Kuulumisia

On jokseenkin ollut hiljaista täällä blogissa. Näin niinkuin kirjoittajan puolesta. Monesti on mielessä, että pitäisi kirjoittaa, mutten vain saa iltaisin aikaiseksi. Päivisin en tällaiseen pysty enää keskittymään :).

Aika on hurahtanut siivillä ja pikkumies on jo pian 9 kuukautta vanha. Miettikää, sama aika, kun mitä se masussa kasvoi. Kahdessa yhdeksän kuukauden pätkässä ei mistään on ensin tullut ihminen ja sitten touhukas ja itsevarma pikku taaperoinen. Kuvia ei ole enää muistettu ottaa järkkärillä niin usein ja kuvaaminen alkaa olemaan haasteellistakin, sillä Väinö hakeutuu aina kameran luokse. Muutamia onnistuneita kuvia on kuitenkin saatu.

Hali!

Keittiön verhot voi vaikka vetäistä alas.
Siitä lähtee kiva ääni.

Osaan jo leikkiä autoilla!

Brummm!

Kamera!

Väinö rakastaa sitä, että osaa jo liikkua ja nousta seisomaan. Selvästi toiminnan mies. Hän harjoittelee jo ilman tukea seisomista ja tänään onnistui kiipeämään sohvalle lattiatyynyn päältä itekseen (jee...). Myös huumorintaju on kehittynyt. Kysyin häneltä tänään: "Väinö, missä on äitin napa?" Väinö tuli paljaan vatsani luokse ja näytti napaa. Minä: "Mitä navalle tehdään?" Väinö: "Aaaaa, brrrrr....." päristi mahaani.

Osaan myös katsoa kirjojen kuvia ja
käännellä sivuja. Ja aivan itsekseni!

Auki, kiinni, auki, kiinni.

Mitä täällä on? 

Lempipaikka. Bongailen mieluiten
(isoja) koiria sekä (liikkuvia) autoja.

Vähän kehnompi kuva punttien nostelusta...
ei vaan marakassien soittamisesta :)

Kävimme Väinön ja siskoni Riikan - joka on myös Väinön kummi - kanssa kuluneella viikolla Tukholmassa. Reissu oli leppoisa ja mukava, mutta jotenkin junamatkalla kotiin olin aivan poikki. Väinö nukkui aika huonosti ja ensimmäistä kertaa valvotti virkeänä yöllä tunnin. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka helppo laivalla oli matkustaa lapsen kanssa. Hytissä odotti vauvansänky (max.10 kg), jonka olin varannut etukäteen. Ihan hyvä, että varasin, sillä laiva oli täynnä syyslomaa viettäviä lapsiperheitä. Leikkihuoneessa oli oma tila perheen pienimmille ja ihan kelpo vaipanvaihtohuone. Syöttötuoleja oli joka ravintolassa ja hytissäkin pystyi syöttämään iltapuurot suoraan tetrasta.

Väinölle on tarjottu tähän mennessä aina kotitekoista ruokaa ja olimmekin parina päivänä kotona kokeilleet hänelle "eineksiä" eli purkkiruokaa. Hedelmäsoseita hän on kuitenkin saanut puuron kanssa ja välipalana. Ruokaruoka (lihasoseet) maistui reissulla aluksi ihan hyvin, mutta pari viimeistä annosta ei oikein mennyt. En tiedä, johtuiko ruoan mausta vai siitä, että Väinö tuli kipeäksi (ja minä ja sisko myös!). Ei olla kyllä varmoja, että tuliko flunssa vai onko toinen hammas tulossa. Aikamoista lelujen järsimistä ja kuolaamista on vuotavan nenän ja lievän lämmön kera.

Eväshetki junamatkalla Helsinkiin.
Kertakäyttöruokalaput oli muuten tosi käteviä.
Ei tarvinnut kuljettaa likaista lappua laukussa.

Leikkihuoneessa.

Oikeasti tuo traktori oli paljon kivempi kuin liesi.

Jihaa!

Tavattiin Muumipeikko ja Pikku Myy.

Päiväunet Östermalmin Karlavägenillä.

