Joulu meni, flunssa tuli

Tänä vuonna juhlimme joulua kotona, anoppilassa sekä vanhempienia luona. Halusimme viettää pienen perheemme kera ensimmäistä yhteistä joulua ja loihdimme aatonaatoksi herkullisen juhla-aterian: lammasta, uuniperunoita valkosipulitäytteellä, broccolia sekä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Väinökin sai syödä samaa ruokaa sormin. Porkkanalaatikosta hän ei pitänyt, lammas sen sijaan maistui. Avasimme muutaman lahjan jo aatonaattona. Sain lahjaksi pitkään haaveilemani hiusten suoristajan :). Isäntä oli kerrankin kuunnellut marmatuksiani peilin edessä.

Pakettien ihmettelyä.

Jouluruokailua.

Koristeet kiinnostavat.

Aattona suuntasimme anoppilaan, jossa oli tarjolla joulusauna ja -ruokaa sekä lahjojen vaihtoa. Väinö oli tietysti ollut kiltti ja sai muun muassa lisää osia junarataan ja taaperokärryn. Kärryn nähtyään hän liki kiljui riemusta. Aivan kuin olisi toivonut sitä itse joululahjaksi! Hän oli kerran päässyt kokeilemaan sellaista. Mahtoiko muistaa, kuinka kiva sillä oli juoksennella?

Narut on kivoja!

Yhden käden taidonnäyte.

Jihaa!!!!

Onnistuu se näinkin.

Joulupäivänä ajeltiin lumipyryssä vanhimpieni luokse pariksi päiväksi. Oli kivaa tavata kaikki sisarukset samalla kertaa pitkästä aikaa. Väinö oli innoissaan kahdesta yorkshiren terrieristä ja yritti niitä paijata mennen tullen. 

Piti tietysti näyttää miten kävely sujuu.
Etualalla joululahjat: Duplo-eläintarha ja junarata.

Väinö oli jo reissuun lähtiessä hieman nuhainen, mutta paluupäivänä iski sitten kunnon flunssa. Yöllä saatiin kuin saatiinkin nukuttua muutama 2-3 tunnin pätkä, mutta muuten Väinö oli levoton, itki ja yski pahan kuuloisesti. Vieressä meni koko yö. Aamukuuden aikaan kuumetta oli melkein 39 astetta yöllä annetusta suposta huolimatta, joten varasin ajan lääkäriltä. Väinö joutui ensimmäisen kerran sitten synnytyslaitoksen verikokeisiin ja yllätyin kun se otettiin kyynärtaipeesta. Tai yritettiin ottaa. Yksi hoitaja piti kiinni mun lisäksi ja toinen yritti ottaa. Suonet olivat kuitenkin kummassakin kädessä niin ohuet, ettei niitä kunnolla edes löytynyt. Lopulta näyte saatiin sormenpäästä samalla, kun imetin Väinöä. Oli nimittäin ruoka- ja uniaika. Siihen se poika sitten aika nopeasti nukahtikin. En tajunnut, että siellä lääkärissä voisi mennä niin kauan (yhteensä yli kaksi tuntia!). Imetyksestä oli totisesti hyötyä! Väinöllä oli siis limaa kurkussa ja punainen nielu, onneksi korvat olivat terveet. Antibioottikuuri kuitenkin tuli, sillä valkosoluja oli paljon (tarkoittaa, että bakteereita oli liikkeellä, vaikkei tulehdusarvot olleet koholla). Lisäksi määrättiin hengitysteitä avaavaa yskänlääkettä sekä nenäsuihketta :). Onneksi lääke auttoi jo ensimmäisten annosten jälkeen, sillä viime yön Väinö nukkui melko normaalisti. Ruoka ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin maistunut - paitsi rintamaito. Tänä iltana Väinö tosin ahmi maissinaksuja kaksin käsin sekä maistoi miedosti tulista tomaattikeittoa. Se maistui!

On kyllä todella inhottavaa katsoa sairasta lasta. Varsinkin se ensimmäinen yö ja seuraava aamu, kun ei osattu muuta tehdä kuin antaa suppoja ja keittosuolaliuosta nenään sekä paijata. On kyllä ihmeellistä, kuinka lapsi jaksaa olla suht pirteä kuumeesta huolimatta. Mutta kyllä se reilun 38 asteen kuume jo näkyi sylikaipuuna. Onneksi saatiin lääkkeet ja ne ovat tosiaan auttaneet nopeasti. 

