulla. Se sai mut hyvinkin hermostuneeksi, sillä tiesin, etten osaa nukkua liikkuvissa kulkuneuvoissa. Ja tiedän, että väsyneenä olen todellinen zombi. Väsymys kostautui labroissa sillä, että mulla meni yhdessä kohdassa ihan täysin hermot ja aloin itkemään (aika noloa, mutta olin TOSI väsynyt). Päätin sitten selittää opettajalle tilanteen ja onneksi se ymmärsi ja olisi laittanut mut siihen työhön vain sivustakatsojaksi, mutta osallistuin kuitenkin muuhun kuin liuosten tekemiseen (joiden onnistuminen oli olennainen osa työtä ja joiden takia meidän työ viimeksi epäonnistui ja mun hermostuminenkin liittyi niiden laskemisiin). (Nais)opettaja sanoi mulle lopuksi: "Kyllä mä kuulen ymmärrän. Mulla on itselläni kaksi tytärtä."

"Failed calibration. Cal curve was not made"

Edellisen labrakerran litkut eivät onnistuneet, kun piti piirtää TC-kalibrointikäyrä

(TC=total carbon, yritettiin määrittää vedestä hiilipitoisuus).

Opettajan kommentti oli jotenkin osuva päätös koko reissulle, sillä oltiin aika paljon Saaran kanssa höpötelty siitä, miten naiset käsittelee ja tuntee erilaisia asioita eroten siitä, miten miehet ne ymmärtää. Tosin turinat painottuivat enemmän tuohon naisten osuuteen. Pohdittiin sitäkin, että kuinka paljon hormonit vaikuttavat naisten olotilaan ja tuntemuksiin. Ja se tuntuu olevan sellainen aihealue, mitä miehet ei pysty ymmärtämään vaikka niille kuinka yrittäisi selittää.

Niin ja tietysti välillä Brysseli-Kööpenhamina mun vieressä istui noin 8-vuotias poika, jolla oli flunssa. Se yski koko ajan ja niisti kätensä sormiin ja sitten housuihin ja se isä vain istui vieressä lukien lehteä. Teki mieli ojentaa sille pojalle nenäliina. Mun mielestä on käsittämätöntä, että minkä takia tän hetkisen pandemian aikana ei lapsille opeteta, että kuinka käyttäydytään julkisella paikalla, jos on flunssa (en tiedä vaikka sikainfluenssa sillä olisi ollut). Tai miksi niitä edes sitten raahataan niin välinpitämättömästi matkassa. Kaiken lisäksi, kun kapteeni oli kuuluttanut, että päästäkää ensin ulos ne, joilla on kiire jatkolennolle, ja pyysin päästä ikkunapaikalta pois, se isä tuhahti, että miten mä meinaan päästä niiden ihmisten ohi (ja olin just kysynyt lentoemänältä mahdollisuuksiani jatkolennolle ehtimiseen ja sen portti). Selitin, että pitäähän mun ottaa vielä takki. No. Nyt mulla on sitten kuumetta. Grrr.

Pohdiskelua Pahanana-päivänä

Mulla on ollut tänään tosi huono päivä ja oon miettinyt, että mitä virkaa mulla on tässä maailmassa. Loppujen lopuksi hyvinkin kummallisten mutken kautta olen päätynyt vain yhteen, vanhanaikaiseen vastaukseen. Mä haluan tuntea itseni naiseksi ja ainut asia, mikä mun mielestä saa mut tuntemaan itseni naiseksi on oma jälkikasvu. Onhan tässä vauvakuumetta ollut jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin tuntuu koko ajan siltä, että pian paras aika alkaa olla jo ohi. Saanko ikinä jälkikasvua? Voinko tuntea ikinä oloani oikeasti naiseksi? Onko mulla mitään virkaa tässä maailmassa ellen saa omia lapsia? Onko tämä nyt sitä biologisen kellon tikitystä?

No, kuitenkaan ei siis ole odotettavissa mitään vauvauutisia. Kai sitä saa haaveilla, mutta viime aikainen trendi mun elämässä on tuntunut olevan se, että mitä tahansa haaveilee niin ei se sitten kumminkaan toteudu. Aina saa vain pettyä.

Juustokierteet

Tuli muuten tosi hyvä suupaloja! Nam.

Triathlon??

Uusimmassa Fit-lehdessä oli juttua siitä, että lehden toimittaja oli käynyt vetäisemässä Helsinki City Triathlonin, joka sopii myös kuntoilijoille. Suoritettavat matkapituudet olivat kuntoilijalle sopivia. Kiinnostuin ja mietin, että se voisi olla mukava haaste. Olisi kymmenen kuukautta aikaa treenata. Ja kun lajit ovat vielä mieluisia, niin miksipä ei. Ainoa huono puoli on se, että Turun suurin ja paras uimahalli on remontissa, niin uimatreeni voisi jäädä vähälle. No mutta ehkä joskus. Täytyy laittaa harkintaan :D

Mietin kesällä josko suorittaisin viimeisen 6 op:een harjoittelun ulkomailla (Hollannissa, yllätys) toukokuussa. Mietitytti kumminkin muutama asia siitä ja kävin pari viikkoa sitten juttelemassa kv-koordinaattorin kanssa. Hän vahvisti huoleni: kukaan ei palkkaa kuukaudeksi työntekijää ja en voi saada mitään tukea vain kuukaudeksi. Eli se siitä sitten. Kyllä hän vilautteli ehdotusta vaihtoonlähdöstä, mutta kohdemaat ja ajankohdat eivät oikein sopineet mulle. Esimerkiksi Hampuriin pääsisi vaihtoon maalis-heinäkuussa, mutta haluan toki kesällä ansaita rahaa. Vaihtoonlähtlöön saisi tukea, sillä se kestää vähintään sen kolme kuukautta. Toinen vaihtoehto olisi Ranska, jossa olisi englannin kielistä opetusta. Muutama kurssi koko kevään aika olisi sellaisia, millä saisin ehkä korvattua joitain opintoja täällä, mutta en halua lähteä vaihtoon muutaman kurssin takia. Sitä paitsi mulla ei ole varaa myöhästyttää mun valmistumista hetkeäkään. En muutenkaan saa parille viimeiselle kuukaudelle opintotukea, joten nelosella mahtaa tulla tiukkaa taloudellisesti, ellen saa jotain töitä.

