Voihan enterorokko taas!

Arvasin. Korkea kuume sen jo kertoi. Minullakin on enterorokko. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen näppylä ja nyt varsinkin kädet ovat todella pahat. Rakkulat tuntuvat samalta kuin palovammat vesikellovaiheessa. Sellaisiakin - vesikelloja - on. Mitä tahansa on lähes mahdoton tehdä. Tänään vietin päivän lähinnä telkkarin äärellä katsoen Täydellisiä naisia. Iltapäivällä yritin tehdä jauhelihakeittoa. Kuorin yhden perunan ja totesin etten pysty. Onneksi isäntä oli kotona siihen aikaan ja saatiin keitto valmiiksi. Ja hän pesi minun hiuksenikin, kun en pystynyt. Tai no en edes kokeillut itse pestä, mutta ajatuskin siitä, että pitäisi tunkea nämä rakkulaiset kädet märkien takkuisten hiuksien läpi, sattui.

Kävin tänään terveydenhoitajalla hakemassa lisää sairaslomaa (toisaalta, mitä silläkään paperilla sitten tekee...).

Näytin käteni.
"Onko sulla atooppinen iho?"
"Ei."
"Mä en ole ikinä nähnyt tuollaisia!"

On ne kyllä hurjat.

Tänä aamuna. Nyt iltaan mennessä ovat vielä lisääntyneet ranteisiin päin.

Kamalaa tästä tekee sen, että niitä on myös kämmenpuolella.
Siksi on kivuliasta tehdä mitä tahansa.
Tämäkin puoli on jo saanut lisää väriä...

Väinöllä tuli varsinkin naamaan tosi nopeasti rakkulavaiheessa olevia näppyjä. Hänen kädet ja kyynärpäät olivat myös hurjassa kunnossa. Onneksi Väinön näppylät on jo aika hyvässä kunnossa. Aikuisilla nämä rokot ovat kuulemma hurjempia, aivan kuten vesirokkokin.

Viime vuonna jouduttiin siirtämään Väinön syntymäpäiväjuhlia noro-viruksen takia, tänä vuonna enterorokon. Toivottavasti tästä ei tule tapa!

Nukuttaminen

Joulukuun alussa tuskastelimme nukuttamisen kanssa. Tietysti sairastelun aikana se oli helppoa kuin mikä, kun toinen oli niiiiin väsynyt iltaisin. Jos tammikuun ensimmäinen kuume auttoi lisäämään potalla käyntiä, on tämä enterorokko edistänyt nukuttamisen siirtämistä kokonaan omaan sänkyyn.

Aluksihan saimme melko nopeasti nukuttamisen menemään niin, että iltasatu luettiin meidän sängyssä ja sitten Väinö meni omaan sänkyyn. Nyt hän menee suoraan omaan sänkyyn, luetaan vähän ja lauletaan. Ei ehkä ole hyvä uhkailla yövalolla, mutta ollaan sanottu, että se menee pois päältä, jos ei pidä päätä tyynyssä :). Se auttaa ja hän on nykyään aika maltillinen nukahtamaan. Tietysti päiväkotipäivätkin vaikuttavat siihen, että Väinö on illalla väsyneempi kuin aikaisemmin. Mutta kuitenkin, ei olla enää kauheasti taisteltu tämän nukuttamisen kanssa.

Mihin sitten?

Voi luoja!
Kaverini on ollut samassa henkilösvuokrausfirmassa kuin minä nyt. Hän kertoi, että moni oli saanut potkut firmasta, kun olivat jääneet sairauslomalle. Hän oli soittanut muiden puolesta jonnekin liittoon ja ilmeisesti yritys oli saanut jotain huomautuksiakin. Hänkin oli sitten joutunut jäämään sairauslomalle, eikä töihin ollut enää paluuta.

