Hyvää uutta vuotta 2016!

Terveisiä radiohiljaisuudesta!

Viime vuoden sana oli uusi työ. Syksy meni vauhdikkaasti työn merkeissä, eikä tätä blogiharrastusta jaksanut kotona oikein päivitellä. Monesti oli mielessä, että pitäisi kirjoittaa jotain, mutta eipä vain jaksanut. Syksy oli yhtä tohinaa ja sitä on tuleva kevätkin. Vauvanruokateollisuus ei ainakaan tuotekehittäjän silmin ole kovinkaan tylsää :). Töissä ei ainakaan tarvitse miettiä, että mitä tekisi, kuten edellisessä työpaikassa.

Edellinen postaus oli karkkilakosta, jonka voin ilokseni sanoa onnistuneen. 6,5 viikkoa ilman karkkia onnistui ja olo oli mitä mahtavin. Karkki vei voiton, eikä olo ole enää mitä mahtavin... liikuntakin on jäänyt väliin syksyn flussakauden takia. Nyt pitäisi taas aloitella uudelleen, kun vain saisi sen aloituksen aikaiseksi. Siitä se sitten lähtisi :).

Väinö voitti Turun päivänä arvonnasta risteilyn Grace-laivalle. Varasimme matkan jouluviikolle ja sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Viikkoa ennen loman alkua päiväkodista ilmoitettiin, että Väinön ryhmässä on vesirokkoa. Toivoin kovasti, ettei se osu laivareissulle. Onneksi ei. Matka oli tosi mukava ja kunnon irtiotto arjesta.

Lähtöpäivänä haettiin ja koristeltiin joulukuusi.

Aurinkoinen vuoden lyhyin päivä.

Pieni hengähdystauko hytissä.

Hei hei!

Tää olis ollut niiiiiin kiva!

Mutta onneksi pääsi pallomereen.

 Emme vanhemmista ole kumpikaan seisova pöydän kannattajia. Frank's casual dining tarjosikin paljon maukkaammat ateriat kuin yksikään seisovapöytä ikinä.

Mehevä ja maukas pihvi!

"Haluan juustohampurilaisen."

Kohta pienet päikkärit.

Tää oli kiva!

Uskalsin!

Väinölle oli iso juttu, että hän uskalsi vihdoin halata Ville Viikinkiä. Aikaisemmin hän ei ole uskaltanut, eikä viime kesänä muumejakaan.

Joulua vietettiin sekä isännän siskon perheen luona että minun vanhempieni luona. Kotiin palasimme tapaninpäivän iltana, mikä osoittautui loppujen lopuksi hyväksi valinnaksi. Seuraavana aamuna ilmestyivät ensimmäiset vesirokkonäppylät. Onneksi tauti oli helppo, näppylöitä vain 50-60 ja kuumekin maltillinen.

Lahdessa käytiin muistelemassa vanhoja maisemia. Päivä oli kylmä, mutta tunnelmat nostalgiset.

Oli kilttejä lapsia ja aikuisiakin.

Satamaselfie.

Lahden satama-alue alkoi rakentua "kaupunkilaisten olohuoneeksi" vasta siinä vaiheessa, kun itse oli muuttanut sieltä pois, mutta hyppyrimäillä oli katsottu monet Salpausselän kisat sekä viereisellä urheilukentällä juostu ja hypätty pituutta koulun liikuntatunneilla.

Tänään aloitettiin vuoden tauon jälkeen luistelut. Ostin syksyllä kirpparilta Väinölle uudet luistimet, mutta niitä ei löytynytkään mistään... Vanhat onneksi vielä mahtuivat. Viime vuonna päädyttiin siihen, että Väinö pysyi luistimilla pystyssä ja pääsi ihan pikkasen eteenpäin ilman apua. Tänään hän pienen pystyssäpysymistotuttelun jälkeen lähti heti "luistelemaan". Aluksi kaatui paljon, mutta pikku hiljaa meno tasani. Hän oppi nousemaan itse ylös. Silti oli harmissaan, ettei osannut luistella. Olisi halunnut hyppiä ja tehdä piruetteja... ja luistella kuten isommat pojat. Kaikki pitäisi osata ihan heti. Yksi ilta tehtiin sämpylöitä ja erehdyin tekemään niistä pyöreitä. Häntä harmitti, ettei osannut, mutta ei halunnut tehdä muun muotoisia. Sanoisin, että perfektionistin merkkejä. Kovasti yritetään kannustaa, ettei kaikkea pidäkään osata heti, mutta ei mene kannustukset maaliin.