Ai niin, tänä jouluna tein "muutamat" hernepussit lahjaksi ja kotiinkin. Mun mielestä niistä tuli tosi kivat.

Kankaat Eurokankaasta,
Sammakon kaava netistä.

Nyt sitten odotetaan vuoden vaihtumista. Alkuperäinen suunnitelma oli jättää Väinö ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon, mutta katsotaan miten tervehtyminen edistyy. Minä kaipaisin ihmisenä ensimmäiset pitkät ja ehjät yöunet vuoteen, mutta äitinä en kyllä voisi jättää sairasta lasta yöksi hoitoon. Tai voisin, jos Väinö ei enää söisi yöllä rintaa, mutta kun hän syö. Tästä oli tarkoitus jatkaa yösyöttövieroitusta seuraaviin öihin. Mutta onhan tässä vielä pari yötä jäljellä ja tervehtyminen varmasti edistyy nopeasti tämän päivän kunnon perusteella.

Ihanaa joulua!

Joulu on tuntunut tänä vuonna aivan erilaiselta. Meillä on jopa joulukuusi! Ei turhaan sanota, että joulu on lasten juhla. Sitä se on.

Lapsellista joulua kaikille blogini lukijoille ja

 kaikkea hyvää tulevalle uudelle vuodelle 2013!

Pieniä suuria iloja

VÄINÖ HERÄSI VIIME YÖNÄ VAIN KERRAN!

Pienistä asioista sitä voi olla iloinen, kun on niiden kanssa pitkään taistellut. Mä kyllä vähän enteilin, että tämä saattaisi olla mahdollista lähitulevaisuudessa, sillä pari yötä sitten tajusin, ettei Väinö aina syökään silloin kun olen sille ensimmäisen kerran suostunut yöllä maitoa antamaan. Yhtenä yönä se vain hengaili siinä vieressä tissi suussa. Voi kun näitä ihanuuksia tulisi jatkossa enemmänkin!

Tänä aamuna oli muutenkin erilaista, kun piti herätä ajoissa ja viedä Väinö hoitoon mummille, sillä minulla oli koko päivän kestävä autokoulun kakkosvaihe. Heräsin ensimmäisenä (yleensä Väinö herättää minut) ja ainoana. Sain rauhassa syödä aamupalaa ja laittaa itseni kuntoon ennen kuin herätin isomman ja pienemmän isännän. Olimme sopineet, että Väinö syö aamupuuron vasta mummilassa ja onneksi hän oli tankannut aamumaidot puolikuudelta. (Yhtenä aamuna hän oli nimittäin niin nälkäinen, että puuroa keittäessä hän vain nurisi ja roikkui jaloissa ja annoin sitten hänelle jogurttia ja söin itse puuron kun se oli valmista :).) Olin jokseenkin etukäteen panikoinut aamun aikaista lähtöä, mutta sehän meni todella hyvin. Toisen vaiheen aloituksesta ei nimittäin saanut olla myöhässä ja sinne piti ajaa 30 km. Oli muuten kamalin keli ikinä ajaa! Oli pimeää ja lunta pyrytti aivan mielettömästi. Hienosti ammattiautoilijat - rekka-ja taksikuskit - ohitteli moottoritiellä, vaikka ajoin rajoitusten mukaan 80 km/h. Lumi vain pöllysi, kun ne pyyhälsivät ohi.

Ajoharjoitusradalla.

Tällaiseenkin olisi päässyt, mutta en uskaltanut. Olen jo vanha nössö.

Pian on sitten virallinen ajokortti plakkarissa! Olisinko uskonut viisi vuotta sitten?

Väinön hoitokin meni loistavasti. Poika oli ensimmäistä kertaa 11 tuntia ilman rintamaitoa... Minulla oli loppua kohden hieman tukalat oltavat, mutta Väinö pärjäsi hyvin, kuten olin olettanutkin. Hän kyllä jaksaa leikkiä ja touhut, opetella kävelemään. Viime päivinä hän on ahkerasti seisonut ilman tukea, joten eiköhän se kävelykin tule pian. Kunhan hän ensin oppisi vähän hidastamaan vauhtia ;).

Kävelytreeniä.

Uuden vuoden vaihtuessa Väinö pääsekin sitten ensimmäistä kertaa yökylään. Jos vain itse malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, niin saisi vihdoin nukuttua kunnon yöunet.

