Väinön ilta

Olen edelleenkin välillä kiireapulaisena leipomossa. Yhtenä päivänä tein iltavuoron ja vuoron loppuessa puhelimeeni saapui viestiryöppy.

Vähäks meillä oli kivaa iskän kanssa tänään!
T: Väinö

Päivällisen jälkeen käytiin leikkimässä pihalla
ja kaupassa. Isi osti purkkaa ja ES.

Kun tultiin sisälle leikittiin legoilla.
Isi antoi paloja ja mä rakensin tornin.

Sit tuli nälkä ja otettiin välipalaa.
Jälkkäriks sain rusinoita, nam!

Katsottiin hetki pikkukakkosta. Meinas vähän väsyttää...

... kunnes löysin junat! Rakennettiin tosi pitkä rata!

Ja soitettiin rumpuja!

Ja kellopeliä!

Olisin halunnu surffailla pikkukakkosen netitisivuille,
mut en saanut konetta auki.

Leikittiin parvekkeella kans. Puhallettiin kuplia mut ne oli
ihan huonoja kun oli se vanha vaan.

Sit tuli taas nälkä! Keitin tosi hyvät puurot.

Heh, pissasin niin kuin iskä!

Leikkien tohinassa liukastuin ja löin pään. Tuli iso itku.
Iskälle tuli kans paha mieli ja nyt se luulee että
musta ei tulekaan neroa, mut taidettiin
molemmat vain säikähtää, vaikka tuli mulle
kuhmu päähän.

Mut heti tuli parempi mieli. Vähänkö iskä on hullu!

Se otti puhelimen suihkuun! Katoin suihkussa piirrettyjä!
Vähän ne pisarat näytöllä häiritsi.

Suihkun jälkeen tuli väsy.

Haukottelin isommin kuin iskä!

Luettiin hetki muumeja.

Mutta uni tuli nopeasti ja nukahdin teidän sänkyyn. Oli tosi kiva päivä!

zzZZzz..

Onneksi iMessagella viestit menee netin kautta :)

Kevät tuo mukanaan kesäharrastuksen

Kevään mukana tulee frisbeegolffaus. Isäntä oli tosin sen verran urhea, että kävi radalla talvellakin. Olen käynyt nyt pari kertaa heittelemässä ja on kyllä ollut kivaa. Ensimmäisellä kerralla heitot eivät tosin sujuneet, mutta toisella kertaa pääsin jo heittelemisen makuun. Laji on ulkoilemisen lisäksi mielenkiintoinen sen vuoksi, että kehittymismahdollisuudet ovat minun kohdallani tällä herkellä suuret. Muutaman kiekon voisi hankkia nyt kesällä lisää ja tutustua muutenkin paremmin kiekkojen käyttäytymiseen, eikä vain viskoa epämääräisesti sen mukaan, tarvitseeko heittää pitkälle vai ei. Kesän tavoitteisiin kuuluu ensisijaisesti se, että kiekko lähtee sinne minne haluan sen menevän :). Siinäpä tavoitetta kerrakseen.

Sade tuli, lumi suli

Olen aina pitänyt talvesta ja kevät on ollut mielestäni vain märkä välikausi, joka minun puolestani saa mennä ohi niin nopeasti kuin vain mahdollista. Vaikka onhan ne hiirenkorvat puissa ja luonnon herääminen eloon kauniita asioita, mutta keväällä ei ole vielä kovinkaan lämmin ja usein on märkääkin.

Tänä vuonna talvi tuntui kestävän ja kestävän. Kun päivällä alkoi olla jo aurinkoisen lämmintä, yöllä oli pakkasta ja luntakin tuli. Vihdoin viime viikon aikana tuli lämpimämpää ja sadetta, ja lumetkin lähtivät vihdoinkin. Muutama pieni kasa on jäljellä varjokohdissa. Tänä vuonna siis oikein odotin, koska kevät oikein tulee. Aikansa kutakin. Ei sitä lunta ja tosi kylmää enää jaksanut. Voi kuinka rakastankaan vuodenaikojen vaihteluita! Talvi on kuitenkin paras <3.