Minulle tuli kuume heti toisena työpäivänä. Olin jo aamulla lähdössä töihinkin, mutta palelu ei vain hellittänyt, joten mittasin kuumeen: 38,8. Ilmankos. Saa nähdä mitä tässä nyt sitten käy.

Vuokratyöfirman nainen sanoi, että tästä päivästä minulle maksetaan sairausajan korvaus, mutta ei enää muista päivistä, koska "en ole silloin vapaa töihin". Sopimukseni on 0-40 h/vk (ja tarvittaessa töihin kutsuttava). Tämä ihmetyttää suuresti, sillä sain ensiksi vain kahden viikon sopimuksen, mitä jatketaan sitten tarpeen mukaan. Okei, tarvittaessa kutsutaan töihin, mikä tarkoittaa sitä, että joka viikko ne tarkistaa, pääsenkö seuraavalla viikolla. Mutta eikö se myös tarkoita sitä, että minulla olisi pitänyt olla tämä viikko töitä, joten pitäisi saada näistä kaikista sairauslomapäivistä korvaus? Ei kai. Joku meni sinne minun tilalle. Minua ei nyt tarvita. Niin. Voihan ne muutenkin sanoa, että huomenna sinua ei tarvita, ei tarvitse tulla töihin.

Tämä vain kuulostaa todella kummalliselta. En muutenkaan pidä tästä vuokratyöfirman kautta työskentelemisestä, koska kaikki on koko ajan niin epävarmaa. Jos olisin opiskelija tai muuten perheetön, tämä ei olisi ongelma. Nyt ei oikein voi suunnitella mitään.

"Tuutko töihin?"

Koko tammikuun odotettu soitto tuli vihdoin perjantaina:

"Mikä sulla on työtilanne?"
"Ei ole töitä."
"No kuule, nyt olis tarjolla..."

Eli vuokratyöfirman kautta starttasi toivottavasti vähän pidempi jakso töitä. Ainakin kevättalvi. Jos olen tarpeeksi hyvä :). Huippuhyvä työnhakukurssi jäi kesken, mutta sen lopun voi kuulemma suorittaa yksilöohjauksella, jos vielä tuon pätkän jälkeen olen työttömänä. Loistojuttu!

Tämä insinööri kunnostaa suuren suuressa terminaalivarastossa vaatteita myyntikuntoon. Kyllä. Ehkä mä joskus pääsen alan töihin... Mutta tänään ainakin meni työpäivä ihan mielettömän nopeasti ja sehän se on pääasia :D.

"Vakuutusyhtiöstä hei!"

Laitoin vihdoin ja viime eilen illalla vahinkoilmoituksen pyörän eturenkaan varastamisesta. Tänään tuli soitto vakuutusyhtiöstä, että  korvausvaatimus menee 90 senttiä yli omavastuun. Näinhän olin itsekin laskeskellut, joten ei tullut yllätyksenä. Jonkin ajan kuluttua puhelin soi uudelleen. Sama täti soitti ja kertoi, että oli pohtinut tätä tapausta yhdessä työtovereidensa kanssa ja he olivat päätyneet siihen tulokseen, että tästä varkaudesta tuli korjauskustannuksia (tai jotain...), jolloin omavastuuta ei olekaan ja olenhan myös ollut jo usean vuoden Osuuspankin kultajäsen. Ok, eli ne sittenkin maksaa mulle sen, mitä hain. Joskus käy näinkin päin!

Pienin sairastaa

Mistähän sitä taas aloittaisi. Ehkä se ikävin ensin.

Enterorokko

Eilen iltapäivällä päiväkotipäivän ja kaupassakäynnin jälkeen tuntui, että Väinön pää oli TAAS kuuma. Ja olihan se. Iltaan mennessä kuume oli noussut jo lähes 39 asteeseen. Lääkettä pojalle ja nukkumaan. Yö oli aikamoista. Jossain vaiheessa otin Väinön viereen ja neljän maissa hän kitisi nälkää ja ei rauhoittunut muuta kuin lopulta supolla. Siinä vierahti melkein tunti valveilla.