Ja Väinö sanoi muuten ensimmäisen oikean sanansa: "HABA". Mummin ja papan koira.

Muutoksia

Väinö otti tänään ensimmäiset oikeat askeleet ilman tukea. Pari viikkoa sitten hän kokeili jo ottaa muutaman askeleen meidän välillä, mutta se oli pikemminkin nopea tuen vaihto. Tänään hän pysähtyi askelten keskellä tunnustelemaan tasapainoa. Jee! Olen veikannut jo konttaamisen oppimisesta asti, että hän kävelee jouluun mennessä. Katsotaan miten käy :). Hän tykkää nyt myös kävellä niin, että toisesta kädestä tuetaan ja tasapainon pitämiseksi toisessa kädessä pitää olla esimerkiksi lelu.

Väinön päivärytmissäkin tuntuu nyt olevan muutoksia. Aamupäiväunet ei enää tunnu olevan tärkeät, vaan ensimmäiset unet hän ottaa lounaan jälkeen. Iltaisin uni ei enää tulekaan puoli kahdeksalta vaan puoli yhdeksältä. Aamuisin hän ei herääkään seitsemältä vaan puoli kahdeksalta. Uskon, että osa syy illan pitenemiseen on eroahdistus. Katsotaan nyt, mihin tämä muotoutuu. Äiti on vain hämillään, kun tuttu - jo neljä kuukautta kestänyt - rutiiniaikataulu ei enää olekaan enää voimassa.

Väinöllä on  palikkalaatikko, "Jukka askare". Nyt hän on oppinut, että laatikkoon voi laittaa palikoita, kun kansi on auki. Hän on myös ymmärtänyt, että noista reijistäkin voi laittaa palikoita laatikkoon ja välillä hän sitä yrittää, mutta vielä ei sitä oikein osaa. Tuntuu, että hän on alkanut muutenkin ymmärtämään yhtäkkiä paljon enemmän kaikkea. Eilen hän istui lattialla ja katsoi haaroväliään. Kysyin, tuliko pissi ja kuulosti siltä, että hän olisi vastannut: "tuli". No, housut olikin sitten märät, kun pissi oli tullut vaipasta läpi (olisi ollutkin vaipan vaihdon aika).

Kolmen kuukauden iässä oli ihanaa, kun Väinö huomasi ympärillä olevan maailman. Nyt on vähän samanlainen olo kehityksen kanssa. Hän on alkanut ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa. Meidän pieni mies on huimaa vauhtia kasvamassa taaperoksi. Hänen sormetkaan ei enää puristu yhtä tiiviisti minun sormeni ympärille, kun käsi on kasvanut niin paljon.

Kaiken lisäksi, minulla on aivan kauhea muuttokuume. Ja matkakuume. Näitä on varmasti lietsonut se, että ystäväni perheineen muutti juuri ja isoveljeni muutti vaimonsa kanssa Uudelle mantereelle. Kaksio alkaa käymään meille pieneksi. Tuntuu, että koko ajan on tavarat tiellä ja vaatteita joka puolella - puhtaita ja likaisia. Haaveilen toimivasta rivitalokolmiosta, mutta meillä ei taida olla vielä varaa muuttaa sellaiseen. Parasta olisi, jos voisi jo muuttaa ikiomaan asuntoon, mutta sellaiseen meillä ei vielä todellakaan ole varaa. Lottovoittoa ja työpaikkaa odotellessa.

Hiontaa

Tänään taas, kun taistelun jälkeen sain Väinön vihdoin päiväunille mietin, miten helppo nukutuskeino tissi on. Ja tänäänkin se taistelu oli sitä, että yritin saada Väinön rauhoittumaan edes tissille... 

Mutta. Nyt Väinö on jo 10 kuukautta ja tässä on pyörinyt mielessä, että pikku hiljaa voisin yrittää vähentää päiväimetystä. Samalla pitäisi sitten panostaa myös tuohon nukuttamiseen eritavalla. Nyt on selvästi eroahdistusta nukutuksen aikana. Pitäisi laatia järkevä suunnitelma imetyskertojen vähentämiseen ja pysyä siinä. Annanko maidon sitten ruoan kanssa vai yritänkö ennen päiväunia antaa nokkamukista? Korvaanko ensin vain yhden syötön vai kaikki kerralla? Jonkun aikaa on vielä aloituksen ajankohtaa siirrettävä, sillä Väinölle puskee jälleen kaksi hammasta ylös ja sen myötä hän on ollut aika kiukkuinen viime aikoina. Huh, mikäli hampaat puhkeavat tässä 3-4 neljän päivän sisällä, ne ovat kuukauden sisällä neljäs ja viides hammas, jotka tulevat. Melkoista vauhtia!