Ulkona oleminen lapsen kanssa on mukavaa. Eilen kaivettiin ensimmäistä kertaa hiekkalelut esille ja pikkuherra innostuikin viettämään aikaa hiekkalaatikolla. Välillä käytiin kiipeilemäsä ja laskemassa liukumäkeä. En ollut tajunnut, kuinka kylmä tuuli oli ja meinasin itse paleltua. Onneksi Väinöllä oli enemmän päällä. Myöhäinen tunnin mittainen iltapäiväulkoilu vei Väinöstä kaiken tarmon ja loppuillan hän viettikin lattialla kainalossani löhöillen ja Soundtouchia "pelaillen".

Lauantaina oli asuntokohteemme Lauhajaiset. Osuimme Väinön kanssa samaan aikaan ulkoilemaan, mutta emme viitsineet kuitenkaan osallistua grillaukseen. Olemme asuneet täällä jo yli kolme vuotta, emmekä ole kertaakaan osallistuneet näihin päivän/illanviettoihin, vaikka niitä on pari kertaa vuodessa. Ehkä ensi kerralla?

Onnistunut työhaastattelu

Sain töitä!

Olimme suuren suomalaisen yrityksen tehtaanjohtajan kanssa keskustelleet puhelimessa työnjohtotehtävistä, mutta haastattelun aikana kävikin ilmi, että minua oltiinkin kaavailtu CV:ni ansiosta eri tehtäviin (ja entisestä työpaikastanikin oli muutamakin suositellut minua). Ne tehtävät kuitenkin alkaisivat vasta alkusyksystä ja minun pitäisi vielä hakea sitä tehtävää. He tarjosivat minulle kesäksi töitä tuotannosta, jolloin pääsisin tutustumaan tuotantoprosessiin ja minulla olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä myöhemmässä tehtävässäni. Tämänhän sopi minulle oikein hyvin. Olin ehkä vähän helpottunutkin, sillä hyppääminen "tuntemattoman" tuotannon työnjohtoon ei olisi ollut helppoa.

Olin ajatellut, että työnjohto olisi sellainen "pakollinen välietappi" urallani, ei missään nimessä unelmapestini. Olen unelmoinut työskentelystä laadunvarmennuksen parissa ja mikäli kaikki menee niin kuin on suunniteltu, niin tulee myös käymään. Siis voiko olla totta, että yhtäkkiä asiat menevät näin putkeen? Että pääsisin paljon nopeammin työskentelemään sellaisten asioiden äärelle, mistä olen erityisen kiinnostunut. Olen vieläkin hämmästynyt ja kummastunut. Huh! 

P.S. Käsi ylös, kuinka moni on juonut kakkukahvit työhaastattelussa?

Unelma nro 1 lähellä toteutumista

Lähitulevaisuuden unelmia.

1. unelma: Työpaikka
2. unelma: Isompi koti
3. unelma: Isompi auto

Nyt niistä on ehkä mahdollisesti hyvällä onnella ensimmäinen toteutumassa. Koko kevättalven - enemmän tai vähemmän aktiivisesti - kestänyt työnhakuprosessini on vihdoin ja viimein päässyt siihen pisteeseen, että pääsen "työhaastatteluun". Ihan oman alan töihin! Työhaastattelu on lainausmerkeissä sen takia, että minua on jo tavallaan haastateltu puhelimitse ja ensi viikolla olen menossa tutustumaan tehtaaseen ja tietysti ne haluaa nähdä minut ja keskustella lisää ennen kuin tekevät päätöksen. Käsittääkseni muita ei ole ehdolla, vaan olen ollut alunperin melko sopivaan aikaan tarjolla :). Tämä on ollut ainut hakemus, mihin minulle on ylipäätänsä vastattu ja nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että he tarvitsevat minua! (Kuulemma tarvetta olisi kesänkin jälkeen)