Tänä aamuna huomasin hänen suun ympärillä punaisia rakkuloita ja niitä oli ilmestynyt rintaankin. Isäntä jäi Väinön kanssa kotiin ja rakkulat lisääntyivät päivän aikana. Oli pakko mennä lääkäriin, vaikka arveltiin, että joku rokko se on ja kun rokot yleensä ovat virusperäisiä, ei niihin mitään lääkettä ole. Lääkäri vahvisti epäilymme enterorokoksi. Antoi kyllä kunnon tulehduskipulääkettä kuumeen alentamiseen. Ilmeisesti se reilun viikon takainen kuume olikin enterorokon yritystä, mutta vastustuskyky jaksoi silloin taltuttaa sen.

Illalla näppylät taisivat tuntua todella epämiellyttäviltä. Niitä on myös nielussa ja kielessä, joten päivällistä Väinö ei syönyt ollenkaan. Iltapalaakaan ei meinannut ensin syödä, mutta isäntä sai hänet lopulta syömään alla olevalla menetelmällä. Ensimmäinen lusikallinen taisi olla hieman pakkosyöttöä :).

Iltapalaksi maistui KAKSI Yosaa.

Toivotaan, että rokko paranee pian ja Väinö pääsee jälleen päiväkotiin leikkimään. Vielä ei ole isoa läpimurtoa tullut, mutta keskiviikkoaamupäivänä hän oli jo leikkinyt innolla ja syönytkin vähän lounasta. Muuten hän on nukkunut vaihtelevan pituiset unet (on kuitenkin nukahtanut sisällä yläsänkyyn ja levännyt siellä vaikkei kauheasti olisi nukuttanutkaan), syönyt välipalaa (lounas ei tosiaan ole keskiviikkoa lukuunottamatta maistunut) ja itkenyt joka kerta kun olen hänet sinne vienyt. Eilen kun vein, hän kuitenkin veti minua kädestä itse eteisestä kohti leikkihuoneen ovea, vaikka itketti. Hän selvästi halusi mennä, muttei halunnut minun menevän. Vielä menee hetki aikaa sopeutua.

Pakkasretki Saaronniemeen

Lauantaina oli ihana pakkaspäivä ja kävimme pitkästä aikaa yhdessä pienellä retkellä Ruissalon Saaronniemessä. Ulkona tosin oli aika kylmä, joten jäällä kävely jäi lyhyeksi. Vanhempia paleli ja Väinö halusi pulkassa istumisen sijaan mennä leikkimään rannalla olevaan kiipeilylaivaan.

Kun lumi vihdoin tuli melkein kaksi viikkoa sitten, kävimme Väinön kanssa ulkona - tuossa pihalla vain talsimassa ja leikkimässä. Sanoin Väinölle: "Mitä teet, kun olet oikein iloinen?" Hän huusi ja tömisteli. Suloinen ihana pikkusöpöliini.

Vähemmän sokeria, vähemmän läskiä

Ollaan menty tosi kauan herkuttelulinjalla. Kun olin kotona äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, viikonlopusta teki viikonlopun vain herkuttelu. Muuten päivät olivat toistensa kaltaisia. Oli perjantaiherkut ja lauantaiherkut. 

Edelleen on. Molemmat. Joskus myös muina päivinä.

Nyt on tullut viimein mitta täyteen sokeriähkylle ja karkkien vähentämisen lisäksi olen alkanut miettimään myös piilosokerien vähentämistä. Sen olen aloittanut jogurtista. Minulla on ennenkin ollut kausia, jolloin olen syönyt vain maustamatonta jogurttia ja sen kanssa sitten jotain marjoja tai marjakeittoja. Nyt luonnonjogurtin lisänä on ollut puoli teelusikallista hunajaa ja hedelmiä. Ai vitsit kun on hyvää! Karkin suhteen olen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppiä. Karkkipäivä ei ole mun juttu. Karkkilakko ehkä. Juhlissa varmaan voi syödä (lähiaikoina on muutamat juhlat), mutta kaupasta ei tarvitse enää kotiin sitä karkkia niin paljoa tuoda. Muutos on paikallaan.