Väinö ei ole sellaista tyyppiä, että mielellään nukahtaisi vaunuihin, mutta viime päivinä siitäkin on ollut ihan hyviä tuloksia. Olisi kiva nukuttaa Väinöä ulkona, mutta - itsekäs kun hieman olen - jos lähden vaunulenkille ja hän nukahtaa vaunuihin, täytyisi ulkoilla melkein koko aika ja siinä sitten menee se oma aika (joka, on melkoisen arvokasta minulle tällä hetkellä). 

Näitä nukutus- ja rintamaitovieroitusjuttuja on hyvä pohtia etukäteen. Luulen, että liika kokeileminen ilman suunnitelmaa vain hämmentää lasta enemmän. Katsotaan mitä keksitään. Jotenkin on vain pää ihan tyhjä näiden tärkeiden asioiden suhteen.

Väinö oppi tänään uuden "muuvin". Hän tykkää olla seisoa meidän sängyllä pinnasänkyä vasten. Pinnasängyn toisessa päässä on peili ja hän keksi, että siitä voi kurkkia tai olla kurkkimatta. Samalla syntyi räppäriliike :) Sivuttainen pään keinuttaminen.

Rytmit

Minulla on ollut pankkiasiat Päijät-Hämeessä, vaikka olen asunut Turussa jo 9,5 vuotta. Nyt sain sitten viimeinkin siirrettyä tilini ja lainani tänne päin Suomea. Ei nimittäin ole tarkoitus ainakaan lähivuosina palata entiselle kotipaikkakunnalleni. Samalla aloimme asuntosäästäjiksi. Jos sitä joskus ihan ikioman asunnon tai talon saisi ostettua. Oli kerrankin todella mukava pankkivirkailija, jonka kanssa oli helppo hoitaa asioita. Ei mikään täti, jolla olisi ollut nuttura liian tiukalla :).

Saatiin Väinön kanssa Hippo-possut :).

Palatakseni vielä edelliseen postaukseen, millaisia ajatuksia meillä on ollut ennen lapsen syntymää. Yksi niistä oli se, että aion tehdä itse vauvan soseet. Onneksi tämä on pitänyt. Hedelmäsoseita ollaan kyllä annettu puuron kanssa.

Väinölle alkoi kehittyä päivärytmi noin viidenkuukaiden ikäisenä. Tällä hetkellä meidän arki on kutakuinkin tällainen.

Klo 7 (viimeistään 7:30) Herätyyyyyyys! Mennään suoraan herättyämme aamutoimille (Väinö potalle) ja sitten puuron keittoon ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen touhutaan yhdessä, mutta monesti tässä vaiheessa Väinö tykkää myös touhuta yksin.

Klo 9 (tai kuta kuinkin sen tienoilla) Väinö (ja minä) nukkuu aamutirsat. Viime aikoina, kun unillemenoaika on mennyt myöhäisemmäksi, hän on malttanut nukkua tunnin, useimmiten menee puolen tunnin unilla. 

Klo 10:30 Lounasaika! Karkeat soseet ja ruisleipä maittaa hyvin. Spagettibolognese on yksi lempiruoista. Ehkä siksi, että se on oikeasti maukkainta vauvan ruokaa, mitä osaan tehdä :D.

Lounaan jälkeen leikitään ja leikitään. Ihanaa seurata sitä, kun Väinö ei enää pelkästään pistä leluja suuhun vaan myös oikeasti leikkii niillä. Hän osaa ajaa autoilla, vierittää palloa, soittaa marakasseja (oikeastaan kaikkea, mistä lähtee ääni) ja katsella kirjoja (ja niiden parissa viihtyy yllättävän kauan yksinään). Kukkuu- ja piiloleikit ovat parasta yhteisleikkiä. Nyt yritän ottaa tavaksi, että tässä välissä käytäisiin ulkona. Väinö nukkuu vielä joskus päikkärit lounaan jälkeen (jos ekat unet ovat olleet lyhyet), mutta ulkona käynti tai muu aktiviteetti piristää sen verran, ettei unia tarvita.