Loppuvuoden kehityksistä vielä mainittakoon R-kirjaimen oppimisen. Tulee jo aika usein ja vielä vähän omalla soinnilla, mutta eiköhän siitä hyvä tule :)

Uudelle vuodelle en ole luvannut mitään. Toivottavasti vuosi 2016 tekee unelmista totta meille kaikille!

Se ensimmäinen kesäloma

No nyt on kyllä blogi kokenut pienen hiljaiselon. Loma meni liian nopeasti - kaksi viikkoa, mitenkäs muutenkaan se olisi mennyt. Lomalta paluu töihin oli niin hektistä, että välillä piti taas muistuttaa olevansa unelmatyössään. Kyllä, olen edelleen unelmatyössäni.

Elokuun alussa olin elämäni ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Olen aina vihannut kysymystä "Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?". Onneksi sitä ei kysytty, mutta on se silti vaikea miettiä, missä haluaa kehittyä, kun perehdytyskin on vielä kesken. Jos nyt on siinä pisteessä missä haluaa, on vaikea katsoa sen pisteen taakse. On hyvä olla ja toteuttaa unelmaansa. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon olen myös oppinut. Sain erityisesti kiitosta siitä, miten olen ottanut projekteja omikseni ja miten tulen toimeen ihmisten kanssa. Tärkeät ominaisuudet on siis kunnossa ajatellen omaa positiota organisaatiossa.

Kesälomalla kävimme koko perheen voimin Itä-Suomessa, jossa on vanhempieni mökki sekä sukuakin vielä. Väinö jaksoi uskomattoman hienosti pitkät ajomatkat, vaikka nukkuikin aika lyhkäisiä päikkäreitä. Juuri automatkat oli itselleni se suurin reissun ennakkohuolenaihe. Hyvin kuitenkin meni! Tässäpä lomamatka kuvina.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Auringonlaskun kauneutta

Botania - Joensuu.

Botaniassa oli kiva juosta viidakossa.

Botanian perhoshuoneessa oli Väinön mielestä vähän jännää. Perhoset lentelivät vapaina.

Susipatsas Joensuussa

Perhepotretti.

Hauska karuselli Joensuussa.

Joensuusta tämäkin :)

Liperin fribarata. Oli pysyttävä väylällä, muuten olisi hävinnyt keikot. Melkein hävisikin.

Mökkirappusilla.

Kuka kuvasi?

3-vuotiaan unelma: pienoisrautatietä tunti!

Väiski ja Topi. Ihanat kaverit.

Matkalla.

Vähän fribaa ja jalkopalloa ja hyttysiä.

Topi ja mummo ui, Väinö melkein.

Pakko niitä lettujakin oli tehdä.

Aila-tädin hevosia katsomassa. "Menkää te muut pois. Minä kyllä hoidan näitä hevosia."

Kotimatkalla Savonlinnan kautta.

Savonlinnassa ehti testata leikkipuistonkin pikaisesti.

Kiertotie. Vitosen kohdalla jonotettiin puoli tuntia jonon liikkumatta kertaakaan.
Syyksi paljastui 8,5 km:n asfaltointityö. 

Kiertotien maisemia.

Oli kiva aloittaa loma reissulla, niin sai hyvin nollattua työajatukset. Toinen lomaviikko meni hujauksessa. Taidettiin pikaisesti käydä Nauvossa, muuten vain nautittiin vapaapäivistä. Muistaakseni :).

Loman päätteeksi vietettiin isännän kanssa 2-vuotishääpäivää. Kävimme Flowparkissa kiipeilemässä ja illalla vielä Down By The Laituri -festerilla kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa. Illan aikana join muutaman siiderin ja totesin, ettei sellainen siiderin litkintä ole enää mun juttu ollenkaan. Tuli vain pöhöttynyt olo. Onneksi vip-teltassa oli kahvia.