Banaania, maustamatonta rahkaa, vähän hunajaa
sekä Forest Fruits - vihreää teetä.

Take off!

Lähtölaskenta työelämään! Olen työkkärin järjestämällä (tai siis sen järjestää Työelämän info -niminen yritys, mutta työkkärin kautta siihen pääsin) työnhakukurssilla. Eli fiilataan hakemukset ja CV:t kuntoon yms. Halusin sille itse, sillä haluan olla varma siitä, että hakupaperini ovat kunnossa. Kurssi kestää seitsemän päivää ja heti ensimmäisenä päivänä olin ihan innoissani. Ajattelin vain, että toivottavasti mua ei soiteta töihin tämän kurssin aikana, haluan nähdä tämän loppuun.

Kurssi on todella hyvä! Vetäjät todella hyviä. Sisällön käsittely mielenkiintoista. Ryhmässä on minun lisäksi 13 muuta motivoitunutta työnhakijaa. Tuntuu, ettei meidän ryhmässä ole ketään, joka olisi "työkkärin järjestämällä aamuherätyskurssilla". Nyt ymmärrän, miksei niitä haastattelukutsuja ole tullut niin montaa kuin olisin toivonut... Fiilattavaa on.

Eilen oli hauskaa, kun kouluttaja ihmetteli meidän sukunimiä:
"Teilläpä on erikoisia sukunimiä (luetteli niitä). Missä kaikki Virtaset ja Niemiset on?"
"Töissä," vastasi useampikin osallistuja.
"Ahaa, siitähän se johtuu, ettei meillä ole töitä," keksi joku.

Alku aina hankalaa, vaikka äiti toisin toivoi

Väinö oli tänään ensimmäistä kertaa itsenäisesti päiväkodissa. Viime viikolla kävimme kolmena päivänä päiväkodissa yhdessä leikkimässä. Päiväkoti on 80-luvulla rakannettu ja sen on näköinenkin. Tosin tädit ovat ainakin näin alun perusteella tosi mukavia. Sanoivat olevansa vieraskoreita :). Epäilen.

Ensimmäinen päivä (eli 3 tuntia) itsenäisesti ei mennytkään niin reippaasti kuin olin itse ajatellut. Viime viikolla Väinö ei oikein ehtinyt tutustua kunnolla hoitajiinsa, sillä niillähän oli koko ajan kädet täynnä lapsia ja minä autoin Väinöä. Tänään, kun Väinö oli sitten huomannut, etten olekaan enää paikalla, oli tullut ikävä. Ei itkenyt, mutta oli hokenut koko ajan äitiä (ja lopussa myös isiä) ja ollut sylissä. Onneksi oli kuitenkin lohtu kelvannut. Ruokaa ei ollut syönyt yhtään ja yhdellä lelulla oli vähän leikkinyt. Kun menin hakemaan häntä, hän tuli ovelle vastaan ja sanoi: "Moi. Kotiin. Isi." Ja sitten tuli itku. Mutta pidän Väinöä reippaana lapsena, niin eiköhän olo helpotu jossain vaiheessa. Niin kuin muillakin niillä pienillä lapsilla, joita Väinön ryhmässä on.

Väinön ryhmässä on tällä hetkellä 11 lasta ja kolme aikuista. Heillä on joka päivä pienryhmätoimintaa, jolloin on rauhallisempaa leikkiä tai puuhastella. Pihalla on tosin kolme ryhmää yhtäaikaa (tai ei välttämättä kaikki lapset kerrallaan) ja siellä oli ainakin ensimmäisenä päivänä kova hulina. Väinö tosin oli lapsista innoissaan ja juoksi ympäriinsä välillä kiljuen :).