Östermalmstorg ja syksyn neulontasaldo päässä.

Sergelin tori. Oli muuten varmaan pakkasta.

Väsynyt matkailija.

Kapea ja matala vauvansänky. Toinen yö meni vieressä.

Se aikuisempi matkaseura.
(ja ensilumi)

Kotimatkalla junassa oli tunnelmaa ja ahdasta.

Kotona maistui äidin tekemä tonnikalaspagetti!
Ja ruisleipä maistuu (sämpylä ei kelvannut).

Ne purkkipiltit vielä: ei muakaan tämä oikein houkuttaisi.

Potta"harjoittelu" on mennyt ihan hyvin. Tarkoituksena ei siis ole vielä opettaa Väinöä kuivaksi, sillä se tuskin on edes mahdollista, vaan pientä helpotusta meille kakkapepun pesemiseen ja tutustuttaa Väinö tähän pottatoimintaan. Aamukakka usein tuleekin jo pottaan, kuten myös pissit niinä hetkinä, kun Väinö on juuri herännyt tai syönyt. Silloin vien hänet potalle, jos on aika vaihtaa vaippa.

Ihanaa, kun olen ehtinyt taas lukemaan Väinön nukutuksen yhteydessä. Ensimmäisenä kahlasin pikaisesti läpi Kathryn Stockettin Piiat-kirjan, joka imaisi heti mukaansa. Suosittelen lämpimästi! Seuraavaksi meni ehkä vieläkin pikaisemmin Eve Hietamiehen kirjoittama Yösyöttö. Osui ja upposi. Nyt on myös tekeillä itselle kaulahuivi. Ihanaa palata näihin vanhoihin harrastuksiin. Vielä kun jossain vaiheessa saisi hieman omaa aikaa...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi

Unikoulu oli kolmen yön katkolla Väinön nuhan takia, mutta nyt näyttäisi poika olevan niin reipas, että aloitetaan taas alusta. Huutoisat nukahtamiset ollaan saatu sillä pois, että toinen meistä (= minä) on Väinön vieressä kunnes hän nukahtaa. Kyllähän se vähän kitisee vielä, mutta ei huuda. Nukahtamisaika on lyhentynyt puolesta tunnista 20 minuuttiin. Siinä on samalla kiva hetki itselle lueskella. Nykyään tulee luettua ihan liian vähän.

Olen ottanut itselleni tavoitteeksi vähentää Internetissä vietettyä aikaa - varsinkin iltaisin. Tässäpä ensimmäinen konkreettinen onnistumistulos. Tykkään edelleen neuloa sukan sillä ohjeella, minkä opin ala-asteella. Novitan ohjeissa on usein kärkeen tehty nauhakavennus, minä pidän tuosta sädekavennuksesta.

Väinölle villasukat. Täytyy varmaan talvella tehdä isommat.
Sen verran jämptit tuli.

BB alkoi taas ja täytyyhän sitä jälleen kerran katsoa myötähäpeästä huolimatta. Sarjassahan on mukana iso kourallinen siideripissiksiä ja niiden toilailuja hauska seurata. Ei sillä, että normaalissa elämässä jaksaisin kyseistä ihmislajia. Ne vois kuitenkin pudota aika pian pois. Telkkaria katsellessa on kiva neuloa. Nyt kun vain saisi noista jämälangoista osan pois ja keksisi lisää neulottavaa :). Violettia lankaa olisi tarjolla. Tarvitseeko joku jotain? En halua tehdä Väinölle violettia villapukua talveksi.

Olohuoneemme koki mylläyksen, kun sinne saapui uusi, pienempi sohva. Nyt on paljon enemmän tilaa leikkiä ja (ne tietää, jotka täällä on käyneet) enää ei ole työtuoli keskellä kulkuväylää! Vielä muutaman kalusteen siirto makuuhuoneessa ja yksi lipasto sinne, ni sit on taas tilaa. Vaikka kyllä mua aika usein ahdistaa tää ahtaus, varsinkin kun on kaksi pyykkitelineellistä pyykkiä kuivumassa.