Klo 13:30 välipalan aika. Väinö on pian 10 kuukautta ja ollaan jo annettu hänelle maustamatonta jogurttia soseen tai marjojen kera. Hän tykkää jogurtista todella paljon. Se on varmasti kylmänä helpottanut uusien hampaiden puhkeamisen oireita. 

Välipalan jälkeen maistuu ½ - 1 tunnin unet.

Klo 16:30 (viimeistään) syödään päivällistä. Loppuilta sitten leikitään ja touhutaan yhdessä. 

Ketsuppipullo kuvausrekvisiittaa ;)

Klo 18:30 on iltapuuron aika. Iltapalan jälkeen iltapesulle, vaipan vaihto ja yöpuku päälle. Väinöstä on hauskaa temmeltää nakuna meidän sängyssä iltapesun jälkeen. Lopuksi vielä iltamaidot, hampaiden pesu, iltalorut ja Sininen uni. Sitten minä luen omaa kirjaa samalla kun Väinö touhuaa pinnasängyssä, kunnes nukahtaa - yleensä tasan puoli kahdeksalta. Viime aikoina itsestään nukahtaminen ei ole ollutkaan niin helppoa. Väinö haluaa nukahtaa viereen tai rinnalle, muuten vain huutaa pinnasängyssä. Onko eroahdistusta vai mihin tämäkin sitten liittyy?

Yöllä on nyt herätyksiä ollut jopa neljä. NELJÄ. Joskus niitä on jopa ollut yksi + aamumaito ennen kuin olen jaksanut itse nousta.

No nyt on sitten palattu unikouluun. Ilmeisesti hampaiden tulon takia yöimeminen on lisääntynyt, vaikka olen niiden toivonut vähenevän. Eilen illalla lempeään unikouluun kuului puolen tunnin huudatus. Katsotaan, saadanko sillä heti ensimmäinen herääminen pois. En tiedä, pitäisikö tämä yösyöttö kertaheitolla sitten lopettaa. Ärsyttää kun en osaa päättää ja minun päätettävissähän se oikeastaan on. Keskellä yötä ei vain jaksa edes muistaa, että pitäisi olla ottamatta viereen. Puuh. Eiköhän tämä JOSKUS lopu.

Päivät etenevät siis ateriarytmien ja päiväunien mukaan. Minusta on tullut kellon orja. Haluan aina tietää, kuinka kauan Väinö on nukkunut, jotta osaan varautua siihen, kuinka kauan hän jaksaa. Kun ruoka-aika lähestyy, alkaa nälkäisyyden merkit ilmetä. Jos nälkä pääsee jo kovasti kurnimaan, Väinö kinuaa toistuvasti inisten syliini. 

Rytmin takia on helppo viettää päivät kotona. Kun lähtee liikenteeseen, syömiset yleensä onnistuu, mutta nukkuminen välttämättä ei. Poika kun ei ole sitä tyyppiä, että nukahtaisi heti rattaisiin tai autoon. Tarpeeksi väsyneenä nekin onnistuvat.

Miten meni?

Pikkumies on viime päivinä ollut hieman kummallinen ja tänään siihen selvisi syy: vasempaan yläleukaan oli ilmestynyt kaksi etuhammasta! Eipä osattu odottaa näitä, vaan vahingossa kesken leikin huomasin hampaiden tulleen ikenestä läpi. Nyt pojalla on jo huimat neljä hammasta, tosin vain yksi täysimittainen :).

Helmikuussa kirjoittelin kolmesta periaatteesta, mitä olimme miettineet ennen vauvan syntymää: kehdossa/sängyssä nukuttaminen, tutittomuus sekä kestovaippojen käyttö. Haluaisinkin palata näihin asioihin nyt, kun Väinö on 9,5 kuukautta vanha.

Omassa sängyssä nukkuminen
Nykyään Väinö nukahtaa iltaisin itsekseen omaan sänkyyn, kunhan huoneessa on jompi kumpi vanhemmista. Hän syö edelleen pari kertaa yössä (vieroitusta odotellen...), mutta vasta aamulla, jos hän herää kuuden kieppeillä, otan hänet viereen, annan aamumaidot ja yritän saada itselleni vielä tunnin lisäaikaa nukkua. On se vain ihanaa nukkua lapsen vieressä :) Mutta siis suurimmaksi osaksi Väinö nukkuu omassa sängyssä. Koko yön perhepeti ei ole meidän juttu.