Hain töitä yhdestä apteekista, mutta ei ne taida mua sinne ottaa. Mitään ei ole kuulunut. No, tulipahan taas kerran harjoiteltua työhakemuksen kirjoitusta ja päivitettyä CV.

Pari faktaa Kaisa urheilusta

Kaksi asiaa liikunnasta, mitä olen tajunnut tällä viikolla:

• Vihaan urheilua, jossa hiki valuu. Luulen, että olen saanut siitä yliannostuksen. Pyrin kuitenkin käymään nykyään muun muassa cyclingissä, jossa tulee TOSI hiki, koska epäterveellisen ruokavalion takia mahamakkarat ovat ilmestyneet.
  
• Tykkään kovin Pilateksesta, koska se on niin kotrolloitua. Nimenomaan se kontrollin hallitseminen on se juttu. Ja se, että olen huomannut olevani rapakunnossa ja Pilates on hyvä pohja tähän uuteen ryhdistäytymiseen :D.
  

Ei niin kivaa.

Yllätyin ja ilostuin kovin, kun huomasin, ettei huomenna olekaan elintarvikekemian labroja aamulla klo 8. Vaikka labrat onkin kivoja, nyt tuntuu siltä, että myös uni maistuisi. En tiedä, johtuuko se tästä päivien lyhenemisestä, mutta tuntuu, että koko ajan väsyttää. Juon Beroccaa ja syön niitä kalaöljykapseleita ja rautaa (koska kävin luovuttamassa verta vajaa kuukausi sitten) ja yritän syödä muutenkin monipuolisesti, niin tuskin väsymys mistään hivenaine/vitamiinipuutoksista ainakaan johtuu. Hyvä puoli on se, että yleensä väsymys tulee illalla ihan normi aikaan, mutta aamulla ei millään tohtisi nousta seitsemältä ylös, vaikka olisikin mennyt ajoissa nukkumaan. Viikonloppuina olen nukkunut niin pitkään kuin olen pystynyt, mutta en yleensä yli kymmeneen.

Ensi viikolla ei muutenkaan ole juuri koulua - vain sähkötekniikka neljän tunnin luento. Mälsää. Turku on lomauttanut tänä vuonna opettajat kahdeksi viikoksi ja keskiviikkona alkaa se ensimmäinen lomautusviikko.

Puhuin aikaisemmin, että pidän prosessitekniikasta. Ensimmäinen tentti meni jostain syystä täysin penkin alle, vaikka olin lukenut siihen tosi paljon. Nyt alkoi prosessitekniikka 2. Olen tunneilla yksi aktiivisimmista oppilaista, eikä meitä aktiivisia siellä juuri kauheasti ole. Yhden käden sormet riittävät laskemaan meidät. Tällä viikolla tunnelma on omalta osalta niillä tunneilla muuttunut, sillä keskiviikkona opettaja päätti sitten jostain kumman syystä suoraan sanoen vittuilla mulle melko rankasti koko luokan kuullen. Ihan sama kuin se olisi sanonut että olet Kaisa tyhmä (vaikkei se varmaan tiedä mun nimeä edes). Loukkaannuin ja tyrmistyin kovin sen sanoista. Mietin, että miksi enää vastaisin siellä yhteenkään sen kysymykseen, jos vastaukseksi saa pelkkää vittuilua. Voi tietenkin olla, että opettaja ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta se kyllä meni sanoissaan hyvän maun yli ja reilusti. Kaverin (joka on myös aktiivinen siellä tunnilla) kanssa puhuttiin, että jos se opettaja kumminkin tykkää meistä juuri sen takia että ollaan aktiivisia ja tavallaan sitten luulee jossain alitajunnassaan, että meille voi sanoa mitä vain. Vai eikö se sitten tykkää ollenkaan? Joka tapauksessa aion tästä asiasta tehdä jonnekin taholle huomautuksen, sillä en suoraan sanoen uskalla sanoa suoraan opettajalle asiasta, sillä pelkään, että se vittuilu vain pahenee. Ja vaikka olenkin sellainen, että voisin periaatteessa näpäyttää sanoillani sille opettajalle takaisin, en sitä halua tehdä. En halua keskustella opettajan kanssa "näätä"-kielellä. Kavereitten kanssa ehkä vielä menee. Harmittaa vain tosi paljon se, että taidan olla melkein ainoita ihmisiä koko linjalla, joiden mielestä prosessitekniikka on mielenkiintoista. Nyt siitä tekee hieman vastenmielistä opettaja.

Turussa satoi hieman lunta perjantaina. Jee. Loppuviikosta pitäisi sataa sitten jo enemmän. En pidä kauheasti siitä, että illat on nyt paljon lyhyempiä ja pimeä tulee aikaisin.