Loman jälkeen alkoikin sitten kesähelteet. Viimeisen kolmen (tai neljän) viikon aikana olemme käyneet paljon uimassa Samppalinnan maauimalassa, retkellä Paraisilla ja Kuusiston linnanraunioilla, nautittu lämpimästä ilmasta, palattu arkirutiineihin, käyty sirkuksessa ihmettelemässä Astronautteja ja tänään tehtiin vielä pyöräreissu viimeisenä kesäaukioloaikana Kuralan kylämäkeen ihmettelemään lampaita ja etsimään kätköjä. Ei ollut enää lehmiä eikä heppoja. Ensi viikolla korkataan kesä ja mennään Pingviini-jäätelön 80-vuotisjuhliin Särkänniemeen. Väinön ensimmäinen huvipuistokäynti :).


Nyt näyttäisi siltä, että kesäkelit loppuu ja on aika kääntää ajatus syksyyn. Saa tulla!

P.S. Kuntokuuri on pitänyt ja tuloksia tullut! Jeeee!

Heureka!

Saatiin joululahjaksi pääsyliput Heurekaan ja päästiin käyttämään ne vasta viikko sitten. Väinö viihtyi nuhasta huolimatta oikein mukavasti ja jaksoi ilman päikkäreitä yllättävän pitkään. Varsinkin lasten Heureka oli mielenkiintoinen pallopeleineen. Joo, ehkä oli vielä vähän pieni toimimaan itsenäisesti, mutta pääasia oli, että viihtyi. Tätä lisää! Matkaseurana kummitäti.

Varo junaa!

Skitsofoni.

Nämä olivat hieman pelottavia naamareita.

Kuka?

Entä tää?

Tunnistatko?

Kuukävely oli vielä liian jännä kokeiltavaksi. Ehkä ensi kerralla?

Askartelua

Olen haaveillut äitinä ollessa siitä, että jaksaisin askarrella Väinön kanssa mahdollisimman paljon. Nyt ollaan vihdoin päästy siihen ikään, että askartelu onnistuu jo jonkun verran. Puuhelmien liimailu on ollut Väinöstä tosi kivaa. Tänään askarreltiin keittiöleikkeihin synttärikakku.

Minun projektina on ollut tämän viikonlopun jakkara, jonka löysin roskiksen vierestä. Olin miettinyt juuri tällaista jakkaraa eteiseen ja kävi kyllä hyvä tuuri. Jakkara oli tosin ollut ehkä puolipäivää pienessä sateessa, joten pinta oli ehtinyt mennä vähän huonoksi. Päätin maalata jakkaran valkoiseksi (yllätys!). Tämä oli jo helpompi projekti kuin se Väinön sänky. Vielä kolmas kerros ja pitäisi olla hyvä.

Alkutilanne. Taitaa olla Ikeasta tämä.

Kaksi kerrosta maalia. Melkein valmis.

Maalaaminen on kyllä niin kivaa! Tällaiset pienet projektit siis. Vielä pitäisi yhden peilin kehykset hoidella valkoisiksi. Ja jos saadaan lupa, niin aiotaan kyllä maalata jossain vaiheessa nämä olohuoneen kurjan väriset seinätkin. Nythän niissä on kellertävä kuviotapetti, joka on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Ja sitten vielä se kirjahylly, pari mattoa ja eteiseen pari säilytyslaatikkoa ja ehkä yhteen ikkunaan verhot (nyt on ruman värinen sälekaihdin, mutta seinässä olisi valmiiksi reiät verhotangolle)... Sitten olisi aika kiva! Tai uusi tv-tasokin olisi kiva, muttei millään tavalla akuutti. Ja joku pieni sohvapöytä tai sivupöytä.

P.S. Parin viikon räkäisen nenän jälkeen Väinölle tuli vihdoin kuume. Jospa flunssa talttuisi vihdoin sillä, eikä enteilisi mitään pahempaa - päiväkodissa kun on ollut sitä entrorokkoa ja vesirokkoa.