Lähetin heille juuri päivitetyn ansioluetteloni (hakemus, jonka talvellä lähetin, oli ensimmäisiä lähettämiäni avoimia hakemuksia, ja CV oli silloin vielä päivittämättä) ja siinä oli kuulemma kaikki mitä he haluaisivatkin. Kerrankin hyvää palautetta! Ansioluettelon päivitys olis siis paikallaan - niin ulkonäöllisesti kuin sisällöllisestikin. Tajusin pikku hiljaa työnhakuprosessin aikana, mitä kaikkea osaankaan esimerkiksi atk:n saralla. Olin aikaisemmin unohtanut täysin kaikki toiminohjausjärjestelmät. Niiden osaamisella on merkittävä rooli teollisuudessa työskennellessä. En tiedä millaisia ansioluetteloita ihmiset yleensä tekee, mutta minä ainakin muutin osioiden järjestyksen aivan kokonaan. Ja oman käsitykseni siitä, miten ne muka pitäisi olla.

Hääsuunnitelmia

Tänään käytiin maistraatissa laittamassa avioliiton esteiden tutkinta "vireille". Tammikuussa päätettiin, että mennään tänä vuonna naimisiin, vaikka rahaa ei paljon ylimääräistä ole. Minä kun olen edelleen kotiäitinä ja isäntä opiskelee. Sen verran kuitenkin on sukan varressa, että pienet juhlat saadaan aikaan lähipiirin kera. Olen ollut sitä mieltä, että kun kihloihin mennään, niin ei todellakaan olla kymmentä vuotta kihloissa ja sitten mennään naimisiin. Mahdollisimman pian vain. Mahdollisuuksien mukaan.

Juhliin on aikaa kutakuinkin neljä kuukautta ja tähän mennessä ollaan testattu ruokaravintola, varattu vihkiaika ja päätetty hääkakun valmistaja. Emme kuulu kirkkoon, joten vihkiminen tapahtuu maistraatin tiloissa. En ole koskaan haaveillut tietynlaisista häistä tai isoista häistä. Minulle on ollut unelmana vain päästä naimisiin. Olla rouva. Niinpä pienet häät ovat "helppo" ratkaisu. Olemme kyllä miettineet, että järjestäisimme yksivuotishääpäivänä vähän isommat juhlat, joihin kutsutaan kavereita ja joitain sukulaisia. Vieraslistan laatiminen on tosin tuottanut melkolailla pään vaivaa, sillä isännällä on iso suku, emmekä halua liian isoja juhlia (eli ei yli 100 vierasta).

Lueskelin yhtenä iltana muutamaa hääblogia ja huokaisin helpotuksesta lukiessani erään blogin to do -listaa. Ei nimittäin voisi vähempää kiinnostaa niin yksityiskohtaisten häiden suunnittelu! Meidän to do -lista näyttää silti melko pitkältä, vaikka pienet juhlat onkin. Melkein mitään ei olla vielä tehty :).

• Ravintolan testaus ja kabinetin varaus
• Esteiden tutkinta
• Vihkiajan varaus
• Hääkakun tilaus (maku?)
• Morsiamen puku (ei mitään perinteistä todellakaan, jotain herkkää...)
• Morsiamen sormus (ei mitään timanttiunelmaa!)
• Kukkapuska (yksinkertainen ehdottomasti)
• Morsiamen hiukset (kai ne täytyy kampauttaa ennen häitä, vaikka itse tekisin kampauksen)
• Sulhasen puku
• Väinön vermeet
• Kutsut
• Häämatka (ehtiikö sellaiselle?)

Hassuinta tässä suuressa päätöksessä on oma tunne uudesta nimestä. Mahan pohjaa kutkuttaa, kun ajattelen, että sukunimeni vaihtuu. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joskus pääsen naimisiin, otan miehen sukunimen (ellei se ole tosi järkyttävä). Mun mielestä perheellä pitää olla yhteinen sukunimi. Tai ainakin mun perheellä. Muilla ei niin väliä.