Tutittomuus
Väinö valitsi itse tutittomuuden. Yritimme häntä siihen kuitenkin melko kauan opettaa, mutta jos ei kelpaa, niin minkäs sille voi. Vielä ei peukalo ole tullut tavaksi, katsotaan miten käy, kun imetys hamassa tulevaisuudessa loppuu.

Kestovaipat
Meillä ei käytetä kestovaippoja. Ei ne vain ollut meidän juttu :). Olisi kyllä ollut kiva, että niitä osattaisiin käyttää. Tai että jaksaisi pestä niitä ja vaihtaa tarpeeksi usein yms. :D. Tämä meni kyllä vähän laiskuuden piikkiin tämä valinta.

Imetys on ollut itselleni alusta asti asia, jota en ole suuremmin stressannut. Tavallaan. Ennen kuin Väinö syntyi, ajattelin, että se sujuu jos on sujuakseen ja hyvin lähti muonitussysteemi toimimaan Väinön synnyttyä. Ainut stressauksen aihe onkin sitten ollut se, ettei tuttipullo ole kelvannut niinä hetkinä, kun olisin halunnut itse hieman omaa aikaa tai kun Väinö on ollut hoidossa. Eikä siis muinakaan hetkinä. Imetän edelleen noin 7-8 kertaa vuorokaudessa, eikä mulla oikeastaan vielä ole kiire vähentää. Jos kuitenkin saan työpaikan, on ainakin päiväimetyksestä luovuttava. Odotan jonkin näköistä pientä ihmettä, että Väinö haluaisi itse lopettaa imemisen, sillä niin vahvan siteen pakonomainen katkaisu tuntuu nyt jokseenkin julmalta ja haastavalta. En kuitenkaan halua niin sanotuksi taaperoimettäjäksi. Sitä paitsi on ihan maailman herttaisinta, kun lapsi nukahtaa syliin syödessään.

Pus ♥ ♥ ♥

P.S. Ensimmäiset tuettomat askeleet on otettu. Väinö nauraa aina, kun hän valmistautuu askeltamiseen. Vielä ei kuitenkaan ole rohkeutta pidempään matkaan. Ihana ja touhukas ukkeli!

Isi!

Meidän perheessä vietettiin tänään ensimmäistä isänpäivää. Väinö taiteili isille kortin mustikan avulla. Kortista tuli kyllä hieno! Minä väsäsin tietysti kakun. Ei mennyt ihan putkeen, eli en saanut tehtyä siitä sellaista kun halusin, mutta ihan hieno ja maukas siitä tuli. Kakun päällinen on sokerimassaa, pohjana mehevä suklaakakkupohja, täytteenä Lemon curdia ja Kinuskikissan haamukakun suklainen täyte (ilman kinuskia siis). Suklaisuudesta huolimatta, kakku oli melkoisen raikas.

Nonni. Nyt en saa taas näitä muutamia kuvia käännettyä ollenkaan.

Esivalmistelua. Frisbeegolf koreja
sulatetulla suklaalla pursotettuna.

Vain suklaiset 3d-ötökät päätyivät kakun päälle.
Muista ei lähtenyt massa irti.
Oli varmaan liian tuoretta massa.

Kirjaimia.

Melkoista sekasotkua.

Valmis! "Eeppinen kakku"

 Frisbeegolf-teemahan määräytyi tietysti tämän isännän rakkaan harrastuksen mukaan.

No sitten se, mitä siihen olisi vielä pitänyt tulla ja miksei tullut.

Tai aloitetaan siitä, että tämän oli tarkoitus olla yllätys sunnuntaiksi, mutta oli pakko näyttää kakku jo lauantai-iltana, sillä kokeilin voikreemi"eristyksen" sijaan täytteellä eristämistä (siis sokerimassan alle laitetaan yleensä voikreemikerros, ettei kosteus pääse kakusta läpi) ja sehän sitten päästikin kosteuden läpi... En ollut yhtään varma, että minkänäköinen tämä on aamulla. Onneksi säilyi kuitenkin hyvin. Sokerimassan läpi näkyi epätasaisuutta, mitä ei yleensä kreemin kanssa ole tullut.