Huomenna yritetään jo unia. Meillä jäi maanantai väliin, jolloin piti olla myös kolmen tunnin päivä, sillä kuumeilun takia piti olla vielä se päivä kotona. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että Väinö voi jäädä jo huomenna päikkäreille, vaikka itse olin vähän epävarma. Luotan kuitenkin ammattilaiseen, joka on uransa aikana nähnyt, kokenut ja tukenut useiden lapsien tutustumisprosessia.

Aika jännä, kun moni sanoo, että meinaa tulla tai tulee itku, kun lapsi jää ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin. Minä olin niin varma, että Väinö pärjää hienosti, etten osannut sellaista edes ajatella. Itku meinasi tulla siinä vaiheessa, kun näin kuinka ikävä Väinöllä oli.

Huominen on jo varmasti parempi.

Uintimestari

Kai se on virallista, että Väinö osaa uida kellukkeilla. Syvässä altaassa ei vielä oikein uskalla kunnolla, mutta lastenaltaassa kelluu ja ui tosta vain. Viime kerralla heittäytyi mahalleen lastenaltaassa myös ilman kellukkeita, joten rohkea poika on!

Pisu

Sunnuntaina herättiin siihen, että Väinöllä oli korkea kuume, melkein 39 astetta. Annoin supon ja päivä meni muuten lepäillessä, nukkuessa ja lastenohjelmia katsellessa. Kuume laski ja nousi vuorotellen ja koska Väinö oli hyväntuulinen, ei annettu uutta lääkettä ennen kuin illalla. Itse ajattelen, että tauti menee nopeammin pois, jos sen sairastaa. Tosin tietysti mielialaa ja oireita seuraillen. Illalla annettiin vielä lääkettä ja seuraavana päivänä poika oli jälleen terve. Se oli pikakuume.

Luistimme sairaspäivänä pottarutiineista. Tosin ei varmaankaan ole poikana kivaa olla pissisessä vaipassa ja kuumeessa... varmaan melko tukalaa (no toki se märkä vaippa vaihdettiin kun huomattiin). Seurauksena ilmeisesti tästä, Väinö ei kastellut yhtään vaippaa maanantaina. Pyysi joka kerta pisulle kun oli hätä. Ja illallakin vielä kun nukutin häntä, oli päästävä pissalle. Ja seuraavana aamuna heti herättyä. Yövaippa oli kuiva. Ehkäpä tämä oli hyvä lähtö vaipattomuuteen. Toivotaan.

Kerrankin onnisti alessa

Olin haaveillut Väinölle Reiman hatusta jo muutaman kuukauden. Se oli hintava ja sen takia hattu on jäänyt ostamatta. Onneksi kuitenkin löytyi sopiva koko alennusmyynnistä -40% :). Nyt kelpaa!

Hassua vain, että ostin koon 52, koska Väinöllä on iso pää (1,5-vuotisneuvolassa päänympärys 51 cm). Nyt katsoin Reiman kokotaulukosta, niin se on tarkoitettu 5-6-vuotiaille! Menee sit ensi talvenakin. Ehkä seuraavanakin.

Unohdin mainita, että blogini näköjään toimi kirjeenä joulupukille. Saatiin lahjaksi helmenharmaita Teemoja ja Aalto-pyyhkeitä. Nyt kun vielä tietäisi, että mihin nuo vanhat astiat laittaisi. En ole vielä laittanut mihinkään myyntiinkään. Kasa vanhoja pyyhkeitä lähtee kierrätykseen, ellei joku niitä tarvitse. Sekalainen setti olis tarjolla.

Unelmien uusi vuosi 2014?

Nyt olisi niin paljon kirjoitettavaa, etten oikein tiedä mistä aloittaisin.

Joulu

Väinö oli ollut ilmeisesti melko kiltti, kun sai paljon lahjoja. Onneksi joulupukki näki läpi uhmaiän :). Uhmakiukutteluista huolimatta Väinöhän on mitä aurinkoisin hurmuri! Nyt on sitten leikitty uudella roskisautolla (shoshis) ja parkkitalolla. Itse asiassa olimme molemmat ihastelleet kyseistä Brion parkkitaloa lelulehdestä. On tosi kiva ja yhteensopivuus junaratojen kanssa on plussaa, mutta vähän on ahdas leikittäväksi. Silti sillä on hauskaa leikkiä :).

Ostettiin kotiin pieni kuusi ja syötiin jo 22. päivä ikioma jouluillallinen - hieman modernisoituna tosin. Osa lahjoistakin avattiin silloin, sillä olimme lähdössä seuraavana päivänä vanhempieni luokse, eikä ollut mitään järkeä ottaa noin suurta kasaa lahjoja mukaan ja tuoda ne sitten takaisin.

Possun sisäfilettä, uuniperunoita valkosipulikermaviilillä, nam!

Lintupaistia!

Hymyile niin että hampaat näkyy :D.

Pukki toi äidille toivelahjan :).

Osaa se pienempikin.

Rekkari.

"Minun. Minun!"

Joulupäivänä, kun palattiin takaisin kotikaupunkiin, käytiin vielä isännän vanhempien luona syömässä joululounas ja nauttimaan puusaunan löylyistä.

Tapaninpäivänä huomasin, että pyörästäni oli varastettu eturengas. Kivaa.

Töitä

30. päivä, kun oli minun vuoroni nukkua pitkään, puhelin soi yhdeksältä. Minut kutsuttiin töihin neljäksi päiväksi. Se neljä päivää tosin venyi viideksi. Olin pakkaamassa ja inventoimassa design-tuotteita. Oli kyllä tosi kiva työpaikka, mukavat työkaverit ja työkin oli ihan mukiin menevää. Työ ja työpaikka avarsivat ajatusmaailmaani. Mitä kaikkea tässä elämässä voisikaan tehdä työkseen! Olen aina ajatellut, että olisin hyvä hyllyttäjä kaupassa, sillä pidän siitä, että minulla on silmien alla paljon samanlaisia tavaroita. Voisiko työni olla sittenkin varastossa? Pikku hiljaa voisi saada lisää vastuuta ja ehkä esimiehen hommia... unelmia, unelmia. Kaikki sanovat, että inventointi on tylsää. No tuossa paikassa ei ainakaan ollut! Päin vastoin, mielenkiintoista.

Ja tietysti tuli järkyttävä sisustusvimma... Seuraavan kerran taidetaan tarvita vähän enemmän sisustusrahaa. Tuli nimittäin sellaisia must have -tuotteita vastaan :).

Kalsarikalle

Projekti käynnissä vaihtelevin tuloksin. Housuissa ollut myös kakkaa...

Kalsarikalle ja uudet leikit.

Jono!

2014

Vuoden vaihdetta vietimme ystäväperheen luona neljän lapsiperheen kera. Minulla ei ollut kovinkaan hyvä juhlatuuli, sillä olin herännyt aamulla kuudelta ja tehnyt 9 tunnin työpäivän. Väinö oli todella innostunut raketeista, eikä uni meinannut oikein tulla, kun koko ajan kuului pauketta. "Arkki! Arkki!" Puolen yön raketit jäi ampumatta, eikä niitä tullut paljon nähtyäkään. Kilisteltiin kuitenkin.

Toivon suuren suuresti, että tämä vuosi toisi paljon positiivisia uutisia työn saralla. Aloitus on ollut ainakin hyvä.

Ja Väinökin aloittaa päiväkodissa. Ja täyttää kaksi. Iso, rakas poika.

Ja toivottavasti nukuttamiset muuttuisivat helpommaksi.