Sitten koristeeksi piti tulla ruohotupsuja. Jostain olin lukenut, että tuollaisella tyllalla voisi tehdä sokerimassasta pientä nauhaa, kun puristaa massaa läpi. Siinä sitten kävikin niin, että reijät oli liian pieniä ja sen lisäksi, ettei massa tullut kunnolla läpi, niin vesi erottui massasta. Olisi pitänyt olla isommat reijät... Myös valkosipulipuristin olisi ajanut saman asian, mutta sen olisi pitänyt varmaan olla pelkästään leivontaa varten oleva. Vai kuka haluaisi syödä kakkua, jonka koristeet maistuvat valkosipulilta?

No ne pörriäiset ja sammakot sitten. Massa ei suostunut lähtemään irti silikonimuotista. Yhteen matoon näpersin vielä eriväriset pilkutkin... Yksi jippo on laittaa muotti massoineen hetkiseksi pakkaseen, mutta ei auttanut. Massan kuivumista voisi nopeuttaa CMC-jauheella. Sitä tarvitsee ilmeisesti ostaa.

Ja nuo kirjaimet. Niistä ensimmäinen O ja I ovat ehjiä... en ymmärrä, kuinka ne saisi kakun päälle hajoamatta. CMC?

Kaikesta huolimatta ja yksinkertaisuudessaan musta tuosta kakusta tuli kyllä ihan kelpo.

Turvallista matkaa!

Väinö pääsee vihdoin eroon turvakaukalosta, sillä hankimme hänelle tänään turvaistuimeksi suomalaisen Klippan Triofixin. Toivottavasti on hyvä! Kokeilimme esittelyistuinta pieneen tilaihmeeseemme Renault Clioon:

Myyjä: Onko teillä Isofix-kiinnitys?
Me: Ei ole.
Myyjä: Oletteko kokeilleet? Kaikissa autoissa ei lue, että niissä on.
Me: Ei olla. Tää on vuoden 2005 malli. Eikös ne oo vasta 2006 malleissa?

Kokeilin ja tunsin penkkien välissä metallikiinnikkeet.

Minä: On meillä näköjään Isofix.

Myyjä asettaa turvaistuimen telakan kiinnikkeisiin ja ta-daa, ei mitään vyösähläilyä erikseen. Siistiä!

Kun me joskus myydään meidän auto, niin todellakin muistetaan laittaa ilmoitukseen "Isofix-kiinnitys lastenturvaistuimille".

P.S. Niin, Isofix-ominaisuus tuli pakolliseksi 2006.
P.P.S. Nyt meidän etupenkille mahtuu matkustaja tilavammin, vaikka sen takana matkustaa Väinö :). Ennen penkin piti olla melkein etummaisimmassa asennossa ja jalkaatilaa oli vähän.
P.P.P.S. Pitänee vielä mainita, että olemme tehneet kaikki suurimmat vauvaostokset Turun Vauvatalo Johannassa, sillä siellä on ollut ylivoimaisesti parhain palvelu ja parhaimmat alennukset.

Kuulumisia

On jokseenkin ollut hiljaista täällä blogissa. Näin niinkuin kirjoittajan puolesta. Monesti on mielessä, että pitäisi kirjoittaa, mutten vain saa iltaisin aikaiseksi. Päivisin en tällaiseen pysty enää keskittymään :).

Aika on hurahtanut siivillä ja pikkumies on jo pian 9 kuukautta vanha. Miettikää, sama aika, kun mitä se masussa kasvoi. Kahdessa yhdeksän kuukauden pätkässä ei mistään on ensin tullut ihminen ja sitten touhukas ja itsevarma pikku taaperoinen. Kuvia ei ole enää muistettu ottaa järkkärillä niin usein ja kuvaaminen alkaa olemaan haasteellistakin, sillä Väinö hakeutuu aina kameran luokse. Muutamia onnistuneita kuvia on kuitenkin saatu.

Hali!

Keittiön verhot voi vaikka vetäistä alas.
Siitä lähtee kiva ääni.

Osaan jo leikkiä autoilla!

Brummm!

Kamera!

Väinö rakastaa sitä, että osaa jo liikkua ja nousta seisomaan. Selvästi toiminnan mies. Hän harjoittelee jo ilman tukea seisomista ja tänään onnistui kiipeämään sohvalle lattiatyynyn päältä itekseen (jee...). Myös huumorintaju on kehittynyt. Kysyin häneltä tänään: "Väinö, missä on äitin napa?" Väinö tuli paljaan vatsani luokse ja näytti napaa. Minä: "Mitä navalle tehdään?" Väinö: "Aaaaa, brrrrr....." päristi mahaani.

Osaan myös katsoa kirjojen kuvia ja
käännellä sivuja. Ja aivan itsekseni!

Auki, kiinni, auki, kiinni.

Mitä täällä on? 

Lempipaikka. Bongailen mieluiten
(isoja) koiria sekä (liikkuvia) autoja.

Vähän kehnompi kuva punttien nostelusta...
ei vaan marakassien soittamisesta :)

Kävimme Väinön ja siskoni Riikan - joka on myös Väinön kummi - kanssa kuluneella viikolla Tukholmassa. Reissu oli leppoisa ja mukava, mutta jotenkin junamatkalla kotiin olin aivan poikki. Väinö nukkui aika huonosti ja ensimmäistä kertaa valvotti virkeänä yöllä tunnin. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka helppo laivalla oli matkustaa lapsen kanssa. Hytissä odotti vauvansänky (max.10 kg), jonka olin varannut etukäteen. Ihan hyvä, että varasin, sillä laiva oli täynnä syyslomaa viettäviä lapsiperheitä. Leikkihuoneessa oli oma tila perheen pienimmille ja ihan kelpo vaipanvaihtohuone. Syöttötuoleja oli joka ravintolassa ja hytissäkin pystyi syöttämään iltapuurot suoraan tetrasta.

Väinölle on tarjottu tähän mennessä aina kotitekoista ruokaa ja olimmekin parina päivänä kotona kokeilleet hänelle "eineksiä" eli purkkiruokaa. Hedelmäsoseita hän on kuitenkin saanut puuron kanssa ja välipalana. Ruokaruoka (lihasoseet) maistui reissulla aluksi ihan hyvin, mutta pari viimeistä annosta ei oikein mennyt. En tiedä, johtuiko ruoan mausta vai siitä, että Väinö tuli kipeäksi (ja minä ja sisko myös!). Ei olla kyllä varmoja, että tuliko flunssa vai onko toinen hammas tulossa. Aikamoista lelujen järsimistä ja kuolaamista on vuotavan nenän ja lievän lämmön kera.

Eväshetki junamatkalla Helsinkiin.
Kertakäyttöruokalaput oli muuten tosi käteviä.
Ei tarvinnut kuljettaa likaista lappua laukussa.

Leikkihuoneessa.

Oikeasti tuo traktori oli paljon kivempi kuin liesi.

Jihaa!

Tavattiin Muumipeikko ja Pikku Myy.

Päiväunet Östermalmin Karlavägenillä.

Östermalmstorg ja syksyn neulontasaldo päässä.

Sergelin tori. Oli muuten varmaan pakkasta.

Väsynyt matkailija.

Kapea ja matala vauvansänky. Toinen yö meni vieressä.

Se aikuisempi matkaseura.
(ja ensilumi)

Kotimatkalla junassa oli tunnelmaa ja ahdasta.

Kotona maistui äidin tekemä tonnikalaspagetti!
Ja ruisleipä maistuu (sämpylä ei kelvannut).

Ne purkkipiltit vielä: ei muakaan tämä oikein houkuttaisi.

Potta"harjoittelu" on mennyt ihan hyvin. Tarkoituksena ei siis ole vielä opettaa Väinöä kuivaksi, sillä se tuskin on edes mahdollista, vaan pientä helpotusta meille kakkapepun pesemiseen ja tutustuttaa Väinö tähän pottatoimintaan. Aamukakka usein tuleekin jo pottaan, kuten myös pissit niinä hetkinä, kun Väinö on juuri herännyt tai syönyt. Silloin vien hänet potalle, jos on aika vaihtaa vaippa.

Ihanaa, kun olen ehtinyt taas lukemaan Väinön nukutuksen yhteydessä. Ensimmäisenä kahlasin pikaisesti läpi Kathryn Stockettin Piiat-kirjan, joka imaisi heti mukaansa. Suosittelen lämpimästi! Seuraavaksi meni ehkä vieläkin pikaisemmin Eve Hietamiehen kirjoittama Yösyöttö. Osui ja upposi. Nyt on myös tekeillä itselle kaulahuivi. Ihanaa palata näihin vanhoihin harrastuksiin. Vielä kun jossain vaiheessa saisi hieman omaa aikaa...